Viestintäalan organisaation yksikkö, joka julkaisee joka päivä kaikenlaista audiovisuaalisesta aineistosta verkkouutisiin, ei muunnu ajan mittaan sillä tavoin sujuvasti toimivaksi yhteisöksi, jonka kaikki tekeminen olisi sen viestinnän vastaanottajista yhtälaisesti vääränlaisista tarkoituksista ja tavoitteista vapaata.

Kun esim. Iltalehdessä on tehty päätös käyttää kuvituskuvaa, jossa suosituksi luonnehditulla ihmisellä ja hänen läheisillään on "viivamaiset" hymyt, olisiko aivan tolkullista todeta, että Iltalehti teki päätöksen julkaistu juttu, jossa on kyseisenlainen kuvituskuva vai olisiko paremmin järkeenkäypää, että toimittajakunnalla on artikkelien ja uutisten tekemisen puitteissa jonkinlainen vapaus "kikkailla", jos tehdyn valinnan tökeryydestä huolimatta varmistuu esim. yksinkertainen pidempiaikainen mieleenjäävyys?

On spekuloivaa tehdä olettamuksia siitä, miksi vaikkapa ns. iltapäivälehden toimituksessa olisi kauttaaltaan "ok" häseltää ja julkaista sellaisia juttuja, jotka aivan taatusti koettaisiin yleisesti tökeröksi, töykeäksi tai huonoa makua ilmentäväksi, mutta lehtien toimituksissa käytäneen varmasti ajan mittaan vähintäänkin intuitiivisesti tunnistamaan, mistä ei tule ns. sanomista ainakaan esihenkilöiden tai ylempien toimihenkilöiden suunnalta ja mihin melkeinpä rohkaistaan, minkä taasen pitäisi jossain vaiheessa saada jotkut toimituksessa miettimään "onkohan tämä enää oikein jatkaa tällaisilla linjoilla". Kyllähän fiksut toimittajat (ja kuvittajat, valokuvaajat, koodaajat ym.) tajuavat senkin jollain tavoin merkitykselliseksi edustamansa lehden kannalta, miksi yhtenä päivänä on juttu hi-tech -laatuisesta avustetun kuoleman välineestä ja seuraavana päivänä kerrotaan ihmisten oikeistolaisten asenteiden olemisesta voitolla, sekä siitä, kuinka huonosti suomalaisetkin osaavat ihmisiä kohdella, kun kyse on Suomen natsi-Saksaan passittamista sotavangeista. Nuo viimeisimmät olivat itse asiassa Helsingin Sanomista.

Iltapäivälehdet ovat luvanneet, etteivät enää tee "klikkisaalistajajuttuja", mutta vaikka juttujen otsikoiden lupaavuus täsmääkin kelpoisasti juttujen sisältöön, keinoina pitää lukijat/kokijat näiden julkaisujen käyttäjinä ja enemmänkin, pitämään niitä luontevana jatkeena ajattelulleen, on mm. sisällyttää niiden jokapäiväiseen viestimiseensä mukaan irrallisia juttuja, jotka jollain tavoin sykähdyttävät, herättävät emootioita, tungettelevat, laittavat keskittyneesti miettimään useammaksi minuutiksi, viehättävät, edustavat kodeissa tavanomaisesti puuhasteltavuutta, esittävät jotain höpsöä tai muuten valmistelevat mielessä eräänlaisia "kiinnityskohtia" muulle viestinnälle jäädä lukijan mieleen hengailemaan pidemmäksi aikaa.

Verkossakin julkaiseville tahoille on tärkeää, että sisällön julkaisemisesta huolehtivilla henkilöillä on näppärät välineet sen hallitsemiseen, miltä juttuvirta ja juttujen asettelut lukijalle näyttävät, miten niissä olevien yksityiskohtien huomioitavuutta saadaan varmistelua, miten tietyt artikkelit ja uutiset saadaan olemaan jäämättä ilman huomiotta, miten varmistellaan lukijoiden aiemmin huomioiman/lukeman juontuvuus mieleen, kuinka onnistutaan pitäytymään tyylillisesti yhtenäisenä ym. Kuten eräältä ajanjaksolta yle.fi:n uutisointia voi nähdä, Ylellä on ollut intressiä leikitellä värisävyllä, saaden sellaista ilmentymään useissa lyhyen ajanjakson aikana julkaistujen juttujen kuvituksessa. Kyse on voinut olla manuaalisista kuvavalinnoista-/kokeiluista, mutta voi olla ollut myös jonkinlaisen automatiikan tekemää.

Olisi myös jokseenkin erheellistä olettaa, että uutisviestimet eivät sopisi keskenään minkälaisia juttuja ne milloinkin julkaisevat. Saattavatpa antaa toistensa tietojärjestelmien tutkiskella ohjelmistorajapintojensa kautta, mitä on milläkin minuutilla kehitteillä, jottei toimittajien tarvitse käydä tarttumaan puhelimeen ja sillä tavoin sopia juttuaiheista. Toisaalta, ei sekään aivan pois suljettu mahdollisuus ole, etteikö toisen julkaisun sisältöjä silmäilemällä joku voisi olla saanut idean siitä, minkälainen juttu toiseen lehteen pitäisi kirjoittaa, mutta ei niitäkään juttuja varmaan ihan parissa minuutissa kirjoitella. Etelä-Saimaasta on tullut huomioitua poikkeuksellinen huomionosoitus vekotinkehittelijätaituruutta kohtaan melko samoilla minuuteilla julkaistuna, kun Ilta-Sanomat julkaisee lukijakyselyyn perustuvan jutun "Suomen MacGyverista", joka "valmistaa lähes kaiken itse".

Paljon synkemmästi olisi kuitenkin todettavissa, että mediayhtiöiden jossain määrin aitokin kilpailu saa niitä haluamaan kehittyä tavoilla, joissa niiden yhteiskunnallinen merkitys on kiistämättömästi tunnistettavissa ja niiden olemassa olo jokseenkin välttämättömäksi myönnettävissä. Merkittävänä pysymisen vaikeus voisi tulla imagoa pitkäaikaisesti rapauttavalla tavalla esille ja tajuttavaksi, jos mediayhtiö joutuu tekemään noloja korjausliikkeitä esim. taloudellisen ahdinkonsa vuoksi, joten tällaisen skenaarion toteutumisen estämiseksi tehdään paljon aavistelevaa riskiarviointia, missä jopa yksittäinen kansalainen tekemisineen voidaan nähdä uhkaksi. Kysy vaikka Venäjältä.

Varmistellakseen erilaisia de factoja ja status quoja kuten mediayhtiöihin suhtautumisia, eivät perusteet johonkin tiettyyn ihmiseen kohdistuvaan hybridiviestintään juonnu vain ja ainoastaan jonkin yhden, yhteiskunnallisesti merkittävän tahon päätöksistä, vaan esim. sanomalehden toimituksen joku osuus täydennettynä mediayhtiön jonkin toisen osaston henkilöillä ja joillakin yhtiön ulkopuolisilla toimijoilla voivat tottuneesti aiheuttaa tietylle yksilölle jatkuvaa ahdistuneisuutta, ärsyyntyneisyyttä, haittaa, mainevikaisuutta, muistuttamista ym. sen vuoksi, että muut tahot voivat sitten kanavoida aiheutunutta vaikutusta tavoilla, jotka saattavat viedä tätä jotain ihmistä kohti köyhistymistä, erakoitumista ja inhon tunteita -- ja mitä sitten voitaisiin kanavoida muihin tarkoituksiin, jotka tekevät hänen sosioekonomisesta asemastaan entistä huonomman.

Koska mediayhtiöt paljolti hallitsevat mediamaisemaa, eivätkä kansalaiset ja muut ihmiset osaa kovin hyvin ilmaista kaipuutaan muunlaiselle yleiselle tiedonsaannille, saadun tiedon sisällölle ja kokemuksiensa erilaistumisille, ihmiset yleensäkään eivät edes tajua, kuinka Suomi on hissukseen saatu järjesteltyä sellaiseksi, ettei median ja heidän salaisten sidosryhmiensä edes tarvitse tehdä kovin monien kohdeyksilöiden vuoksi sellaista sisältötuotantoa, mikä on suunnattu a) tavalliselle yleisölle, b) salaiselle yleisölle ja c) täsmäkohteelle, vaan voi olla, että sitä jotain yhtä varten vain on se, mikä riittää. Vaikuttavuuden varmistamiseksi on sitten kaikenlaista street level -avustajaa ja muita henkilöitä, jotka a) estävät kohdeyksilöä vaimentamasta vaikutuksia, b) ylläpitävät sirkushuvin tuntua salaiselle yleisölle ja c) konvertoivat lisää salaista yleisöä tavallisesta yleisöstä. Tietenkin myös läpeensä valheelliset uutisoinnit ovat mahdollisia suostuvaisten ihmisten lavastellessa tilanteita ja joissakin narratiivisäikeissä on jatkuvuutta ja sivujuonteita jo pitkältä ajalta.

Eräs Wille Rydman varmaan ilahtuu, että mainitsee tässä yhteydessä hänestä, mutta jos Google-hakuun laittaa "Lost Illusions review", löytyy runsaasti elokuva-arvosteluja (kuten esim. https://www.nytimes.com/2022/06/09/movies/lost-illusions-review.html) vuonna 2021 julkaistusta elokuvasta sen päivän tienoilta, jolle Helsingin Sanomat halusi ajoittaa eräänlaisen hyökkäykseksikin luonnehditun häntä kohtaan (19.6.2022). Sattumoisin tämä tapahtui jokseenkin heti julkkisoikeudenkäynti Depp ja Heard päätteeksi. Lost Illusions on sillä tapaa asiaan liittyvä, että kyse on elokuvasta, missä lehden toimitus mm. ottaa vastaan maksuja parempia arvosteluja vastaan ja on muutenkin pöyhkeän ja valehtelevan tärkeä osa yhteiskuntajärjestystä.

Valtamedian julkaisujen tekijöille ja jonkinlaisiin yhteisiin tietopooleihin on kertynyt tietoa ja yksityiskohtia kohteena olevan henkilön elämästä, minkä lisäksi myös monenlaisten ennusteiden tekeminen tapaa luontua. Toisinaan valmista juttua, joka olisi kauttaaltaan personoitu vähintään mainittuihin kolmeen yleisöön vaikuttavaksi, ei ole, jolloin "tärkeän ja merkittävän hetken" tullen saatetaan tyytyä esim. siihen, että a) koetaan unohduttaa jossain yleisön osassa, että kohdehenkilö on aikoinaan kokenut jonkinlaista, on joskus osoittanut tajuavansa jonkinlaista tai kykenee siihen nykyiselläänkin, on paremmanlaatuisesti jostain pitävä kuin moni muu tjm. ja b) pyritään ainakin yrittämään turmella kohdeyksilön mahdollisuuksia muistella selkeähkösti jotain mennyttä aikaa, käyttää jotain ajateltavissa olevaa osana jonkin muun ajattelun mieleenjuontumien apuna, tehdä ikävämmäksi lähteä mentaaliselle aikamatkalle jonnekin tiettyyn paikkaan, kuvitella voivansa elää jotenkin samankaltaisesti kuin aiemmin tjm.

Täten, kun Helsingin Sanomissa mainitaan henkilöllä olevan monia hattuja, on ajoitukseen syynä mm. kohdehenkilön joutuminen tilanteeseen, jossa RedHatin tuotteen CentOS käyttö joudutaan lopettamaan ja siirtymään käyttämään Linux-jakeluista joko RockOS:ia tai AlmaLinuxia, niiden ollessa ainoita, jotka ovat CentOS:n kanssa riittävän yhteensopivia, sekä tilaisuus härvätä moniosaajuuden käsitteellä. Eräässä verkkoryhmässä esitellään samoihin aikoihin monenkertaisesti saman käyttäjän toimesta samaa kirjaa, jossa on kaikenlaisia tyhmännäköisiä hattuja lampunvarjostimista alkaen. Tai kun palauttelee laajalti mieleen aikoja, jolloin oli töissä Ruoholahdessa, yrityksessä, jonka osakkaalla oli (on) yritys nimeltä Small ja jossa työskentelyn aikana tuli tietämättömyyttään menemään pienieleiseen elokuvateatteriin katsomaan argentiinalaisen elokuvan, jossa päähenkilö surmaa naisia, jotka pilkkaavat häntä siitä, että hänellä on pieni p.., samainen helsinkiläisyyttä jo nimessä edustava sanomalehti ottaa julkaistavaksi jutun 17-vuotiaasta Littlestä, joka matkaa ulkomaille opiskelemaan.

Irtoesimerkkejä

Nämä seuraavat esimerkit on kirjoitettu kuin olisi pidetty satavarmana, että ne on tarkoitettu vihjaavan tietystä samasta henkilöstä eli todennäköisyydet nollasta sataan on pyöristetty sadan prosentin todennäköisyyttä lähenteleväksi. Tarkoitus on antaa lukijalle mahdollisuus miettiä, mitä jos todella olisikin niin, että medialle on tavanomaista hyökkäillä vihjailuineen.

  • Mediatekniikan opintojen aikaisten muistojen pitämistä isoloituneena ovat monet valtavirtaa edustavat tahot koettaneet vaikeuttaa koettamalla ajoittaa tuota mennyttä aikaa ja jotain toista mennyttä aikaa yhdistävyyttä hetkiin jutulla, jonka ajoittaminen saadaan tekoälyn analysoiman perusteella tulevan luetuksi/selatuksi sillä hetkellä tai heti sen jälkeen, kun tietokoneen ääressä on ollut meneillään jotain kyseiseen juttuun yleisluonteisesti tai erityisesti assosioituvaa. Täten goottikotisuus ja valkoisuus olisi tarkoitettu viittaavan iltalukion aikaiseen opiskeluun, missä useilla kursseilla oli toista vuotta mukana gooteiksi naamioitunut nuori pariskunta, sekä valkoisuus ja värjääminen olisi tarkoitettu viittaavan mediatekniikan aikaisiin omien kasvojen meikkaamiseen hieman smoothimmaksi ja värisävyltään vaaleammaksi. Teorioissa lienee ollut, että kun näitä aikoja ei ole usein muistelemassa, niiden muistettavuutta ym. voidaan koettaa muokata eräänlaisilla yllättävyyksillä, vaikkei ihan tuolista ylös hypähdäkään.
  • Kotimaista uutistarjontaa käytettäväksi lienee jatkuvasti paljon Suomenkin kokoisessa maassa, joten sieltä löytynee helpostikin mediatekniikan opiskelujen aikaisessa opiskelupaikkakunnassa tapahtunutta, johon liittyvät seikat saa kätevästi assosioitumaan johonkin sellaiseen, jota on nykyhetken paikkeilla valmisteltu useiden paikkakuntalaisten osalta jo pitkään. Täten STT:n juttu varjoliitäjästä, joka menetti varjoliitimen hallinnan ja putosi mäntymetsään, voisi olla eräänlaista jatketta batmanintapaisuuksiin vertautumisille, missä assosiaatiohömppä on alunperin saanut alkunsa kaduilla jo vuosia laahustaneesta henkilöstä, jonka sininen tuulitakin tapainen on selkämyspuolelta sen näköinen kuin siitä olisi katkaistu viitta pois ja jäljellä jäänyt vain jonkinlainen lyhyt lapaluihin asti yltävä kaistale.
  • Tämä mainittu laahustajatyyppi on Lappeenrannassa koetettu väen vänkää saamaan assosioitumaan vielä aiempiin menneisyyden hetkiin, jolloin ei kaduilla, mutta tuttavapiirissä oli Joel-niminen henkilö, joka hiukan korston kokoisena pitkänä miehenä ja herkästi päällekäyvän kuuloisen puhetapansa osalta vaikuttaa ajallisesti etäämmältä ajatellen paljolti sellaiselta, miltä tietty laahustajatyyppi saattaisi kuulostaa, jos hänen joskus kuulisi puhuvan. Tämäkin yhtäläisyys on Lappeenrannassa laajalti tiedettyä. Tällainen vähä ei kuitenkaan medialle riitä jutun luettavaksi ajoittamisen perusteeksi, vaan siihen täytyy saada jokin twisti, mikä usein tarkoittaa jonkinlaisella pedofilialla ja lapsiin sekaantumisien mielikuvien ymppäämisellä muiden lukijoiden vahingossa tajuttavaksi, sekä siinä samalla vihjatun henkilön asiallisessa tekemisessä käyttämän symboliikan, kuvituksen tjm. turmelemista vääränlaista vertautuvuutta käyttäen.

[poistettu: kuva, jossa kaksi 5-vuotiasta lasta, joista toisella käsissään, vertautuvuuskäyttöiset, tikarimaiset leluesineet, kuvatekstissä "rakensivat lelunsa itse" ja "siirtyivät touhuamaan kahdestaan päiväkotihuoneeseen", tekstissä "lapset voivat leikkiä pois näkemäänsä pelkoa ja ahdistusta"]

  • Valtavirran medioilla on kyvykkyyttä kirjoittaa näennäisen "yhteiskuntarauhaa rakentavasti ja ylläpitävästi", mutta lukuisat saman henkilön härnäämiset saavat niitä bongaamaan tilaisuuksia ympätä samaan kirjoitteilla olevaan juttuun jotain mainittua laahustatyyppiä ja tiettyä kohdehenkilöä ikään kuin yhdistävää, kuten Iltalehden artikkelissa "Sinkkumiehet kertovat kovista paineista", missä Arttu ja Marko eivät ole saaneet naista aikoihin. Mainitun Joelin lisäksi on muitakin ihmisiä, joiden olemusta ainakin tietyn elämänvaiheen osalta on pyritty assosioimaan väen vängällä laahustajatyyppiin kuten erästä Artoa. Arttu ja Arto, eipä niissä niminä paljoa eroa.
  • Toisinaan täydentävä pirunmoisuus piilee yksityiskohdissa kuten Ylen jutussa, missä tekstin kirjoittajan Twitter-käyttäjänimessä on sana "mama". Kuvitukseen on saatu mukaan runsaasti sellaista, mikä on mainittuun laahustajatyyppiin jo melkeinpä arkkityyppisesti attribuoituvaa kuten kassisuus, vyölaukkuisuus (tässä tosin crossbody bag) ja raitapaitaisuus. "Tökkäävä satula" ja sana muovikassit erikseen jutun tagina, sekä otsikossa. Ihan tavallista Ylen kikkailua.
  • Uutisointien ja artikkelien seasta löytyy aina sopiva slotti, jos sinne täytyy saada mainos, jolla vaikutetaan ihmisten tuntumiin ja näkemyksiin kohdehenkilöstä nähdessään tätä tietyissä olosuhteissa tietynlaisena. Täten kun on ensin käynyt ostamassa Stadiumista lenkkeilyssä käytettävät housut, joissa ei kuitenkaan ole vetoketjua tai muuta sulkemismekanismia sen sivutaskuissa, näyttävät taskut lenkkeillessä repsottavan auki suunnilleen yhtä paljon kuin mitä Freedom Rahoituksen mainoksessa näkee olevan avoinna lompakkoa. Alkoikin samana päivänä, kun kävi ostoksensa tekemässä ja jatkui pitkän aikaa.
  • Sehän on tietysti ihan ymmärrettävää, että valokuvatessa jotain tilannetta kadulla, siellä saattaa kulkea ihmisiä johonkin suuntaan ja jotka saattavat päätyä kuvaan mukaan. Sekin on tietysti ymmärrettävää, että tapahtumapaikkana ollen Pariisi ja tapahtumana kirjepommin aiheuttama uhka, kansainvälisestä kuvapaljoudesta ei ole valittavissa uutisen kuvitukseen kuin sellainen, missä huomio kiinnittyy aiheen mukaisen sijaan kadulla kulkijaan, jolla on sattumoisin häirinnän kohteena olevan henkilön itsekin omistamat, mutta harvoin käyttämät Dieselin Zatiny-housut, H&M:ltä aikoinaan ostetun army-henkisen takin tapainen takki, jonka kanssa tuli aina käytettyä huivia juuri tuohon tyyliin kuten kuvassakin. Hiuksia ei aivan noin vähän, mutta hiukan vähenemään kuitenkin. Tässä on hyvinkin todennäköisesti ollut tarkoituksena jatkaa sitä lukijoille vihjailemista, mihin ovat sisältyneet monenlaiset massamurhaajat ja tuhoamista aikoneet kuten Breivikit ym. Mitenkähän kyseinen kulkija alunperin päätyi kuviin mukaan?
  • Sukunimellä vihjaamista ja jokseen raisusti esiteltyä hiusten vajenemista Me Naiset -lehdessä (Sanoman lehtiä).
  • Kärsimyksen poistaminen (eng. abolish suffering), hedonismi ja transhumanismi ovat herkkiä aiheita valtavirran medialle, sillä ne ovat vuosikymmeniä koettaneet pitää sellaisista kirjoittelun erittäin vähällä, joten kun tarkoitus on sitten kerrankin julkaista juttu "Kahdeksan tapaa estää vanhenemista", niin pitäähän sitten samojen aikojen tienoille ympätä mukaan juttu raihnaisesta Aulis Lintusesta, jonka ovat pitäneet kunnossa kaurapuuro ja liikunta, sekä juttu 14-vuotiaan raiskanneesta lintuharrastajasta. Ihan tavallista Helsingin Sanomilta. Ilta-Sanomien juttua muokattu myöhemmin ja mm. vaihdettu otsikko muotoon "Bongariliiton johtohahmo tuomittiin seksuaalirikoksista".
  • Ihan niillä minuuteilla, kun laittelee YouTubeen testivideoita muiden vauhdilla ajeltujen autopelien ratojen ja reittien gameplay-videoiksi, alkoi useissa uutismedioissa olla uutista 94-vuotiaasta vanhuksesta, joka ajelee 169 km/h autollaan ja jonka poliisi joutui pysäyttämään.
  • Toisinaan ei tarvita edes kummempaa vaivannäköä tai valmistelua, jotta juttu toimii vihjailevasti ainakin joillekin, joilla on intressiä ajatella ikävästi ja joiden mieli on jo valmiiksi sopivasti pohjusteltu. Vähän mainintaa siltojen alla vuosien ajan asumisesta ja nimeä, joka onnistuu assosioitumaan häirinnän kohteena olevaan ja siinähän se joillekin mukava mielikuva alkaakin jo muodostua.
  • Monissa paikallisyhteisöissä ja vähän muuallakin ollaan hyvin tietoisia, kuka aikoinaan piirteli Markosta kuvaa Chaplinina, koiran kanssa. Mitenkähän se pääsi tapahtumaan, että joku "chapliniksi" kutsuttu päätyi kekkuloimaan ajoradalle?
  • Javanainen on hassu sukunimi, joka varsinkin Java-ohjelmistokielestä tietäville ja niille, jotka tietävät jonkun käyttävän erityisesti sitä ohjelmoimiseen, voi olla vaikea ajatella ihan vaan sukunimenä. Artikkelissa käytettynä kaikenlaiset erikoiset luonnehdinnat päätynevät helposti analogisen tuntuisiksi suhteessa siihen, minkälaista ohjelmoidessa voi esiintyä kuten tässä kääreisyys ja paketit, missä jokainen ostos käärittiin erillisiin paketteihin kaupan paketointipisteellä ja mikä oli sitten eräänä erikoisen käytöksen piirteenä muiden häntä kohtaan muodostamissa arvostelevissa mielipiteissä.
  • Ei jää sukulaisetkaan rauhaan, kun täytyy päästä jotenkin kytkeytymään mukaan siihen, kun häirinnän kohteena oleva käy pitkän aikaa läpi sukulaisista otettuja valokuvia, heidän Facebook-sivujaan ym. ja keskittyy näin tehdessään tiettyyn valikoimaan sukulaisia. Eräänä menneisyyden höhlänä tapahtumana sellainen, missä enon vaimo kuvailee anekdoottisesti vailla mitään erityisen selkeää tarkoitusta, kuinka hänen poikansa sai vahingossa siskonsa päälleen ruiskuttamaa hajuvettä oltuaan siskon takana suihkutuksen aikana. Eihän kukaan oikeasti muuten vaan kerro moista ellei ole juttuaiheet aivan lopussa ja kyseisellä henkilöllä ne eivät ole tainnneet olla lopussa koskaan. Löytynyt sillekin tapahtumalle reitti nykypäivään jonkun muille kertomana. Lehdistön edustajalla on sitten ollut muutama ehkä soveltuva ja jokseenkin äskettäin toisaalla uutisoitu aihe, joista valittavuuteen hän ehti saada vinkin hyvissä ajoin, sillä sukulais-selvittelyt ehtivät kestää neljättä tuntia.
  • Elokuvan Ninth Gate katselun jälkeen..
  • Samankaltaisuus aiemmin huomioituihin samankaltaisuuksiin nähden..
  • Toisinaan juttuja julkaiseva taho noudattaa täsmälleen omaa julkaisuaikatauluaan, mutta antaa muille tahoille mahdollisuuden sovitella häirintää siihen, mitä on tulossa julkaistavaksi. Tällaisen vuoksi lenkkeilemisiä tultiin eräänä iltana ohjanneeksi sellaiselle reitillä, mikä tulisi kulkemaan siitä kohdin, missä ala-asteen biologian tunnilla käytiin hakemassa tien vierellä olevasta metsästä kasveja, jotka sitten litistettiin kirjan tjm. välissä joksikin aikaa, jotta ne saisi mahdollisimman littanaksi (vrt. Hydraylic Press Channel ja kirjapaino). Spatiaalisesti eli maantieteellisen etäisyyden puolesta kyse oli vajaan sadan metrin etäisyydellä aiemmin rannan äärellä sijainneesta puisesta rakennelmasta, jossa oli runsaasti pukuhuoneisuutta ja mihin se oli tilana tarkoitettukin. Tulin kaverini kanssa sytyttäneeksi siellä pienen tulipalon, mikä sitten kantautui tietona nykypäivään asti (vrt. Neronleimaus).
  • Ettei tuollainen asento olisi kuitenkin vähän hankala? Posket kestävät paremmin, kun sormilla painamisen voiman saa jaettua useampaan eri kohtaan.

Kuvakaappaukset uutisista ym. näiltä sivuilta:

https://www.hs.fi/talous/art-2000009684153.html
https://www.iltalehti.fi/politiikka/a/bac4e9b4-549f-4ea1-860e-81052b384e16
https://yle.fi/a/74-20022662
https://www.is.fi/kotimaa/art-2000009402068.html
https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/0b8c9a6c-b540-45b1-8518-59467f010e8f
https://yle.fi/a/74-20010624
https://www.is.fi/kotimaa/art-2000009120711.html
https://www.esaimaa.fi/urheilu/5395036
https://www.is.fi/ulkomaat/art-2000008880289.html
https://yle.fi/a/3-12043017/64-3-74157
https://yle.fi/a/3-12396381
https://www.is.fi/oulun-seutu/art-2000008648633.html
https://www.is.fi/menaiset/tyyli/art-2000008639973.html
https://www.iltalehti.fi/suhteet/a/1780530c-94b1-4e91-b8e4-6fc2ccaf9a45
https://www.is.fi/asuminen/art-2000008587398.html
https://www.is.fi/viihde/art-2000007978924.html
https://www.hs.fi/tiede/art-2000007949105.html
https://www.is.fi/tampereen-seutu/art-2000007956435.html
https://yle.fi/a/3-9742324
Julkaistu aiemmin blogissa Uskottavaa vai totta.

Kun joku hakee vaivaantuvaista esittävästi esille aiemmin julkaistua lehtijuttua siinä tarkoituksessa, että "katsotaan minkälaista sisältöä siinä jutussa on eli että onko siinä jotain vihjailevaa", jotta voi sitten todeta, ettei jutussa itsessään tai sen kuvituksessa ole mitään jutussa mainitsemattomaan ihmiseen henkilöityvää, ei siinä kenties vuosia myöhemmin ole suuremmin mahdollista loihtia esille aiempia konteksteja, layoutteja ja muuta kaikkea, jotka suoraan tai lämppäilevästi saavat useat lukijat tajuamaan jotain erikseen mainitsematonta. Täten, se joka yritti saada jotain henkilöä kanssaan samanmieliseksi kaiken sen suhteen, minkä on ajatellut olevan lehdistön edustajien pyrkimyksinä, on jokseenkin altavastaajan asemassa siinä kamppailussa.

Toisinaan kyseessä ei ole edes tarpeen olla vihjailusta, vaan silkasta käsitteiden ja skeemojen muistettavuuden uudelleenjärjestelystä, assosiaatioiden vaimentelusta ja muunlaisesta turmelluttamista joko ennalta tai "ihmismielissä jo olevaa muokaten". Vaikuttamistekniikoista löytyy toki sellaistakin, missä "yhdellä kertaa" saadaan tehtyä monille vaikeaksi ajatella jotain, mutta usein kyse on pitkäjänteisestä vaikuttamisesta, missä turmelluttamisella on sekä suvanto-, kiihdytys-, ylläpito- ja varmisteluvaiheita.

Yleisöstä puhuttaessa ei oikeastaan pitäisi tyytymän siihen, että käsittäisi yleisön pelkästään jonkin painetun lehden tai verkkolehden lukijoiksi, joiden vaikutelmat, muistiinjäävyydet ja mielen lämppäillyksi tulemiset perustuvat jomman kumman sellaisen hetkelliseen lukemiseen, sillä on myös nettiryhmiä, joille joku taho jakaa luvattomasti reaaliaikaista kuvayhteyttä tietyn käyttäjän tietokonelaitteiden näyttöpäätteillä olevasta ja tuossa jossain lehdessä tiedetään tästä pitkään jatkuneesta toiminnasta. Täten, kun tämä kohdeyksilö tulee vaikkapa aamulettujaan paistaessaan selailleeksi puhelimestaan kyseisen lehden verkkosivuja, muodostuu salakatselijoille jokseenkin erilainen kokemus lehdestä viestintävälineenä kuin niille, jotka ihan vaan lukevat lehteä itse, eivätkä tule päätyneeksi tietämään lehdessä olevasta sisällöstä jonkun toisen henkilön salatarkkailemisen seurauksena.

Molemmanlaisen yleisön tapauksessa kyse voi silti olla mm. käsitteiden ja mielikuvien turmelluttamisesta, sillä uutisia ja muita juttuja ilmestyy päivittäin niin paljon, että kohdeyksilö, johon saattaa olla hyvinkin vahvasti attribuoitu joitain käsitteitä, symboliikkaa, sanontoja ym., joutuisi melkoisille kilpasille ihmisten mieliin vaikuttamisessa voidakseen pitää entisenlaisen ehtana näitä käsitteitä, symboliikkaa, sanontoja ym. Jotkin sellaisista ovat voineet muodostua jonkinlaisen vahingon tai ennalta miettimättömyyden vuoksi, mutta joihin on voinut olla ihan tyytyväinen aina siihen saakka kunnes turmelluttaminen on päässyt liiaksi vauhtiin.

Toki toisinaan on myös sitäkin, ettei monellekaan kohdeyksilön tekemisiin liittyvästä vaikuttamista tietoisena olevalle juolahda mieleen, miksi tai miten jotain tietynlaista samanaikaisuutta on päässyt tapahtumaan. Esim. kohdeyksilö voi soveltaa johonkin tarkoitukseen tiedon semanttiseen analyysiin käytettävän MeaningCloudin ohjelmistorajapintaa (nyk. Redditin omistuksessa) ja sattumalta, jälleen kerran, Sanna Marin tulee ihan siinä lähihetkenä nauhoitetusti lausahtaneeksi "yhtään enempää tummia pilviä" kuin joku hänen avustajatiimissään oleva olisi jäsenenä siinä nettiryhmässä, joka salatarkkailee ja jossa kenties myös lukuisa määrä median edustajia mukana hyörii. Samalla simppelillä periaatteella voisi ounastella monenlaisen muunkin tapahtuneen olevan epäilyttävää, vaikka varmana pidettävyyden joutuisikin heittämään nopalla.

Irtoesimerkkejä

  • Jos pitäisi ongelmoittaa monien ihmisten mielissä odottamiseen liittyviä konnotaatioita ja heidän henkilökohtaisia tuntemuksiaan siinä mielessä kuin se liittyy kirjoitusprosessin olemiseen parempi, kun antaa kirjoituksien kehittyä ilman kiirettä, alkuunhan päästään, kun..
  • Voidaan myös tarjoutua muodostamaan odottamiseen läheisesti liittyvästä sanasta jonottaminen semiyhteisöllisesti tuotettu juttu..
  • Senkin varaan voi laskeskella, että kun luovaan tuotantoon liittyvä odottaminen uhkaa henkilöityä jonkin tietyn henkilön tarjoomaan, voi pelailla ajoittamisella käyttäen jonkun toisen kirjoittamaa artikkelia pitkästymisestä, tylsistymisestä ja sairastumisesta, sekä paremman elämän loputtomasta odottelusta..
  • Mainokset lukuisine toistoineen ja paljon ihmisiä tavoittavuuksineen käynevät hyvin myös "sanankaappaukseen"..
  • Jos pitäisi saada loppumaan sellainen, missä kaikelle kansalle tutun kasvin pyöreistä muodoista juontuu liian helposti mieleen tietynlainen nettisisältö sen käyttämän kuvituksen vuoksi, voidaan käydä kuormittamaan käsitetajua..
  • Etteivät vain jotkin eläimet assosioidu jotenkin oleellisesti nettisovellukseen, jolla on jotain liiallista tekemistä kenen tahansa julkaisemisen ja sisällöntuotannon kanssa..? Omituisilla eläinjutuilla ja muulla vähän pähkähullulla saanee jotain aikaan..
  • Iltalehdellä ollut aikoinaan jokseenkin kummallinen käsitys hyvistä kuvituskuvista. Jos tuota asettelua yrittää lukea, siinä taidetaan sanoa jotain peiteasussa toimimisesta, jonkin työntämisestä nenään ja ihmisen kykenevyydestä olla halutessaan erilainen kuin jonain toisella hetkellä? Alemmat kuvat vuoden 1990 elokuvasta Total Recall.

Kuvakaappaukset uutisista ym. näiltä sivuilta:

https://yle.fi/a/74-20038826
https://yle.fi/a/74-20036741
https://www.is.fi/kotimaa/art-2000008212898.html
https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/66e087ac-610a-4f7f-bc78-3fa6edcd3e16
https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/9fccc618-04b2-4765-99ad-3e65e2ca5897
https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/2beabbbc-2923-4201-8889-cb2abbfc4162
https://www.is.fi/kotimaa/art-2000008216927.html

Isosti mokailut, tulivat tekijät tai aiheuttajat tietoon tai eivät, saadaan uutisoituna tuntumaan helposti siltä, että "eihän tällaista pidä/saa tapahtua" ja että "jos vain olisi osaavammat tekijät asialla, tällaista ei tapahtuisi". Hieman lehtiotsikoiden ja uutisen kirjoittajien nimillä pelaamista, niin saadaan monien lukijoiden ajattelua ohjatuksi sen verran, että mieleen juolahtaa joku tietty henkilö, jonka mahdollisuuksia on tarkoitus hiukan vahingoittaa nakertamalla hänen mainettaan tai muuntamalla hänestä mieleenjuontuvia fiboja. Kun yrityksiin rekrytoijat huomioivat tämän vihjailun tai siitä heille erikseen kerrotaan, he voivat toistuvan samankaltaisen vihjailun vuoksi laittaa hänet jonkinlaiselle mustalle listalle sen estämiseksi, että tämä joku henkilö pääsisi edes työhaastatteluun oman alansa yrityksiin, sillä eihän sitä nyt sellaista haluta palkattavan, joka toisi muassaan myös fiboja, jotka voisivat vahingoittaa yrityksen imagoa julkisanomattomasti. Iltauutiset sitten toisenlaisine vihjailuineen sisällyttämänsä insertin taustatapahtumien (taustalla tapahtuvien) avulla ja aamulla vielä vähän lisää vaikkapa haastateltavien henkilöiden nimien ja olemuksen avulla. Tämä kaikki vihjailu voi tapahtua ilman, että vihjailun kohteena oleva henkilö tulee ehkä ollenkaan tajunneeksi tai edes tietoiseksi, että jotain häneen kohdistuvaa on meneillään.

Irtoesimerkkejä

  • Jääkiekkojään teko ei ollut onnistunut, pankin asiakkaiden tileillä eri määriä rahaa kuin mitä oikeasti onkaan, ikivanhan sillan romahtamisen estämisessä ei pelkkä moderni valvontakamera riittänytkään..
  • Kaduille oli päästetty aivan liian suuria ihmismääriä kerralla, kaupunkinympäristöön rakennettu väliaikainen telinesilta romahtaa..
  • Taas on junaliikenteessä vikaa aseman aikataulunäyttöjä ja mobiilisovellusta myöten, junat myöhästelevät, ihmiset eivät ehdi paikkoihin, rakennustöiden yhteydessä joku menee vaurioittamaan tietoliikennekaapeleita saaden vilkkaan lentoaseman toiminnan pahasti sekaisin..
  • Tietokoneohjatun junaradanhallintajärjestelmän piti olla täysin varmatoiminen kaikkine varotoimintoineen, junia törmäilee toisiinsa kovalla vauhdilla, makaronien valmistukseen tarkoitettu prosessi menee rikki laiterikon vuoksi, nälkäiset ihmiset odottelevat kuukausia korjaantumista..

Kuvakaappaukset uutisista ym. näiltä sivuilta:

https://www.hs.fi/kotimaa/art-2000009695166.html
https://www.reuters.com/world/india/india-rail-crash-probe-focuses-electronic-track-management-system-2023-06-04/
https://www.hs.fi/kotimaa/art-2000009399988.html
https://yle.fi/a/74-20031532
https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/f9a62b56-a485-4788-9741-56d99c615870
https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/cf60a475-31b7-48a5-b9c2-780f52048ceb
https://www.is.fi/ulkomaat/art-2000009167888.html
https://www.is.fi/ulkomaat/art-2000009171528.html
https://www.is.fi/sm-liiga/art-2000008729374.html
https://yle.fi/a/3-12390328

Kuten on olemassa markkinoiden kyllästymistä (eng. market saturation) sen vuoksi, ettei ihmisille pystytä tarjoamaan vielä jotain erilaista ihmisten ollessa jotenkin kummallisen tyytyväisiä käsityksiinsä siitä, minkälaista on jo tarjolla ja tiedettynä, myös uutisoinnissa jostain aihealueesta tapaa tulla vastaan jonkinlaiset rajat sille, missä määrin ihmiset jaksavat muokata käsityksiään tuohon johonkin aihealueeseen kuuluvasta. Hermoverkkoja ajatellen syytä lienee siinä, että ihmisistä on mukavampaa kokea voivansa olevan kyvykäs muistamaan helposti, mitä johonkin aihealueeseen kuuluu hyödyntämällä tiedostamattaan sitä, että samanaihealueiset asiat ovat sillä tapaa toisiinsa kytkeytyneitä, että yhden sellaisen ajattelu tekee helpommaksi ajatella niitä muitakin niiden tullessa lämppäillyksi siinä ohessa. Tietenkään asiat eivät ole hermoverkkojen tasolla samankaltaisen tarkkarajaista kuin ne voisivat olla semanttisella, merkityksien tasolla, joten se mikä milloinkin, kenenkin kohdalla, on aihealue, ei pitäisi, mutta tuleepa kuitenkin, jokseen sumeasti hahmotetuksi.

Käytännön elämässä uutisoinnin vaikutus ilmenee siinä, kuinka ihmiset eivät osaa ajautua pois sellaisista opituista syistä, joilla he tulevat joidenkin muiden ihmisten toimintaa selittäneeksi toisilleen. Tällöin pääsee tapahtumaan jopa aivan älyttömiä käsityksien eräänlaisia pyöristymiä, mihin ei saada kenties minkäänlaista korjausta muiden ihmisten toimesta, koska.. konformismi (tai yhdessä harrastettu valehtelu). Toisinaan ihmisten ajattelun eräänlainen laiskuus johtuu siitä, että he eivät jaksa kuvitella mielessään tapahtumien kulkuja, joten he tyytyvät attribuoimaan ihmisiin jotain sellaista, joka on lukuisten toistojen ja keskinäisten viittailujen vuoksi liiankin hyvin opittua. Tällaiset attribuoinnit ja yksinkertaiset assosiaatiot ovat myös helppoa jaettavaa puheen avulla tapahtuvan viestinnän muodossa, sillä ne eivät vaadi viestijältä, eivätkä viestinnän vastaanottajalla kovinkaan kummoista eli kognitiivinen stressi olisi jokseenkin vähäistä. Ihminen kun tapaa olla sellainen aivojensa energiansäästäjä.


Kuvakaappaukset uutisista ym. näiltä sivuilta:

https://www.is.fi/viihde/art-2000008666473.html
https://www.is.fi/urheilu/art-2000008716927.html
https://yle.fi/a/3-12375268
https://yle.fi/a/3-12374797
https://www.is.fi/digitoday/esports/art-2000008572644.html
https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/lahden-sarjaraiskaaja-houkutteli-naisia-autoonsa-ja-kyyditti-syrjaiseen-paikkaan-yksi-uhreista-paljasti-vuosia-rikoksia-jatkaneen-miehen/8132104#gs.71zmhs
https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/5fa1919b-f4f4-4ed8-bcd5-68092ac017c8
https://www.is.fi/oulun-seutu/art-2000008713304.html
https://yle.fi/a/3-12207997
https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/8093d0a7-bbf0-4140-9576-6049cb67fd5f
https://www.aamulehti.fi/ulkomaat/art-2000007956266.html

Jokaisella maapallonlaajuisesti merkittävällä sosiaalisen median alustalla on mitä ilmeisimmän sellaisia työntekijöitä, jotka pystyvät pitämään pitkäaikaisesti vallalla sellaista tilannetta, tarvittaessa nopeasti muutoksia ja säätöjä tehden, missä yhteen tiettyyn käyttäjän kohdistuu näiden palvelujen epätoimivuutta tai omituista toimivuutta.

Periscopessa kaikki käyttäjien viestit jollekin suomalaiselle tai muille eurooppalaisille live-lähetyksien tuottajille olivat lähes pelkästään niitä, joissa esiintyi kyrillisiä merkkejä.

Periscopessa kaikki Yhdysvalloissa katseltavissa olleet käyttäjien videot olivat saarnaamiseen ja jumal-asioihin liittyväisiä.

Facebookissa ehdotetut ryhmät olivat melkeinpä tyypillisesti sellaisia, että niillä olisi ärsyttävyysvaikutusta tuolloin avoinna ollutta ryhmää kohtaan tai sitten ehdotetun ryhmän kansikuva oli suoraan sellaiseen tilanteeseen viittaavaa, joka oli tapahtunut vasta hetki sitten offline-maailmassa (kuvassa API:Suomi -ryhmä, ehdotetun ryhmän linnunpönttö-reikäisyys, mustat pupillit lasien takana ja epäsuorasti tajuttavana APIen eli ohjelmistorajapintojen tikkari-symboli rajapintaa symboloimassa ja odottamassa “siihen kiinni tarttumista” tai “johonkin työntämistä”).

Twitterin ehdotukset käyttäjiksi ovat tyypillisesti sellaisista sanaperheistä johdettuja, joista itseen kohdistuva häirintä usein ideoita hakee (muurahaisen tuntosarvet, poronsarvet ja sitten jokin ihmisen nimi, jonka sukunimi ja etunimi viittaavat sellaisiin omiin elämäntapahtumiin, joista ei pitäisi olla mitään suoria viitteitä online-käyttäytymisessä). Twitterhän on LinkedInin ohella ollut eräitä niistä, jotka ovat antaneet tiedusteluista huolimatta heidän selainpohjaisen palvelunsa toimia läpeensä epäkelvosti lähes vaikkapa kuukauden ajan, eikä missään netissä ole ilmennyt keskustelua tietyistä vastaavanlaisista visuaalisista ongelmista (elementtejä puuttuu, katoilee, hajoilee yms.).

LinkedIn ei suostunut näkemään ongelmaa, saati korjaamaan sitä, että "People you may know"-osio räpsähteli nopeaan tahtiin näkyviin ja pois näkyvistä jokaisella vähäiselläkin sivun vertikaalisella siirtymällä, jolloin sivuston käyttö oli käytännössä mahdotonta.

Google Search -kuvahaut palauttavat tyypillisesti pelkkää normaalien hakutulosten piiriin sopivia kuvia, mutta toisinaan niissä on mukana jotain, joka erottuu erittäin suuressa määrin muista hakutuloksista. Tällaista tapahtui vaikkapa silloin kun haki hakusanoilla "roope ja kroisos" ja sai piirroskuvien joukkoon mukaan valokuvan toisiinsa kyhnyttävistä hevosista.

YouTube-videon päätyttyä palvelu tekee ehdotuksena seuraavista videoista sellaisen valikoiman, joista kaikki muut liittyvät videon ohjelmistoaiheeseen, mutta yksi niistä on jotain aivan muuta otsikolla "Idols homo koelauluissa" (hintelä poika taustallaan sanasta Idols näkyvissä "dols").

Chromecastin taustakuvat tai niiden yhteydessä oleva teksti on usein jollain tapaa offline-maailmassa tapahtuviin hetkiin assosioituvaa. Aivan kuin joku valitsisi manuaalisesti, minkälainen taustakuva laitetaan käyttäjälle näkyviin. Kaunaisuus oli ikäänkuin teemana eräässä hetkessä, mihin sitten tuli tuppautumaan taustakuva, joka esitti Hawaiilla sijaitsevaa Kaunakakaita.

YouTuben 360 asteen videot muuttuivat kaikki sellaiseksi, kaikilla omilla laitteilla katseltuina, että niiden luomassa virtuaaliavaruudessa sijaitsi tietyllä kohdin pienehkö musta neliö, eikä tätä ongelmaa suostuttu korjaamaan moniin kuukausiin.

YouTuben videosuositukset ovat liian usein tuntuvasti sellaisia, että joiden esiintyvyydestä lähiympäristön ihmiset ovat ennalta tietoisia, mikä voi ilmetä esim. siten, että Tom Cruisen tähdittämän Vanilla Sky -elokuvan loppukohtauksen "open your eyes"-lausahdusta (päähenkilö ollut unessa 150 vuotta) ja aiemmin elokuvassa tapahtuvaa supportia apuun huutelua pyritään lämppäilemään kohdeyksilön mielessä ennen kuin sitten jonkin aikaa myöhemmin, kun hän lähtee selailemaan YouTubesta jotain tietynlaista, tulee päätyneeksi tietyn suosituksen äärelle, jossa puhujalla on Wake Up -tekstinen t-paita ja eräässä videossa näkyvässä julisteessa on suu auki -huutoa, minkä kohdalla nettiyhteskin menee "sattumalta" jumiin.

Vaikka kävisi kymmenillä eri uutissivustoilla, käyttäisi runsaasti erilaisia tavanomaisia ja tieteellisempiä hakukoneita, tekisi pikkukysymyksiä joihinkin aiheisiin liittyen erilaisilla some-alustoilla ja nettifoorumeilla, silti mikään tuosta ei saa aikaiseksi sitä, että verkossa nähdyissä mainoksissa esiintyisi mitään edes etäisesti näihin aiheisiin liittyvää. Nähty mainonta tuntuukin jonkinlaiselta häirinnältä, missä mainosverkot on ohjelmoitu näyttämään jotain mielivaltaista, mainosten näkijän nettiselailun pitkälti huomioimatta. Mikään saatavilla opt-out -keino ei hyödytä mitenkään. Ongelmallisia mainosverkkoja ja niiden yhteenliittymiä ovat mm. AdWords, AdChoices ja Taboola eli juuri niitä, joita eniten verkossa näkee.

TrackR Engadgetissa, Business Insiderissä ja sadalla muullakin sivustolla (Taboolan kautta)

- TrackrR-mainos on jostain syystä aina läsnä niillä sivustoilla, joissa käytetään Taboolan mainosverkkoa. Taboolaa ei tällainen eräänlainen ongelmallisuus kiinnosta, kuten ei TrackR-yritystäkään, eikä sivustojen tuottajia.

Kubernetes

Vaikka ohjelmistotekniikka on jotain, mitä harrastaa ja tekee työkseen suunnilleen päivittäin, aiheeseen liittyvää mainontaa tulee nähtävillä erittäin niukalta ja sitten kun sitä tulee, jotain samaa tulee nähdyksi pitkän aikaa suunnilleen joka paikassa, vaikkei aiheeseen ole käyttänyt kuin lyhyen tovin tiedonhankinnan muodossa. Saman mainostavan tahon Kubernetes-aiheista mainontaa oli eräässä vaiheessa useita viikkoja, muuta ohjelmistoteknistä mainontaa esiintyen erittäin vähän jos ollenkaan.

Icebreaker

Sellaiselta hyväksyttävä tuntuva mainontakin voi suht pian alkaa tuntua esille laiton osalta siltä, että siihen liittyy jotain vilunkipeliä, jos kokemusta perustellusta epäilyttävyydestä on paljon jo entuudestaan, eikä sitä ainakaan suuremmin vähennä se, jos tätäkin Icebreaker-yhteisön mainosta käy näkymään vähän jokaisella verkkosivustolla, jossa Googlen mainosverkko on käytössä. Samaa sivua voisi ladata uudelleen kymmeniä kertoja ja aina sama mainos tulisi näkyviin.

Mainosverkot ovat vuosien ajan vaikuttaneet jotenkin ennalta ohjelmoidulta sillä tapaa, että niiden tietylle - vaikka pitäisi kai siis olla suht tietylle - käyttäjälle näyttämät mainokset ovat kuin jonkin muun tahon pyynnön mukaisia. Näitäkin ollut joitakin viikkoja jatkuvasti joka paikoin näkyvissä.

WinWin Oy -tilitoimistopalvelut

Oranssisuutta, teräviä muotoja, sanojen toistamista..

Ruka

Aikoinaan ollut Ruka-tarra auton takaikkunassa, missä se sijainnut auton käytettynä ostamiseta lähtien.

Norwegian, punainen luottokortti

Runsaasti punaisuutta, mainoksena jotenkin mitättömän tuntuinen, mainostettu asia ei ollenkaan vetoava. Käyty kokeeksi verkkouutiset.fi:ssä useampanakin päivänä, josko enää ei tulisi kyseistä mainosta, mutta sehän siellä aina oli näkyvissä. Toisinaan saattoi olla jotkin muutamat muutkin, mutta valikointi oli kuin erittäin niukasta mainosten poolista tehtyä.

Kytäjä

Samankaltaisuus sanojen kyttääjä ja kyntäjä kanssa.

Terapiatalo noste

Ei ehkä koskaan aiemmin ole ollut mitään terapiapalveluita mainostavaa, vaikka on tullut selailleeksi monia verkkosivustoja, jotka liittyvät eri tavoin "aivojen seutuville", mielenterveysaiheiset sellaiset mukaan lukien. Monenlaista aisteihin vetoavaa pyrkivää kuten vesisyys, askeltaminen hiekalla ja käsimäisyyttä logossa.

Useampi sata verkkokauppaa kirjanmerkitettynä, kerran pari viikossa kuukauden ajan jostain ulkomaisesta verkkokaupasta vaatteita tilaten ja silti vähemmän kuin viisi erilaista vaatteiden verkkokauppaa tulee nähtäville mainoksissa? Myöhemminkin, kun ei ole edes äskettäin vaatteita mistään selaillut, aiemmat samat vievät näkyvyystilan kaikilta muilta vaatteiden verkkokaupoilta tai oikeastaan kaikelta muultakin verkkomainonnalta ennen kuin jotkut toiset mainokset käyvät näkymään ihmeellisen liiallisessa määrin.

House of Fraser

Onhan täältä tullut tilailtua kymmenisen tuotetta, mutta niin on tullut monesta muustakin verkkokaupasta. Voisi kuvitella, että useatkin mainostajat kykenisivät arvaamaan, että monet ihmiset käyttävät sääsivustoa, joten he osaisivat ostaa mainostilaa sieltä, mutta silti joku tietty verkkokauppa pääsee käyttämään kaiken mainostilan esim. jokaisena jonkin viikon arkipäivänä, jokaisella sivulatauksella. Muutaman kerran saattaa päästä siihen oheen jonkin toisenkin mainostajan mainos, mutta sitten taas tätä yhdenlaista.

New Chicin läpinäkyvät alushousut

Näidenkö pitäisi jotenkin kiinnostaa?

Intersportin ainoa mainos

Voisi kuvitella, että mainosverkkoihin kertyy tuntumaa siitä, että lenkkeilyvaatteet ja -kengät ovat jotain sellaista, joka suht säännöllisin väliajoin kiinnostavat, mutta siltikö Interport ei ei saisi läpi mitään muita mainoksiaan kuin yhdenlaista horisontaalista, jota sitten näkyykin monella sivustolla. Tämä taisi vaihdella näkyvyyden suhteen, jonkin autoliikkeen kanssa, joka mainosti ostamaan 20000 euron autoja.

Pidemmän ajanjakson puitteissa tarkasteltuna verkossa nähtyjen kelvottomien mainoksien näyttämisessa on ikään kuin ideana tehdä niiden havaitsijan mieltä ahdistuneeksi. Tämä hälventäisi paremmanlaatuisten mainosten esiintyminen, mutta tiedä sitten onko se nyt sitten parempaa jos esim. Etelä-Saimaan verkkosivuilla ei saada näytettyä kuin pelkkää Motonetin mainosta vaikkapa neljän kuukauden ajanjaksolla? Kaipa silläkin lehdellä on olevinaan joku syy olla tekemättä järkevää mainosten kohdentamista. Jos pitäisi määrittää, missä esiintyy huonoimpia mainoksia, niin taitavat olla noilla zerohedgejen, naturalnewsien ja infowarsien tapaisilla sivustoilla. Jostain syystä. Toisaalta, rumia ja törkeän näköisiä mainoksia on ollut väkisin nähtävillä myös businessinder.com:ssä ja muilla hyvämaineisilla sivustoilla. Tässä esittelyssä vain sellaisia mainoksia, jotka eivät aivan kertakaikkiseen törkeitä ole, jottei lukijan tarvitsisi järkyttyä. Jotkut kun edes yrittää olla huomaavaisia.

ob-tamppoonimainos ja OP-autovuokramainos

Ob:llä ja OP:llä ei pitäisi olla mitään erityisempää yhteistä, mutta näitä alkoi ilmenemään, suuren osan muuta mainontaa syrjäyttäen ja jälleen niukasta mainosten poolista, samoihin aikoihin.

Lisää ob-tamppoonimainoksia

Kun tätä ob-tampponimainosta alkoi näkymään, ei sivujen uudelleenlataaminen vaihtanut kyseistä mainosta mihinkään toiseen, vaan nähtävilleen sai tätä samaa videomainosta.

Royal Can -eläinruokamainos

Vaikkei koskaan ole hakenut mitään eläimiin liittyvää tietoa tai käyttänyt runsaasti jotain eläinaiheista sivustoa, silti Royal Canin mainoksia alkaa näkymään tolkuttomuuksiin menevässä määrin monilla ulkomaisilla mainstream- ja non-mainstream-sivustoilla.

Puuilo-mainos (koiran ruokakuppi)

Kaikesta siitä, mitä Puuilo voisi mainostaa, nähtäville tulee vain koiran ruokakuppi -mainosta. Tämä vieläpä sen jälkeen, kun käy ilman elektronisia välineitä mukanaan Puuilon paikallisessa yrityksessä vilkaisemassa minkälaiselta siellä näyttää, koska ei ollut aikaisemmin siellä käynyt ja kävi vain viereissä liikkeessa ostamassa pyörään joitain varaosia.

Nicorette-mainosta Independentissä, eikä sitten paljon muuta

Tupakoinnin lopettamiseen liittyvää Nicoretten suomenkielistä mainontaa alkoi esiintymään mm. englanninkielisillä uutissivustoilla runsaan mainostilan vieden kuin kyse olisi runsaasti voittoa tekevästä yrityksestä, jolla on varaa mainostaa paljon ja isosti. Eräälläkin uutisivustolla saattoi olttaa luettavakseen minkä tahansa artikkelin ja aina oli nähtävillä Nicorette-mainos.

Viljar Shopin koiranluomi -mainos

Selaili nettiä Android-laitteella tai pöytätietokoneen WIndows 10:een asennetulla selaimella (ihan mikä vain: Chrome, Firefox tjm.), mainoksien kohdistuvuus on jokseenkin järjetöntä ja usein jollain tökerön erottuvalla visuaalisella keinolla muistettavaksi pyrkivää.

Keltaväristä promilletesteriä

Keltaisuutta, olisiko mitään enemmän erottavampaa kuin räikeä keltaisuus mustalla pohjalla?