Asukaskoostumuksesta

Sitä kaikkea, mikä pilaa yksittäisen asukkaan asumisviihtyvyyttä ja mikä luo huonoa vaikutelmaa talossa asumattomille ei varmastikaan olisi Asuntopalvelun paremmin vaalituissa taloissa, sillä niissä on "paremmista asukkaista" juontuva tehokkaampi palaute- ja reagointijärjestelmä, eikä niissä suvaittaisi esim. ympäristön olemista eri tavoin roskaisena jo pelkästään asukkaiden itsearvostuksesta johtuen. Joissakin taloissa vikailmoituksen tekeminen siivoamista varten voi toistuvasti jäädä yhden henkilön kontolle.

Ihan hyvin voisi opastaa talon asukkaita siinä, miten eletään paremmin, käyttäydytään fiksummin ym., mutta kerrostalon edessä voi lojua useita mattoja pitkin asfalttia viikkoja, eikä kukaan niitä vie pois ennen kuin itse tekee huoltopyynnön. Talon pidemmän sivun parvekkeiden suunnalta katseltuna on voinut toistuvasti huomata, kuinka jotkut asukkaat pilaavat tahallaan vaikutelmaa talosta ja samalla myös sen muista asukkaista. Kaduilla ohikulkijoille nähdyt asiat eivät aina tunnu samankaltaiselta kuin talossa asuvalla, sillä eivät ohikulkijat saa osakseen sitä, että palatessaan lenkkeilemästä ja nähdessään jotain typerän näköistä laitettuna jonnekin parvekkeelle, samaiselta parvekkeelta huudellaan kohti jotain töykeyksiä tai kenties vain hiukan röhähdetään näyttäessä rööki suussa yskähdellen tökeröiseltä. Viikkojen ajan vilkkumassa pysyttäytyvät parvekevalot ja muut ledivaloasennukset, jotka pysyvät paikoilleen esim. syyskuusta toukokuuhun saattavat ehättää kiinnittää useammankin huomion ja siten tuntua jo muistakin ihmisistä hölmöläisen touhulta.

Koska asianomainen on useammankin kerran tuonut esille mietteensä siitä, että talon asukkaat eivät ole laadullisti ihan niitä parhaimpia, mitä se sitten tarkoittaakaan, olisi varmastikin helppo osoittaa tilastollisesti, missä määrin olettamukset asukasdemografioista pitävät paikkansa. Ei tarvitsisi tehdä kuin muutama hyvin muotoiltu, koneellinen tietokantakysely, joka vastaisi mm. kysymykseen siitä, minkälainen oli talon asukaskoostumus siihen vuonna 2017 muuttaessain (kansalaisuudet, statukset, iät, sukupuolet, muuttamispaikkakunta ym) ja miten asukaskoostumus on muuttunut vuosien aikana. Nimitauluista otettujen valokuvien perusteella näyttäisi siltä, että asukkaiden vaihtuudet ajanväleillä 02.2022 - 08.2021, 08.2021 - 10.2020 ja 10.2020 - 05.2019 olisivat 5, 3 ja 1 eli jonkinlaista lisääntyvää asukasvaihtuvuutta on tapahtunut, mutta voiko siitä tulkita mitään varmaa? Pikantista voisi mainita, että näitä vuosia aiemmin oli jonkinmoinen ajanjakso, jolloin asuintalo ei ollut edes löydettävissä Lappeenrannan Asuntopalvelun vuokra-asuntojen hakupalvelusta.

Asukaskoostumus-tilastot tarjoaisivat mahdollisuuden tehdä tarkempia päätelmiä siitä, onko ollut tavoitteena sijoittaa asuintaloon tietynlaisia asukkaita eli onko jostain syystä esim. nuorien opiskelijoiden, joille luulisi kelpaavan huokeahintainen vuokra-asunto kampuksen läheltä, määrä erikoisen vähäinen. Entä onko vieraskielisten, työasuntokäyttäjien tai vanhahkojen ihmisten määrä poikkeuksellisen suuri suhteessa asuntojen määrään? Keitä varten tyhjiä asuntoja säästellään, miksi jossain asunnossa on jatkuvasti valot päälle, mutta siellä ei vaikuta asuvan ketään (kysymyksiä, joita kirjoiteltu ylös mm. vuosina 2018 ja 2019)?

Häirinnän tavoitteenmukaisuuden arvailua ja sen vaikutuksen tunnistamista

Sopimuksenvaraisuudesta joidenkin asukkaiden kesken on osoituksena esim. se, että lukuisiin talon oikeanpuoleisen "lohkon" asuntoihin aiemmin monien kuukausien aikana kuulunut ns. täysillä tapahtunut vedenlaskettelu olisi normaalisti ollut sietämätöntä monen mielestä jatkuessaan yli 50 minuuttia, parin sekunnin tauon kera, mutta silti moisesta ei toistuvuudestaan huolimatta ole seurannut sitä, että usea henkilö olisi ottanut yhteyttä Asuntopalveluun moisen lopettamiseksi, vaan tätä on voinut jatkaa vapaasti useita kuukausia (ei sentään joka päivä). Rouva Kangasmäki Asuntopalvelusta (asumisneuvoja titteliltään) koki soveliaaksi ottaa yhteyttä Eksoteen, kun asianomainen yritti selittää "häirinnän ajoitettavuudesta tiettyihin asianomaiselle merkityksellisiin hetkiin, joten oltakoon tässä sitten niin kuin elettäisiin vielä 80-lukua, jolloin automatiikka, kyberhyökkäykset, tietotekniikka ja muu sellainen hömppä olivat ihan ufoja juttuja". Psykologiahan alkoi toki hahmottua tieteen lajiksi vasta tuossa 1800-luvun loppupuolella eli aivan liian vähän aikaa sitten, jotta voitaisiin ajatella "tavallisen kansalaisten" osaavan käyttää sellaista jotain ihmistä vastaan, saati systemaattisesti ja vieläpä verkostomaisesti toimivana ryhmänä? Tuntui jossain määrin feikiltä se henkilön nimi, johon Kangasmäki otti yhteyttä: Dietrich. Diet rich.

Käytösanalytiikka, suggestoinnit, ajattelujaksavuuden heikennyttäminen, tietoturvaongelmien hyödyntäminen.. nämä ovat kaikki sen verran hienostunutta toimintaa, että toisinaan on ollut perusteltua esittää itselleen kysymys, miksi on monesti aiemmin tuntunut siltä kuin olisi vankilassa tai eristyksissä oleva Assange silloin kun on asunnollaan, vaikka voikin poistua sieltä milloin vain eli mitkä voivat olla perimmäisiä motivaattoreita joillekin lähellä asuvilla tai siellä oleskeleville/käyville jatkaa häirintätoimintaansa, johon kytkeytyy mukaan myös jonkinlainen vaikuttamaan pyrkiminen. Voisiko kyse oikeastaan olla jostain maailmanlaajuisesta, missä olisi tullut päässeeksi sellaisten harvinaisuuksien joukkoon kuin Assange, Manning ja Snowden ja missä heidän saamisensa ryhtymään tekoihinsa tai sellaiseksi kuin ovat, olisi systemaattisesti heitä vaivihkaa ohjaillusti tapahtumaan saatu ja missä myöhemmissä vaiheissa harjoiteltiin/koeteltiin sitä, miten he selviävät eri tilanteista kuten oikeudenkäynneistä, maasta pakenemisista, eristykseen joutumisista, vankilaan päätymisistä ym. Vai tunnistaako joku muka muitakin Suomessa vaikuttamaan pyrkiviä, joilla olisi whistleblower-tyyppisiä edellytyksiä samaan porukkaan? Tähänköhän liittyen siellä Ylivieskassa opiskellessa (2004 - 2006) se hiukan vanhempi opiskelija halusi pitkällisen inttämisen avulla saada ottamaan erotuomarin roolin ja puhalluspillin käyttöön siinä opiskelijoiden jalispelissä, vaikkei yhtään siinä siideri kädessä ollessaan tuntenut itseään halukkaaksi moiseen?

Elämään ja olotiloihin vaikuttavuuksista on paljon selvittelyä muissa julkaisusovelluksen teoksissa, mutta mainittakoon vielä tässäkin yhteydessä, että eräs häirinnän haittavaikutus kohdistuu mahdollisuuksiin saada työpaikka, sillä häirintä vaikuttaa unen laatuun, jaksavuuteen työhaastatteluissa, työhakemuksien tolkullisuuteen, puhumisjaksavuuteen, työnhakemiseen ryhtymiseen yms. Ei myöskään ole kovin rentoa puhua mahdollisen työnantajan kanssa puhelimitse, jos on jatkuvasti läsnä se uhkan tunne, että kohta joku tuottaa jotain erittäin häiritsevää ääntä, jota kestää pitkään tai joka toistuu lukuisia kertoja, jolloin menettää suurelta osin kyvyn kommunikoida tavoitteenmukaisesti. Sinänsä äänien käyttö ei ole edes tyypillisin häirinnän väline, vaan se on vain jotain (riittävän) universaalisti ymmärrettävissä olevaa, joka ei välttämättä vaadi täydentävää selittämistä. Häirintä voi vaikuttaa myös mm. luetun ymmärtämiseen sillä tapaa, että tulee ikään kuin eläneeksi hetken enemmän omissa häirinnän aiheuttamien tuntemusten sävyttämissä mietteissään kuin tajunneeksi, mitä edessään on – hiukan liioitellen, mutta kuitenkin. Häirinnän poistumattomuus aiheuttaa myös sen, että sitä pitää itseään jonkinlaisessa valmiudessa kirjoittaa siitä ja valmistautua kertomaan siitä.

Eräs harmillisimmista häirinnän seuraamuksista on se, että uuden oppimiseen tai menneiden aikojen muistelemiseen ryhtyminen tuntuu uhkarohkealta, sillä häirinnän toteutumisen uhka tuntuu liian mahdolliselta. Kohdistuvan häirinnän eräänä tavoitteenahan on tehdä mielekkäisiin asioihin liittyvästä ajateltavasta sellaista, ettei niitä voisi ajatella ilman häirinnän pitkäaikaisvaikutusten mielialaa rapauttavuutta mm. sitä kautta, että tunnepitoiset ei-kivat ajatukset aiheuttavat hormonaalisia reaktioita, jotka taasen johtavat eksekutiivisten ajatustoimintojen väliaikaiseen heikentymiseen (mm. muisti- ja päättelytoiminnot), mihin mennessä tai minkä seurauksena tunnetilakin vaihtuu synkempään (tai jonkinlaiseen tunteettomuuteen). Aivothan eivät koodaa muistoihin mukaan aikaa "sellaisenaan", joten ihmismieltä on mahdollista manipuloida siten, että ajallisesti toisistaan etäisiäkin muistoja, muistikuvia ja näihin liittyviä muita mielteitä saadaan luomaan yhteyksiä keskenään eli häirinnällä pyrittäisiin pilaamaan alkuperäisiä muistoja. Uuden oppimista häirintä haittaa mm. sitä kautta, että on ikävää rakentaa oppia sellaisen varaan, jonka oppimisen aikana opittuun on pyritty kytkemään ärsyttäviä muistoja, mietteitä ym. Karkeasti ottaen häirinnällä onkin mm. sellainen kokijaan kohdistuva ohjausvaikutus, ettei jaksa jatkaa muuta kuin sitä mitä on saanut aluille, sen sijaan, että aloittaisi jotain muuta (useimmiten jonkinlaista sovelluskehitystä tai pitkäkestoisen tietokonepelin pelaamista).