Sellaiset asiat kuten lisätty todellisuus, henkilökunnan rekrytointi, tietojenkäsittely, ravintotieteet, terveydenhuollon ammattilaiset (psykiatrit, lääkärit, sairaanhoitajat, neuropsykologit ym.), sosiaalityöntekijät, poliisi ja journalismi voisivat osallistua vaikuttamaan siihen miten, kuinka pian, ja millä tavoin jonkun ihmisen moniongelmaisuus hälvenisi. Moniongelmaisuus voi sanana kuulostaa siltä, että kyse on jostain, jonka käsittely kestää pitkään, vuosia kenties, mutta tämä johtuu lähinnä siitä, että ei ole tullut altistuneeksi tiedolle ja kokemuksille sillä tapaa, että tuo sana saisi enemmän ulottuvuutta ja merkitystä. Todellisuudessa monen moniongelmaisen ongelman ratkaisemisessa voisi olla tarpeen lähinnä oivaltaa jokin olennainen moneen asian vaikuttava seikka, mikä saattaa ratkaista lukuisia ongelmia kahdessa minuutissa. Suomalaisessa yhteiskunnassa ei vain ole tapana miettiä terveyttä sivuavia asioita laajalti ja yksityiskohtaisesti, vaan suurpiirteisesti, lokeroivasti, jälkeenpäin ja muilla pieleen menevillä tavoilla.
Tulevaisuuden palvelutarjonta ja asiantuntijuus ymmärtäisivät moniongelmaisuuttakin paremmin
Määritelläänpä vaikka niin, että moniongelmaisella olisi esim. tietyistä tunnistamattomista ravintoaineista merkittävää vajetta, huoneistoilman laatu kaipaisi kohennusta, häirintää esiintyy ja liikunnallinen aktiviteetti on vähäistä. Kukaan ei tulisi tunnistamaan edes sitä, että hänen oireilunsa käytöksen ja ajattelun osalta johtuu siitä, että hänen elimistönsä on häirinnän ja huonon huoneilman vuoksi kuormittunut ja metaboliikaltaan ajoittain poikkeutuvainen tavoilla, joka tekee hänet myös haluttomaksi lähteä suorittamaan liikunnallista aktiviteettiakaan. Jos oletetaan, että häirintä on senlaatuista, että se pitää hänen ajatteluaan aktiivisena ei-mukaville ajatuksille, kuluttavat aiheutuvat tuntemukset hänen aivojensa välittäjäaineita (serotoniini, dopamiini ym.) sillä nopeudella, ettei hänen lenkkeilemättömyydestä lisää laiskistunut aineenvaihduntansa, jota jo ennestään heikentää tunnistamaton ravintoainevaje, ehdi palautua normaalille tasolle, mikä saattaa saada hänet tuntemaan itsensä huonommaksi, mikä taasen voisi ilmetä jonkinlaisena itsesabotaasina. Immuniteetin heikkeneminen tulee tähän mukaan ikään kuin bonuksena. Linkkivinkki: Stressin vaikutukset muistiin (https://en.wikipedia.org/wiki/Effects_of_stress_on_memory)
Hänen ravintoainevajeensa saatettaisiin erillisenä tekijänä tunnistaa, mutta sitä ei kukaan laskisi mukaan, kuinka paljon hänen voimavarojaan kuluu ylimääräisesti huonon huoneilman ja häirinnän vuoksi, jolloin oltaisiin kenties pitkään aikaan siinä harhaluulossa, että ”ravinnon osalta” ei ole vikaa, koska ”sehän on jo tsekattu”. Tällä tavoin suomalaisessa yhteiskunnassa asioita tehdään: kukin toimija keskittyy omaan tehtäväänsä, eikä kukaan koordinoi laadukkaasti moniongelmaisten hoitoa ja tutkimista, saati tunnista niiden ”sääntöjoukkojen” muutosta, joilla käsittelyn kohteena olevaa ihmistä voidaan selittää hänen kulloisessakin tilassaan/moodissaan. Kyse ei ole edes siitä, että ongelma etenisi kohti yhä nuorempia ihmisiä, vaan se koskettaa kaikkia ihmisiä jo nyt. Esimerkki-ihmisemme tapauksessa tutkivat ja hoitavat tahot tuottaisivat toisistaan riippumatta näkemyksiä ja raportteja kunnes joku niitä vähän yhteen koostaisi ja tuottaisi jonkin turhanpäiväisen näkemyksen ja hoitokokeiluehdotuksen, joka vie turhaan aikaa esim. kuukausia ellei jopa vuosia.
Nykyisellään tarjolla oleva suomalainen koulutus ja työelämän noudattamat käytännöt lähestulkoon varmistavat sen, että vaikka lievänkin moniongelmaisuuden taustalla olisi jokin helposti käsiteltävä terveydellinen seikka, tuota terveydellistä seikkaa ei koskaan tulla tunnistaneeksi, koska mikään taho ei ota laadullisesti hyvää kokonaisvastuuta tutkimisesta, hoitamisesta, ideoimisesta, kokeilemisesta ym. Tämä tulee sitä korostuneemmin esille, mitä enemmän tämän henkilön elämään vaikuttavat sellaiset asiat, jotka liittyvät johonkin muuhun kuin terveysalan asiantuntijan käsiteltävissä oleviin. Esim. asuinhuoneiston ilmanlaadun pystyy mittaamaan, mutta ymmärrystä siitä, miten netissä ja muualla tapahtuva häirintä vaikuttaa psyykeeseen, mentaalisiin toimintoihin ja elimistön muuhun toimintaan eri määräisenä ja variaatioin, on hankalampi muodostaa ja jakaa tietona muiden ihmisten kanssa, varsinkaan potilasraporttiin kirjoitettuna tekstinä.
Opiskelijan täytyy pitää kiinni visioistaan voidakseen tulla jonkin uuden tarjoajaksi
Uusien palveluiden tarjonnan kannalta olisi parempi, että opiskelija kykenee jo ennen koulutukseen hakeutumistaan muodostamaan uudenlaisia visioita siitä, minkälainen haluaa sitten joskus myöhemmin olla ja pitää tästä visiosta tai sen opiskelujen aikana hienostuneemmista versioista kiinni koko opiskelujen ajan ja sen jälkeenkin. Vaihtoehtonahan on olla yksi sellaisen ”koneiston” osista, joka on säädetty ”karskiuttamaan” eli vähät välittämään siitä, jos esim. vain 40 %:lla ihmisistä menee ok, kunhan loput ostavat palveluita omalla rahalla. Nuorilla opintoihin hakeutuvilla ei kuitenkaan ole laaja-alaisesti itselleen perusteltuna se, miksi he joihinkin tiettyihin opintoihin hakevat, eivätkä he kovin herkästi tee jyrkkiä muutoksia opintoaikomuksiinsa kuten hakeutuisivat yhden vuoden opiskelujen jälkeen jonnekin aivan toiseen kaupunkiin sijoittuvaan opiskelupaikkaan.
Jos on vähänkään tavoitteena toimia jossain myöhemmässä vaiheessa elämäänsä eri tavoin vaikuttavasti tai palvelevasti kuin muut, voi olla syytä varmistella jo varhain, että koulutukseen liittyvä työharjoittelupaikka ja gradu/opinnäytetyö ovat sopivasti linjassa omien tavoitteiden suhteen, sillä omien visioiden toteuttaminen ei aina tarkoita oman yrityksen perustamista, vaan saa mahdollisuutensa toimimalla jonkun muun tahon alaisuudessa. Koulutuksen jälkeen voi olla vielä pitkä matka ennen kuin omat vaikuttamisen halut voivat päästä ilmentymään – varsinkin jos ei etene elämässä ns. suhteiden avulla.
Ihmiset tapaavat olla olentoja, joiden käytöstä, valintoja ja ajattelua ohjaavat hyvin paljon mukavuudenhalu ja tottuneisuus, mikä tarkoittaa tässä sitä, että siihen mennessä kun opiskelemaan vihdoin hakeutuu, on ehtinyt tulla epäkiinnostuneeksi monia aiheita ja asioita kohtaan, mikä saattaa perustua pelkästään siihen minkälaisen vaikutelman ja tuntuman on saanut jostain asiasta, joten moniongelmaisuuden elämänlaadun parantumisen kannalta tämä opiskelija voi olla ns. menetetty tapaus jo heti alkuunsa.
Muutama ehdotus opiskelijoille ja tuleville sellaisille liittyen siihen, mitä kohdin tarpomalla moniongelmainen ihminen pääsisi nopeammin normaalin tai normaalimman elämän piiriin ja mikä voisi olla muutenkin mielenkiintoista ja motivoivaa:
Lisätty todellisuus (eng. augmented reality). Ihmisten mahdollisuudet päästä käsitykseen asioista ja oppia eri tavoin mahdollistuvat mm. lisätyn todellisuuden keinoin, mikä konseptina lienee monille tuttu (näkemäämme todellisuuteen saadaan jotain lisää, kun sitä tarkastellaan erikoislasien tai jonkin mobiilin päätelaitteen läpi), mihin voi yhdistää vaikkapa kehosta tai ympäristöstä dataa tuottavia sensoreita, sekä tietojärjestelmiä, jotka analysoivat kerättävää tietoa ja yhdistävät sitä jo olemassa olevaan faktatietoon. Mutta olisiko lisätty todellisuus omassa tulevassa työssä vain väline vai haluaisiko olla kehittämässä laitteita tai sovellutuksia, joissa näitä laitteita käytetään eli valitsisiko terveydenhuoltoalan koulutuksen, IT-alan koulutuksen vai kenties jotain signaalinkäsittelyyn liittyvää? Visio: Moniongelmaiset pystyisivät lisätyn todellisuuden välineiden avulla tunnistamaan elinympäristönsä ongelmakohtia itsenäisesti. Hyvin ehtii opiskelemaankin, sillä markkinat kaupallisillekin sovelluksille ja sovellutuksilla ovat vasta avautumassa.
Henkilökunnan rekrytointi. Ihmisten käytöksen psykologiaan opiskelujansa aikana huolella perehtyneitä henkilöstökonsultteja on hyödyllistä olla sellaisissa yrityksissä, instituutioissa ym. joilla on terve motivaatio tuottaa ihmisille tulevaisuuden palveluja, vaikka ei sillä sitä voi estää etteikö sinne toiseen yritykseen oteta työhön niitäkin, joille rahan tuottaminen on ensisijaista, teidän firmalle ollessa tärkeää sekä rahan tuottaminen, että ihmisten palveleminen. Hyvä henkilöstökonsultti osaa kaivaa työnhakijasta esiin sen, onko hän miten motivoitunut laajentamaan nykyistä osaamistaan uusille osa-alueille, millä on merkitystä silloin kun yritys tarjoaa tavanomaista hienoisempia palveluita (mitä se sitten tarkoittaisikaan). Visio: Monisivuinen juttu Kauppalehdessä tai muussa päättäjiä tavoittavassa talousjulkaisussa, missä pääsee kertomaan siitä, kuinka oman työpaikan asenne, henki ja kassavirta on muuttunut jyrkästi positiiviseksi, kun käytiin palkkaamaan työntekijöitä, jotka osaavat ottaa paremmin huomioon asiakkaiden todellisia elämäntilanteita.
Tietojenkäsittely. Tähän liittyvä toiminta on erittäin merkittävässä asemassa, mitä tulee moniongelmaisien ongelmien ymmärretyksi tulemisen mahdollisuuksiin, sillä kaikki tietokoneiden käyttöliittymistä päätelaitteisiin, tietojärjestelmien yhteentoimivuudesta käyttäjäoikeuksien hallintaan, tietokantojen rakenteista tietorakenteiden standardointiin ja big datan louhittavuudesta reaaliaikaisen tietovirran analysointiin ym. vaikuttavat hoitojen onnistumisen mahdollisuuksiin. Haluatko aivan varmasti lähteä opiskelemaan kampaajaksi, jos tarjolla olisi kaikki maailman tieto ohjelmallisesti tai valmissovellusten avulla käsiteltäväksi? Matematiikkaan kannattanee rakentaa hyvälaatuinen kiinnostus. Visio: Tekoäly avustaa lääkäreitä ja sairaanhoitajia työssään tavalla, joka nopeuttaa valtavasti moniongelmaisten elämäntilanteiden ratkaisua myös muiden elämänalueiden osalta kuin tiukasti terveyteen liittyen. Nobelin palkinto, kutsu Itsenäisyysjuhliin ym.
Ravintotieteet. Näitä ei pääse opiskelemaan kuin Kuopiossa, mutta ottaen huomioon, kuinka kallista opiskelu tulee tulevaisuudessa olemaan opintolainoineen ja kuinka opintotukikuukaudet eivät riitä kuin yksiin opintoihin, olisi hyödyllistä miettiä jo paljon ennakkoon sitä, mitä muuta niiden kanssa voisi opiskella (tiedonkäsittelytieteitä, ohjelmointia, psykologiaa..?). Toki aina voi kuvitella, että kyllähän sitä joku sellainen löytyy, joka perustaa yhteisen firman ja jolla on koulutuksen puolesta ainakin näennäisesti sopivasti yhteentoimivaa annettavaa, mutta mitäpä jos tekisi enemmän itse? Visio: Oma yritys, jossa voi asioida verkon kautta tai käydä paikan päällä, palvelun ollessa ensisijaisesti koordinoivaa siinä mielessä, että asiakasta autetaan tunnistamaan niitä asioita, jotka vaikuttavat siihen, minkälainen ravitsemuksen määrä ja laatu on hänen elämäntilanteeseensa nähden parhaiten sopivaa ja mitä vaihtoehtoja esim. paikalliset luomutilalliset tarjoavat; verinäytteiden ottoa tarjotaan yhteistyöyrityksen kautta tiuhastikin ja kustannustehokkaasti tehtävästi, mutta tarkemmat analyysit niistä asiakkaan on hankittava toisaalta. Otto-Ville hoitaa tietojärjestelmien enemmän teknisen puolen kuten koodauksen (asiakas saa tiedot mm. verinäytteistä verkkosivujen kautta katseltavaksi), Pasasen Lissu tarjoaa konsultaatioapua psykologiaan liittyvissä asioissa kuten häirinnän psyykeen vaikuttavuuden ymmärtämisessä oman yrityksensä kautta ja Kaisa on mestari some-palveluiden käytössä, sekä hakukoneoptimoinnissa ainakin siihen asti kunnes rahaa alkaa tulla kassaan sen verran, että voi ostaa nämä palvelut ulkopuolisilta.
Psykiatrit, lääkärit, sairaanhoitajat, neuropsykologit yms. Opintoajat voivat olla pitkiä varsinkin, jos lähtee erikoistumaan jonkinlaiseksi, mutta valmistuttuaan on hyvät mahdollisuudet muuttaa yhteiskuntaa tuottamalla omaan alaan liittyviä tutkimuksia, joihin voi haalia mukaan monen alan osaajia tuottamaan aivan uudenlaisia teorioita ja käytäntöjä. Moni luulee vielä nykyäänkin, että mielenterveysdiagnoosit ovat oikeasti jotain sellaista, jotka voidaan tunnistaa esim. jonkin terapeuttisen haastattelun ja kyselylomakkeen perusteella, mutta tarkkuus on sillä tapaa suunnilleen samaa kuin auton ja linnun erottaminen toisistaan määritelmällisesti. Saman diagnoosin saaneillakin voi olla aivan erilaiset syyt oireilulleen ja jos heidän aivoistaan löydetään jokin poikkeavuus, niin ne ovat keskenään erilaiset. Psykiatria on konsensuspohjaista eli useat tietyn alan toimijat ovat keskenään sopineet, että pidetään tietyistä määritelmällistä kiinni, vaikka niiden kelpoisuudesta tulee runsaasti kritiikkiä omallakin alalla työskentelevien piiristä. Halunnet joksikin noista mainituiksi opiskellessa tulla hankkineeksi tietoa myös ravitsemustieteistä, hiukan ohjelmoinnistakin ja terve itsekritiikki on myös hyväksi, sillä muuten tulee kohdelleeksi potilaitaan pelkkänä ylimääräisenä vaivana tuntipalkan kertymistä odotellessa. Saattaisit ehkä haluta harkita sitäkin, josko pyrkisit vaikuttamaan siihenkin, että aivojen välittäjäaineisiin vaikuttavia aineita saisi helpommin apteekista, eikä tarvitsisi pitää yllä sitä kuvitelmaa, että kaikki ihmiset käyttävät väärin vaikkapa dopamiiniin vaikuttavia aineita ja minkä vuoksi ADHD-lääkkeetkin vaativat huumausainereseptin. Visio: DSM-V ja ICD-10 eivät löytyisi enää muualta kuin lähinnä antikvariaateista, tultuaan korvatuksi jollain paremmalla.
Sosiaalityöntekijä. Tässä ammatissa pääsee läheisemmin tekemisiin sellaisten ihmisten kanssa, jotka ovat todennäköisemmin jollakin tapaa moniongelmaisia. Tämän työn ohessa pääsisi hyvin arvioimaan oma-aloitteisesti hankitun tiedon, sekä tehtyjen päätelmien ja ideoiden toimivuutta erilaisiin kasvotusten kohdattuihin asiakkaisiin, varsinkin jos ylempi johto on halukas ottamaan käytännön työhön mukaan asiallista kokeilevaisuutta. Täysin uudet ideat voivat olla vaikkapa muiden toimijoiden kanssa tehtävään yhteistyöhön liittyviä tai ihan vaikkapa jonkin yksittäisen uuden ehdotuksen sisällyttäminen mukaan käytännön työssä asiakkaille esitettyihin lausumiin ja kysymyksiin. Sosiaalityöhönkin voi kätevästi yhdistää mukaan tietojenkäsittelytieteitä, jos vain jokin korkeampi taho sallii useiden eri asiakkaiden tietojen massaseulomisen ja kerätyt tiedot mahdollistavat ”koneellisten oivalluksien” tekemisen. Visio: Halvasti ja nopeasti rakennettujen hyvälaatuisten asuntojen tuotanto tehostuu uusien rakennusmenetelmien ja -materiaalien vuoksi, ollen sosiaalityöntekijöiden laajalti promotoivan toiminnan aikaansaannosta, mikä poistaisi moniongelmaisilta ainakin yhden ongelman.
Poliisi. Häirintää on monenlaista, eikä sitä aina pysty ulkopuolinen tunnistamaan, vaikka sitä tapahtuisi aivan siinä hänen vieressään, sillä ihmisiä voi mm. ehdollistaa kokemaan minkätahansalaisia aistihavaintoja ja ajatuksia häiritseviksi ja potentiaalisesti hänen sympaattista hermostoaan aktivoivaksi, mikä pidemmän päälle lisää stressihormonien määrää ja se taasen voi vahingoittaa immuunipuolustusta ja se taasen altistaa muunlaiselle oireilulle. Poliisin mahdollisuuksia puuttua häirintään voi parantaa muutenkin kuin antamalla heille kaikki mahdolliset oikeudet ihmisten seuraamiseen ja tarkkailuun kuten kehittämällä poliisien kykyä saada ihmisistä tunnustusta tai vihjettä esille. Sellainen vaatii hyvää ymmärrystä siitä, miten kukakin ihminen ajattelee, sekä kykyä saada muuttamaan vastapuolena olevan ihmisen ”en sano mitään, niin en sitten tule sanoneeksi mitään” asennetta sellaiseksi, että hän luopuu halusta osallistua häirintään ja alkaa kertomaan minkälaisesta häirinnästä on kyse ja keitä siihen osallistuu. Riskinä poliisiksi hakemisessa lienee kuitenkin se, että joutuu jonkinlaiseksi sekatyömieheksi-/naiseksi, joka tekee niitä tehtäviä mitä annetaan, eikä pääse itse vaikuttamaan työhönsä yhtään mitenkään. Mutta pääseehän siinä sentään lukemaan luvatta kansalaisten tietoja, kuten on jo useinkin mediassa tullut kerrotuksi.
Journalisti. Medialla on liiankin suuri rooli siinä, mitä ihmiset oppivat ja mistä he tulevat tietoiseksi melkeinpä vahingossa. Media on siinä mielessä vähän kuin Prisma, että kaikenlaista sieltä löytyy, mutta tarkemmin tarkasteltuna ei sitten kuitenkaan. Hyvänä jutuntuottajana ei välttämättä tarvitsisi sitäkään välivaihetta, että pääsisi töihin tai vakituiseksi freelanceriksi johonkin jo paljolti tunnettuutta hankkineeseen julkaisuun, sillä varsinkin digitaalisia julkaisuja on mahdollista aloittaa tuottamaan vaikka heti, sillä välineitä tällaiseen on saatavilla monenlaisia. Eivätkä ne printtijulkaisutkaan olisi niin kaukaisia tavoitteita, sillä esim. ondemand-printtauspalveluita on olemassa. Journalistin koulutus tuottanee ainakin teoriassa hyvän eettisen ja asenteellisen perustan, vaikkakin siitä on kyllä lukuisia julkisia esimerkkejä, kuinka journalistit kyynistyvät, töykeytyvät ja spekuloivat kaikenlaista ilman minkäänlaista vastuuta tekemisestään. Itsenäisesti toimimisen lisänä saattaisi olla hyödyllistä kehittää mm. ihmisten sosiaalisen median käytön tajua ja jos haluaa sujuvoittaa työnkulkujaan, kannattaa tutustua ohjelmoijiin tai hankkia itse ohjelmointikokemusta, jotta saa erilaiset verkkopalvelut tekemään tarjoamiaan toimintoja automatisoidusti (yksinkertaisimmillaan esim. sama juttu eri muodoissaan sekä uutiskirjeisiin, verkkosivuille, että Twitteriin). Riskinä tosin on, että oma sanoma ei kuulu kovinkaan kauas ja tehokkaasti, sillä muut ihmiset eivät levitä juttuja sosiaalisessa mediassa niin auliisti kuin olisi toivottavaa, minkä lisäksi jonkun pitäisi ryhtyä sanoista tekoihinkin ja joidenkin valtaa pitävien pitäisi tulla tehneeksi tavoitteita myötäileviä päätöksiä tai muuten edistää niiden toteutumista. Hidasta, mutta onnistuessaan palkitsevaa.
"Oppiminen nähdään siis prosessina, jossa tietoa luodaan kokemusten muokkaamisen kautta. Keskeistä prosessissa on aktiivinen kokeileminen - toiminta, missä uutta tietoa testataan uusissa tilanteissa ja saadaan uusia kokemuksia. Tausta-ajatuksena on, että henkilöllä, joka on oppinut paljon - asiantuntijalla - on rikas ja monipuolinen ajattelumalli ja hän voi toimia erilaisilla tavoilla. Asiantuntijalla on useita erilaisia mahdollisia toimintamalleja, joista voi valita sovellettavan tai hän osaa muokata toimintaa tilanteen uusien vaatimusten mukaan nopeasti ja joustavasti. Toiminnan laatu riippuu sekä ajattelumallien laadusta ja laajuudesta että yksilön halusta hyväksikäyttää niitä." (Oppiva opettaja 8)