Nuorisolta on opittu, että pieleen mennyt voltti johtaa Instagramissa esiteltyyn kipsiin, joka on täynnä nimmareita ja kuvioita eli hänen ei oleteta jäävän epäkelvon asemaan. Nuoriso ja nuori sananakin kuulostavat raikkaalta, eloisalta, viriililtä ja vaikka mitä toisin kuin esim. vanki, työtön, mielisairas tai iäkäs, mikä on kaikkien ja kaiken sellaisen aikaansaannosta, jotka käyttävät näitä sanoja tai niiden kuvallisia vastineita sellaisessa yhteydessä, joka ei herättele havainnoijan mielessä positiivisia mielikuvia.

Kun media mainitsee jotain työttömästä, ei maininnan lähellä ole sellaista uutisointia tai artikkelia, joka virittää esiin mukavia ajatuksia siitä, kuinka työttömyydestä "toivutaan" esim. uusien teknisten tai digitaalisten innovaatioiden avulla, vaan media pikemminkin vahvistaa assosiaatioyhteyksiä esim. sanojen työttömyys—toimeentulotuki ja työttömyys—perustulo ja työttömyys—valtion velka välillä. Ja jos media mainitsee sen harvan kerran jotain vangeista, on siellä todennäköisesti luotu kontrastia vankeusolojen ja vankilan ulkopuolisen maailman välillä tai korostettu sitä, kuinka hienosti poliisi on hoitanut vankilapaon tai kaunisteltu jotain vankeusajan aikaista terapiamuotoa. Iäkkäitä ja rumia ihmisiä mm. YLE on saalistanut pitkin lentokenttien odotustiloja ja kauppakeskuksia antaakseen heti seuraavassa jutussa esitellyille nuorille mahdollisuuden esiintyä tulevaisuuden toivona. TV-sarjojen samaistuttavien mielisairaiden vaikutus ei ole toistuvuudestaan huolimatta sellaista laatua, etteivätkö median toisaalla esiintuomat hullut teot ja niiden mieleen jäävyyttä varmistelevat muut uutisoinnit, samanaikaiset tv-sarjojen tapahtumat ym. kasvattaisi hyväksyvämpiä ja ymmärtäväisempiäkin sellaiseksi, et­teikö vastahakoisuus mielisairaan seuraan päätymiseen lisääntyisi.

Olennaista mainittujen sanojen herättelemissä ajatuksissa on niihin liittyvä diversiteetti eli vaikka nuorisoa on monenlaista, niin nuorisosta on helpompi pitää yllä mukavan sanan vaikutelmaa kuin esim. mielisairaasta, johon kertyy kaikenlaista murhista depikseen. Olennaista on myös positiivisten ja havainnoijan mietteitä selventävän aineksen toistuvuus, sillä jos esim. vangeista ei mainita missään mitään, alkavat jotkin niihin aiemmin liittyneet mietteet käydä hitaammin ja vaivalloisemmin mieleen tuleviksi, jolloin esim. retorisesti räyhäkkäiden kansanedustajien on helpohko varastaa havainnoijan käsityskyky omiin ohjaileviin tarkoituksiinsa. Sanan "nuori" kestävyydestä kertoo sekin, että nuorien pahoista teoista voitaisiin kertoa kuukausi läpeensä ja silti havainnoijia ei saisi unohtamaan sitä, mitä hyvää ja kaikkea mukavaa nuoriin liittyy kuten mm. heidän iästä johtuva käytettävyytensä monessa tehtävässä. Iäkkäistä ei tarvitse näyttää kuin yksi epäedullinen kuva ja se on sitten siinä. Tämäkin olisi muutettavissa, jos esim. Aubrey de Greystä ja Singularity Hubista uutisoitaisiin useammin, mutta futuristismin kautta menemisen sijaan Suomessa suositaan mieluummin yhteishengestä, ajanpeluuttamisesta, virikkeistä ja eläkkeelläkin töihin menemisestä kertomista ja ajoittaista vaporwaresta puhumista, missä tekoäly ymmärtää potilaista jotain sellaista, mitä lääkärit eivät ole ehtineet tjs., vaikka pitäisi puhua NBIC:stä (Nanotechnology, Biotechnology, Information technology ja Cognitive science).

Oman haittansa tuovat mukaan esim. lääkärit, jotka kokevat tiedostavansa jo nyt, että ihmisten eriarvoistuminen tulee vain lisääntymään, eikä sitä kehitystä voida kääntää takaisinpäin, joten mikseipä olisi jo nyt valmiiksi paremmin pärjääviä suosiva, omaa työllistyneisyyttä varmisteleva ja vähempikelpoisille nälvivä. Voidaan spekuloida, että Jari Lindström on valittu työministeriksi sen vuoksi, ettei hänelle ole kaavailtukaan mitään sellaista uraa, jonka esivaatimuksena olisi hyvä suoriutuminen työministerinä, joten hän kaudellaan voidaan viedä läpi uudistuksia, jotka ärsyttävät ihmisiä suunnattomasti. Eihän näistä teoista ole mitään haittaa Lindströmin imagolle tai tavoitteille, sillä hän on itsekin jo sanonut, että ministerin hommat saavat riittää meneillään olevaan kauteen. Aloittaessaan kyseisiä tehtäviä hän totesi, että "ei tiedä mitään näistä hommista, mutta että opetellaan" ja monien kuukausien jälkeen hänen merkittävimmäksi saavutuksekseen muodostui se, että hänet huolittiin mukaan Kiinaan suuntautuneeseen delegaatioon, vaikkei hänellä siellä mitään merkittävää roolia ollutkaan. Suomessa hän on saanut toimia työttömiä kurittavien toimenpiteiden puhemiehenä ja päässyt kertomaan naistenlehdessä, kuinka hänelle on ollut stressiä kahden eri ministeriön tehtävien hoitamisessa. Eli mitään ei osannut kun aloitteli, puhetaidot lisääntyivät kuukausien aikana ja teot olivat suoraan niiden tahojen käsikirjasta, jotka haluavat, että Suomesta kehittyy maa, jossa nuorista kehittyy mahdollisimman nopeasti jotain yhteiskunnan kannalta käyttökelpoista, epäonnistujien joutuessa tyytymään ikuiseen harmitukseen.

Valtiovarainministerikin tapaa puhua kannustimista työttömistä puhuttaessa, mutta ei mainitse mitään HR-osastojen ja joissain tapauksissa koko yrityksen käyttämistä analytiikkatyökaluista, jotka arvioivat automaattisesti erilaisten työnhakijoiden tuottaman riskin yrityksen toiminnalle ilman, että ne ottavat huomioon uuden työntekijän kehitettävyyttä/toivutettavuutta työtehtäviinsä eli tätäkin kautta vankistuu asenne, jonka nojalla on helpompi ottaa käyttöön työntekijä, jota elämä ei ole "pilannut" kuin ottaa riski epäkäyvästä työntekijästä. Sinänsä tämä asettaa miettimisen arvoiseksi sen, voisiko helpompi irtisanottavuus tehdä työnantajia rohkeammaksi kokeiluille, mutta koeaikojen pidennykset ja ilmaistyön teettämisen mahdollisuuksien lisääminen osoittavat, että potentiaalisten työnantajien rasitteeksi ei haluta asettaa sitä, että pitäisi niinkin pian ohimenevän ajan kuin 120 päivän aikana arvioida jonkun työntekijän soveltuvuutta, vaan annetaan työnantajille mieluummin, varsinkin mikro- ja pk-yrityksille, mahdollisuus kasvattaa hienoisesti liiketoimintansa tulosta pidempien koeaikojen ja helpomman irtisanottavuuden avulla. Seuraavaksi varmaankin päätetään, että jos työtön ei ota hänelle suositeltua lääkitystä, josta TE-toimisto tai myöhempi työllisiä paimentava taho sai tietää yhdistelemällä työllisyystietoja yksityisen palveluntarjoajan kansalliseen potilastietoarkistoon siirtämiin tietoihin, työtön joutuu karenssiin.