Eräs opettaja, joka vaikutti luonteeltaan olevan sellainen, että hän on mukava joka tilanteessa, otti mielellään vastaan ehdotukseni kurssinsa kehittämisestä, mutta pian tämän jälkeen suhtautumiseen tuli yhtäkkinen muutos. Ikään kuin hän olisi saanut jostain käsityksen, että yritän manipuloida häntä tekemään mitä tahdon, mutta oli siinä jotain muutakin. Hänen katseensa, hänen eleensä ja sanavalinnat olivat erilaiset. Katseeseen oli tullut epäilevyyttä, sanavalinnat olivat varovaisempia ja hän oli jotenkin fyysisestikin hivenen etäisyyttä ottava.

Toinen opettaja muuttui mukavasta ja auttavaisesta opettajasta ihmiseksi, joka kävi harjoittelemaan sitä tunnistaako eron ystävän ja ystävää esittävän välillä. Hän myös viivytteli erittäin pitkään arvosanan antamista ja lähetti sen vasta kesälomalla (sähköpostitse heti seuraavana päivänä siitä, kun saavuin toiselle asuinpaikkakunnalle lähes 500 km:n päähän koulusta).

Eräs ohjelmoinnistakin ilmeisesti jotain ymmärtävä opettaja yritti saada sekoittamaan Javan ja Javascriptin keskenään “korjaamalla” puhettani aina kun puhuin Javascriptistä, sanomalla “eli siis Java”, ikään kuin ne olisivat sama asia. Tuolloin en vielä ollut alkanut käyttämään Javaa itselleni tavanomaisimpana ohjelmointikielenä, joten tuli tunne, että hän ajatteli minun olevan niin aikaisessa vaiheessa ohjelmoinnin oppimista, että sekoittaisin nimikkeet keskenään. Tietoa ohjelmoinnista aiheena hänelle on varmasti ollut niin paljon, ettei hän saisi moista sekoilua vahingossa aikaan ja hän teki samaa lähemmä kymmenisen kertaa. Töykeää.

Ulkomainen vaihto-opettaja kertoi hänelle olleen sanotun, että suurin saatavissa oleva arvosana, mikä siinä koulussa annettaisiin käydystä opintojaksosta olisi 3, vaikka todellisuudessa se olisi 5 (minkä lopulta saikin). Kyseinen vaihto-opettaja oli käynyt koulussa opettamassa aiemminkin.

Media-aiheita opettava opettaja alkoi vaatia varaamaan ajan, jos haluaa tulla hänen luokseen, vaikka aiemmin meillä oli ihan rento opettaja-opiskelija -suhde eli hänen toimistotiloihinsa oli helppo mennä milloin vain. Hän myös lopetti lähetettyjen sähköpostien lukemisen ja niihin vastaamisen, mitä täydensi se, että kasvotusten sähköpostiviestien sisällön puheeksi ottaen, hän pyysi selittämään oleellisen (jottei hänen tarvitse lukea niitä ollenkaan). Olisi hän voinut sanoakin, että kirjoitan liikaa asiaa sähköpostiviesteihin, jolloin olisin voinut kirjoittaa paremmin, mutta hän valitse pöyhkeämmän tyylin.

Samainen opettaja lopetti päivään sanomisen minulle, koska tiesi sen tekevän tilanteista liian tuttavallisen oloisen, sekä oli tahallaan hiljaa ja vastaamatta kysymykseeni “olisiko sinulla hetki aikaa?”, jos tulin käymään hänen toimistotiloissaan (voi sitten myöhemmin väittää muille, että “aloin vain selittämään asiaani”). Samainen henkilö alkoi antamaan minusta oppitunneilla osaamattoman ihmisen kuvaa neuvomalla minulle “kaikkien kuullen” jotain idioottimaisen helppoa.

Samainen opettaja fronttasi oppitunnilla edessäni ja kuvaili siinä omaa poikaansa nörtiksi, joka vetää pizzaa ja kokista, joka ei aina muista suihkussakaan käydä, näpräilee vain sillä koneellaan. Halusi ilmeisesti takerruttaa muiden mieleen, että koodin näppäily ei ole sitä, mitä sinne on tultu opettelemaan. Useita vuosia myöhemmin suuri osa opiskelijoista ei ollut saavuttanut mitään erityisen opintojen sisältöä hyödyntävää, saati edes kummoisempaa työkokemusta eli tosi hyvin oli arvioitu kyseisen esityksen käyttökelpoisuutta. Liekö enemmänkin ollut kyse siitä, että osa luokkalaisista oli alkanut mieltymään siihen, että hänessä oli jotain sellaista karheaa töykeyttä, jonkalaista ”menestyjiltä odotetaan” tjs.

Eräs opettaja jaksoi muutaman päivän ajan, puhuessaan minulle kahden kesken, käyttää sanoja väärissä merkityksissä ja sotkea sanojen merkityksiä sulauttaen niitä yhteen, sekä luoda toiston kautta ehdollistumia eri asioiden välillä, ihan vain kiusallaan. Ilmeisesti he olivat käyneet verkkosivuillani ja tutustuneet muun sisällön ohella siellä olleisiin ”aivojen seutuville” liittyviin kirjoituksiini ja olettaneet, että kaikki mitä kerron, on jotenkin suoraan ja erityisesti itseen liittyvää. Ilmeisesti samaisesta verkkosivustosta tiedon saatuaan muutama opettaja alkoi esittää käyvänsä kuntoutuksessa, terapiassa, käyttävänsä lääkkeitä ym. Tuli tunne, että tarkoitus oli kokeilla häilyisikö käsitys siitä, kuka oikeasti on sairas ja kuka ei.

Ohjelmoinnin opettaja – se sama, joka yritti saada sotkettua mielessä JavaScriptin ja Javan - yritti houkutella tuhlaamaan aikaa ohjelmointiprojektiin, joka olisi ollut vain “jotain sinnepäin” mitä oli tarkoituksena tehdä toisen opettajan alaisuudessa, ja jonka hylkäämiseksi oli saadun vaikutelman mukaan tapahtunut jonkinlaista lobbausta, jotta ajautuisin tekemään jotain turhanpäiväistä osaamisen kehittymistä hyödyntävän sijaan. Vai olisiko sittenkin ollut niin, että oli tarkoituskin saada valitsemaan se ensinnä tietoon tullut projekti, joka ei sitten kuitenkaan olisi ollut niin hyödyttävä kuin olisi voinut luulla? Päädyin lopulta tekemään jotain aivan muuta, joten täyteen varmuuteen ei tullut päässeeksi.

Erään opettajan oppitunneilla lausahtama ”sähköpostilla tavoittaa hyvin” kuulosti hiukan pilkalliselta siinä yhteydessä, missä oli jo saanut hänestä kokemuksia, että hän oli alkanut vetää tiukkaa rajaa siitä, mikä kuuluu hänen tehtäviinsä, kaiken muunlaisen sähköpostin tullessa ignoorattua tyystin.

Opintotoimistossa työskentelevä nainen suhtautui aluksi ihan rennosti, mutta useiden viikkojen näkemättömyyden aikana hänet oli konvertoitu muiden ihmisten toimesta henkilöksi, joka tekee pyydetyt asiat vain siksi, ettei voisi “sanoa hänestä jotain pahaa tai moitittavaa” – ikään kuin kiinnostaisi bongailla jokainen yksittäinen inhimillinen pikkumoka, jos sellaisia esiintyisi.

Vuosia myöhemmin, kun opiskelijat ovat olleet jo pitkään koulusta valmistuneita, voidaan huomata, että moni heistä ei ole alalla ollenkaan tai heidän työnkuvansa ei ole pitkään aikaan hyödyntänyt kuin korkeintaan parikymmentä prosenttia opintojen sisällöstä tai sitten opinnot ovat olleet vain jonkinlainen keino hankkiutua sisään yritykseen, jossa heistä on kehittynyt jotain aivan muuta kuin mitä tuli aikoinaan opiskeltua. Muutama sentään oli tehnyt ihan kelpoisaa uraa itselleen, mutta heistäkin moni oli varmistellut asemiaan pysyttelemällä samassa yrityksessä kokeilematta onneaan muualla. Eli jos opettajat aikoinaan kuvittelivat psyykkaavansa muita opiskelijoita aiheuttamalla epämukavuutta yhdelle opiskelijalle, niin eipä heidänkään arviointitaidoissaan ole ollut ns. hurraamista.