Monien ihmisten mieliin lienee jäänyt lausahdus, että jokainen kantaa vastuuta omista sanoistaan, mutta onko monikaan tullut ajatelleeksi sanojen vastaanottajan vastuuta? Entä vastuu tämän samaisen kuullun tai luetun eteenpäin välittämisestä? Voi olettaa, että on monia ihmisiä, jotka eivät tarkkaile aktiivisesti omaa sanojen käyttöänsä sillä tapaa, että pyrkisivät tietoisesti välittämään kuulemansa asiat eteenpäin mahdollisimman eheänä ja vääristymättömänä. Voi ajatella, että kyse on eräänlaisesta taidosta, jonka (jonkinasteinen) saavuttaminen ja ylläpitäminen vaatii jonkin verran vaivaa.

Kuultu (tai luettu) viesti voi helpostikin vääristyä jo ensimmäisen henkilön kohdalla ja mitä enemmän viestijöitä matkalla on, sitä epätodennäköisemmäksi viestin ehjänä perille päätyminen käy. Käytännössähän viesteihin sekoittuu mukaan myös viestijän omia ajatuksia ja tulkintoja. Vertaa tätä monen tarhassa leikkimään "rikkinäiseen puhelimeen":

Kymmenen lasta istui vierekkäin urheilusalissa, pitkällä penkillä. Tarhatäti laittoi viestin matkaan kuiskaamalla jotain penkin toisessa päässä ensimmäisenä istuneen lapsen korvaan. Viestin täten saaneen lapsen tehtävänä oli kuiskata saamansa viesti toisella puolella vieressään istuneelle. Jos kuiskattua viestiä ei kuullut kunnolla tai siitä unohti jotain, ei viestin kuiskannut saanut toistaa viestiä uudelleen, vaan se joka oli viimeeksi viestin saanut, oli velvoitettu kuiskaamaan penkillä seuraavana olleen korvaan sen, mitä oletti kuulleensa tai sitten hän vain keksi jotain ns. omasta päästään. Tätä jatkui kunnes viestinkuljetus oli viety läpi jokaisen penkillä istuneen lapsen. Aloitusviestijästä kauimpana eli penkin toisessa päässä istuneen lapsen tehtävänä oli lopuksi kertoa, mitä juuri hän oli toiseksi viimeiseltä viestijältä kuullut. ja niin edelleen. Kun viesti lopulta saavutti toisessa päässä penkkiä istuneen lapsen, oli hänen tehtävänään kertoa muille missä muodossa viesti oli hänelle päätynyt. Viesti ei koskaan päätynyt perille alkuperäisessä muodossaan.