Asioiden kehittyessä demokraattisen pääperiaatteen eli enemmistösäännön mukaisesti, monien asioiden kehitys itse asiassa junnaa melko lailla paikoillaan tai menee huonompaan suuntaan. Samaan aikaan tulevaisuustutkijat huhuilevat jossain kaukana edessäpäin: "joko te kohta tulette, tulkeepa nyt jo". Sen, että monet futuristisiksi luonnehdittavissa olevat asiat pysyvät alati melko kaukana arkitodellisuudesta (pois lukien pelit), ei nykyisin enää voi sanoa johtuvan siitä, että media on yhteinen pooli, jonka reunoilla on liian vähän erilaisia tiedontuottajia, sillä informaationkulutus on hajautunut useisiin eri medioihin.

Tästä hajanaistumiskehityksestä on seurannut se, että ne mediat, joiden tuottama sisältö vetoaa useisiin erilaisiin persoonallisuuksiin, sovittelevat yhteen sellaista audiovisuaalista ja tekstuaalista ainesta, joka ei karkottaisi liiaksi heidän tuotantojensa seuraajia, mistä taasen seuraa se, että joitain asioita ei yksinkertaisesti ole järkevää painottaa liikaa toistojen kautta, koska se aiheuttaisi vaikeasti hallittavia vastareaktioita.

Kun tällaisten yleisuutisointia harrastavien medioiden antia tarkastelee pitemmällä ajanjaksolla, huomaa niissä erottuvan tiettyjä selväpiirteisiä elementtejä, joilla on myös runsaasti jatkuvuutta ja variaatioita. Lisäksi huomaa, että tietyt aiheet tai aiheiden käsittelytavat ovat täysin poissa ja tiettyjä aiheita käsitellään vain harvoin. On tosin todettava, että samoin kuin peruskoulun oppilaiden lukujärjestykset ovat jo nykyisellään täynnä monenlaista aihetta, ei uutismedioidenkaan päiväjärjestykseen voi sisällyttää kaikkea mahdollista.

Tästä tietoisesta aiheiden ja niiden käsittelytapojen rajaamisesta on kuitenkin se haitta, että ihmiset eivät voi muodostaa käsitystä siitä, mitä muut ihmiset jossain toisaalla ajattelevat niistä asioista, joita ei käsitellä ollenkaan tai riittävällä tavalla yleismedioissa. Toki he saavat viitteitä ja tietoa mainitsemattomista asioista useista muista lähteistä omia henkilökohtaisia tarpeitaan varten, mutta yleismedioiden toimiessa keskusteluja asioista virittävinä ja ylläpitävinä tahoina, ei ulosrajatuista aiheista synny erityisemmin keskustelua näiden yleismedioiden muodostaman egosysteemin ulkopuolella, mikä taasen johtaa siihen, että nettiä selaileva ei tiettyihin aiheisiin tai sitä käsitteleviin keskusteluihin edes törmää. Tämä ei tarkoita, etteikö eri aiheita olisi jollain tasolla käsitelty jossain muualla, yleisesti saatavilla olevasta paikasta.

Tämä yleisesti saatavilla oleva paikka voi olla myös uutissisältöä tuottavien tahojen omien tv-kanavien ohjelmatarjontaan upotettu sarja tai show, mutta moni ihmismieli tapaa ajatella, että se aihe, mikä on eräänlaisten ylentämisvaiheiden kautta saavuttanut sen aseman, että siitä voidaan kertoa useaan kertaan tv uutisissa, on jotain yleisesti hyväksyttyä tai matkalla sinne. Tv-kanavat ovat itse brandanneet tv-uutisensa sellaiseksi, minkä tehon huomaa esim. siinä, että esim. lifestyle-ohjelmien (tv:ssä tai verkossa) yhteydessä todettu ajankohtainen, useita suomalaisia koskeva väite, jonkun auktoriteetin asemaan päässeen asiantuntijan kertomana, on vähempitehoinen ja helpommin unohtuva. Todennäköisesti tämä asetelma ei tule lähiaikoina muuttumaan sillä transmediallisuuden lisääntyessä ja ohjelmakategorioiden rajojen hämärtyessä ihmiset alkavat luontaisesti kaipaamaan selkeyttä, jonkalaista esim. tv-uutisissa on aina ollut.

Uutis- ja ajankohtaismedioita ei kuitenkaan ole optimoitu kehittämään asioita eteenpäin, vaan kierrättämään aiempaa ja tuomaan hyvin verkkaasti uutta prosessoitavaa esille. Tähän voi tottuakin, eikä kaipaakaan mitään sen erityisempää mitä tarjotaan. Ilmiö on sukua sille, että pysytellään riittävän kauan "samoissa rajatuissa piireissä ja ympyröissä" ja totutaan siihen. Sosiaalinen media ja erityisesti nuorisolle suunnattu audiovisuaalinen aines muodostavat jossain mielessä oman maailmansa, mutta demokraattisen mielipiteen muodostumisen kannalta tietyt aiheet ja aiheiden käsittelytavat jäävät silti tulematta tutuiksi monille ihmisille. Lisäksi on huomioitava, että asioiden tutuksi tuleminen yksilötasolla - toiston kautta tai ilman - ei välttämättä riitä siihen, että ne varsinaisesti vaikuttaisivat yksilön tekemiin valintoihin, saati saisivat hänet ryhtymään jonkin asian aktiiviseksi kannattajaksi tai viestinviejäksi. Tämä heijastuu myös siihen, mitä asioita ihmisille opetetaan oppilaitoksissa ja mitä asioita ei opeteta, mikä taas vaikuttaa siihen, mistä asioista ihminen joutuu hankkimaan tietonsa omatoimisesti.