Suomalaiset on opetettu ajattelemaan, että internetissä kulkee niin paljon dataa, että jo sen vuoksi mikään tai kukaan ei pysty sitä kontrolloimaan. Todellisuudessa data kulkee moneltakin osin tiettyjä samoja reittejä pitkin, riippumatta esim. siitä, käyttääkö kannettavaan tietokoneeseen liitettyä langallista yhteyttä vai älypuhelimensa langatonta yhteyttä. Android-älypuhelimen omistajat voivat todeta esim. sovelluksien CellID Info tai GSM Signal Monitoring avulla, että tietyllä melko laajalla ja väljästi tornitetulla alueella laite ottaa usein (ellei jopa aina) yhteyden tietyn saman tornin kautta (verkon rakenteessa eroja EDGEn ja UMTS:n välillä), jolla on myös oma vakioitu CellID-koodinsa. Tornista eteenpäin data kulkee monin paikoin vakioituja reittejä ennen kuin se saavuttaa varsinaisen määräpäänsä. Ajateltakoon tässä vaikkapa Internet-selaimen käyttöä, jossa selaimen käyttäjä esittää pyynnön hakea tietty sivu esille. Käytännössä siirretyn datan (langallisesti ja langattomasti) mahdolliset kulkureitit lisääntyvät vasta tietyn "vyöhykkeen" jälkeen eli vasta sitten, kun kun on päästy asunnosta palveluntarjoajan tiloihin ja sieltä eteenpäin. Jos ei kohdepalvelin aivan lähitienoilla sijaitse, tulisi data jossain vaiheessa kulkemaan Ficixin runkoverkossa (Suomessa) ja Eurooppaan suuntautuessaan EURO IX:n liityntäpisteiden kautta.

Suuren datamäärän käsittelyyn jossain tietyissä liityntäpisteissä pystytään nykyisin melko hyvinkin, päätellen esim. siitä, kuinka helposti ja nikottelematta 15 % koko Internetin tietoliikenteestä saatiin kulkemaan kiinalaisen Internet infrastruktuurin kautta 18 minuutin ajaksi (marraskuussa 2010), mistä voi vähintään sen todeta, ettei nykyteknologia tule esteeksi tällaiseen massiiviseen reitiltä poikkeuttamiseen ja kaiken uuden reitin läpi kulkeneen datamäärän sellaisenaan siirtämiseen. Se ei ole varmaa, oliko tässä 18 minuutin kestoisessa datan imemisessä ja normaalisti edelleen välittämisessä kyse Kiinan valtion toteuttamasta tempauksesta, mutta siinä oli joka tapauksessa pelattu algoritmeilla, jonka mukaan Internet reitittimet valitsevat parhaan reitin eri vaihtoehdoista tiettyihin kriteereihin perustuen.

Tietoverkoissa kulkevan datan suuntaa muuttavien pisteiden (eng. node) kautta kulkevan datan reaaliaikainen analysointi on haastava tehtävä vaadittavan tallennuskapasiteetin vuoksi. Jos kyse olisi arkistodatasta, joka ei muutu jatkuvasti, voisi käyttää tiedon kompressointia tai deduplikointia, joista jälkimmäinen tarkoittaa samana toistuvan tiedon eliminointia, mutta tiedonkäsittelyn hitaus voisi muodostua esteeksi kaiken läpikulkevan datan reaaliaikaiselle tallentamiselle. Tämä ongelma on kuitenkin ratkaistavissa siten, että tallennusvälineiden väliin asetettaisiin riittävän tehokas supertietokone, joita esim. kiinalla on useampiakin, jolloin tallennettavan tiedon määrää voidaan supistaa deduplikointitekniikalla niin paljon, että kaikki läpikulkeva data saataisiin talteen, mitään hukkaamatta.

Valokuitukaapeliyhteyksien kautta dataa voisi kerätä useasta tarkastelupisteestä, synkronoidusti ja reaaliajassa, olettaen ettei siirrettävä tietoa ole niin paljon, että siirtokapasiteetti ylittyy. Nopeusennätys tiedonsiirrossa valokuitukaapelin kautta on nykyisin jo ainakin 100 terabittiä sekunnissa ("equivalent of sending 3 months of HD video in one second", huhtikuussa 2011).