Verkkokeskusteluista on ollut luettavissa joitakin irtonäkemyksiä siitä, että esim. Helsingin rautatien lähistöllä oleskelleet kerjäläiset ovat näyttelijöitä, jotka on palkattu tehtäväänsä. Arvailut syistä ovat olleet hajanaisia, mutta eräs mahdollinen tarkoitus on voinut olla siinä, että kerjäläisten läsnäolo saisi kaupungiin saapuvat kuluttamaan rahaa enemmän, sillä se saa ihmiset tarkastelemaan omaa olemustaan ja vertaamaan sitä näihin kerjäläisiin ja muihin ympäristössä läsnä oleviin, mistä voi seurata, että hetken kuluttua he löytävät itsensä ostamassa esim. uusia kenkiä tai paitaa. Riippuu siitä, mihin sosioekonomiseen ryhmään itse sijoittuu, kuinka näkemiinsä tietoisesti (ja alitajuisesti) reagoi.

Jos tätä suunnitelmallisuuden ideaa miettii eteenpäin, voisi löytää siitäkin mahdollisuudesta todennäköisyyttä, että kerjäläisten on olemuksellaan tarkoitus muistuttaa siitä, minkälaiseksi ei ainakaan kannata kenenkään tulla, mikä osaltaan kiihdyttäisi, ainakin jossain määrin, kaupungin ekonomista toimintaa esim. sillä tapaa, että työntekijöitä on helpompi pitää lieassa, koska he eivät halua joutua työttömäksi ja täten alhaisempaan asemaan (ei välttämättä itseisarvoisesti alempi asema, mutta esimerkki onkin melko karkea). Tässä mielessä olisi periaatteessa mahdollista, että samat tahot, jotka suunnittelivat tällaista, voisivat pyrkiä järjestelemään asioita siten, että kaupungilla kulkiessaan olisi havaittavissa useita "luontaisesti" huonompaan asemaan joutuneita, joita tahallisesti pidettäisiin tuossa asemassa ikään kuin varoituksena muille. Tämä vaatisi useiden eri ihmisten yhteispeliä, sekä esivalmisteluna myös melko runsaasti maineen lokaamista.

Tällaisen tietynlaiseen opetusvaikutukseen pyrkivien keinojen vaikuttavuuden logiikkaa saattaisi olla hankala selittää, jos se tapahtuu pitkän ajan kuluessa, sillä hitaita muutoksia itsessä on hankalampi huomata kuin nopeita muutoksia. Ihmiset oppivat asioita alitajuisesti (neuraalisella tasolla jää jälkiä havainnoista ja tuntemuksista, vaikkei sitä tietoisesti huomaakaan), mikä käy ilmi seuraavasta koejärjestelystä, joka on esitelty kirjasta "Neuro Web Design what makes them click?" (Susan M. Weinschenk, 2009, New Riders).

Tässä koejärjestelyssä koehenkilöiden piti painaa 2x2 -ruudukon ruutua vastaavaa nappulaa, johon merkki X tiettyjen ennalta ohjelmoitujen sääntöjen mukaan kulloinkin ilmestyi. Sääntöjä itsessään ei koehenkilöille kerrottu ja säännöt itsessään olivat sen verran monimutkaiset, ettei koehenkilö kyennyt niitä testin aikana tietoisesti oivaltamaan, eikä myöskään testin jälkeen sanallisesti ilmaisemaan. Tästäkin huolimatta koehenkilöiden reaktionopeus kasvoi sitä mukaa, kun testi eteni, vaikka X-merkkien ilmestyminen sinänsä jatkui koko testin ajan samalla vauhdilla vain merkin ilmestymispaikka vaihtui. Tästä saatettiin päätellä, että koehenkilöt oppivat, vaikkakin ei tietoisesti. Kun kokeen järjestäneet tutkijat vaihtoivat kesken testin sääntöjoukkoa, jonka mukaan merkkiä ilmestyi, koehenkilöillä alkoi ilmetä suoritusvirheitä ja painalluksien viive kasvoi. Koehenkilöt eivät tienneet, että sääntöjoukko oli vaihtunut, kyeten tietoisesti selittämään erheitään vain sillä, että "rytmi oli vaihtunut" tai koejärjestelijät olivat jotenkin heidän alitajuntaansa vaikuttaen häirinneet heitä. Näin ei kuitenkaan ollut asian laita. Ts. Ihmiset oppivat alitajuisesti erilaisia kaavoja ja malleja, mutteivat osaa selittää, kuinka ne ovat tapahtuneet.