Ensimmäisellä kerralla pienessäkin ruokakaupassa harhailee sinne tänne, mutta silloinkin mahdollisesti matkalla tehtyjen havaintojen herättämien mielleyhtymien ohjastamana. Ohjaava tekijä voi olla vaikkapa iltapäivälehden lööpin yksittäinen sana, leipähyllyn näkeminen tai se millä tapaa valkopohjaiseen hintakylttiin vihreällä tussilla kirjoitetun hinnan väri sointuu vieressä olevien limsapullojen väriin.

Huomioitavaa tässä on sekin, että havainnot tapahtuvat monien asioiden kohdalla kokonaisuuksista pienempiin yksiköihin päin. Esim. katseen suuntaaminen leipien suuntaan kohdistuisi ensin leipähyllyyn yleensä ja vasta sitten yksittäisiin leipäpaketteihin - yksittäisiin leipiin ei ehkä ollenkaan. Tuota pientä kauppaa voi ajatella osana jotain suurempaa kokonaisuutta, josta tietoisuus "himmennetään", alkaen siitä, että astuu kaupan ovesta sisään (voidaan ajatella joko kontekstien tai erillisten tapahtumien välisenä rajana). Tämä rajaa tehokkaasti mahdollisia mielleyhtymiä. Jos kauppa olisi seiniensä osalta kauttaaltaan lasinen, tietoisuus ulkomaailmasta pysyisi paremmin tietoisuudessa kaupassa ollessaankin.

Pienessä ruokakaupassa valikoima on suhteellisen pieni, mutta sielläkin on niin paljon havainnoitavaa, ettei kaikki suoraan tai päätelmien kautta havainnoitavissa oleva pääse tietoiseen mieleen. Mandariinien tarkemmat muodot ja pintavärityksen eroavuudet erottaa vasta sitten kun niitä erityisesti tarkkailee, muuten ne ovat "vain mandariineja".

Perusteena sille miksi jonkin objektin tai ilmiön tai muun havainnoitavan asian herättämä mielleyhtymä olisi niin pysyväluonteinen, olisi se, että siinä olisi jotain "ominta itseäin" tai sitten siinä olisi jotain, jota vastaavaa olisi äskettäin havainnut jossain toisaalla.

On kuitenkin niinkin, että vahvatkaan mielleyhtymät eivät sellaisenaan ole jatkuvasti samalla tapaa esiinlaukeavia, sillä jatkuva saman ärsykkeen esiintyminen aiheuttaisi sen, että ärsykkeen aiheuttavan asian vaikutus heikkenee, ainakin joksikin aikaa. Yhteys itsessään on kuitenkin suht pysyvä.

Mielleyhtymät voivat myös väliaikaisesti "vuotaa" asiasta toiseen, mistä esimerkki seuraavassa. Ajateltakoon, että pienen ruokakaupan lattialla on heti sisääntullessa, hedelmien luona, sisääntulleen henkilön havaittavissa lähes vierekkäin valkomustakuvioinen jalkapallo ja vesimeloni. Todennäköisesti tämä erikoisuus tulee huomioiduksi, mutta asia ei vielä sillä erää herätä mitään erityistä muuta huomiota. Käveltyään sen verran eteenpäin, että ehtii kääntymään käytävillä muutamasta kohdin, hän havaitsee parikymmentä sekuntia myöhemmin, herkemmin kuin olisi muutoin havainnut, lattialla lojuvan omenan. Jostain syystä tuo omena saa hänet huomioimaan viereisellä hyllyllä olevat valkomustakuvioiset taffelsips pussit, vaikka normaalisti hän ei sipsejä syö ollenkaan, eikä kiinnitä niihin mitään erityistä huomiota.

Olisiko huomio sipseihin kiinnittynyt myös silloin, jos maassa lojuvan omenan tilalla olisi ollut jotain vähemmän "väärässä paikassa" olevaa? Oliko olennaista, että maassa lojuneen objektin (omenan) muoto oli pyöreä? Olisiko sama tai samantapainen vaste syntynyt, jos esine olisi ollut pitkulainen? Entä jos lähistöllä olisi ollut muitakin valkomustakuvioisia tuotteita? Mihin niistä huomio olisi ensinnä kiinnittynyt ja miksi? Tämä kaikki liittyy olennaisesti englanninkieliseen sanaan "priming", josta esim. Wikipediassa kerrotaan seuraavaa: "Priming is an implicit memory effect in which exposure to a stimulus influences a response to a later stimulus."