Ihmismielen plastisuudesta eli tietynlaisesta alati mahdollisesta uudelleenmuotoilemisesta johtuen mikään sisä- tai ulkosyntyisille vaikutteille herkistymä ei ole loputtomiin pysyvää, mutta tämä ylläpidollinen osuus sivuutetaan tässä kirjoituksessa ja keskitytään ajatusten istuttamisen ensivaiheisiin - herkistymien ylläpidon idea saattanee tulla ymmärretyksi intuitiivisesti ilman erillistä selittämistäkin.

On varmaankin syytä aloittaa selittäminen kuvista, sillä ensivilkaisulle ne todennäköisesti tuntuvat siltä, että niistä ei tajua mitään, vaikkeivat ne piirroksina kovinkaan monimutkaisiltä näytä. Kuvasta 2 voitaneen aloittaa, siinä ollen esitettynä yksi monista tietylle henkilölle (kohdehenkilö) tutuksi tehty henkilö, jonka kohdehenkilö muistaa selkeimmin ja erottuvimmin kuudesta eri asiasta, joista osa on tässä tapauksessa tietynlaisia ääniä, joita on puskettu kohdehenkilön mieleen varsin väkisin ja tarkoin ajoituksin (esim. auton kolme erilaista piirrettä kuten auton käynnistysääni, oven läimäytysääni ja puskurista mieleen tuleva (kuviteltu) melkein-rusahti ääni), muiden ollessa yksittäisiä mieleenjääneitä tapahtumia, jotka ovat ajan kanssa saaneet niin paljon vahvistumaa osakseen, että niistä on tullut melko erottamaton osa tuosta henkilöstä mieleen tulevia asioita. Huomioitavaa on, että kaikki tämä on suht tarkkaan koordinoitua ohimennen kuultuja väittämiä myöten. Kuvassa 2 ja muissakin kuvissa olevilla kirjainten sarjoilla ei ole mitään erityistä merkitystä sellaisenaan, kuten ei myöskään neljässä eri kuvassa käytetyllä harmaalla symbolilla.

Kuva 1 ilmentää sitä, miten tämä tietty kohdehenkilöön vaikuttava henkilö hyödyntää sekä tietoverkon kautta murtautumisia, lämpökameratekniikkaa, semiautomaattisia laserkiikareita yhdistettynä verkkopalvelimiin, liikesensoroita, kohdehenkilön monitorin ruudulla nähdyn etätarkkailua ym. ajoittaakseen (*) tietynlaisen äänen tuottamisen juuri tietyntyyppisiin hetkiin. Jottei kohdehenkilö pystyisi tunnistamaan minkäänlaista erityistä logiikkaa sen suhteen, milloin voi odottaa minkäkinlaisen äänen ilmentymistä, äänien esiintymisjärjestystä vaihdellaan suhteessa kohdehenkilön toimintaan ja toisinaan esim. auton ruma ja pitkäkestoinen käynnistysääni on kokonaan poissa, vaikkei ko. autoa olisi mitenkään esilämmitetty tai ilman lämpötila täsmäisi jotenkuten aiempien äänien esiintymisten aikaisiin lämpötiloihin (kuin kojelaudassa olevasta kytkimestä tai älypuhelinsovelluksesta päälle/pois kytkien). Paljastavinta toiminnassa on se, että on todennäköisyyksien mielessä täysin mahdotonta, että häiritsevä henkilö voisi sattumalta käydä läimäisessä autonsa ovea auki ja kiinni jokaisena tietyn viikon päivänä, aina eri kellonaikaan (jopa klo 02.00 jälkeen) ja joka kerta alle minuutti sen jälkeen, kun kohdehenkilö on lopettanut esim. monituntisen vaalikampanjaan valmistautumisensa (asunnon ikkuna auki). Jollain toisella viikolla samaa epätodennäköisyyttä ilmenee monta päivää peräkkäin siten, että häirintä ajoittuu pari minuuttia ennen sitä, kun kohdehenkilön Samsung-merkkinen älypuhelin herättää kohdehenkilön (ikkuna yöllä auki) ja herätysaika olisi joka päivä ollut aivan erilainen. Sattumaa? Ei vaan sitä, että Samsungin älypuhelin vuotaa ns. tehdasasenteisilla ohjelmillakin kuin sieni. Samaisen häiritsijän toiminnan koordinoituneisuus ilmenee siinä, että häirintää ei ajoitella kaikkiin jonkin perusteen mukaan sopiviin tilanteisiin, vaan vain esim. niihin hetkiin kun kohdehenkilö on lukenut vaikkapa Verkkouutisista tai Guardianista artikkelin, jossa on kerrottu uusimmista Edward Snowden -paljastuksista. Erittäin kielivää häiritsijän ja hänen taustaverkostonsa pyrkimyksistä on sellainen, missä häirintää ajoittuu esim. uuden opiskelun huippukohtiin eli niihiin hetkiin, jolloin uuden asian opiskelijan mieli loistaa kirkkaana kaikesta dopamiinilla aktivoituneisuudestaan ja sitä myöten ollen erittäin alttiina kaikenlaisen ylimääräisen jäämiselle erittäin herkästi mieleen.

Väkisin juurruttamisen lisäksi, ja jota saattaa esiintyä jopa tuhat yksittäistä, tarkoin ajoitettua kertaa muutaman kuukauden aikana, ovat tapaukset, joita ei tarvitse tuputtaa ollenkaan väkisin, koska kohdehenkilön mieli on jo valmiiksi sillä tapaa tietyn henkilön mielessä pitävä, että niihin mielikuviin voi helposti liitättää jotain uutta (vrt. oppitunnilla tapahtuvaan opiskeluun, jossa orientoituneisuus lisää todennäköisyyttä, että uusi oppi sujahtaa kuin itsestään täydentämään aiemmin opittua). Kuvassa 2 näitä "sujautuksia" ovat tietty paikka/sijainti/kohde (esim. häirinneen henkilön yksittäinen kohtaaminen jossain tietyssä paikkaa kuten tietyn parkkimittarin tai kemiallisen pesulan ikkunan läheisyydessä), piirre/oikku/maneeri (tiettyä erottuvaa piirrettä/oikkua/maneeria käyttäneen henkilön näkeminen jossain yhteydessä, tämän habituksen ollessa samankaltainen kuin häirinneen henkilön) ja ammatti (kuultu kerrottavan häirinneen henkilön oletetusti tuntuneen henkilön puheita kuunnellessa).

Kun sekä kohdehenkilöä häiritsevä henkilö 4;itsessään", että hänestä mieleentulevat asiat ovat herkistyneinä kohdehenkilön mielessä, voidaan näitä herkistyneisyyksiä laajentaa, liittämällä niihin uusia assosiaatioita tuottavia ajatuksia, jolloin häiritsevän henkilön juolahtaminen mieleen ryöpsäyttää jollain tasolla aktiiviseksi myös näitä jatkoajatuksia - mikä on myös mallinnettavissa ja simuloitavissa tietokoneella. Kuva 3 ei avaa tätä tekniikkaa aivan kauttaaltaan, mutta siinä perusideana on se, että häiritsevän henkilön ei itse tarvitse olla läsnä, kun hänestä mieleen tuleviin ajatuksiin liitetään jatkoa, vaan muut ihmiset hoitavat tämän homman. Kirjainsarjalla KLIL merkittyyn mielteeseen ollaan kuvassa 3 liittämässä samankaltaisuutta ilmentävä mielle ja kirjainsarjalla NÄRS merkittyyn mielteeseen ollaan liittämässä periaatteessa mitä tahansa, jonka havaintovastine olisi ollut havaittavissa erottuvasti tietyssä sijainnissa/paikassa/kohteessa. Kuvassa 3 keskenään ristiin kulkevat viivat ilmentävät sitä, kuinka on järjestetty keinotekoinen tilanne, missä tietty selkeimmin erottuvaksi tarkoitettu aistihavainnon kohde saa piirteisiinsä kohdistuvaa vahvistusta ympäristöstään (esim. muodon samankaltaisuus), mutta joista ei seuraavana päivänä muista (ainakaan helposti) kuin sen, joka oli tarkoitettukin muistuvan helposti mieleen. Koska tämä uusi asia oli niin vahvasti kytköksissä tietystä häiritsevästä henkilöstä mieleen tulevaan assosiaatioon, ajatusten tietynlainen konteksti-/tapahtumasidonnaisuus murtuu jossain määrin, jolloin tuon tietyn henkilön ja hänestä selkeimmin mieleen tulevien asioiden ajattelemisen kautta kohdehenkilön mielessä aktivoituu myös tuo uusi mielle - aluksi jonkin verran aiempaa juurrutustapahtumaa episodimaisesti tietoiseen mieleen läikyttäen, mutta myöhemmin lähinnä tuon tietyn mielteen perustavimpia ominaisuuksia esiaktivoiden (vrt. tietyllä voimalla kiskaisu ja kiskaisu yleensä). Tällöin ollaan päästy siihen, mitä on tarkoitettu ilmentää kuvassa 4.

Koordinoidusti häiritsevät henkilöt ovat tyypillisesti sellaisia, että heidän erityispiirteensä ja heistä helpoiten esiin nousevat ajatukset eivät ole samoja, jolloin heitä voidaan toisistaan erottuvaisuudesta johtuen hyödyntää yhtäaikaakin. Jossain vaiheessa käy yleensä niin, että joku näistä häiritsevistä henkilöistä ei sellaisenaan ns. toimi, sillä kohdeyksilön mieli on alitajuisella tasolla kyllästynyt häneen niin, että häirintä ei tuota toivottujen ajatusten esiin nousemista. Tätä varten häiritsijät pyrkivät vahvistamaan tietynlaista merkittävyyttään laajentamalla heistä selkeimmin esiin nousevien ajatusten vaikutuspiiriä. Voidaan esim. ajatella, että tietylle häiritsijälle on tavanomaista, että hän köröttelee autollaan tietyllä samalla vauhdilla kohdehenkilön asuintalon ohitse mm. niillä hetkillä, jolloin kohdehenkilö on juuri tullut havainneeksi monitorinsa ruudulta jotain sellaista, jossa on jotain samanpiirteisyyttä kuin köröttelemisen ideassa. Tällainen samankaltaisuus voisi olla esim. tulivuoresta valuvan laavan katseleminen videoklipistä, joka oli katseltavana vaikkapa Reutersin videoleikekirjastossa. Huomioi myös muut ajatuksia aktivoivat assosiaatiot, konnotaatiot ja denotaatiot kuten räjähtävä purkautuminen, tulisuus, hohka, sulattavuus ja pitkän matkaa valuvuus. Tällainen merkittävyyden laajentaminen toimii helpoiten silloin, kun häiritsijän ja kohdehenkilön välillä on jonkinlainen voimasuhde, missä häiritsijä voi tehdä melkein mitä vaan ja kohdehenkilö on sillä tapaa ns. alakynnessä, ettei voi tehdä juuri mitään estääkseen.

Se miksi kohdehenkilö ei pysty estämään tällaista häiritsevää toimintaa, liittyy paljolti siihen, että vaikka paikallispoliisilla ja poliisilla laajemminkin olisi tietoa, mistä on kysymys ja keitä siihen osallistuu, he eivät viitsi tehdä asialle mitään, koska kyse on myös yhteiskunnan hallinnasta ja heille kelpaa aivan hyvin se, miten asiat nykyisellään ovat.