Tilastot tuntuvat joskus äkkiomituisilta (eng. mind bending) siinä mielessä, että yrittäessään käsittää minkälaiset "luonnolliset" yhteiskunnassa ilmenevät ilmiöt tuottavat sellaisia tapahtumien sarjoja, että ne ilmenevät vuosittain samanmääräisinä, noususuhdanteisina tai laskusuhdentaisina rikosten määrinä. Lajiteltaessa Tilastokeskuksen aineisto Rikollisuus siten, että niistä muodostuu kolme tietyllä tapaa toisistaan eroavaa ryhmää, saadaan aikaiseksi seuraavanlaiset listat:

Ryhmä A (maineenpalauttamisen kannalta vähämerkityksiset rikokset):

• Varkaus
• Ryöstö
• Vahingonteko
• Rattijuopumus
• Alkoholirikokset ja rikkomukset

Ryhmä B (toisen ihmisen hengiltä päästäminen tms.)

• Tappo, murha, surma
• Tapon, murhan tai surman yritys

Ryhmä C (maineenpalauttamisen kannalta hankalat rikokset)

• Pahoinpitely
• Raiskaus
• Petos, kavallus
• Huumausainerikokset

Tilastotaulukosta voidaan lukea, että rikokset, joihin voisi karkeasti ottaen ajatella olevan pienempi toteutuskynnys eli ryhmän A rikoksiin, ovat laskeneet joko jyrkästi (esim. varkaudet) tai sitten ne ovat pysyneet melko saman määräisenä läpi vuosikymmenen (esim. vahingonteko). Ryhmän B rikosten määrä on hyvin vähäinen, eikä niistä kannata yrittää lukea suoraan mitään, vaan täsmällisintä, mitä niistä voi todeta, on, että niiden määrä on pysynyt vähäisenä.

Ryhmän C rikokset ovatkin tässä eniten mystisyyttä huokuvia, sillä vaikka ne ovat kaikki sellaisia, että niihin syyllistyminen pilaisi herkästi monet erilaiset mahdollisuudet sosiaalisessa elämässä ja työelämässä, niiden kaikkien määrä on silti selkeästi nousussa. Olisi melko houkuttelevaa nostaa pikanttina yksityiskohtana esille se, että huumausainerikokset ovat huomattavasti jyrkemmässä nousussa kuin alkoholirikokset ja rikkomukset, mutta se olisi pelkästään saman yläkäsitteen (nautintoaineet) ohjastamaa vertailun halua, eikä sille pidä antaa periksi.

Tilastollisiin kummajaisuuksiin, joita tähän liittyy, tulee lisää järkeä, kun ajattelee ryhmän C rikoksia ("maineenpalauttamisen kannalta hankalat rikokset") osittain sellaisten ihmisten tekeminä, joita on käytetty jonkin aikaa ns. hyödyllisinä idiootteina kuten työ- tai kaveriporukan heikoimpana lenkkinä, jota tarvitaan, jotta muut voisivat näyttää paremmalta, mutta josta sitten myöhemmin halutaan päästä eroon, mikä onnistuu tietynlaisilla systemaattisen manipuloinnin keinoilla.

Kehityskulku tarpeettomaksi jääneen henkilön poistattamiselle jostain ihmisten muodostamasta sosiaalisesta verkostosta, voi saada alkunsa kenties hyvinkin pitkän ajan takaa. Aluksi voi olla pieni piiri ystäviä, joilla ei ole mitään erityistä syytä olla toisiaan vastaan, vaikka yksi näyttäisi ulkoisesti kuninkaalta ja toinen resupekalta, mutta henkilökohtaisten sosiaalisten verkostojen rakenteen muuntuessa ja sosioekonomisen aseman tai sosiaalisten verkoston jäsenistä muodostuvan "sävyn" (esim. paljon korkeakoulutettuja tai tietynlaisen asenteen jakavia) kehittyessä, voi alkaa ilmetä eräänlaista "ulkoista pakkoa" poistattaa joku tietty jäsen joukosta.

Koska ihmisillä on lähtökohtaisesti halu toimia fiksusti ja siten, että kukaan ei voisi tulla syyttämään yhtään mistään, pyrittäisiin kehittämään Poistosuunnitelma, jolla saadaan joko hitaasti savustettua tietty henkilö pois joukosta tai sitten aiheutetaan jonkinlainen äkkilähtö. Tässä kohdin on hyödyllistä pysähtyä ajattelemaan sitä, minkälaisista erilaisista ihmisistä ihmisverkostojen diversiteetti voi muodostua ja miettiä sitä, voisiko esim. seuraavanlaiset ihmiset kyetä yhdessä muodostamaan Poistosuunnitelman: röntgenkoneen ohjelmistoja valmistava DI insinööri, ihmiskehosta paljon ymmärtävä ravitsemusterapeuttiopiskelija, paljon kansainvälisten tuttaviensa kanssa puhelimitse puhuva levystudion toimitusjohtaja, bussiyhtiön palveluksessa pari viimeistä vuosikymmentä kaikkia Suomen kaupunkien välisiä yhteyksiä ajanut autonkuljettaja, ihastuttavan ärsyttävä ja kaikki naiset hiuksillaan ja silmillään hurmaava LVI asentaja, oman nahkalaukkuliikkeensä ulkopuolella tupakoidessaan muiden liikkeiden asiakaskuntaa tarkkaileva nuori nainen, drinksuja useissa erityylisissä ravintoloissa ja baareissa tarjoillut ja myynyt vaihto-opiskelija, ym.

Luettavissa oleva väittämä voidaan esittää, yleistettynä, vertaamalla tietynlaisia ihmistenpoistopyrkimyksiä strategiapeleistä tuttuun "napsitaan ensin helpot pois" ja katsotaan sitten, mikä on oma asema sen jälkeen. Ts. jos on tilaisuus yllyttää joku henkilö kokeilemaan esim. huumeita ja aiheuttamaan tilanne, jossa hän jää kiinni näistä huumeista, niin on hyvinkin mahdollista, että juuri näin tehdään, mutta voiko tällaista esiintyä niin paljon ja lisääntyvässä määrin, että se heijastuisi tilastoarvojen lähes kaksinkertaistumisena jollain ajanjaksolla? Vastaus tähän kysymykseen on, että kyllä voisi, mutta vain siinä tapauksessa, että olisi olemassa jonkinlainen "toimintaa koordinoiva taho", mikä taasen käytännössä vaatisi sen, että Suomen olisi oltava sisäisesti varsin tiukasti yhtä (asenteellisesti), mikä taasen vaatisi sen, että ihmisiin olisi voitava vaikuttaa yhtäläisesti. Jos niin valitset, voit tässä kohdin yrittää olla ajattelematta viestintävälineitä, mediaa ja suggestioita.