monien aiheiden ja asioiden käsittely samoilla päätelaitteilla, samoilla nettisovelluksilla, samoissa spatiaalisissa kohdissa

Voisiko liian monien erillisten aihealueiden käsittely samalla päätelaitteella jonkinlaisiin "ajatustukkeumiin" tai osaamisen terävöityneisyyden kadottamiseen? Laitteiden ulkomuoto, visuaalisen käyttöliittymän olemus, tavat käyttää laitetta ja jo laitteita lähestyminen tavallaan esivirittävät mieltä jonkin tekemiseen, mutta jos samalla laitteella tehdään useita asioita, niin sittenhän tämä esivirittyneisyys ei johtane mihinkään erityiseen, vaan se alkaa paremmin vasta siitä hetkestä lähtien, jolloin erityisesti käydään tekemään jotain tiettyä?

Päätelaitteen käyttö muistuttaa aina jossain määrin siitä, ehkä vain alitajuisesti, mitä laitteella on tehty (esim. hetkeä, tovia tai yhtä päivää) aikaisemmin. Jos tablet-laitteella on äskettäin esim. editoitu videota, saako videon editoimisen aikana aktivoituneet mietteet olemaan uuttumatta mukaan ajatteluun silloin, kun olisi tarkoitus tehdä jotain sellaista, joka vaatisi aivan erilaista orientoituneisuutta?

edellisestä orientoituneisuudasta irtaantumisen vaikeus

Jääkö edelliseen aiheeseen orientoituneisuudesta jotain mieleen kytemään ja johtuuko se kenties jollain tapaa siitä, minkälaisia ovat siirtymät oppimisen suorituspaikasta toiseen? Tai ehkäpä siirtymisiä ei ollut ollenkaan sillä tavoin, että olisi tullut ohittaneeksi seiniä ja oviaukkoja, vaan seuraava oppimistilanne oli samassa huonetilassa tai laajassa ja avoimessa tilassa, jossa ei ole selkeitä aluerajoja?

Jos aiempi ajatustyö on jättänyt aivoihin hermoverkostojen sellaista aktivoituneisuutta, joka aiheuttaa sellaisenaan tai yhdessä joidenkin muiden oppimistilanteeseen nähden epäolennaisuuksien kanssa ajatusajasta kilpailevuutta, ei tilanteeseen resetoitumista ole käytettävissä pelkän tahtomisen ja päättämisen muodossa.

Ulkopuolisesta voisi näyttää, että "hyvinhän se oppimistyö sujuu", vaikka kenties jo pidemmältä ajalta vaikuttamaan alkanut indusoi ajattelua aivan vääriin suuntiin. Muutenkin ihminen suoriutuu tekemisistään paremmin, kun hän saa riittävästi aikaa esilämppäillä mieltään eikä mikään poikkeuta hänen ajatteluaan suoriutumisen kannalta haitallisesti.

Opintosihteerien tai muiden huonetilojen varauksia hoitelevan päätöksissä vaikuttanee enemmän huonetilojen vapaana olevuus varsinkin silloin, kun joudutaan tekemään ennakoimattomia oppimispaikkojen vaihtamisia, kuin edellisen ja seuraavan oppiaiheen yhteentoimivuus ja toisiaan haittaamattomuus. Eri kouluasteen opiskelijoilla ja oppilailla lienee erilaisia valmiuksia toimia vaikka koko päivä samassa huonetilassa, vaikka tunnin pari kestoisia aiheiden käsittelyjä ehtii olemaan useita.

sisustuksien vaikutus valmistautuneisuuteen ja tekemisen sujuvuuteen

Monissa kouluissa on jouduttu tottumaan siihen, että aiheita, joilla ei useinkaan ole paljoakaan tekemistä esim. joidenkin luonnon- tai kielitieteiden kanssa, joudutaan sitten kuitenkin opiskelemaan huonetilassa, joka on tarkoitettu erityisesti tietynlaiseen opiskeluun ja oppimiseen, mutta joka ei erityisemmin täsmää siihen, mitä sillä erää olisi tarkoitus opiskella. Samaa sitten useiden viikkojen edestä. Jos sisustus ym., mikä oppistilanteeseen liittyen tarpeetonta ajattelua herättelee, voisi olla mitä vain, silloinhan ei kai olisi mitään erityistä syytä edes kehitellä mitään uudenlaisia kouluja ja erilaisine alueineen, huoneineen ym., mutta näin ei varmaankaan ole. Tällaista saatetaan erehtyä pitämään joidenkin yksilöiden kohdalla vähäisesti merkitsevänä, jos muut vaikuttavat kykenevän toimimaan oppimissisältöihin heikonlaisesti täsmäävässä ympäristössä, mutta jonka merkittävyys näiden muidenkin osalta saattaa tulla esille sitten myöhemmin, kun tehdään koko koulun laajuista arviointia oppimiseen vaikuttavista tekijöistä.

digitaalisten oppimismateriaalien kirjoja korvaavuus

Kirjan kansi, sekä miltä kirja tuntuu ja näyttää sitä plärätessä, virittää mielen erehtymättömästi tajuamaan kyseessä olevan aivan erilaiseen käyttöön tarkoitettu kuin jonkin toiseen aiheinen kirja kuten biologian sellainen. Lattealla näyttöpäätteellä eri kirjat eivät sormin kosketellen tunnu kovinkaan erilaisilta ja ikkunasta paistava aurinkokin vaikuttaa heijastuvan näyttöpäätteeltä samalla tavoin eri kirjojen kohdalla.

irtaantuminen käytetyistä atk-välineistä, jotta käyttää tovin kynää ja paperia

PC:n, kannettavan tietokoneen tai tablet-laitteen ja sen oheislaitteiden käyttämisestä voi ilman tottumusta olla vaikeaa irtautua sen vuoksi, että auttaisi ajatteluaan käyttämällä yksinkertaisesti paperia ja kynää esim. kirjaillakseen jotain vähäistä silminnähden havaittavaksi ja täten muistikuormitusta vähentääkseen. Tähän vaikuttaisi myös olettamukset ja uskomiset hetkellisestä tai pidempiaikaisesta kykenevyydestään, sekä kenties halu pitäytyä katsomassa enimmäkseen näyttöruutua, sillä paperin käyttö mietinnän apuna voi johtaa kaikenlaisen sujuvuuden tyrehtymiseen yritelmän, kuitenkin, menenssä pieleen tai niin saattaa ainakin luulla.

metaboliset, ellei jopa lievästi neurologiset syyt

Yleiskäsitteet kuten nälkä ja jaksavuus saattaa dominoida selityksiä sujuvuuden heikkolaatuisuudelle tai luuloilla kykeneväisyydestään, eivätkä spesifisemmät selitykset juolahda mieleen, ellei niitä ole ensin jostain oppinut käyttämään ja sitä taasen ei tapahtune, jos toimintaympäristöt ja arki eivät ole sellaisia, missä kohtaisi ihmisiä, jotka tarjoaisivat parempia selityksiä elimistönsä ja mielensä toimivuuden ymmärtämiseen. Entisaikaanhan tuntemus, jota saattoi tottumuksesta kutsua nälän tuntemukseksi, tapasi johtaa siihen, että "eikun syömään", koska siinä tuntui olevan jotain loogista järkevyyttä, mutta eihän tällaista päätöstä seuraava mahdollinen mässäily olisi välttämättä kovinkaan tarkoituksenmukaista ja jaksamattomuudeksi nimetetty tunteen olisi ehkä voinut välttää jollain aiemmin tehtävissä olevalla.

hiljainen osallistuvuus yhteiselle näyttötaululle viestimällä erehdyttää pitämään osallistumista oppimisena

Kun muutoin ehkä vähemmän yhteiseen opetukseen osallistuva voi viestiä mietteensä tai vastauksensa päätelaitteeltaan luokan tms. edessä olevalle isolle näytölle tai projektorin heijastamana kankaalle, hän voi taktikoida hiljaisella viestinnällään antaakseen muille vaikutelmaa, että osaa ja pitääkseen opettajaakin etäämmällä kysymästä häneltä mitään suoraan, jos ei useista muilla oppitunneilla liidulla taululle kirjoittamisesta ja luokan edessä vastauksien antamisesta ym. huolimatta ole päässyt eroon esille tulemisen aiheuttamasta jännityksen tunteesta. Tällainen saattaa aiheuttaa hänen jäämisensä oppimisessa jonkin verran jälkeen, mikä taasen aiheuttaa kasautuvasti ongelmia myöhemmin.

samankaltaisten, mutta erilaisten sovellusten käyttäminen jatkuvan saman käyttämisen sijaan

Oppimisen, mielen osittaisen rauhoittamisen, opitun vahvistamisen ja mieleenpalauttamisen rytmittämisen mielessä voisi olla parempi, ettei käytä samoja sovelluksia (Windows, SaaS ym.) useissa eri tilanteissa, jotta ajattelulleen voi antaa aikaa pitäytyä erossa monenlaista muusta ajattelusta. Myös eri laitteiden painon, pintamateriaalien, saumakohtien ym. käsittelytuntuma saattaa osallistua merkittävästi siihen, kuinka helppoa on pitää eri aiheisiin liittyviä ajatuksia erillään toisistaan.

päätelaitteiden pikkuvikaisuuksien mieltymyksia vastaan olevuus

Laitteiden aiheuttamat turhanpäiväiset ärsyttävyydet kannettavien laitteiden USB-porttien kansien kiinnipysymättömyyksistä näppäimistön tuottamiin ääniin ym. voivat pitää yllä tunteita kuormittavaa toivetta, olisi parempi, jos olisi paremmin.

kannettavien tietokoneiden näppäimistöjen surkeus kauttaaltaan tai joiltain osin

Kun kouluihin ostetaan kannettavia tietokoneita sadoissa määrin, saattavat kaupunginvaltuuston säästöhaukat päättää kustannuksille jonkinlaisen ylärajan, mikä saatta tulla rajanneeksi sellaisia tietokoneita pois vaihtoehtojen joukosta, joiden käytettävyys erityisesti nuolinäppäinten osalta olisi parempi. Kannettavien tietokoneiden näppäimistöthän ovat monesti sellaisia, että niiden nuolinäppäimet on tehty pienikorkuisiksi sen vuoksi, että näppäimistön alimpien näppäinten alareunat olisivat samalla tasolla. Tällainen aiheuttaa käytettävyyteen jatkuvaa ongelmaa esim. tekstinkäsittelyohjelmaa käyttäessä, kun joutuu erikseen ajautua miettimään, miten käyttää sormiaan, että osuisi esim. nuoli ylös -näppäimeen. Myös ääkkösiin osuvuus saattaa olla hiukan hankalaa ja näppäimistön tuntu, korkeus ja ääntä pitävyys voivat olla kriittisiä seikkoja.

ihmismieliä halutaan pitää kiireiseinä, mikä kohdistuu myös lapsiin ja nuoriin

Ihmisiä vaivaavat laajalti kaikenlaiset keskeneräisyyden tuntuisuudet, kelpaamattomuuksiin tyytymiset ja vaihtoehtojen puutteisuus, mikä ilmenee esim. erilaisine levottomuuksina, ahdistuneisuuksina ja haluttomuuksina niin arjessa, koulussa kuin muuallakin. Verkko-ostoksista ei saanut sellaista kuin olisi toivonut, muilla on jotain sellaista, mitä itsekin haluaisi, asenteiden ja mieltymysten suhteen on päättämättömyyttä, siirtymät koulun ja kodin välillä ovat stressaavia linja-auton pitämistä äänistä ja kaikenlaisen mietteitä turhaan herättävyyksien vuoksi ym. Koulunkäynnin tarkoituksenmukaisuuskaan ei ole kenties lähellekään stabilisoitunut ja liika empaattisuus, sekä tilannetajuisuus sukulaisten, tuttavien ja kavereiden läsnä ollessa orientoi mieltä sinne tänne.

mielen ongelmalliseksi käyneiden skeemojen ajatuksiinsa vievyys ja mentaalisia voimavaroja kuluttavuus

Ihmismieltä voidaan muokata keinotekoisesti aiheuttamalla muutoksia skeemoihin eli "sisäisesti organisoituneisiin muistirakenteisiin". Niiden aktivoituessa voi aiheutua siinä määrin merkityksiin liittyvien tunteiden ilmentymistä, fysiologisia reaktioita ja muiden skeemaan liittyvien käsitteiden, muistojen, mietteiden ym. aktivoitumista, että meneillään olevaan tai alkavaan tekemiseen on vaikea keskittyä.

Näitä "sisäisesti organisoituneita muistirakenteita" kehkeytyy eläessä omien valintojen ja ajattelun ohjailemana, mutta psykologiaa, neurotieteitä ja kognitiotieteitä on ollut olemassa jo sen verran pitkään, että muiden ihmisten mieliin muodostuvien skeemojen muokkaaminen on jossain määrin arkeistunut. Tämä tarkoittaisi enemmän kuin vain yksittäisten assosiaatioiden aiheuttamista, sillä eihän pelkästä sellaisesta skeemaksi asti olisi.

Skeeman on luonnehdittu tarkoittavan:

• "a mental codification of experience that includes a particular organized way of perceiving cognitively and responding to a complex situation or set of stimuli" (Merriam-Webster)
• "In Piaget's theory, a schema is both the category of knowledge as well as the process of acquiring that knowledge. He believed that people are constantly adapting to the environment as they take in new information and learn new things." (verywellmind.com)
• "a mental model of aspects of the world or of the self that is structured in such a way as to facilitate the processes of cognition and perception" (Collins Dictionary)

Oppikirjamainen selitys skeemasta on siis esim. sellainen, että se on "sisäisesti organisoitunut muistirakenne, joka kiteyttää ja pelkistää valtaisaa havaintoinformaatiota ja nopeuttaa informaatiosta tehtäviä johtopäätöksiä" (Wikipediasta), mutta sitä ei mikään määränne, että skeema olisi aina tolkullinen, mielensä käyttäjälle hyödyllinen ja vailla jollain tavoin haitallisia osatekijöitä?

Jos jokin skeema tai muistirakenne tuntemuksia ja fysiologisia reaktioita aiheuttavuuksineen on keinotekoisesti aiheutettu ja sillä pyrkimyksellä, että sen aktivoitumisen on tarkoituskin aiheuttaa keskittymisen vaikeutta ym., ei välttämättä edes selkeästi tunnista, omaa ajatteluaan tarkastellessaan (meta-ajattelu), että ajatusresursseja on turhaan kuluttamassa jokin "lähempänä" alitajuntaa vaikuttava aktivoituneisuus.

käsitteiden muuntuminen keinotekoisesti aiheutettuna toisenlaiseksi ajateltavaksi kuin niitä opittaessa oli tarkoitettu

Muihin ihmisiin vaikuttamisen tekee helpoksi se, psykologista tutkimusta on tehty jo niin kauan (1800-luvulta asti ainakin), että on voitu tunnistaa monenlaisia ihmisajattelun kaavamaisuuksia, mikä taasen on mahdollistanut eräidenlaiset pelillistämiset muihin ihmisiin vaikuttamiseksi.

Tässä esim. katkelma kirjasta Synaptic Self, jota voi soveltaa muihin ihmisiin vaikuttamiseksi: "In order for two stimuli to be bound together in the mind, to become assosicated, the neural representations of the two events have to meet up in the brain. This means that there has to be some neuron (or a set of neurons) that receives information about both stimuli. Then, and only then, can the stimuli be linked together and an association be formed between them."

aiemmin tapahtunut ajattelun toistuva epäonnistuminen samantapaisen ajateltavan aikana

Epäonnistumiset asioiden ymmärtämisessä aiheuttavat turhanpäiväisten mielteiden, tuntemuksiakin aiheuttavan ajattelun yms. jäämistä vaikeuttamaan asioiden mieleentulemista ja setvittävyyttä. Tällaisesta selviytyminen tai "eteenpäin pääseminen" voi vaatia hiukan lisää keskittyneisyyden kohdistamista ja se taasen voi saada ajattelua "irtaantumaan", jostain muusta ajateltavissa olevasta.

kasvatusohjaajien huomio ei riitäkään, kun "kaikki" haluavat jutella heidän kanssaan

"Kasvatusohjaajat kohtaavat oppilaita käytävillä, kysyvät kuulumisia ja ohjaavat tarvittaessa palveluiden pariin. Peruskoululla on Lerkkasen mukaan sekä kasvatus- että opetustehtävä: Tavoitteena on tukea oppilaan kasvua ihmisenä ja yhteiskunnan jäsenenä sekä opettaa tarpeellisia tietoja ja taitoja. Sitä ei oikein voi ulkoistaa kasvatusohjaajille, vaan tarvitaan opettajien ammattitaitoa viedä tätä eteenpäin hyvin systemaattisesti, tavoitteellisesti ja pitkäjänteisesti. Kasvatusohjaajat ovat Lerkkasen mukaan toisenlaisia tukia ja voivat esimerkiksi madaltaa oppilaiden ja vanhempien kynnystä tulla juttelemaan jo ennen ongelmien syntymistä." (Yle.fi)

vanhemmat ja opettajat jättävät opettamatta tarkkailemaan ajattelunsa ja suhtautumisensa muuttumista jopa muutaman päivän puitteissa

Jos jonkin muihin ihmisiin kohdistuvan asenteisuuden, suhtautuneisuuden, käytöksen tai ajattelun muuntamiseen menisi useita iteraatioita ("kierroksia") näkemyksien annostelua ja vastaanotetun tiedon (ja muiden vaikuttimien) mielessä muhiutumista, liekö voi pitää todennäköisenä, että tällaiset muutokset eivät käy tapahtumaan, koska halu päättää asioista "tässä ja nyt" on jotain, mihin helpommin tottuu?

Tätä voi verrata vaikka siihen, kuinka lenkkeilyyn liittyen olettamukset ja harhaluulot esim. jaksavuudesta, motivoituneisuudesta ovat erilaisia kilometrin jälkeen ja vielä erilaisempia kahden kilometrin jälkeen. Ensimmäisen päivän useampikilometrisen lenkkeilysuoritteen jälkeen huomaa, että sehän sujui varsin hyvin ja toisena päivänä huomaa, että lenkkeily sujuu jo heti alkuun helpommin, itseensä kohdistuva epäily on vähäisempää ja jaksaakin pidempään. Kolmantena päivän sujuvuutta ja jaksavuutta on vielä enemmän, mutta neljännestä päivästä alkaen joutuisi jo näkemään enemmän vaivaa, että kävisi saavuttamaan jotain merkittävää eroa aiempaan.

Opetetaanko lapsia arvioimaan edes alustavasti, miltä heistä mahtaisikaan tuntua esim. muutaman päivän kuluttua jokin asia, jos antaa tuolle jollekin asialle tilaisuuden tulla ajatelluksi ensin hiukan aiempaa enemmän, sitten seuraavana päivänä vertailee edellispäivän tuntemuksiin ja antaa tuolle jollekin vielä hiukan tilaisuutta olla erilaisemmin koettavan oloinen ja sitten antaa ajatusten kulkea miten on kulkeakseen kunnes kenties vielä paria päivää myöhemmin pystyy selkeämmin hahmottamaan omassa mielessään, kuinka eroavuutta aiempaan ajatteluun on tullut merkittävästi. Muutaman kerran tuollaista ihan oma-aloitteisesti ja siitä voi tulla tapa, missä tietää, ettei ole niin kiirettä olla jostain mieltä "just tänään", sillä kyllä se vaikutelma sieltä muodostuu, kun vain ajattelee asioita hiukan enemmän.

Ei liene vaikea kuvitella monia tilanteita, joissa kenties ihan opettajan suunnalta tulee kysymyksiä, joissa pyydetään vastaamaan sen perusteella, miltä juuri tuolloin tuntuu, mutta kuitenkin kysyen siten, että vastaajasta itsestäänkin saattaa tuntua siltä, että "tämä vastaukseni on juuri sellaista, joka kuvastaa minun ajatteluani", vaikka voisikin siis olla niin, että jo muutaman päivän kuluttua mielipide voisikin olla jotain toisenlaista. Ja kun muut ihmiset ovat siinä läsnä kuuntelemassa, kun toiset vastailee "mielipiteenään" -- joka siis monesti on vain hetkellistä, saatavilla olleeseen ajatteluun perustuvaa, mutta kuitenkin ikään kuin jotenkin pysyväluonteista näkemystä ilmaisevaa -- niin sittenhän siinä jo muodostuukin jonkinlaista mututilastointia, jota saatetaan kenties ihan ylöskin johonkin kirjoittaa, että kaikki voivat lukea vaikkapa taululta, että "näin ja näin monta oli tätä mieltä".

kiinnostumisen ja tekemisen lohkominen ajan ja työmäärän suhteen tajuamisesta

Tekemisensä pystyy "lohkomaan" ajan- ja työmäärän suhteen sellaisiin "palasiin", joista voi valita yhdelle päivälle useammanlaisia, eikä joidenkin palasten jääminen seuraavalle tai myöhemmille päivälle tunnu niin kovin kamalalta, jos on tottumusta siihen, että ei sitä kaikkea kuitenkaan pysty tekemään yhden päivän aikana. Tietenkin tämä voi vaatia, että arvioitavuus voi perustua tämän jonkun ihmisen, lapsen, mielessä aiempiin kokemuksiin tai tietämykseen, tai sellaisista johdettuihin tuntumiin. "Saumakohdat" eivät tässä olisi välttämättä eksakteimpia mahdollisia, vaan paljolti mutupohjaisia, mikä olisi ihan ok, sillä minuutti tai kakskyt minuuttia sinne tänne.

Tietämys sinänsä on vähän höpsö sana, sillä ei ihminen aina ole sillä tapaa kykenevä, että hän voisi saada kaiken tietämyksensä käyttöön voidakseen "ohimennen, suurpiirteisesti ajatellen" muistaa jotain jotakuinkin tietynlaista, vaan muistivihjeet, joita esim. konteksti tarjoaa, vaikuttavat tietysti paljon. Tai "tarkkaavaisuushäiriölääkkeet".

Monet tekemiset voivat jäädä tekemättä tai jopa aloittamatta, koska sitä voi tulla yrittäneeksi ajatella liian paljon kerralla, jotta voisi edes muodostaa päätöksen aloittamisesta. Joillakin voi tässä mietinnässä olla tavanomaisesti tai hetkellisesti toisia enemmän ongelmia, jos heille käy niin, että kaikki keskeneräiseksikin jäävät miettimisen yritykset jättävät sitten kuitenkin jonkinlaisia tunnepitoisia muistijälkiä, jotka seuraavilla mietintäyrityksillä kenties suorastaan tukahduttavat halua miettiä asiaa enempää ja sitten vasta aloittamatta tai kesken jääkin.

Jos kyse olisi sellaisesta tekemistä, jossa voi hahmottaa edes suurinpiirtein, minkälaisesta hommelista olisi kyse, mitä hyötyä siitä on, mitä saattaisi pitää siitä ym., eikä kyse olisi kaupallistetusta tuotteesta, jossa on kokoamisohjeet ja melko vakioitu käyttöönottotapa, vaan jostain uniikimmasta, missä lapsi itse joutuu miettimään, miten tästä jostain saadaan jotain aikaiseksi, onko hänelle koskaan tullut opetetuksi "lohkomaan" tekeminen ajan- ja työmäärän suhteen "palasiin" sillä tavoin, ettei se rajoitu esim. johonkin tiettyyn oppiaineeseen kuten matematiikkaan?

Aikuisemmalta iältä antiesimerkkiä voisi saada vaikkapa siitä, kuinka ihmiset eivät osaa vaikuttaa esim. kotikaupunginsa asioihin, koska aikeesta ei ehkä päästä kuin lyhyen hetken kestävään funtsintaan, jossa ikään kuin toivotaan, että mieleen juolahtaisi jotain, joka selittäisi, miten juuri tuon jonkin asian osalta vaikutetaan, mutta sitten jo alkaa vähän tylsiä, eikä enää huvitaakaan miettiä. Tehköön joku muu jotain.