Tiedä sitten onko se miten ansaittua minkään tai kenenkään kantilta, että perussuomalaisten maahanmuuttomöyhötyksen vuoksi juuri heihin pitäisi olla ensinnä vertaamassa omaa suhtautumistaan tummaihoisiin, olivat he sitten vaihto-opiskelijoita, maksavia opiskelijoita, jo pidempään Suomessa asuneita jonkin ikäisiä työssä käyviä tai työttömiä, jonkin sortin pakolaisia tjm. joiden ulkoiset piirteet tai puhe viestivät siitä, että ”ei taida olla aivan suomalaisia”, kun tilanteina on ollut, että ei-kovin-suomalaiset laittelevat tahallaan aluille orastavan ärsyyntyneisyyden tapaista suhtautumista.

Tässä kirjoituksessa: monia tummaihoisia ulkomaalaisia ja heidän tapaisiaan initialisoimassa häirintää, yllyttämässä rasistisiin lausuntoihin ja käytökseen; perussuomalaiset tarvinnevat esimerkkiä siitä, minkälainen on jopa perussuomalaisia huonompaa, rasistista käytöstä; erilaisten perussuomalaisten keskinäiset erot silti suuria; BLM-agendaisuutta arjen tasolta tv-sarjoihin; perussuomalaiset puolueena tunnistaneet tarpeen sopeuttaa vaatimuksiaan työperäiseen maahanmuuttoon jo kauan sitten; terveydenhuoltoalalla ja muuallakin monet ulkomaalaiset voivat huoleti toteuttaa saamiaan ohjeistuksia aiheuttaa haittoja. Perussuomalaisista, ks. alkaen kohdasta "Sitten jotain poliittisesta toimijasta Perussuomalaiset, joka tunnettiin aiemmin nimellä Perussuomalaiset".

Tämä ärsyyntyneisyyden aluille laittaminen tarkoittaa tässä sitäkin, että ne ulkomaalaiset ja ulkomaalaisen tapaiset, joilla on intressiä sellaiseen, vaikuttavat pyrkivän löytämään keinoja esittää itsensä muiden ihmisten tekemissä vertailuissa parempana kuin joku tietty vertailun kohteeksi joutuva ja kokevat, että tehdessään sellaista töykeästikin, heidän ei tarvitse edes miettiä jostain ilmaantuvan jonkinlaisia vastavoimia tai huomioitavaa, kritisoivaa arvostelua tekemäänsä kohtaan. Ikään kuin suomiyhteisö olisi hyväksynyt, että jos jotkut pelaavat toisiaan vastaan tosielämässä epäreiluin tms. keinoin, ei ole tarpeen arvioida asiaa ihonvärin tai kansallisuuden kautta.

Joku voisi tietenkin todeta, että yhdenvertaisuussyistä ihonvärin tai kansallisuuden ei pitäisi ollakaan missään erityisessä merkityksessä arvioidessa ihmisten välistä kilpailua arjessaan tai muualla, mutta jos nämä jotkut ärsyttämään pyrkivät yrittävät myös saamaan muita ihmisiä ikään kuin ajattelemaan, että yhdenvertaisuusperiaatetta ei pitäisi huomioida jonkun tietyn sellaisen ihmisen kohdalla, joka ei aiemmin ole tehnyt elettäkään ilmaistakseen pahansuopaisuutta tai edes harmitusta ulkomaalaisia ja ”muita sellaisia” kohtaan, missä reiluus ja ”hyvä pelitapa” silloin ovat? Eräisiin enemmän yksinkertaisiin keinoihin ärsyttää ja häiritä sisältyisi mm. hankkia muilta tahoilta käyttöön kohteena olevan muistoja ja pyrkiä niitä vaurioittaen aiheuttamaan haittaa hänen mielelleen ja persoonalleen, vaikkei moiseen olisi tarvetta tai syytä ollenkaan.

Jossain vaiheessa päätöksentekoaan tummaihoisiin ulkomaalaisiin ja heidän tapaisiinsa on varmastikin vaikuttanut populaarikulttuurin ja muun julkisuuden kautta saadut tuntumat siitä, minkälaiseksi maailma eri puolin on kehittymässä, minkälaisia vastavoimia on, minkälaista polarisoituneeksi käyvyyttä esiintyy ja minkälaisia mahdollisuuksia on ikään kuin valita puolensa tai kokea, että puolen valitsemalla ei ehkä edes ole merkitystä. Esimerkkinä populaarikulttuurin tarjoamista aikalaisuuksista voisi ottaa esim. tv-sarjat Expanse ja Star Trek: Strange New World, joista ensin mainitussa (kauden aloittava jakso) oli tilanne, jossa henkilöhahmoja oli selvästikin siten huolella aseteltu, että katsojalle tarjoutui riittävän pitkän ajan verran tilaisuutta tajuta kasvojen värejä olevan moni erivärisiä. Jälkimmäisessä usean henkilön samassa huonetilassa olemisen hetkeen (myöskin kauden aloittava jakso) oli ympätty ”suht läski”, ”erittäin rujokasvoinen”, ”erilaisen ääninen”, ”statistina tavallisenoloinen”, ”miehen niminen nainen” ja ”erittäin tummaihoinen”, jolloin katsojalle voitiin ilman kummoisempaa analyysiäkin olettaa muodostuvan ymmärrys erilaisuuksista, jotka sitten kuitenkin olivat jotain hyväksyttävää tuossa fiktiivisessa maailmassa ja katsojaa jonkinlaisuuksiin totuttelevaa hänen tosimaailmassaan (sitten kun hän sinne takaisin orientoituu).

Suomessa ollessaan ulkomaalaisten tapaisten tai sellaisiksi itsensä tietävien ei tarvitse olla jatkuvasti miettimässä kaiken maailman BLM-kampanjoita, ellei lasketa esim. sitä, että silloin tällöin vaikkapa Lappeenrannassa (ollessaan) tulee tietoiseksi, että joku koulu on ottanut käyttöön rasismin vastaisen koulusäännön tai joku kaupungista lähtiessään on antanut joidenkin toisten paremmin ideoitavaksi sellaista kadulla näkyvää taideteosta, jonka sisältöä hyödyntäen tummaihoisuuteen totuttautumista pyritään usein vippaskonstein lisäämään.

Itseeni kohdistuen ulkomaalaisen tapaisilla kuten tietyillä ”neekeriyttään”, slaavilaisuuttaan (erit. venäläisyys), turkkilaisuuttaan tai lähi-itäisyyttään tahallaan jo tilanteinakin ärsyttävinä korostavilla ei pitäisi olla minkäänlaista lähtökohtaista tai tosiasiallista syytä ryhtyä häiritsemään (tai pohjustamaan sellaista) millään tavoin, saati siten, että suorastaan pyritään saamaan suhtautumaan ”heidänlaisiinsa” rasistisesti. Kenelläkään muullakaan ei pitäisi olla sellaista valmista ja varmaa syytä häiritä, johon terve ja järkevä ulkomaalainen kokisi voivansa ottaa osaa ilman edes persoonansa salaa hänen mielessään ryvettymistä, mutta siltipä näin tapahtuu ja omituisen runsaassa määrin eli ei jää vain muutaman ulkomaalaisen tapaisen osallistumaksi ohjeistajineen, vaan osallistuvia on kaikenlaisia, erilaisista sosioekonomisista ryhmistä eri ammattikuntien edustajiin. Erilaisista keinoista ja metodeista olen kirjoitellut muissa kirjoituksissani, erilaisten mahdollisuuksien ollessa niihin rajautumatonta.

Merkittävää olisi se, että ihan mikä tahansa kansallisuus, olemuksen piirteisyys tai puheenkuuloisuus ei ole päässyt itseeni kohdistuvassa häirinnässä ja ärsyttämisessä merkittävään asemaan. Itä-aasialaiset ja tyypillisesti enimmäkseen englantia puhuvista maista kotoisin olevat eivät ole ärsyttämiseeni osallistuneet ainakaan muistettavilla tavoilla, mikä minun mielestäni jo sellaisenaan vahvistaa koko hommelin keinotekoisuutta ja sellaisten ihmisten ohjeistamista ärsyttämiseen ja häirintään, joilla olisi siihen esim. geeneistään tai asuinpaikastaan juontuvat mahdollisuudet. Sivujuonteena tässä olisi tietoturvaongelmien hyötykäyttö sen selvittelyyn, minkälaisia esim. elokuvia katselen ja minkälaisia sellaisia helpoiten hyväksyn. Täten on ollut huomioitavissa, että katselen paljonkin itä-aasialaisia elokuvia toimintasellaisista komedioihin ja draamoista jopa romanttisiin sellaisiin, mutta kun elokuvissa tai tv-sarjoissa esiintyy keinotekoisella tavalla tai määrin tummaihoisuutta, saatan käydä skippailemaan minuutteja, koska koen tunnistavina tympeän keinotekoisuuden tuotannossa.

Tummaihoisten ulkomaalaisten ja sen tapaisten häiriköiden ja töykeilijöiden osalta ikädemografia on ollut paljolti nuoriin aikuisiin rajautuvaa (eli jotain kakskytkolkyt), muutamalla lapsien kertaluonteisesti väärin perustein mukaan houkuttelulla, mutta hyvinvointialueen ammattihenkilöinä toimivien ärsyttäjien osalta ikäjakauma on paristakympistä viisikymppisiin. Näiden viimeksi mainittujen osalta erityisesti venäläisiä on tahalleen aseteltu kohdattavaksi ja jotka sitten osaltaan tekevät vastaanottokäynneistä tahallisen esim. hyödyttömiä, koska he tekevät kanssaan asioimisen sellaiseksi, että sen haluaa keskeyttää. Suht mielekkäitä poikkeuksiakin toki on. Ja tämä on siis ns. kantasuomalaisten järjestelemää, ei venäläisten ihmisten itsensä keskustelutilanteessa päättämää eli he ovat suostuneet ärsyttämiseen. Suomalaisessa terveydenhuollossa toimii monien muidenkin kansallisuuksien edustajia, jotka ottavat esim. sosiaalisen hyväksyttävyyden vuoksi tehtäväkseen aiheuttaa jotain ärsyttävää tai kenties tehdä sellaisia vilpillisiä päätöksiä tai tulkintoja, joilla on kauaskantoisia, kaikenlaista ongelmoittavia seuraamuksia, mitä ei tuleva, yläkäsitteillä argumentoiva hallituskaan varmastikaan noteeraa mitenkään. Olen itse tulkinnut kyseessä olevan tietyiltä osin jonkinlainen ”terveydenhuollon kosto” kaikesta sitä kohtaan esittämästäni kritiikistä johtuen.

Jotta useat ulkomaalaisen tapaiset ryhtyisivät ottamaan osaa häirintään sillä tapaa, että siinä pyritään olemaan jättämättä häirinnän kohteelle mahdollisuuksia mielensä rauhoittamiseen, täytynee olla jonkinlainen hyvin laajalti yhteisöä kulttuurillisesti ja sosiaalisesti yhdistävä tekijä, jossa on riittämiin varioivuutta, jottei jonkinlainen ”henkinen hyväksynnän side” katkea kovin helposti. Näitä voi tietysti olla useampiakin. Kaupungin päättäjätahoilta ”alaspäin laskeutuva” vaikutin voi olla sellainen, missä monikulttuurisuus kaikkine tunnistettuine ja tunnistamattomine haittoineen on se, ”millä mennään” ja että tulkoon mukaan, kuka tulee ja jääköön haitan kohteeksi, kuka jääkin. Onhan Lappeenrannallakin vuosikymmenen edestä tottuneisuutta siihenkin, että kaupungilla ja sen laitamilla kuljeskelee omituisia hyyppiä, joihin esim. eri-ikäiset voivat omaa paremmuuttaan verrata ja turtua sellaiseen hömppään kuten hyväntahtoisuuteen, koska heidän kaverinsakaan eivät suhtaudu ”omituisiin tyyppeihin” sen paremmin he itsekään. Paitsi niiden muutamien sekuntien ajan, jolloin he esittävät suhtautuvansa johonkin paremmin.

Sitten jotain poliittisesta toimijasta Perussuomalaiset, joka tunnettiin aiemmin nimellä Perussuomalaiset

Joillakin suomalaisilla ryhmittymillä on erityisempiä syitä saada muita suorastaan yllytettyä käyttäytymään joitakin ihmisiä kohtaan eettisesti väärin, muttei tietenkään liian suoraan, koska se olisi noloa ja muuta tyhmää. Eräs tällainen olisi poliittinen puolue Perussuomalaiset, sillä se on selvästikin alkanut viime vuosina kokemaan, että sille tekisi puolueena hyvää olla hiukan enemmän ns. salonkikelpoinen (median käyttämä sana), mutta joka ei kuitenkaan äänestäjiensä käyttökelpoisen määrän vuoksi halua irtautua menneisyyksistään, joten julkisuuskuvan kannalta sille tekisi hyvää saada ihmisiä unohtamaan heidän entisenlaisesta rasisminsävyisyyttään. Tähän tarkoitukseen voi riittää yksikin maineeltaan pilattu ihminen, joka saadaan laajalti tiedetysti ilmaisemaan mielipiteitä, jotka ovat ”erilaisuuden vastaisia” tjs. tai joka saadaan ajoittamaan tekemisiään sillä tapaa vääriin hetkiin ja jotenkin väärällä tavoin, että muut ihmiset tulkitsevat juuri sopivasti pieleen. Tällaiselle saadaan vihjailujen avulla varmastikin myös median apua, onhan puolueesta tulossa yleisesti hyväksyttävissä oleva, minkä huomaa siitäkin, että entistä herjanimitystä ”persut” näkee aina vain harvemmin.

Muutamat perussuomalaisten paikalliset edustajat ovat aiempina vuosina osallistuneet joukkoon minuun kohdistuvien häirintätekojen pohjustamisia ja mikä sitten tietona on annettu muiden toimijoiden käyttöön osaksi häirinnän kaavamaisuuksia, jotta he voivat olla osallistumatta itsenään enempää, joten olen antanut itselleni luvan olla edes yrittämättä kiistää itseltäni mahdollisuutta ounastella, että perussuomalaisissa esiintyy laajemminkin halua kaveerata sellaisten ihmisten kanssa, jotka saavat yllytettyä jonkinlaisia ulkomaalaisia tai heidän tapaisiaan häirintään tai sellaisen valmisteluun. Toisaalta, paikallisella arjen tasolla ei olisi kovin vaikeaa antaa perussuomalaisista vaikutelmaa, että juuri he ovat olleet osallisena jossain, vaikkeivat olekaan ja toisaalta, nimettävissä olevien ryhmäisyyksien käyttäminen virkkeissä saattaa saada ajatukset harhautumaan siitä mahdollisuudesta, että ihmisten monenlaiset hetkelliset tai pidempi-aikaiset intressit tai muut käytöstä ohjaavuudet eivät välttämättä noudata ryhmäisyysrajoja. Onhan noita vekkulisti itseäni kohtaan käyttäytyviä myös esim. poliittisista puolueista Keskusta ja Kokoomus. Eräs laajalevikkinen sanomalehti taasen on vaikuttanut piilovainoavalta jo niiltä ajoilta asti, kun opiskelin mediatekniikkaa ja aloin ilmaisemaan epäilyjäni hyvien journalistististen käytäntöjen noudattamiseksi tulemisesta mm. oppitunneilla.

Kuitenkin, perussuomalaiset ovat saattaneet laskeskella vuonna 2023 aloittavassa hallituksessa mukana olemisen ja tuolloin tarvittavien ulkomaalaisten työntekijöiden määrän jollain tarkkuudella jo vuosikymmen tai pari sellaista aiemmin, minkä vuoksi puolueen ”kasvot” eivät olekaan täysin valkoihoisilla kyllästettyjä, eivätkä kaikkien heidän kansanedustajiensa partneritkaan yms. ole ns. valkonaamoja. Onpa julkihomokin ollut jo pitkään puolueessa tärkeässä roolissa, mikä on varmastikin askarrattunut monia puolueen äänestäjiä, varsinkin kun puolue tyypillisesti puhuu heteroperheisyyden puolesta. Ihmisten mielten juntturaan tällaisten seikkojen menemisen varaan puolue ehkä onkin laskeskellut, mutta saattaisi vielä tässä vaiheessa olla liian uhkarohkeaa arvioida, minkälaista hämäävyyttä on tavoiteltu ja keiden suuntaan.

Muutamaa kuukautta ennen vuoden 2023 eduskuntavaaleja puolueen nuorempia edustajia oleva Joakim Vigelius tuli toivoneeksi sanoneensa oikeankuuloisesti, että perussuomalaisten asenteiden ”keskiössä” on jo nyt ja on ollut pitkän aikaa sukupuolten tasa-arvo ja yhdenvertaisuus, eikä kenelläkään pitäisi olla erioikeuksia ja että ihmisiä ei pitäisi asettaa arvojärjestykseen etnisyyden tai ihonvärin perusteella:

”Ehkä Samuli viittas tässä aikaisemmin tässä siihen, että johonkin sukupuolten tasa-arvoon tai vastaaviin käsityksiin, niin mä koen, että ne on jo esimerkiksi meillä Perussuomalaisissa keskiössä. Käsitys siitä, että jokainen on yhdenvertainen ja meillä ei pitäisi olla erioikeuksia ja ihmisiä ei pitäisi asettaa tällaisiin arvojärjestyksiin jonkun etnisyyden tai ihonvärin perusteella. Ne on meillä jo selviä, mutta mä koen, että ne ollu selviä jo pitkän aikaa.” (16.12.2022, Woke yliopistoissa ja yhteiskunnassa (Joakim Vigelius & Samuli Suonpää) | Puheenaihe 298, kohdassa: 11.45 – 12.11, https://www.youtube.com/watch?v=-DLhqIifVDM)

mikä tietysti saa tai pitäisi saada kysymään, mikä siis onkaan perussuomalaisten perusasenteista viestivää, jos moinen toteamus ei sitten kuitenkaan ole lähelläkään sitä, millä tavoin kommentoijat vaikkapa Perussuomalaisten Facebook-sivuilla kommentoivat, mutta muutoshan ei välttämättä ole äkkiä entisestä irtirepäisyä ja toisaalta eräänlaisia todellisuuksia (eng. realms of influences) on monenlaisia, joiden vallassa ja lähettyvillä ollessa yksilöt eivät välttämättä tajua kaikkea sellaista, mitä toisaalla tajuaisivat. Täten, jos media pitää perussuomalaisten joidenkin edustajien, jotka eivät välttämättä ole edes puolueen jäseniä, mutta kokevat jonkinlaista muuta yhteyttä sen tekemisiin itsensä suhteen, nettikommentit poissa MSM-julkisuudesta, Perussuomalaiset voivat täten rakennella ihmisten mieliin enemmän tavoitellunlaista julkisuuskuvaa, johon voi sitten sisältyä myös sitä, missä jotkut rasisteiksi leimaantuvat, maineensa menettäneet yms. tarjoavat huonoudellaan kontrastia nykyisenlaisiin Perussuomalaisiin.

Feikkeinä selityksinä ja lisäkeinoina saada ihmisiä eri kansallisuuksista ja vaikkapa juuri perussuomalaista osallistumaan jonkun tietyn henkilön suht koordinoituun häirintään, olisivat yhteisen oloisista syistä juontuvat sellaiset kuten ne, että molemmista löytynee heitä, jotka just ja just saavat elämänsä rahoitettua omalla työnteollaan, mikä sitten ikään kuin oikeuttaa yllyttämään luonnehtimaan joitakin ihmisiä loisiksi tai heidän mielestään julkisen terveydenhuollon ei pitäisi olla niin teknologisesti edistynyttä kuin joku tietty haluaisi sen olevan tai he eivät siedä sitä, että heidän tottumuksensa tehdä asioita yhdessä monien ihmisten kanssa voitaisiin korvata paljon vähemmällä ihmismäärällä, mistä tämä joku näyttää ikävän helponlaisesti mallia. Tämä viimeisin näistä olisi ärsyttävää monenlaisissa sosioenomisessa asemassa olevien ihmisten joukossa, sillä esim. jotkin yritykset saattavat konsulttipalveluitaan myydessään antaa vaikutelman, että johonkin projektiin tarvitaan 37 konsulttia, vaikka todellinen lukumäärä olisi paljon vähemmän, joten tietenkin sellainen, joka jollain tavoin uhkaa joidenkin taloudellista toimeentuloa rehellisyydellään, täytyy ottaa häirinnän kohteeksi?

Talouden ja talouskasvun realiteettien voidaan sanoa pakottaneen perussuomalaiset siihen, että julkisivun osalta heidän täytyy hiukan muuntua, mutta koska mikään puolue ei saavuta yli 60 % kannatusta missään eduskuntavaaleissa, on heille luontevaa pitäytyä muotoutuneessa käsikirjoituksessa, missä heillä on enemmän rosoisuutta käytöksessään kuin Kokoomuksella, mutta jonka kanssa erilaisista yhdenmukaisemmiksi käyvistä linjoista on näytelmän ylläpysymisen kannalta helpompi sopia kuin monen muun puolueen kanssa. Eihän sitä voisi enää laittaa edes pitkän ajan strategiseksi valinnaksi, ettei ilmaista, millä tavoin haluttaisiin edistää vaikkapa terveydenhuollon käyttämää terveysteknologiaa tai visioida futuristisesti, millä tavoin asiat olisivat paremmin, vaan heille vain on helpompaa olla vähän vähemmän.

Jos oletettaisiin ja en sano, että tämä on helposti minun todistettavissani, että jotkut perussuomalaiset kaveeraisivat ”tummaihoisten ulkomaalaisten” kanssa siinä tarkoituksessa, että saataisiin aiheutettua koordinoitua haittaa jollekin yksilöllä ihan vain heidän maineensa uudistamisen vuoksi, joka olisi siis ”epätasaisesti jakautunutta” tai toisin sanoen eri tavoin eri tilanteissa muistettavissa olevaa, voi käydä niinkin, että kerran alulle saatettua päädytään helposti jatkamaan jossain osallistuneiden piirissä ja mikä saattaa sitten saada erilaisia uusia kehittymisiä osakseen kuten häirinnän jatkamisen aivan muunlaisin perustein.

Kuitenkin, tummaihoisista ulkomaalaisista ja heidän tapaisistaan, sekä venäläisistä ja ties mistä tässä puhuttaessa, ei pitäisi jättää noteeraamatta, että erilaiset sellaiset eivät kaikki ole keskenään hyvin toimeen tulevia kuten eivät kantasuomalaisetkaan olisi keskenään. Poliittiset toimijat eri puolueista taasen ovat olleet monessa käänteessä, esim. paikallislehden erästä artikkelia myöten, olleet kertomassa, kuinka he voivat ihan hyvin käydä toistensa kanssa vaikka päiväkaljalle tjms., mutta näistä perussuomalaisilla on muita enemmän taiteiltavaa tiettyjen asiakysymysten suhteen.

Maahanmuuttopolitiikka on se, minkä vuoksi Perussuomalaisia ollaan joskus joidenkin toimesta äänestetty ja näitä äänestäneitä on sen verran paljon, että jotain merkittävää voi tapahtua, jos he alkavat kokemaan ihan tosissaan, että ”ulkomaalaiset” ja sitten vielä tekoälykin vievät heidän työpaikkansa. Toisaalta, melko kesysti on siihenkin suhtauduttu, ettei puolue näyttänyt saavan väittämäänsä tavoitetta hyväksytyksi eli työperäisesti Suomeen muuttajien vähimmäistulorajoja, joten ehkä vakavampiinkin uhkiin suhtauduttaisiin yhtä lunkisti. Eihän sekään niin suuresti perussuomalaisia kosketa, että Suomen startup-yhteisön tapaiset toimijat puoltavat helpompaa työntekijöiden ulkomailta käyttöönsä saatavuutta, joten eivät monet ”näin on ihan hyvä”-ihmiset välttämättä edes huomaa moniakaan muutoksia yhteiskunnassa, vaikka niille heidän intresseissään jotain liittymäpintaa olisikin. Toisaalta, hyvin toimeentuleville maahanmuuttajille edes ”kovan linjan maahanpuuttopolitiikka” ei välttämättä näyttäydy ikävänä asiana, sillä riittävän hyvissä asemissa ollessaan he eivät ehkä edes kaipaa liian avointa maahanmuuttopolitiikkaa voidakseen pärjätä helpommin kilpailussa työmarkkinoilla tai säilyttääkseen jonkin nykyisen asemansa. Täten esim. Perussuomalainen nuoriso -nuorisojärjestön sivuilla oleva maahanmuuttopolitiikka-osio (https://ps-nuoriso.fi/maahanmuuttopolitiikka/) voisi tuntua heistä paljolti retoriikalta ja showlta, jolla on jokin käyttötarkoitus, mutta joka ei ilmenny esim. käytöksenä heidän tuntemissaan perussuomalaisissa.

Helpostihan se on joka tapauksessa media saanut olemaan ilmentymättä missään, jos jollain vaikkapa energialaitoksen testausosastolla joku ei pidä siitä, että työkaverina ei olekaan suomalainen tai lapsensa tarhaan vietyään lapsi joutuu olemaan suuren osan päivää usean ulkomaalaisen lapsen kanssa, millä tarkoitetaan tässä oikeastaan vain sitä, että vaikka parin kymmenen vuoden takaisissa ennusteissa, joissa luotiin tulevaisuuskuvaa sosiaalisen median merkityksestä, väitettiin kaikkien päättäjistä toimittajiin ym. joutuvan ottamaan huomioon nettiyhteisöjen ”voiman”, on media kuitenkin onnistunut pitämään itsellää eräänlaisen ”säälistä mainitsevuuden” option eli ihmiset voivat louskuttaa netissä sanoillaan, mutta muita ihmisiä on vaikea saada mukaan mihinkään ilman ”isoja” globaaleja aiheita tai sellaisia, joissa on helppoa tajuttavuutta ja helppoa voittamisen mahdollisuuden tuntua. Kuvittele vaikka sitä, että käytäisiin tavoittelemaan non-clutternesiä kaikessa, ympäristöistä ihmisten olemuksiin ja laitteiden ominaisuuksista kauppojen sisätiloissa olevien tavaroiden esille tuontiin. Vaikka sellaisessa tajuttaisiin olevan järkeä ihan pelkällä intuitiolla, eihän sellaisen kampanjan alkuunkaan saamisesta tulisi mitään, kun ei ihmisiä vain huvita sellainen, missä on esim. useita eri vaiheita jonkin saavuttamiseksi. Vaikka pelillistäisi koko homman ja visuaalisesti esitettäisiin, mitä ollaan jo saavutettu, liian monien ihmisten kiinnostus ehtisi lopahtaa.

Jos hyväksyttäisiin, ettei sanaa ”suomalainen” voi enää käyttää sellaisella yhteisesti ymmärrettävällä tavalla, missä eräänä konnotaationa on mukana ihonvärisyys, vaan lisäksi pitäisi antaa jonkinlaisia tarkennuksia ja lisäselityksiä, jotta kohdistuvuus olisi jotakuinkin parempi, joidenkin ”valkoihoisten” yksilöiden arvo kansalaisena voi jäädä muita vähäisemmäksi heidän liiallisen rehellisyytensä ja vippaskonstailuun haluttomuutensa vuoksi. Olisiko tuollaisessa vaiheessa mitään hyötyä ottaa yhteyttä perussuomalaisiin tai olisiko koskaan ollutkaan ja kertoa heille kansallisesta identiteettikriisistä, kun kerran ovat niin yrittäneet profiloitua selittämään, mikä ei ainakaan ole kelpoisaa?