Tekstiä on usein mukavampi kirjoittaa, kun aiempaa samaan kirjoitukseen kirjoitettua tekstiä on enemmän näkyvillä, sillä se vähentää muistikuormitusta. Yksi leveäksi ja pitkäksi venytetty tekstikenttä ei aina ole riittävän kätevä, joten kokeilun vuoksi on prototyypitetty paria erilaista tekstinkirjoitusmoodia.

Moodissa "sliced" kirjoitus pilkotaan automaattisesti useaan eri osaan niistä kohdin, missä on, valinnan mukaan, käytetty väliotsikon erottuvuutta lisäävänä keinona joko tekstin paksunnosta tai otsikon kokoa "Header 2". Tällainen tekstin pilkkominen visuaalisesti eri osiinsa voi olla hyödyllistä siinä vaiheessa, kun vasta valmistelee kirjoitusta ja haluaa pitää runsaassa määrin jo kirjoitettua tekstiä nopeasti esille silmäiltävästi esillä. Jos tekstiin on liitetty kuvia tai muita liitettävissä olevia, ne säilyvät muuttumattona, vaikkei niitä tässä moodissa asetellakaan esille sen osoittamiseksi, että ne ovat kirjoitukseen liitettynä. Ja liittäminenhän tarkoittaa siis eri asiaa kuin paikoilleen sijoittaminen ts. tässä näkymässä tehty kirjoituksen tallentaminen poistaa kirjoitukseen paikoilleen sijoitellut tietynlaiset, mutta jättää kirjoitukseen liitetyt tietynlaiset entisenlaiseksi.

Moodissa "spacious" yritetään emuloida vierekkäin ja allekkain aseteltuja sivuja käyttämällä monirivisiä, kooltaan muutettavia tekstikenttiä, joissa tekstiä juoksutetaan tekstiä kirjoittaessa automaattisesti niin moniin muihin tekstikenttiin kuin on tarpeen. Tekstikentältä toiselle pääsee myös näppäimistön nuolipainikkein. Jos tekstiin on liitetty kuvia tai muita liitettävissä olevia, ne säilyvät muuttumattona, vaikkei niitä tässä moodissa asetellakaan esille sen osoittamiseksi, että ne ovat kirjoitukseen liitettynä.

Huomioitavaa.. spacious-moodissa rajoituksena on ainakin toistaiseksi, että kirjasimena täytyy käyttää tasalevyistä sellaista, eikä tekstissä voi olla muotoiluja tai kuvia. Tekstiä ei myöskään voi kopioida näppärästi hiirellä siten, että ottaisi kerralla kopioitavaksi useammassa kuin yhdessä tekstikentässä olevaa sisältöä. Ensimmäisen tekstikentän alakulmassa on kokosäädin, jolla voi säätää kaikkien tekstikenttien kokoa esim. sellaisiksi, että tekstikenttinä on kaksi leveää ja korkeaa sellaista vierekkäin, kolme pitkulaista vierekkäin tai pienikokokoisia tekstikenttiä ruudukkomaisesti rivitettynä. Ylimääräiset tekstikentät poistetaan automaattisesti tai jos niitä tarvitaan lisää tekstin mahduttamiseksi, niitä lisätään. Selainikkunan koon säätämisellä saadaan lisää säätömahdollisuutta sille, kuinka monta tekstikenttää voidaan mahduttaa vierekkäin. Yhdelle riville mahtumattomat aloittavat uuden rivillisen tekstikenttiä.

Spacious-moodissa on mahdollisuus siirrättää tekstikappaleita eteen- tai taaksepäin sijoittamalla kursori jonkin tekstikappaleen kohdalle ja painamalla Ctrl-näppäimen kanssa nuolinäppäimillä ylös- tai alaspäin. Siirtyvä tekstikappale vaihtaa tällöin paikkaa viereisen kanssa. Tämä toiminto vahvistaa tuntumaa siitä, että teksti on yhtenäistä, sillä tekstikappale siirtyy tekstikenttien välillä siinä missä tekstikentän puitteissakin.

Vaikka avoinna olevaan kirjoitukseen voi liitellä kuva-tietynlaisia drag'n'droppaamalla niitä tietynlaisten selaus -näkymästä, voi eräänlainen "kompaktisuus", jonka näkymiä "tietynlaisten selaus" ja "tekstin editointi" yhdistävä näkymä tarjoaa, olla paremman tuntuinen, sillä pelkkä katseellakin siirtyminen kahden eri näkymän välillä on mentaalisesti hienoista uudelleenorientoitumista tjs. vaativaa.

Kaiken hetken aikaa käytettävän ollessa samassa näkymässä ei tällaista "ylimääräistä haahuilua" tarvita. Kirjoitusten editointi toimii täsmälleen samoin kuin varsinaisessa "tekstin editointi"-näkymässä sillä erotuksella, että vain kuva-tietynlaisia voi lisäillä ja niitä vasemmanpuoleisesta listasta drag'n'droppaamalla. Kuten "tietynlaisten selaus"-näkymässäkin, kuva-tietynlaisia voi katsella isokokoisena (klikkaamalla kuvaa) ja uudelleenrajata avautuvassa modaali-ikkunassa (klikkammalla kuvaa Ctrl-näppäin painettuna). Ja jos kuvia olisi niin paljon, ettei alimmaisia katsellessa kirjoituksen writingparticulars-listaa enää edes näkyisi, voi katalogin kuvia lisäillä sinne myös siten, että klikkaa kuvaa Alt-näppäin pohjaan painettuna.

Kirjoituksien kokoelmat kirjoituksineen ja erikoissivut eivät ole ainoita asioita, joita teoksen etusivulle voi laittaa näkymään. Sideshow:ksi nimitetty ominaisuus mahdollistaa sijoittamaan edellä mainittujen vierelle eräänlaisen tietopaneelin, jonka toimivuutta on valmisteltu sen verran, että käyttäjä voi itse määrittää, mitä tähän tietopaneeliin näkyville asettuu. Vaihtoehtoja olisi esim. jonkinlaisista raporteista ja tilastoista viimeisimpiä uutisia näyttävyyksiin. Tietoa voidaan hakea ulkoisista tietolähteistä tai julkaisusovelluksen tietokannasta, minkä jälkeen tieto voidaan esittää ennalta päätettyjen tyylittelyjen kanssa.

Kuva 1. Käskytetty hakemaan viimeisempiä uutisia kahdesta eri API-palvelusta.
Kuva 2. Sideshow teoksen etusivulla, joka käyttää "Out of ink"-sisältölistaustyyppiä.
Kuva 3. Sideshow teoksen etusivulla, joka käyttää "Plain structure"-sisältölistaustyyppiä.

Kun kuvia on paljon, eikä ehkä ole aivan varma, mitä niiden kanssa tekisi, ideoita voi alkaa muodostumaan asetellessa niitä jonkinlaisiin ryhmäntuntuisiin tai antaa ideoiden tulla siinä samalla, kun ihan vain siirtelee niitä jollakin luontevalta tuntuvalla tavalla toisistaan erilleen. Eräänä kokeiluna on tehty sellainen selausnäkymä, jossa kuva-tyyppiset tietynlaiset latautuvat ensin tavanomaisesti ruudukkoon aseteltuna, minkä jälkeen niitä voi alkaa siirtelemään näkymässä ilman erityisempiä siirtymää rajoittavuutta. Isokokoinen tablet-laite tai muu kosketusnäyttöinen päätelaite stylus-kynällä tulee tässä erittäin käteväksi, sillä käden liikeradat voivat tuolloin olla paljon vähäisempiä kuin hiirtä käytettäessä.

Kosketusnäyttöistä päätelaitetta varten tähän näkymään voisi toteuttaa mahdollisuuden tarrata kuvaan kahdella sormella ja kiertää kuvaa samalla, kun kenties myös muuttaa sen kokoa. Tällaiset saattavat kuitenkin olla vähän liikaa "kikkailua" ilman suurempaa hyötyä, joten pelkkä siirtely täydennettynä mahdollisuutena valita useita kerrallaan, jos vaikka haluaisi vaihtaa kuvien kuvasäilöä, saattavat olla mihin lopulta päädytään käytettäväksi tulevan toiminnallisuuden osalta.

Sillä saattaa olla pidemmät perinteet ja sitä varten ei ehkä kestäne kehitellä soveltuvia algoritmeja niin kauan, että tunnistetaan automaattisesti, mitä tekstejä kuvamuotoiseen tekstipohjaiseen aineistoon sisältyy kuin mitä on löydettävissä valokuvista. Tässä on esitelty huomioita liittyen a) tekstintunnistukseen kuvaskannauksista käyttäen ABBYY Cloud OCR SDK:ta, joka toimii niin luotettavan oloisesti kaikkiin lähinnä tekstiä sisältäviin kuviin, että se on jo otettu ns. production-käyttöön ("particular browsing"-näkymässä, kun tarkastelussa kuvan "large preview" -modaali-ikkunassa), sekä b) tekstintunnistukseen valokuvista käyttäen Cloudinaryn OCR-lisäosaa, joka itseasiassa käyttää suoraan Googlen Vision API:a. Sen tunnistamiset ovat toisinaan laatua "sehän onnistui hyvin", mutta usein pikemminkin "ei jukolaut, tämähän on ihan huono".

Tekstintunnistus tekstiä sisältävistä skannauksista

ABBYY:n tekstintunnistamisesta ei oikeastaan ole muuta kuin hyvää sanottavaa, sillä kaikki kuvaskannaukset (ja myös esim. screenshotit verkkosivuista), mitä sillä kokeili, tuottivat kelpo tuloksia. Sille ei voine paljoakaan, että tekstintunnistus tuottaa ylimääräisiä kirjainmerkkisiä artefakteja (eng. "anomalies apparent during visual representation"), mutta tätä pidettäköön hyväksyttävänä. Tekstintunnistukselle voi antaa parametreinä, minkä kielisiä tekstejä kuvasta pyritään etsimään.

444 VIL THE MECHANISM OF TIME-BINDING of it can be found by analysis practically everywhere. Our problem is to analyse the general case. Let us follow up roughly the process. We assume, for instance, an hypothetical case of an ideal observer who observes correctly and gives an impersonal, unbiased account of what he has observed. Let us assume that the happenings he has observed appeared as: O, and then a new happening ( occurred. At this level of observation, no speaking can be done, and, therefore, I use various fanciful symbols, and not words. The observer then gives a description of the above happenings, let us say a, b, c, d, . . . , x; then he makes an inference from these descriptions and reaches a con- clusion or forms a judgement A about these facts. Wc assume that facts unknown to him, which always exist, are not important in this case. Let us assume, also, that his conclusion seems correct and that the action A" which this conclusion motivates is appropriate. Obviously, we deal with at least three different levels of abstractions: the seen, experienced ., lower order abstractions (un-spcakable) ; then the descriptive level, and, finally, the inferential levels. Let us assume now another individual, Smiths ignorant of struc- ture or the orders of abstractions, of consciousness of abstracting, of s.r.; a politician or a preacher, let us say, a person who habitually iden- tifies, confuses his orders, uses inferential language for descriptions, and rather makes a business out of it. Let us assume that Smith, observes the 'same happenings’. He would witness the happenings O, |, ..... and the happening would appear new to him. The happenings O, be would describe in the form a, b, c, d, . . . , from which fewer descriptions he would form a judgement, reach a conclu- sion, B; which means that he would pass to another order of abstrac- tions. When the new happening occurs, he handles it with an already formed opinion B, and so his description of the happening ( is coloured by his older s.r and no longer the x of the ideal observer, but B(x) --- y. His description of ‘facts’ would not appear as the a, b, c, d, . . . , x, of the ideal observer but a, b, c, d,..., B(x) = y. Next he would abstract on a higher level, form a new judgement, about ‘facts’ a, b, c, d, . . . , B(x) =y, let us say, C. We see how the semantic error was produced. The happenings appeared the ‘same’, yet the unconscious identification of levels brought finally an entirely different conclusion to motivate a quite different action, A diagram will make this structurally clearer, as it is very difficult to explain this by words alone. On the Structural Differential it is shown without difficulty.

HIGHER ORDER ABSTRACTIONS 445 Seen happenings (un- IDEAL OBSERVER SMITH] speakable) (First order abstrac- tions) ............. Ik-5 .X Description III! I I I! I ( Second order abstrac- tions) ............. a, b, c, d, ... x a, b, c, d,... B(x)=y Inferences, conclusions, iqB and what not. I (Third order abstrac- tions) ............. A c Creeds and other se- I I mantic reactions.... A' c I Action A9 e Let us illustrate the foregoing with two clinical examples. In one case, a young boy persistently did not get up in the morning. In another case, a boy persistently took money from his mother’s pocketbook. In both cases, the actions were undesirable. In both cases, the parents unconsciously identified the levels, x was identified with B(x), and con- fused their orders of abstractions. In the first case, they concluded that the boy was lazy; in the second, that the boy was a thief. The parents, through semantic identification, read these inferences into every new ‘description’ of forthcoming facts, so that the parents’ new ‘facts’ became more and more semantically distorted and coloured in evaluation, and their actions more and more detrimental to all concerned. The general conditions in both families became continually worse, until the reading of inferences into descriptions by the ignorant parents produced a semantic background in the boys of driving them to murderous intents. A psychiatrist dealt with the problem as shown in the diagram of the ideal observer. The net result was that the one boy was not ‘lazy’, nor the other a ‘thief’, but that both were ill. After medical attention, of which the first step was to clarify the symbolic semantic situation, though not in such a general way as given here, all went smoothly. Two families were saved from crime and wreck. I may give another example out of a long list which it is unnecessary for our purpose to analyse, because as soon as the ‘consciousness of abstracting’ is acquired, the avoidance of these inherent semantic dif- ficulties becomes automatic. In a common fallacy of 'Petitio

Tekstintunnistus valokuvista

Kukaan ei pidä siitä, että menneisyydessä kenties hyvinkin merkittäviä sijainteja tuodaan valokuvitse näytille netin kaupunkikohtaisessa keskusteluryhmässä ihmisiä sillä tapaa yllättävästi, etteivät he ehdi suhteuttamaan tuntumaansa nykyhetkestä ja muistojaan menneisyydestä tavallaan tunkeileviin valokuviin, joiden sisältö ja herättelemät tuntemukset eivät ehkä ollenkaan täsmää havainnoijaan persoonana. Sen sijaan selityksissä, jossa pääpaino ei ole ollenkaan sijainneissa tai ajallisuudessa, vaste ei todennäköisesti ole niin vastentahtoinen. Täten, näitä pari vuosikymmentä sitten otettua valokuvaa voinee hyvinkin käyttää esittelemään tekstintunnistuksen onnistumista valokuviin kohdistettuna.

Kävipä kuitenkin niin, että käyttökelpoisuus tekstintunnistamiseen valokuvista aiheutti tuntuman, että tekstintunnistamiseen tarvitaan erikseen jonkin tekoälyn harjoituttamisesta algoritmeineen ja malleineen. Tässä on käytetty Cloudinaryn OCR-lisäosaa, joka käyttää varsinaisesti Googlen Vision API:a, eikä sille sen dokumentaation mukaan voi antaa kummoisempia parametrejä tekstintunnistamisen ohjaamiseksi, jos tekstit koostuvat pelkästään latinalaisista aakkosista eli analyysin tulokset ovat parasta, mitä on saatavilla. Alkuperäiset, analyysissä käytetyt kuvat ovat kooltaan 2015 x 1512 pikseliä. Googlen Vision API palauttaa analyysin tuloksena myös tiedot siitä, mistä kohdin kuvaa mikäkin teksti on löytynyt, mitä Cloudinary hyödyntää korostaakseen kuvista automaattisesti ne kohdat, missä tekstiä analyysin perusteella esiintyy. Cloudinaryn kanssa on käyty neuvotteluja siitä, voisiko tämän julkaisusovelluksen käyttäjälle saada erikoishinnoittelun OCR-toiminnallisuutta varten (saatavilla erikseen pyydettäessä).

BAR & CAFE,
HELIOS,
PI,
KAUPPAKESKO,
Tukip,
Billy JOKA PAIVA,
SELES,
PUB,

Taitto-ohjelma InDesign on mahdollistanut jo pitkän aikaa kaiken sen toiminnallisuuden kontrolloinnin ExtendScriptillä, joten tovi InDesignin ohjelmistorajapintaan tutustumisen jälkeen kävi selväksi, että sillähän tosiaan voi tehdä sen, mistä jo aiemmin visioi ja mikä ei ollut riittävän näppärää LaTeX-ladontajärjestelmällä. KotvaWrite Stories -projektin varmuuskopio (zip-paketti) sisältää kaiken oleellisen kirjoituksen InDesign-version luomiseen ja käytännössä ei tarvitsekaan kuin käynnistää InDesignissa yksi skripti, joka kysäisee ensin mistä hakemistosta oleelliset tiedostot löytyvät ja sitten se generoi teoksen toisenlaisen olomuodon saatavilla olevan aineiston ja tyylimäärittelyjen perusteella.

Kuva 1. Aukeama InDesign -taitto-ohjelmassa.
Kuva 2. Kokonainen, alunperin verkossa julkaistavaksi tarkoitettu esimerkkijulkaisu automaattisesti InDesignissa luotuna.