Jotain merkittävää on selkeästi tapahtunut, sillä en enää tunne samanlaista melkeinpä välttämätöntä tarvetta lähteä lenkille, jotta saisin itseni ikäänkuin "käynnistettyä" sillä tapaa, etten tuntisi tiettyä sisäistä rauhatonta oloa, henkistä lysyisyyttä, ajatussumua yms. vaan olisi henkisesti hyvä ryhtinen olo, mieli virkeä ja muutenkin uuteen päivään valmis olo. Lenkkeily on ollut helpohko jättää iltaan tai melkeinpä on voinut jättää sen vaikka kokonaan väliinkin. Lenkkeily tuo edelleen lisäparannusta olotilaan ja jos käy hiukan pidemmän lenkin, niin saavuttaa varmuudella mukavan eudorfiini- ja adrenaalipöllyn, josta moni tuntuu suuresti pitävän. Ja miksipä ei pitäisi.

Lisäksi hiukset ovat tuntuneet helpommilta käsitellä ja käsivarsissa olleet naarmut ja muut jäljet ovat vaikuttaneet parantuvan nopeammin. Myös mm. silmien kuivuus on täysin poissa ja hengittäminen nenän kautta on helppoa, kun molemmat sieraimet ovat lähes kokonaan avoinna jo heti aamusta. Ruokavaliolla on asiaan merkittävä vaikutus.