Kun yksilö käy miettimään, mikähän siihen on syynä, että ajattelutoiminnan ja fyysisen tekemisen kuten lenkkeilyn toisinaan, kenties useiden päiviä kestävästi, sujumattomuuden välillä vaikuttaa olevan jonkinlainen korrelaatio, hän käynee ensin tekemään arviota sellaisien seikkojen perusteella, jotka tarjoavat helpon tuntuisia vaihtoehtojen pois karsimisen mahdollisuuksia. Ei tarvinne olla edes ammattiurheiluja, että on jo tullut muodostaneeksi jonkinmoista tietämystä eräiden aminohappojen merkityksestä ajattelutoiminnalle ja fyysiselle suoriutumiskyvykkyydelle, joten lisäproteiinia käyttävä voisi ounastella siitä olevan mahdollista hyötyä, jos vertailee aiemmin käytetyn esim. heraproteiinin aminohappoprofiilia siihen, mikä on nykyisellään käytössä. Voinee kuitenkin joutua huomaamaan, että erot erityisesti niiden aminohappojen osalta, joissa arveli ennakkoon voivan olla eroja, ovatkin alle prosentin toisistaan eroavia määrien suhteen. Dopamiinin esiaste tyrosiini olisi saattanut olla eräs näistä, joiden saantimäärään halusi jotain varmuuden tuntuista. Muutaman muun aminohapon osalta voi olla huomattavissa, että eroa on jopa kymmenen prosenttia, mutta ei ehkä sillä erää osaa olla siitä mitään erityistä mieltä, joten vain huomioi asian ja jatkaa miettimistä eteenpäin muilta osin.

Jos ainoina oireina vaikuttaisi olevan ajattelutoiminnan ja fyysisen tekemisen kuten lenkkeilyn sujumattomuus toisinaan ja siis kenties useita päiviä kestävästi, ellei jopa viikkoja, hän saattaisi ounastella dopamiinisynteesin olevan jotenkin merkityksellisessä roolissa. Elimistöhän muuntaa tyrosiinistä dopamiinia, noradrenaliinia ja adrenaliinia seuraavassa järjestyksessä: tyrosiini, levodopa, dopamiini, noradrenaliini ja adrenaliini. Tämä prosessi on vain yhdensuuntainen, koska adrenaliini ja noradrenaliini hajotetaan elimistössä metaboliiteiksi (aineenvaihduntatuotteiksi), jotka poistuvat kehosta.

Yhteys mentaaliseen ja fyysiseen jaksamattomuuteen on (ChatGPT:n mukaan):

Dopamiini on keskeinen motivaation ja palkitsemisen välittäjä aivoissa. Se liittyy erityisesti "dopamiinijärjestelmän aktivointiin", joka vahvistaa halua toimia ja saavuttaa tavoitteita. Lenkkeilyssä dopamiini edistää positiivisen palautteen saamista liikunnasta, mikä motivoi jatkamaan ja parantaa jaksamista. Dopamiinin eritys kasvaa erityisesti liikunnan aikana ja sen lisääntyminen voi parantaa urheilusuorituksen aikana koettua vireyttä ja energiaa. Dopamiini on suoraan yhteydessä motivaatioon ja aktiiviseen käyttäytymiseen. Se saa aikaan tunteen tyydytyksestä ja palkkiosta, kun liikunta tuottaa mielihyvää ja parantaa tunnetilaa. Tämä voi johtaa siihen, että lenkkeilystä tulee paitsi rutiini, myös haluttu ja odotettu aktiviteetti. Dopamiinin eritys palkitsee kehoa, joka puolestaan motivoi jatkamaan liikuntasuorituksia.

Noradrenaliini on stressihormoni, joka vaikuttaa suoraan kehon valmiustilaan. Se kiihdyttää sydämen sykettä, parantaa verenkiertoa ja lisää lihasten kykyä tuottaa voimaa. Lenkkeilyn aikana noradrenaliini on tärkeä tekijä, joka auttaa kehoa sopeutumaan rasitukseen. Se parantaa fyysistä suorituskykyä ja auttaa jaksamaan, erityisesti vaikeina hetkinä, kuten väsymyksen tai kipujen aikana. Noradrenaliini parantaa kehon kykyä sietää stressiä ja fyysistä rasitusta. Se auttaa kehoa ylläpitämään toimintakykyä pitkittyneissä suorituksissa, kuten pitkän matkan juoksussa. Noradrenaliinin vaikutuksesta hengitys kiihtyy ja verenkierto paranee, jolloin hapen saanti lihaksille lisääntyy ja keho pystyy ylläpitämään korkeampaa suorituskykyä pidempään.

Adrenaliini toimii hätätilanteen "taistelu tai pakene" -reaktiossa ja nostaa kehon valmiustilaa äkillisissä ja intensiivisissä tilanteissa. Lenkkeilyssä se voi lisätä lihasten nopeutta ja kestävyyttä, erityisesti korkeassa intensiteetissä. Adrenaliini parantaa myös keskittymistä ja huomiokykyä, mikä on tärkeää erityisesti vauhdikkaissa ja vaativissa harjoituksissa, kuten intervalliharjoittelussa. Adrenaliini nostaa suorituskyvyn huippuunsa, erityisesti hetkellisesti intensiivisten ponnistelujen aikana. Lenkkeilyn aikana adrenaliinin lisääntyminen voi parantaa erityisesti räjähtävää voimaa ja nopeutta.

Tohtinee olettaa, että ajattelutoimintansa ja fyysisen tekemisensä kuten lenkkeilyn sujuvuutta ja sujumattomuutta miettivä saa ainakin ravintoa riittävästi, sillä hän olisi laskeskellut kivennäisaineiden tarkkuuteen asti, minkä verran ravintoaineita päivittäin saa. Sehän olisi myöskin hänen ennestään tietämäänsä, että dopamiinisynteesiin tarvitaan myös kofaktoreita kuten rautaa, sekä vitamiineja B6 ja C, eikä niiden saamisen ajoittumisessa vaikuttaisi mutu-tuntumalla olevan mitään vikaa. Tosin, kun asiaa kysyy ChatGPT:ltä, se antaakin hiukan pidemmän listan ravintoaineita, jotka vaikuttavat dopamiinin muunnosvaiheissa ja sen säilymisessä: foolihappo (B9), B12, sinkki, kupari, vitamiini E, niasiini (B3), magnesium ja pari aminohappoa (glutamiini ja seriini). Siltikin, saantimäärät ravinnosta vaikuttanevat kelpoisilta, joten kun tältäkään osin ei ilmenisi sen selvempää eroavuutta kuin eri proteiinilisien aminohappomääriä vertaillessa, hän ei varmaankaan voisi olla yrittämättä ottaa huomioon stressitekijöiden vaikutusta.

Palauteltuaan mieleen, mitä muistaa stressistä dopamiinista, saa ChatGPT vastattavaa tällaisista: a) pitkäkestoinen stressi kuluttanee dopamiinireseptoreita?, b) krooninen stressi vähentänee dopamiinin tuotantoa? ja c) stressihormoni kortisoli estänee dopamiinin toimintaa? Tässä aletaankin päästä varsinaiseen asiaan eli mm. dopamiinireseptorien herkkyyden heikkenemiseen (eng. desensisation) ja niiden määrän vähenemiseen (eng. downregulation). Nämä dopamiinisignaalien heikentyminen aiheuttavat vaikuttaisivat mm. motivaatio-ongelmiin, heikentyneeseen palkitsemisjärjestelmään ja mielialan laskuun, mikä voisi näkyä myös kyvyttömyytenä tuntea mielihyvää normaaleista asioista (anhedonia).

Pyydettäessä jälleen ChatGPT:tä selittämään näitä termejä ja ongelmaisuuden syitä tarkemmin, se päätyi tällaisiin näkemyksiin:

Dopamiinireseptorien desensitisaatio tarkoittaa sitä, että reseptorit reagoivat heikommin dopamiiniin, vaikka dopamiinia olisi saatavilla. Tämä prosessi voi alkaa palautua nopeasti, jopa tunneissa tai vuorokauden sisällä, jos stressitekijät poistuvat ja aivojen neurotransmitteritasapaino alkaa korjaantua. Kuitenkin täysi herkkyyden palautuminen voi kestää useita päiviä tai viikkoja, riippuen desensitisaation asteesta ja stressin kestosta.

Dopamiinireseptorien downregulaatiossa reseptorien määrä soluissa vähenee pitkäkestoisen dopamiiniylikuormituksen tai stressin seurauksena. Reseptorien uudelleen tuotanto alkaa yleensä muutaman päivän sisällä stressitekijän poistumisesta, mutta täydellinen palautuminen voi kestää viikkoja. Elimistön geneettiset tekijät ja ravitsemuksellinen tila voivat vaikuttaa nopeuteen. 36 tuntia riittää reseptorien lisääntymisen aloittamiseen, mutta ei todennäköisesti merkittävään määrälliseen muutokseen.

Tulipa myös maininneeksi, että stressi stimuloi hypotalamus-aivolisäke-lisämunuaiskuori (HPA) -akselia, mikä johtaa stressihormonien, kuten kortisolin, pitkäaikaiseen lisääntymiseen. Korkea kortisolitaso voi häiritä dopamiinin synteesiin tarvittavan entsyymin, tyrosiinihydroksylaasin, toimintaa. Tämä entsyymi muuttaa tyrosiinin L-DOPA:ksi, joka on dopamiinin esiaste. Kortisoli voi myös aiheuttaa hermosolujen vaurioita aivojen niillä dopaminergisilla alueilla, jotka vastaavat dopamiinin tuotannosta. Tämän se sanoi väärin ja se ei ole totta: "Lisäksi se voi sitoutua samoille reseptorialueille, joilla dopamiini vaikuttaa, ja heikentää täten dopamiinin vaikutusta." Pitkittyessään stressi ja korkea kortisoli voivat lisätä tulehdusmerkkiaineiden (esim. sytokiinien) tasoja aivoissa (neuroinflammaatio), mikä taasen voi vahingoittaa dopamiinia tuottavia soluja ja estää niiden toimintaa. Käytännön seurauksena voi olla mm. jaksavuuden, keskittymiskyvyn ja motivaation heikentymistä.

Lenkkeilemistä oletetun usein harrastava olisi saattanut huomioida, että vaikka esim. 10 päivän pituisen lenkkeilyn sujumattomuuden jakson aikana olisi myös vahvahkoa motivoituneisuusvajetta ja "toimeenryhtymiskynnys" monenlaisen tekemiseen olisi korkea, lenkkeily alkaisikin näiden päivien jälkeen sujua ihan hyvin kuin ei olisi tarvittu kuin lähinnä parit hyvät yöunet ja ehkä vähän hyvää mielialaa yhden päivän ajan, mitä sujuvuutena jatkuisikin sitten useamman päivän ajan yhdessä kelpoisien motivoituneisuuden ja toimeenryhtymisien kanssa. Koska parempi sujuvuus ei täten jäänyt pelkästään jonkinlaisten yksittäisten dopamiinipurskeiden hyödyntämisiin, voisi hän pitää mahdollisena, että tunnistamansa stressorit eivät ehkä sitten kuitenkaan olleet saaneet pahaa vahinkoa aikaiseksi hänen aivoissaan. Toisaalta, olikohan hän sitten kuitenkaan koetellut tätä näkökulmaa riittämiin?

Kroonisessa stressissä (pitkäkestoinen) ollut elimistö voi saada helpotusta siitä, että saa esim. parempaa unta, mikä sitten ilmenisi kortisolin erityksen vähentymisenä ja joka taasen antaisi dopamiinin tuotannolle mahdollisuuksia palautua, mutta tyystin uusien hermosolujen syntyminen (neurogeneesi) olisi silti hidasta ja tapahtuisi vain tietyissä aivojen osissa, kuten hippokampuksessa, muttei juurikaan dopamiinia tuottavilla alueilla. Akuutin stressin (lyhytaikainen) laukaisema neuroinflammaatio voi alkaa rauhoittua päivässä tai kahdessa, jos stressitekijä poistuu, mutta kroonisen stressin aiheuttamana aikaa voi mennä enemmän, kenties viikkoja tai kuukausia.

Koska ChatGPT:tä saattoi siinä samalla pyytää kertomaan tarkemminkin, millä alueilla aivoissa sitä desensisaatiota ja downregulaatiota tapahtuu, miltä osin se kertoi, että mesolimbinen rata (tai järjestelmä) liittyy palkitsemisjärjestelmään, ollen erityisen keskeinen paikka motivaation ja mielihyvän tunteen kannalta. Sen mukaan tämän järjestelmän ollessa ns. ylikierroksilla (kuten stressissä tai addiktioissa), desensitisaatio ja downregulaatio voivat tapahtua voimakkaastikin, mikä voi ilmetä motivaation ja palkitsemisreaktioiden heikkenemisenä. Tavallaan ehkä liikanakin tietona, ellei ole tarkoitus kokeilla lääkeillä vaikuttamista, ja monelle ennestäänkin tiedettynä, se tuli maininneeksi dopamiinireseptoreita olevan useammanlaisia kuten D1, D2 ja D3. Haluaisikohan näistä tietää tarkemminkin?

Dopamiinireseptorit, joita on enemmänkin kuin kolme, ovat toiminnallisesti päällekkäisiä, mutta vaikuttavat aivotoimintoihin ja kognitiivisiin prosesseihin hieman eri tavoin. ChatGPT:n yleiskatsaus niiden toiminnasta:

D1-reseptorit ovat yleisimpiä striatuumin (erityisesti putamenin ja caudate-nukleuksen) alueella ja prefrontaalisessa aivokuoressa. Ne ovat keskeisiä aivojen kognitiivisten prosessien säätelyssä, erityisesti päätöksenteossa, muistissa ja tarkkaavaisuudessa. D1-reseptorit parantavat aivojen plastisuutta (kykyä sopeutua ja oppia uutta), ja niiden aktivoituminen tukee kognitiivista joustavuutta, kuten kykyä siirtyä tehtävästä toiseen tai reagoida muutoksiin. Jos D1-reseptorien toiminta on häiriintynyt, henkilö voi kokea keskittymisvaikeuksia ja muistin heikkenemistä, koska nämä aivojen alueet eivät enää toimi optimaalisesti.

D2-reseptoreita löytyy laajalti striatuumissa (erityisesti putamenissa) ja mesolimbisessa järjestelmässä, mutta ne esiintyvät myös prefrontaalisessa aivokuoressa. Ne liittyvät paitsi motivaation ja tunteiden säätelyyn myös siihen, miten nämä tekijät voivat vaikuttaa kognitiivisiin suorituksiin. Ahdistus ja masennus voivat vaikuttaa D2-reseptorien toimintaan. Kun D2-reseptoreiden toiminta on häiriintynyt, se voi heikentää motivaatiota ja tunteiden säätelyä. Tämä puolestaan vaikuttaa kognitiiviseen suorituskykyyn.

D3-reseptorit sijaitsevat pääasiassa mesolimbisessä järjestelmässä, erityisesti ventraalisen striatumin alueella ja limbisissä rakenteissa. Ne ovat merkittäviä silloin, kun aivot arvioivat ja reagoivat palkkioihin ja palkitsemisjärjestelmiin, kuten iloihin tai tunteiden kokemuksiin. Ne osallistuvat myös addiktioiden ja viihtymisen kokemusten säätelyyn. Jos D3-reseptorien toiminta on heikentynyt, se voi johtaa heikompaan tunteiden säätelyyn ja motivaatioon, mikä voi puolestaan vaikuttaa siihen, kuinka tehokkaasti henkilö suorittaa kognitiivisia tehtäviä tai saavuttaa tavoitteitaan.

Dopamiini aineena on resurssi, jota ei ole loputtomiin, mutta unen aikana dopamiinijärjestelmä ei ole niin jatkuvassa käytössä, eikä oletettavasti osallistu niin paljon tarkkaavaisuuden, motivaation, palkkioiden käsittelyn ja motoristen toimintojen säätelyyn, joten vähäisemmän unen aikaisen dopamiinitarpeen vuoksi, dopamiinitasoilla on paremmat mahdollisuudet palautua. Uutta dopamiinia syntetisoivat dopaminergiset hermosolut, missä prosessissa seuraavana on dopamiinin varastointi synaptisiin vesikkeleihin (vesikulaarisen monoamiinikuljettajan, VMAT2 avulla), mikä suojaa dopamiinia hajotukselta siihen asti kunnes soluun saapuu sähköinen impulssi (aktiopotentiaali), joka laukaisee dopamiinin vapautumisen synapsirakoon, joka taasen on viestintäkanava kahden hermosolun välillä.

Kun signalointi kahden hermosolun jälkeen on tapahtunut, dopamiini voidaan ottaa takaisin synapsiin dopamiinitransportterin (DAT) avulla, jolloin se tulee päätyneeksi takaisin synaptiseen vesikkeliin uudelleenkäytettäväksi. Se voidaan myös hajoittaa entsyymien monoamiinioksidaasi (MAO) ja katekolimetyylitransferaasi (COMT) avulla, jolloin se poistuu käytöstä. Ja tietenkin stressi voi vaikuttaa myös näiden toimintaan, sillä kortisoli voi aiheuttaa sitä, että dopamiinitransportterin siirtää dopamiinia takaisin hermosoluihin nopeammin, mikä voi heikentää dopamiinin viestintävaikutusta (esim. motivaatio ja palkkion tunne). Eri aivoalueiden osalta stressi ei vaikuta dopamiinitransportterin säätelyyn yhtälaisesti, sillä prefrontaalisessa aivokuoressa, DAT:n aktiivisuus voi vähentyä ja vastaavasti striatumissa DAT:n aktiivisuus voi lisääntyä. Stressi voi myös lisätä MAO:n ja COMT:n aktiivisuutta, mikä nopeuttaa dopamiinin hajoamista DOPACiksi ja HVA:ksi, mikä taasen johtaa dopamiinitasojen laskuun synapsissa ja hermosoluissa. Tämän seurauksena voi ilmetä stressin oireita, kuten motivaation puutetta, masennusta ja keskittymisvaikeuksia.

Normaalioloissa dopamiinin takaisinottoa korostetaan, kun dopamiinivälitteistä viestintää tarvitaan jatkossakin, sillä se on "taloudellinen" ja tehokas tapa ylläpitää dopamiinin tasapainoa. Synapsiraossa oleva liika dopamiini (ylikuormitus), voidaan takaisinoton kautta voidaan estää ylimääräinen stimulaatio postsynaptisissa reseptoreissa, mikä voi ehkäistä dopamiinijärjestelmän ylikuormitusta ja toleranssia, mutta jos takaisinottomekanismi ei ehdi käsitellä kaikkea dopamiinia, sitä hajotetaan synapsiraossa entsyymein.

Palautumisen kannalta tavanomaiset lepo ja uni, ravitsemus, liikunta, stressinhallinta ja kenties myös "lääketieteellinen tuki" voinevat tarjota rajalliset hyötynsä, mutta jotkin ulkoiset stressitekijät eivät välttämättä ole itsensä hallittavissa juuri millään tasolla. Toki muitakin selityksiä ajattelutoiminnan ja fyysisen tekemisen kuten lenkkeilyn toisinaan, kenties pitkäaikaisestikin, huonommin sujuvuudelle on muodostettavissa, mutta jos on sitä tyyppiä, jolla on tottuneisuuttaan pyrkimystä pitää tavanomaiset palautuskeinot kelpoisina, voi ainoaksi selittäväksi tekijäksi oireille jäädä juurikin stressaavat tekijät, ahdistuksella tai ilman.

Siinä on jotain pelimäisen taistelemisen tuntua, kun vie hyvinvointiaseman toimistoon muutamasivuisen, huolitellusti jäsennellyn tekstuaalisen selityksen oireilustaan, joka oli aiemmin lupailtu viedä lääkärin luettavaksi, mutta joka ei koskaan päädy lääkärille asti, eikä edes näiden tulosteliuskojen jättämisestä oltu tehty merkintöjä potilastietoihin. Käydessä hyvinvointialueen toimistossa pyytämässä selvittämään, mihin tuo tekstuaalinen selvitys on kadonnut, lupaillaan näin tehdä ja ottaa sitten yhteyttä, mutta tästäkään ihmiskohtaamisesta ei jää mitään merkintää potilastietoihin, eikä kukaan myöskään soittanut puhelimitse kertoakseen edes jotain asiaan liittyvää. Tekstiviestitse olisi ehkä varmempaa tavoittaa, jos ei ole paljoa kerrottavana, mutta ei sitäkään tapahtunut.

Tätä edeltävästi oli jo ehditty kyllästyä siihen, kuinka hyvinvointialueen eri asiantuntijoilla käytyään (psykiatrit, yleislääkärit, psykologit, ravitsemusterapeutit, sairaanhoitajat ja fysioterapeutit), ei heidän tuottamansa potilastieto auttanut muodostamaan sellaista hyvälaatuista kokonaiskuvaa itsestä, että siinä avautuisi heille itselleen tai muille terveydenhuollon ammattilaisille miettiä jotain näkökulmaa enemmän, mikä osaltaan antoi innoitetta aikajanaisen esitystavan muodostamiseen, sillä visuaalispainotteisuudessaan se tulisi toimimaan käytännöllisenä havainnollistamisvälineenä erilaisilla vastaanotoille, sekä itselle muuten vaan.

Sitä tulikin kokeeksi keränneeksi dataa mittalaitteilta ja antaneeksi tuntemuksilleen vakioidusti sanapoolista valittuja luonnehdintoja, mitä tehneeksi vuoden 2024 pari ensimmäistä kuukautta, minkä aikana tuli tuli vähäisellä viiveellä kirjanneeksi muistiinpanot hienostuneempana versiona aikajanalle, sekä kirjoitettua erikseen päiväkohtaisia mietteitä. Selitysapuna toimivuutta koeteltu hyvinvointipalveluissa mm. ravitsemusterapeutilla, sairaanhoitajalla ja hyvinvointiaseman lääkärillä, mistä jäi vaikutelmaksi sen tekevän asioista keskusteltavuudesta erittäin paljon helpompaa. Kehitystyö tietokyselyiden osalta tuolloin vielä prototyyppiasteella, mutta aikajanainen esitystapa toimi hyvin.

Aikaja-avusteisesta terveysselvittelystä on ollut runsaasti hyötyä nyt senkin jälkeen, kun on lopettanut rutiininomaisen tiedonkeräämisen sitä varten, sillä sen ja lisätietoina ylöskirjailtujen muiden mietteiden avulla on voinut tunnistanut paljon uusia, merkittäviä seikkoja. Ennen aikajanaista terveysselvittelyä oli ollut hyvin epäselvää, johtuvatko esim. hengitystyöläydet ruoasta, sisäilmasta vai psyykkisistä tekijöistä. Vastaus tähän onkin, että kaikista näistä ja sitä tietääkin paremmin, miksi näin on.

liikunnan hyötyjen paremmin tajuamisessa voi kestää useita vuosia

Voisiko käydä helpostikin niin, että yksilö ehättää pitkälle aikuisuuteen, ohi nuoruuden, ennen kuin alkaa paremmin ymmärtää, miksi ja minkälainen liikunta toimii hänelle esim. suhteessa siihen, kuinka hyvin hänen ajattelutoimintansa sujuu ja minkälainen hän kykenee olemaan muiden ihmisten seurassa.

Lenkkeily on eräs laji, jonka erityisistä hyödyistä itselle ei välttämättä saa varmuutta tai edes tuntumaa ensikokeiluilla ja vaihtoehtoja itsensä kokeiluun/haastamiseen pelkästään tämän yhdenlaisen lajin puitteissa on variaatioineen niin monenlaisia, että sitä voi jäädä pitkäksikin aikaa luuloihin, että suurempaa tai hienoisempaa hyötyä ei ole odotettavissa, vaikka jotain parametriä kuten kilometrimäärää, nopeutta, mäkisyyttä, alustaa tjm. hiukan vaihtelisikin.

Jossain tulevaisuudessa voi olla se aika, jolloin hän on jo saavuttanut ymmärryksen siitä, minkälainen on ajankäytön ja hyödyllisyyden kannalta sellainen optimi, joka mahdollistaa esim. lenkkeilyn jokapäiväisen käytön, mutta sitä ennen on voinut joutua olemaan kenties pitkänkin aikaa lenkkeilykenkien käyttäjä, jotka eivät kenkäteknologioidensa osalta ole riittävän avustavia hyvän suorituksen aikaansaamiseksi. Kenties tietämättömyyttään, kenties rahanpuutettaan tai jostain muusta syystä. Eri alustat ja muut kenkävalintoihin liittyvät seikat siihen lisäksi pitämässä parempaa aikaa etäänpänä.

Päättäjätasoilla lenkkeilyn hyödyt tavataan redusoida johonkin sellaiseen, joihin voi viitata indikaattorilausahduksilla ja joista voi koostaa kaikenlaisia "mittaristoja" (vrt. kaupunkikehitys), mutta sehän olisi tavallaan sosiaalisesti epäsopivaa, että liikunnan hyödyistä puhuttaisiin siihen tapaan, että moisella voitaisiin saada aikaa "kilpailuetua" suhteessa muihin ihmisiin. Sellaiset puheet olisivat epäyhteensopivia kaikenlaista yhdenvertaisuuspuheiden kanssa, joten päättäjille ym. on turvallisempaa puhua esim. "viikottaisista suorituskerroista" suhteessa johonkin ikäluokkaan. Sellaisille vaikuttajatahoille, joille "aivojen seutuville" liittyvät diagnoosit ovat enemmän tuttuja, saattavat todennäköisemmin tulla maininneeksi lenkkeilyn/liikunnan erilaisemman hyödyn jonkin diagnoosinimikkeen luonnehdinnan pelkistyksen avulla, muiden todetessa todennäköisemmin jotain kansanterveydestä tai vertailemalla eroja hyvinvointialueiden välillä.

Ottaen huomioon, että vaatteiden ja kenkien verkkokaupoista on tullut paljolti ohjelmistoyrityksiä, joiden valikoima perustuu osittain myyjien ja valmistajien tietojärjestelmien keskinäiseen, koneelliseen kommunikointiin, missä tarkoituksena on ensisijaisesti myydä enemmän tuotteita, asiakkaan mahdollisuus saavuttaa itselleen parempi tulevaisuus, etääntyy senkin vuoksi, että "just sopivien" tuotteiden saatavuudessa voi olla äärimmäistä niukkuutta ominaisuuksien, ulkoasun, tunnun ja kestävyyden osalta.

Yksilön olisi aivan helppo ylläpitää sellaista rutiinia, jossa esim. erittäin hyödyllisen lenkkeilyn osuus ei olisi hirmuisesti aikaa per päivä vievää, siitä olisi täysin mahdollista palautua seuraavaa päivää varten ja kaikki oleellinen lenkkeilyvarusteista siirtymätaipaleiden lyhyyteen ja ravitsemuksen lenkkeilyä tukevuudesta sosiaaliseen hyväksyttävyyteen olisi erinomaisen kelpoista ja sopivaa, mutta esim. siinä vaiheessa elämää, jolloin on muuttamassa ensimmäiseen omaan vuokra-asuntoonsa, ei ehkä ole koetellut kykenevyyttään kovinkaan paljon. Jos uutisiin on uskomista, niin eivätkös ne ole jo useampaan kertaan maininneet siitä, että liikunta esim. nuorten keskuudessa on vähentynyt, joten se viestinee siitä, että on paljon ihmisiä, jotka eivät ole tunnistaneet lenkkeilyn erityisiä hyötyjä?

Eri ikäiset ihmiset saattavat suorittaa tekemistensä priorisointia eri tavoin valintojaan miettien, mutta jos esim. opiskelu ja lenkkeily koetetaan keskenään suoritteiksi, joiden joukosta voi aina tiputtaa lenkkeilyn pois, jotta voi keskittyä siihen jäljellä jäävään, ajatusmallissa on jotain pielessä. Enemmän lenkkeilyn hyötyjä tunnistava olisi tietoinen niinkin "vähästä" kuin sen aistikokemuksia parantavuudesta, joten hän harrastaisi sitä jo vaikkapa sen vuoksi, että nautintoaineiden ja ruoan makujen vivahteet erottuisivat paremmin. En ole aivan varma, mitä esimerkkejä käyttäisin lapsien kohdalla ja jonkin neurologisen/psykiatrin saaneille vaikutukset esim. systeemiajatteluun, ympäristötajuun, kehonkuvaan ym. voisivat muodostua eri tavoin merkittäväksi kuin "normaaleilla" ihmisillä.

Suomalainen yhteiskunta tapaa olla järjestäytynyt sellaiseksi, etteivät ihmiset innostuisi liiaksi jonkin asian hyödyistä luettuaan siitä "suurelle yleisölle" tarkoitetusta kuten paikallislehdestä. Innostuneisuuteen johtaisi sellainen, missä orientoituneisuus johonkin ajateltavissa olevaan muodostuisi useahkosti toistuvien, eri kohdin aihealuetta osuvien, ajattelua lämppäilevien hetkien avulla. Siihen ei riittäne se, että yhtenä päivänä yhteispolkulenkkeilyä luonnehditaan mukavaksi ja sosiaaliseksi puuhaksi ja seuraavalla viikolla joku eduskuntaan pyrkivä toteaa liikunnan hyötyinä jotain listamaista kuten "liikunnalla on positiivinen vaikutus elämään: koulumenestykseen, koulutustasoon, ansiotuloihin ja työmarkkinoille kiinnittymiseen".

Lapsilla ja nuorilla on tavallaan etuna se, että oppitunnit terveystiedosta ja liikunnasta lämppäilevät jonkin verran ideoita liikunnan hyödyistä, mutta voinee olettaa, että tekemisen mukavuus on tärkeää ja yhdenvertaisuussyyt estävät ihmisten välisten kilpailukeinojen sisällyttämisen opetussuunnitelmiin. "Kilpailukeinot" tässä siis keinoina, joita voi käyttää "hyvään" tai "pahaan". Parinkymmenen vuoden takaisin eroa asioiden tajumiseen voi tuoda se, millä tavoin asioita esitellään ja koetaan eli visuaaliset simulaatiot ja virtuaalilasein katsottavat, immersiivisiä kokemuksia tuottavuudet voivat jättää varsin erilaisia mielikuvia, tuntemuksia ja mietteitä kuin digitaalisen oppikirjan sivulla oleva tekstiselite suurpiirteisine kuvituksineen. Niin, ja kuulemma tällaiset jonkinlaiset TikTokit ja jossain määrin innostavat vaikuttajaihmiset ovat osa nykypäivää.

Antivaikuttimet (esim. ajattelun ja mielikuvien esiinsaamista vaikeuttavien ehdollistumien muodossa) eri vaiheissa elämää voivat häivyttää mielenkiintoa syventyä tarkemmin lenkkeilyn/liikunnan hyötyihin tai jopa estää sen aloittamista tai jatkamista, mistä päästäisiin siihenkin, että parempaan ymmärrykseen lenkkeilyn hyödyistä pääsemiseksi voi joutua odottelemaan, että pääsee eroon ihmisistä, jotka ovat keinotekoisesti aiheuttaneet tietynlaisia tuntemuksia ym.

Lähtökohdat suhteessa erityiseen ihmisenä voivat vaikuttaa siihen, minkälaisia virheitä, erehdyksiä, harhautumia ja kokeiluja joutuu ehkä kokeilemaan, jotta pääsee ensin sen idean jäljille, että itsestä on saatavissa käyttöön itselle uudenlaista hyödyllisyyttä, jotta voi sitten ymmärtää, että samankaltaista hyötyä on saatavilla muidenkin keinojen avulla tai muuntamalla jotain jo käytössä olevaa. Tällainen kehityskulku voisi tapahtua esim. huomaamalla ensin tarkkaavaisuushäiriölääkkeen dopamiini-aineenvaihduntaa hyödyttävyys yhdessä lenkkeilyn kanssa, siirtymällä myöhemmin käyttämään esim. teaniini-luontaistuotetta lenkkeilyn kanssa ja sitten joskus tajuamaan saavansa runsaasti lähellä samankaltaista hyötyä olevaa ruokavalion ja erilaisemman lenkkeilyn avulla.

Erilaiset alustat, reittipituudet, kombinaatiot reittien osissa, ajankohdat ym. ovat kokeiltavaa, jonkalaisiin ei ehkä päädy piankaan sen jälkeen, kun on ottanut jonkinlaiseksi tavaksi käydä muutaman kerran viikossa lenkkeilemässä iltaisin. Jonkinlainen sykähdys muutokseen voidaan tarvita. Missä vaiheessa elämää tämä minkäkinlaiselle ihmiselle ilmenesikään?

- omaan ensimmäiseen vuokra-asuntoon muuttamisen aikaan itsessä voi vihdoin alkaa esiintymään kiinnostusta lenkkeilyyn, mutta kenkäteknologiasta ei ehkä ymmärrä paljon mitään, eikä siitä minkälainen lenkkeily erilaisine alustoineen, rasittavuuksineen ja vaikutuksien kohdistuvuuksineen olisi itselle parasta

- täytyy ehkä tapahtua jonkinlainen elämänmuutos kuten muutto toiselle paikkakunnalle opiskelemaan, jotta pääsisi uudenlaisien tapahtumankulkujen vuoksi tunnistamaan itsellelleen olevan hyödyllistä ellei jopa tärkeää, että lenkkeilee joka päivä riittävän tehokkaasti, sille se vaikuttaa opiskelujaksavuuteen merkittävästi, mutta vielä voi jäädä tajuamatta esim. lenkkeilyn ajoittamisen merkitykset alkavaan päivään tai nukkumisen jälkeiseen päivään

- kun opiskelujen jälkeen muuttaa jälleen toiselle paikkakunnalle, aloittaa työt, aloittaa toisetkin työt ja vielä vähän jotain opiskeleekin, lenkkeilystä saatavan hyödyn optimointi voi tulla erityisen tärkeäksi, mutta onko ympäristö tuolloin sopiva eli joutuuko tekemään pitkiäkin siirtymiä, että pääsee johonkin tietynlaiseen lenkkeilymaastoon vai täytyykö lenkkeillä asfaltilla ja kenties vilkkaasti liikennöidyssä urbaanissa ympäristössä, missä liikenteen melu aiheuttaa emotionaalista stressiä mielelle ja täten mahdollisesti heikentää lenkkeilyjaksavuuttakin

- vielä johonkin uuteen ympäristöön muutettuaan kuten takaisin kotikaupunkiinsa, missä kenties pääsee asumaan suvun omistamassa omakotitalossa, josta on vain muutamakymmentä metriä lähimpään metsään, saattaa vihdoinkin päästä paremmin aluilleen sen tajuaminen, miten monella eri tavoin lenkkeilyn vaikuttavuutta voi säätää, sillä reittejä ja reittien osia on niin paljon kombitoitavaksi, mitä täydentävät metsän lisäksi erilliset monikilometriset kuntoradat asfaltoidut kadut rauhallisella alueella

- onko sekään sitten kuitenkaan ollut riittävää, että vihdoin ymmärsi "lenkkeilyn salat", jos ravitsemuksen ja stressoreiden merkitys ei sitten kuitenkaan ole aivan kauttaaltaan, jos lähellekään tajuttua, sillä voihan olla useastikin huomannut, että lenkkeilyä on voinut harrasta useita viikkoja joka päivä, mutta sitten jotain meneekin pieleen ja jaksavuus mielenalan kera on jotenkin vääränlaista, mistä saattanevat alkaa harharetket ravitsemuksen, kenties luontaistuotteidenkin ja stressoreiden vähentämisen parissa

eri lenkkeilyalustoista hiukan erilaista hyötyä mentaaliseen boostailuun

Sitä on tullut tehtyä paljon kokeiluja erilaisilla alustoilla, juoksemisen kestoilla ja intensiteeteillä, minkä perusteella on sitten muodostunut tuntumaa mm. siitä, minkälainen on sellaista juoksemista, josta on paljon tietynlaista hyötyä mentaalisen boostaamisen kannalta, mistä pystyy palautumaan sillä tavoin, että sitä voi tehdä vaikka joka päivä (ja mielellään teenkin) ja mikä ei edes vie kovin paljon aikaa.

Kesäaamuisin, kun muita ihmisiä ei kaduilla suuremmin näy, ehättää mukavan kelpoiseen 4,40 min / km -vauhtiin, jota jaksaa ihan hyvin pitää yllä tietyllä tapaa optimaalisen neljän kilometrin ajan, mihin mahtuu mukaan myös lyhyitä ylä- ja alamäkiä, sekä vähän loivempia sellaisia myös. Talvisin huomaa, että alustan pehmeys tekee hiukan vaikeammaksi saada samaa hyötyä mielelleen, sillä asfaltin kovuus stimuloi jostain syystä paremmin.

Pidemmänkin matkan saattaa juoksahtaa, minkä tekee erittäin tasaisella vauhdilla, jota jatkaa esim. 7 km jonnekin kauas pois, minkä jälkeen käännös ympäri, euforiset tunteet esille, kilometrin verran kävelyä ja sitten taas vauhtiin. Toisinaan sitä vain katselee ennalta mielessään, minkälaisia voisivat olla ne paikat, joiden kautta käy lenkkeilemässä ja sitten vain käy suorittamassa tuon lenkkeilyn siten, että ei suunnittelu reittiä näitä maamerkkejä enempää. Pidemmistä lenkkeilyistä on hieman haastavampaa palautua, mutta jos yhden päivän erittäin tehokas produktiivisuus riittää, niin eipä siinä sitten.

Polkulenkkeily on ihan oma lajinsa asfaltilla juoksenteluun verrattuna, varsinkin siinä metsässä, jota aiemmin paljon käytin kaikkine erilaisine reitinkombinointivaihtoehtoineen, sillä sen päätteeksi on "petomaisen tehokas" olo, josta riittää moneen. Polkulenkkeilyllä on myös helpompi saada vaikutetta mieleensä kuin tasaisella alustalla juosten tai niin ainakin itse koen olevan.

Mentaalinen boostailun voi ottaa tarkoittavan mm. sitä, että kun saa jonkin produktiivisen tekemisen kohteen aluille tai jatkan jotain edellispäiväistä, on hyvin helppo pitää mielessään kaikkea aiheeseen liittyvää, siirtää ajattelua hetkeksi syrjään mitään hukkaamatta ja saada ajateltua koherentintuntuisesti jokseenkin laajoja ajatuskokonaisuuksia samalla kun huseeraa poikkiaiheellisesti monenlaista. Ja tätä jaksaa sitten jatkaa pidempään kuin normityöpäivän (ei tietenkään koko ajan aloilleen istuen). Tosin, aina mentaalinen boostailu lenkkeily ei tarkoita sen kummempaa kuin jotain perusmukavaa asioiden mainiosti sujumista, jossa jaksaa selvitellä ja tehdä kaikenlaista motivoituneena pitkän aikaa.

Monenlaiset älyä testaavat mobiilipelit tarjoavat helpon keinon koetella ennen ja jälkeen kyvykkyytensä esim. reaktioiden, muistamisen ja päättelynopeuden osalta. Sellaisella pitäisi voida saada todisteltua ainakin jotain.

polkulenkkeilyn hyödyistä

Talvisin polut eivät ole kovin leveitä, joten yleensä käytän talvisia polkuja niihin aikoihin kun valoisa aika päivästä vasta alkaa, jolloin voi lenkkeillä tietyn reitin yhteen suuntaan muiden vuoksi hidastelematta. Koska harrastuksiini kuuluu ilmeisesti myös pari kertaa vuodessa tapahtuva mm. kaupungin toimielimien pöytäkirjojen merkintöjen pläräily, satuin huomioimaan, että Kulttuuri- ja liikuntalautakunta on tullut käsitelleeksi vuoden 2022 helmikuista valtuustoaloitetta, jossa koetetaan antaa ymmärtää, että haikaillaan talviliikkumisen edistämistä kuntopoluilla. Koska minulla oli jo ennestään käytettävissä kummastelu sille, miksi ensin tuli kaupallisia kuntosaleja ja vasta sitten uutta kesäkäyttöistä päällystettä lentokentän ympäri kulkevalle reitille, oli ensiajatukseni tuosta aloitteesta jotakuinkin "miksi vasta nyt ehdotetaan tällaista?".

Sinänsä tuossa aloitteessa käytetään aika paljon sanaa "kävely", mutta otin sen niin, että siellä missä voi kävellä voi myös lenkkeillä. Seuraava ajatus olikin, että ymmärtääköhän ihmiset miten hyödyllistä polkulenkkeily on? Korona-ajan alkuvaiheilla uutisoitiin siitä, kuinka jotkut tahot vetävät ohjattuja liikuntahetkiä kerrostalojen pihoilla, jotta ihmiset voivat tehdä parvekkeillaan jotain venyttelyliikkeitä. Verrattuna siihen, miten hyödyllistä tehokas liikunta on ajattelunkulun ja metaboliikan toimivuuden kannalta, moinen tuntui ihan höpsöttelyltä (sen kummemmin ihmisten ikiä tässä arvioimatta).

Oman kokemustiedon pohjalta pystyn toteamaan, että verrattuna polkulenkkeilyn lyhyessä ajassa paljon hyötyjä tarjoavuuteen (per päivä), ei edes lähes 30 km/h vauhtiin kiihtyvä pyöräily Sammonlahdesta Luukkaansalmen sillan yli ja sieltä vähän matkan päähän uimaan pariksi kymmeneksi minuutiksi vedä vertoja sopivasti kiemurtelevalle polkulenkkeilylle. Asfaltilla lenkkeily pääsee hyvin lähelle samoja hyötyjä polkulenkkeilyn kanssa, kun taasen metsätien tapainen tasaisuus saattaa vaatia määrällisesti pidemmän matkan ja voipa jättää vähän tyydyttämättömäksikin.

Ei se ole omalla kohdallani mikään ikäjuttukaan, enkä tunnista mitään erityisempää trendiä, mikä ilmenisi tarpeena käyttää polkulenkkeilyä tai muuta lenkkeilyä jotenkin enemmän samojen hyötyjen saamiseksi, vaan esim. NeuroNation-mobiilisovelluksella voi todentaa, että reakointi, tarkkuus ja muisti toimivat varsin tavanomaiseen tapaan paljon paremmin erityisesti polkulenkkeilyn jälkeen.

Tohdin myöntää, että minun "baseline" jaksavuuden ym. suhteen on ehkä hiukan mitättömämmällä perustasolla ilman lenkkeilyä verrattuna moniin muihin ihmisiin, jotka ainakin antavat ymmärtää, että he tuntevat itsensä "normaaleiksi" ilman lenkkeilyäkin, mutta hyöty lenkkeilystä ns. produktiivisuuden suhteen on niin merkittävä, että se tuntuu oikeuttavan kysymään ymmärtävätköhän ihmiset miten hyödyllistä polkulenkkeily on? Onko heillä kokemusta esim. siitä, miten jonkinmoinen parikytminuuttinen lenkkeily vaikuttaa heidän kyvykkyyteensä aloittaa tekemään asioita, ilmaista monipuolisesti erilaisia seikkoja huomioonottavuuksia tai muodostaa henkilökohtainen näkemys jostain vaikkapa ns. MSM-julkisuudessa esille nostetusta asiasta? Vai voisiko olla, että he ovat tottuneet siihen, että jo aikaa nähneestä mainoslauseesta tuttu "hyvä ruoka, hyvä mieli" on se mitä noudattamalla pärjää hyvin?

Kuten olen toisaalla kertonutkin, itselläni lenkkeilyn hyödyt hajoavat usein joidenkin naapureiden tyhmän käytöksen vuoksi, mutta noin muutoin pitäydyn väittämässäni polkulenkkeilyn hyödyistä.

sujuvuuden nostattamisesta

Mietteitä sujuvuuden tason nostattamisesta tasolle, jossa (viimeistään) ajatus alkaa kulkemaan paremmin, levottomuus häippäsee, toiminnan tarkkuus terävöityy ym. Esimerkeissä kolme erilaista "toiminnan lajia", joissa yhteisenä tekijänä elimistön herättelyn aikaansaama sujuvuuden kohti normalisoituvaa päätyväisyys, joka voi ajautua myös viehtymiseksi tekemisen mieltä stimuloivuuteen ja joka taasen voi näyttää muista siltä, että "hän tekee tuota epätavallisen nopeasti".

1) Pari vuosikymmentä sitten olin useita vuosia pari kertaa kuukaudessa totomyyjänä. Asiakkaat jonottavat edessä, kaiuttimista pauhaa melko kovaäänisesti musiikkia ja kilpailun aikana kuuluttaja selostaa vimmatulla temmolla. Työnä ottaa vetoja vastaan suullisesti ja kupongille merkittynä. Takaisin annettavien rahojen laskentaa, kilpailun alun lähestyessä keskeytymätöntä asiakkaiden virtaa. Vierellä molempiin suuntiin kymmenisen muuta totomyyjää. Istualleen tehtävää työtä, lyhyiden lausahduksien sanomisia asiakkaille. Toisinaan tarkentavien kysymysten esittämistä jommin kummin päin. Asiakkaiden käytettävissä useita erilaisia vaihtoehtoja, joilla voi määrittää millä perustein aikoo voittaa. Ei kummempaa hämminkiä, oli asiakkaita vähän tai paljon. Takana sisäkäytävällä kulkee välillä ihmisiä, edessä ja sivummalla hyörii paljon ihmisiä. Jatkuvaa ihmisten liikettä siellä täällä. Ei virheitä työssä. Asiakkaat saavat rahansa täsmälleen oikein, rahojen laskemisessa ei ongelmia, oli kiire tai ei. Toisinaan vuosikymmeniä vanha kone "syö" vetokupongit, joten laitteen kannen joutuu ottamaan auki asiakkaiden nähden tai pyytämään huoltomies korjaamaan sitä. Tällainenkään ei saa hämmentymään tai pois tolaltaan. Ei yhdessä hiukan kakofonisen äänimaiseman, ihmisten jatkuvan liikuskelun, eikä muunkaan kanssa. Se, mitä noin neljätuntisen työpäivän kuluessa käy usein tapahtumaan, on halu saada mieltään heräteltyä lisää ja minkä saa aikaan, kun tekee työtään motorisesti hiukan nopeammin ja vikkelämmin. Tämä tapahtuu tahattomasti ilman, että sellaiseen pyrkii, mutta kun sitä alkaa tekemään, sitä ei malta lopettaa ja rauhallisemmat suvantovaiheet alkavat tuntumaan mälsiltä ja vaivaannuttavilta. Asiakkaita nopeampi työn tekeminen ei suuremmin haitannut, myyntikin suhteessa muihin myyjiin oli usein siinä jossain top 5:ssä (useimmat muut totomyyjät naisia).

2) Osittain samoina vuosina edellisen kanssa olin rakennuspurkajana. Fyysisesti raskasta työtä, missä työpäivän alussa saatoin kokea olon sosiaalisesti araksi, mielenkiinto työtä kohtaan saattoi olla "aivan niiku sama"-luokkaa ja aikomuksien suunnittelussa saattoi olla ideaköyhyyttä. Kunhan sorkkarautaa, lekaa, iskuporakonetta ja muita paljon voimankäyttöä vaativia suoritteita oli tehnyt tovin aikaa, elimistö ja mieli alkoi heräilemään lisää, vaikka olisikin edeltävänä yönä nukkunut tavallisen hyvin. Osallistuminen työporukan keskusteluihin lisääntyi, oman tekemisensä ennalta suunnittelu kävi helpommaksi ja jaksavuutensa "annosteluun" tuli lisää järkevyyttä. Jonkinlaista levottomuutta oli kuitenkin läsnä, mikä oli tunnistettavissa itsessään silloin, jos ei ollut mitään erityisempää tekemistä kuten silloin, kun odotteli ohjeistavaa pomon soittoa tai muiden firmojen työntekijöiden tekemisiään valmiiksi tulemista. Fyysinen puuhastelu kuten mainittujen työvälineiden käyttö tuntui tuolloin rauhoittavalta siinä vaiheessa, kun elimistön herättely oli edennyt jonkin "threshold"-tason yli.

3) Edellisten esimerkkien ajankohdista meni vielä jokunen vuosi ennen kuin alkoi vaiheittain ymmärtämään paremmin, kuinka lenkkeily oli se keino, millä sai elimistönsä ja mielensä heräteltyä melko vähällä vaivalla sellaiseen "käyttökuntoon", että tätä valmistelua saattoi hyödyntää esim. sosiaalisesta suoriutuvuudesta insinööriopintoihin ja hyvän maun kehittämisestä laajalti yksityiskohtia huomioivien valintojen tekemiseen. Tärkeänä huomiona oli mm. se, että lenkkeily ei saanut olla ihan mitä tahansa lönkyttelyä, eikä sitä voinut korvata esim. pyöräilyllä tai uimisella. Tehokas nopeus moniin maastoihin soveltuen oli esim. 5 min / km. Nelisen kilometriä riittää ihan hyvin, minkä saa suoritettua 25 minuutissa + siirtymiset. Sen jälkeen kaikenlainen työ esim. mainituista totomyynneistä ja rakennuspurkaajuudesta olisi sujunut eri tavalla, koska tietynlainen elimistön ja mielen valmistelu oli tehty jo aiemmin. Erityistä huomioitavaa olisi se, että tehokas lenkkeily saa aikaan sen, että elimistön ja mielen on helppo pitää toimintansa mukavan tasalaatuisena koko loppupäivän.

Huomionarvoista tehokkaan lenkkeilyn vaikutuksissa oli myös mm. se, että monet lääkkeet toimivat sen jälkeen paljon paremmin. Eräänä näistä tarkkaavaisuushäiriölääke Ritalin, joka tuolloin oli kokeilussa. Nykyisellään minulle riittää moneen valmistelevaksi ihan pelkkä lenkkeily, hyvälaatuinen uni, ravitsemuksellisesti kelpoisa ruoka.. ja hasselrouhepähkinäinen suklaalevy ja neljä kuppia teetä.

Itseltäni kesti useita vuosia tajuta, minkälainen lenkkeily oli sopivinta. Monenlaisia kenkiä ehdin kokeilla, useita erilaisia lenkkeilyalustoja, monenlaisia lenkkeilemään lähtemisen ajoituksia ym. Lienee jokseenkin varmaa, että moni ei päädy samoihin huomioihin "ihan tuosta vaan" ja moni heistä voi kokea identifioituvansa ADHD-ihmiseksi. Veikkaan, että moni saattai heistä saattaisi hyötyä sen tunnistamisesta ja myöntämisestä itselleen, että tietynlaista lenkkeilyä olisi itsensä kannalta parempi harrastaa joka päivä, koska yöuni aiheuttaa jaksavuuden ym. tason päätymisen takaisin jonnekin vähäpätöisemmälle tasolle.

Tästä voisi jatkaa esim. kysymällä filosofioiden minkälainen minä "oikeasti" olen? Minä koen itseni enemmän itsekseni tehokkaan lenkkeilyn jälkeen, mutta joku muu saattaisi laskeskella absoluuttisia jonkinlaisena olemisen määriä ja väittää näiden määrien perusteella, että minä olen jonkinlainen, vaikka osa näistä olemisista ajoittuisi hetkillä, jolloin lenkkeily ei suuremmin ole ollut vaikuttamassa.

mentaalisten kykyjen boostaaminen juoksemiselle, tapahtuuko sitä?

Käytättekö juoksemista mentaalisen kykeneväisyytenne ajoittaiseen tai toistuvaan paranteluun siinä tarkoituksessa, että pystyisitte suoriutumaan vaikkapa jonkinlaisesta selvittelemisestä, päättelemisestä, ns. urakalla tekemisestä, laajojen moniosaisten kokonaisuuksien suunnittelusta/muokkaamisesta tjm. helpommin, näppärämmin ja yleensäkin ajattelukyvykkyyttä paremmin käyttöön saaden?

Kysyn tätä henkilönä, joka ei tiedä tämän ryhmän historiasta paljon mitään, koska on melko vast'ikään siihen liittynyt ja joka on tunnistavinaan, että tavoitteina ja motivaattoreina tässä ryhmässä esiintyy "lähinnä" ja "vain" (ei tarkoitus arvottaa mitenkään) jotain sellaista kuin pitkään matkaan kykenemistä, kilpailuun valmistautumista, kuulumisten ilmaisuja ulkomailta, yhteislenkille osallistumista, vinkeistä sääolosuhteista mainitsemisia ym. Ryhmän kuvauksessa ei näyttänyt olevan käytetty sanaa "kilpailu", joten siinäkin mielessä vähän erikoisempikin kysymys saattaisi solahtaa mukaan, sillä kyllähän tämä juoksuun liittyy?

Mentaalisten kykyjen boostaamisessa juoksua käyttäen saattanen tarkoittaa juoksunopeutta, joka on jotakuinkin 4.45 - 5.10 km/min, jos kyse suht tasaisella alustalla juoksemisesta. Polkujuoksut sitten erikseen, sillä sellaisessa on ainakin minun mielestäni erilainen stimuloivuutensa, missä lenkkeilyn vaikutus tuntuu paljon helpommin "aivoissa asti".

Päivittäisen kykeneväisyytensä parantelun kohdentamisessa saattaisin mieluummin kuulla esimerkeistä, joissa todellakin pyritään olemaan ajattelukyvykkyydeltään parempi kuin muuten ehkä olisi eli "pelkkä" lisäjaksavuuden hankkiminen motivoituneenmpana pysymisen muodossa sitä varten, että tavalliset askareet ja toisaalta annettujen ohjeiden mukaiset vähänlaiset/vähävaivaiset tekemiset sujuvat rennommin, ei olisi tässä kovinkaan kummoinen tavoite.

Mikä olisi kelpoisa kohdennus? Jonkinlainen maailman tilaa parantava toiminta? Ennalta tiedetysti satasivuiseksi muodostuvan teoksen kirjoittaminen? Muiden ihmisten saaminen mukaan johonkin sellaiseen, joka ei ole samalla tavalla tuttua kuin esim. ilmastonmuutos ja jonka pohjustava selittäminen voisi vaatia useamman selitys- ja vaikuttamiskierroksen?

oli tuossa tuota tarkkaavaisuushäiriölääkettäkin käytössä

Itse en ole erityisen moniongelmainen ja saan ADHD-testeistä melko vähäiset pisteet, mutta olen joskus kokeillut Ritalinia ja sepä olikin aine, joka herätti tuntemuksia kuten "tältä pitäisi tuntua joka päivä". Pari vuosikymmentä sitten omilla verkkosivuillani oli mm. "aivojen seutuville" liittyvien ihmisten kertomuksia kokemuksistaan ja niiltä ajoin asti on jäänyt jonkinlainen "akateeminen kiinnostus" mm. ADHD:tä kohtaan. Yhdessä ajoittaisten aikaansaamattomuuksien tuntemuksien kanssa, mihin olen tunnistanut olevan taktisia keinoja vaikuttaa. Täten saattaakin olla, että muina tässä ryhmässä esille ottaminani aiheina tulevat olemaan mm. liikunnan ja ravitsemuksen merkitys AD(H)D:ssä.

Siinä teille vähän erilaista vertaistukiapua, josta voi saada mietteitä sen arvioimiseen, mihin pitäisi vaikuttaa yhteiskunnassa, jotta asiat voisivat olla ja sujua paremmin. ADHD:n osalta minulle ei ole diagnoosia, mutta eräs yksityisen praktiikan neuropsykologian professori oli antanut minun kokeilla Ritalinia ohjauksessaan ja sehän vaikutti monilla tavoin hyödyttävästi (kokeiltu 2006 - 2008). Nykyisellään käytän liikuntaa, ravitsemusta ja unta mieleni stimuloimiseen, vaikkei sellainen aivan vertoja vedäkään.

Täten, sellaiset jotka ovat saaneet diagnoosin hiukan löyhemmin perustein, voisivat hyvinkin olla sellaisia, joihin mainitut tavanomaiset vaikutuskeinot toimivat ehkä paremmin kuin "erityisen hyvin diagnoosikriteereihin sopiviin". Toisaalta, on myös paljon nykypäivän artikkeleita, joissa esim. liikunnan merkitys neurologisissa diagnooseissa on sitten kuitenkin hyödyllisessä roolissa.

lenkkeily muuttui paljon helpommaksi, kun jätti fytaattia sisältävät ruoat pois

Eiköhän tuo 4:38 nopeus käyne sopivasta ylläpitonopeudesta. Sujuu vaan niin höpsön helposti ja vaivattomasti nuo viime viikosta alkaen päivittäiseen käyttöön tulleet viiden km:n asfaltilla lenkkeilyt. Mutta oikeastaan tarkoitan sanoa, että kylläpäs hengittäminen ja siten monenlainen muukin on kovin paljon helpompaa, kun lopetti sellaisten ruoka-aineiden käyttämisen, joissa on paljon fytaatteja. Tai tämä on ainakin tämän hetkinen luulo, vaikka käytänkin edelleen joka päivä ruis- ja vehnäjauhoja, sekä todennäköisesti syön hasselrouhepähkinöitä suklaan seassa. Kuitenkin, kauraleseet ja maapähkinät kun heivasi pois, niin kylläpä tulikin parempi olo parissa päivässä.

Tällaisen huomion tekeminen saa myös miettimään, täytyykö julkisen terveydenhuollon aivan välttämättä olla niin "perusmainen", etteivät sen "asiantuntijat" kuten ravitsemusterapeutti, yleislääkäri, fysioterapeutti, psykiatri, psykologi ja sairaanhoitaja kehity työssään sellaiseksi, että tietynlainen oivallus tulisi tehdyksi. Fytaattien merkityksen tajuaminen olisi kuitenkin kovin lähellä tajuttavissa olevaa, jos potilas/tutkittava tarjoaa monenlaista mietittävää päiväkirjamerkintöjen, Illustrator-kaavioiden, älylaitteiden raporttien ym. muodossa ja tuo toistuvasti esille mm. hengitettävyyteen ja lenkkeilyn erittäin paljon hyödyttävyyteen liittyviä seikkoja. Fytaatit siis tekevät mm. raudan hyödynnettävyyden elimistölle vaikeammaksi, sanovat tuolla netissä. Monen eri asiantuntijan listaaminen edellä tarkoittaa tässä paljolti sitä, että olen utelias ja olen sen vuoksi koetellut monenlaista muiden osaamista, sekä sitä että hengitettävyyden vaikuttaessa myös yöuneen, vaikuttaa se siten myös lenkkeilystä palautuvuuteen, mentaalisiin toimintoihin ym.

Ei minulla tähän ryhmään liittyen ole tavoitteena kehittyä pitkiä matkoja usein juoksevaksi, vaan pidän enemmän tehokkaasta, mieltä ja kehoa herättelevästä lenkkeilystä päivittäisten rutiinien osana. Sen jälkeen on mukavampaa tehdä jotain ns. produktiivista.

Tälleen menneet edelliset neljä päivää (kilometrinopeuksia):

19.3.2023 -> 5:02, 4:47, 4:38, 4:49, 4:38

18.3.2023 -> 5:13, 4:59, 5:00, 5:01, 4:55

17.3.2023 -> 5:08, 5:10, 5:02, 5:08, 4:48

16.3.2023 -> 5:23, 5:27, 5:14, 5:34, 4:55

Alussa hiukan mäkisyyttä, sitten pidempi pätkä tasaista ja lopussa ennen loppusuoraa alaspäin viettävyyttä. Ja koska ihmisiltä menisi kai hermot, jos jostain syystä tulisivat joka päivä huomioineeksi minut samaa reittiä lenkkeillen, suosin tällä reitillä aamuvarhaista ja iltoja.

Käyttämistäni ravintoaineista rauta on ollut sellainen, jonka saanti on ollut pitkään lähellä yleisiä saantisuosituksia, joten jos fytaattien hyödynnettävyyttä inhiboivuutta on ollut monia kuukausia ja sitten tilanne jyrkästi muuttuu, tuntuisi käyttökelpoiselta mietteeltä, että rautavarastoni eivät ole olleet lähelläkään "täydet" ja sen vuoksi lisääntynyt raudan hyödynnettävyys hyödyttää monella tavoin. Kalevassa näytti olevan ihan otsikossa, että "rautavarastot voivat olla tyhjät, vaikka hemoglobiini olisi normaali". C-vitamiinin raudan imeytymistä hyödyttävyyden koen tunnistavani entuudestaan.

Vielä tuosta fytaatista tietoa etsiskelin, eikä minulla tähän nyt sen enempää, että löytyi tuollainen taulukko, mistä voi lukea, että fytaattien määrissä on jokseenkin paljon vaihtelua esim. manteleissa (0.4–9.4%): https://www.healthline.com/nutrition/phytic-acid-101#in-food

"phytic acid primarily reduces your mineral absorption during the meal but doesn't have major effects on subsequent meals"

kaakaovoi antamassa elimistölle vinkkiä hankkia energiansa toisin kuin aiemmin

Ohjeina itselle oli, että "vähintään kymmenen kilometriä" ja "ei samaa reittiä kuin viimeksi". Koettelin hiukan, miten lenkkeily aamuisin sujuu, kun sysii iltapuolesta päin ruokailemisiaan kohti aamua ja lähtee lenkkeilemään pelkät vitamiinit, kivennäisaineet ym. ravintoaineina veden kera ottaen (osa ruokavaliota). Tai kyllähän mie sen paljolti tiesinkin, että tietenkin se sujuu, mutta jonkinlaisena ruokavalion erikoisuutena rasvan energiaprosentin olemisen jokseenkin dominoiva ruokavaliossa (kaakaovoista ja rypsiöljystä paljoltakin).

Ei tullut nälkä matkalla, motivaatio ja jaksavuus pysyy helposti yllä, ei kiirettä ruokailemaan takaisin tultua, mukava jaksavuus loppupäivän. Päivittäiset kalorimäärät vähemmän kuin laskennallisesti "sopivat" painon ja pituuden suhteen. Ylämäetkin sujuivat helposti kunhan viehtoi käsillään hiukan kauemmas taaksepäin antaakseen lisäboostia hengitettävyydelle.

16.7.2023 -- 11.48 km, 1:01:02, 5:19 km

17.7.2023 -- 11.48 km, 1:01:01, 5:19 km

18.7.2023 -- 11.69 km, 1:01:03, 5:13 km

19.7.2023 -- 11.81 km, 1:01:05, 5:10 km

iskunvaimennus lenkkeillessä, kollageenistä

Kun pelkkä tömähdys maahan polkulenkkeilyssä aiheutti alaselkäsärkyä, sai siitä syytä kokeilla ottaa selvää kivun aiheutumisen syistä, jolloin saatavilla olleesta tiedosto tuli huomioineeksi mm. kollageenin ja iskunvaimennuksen:

• "Terve välilevy muodostaa joustavan rakenteen, joka koostuu iskunvaimennuksesta ja puristuslujuudesta vastaavasta hyytelömäisestä sisuksesta sekä vetolujuudesta vastaavasta säiemäisestä syy- eli säierustosta."
• "Välilevyn ytimen nestepitoisuus on 66 - 86 % ja ytimen loppuosa koostuu etupäässä kakkostyypin kollageenista ja proteoglykaaneista. Välilevyn ytimessä sijaitsee myös välilevyn rakenneaineita tuottavia soluja."
• "Välilevyjen solut tarvitsevat glukoosia ja happea. Välilevy saa nämä ravinteensa etupäässä nikamasta välilevyn ja nikaman välissä olevan rustoisen päätelevyn kautta sekä osaksi myös välilevyä ympäröivän verisuoniston kautta. "

sinne se taas erääseenkin metsään on täytynyt mennä lenkkeilemään, kun tietää sen monipuolisen käyttökelpoisuuden

Juontuu kevään alkaessa mieleen, että pian olisi taas tarjolla monipuolisia lenkkeilyn mahdollisuuksia yhdessä tietyssä, muutaman kaupunginosan reunustamassa metsässä. Ihan erikseen ja vähän niin kuin vitsinä mainitsisin siitä, että ihan hyvä vaan, että kaikki muut ihmiset ovat enimmäkseen pysytelleet pois näkyviltä ja reiteiltä. On sitten voinut tuntea olonsa melkein kuin olisi oma metsä käytössä.

Tosin, sen verran ovat metsäalue ja sen lähiseutu muuttuneet, että frisbeegolffauksen harrastajat ovat keksineet laittaa kilahtelevaa ääntä piteleviä korejaan metsän yhdelle laidalle ja armeijan väki on tullut ottaneeksi lapion sijaan vähän isompaa työvälinettä saadakseen inttijannuille piilopaikkoja kuvitelluilta vihollisen lentokoneilta. Armeija on merkinnyt alueen puomein autoille tarkoitettujen sisääntuloreittien osalta, mutta ei sitä sellaisena harjoittelumaastona taideta edelleenkään käyttää kuin suunnilleen yhden puolikkaan päivän pari kertaa vuodessa. Metsän eläimistä mainittakoon jänikset, ketut ja ehkä kerran vuoteen nähtäväksi päätyvä hirvi. Omakotitaloasutuksen ollessa suht lähettyvillä, voi jossain etäämmällä nähdä jonkun koiranulkoiluttajan, mutta niin valitessaan kohtaamisen voi välttää valitsemalla jonkun monista vaihtoehtoisista reiteistä.

Asuin aivan kyseisen metsän lähellä useimpina vuosina aikavälillä 2008 - 2017, mutta sittemmin on tullut tehtyä sinne parin kilometrin siirtymätaival pyöräillen. Erittäin paljon mahdollisuuksia reittivaihtoehtojen kombinointiin. Missä tahansa metsän kohdasta (junaradan molemmin puolin) löytynee reittien risteymä, josta voi päätyä erilaiselle reitin osuudella kuin mitä hetki sitten on käyttänyt. Koska alue on ollut niin lähellä asuinpaikkaa, siellä on tullut koeteltua hämäränäköäkin, sillä onhan se lenkkeiltävä, jos kerran siltä tuntuu. Uimakäyttöönkin soveltuva lampi on käytettävissä lenkkeilyn päätteeksi, jos ei heti lenkkeilyn jälkeen ole lähtemässä metsästä pois, mutta tyypillisemmin kuitenkin sauna ja suihku.

Kollaasikuvan yksittäiset kuvat ovat vähän suttuiset, sillä kaatumisen riskin vuoksi otin aikoinaan (2016) mukaani halvimman puhelimeni, jolla kuvaaminen tuotti sellaista laatua, että videokuviin piti käyttää ohjelmistopohjaista stabilizing-toimintoa, jonka jälkeen jo muutenkin melko vähäresoluutioisesta videokuvasta ei saanut kovin teräviä ruutukaappauksia.

Karttakuvasta löytyy vihje siitä, missä alue sijaitsee. Kyseisen metsäalueen lisähienouksina mainittakoon, että reitti erittäin vähäliikenteiselle, asfaltoidulle tielle alkaa aivan metsän laidalta ja jatkuu maaseudun peltoja halkovalle tielle, jolta asuinrakennukset pysyttelevät kaukana.

tilastotietoa älykellon käyttämisestä

Älähän nyt Garmin Connect viitsi.

• Teet enemmän juoksusuorituksia kuin 94 % muista käyttäjistä.
• Käytät enemmän aikaa juoksuun kuin 73 % muista käyttäjistä.
• Juokset nopeammin kuin 60 % muista käyttäjistä.
• Juokset enemmän kuin 87 % muista käyttäjistä.

Parilla prosentilla sain muut vertailuprosentit muuttumaan, kun vaihtelin ikäryhmää johon vertaillaan, paitsi juoksunopeuden, joka joissakin ikäryhmissä oli paljonkin nopeampaa omiin suorituksiini vertailtuina.

Oirekuvan kehittymisestä ei pysty saamaan erityisempää selkoa pelkästään lukemalla vastattuun kyselylomakkeeseen annettuja vastauksia, joilla on kerrottu siitä, kuinka paljon ja/tai kuinka taajaan jotain oiretta on esiintynyt. Oireiden kehittyminen on voinut alkaa vähästä, mitä on edeltänyt yksi tai useampi muutos elimistössä ja joita on edeltänyt yksi tai useampi vaikutin. Aiheutuneet muutokset taasen voivat tarpeeksi kauan jatkuessaan aiheuttaa lisää muutoksia elimistössä ja mikä sitten aiheuttaa uusia oireita ja nuo samaiset muutokset voivat myös muuntaa aiempia vaikutinperäisiä muutoksia jollain tapaa kuten vahvistamalla tietynlaista oireilua. Erilaisia vaikuttumia voi tulla lisääkin, jotka sitten aiheuttavat lisää muutoksia elimistössä ja mikä taasen monipuolistaa oirekuvaa vielä enemmän. Kyselykaavakkeisiin annettuja vastauksia ei useinkaan pitäisi jäädä tuijottamaan liiaksi, vaan tärkeämpää olisi ymmärtää, mitä elimistössä tapahtuu ja mikä on vaikuttamassa mihinkin. Tähän haasteeseen suomalainen lääketiede ei tyypillisesti ole osoittanut erityisen suurta mielenkiintoa vastata.