Hävettääköhän edes OmaKanta-palvelun ohjelmistotekniseen kehittämiseen osallistuvien kavereita se, että muut tietävät heidän tuntevan näitä joitain, jotka eivät vaikuta saavan ammattiosaamistaan kummoisempaan käyttöön? Kanta.fi:n artikkelissa päiväyksellä 13.6.2023 [web1] kerrotaan, kuinka OmaKanta "on ollut käytössä jo yli kymmenen vuotta" ja että sitä "on kehitetty ja päivitetty pitkin matkaa", mutta sekin kehitys on jättänyt esim. näppärätoimintaiset hakutoiminnot kokonaan kehityskohteiden ulkopuolelle. Kukapa sitä haluaisikaan hakea esim. potilaskertomuksien tekstistä mitään, kun voi hakea luokituksilla ja päiväyksillä? Ja mitäpä sitä kenenkään terveydenhuollon asiantuntijan nimellä hakemaan, löytyyhän se haettu tapahtuma-aika yksinkertaisella yritys- ja erehdys -kokeilullakin.

Vuoden 2023 syksyllä julkaistu beta-versio ei sekään vaikutelmansa osalta anna ollenkaan ymmärtää, että nyt vihdoin laitetaan kuntoon suuri joukko kaikenlaista sellaista, mihin monet käyttäjät ovat varmastikin toivoneet saatavan muutosta. Eihän siinä ole yli vuoden aikana ollut nähtävissä ja kokeiltavissa paljoa muuta kuin muutama käyttöliittymän tavanomainen visuaalinen komponentti kuten painikkeet ja valintalistat, minkä on sanottu esittävän uusiutuvan käyttöliittymän sitä osaa, missä voi selata ja uusia sähköisiä reseptejä. Mainitussa kanta.fi-artikkelissa kerrotaan, että on tärkeää sujuvoittaa käytettävyyttä ja miettiä kognitiivista saavutettavuutta eli "palvelua on oltava helppo käyttää ja sen sisällön on oltava ymmärrettävää". OmaKannassa on kuitenkin paljon muutakin sisältöä ja monenlaista toimintoa, joten kun kerran erikseen toivotaan, että saataisiin beta-version käyttäjiltä palautetta "lopullista versiota" varten, niin jää jokseenkin vahvasti tuntuma, että käyttäjien mielipiteitä ei oikeasti edes haluta sotkemaan tavoitteita, vaan tärkeimmät päätökset tehdään käyttäjistä riippumatta ja beta-version esillelaiton tarkoitus on lähinnä siinä, että voidaan sanoa käyttäjien mielipiteitä tiedustellun.

Käydessä läpi kaikki Facebook-sivun Kantapalvelut postitukset syksystä 2023 marraskuuhun 2024, sieltä löytyy 4 kertaa "ohjetta" OmaKannassa olevan virheen korjaamiseen:

"Mitä voit tehdä, jos huomaat OmaKannassa olevissa tiedoissasi virheen? Jos tiedoissa on korjattavaa, muutokset tehdään aina terveydenhuollossa. Pyydä korjausta sen terveydenhuollon yksikön kautta, jossa olet ollut hoidettavana. Pyyntöä ei voi tehdä OmaKannassa, koska kirjauksista vastaa potilasta hoitanut ammattilainen."

ja ainoat kerrat, missä tiedustellaan OmaKannan kehittämiseen liittyviä mielipiteitä ovat piakkoin sen jälkeen, kun hyvin rajoitettu "beta-versio" tuli näytille eli lokakuussa ja marraskuussa 2023:

"OmaKanta uudistuu vaiheittain. Ensimmäisenä uudessa OmaKannassa voi kokeilla asiointia Reseptit-osiossa." (534 tykkäystä, 370 kommenttia, 16 jakoa) [fb1]

"Suositun OmaKannan uudistus alkaa! Kokeile asiointia uudistuneessa Reseptit-osiossa ja kerro meille mielipiteesi. (181 tykkäystä, 127 kommenttia, 25 jakoa) [fb2]

Facebook on Kanta-palveluille selkeästi ensisijainen some-kanava, sillä "Twitterin" puolella beta-versio sai aikaan vain yhden kommentin ja sekin oli saman asian kertominen ruotsiksi. (4 jakoa, 17 tykkäystä, 1000 katselukertaa)

Muilta osin Omakannan kehittymisestä viestittiin tarkasteluaikana Facebookissa lähinnä helmikuussa 2024, jolloin kerrottiin, että "Nyt jokainen voi itse tallentaa mittaustuloksiaan suoraan OmaKannassa. Ensimmäisenä palvelussa voi tallentaa tietoja omasta painosta, pituudesta, sykkeestä, verenpaineesta ja verensokerista. Kun tallennat mittaustuloksesi OmaKantaan, voit kätevästi pitää niistä kirjaa sekä seurata arvojen muutoksia." Tosin, nämäkin täytyisi tehdä manuaalisesti, koska "tällä hetkellä yhtään sovellusta ei ole liittynyt Kanta-palveluihin" käyttäjien käytettäväksi. Tämän vahvistaa myös Valviran ylläpitämä Astori-rekisteri, jossa niitä ei ole yhtään ja johon on siis "koottu tiedot asiakastietolain mukaisista sosiaali- ja terveydenhuollon tietojärjestelmistä, Kanta-palveluihin liitetyistä hyvinvointisovelluksista sekä toisiolain mukaisista käyttöympäristöistä" [web3].

Omakannan käyttöasteesta on noilla Facebook-sivuilla hehkutettu muutaman kerran kuten kesäkuussa 2024: "Toukokuun loppuun mennessä OmaKantaan kirjauduttiin yli 16 miljoonaa kertaa. Yksittäisiä käyttäjiä on ollut yli 2 miljoonaa." ja siellä on ollut ohjeita sellaisella sanailulla, joka on kuin hyvin yksinkertaisille ihmisille tarkoitettua, vaikka onhan palvelu itsessäänkin sen verran yksinkertainen potilas-käyttäjän näkulmasta, että kokeneempi ohjelmistokehittäjä tuntisi jonkinlaista myötähäpeää:

"Jos haluat katsella sitä vanhempia tietojasi, muokkaa hakukentän päivämääriä. Hae yli vuoden vanhoja terveystietojasi seuraavanlaisesti. Muuta Käynnit ajalta -hakukentän alkupäivämäärää. Paina Hae. Näet hakuikonin, kun palvelu hakee tietojasi. Odota rauhassa. Kun haku on valmis, näet tiedot hakemaltasi aikaväliltä. Huomaa, että tietoja voi olla usealla sivulla."

Samaisessa 13.6.2023 päivätyssä artikkelissa [web1] korostetaan sitä, kuinka "Vaiheittaisesta etenemisestä on etua: mahdollisia korjauksia voidaan tehdä matkan varrella. Näin ongelmatkin löytyvät nopeammin ja ne voidaan korjata heti.", mikä voi varmaan pitää jossain määrin paikkansa siellä jossain asiantuntijoiden keskuudessa, mutta luulisi, että tehdyt muutokset ja korjaukset ilmentyisivät jossain muodossa myös potilas-käyttäjille kuten beta-version kehittymisenä. Mainitsevat myös, että "Käyttäjäkokemuksia ja monimuotoisuutta kehittämiseen saadaan myös järjestöpaneelin kautta.", mutta eikös se nyt kuitenkin olisi tärkeää, että saadaan suoraa palautetta potilas-käyttäjiltä (tai heidän omaisiltaan) ja että sitä kehitystä tapahtuu näkyvästi ja paljon rivakkaampaa tahtia kuin yhdellä jonkun tulevan muutoksen ilmentymällä per vuosi tai pidempi aika?

Kun vähän lisää selvittelee, mitä muutoksia sitä siis aiotaankaan tehdä, niin kanta.fi:n Kansalaiset-osion ohjeista löytyvän "OmaKanta uudistuu"-sivun [web2] tekstistä voi huomata maininnan "Uudessa OmaKannassa panostetaan tietojen löydettävyyteen". Tietojen löydettävyys.. eli siis esim. potilastietojen löydettävyyttä tarkoitettaneen ja että mm. siihenkö sitten "panostetaan"? Senkun näkisi. Samaisella sivulla mainitaan, että "Siirtyminen kokonaan uuteen OmaKantaan tapahtuu vuoden 2025 aikana." eli tätä kirjoittaessa jo kohta ollaankin kyseisen vuoden puolella.

Eihän sitä toki kaikilta käyttäjiltä voikaan tai hyödytä mennä kysymään, että mitäpä pitäisivät jos käytäisiin hyödyntämään sitä yhtä ja sitä toista HL7-standardin tarjoamaa mahdollisuutta, mutta eivät kai ne potilas-käyttäjät niin huonoja ihmisinä ole, etteikö heiltä voisi tiedustella hiukan enemmän kuin "oks näitä painikkeita tässä sivulla silleen sopivan vähän, ettet koe hämmentyväsi ja sinusta tuntuu siltä, että voisit osata käyttää niitä niiden päällä lukevien tekstiselitteiden perusteella"? OmaKanta-palvelun uusiksi ominaisuuksiksi luonnehdituista voi lukea jonkinmoisen listamaisen esityksen osoitteesta https://www.kanta.fi/omakannan-uudet-ominaisuudet, vaikka eipä siellä vuoden 2024 osalta ole mitään sellaista, minkä ohjelmistokehityksessä mukana ollut kokisi niin merkittäväksi, että laittaisi siitä maininnan työhakemukseensa.

Mainitulla "OmaKanta uudistuu"-sivulla on todettu, että "yli 10 vuotta käytössä olleeseen OmaKantaan on välttämätöntä tehdä teknologisia muutoksia ja se uudistetaan vastaamaan paremmin nykyaikaisen digipalvelun vaatimuksia", mikä saattanee selittää jotenkin sitä, miten järjestelmäkehittäjille suunnatuissa häiriötiedotteissa [web4] on niin julmetun paljon merkintöjä OmaKanta-palvelun häiriöistä. Siis aivan kertakaikkisen paljon. Sinänsä pikanttia on myös se, että jos Google-haulla hakee "omakanta uudistuu -site:kanta.fi", niin onhan se suhteessa niihin "yli 2 miljoonaan" Kanta-palveluiden käyttäjien määrään nähden kovin vähän huomiota saanutta, jos hakutuloksissa ei ole paljoa muuta kuin uutinen siitä, kuinka Omakanta vaihtui nimeen OmaKanta. Joskus käyttöön tuleva OmaKanta-mobiilisovellus sai sekin uutisensa, mistä suurkiitokset Oriveden Sanomille.

Kanta.fi:n Järjestelmäkehittäjät-osion tiedotteista ja artikkeleista voisi ajatella saatavan ennakoivampaa tuntumaa tulevista ja viime aikoina lisätyistä OmaKanta-ominaisuuksista, mutta liekö nämä nyt sitten niin kovin järisyttäviä sellaisia muutoin kuin tietojärjestelmäintegrointihaasteiden osalta:

"Sosiaalipalvelujen asiakastiedot alkavat näkyä OmaKannassa" (2023) - "Valtaosa Kantaan tallennetuista sosiaalipalvelujen tiedoista on vielä sellaista, joita ei ole mahdollista näyttää OmaKannassa."

"OmaKannassa voi nyt tallentaa omia mittaustuloksiaan" (2023) - "Tällä hetkellä OmaKantaan tallennetut hyvinvointitiedot näkyvät vain kansalaiselle itselleen."

"Kymenlaakson hyvinvointialueen sosiaalipalveluiden tiedot näkyvät nyt asiakkaille OmaKannassa" (2024) - "Tällaisia ovat esimerkiksi päätökset, palvelutarpeen arviot ja suunnitelmat sekä omatyöntekijän yhteystiedot."

"Kanta kokoaa terveydenhuollon ajanvaraustiedot yhteen" (2024) - "Monet suomalaiset käyttävät sekä julkisia että yksityisiä terveyspalveluja, ja ajanvaraustietojen saatavuus asiakkaille ja ammattilaisille on toivottu uudistus."

Potilas-käyttäjät ja muut arvostelijat eivät välttämättä ota tai osaa ottaa huomioon erilaisien standardien ja lainsäädöksien asettamia vaatimuksia ja aiheuttamia hidasteita OmaKannan kehitystyölle, mistä saanee osviittaa esim. Sosiaalivakuutus.fi:n artikkelista "Kanta-lääkityslista kerää tiedot potilaan lääkityksestä yhteen selkeässä muodossa" [web5]:

"Kanta-lääkityslistan kehittäminen on sekä laajuudeltaan että sisällöltään vaativa hanke. Alusta lähtien oli selvää, että suururakka kannattaa toteuttaa vaiheittain ja ottaa kehitystyöhön tiiviisti mukaan eri toimijat."

"Samalla todettiin, että iso kokonaisuus kannattaa pilkkoa loogisiin osiin, joita otetaan asteittain käyttöön. Täysin valmis lääkityslista on vuonna 2030."

"Oman haasteensa uudistukselle on asettanut lainsäädäntö. Aikataulua on hieman viivästyttänyt lääkityslistaa tukevien lakien voimaantulo."

"Organisaatioita on paljon, ja niillä on vaihtelevat valmiudet ottaa käyttöön uusia ominaisuuksia. Siksi tarvitaan riittävän pitkät siirtymäajat."

Kun pyrkimystä siihen, että OmaKannan potilas-käyttäjät voisivat kiinnostua enemmän omasta terveydestään, on, sillä sitähän varten OmaKantaan pitäisi joskus jonkun tahon laitella niitä hyvinvointisovelluksiakin käytettäväksi, luulisi oma-aloitteisimpien motivoituneisuutta avustettavan soveltuvasti kohdistuvilla OmaKanta-uudistuksilla. "Modernimpi käyttöliittymä" reseptien uusimiseen ei ole tällainen uudistus, mutta toisaalta taustajärjestelmien kehitys vaikuttaa merkittäviltä osin olleen ns. vaiheessa pitkin vuotta 2024:

"Potilastiedot hyvinvointisovelluksille -rajapintakysely on julkaistu", 12.2.2024 - "Kartoitamme kyselyn avulla eri toimijoiden näkemyksiä palvelun teknisestä toteutuksesta."

"Potilastietojen luovutus hyvinvointisovelluksille toteutetaan FHIR-hakurajapinnalla", 25.3.2024 - "Kantaan tallennetut potilastiedot voidaan tulevaisuudessa näyttää asiakkaalle OmaKannan lisäksi myös hyvinvointisovellusten ja terveydenhuollon digitaalisten asiointipalvelujen avulla. Kehitämme tällä hetkellä toimintoja, joiden avulla tämä on mahdollista."

"Uuden rajapinnan avulla Kannan potilastiedot saadaan hyvinvointisovelluksiin", 22.10.2024 - "Uuden rajapinnan avulla sovelluskehittäjät voivat tuoda markkinoille uudenlaisia palveluja, jotka hyödyntävät potilastietoja. Sovellukset voivat esimerkiksi yhdistellä Kantaan tallennettuja potilastietoja ja sovelluksen tuottamaa mittausdataa."

Jotenkin tuollaisesta potilastietojen ja mittausdatojen hyödyntämisestä tulee mieleen Taltioni-palvelu, joka "edusti uudenlaista, kansalaiskeskeistä ajattelua ja kannusti suomalaisia ottamaan vastuuta omasta ja läheistensä hyvinvoinnista" ja joka olisi ollut ekosysteemi, jossa "julkiset ja yksityiset toimijat kehittävät uusia palveluja kansalaiselle", "kansalainen saa palveluiden avulla uusia mahdollisuuksia hyödyntää omia terveystietojaan" ja "palvelut mahdollistavat terveyden- ja hyvinvoinnin edistämisen ja seuraamisen oma-aloitteisesti". Taltioni osuuskuntana lopetti toimintansa 2016 ja myi Taltioni-palvelun Hyvis-ICT Oy:lle 2017, joka taasen lopetti Taltioni-palvelun perustellen lopettamista vähäisellä käytöllä ja sillä, että Kela oli toteuttanut Omakannan Omatietovarannon. [web9]

Taltioni-palvelu avattiin valmistelujensa jälkeen alunperin 2013 [web10] mm. tällaisen saatesanoin:

"Taltionin tavoitteena on tehdä Suomesta sähköisten hyvinvointipalvelujen edelläkävijämaa. Yksilöt ovat tästä kehityksestä ensimmäisiä ja tärkeimpiä hyötyjiä saadessaan käyttöön uusi työkaluja oman hyvinvointinsa hallintaan. Taltioni on maailmanlaajuisestikin ainutlaatuinen julkisen, yksityisen ja kolmannen sektorin yhteinen kehitysponnistus sähköisten omahoitopalvelujen edistämiseksi."

Vähäinen käyttö.. kiitti vaan taas suomalaiset. Ehkäpä Kanta-palveluidenkin kehittäjät ounastelevat, ettei niitä suomalaisia suuremmin oman terveyden oma-aloitteinen selvittely hyvinvointisovellusten ja tiedon yhdistelyn avulla kiinnosta, joten sen vuoksi ei ole ollut niin kiirettäkään asian suhteen? Toisaalta, voi toki olla niinkinpäin, että kaiken maailman Oura-sormukset ja Puhti-palvelut ovat alkaneet kiinnostaa suurta yleisöä siinä määrin, että todennäköisesti merkittävän suuri osajoukko niiden käyttäjistä voisi kiinnostua OmaKanta-palveluun liittyneistä hyvinvointisovelluksistakin ja joita ei siis vielä ole yhtään.

Jotenkin voisi kuitenkin ounastella, että jos päättäjätahojen ja potilas-käyttäjien potentiaalisten intressien puoltamisia jouduttaisiin priorisoimaan, niin päättäjätahojen intressit veisivät varmaankin koko potin itselleen. OmaKannan Järjestelmäkehittäjät-tiedotteesta, jonka otsikossa "Kehitämme Kannan tietojen hyödyntämistä tiedolla johtamisessa" [web11] löytyykin jo mainintaa siitä, minkälaisia valmiuksia tiedolla johtamisen tueksi muille tahoille on tarjota:

"Sosiaali- ja terveydenhuollon palvelunantajat, kuten hyvinvointialueet, voivat pyytää Kelalta maksutta yhteenvetotasoisia tilastotietoja Kantaan tallennetuista tiedoista oman palvelutuotantonsa seurannan ja suunnittelun tueksi."

"Kela voi jatkossa tehdä palvelunantajille Kantaan tallennetuista asiakastiedoista ja lokitiedoista yhteenvetoja, joilla on merkitystä palvelunantajien toiminnan kehittämisessä, seurannassa, raportoinnissa ja valvonnassa. Kela voi koostaa palvelunantajille yhteenvetoja tiedoista, jotka ovat palvelunantajien omissa rekistereissä."

"Tiedot palveluantajalle tuotetaan Kanta-tietoalustalta, jonka avulla Kantaan tallennetut tiedot ovat hyödynnettävissä toissijaisen käytön tarpeisiin, kuten tiedolla johtamiseen ja tutkimukseen. Tietoalusta kerää yhteen asiakas- ja potilastiedon kaikista Kannan palveluista, jolloin tiedot ovat keskitetysti saatavilla toissijaiseen käyttöön."

Kansalaiset-osiosta taasen löytyy mm. "Tutkimus ja tiedolla johtaminen"-artikkeli [web12], jossa kerrotaan, että "Kanta-palveluihin tallennettava tieto jalostetaan helposti hyödynnettävään muotoon tutkimusta, tilastointia ja viranomaisia varten. Asiakas- ja potilastiedot kerätään kaikista Kanta-palveluista yhteen Kanta-tietoalustalle. Näin tiedot ovat keskitetysti saatavilla erilaisiin toisiokäytön tarpeisiin." Kaikki muut paitsi potilas-käyttäjät saavat kaikkea kätevää?

Vuoden 2024 ns. painopisteissä korostetaan Kanta-palvelujen kehittämistä OmaKannan uudistamisen osalta tai siis korostettiin (vuonna 2023, [web14]), koska se vuosihan alkaa olla jo lopuillaan. Erikseen on mainittu, että "seuraavaksi uuteen käyttöliittymään toteutetaan asiakastietolain Terveystiedot-osio", mutta eipä ole sellaista näkynyt. Tällaistahan se on.. tavallinen "rivikoodari" kun tekee virheen esim. for-loopin koodaamisessa, se on heti työpaikan vaihto edessä, mutta Kanta-palvelujen kehittämisessä mennessä vaikkapa vuoden edestä toteutusaika-arviot pieleen, niin se on sitten ihan ok.

Itse asiassa, pitäisiköhän niiden muiden osioiden lisäämisestä olla jotain tarkempaa merkintää "OmaKannan tiekartassa"? Siihen on vuoden 2024 kohdalle [web14] merkitty, että "OmaKannan käyttöliittymä uudistuu", mutta siinä se ei näytä jatkuvan seuraavalle vuodelle. Ehkäpä niiden muiden osioiden lisääminen on potilas-käyttäjän näkökulmasta vain sitä, että "uudistettuun käyttöliittymään" lisätään muutama toimintolinkki vasempaan reunaan ja se olisi sitten sillä erää valmista? Sen verran vielä koetti hakea esille tietoa, että josko Julkaisuaikataulu-sivun [web15] osiossa "Aikataulutetut kansalaisen palvelut" olisi jotain tarkempaa, mutta ei sielläkään ollut lukuhetkellä kuin lähinnä mm. "OmaKanta mobiilisovelluksen vaiheistettu toteutus" ja "Sosiaalihuollon asiakastietojen näkyminen OmaKannassa".

Mitenkähän se pitäisi ottaa, että vuoden 2024 kokouksessa helmikuussa, joka oli "järjestelmätoimittajien ja viranomaisten yhteistyötapaaminen, jossa jaettiin Kanta-palvelujen ja niiden toiminnallisuuksien kehittämiseen liittyvää tietoa", oli materiaalina "Asiakastyytyväisyyskyselyn tulosten esittely" tehdystä kyselystä Kanta-palvelujen järjestelmätoimittajille ja jonka tulosten perusteella vain 15 % koki olevansa joko täysin tai jokseenkin samaa mieltä siitä, että Kanta-palvelujen kehittämiseen liittyvät määrittelyt ovat selkeitä? Haasteiksi oli erikseen merkitty myös mm. "yhteistestauksen läpimenoaika", "viranomaistahojen välinen vastuunjako" ja "materiaalin löydettävyys Kanta.fi-sivuilta".

Sellainen lääkäreiden ja erikoisasiantuntijoiden työn nopeammin ja varmemmin tekoälyn avulla suoritettavuus, missä jotain esiseulotaan tai tutkitaan tapauskohtaisesti, on paljon todennäköisemmin uutisoiduksi tulevaa kuin sellainen, missä lääkärin työtä avustava tai kenties jopa lääkärin ohittava järjestelmä "pystyy tuottamaan hyviä alustavia näkemyksiä vähistäkin tiedonrippeistä" (Vohkare nro 8, "Tekoäly lääkärin ja potilaan apuna"). Nämä vihjeet voisivat olla potilaan itsensä tuottamaa dataa esim. puettavilta älylaitteilta tai ylöskirjailluista huomioista, puheen avulla selittelyä tai tekstitse tuotettua kerrontaa, käsin tai digitaalisesti tehtyjä kaavioita, arvauksia asioiden toisiinsa liittyvyyksistä, täysin toisistaan irrallaan olevuuksia mietteitä ym. Tavallisella lääkärin tai sairaanhoitajan luona asioimisen yhteydessä moiset tulisivat ehkä kuunnelluksi ja vilkaistuiksi, mutta ihmisten käyttäminen selvittelyissä, varsinkin yhden kerrallaan, ongelmana on mm. se, että heitä täytyy kenties erikseen lisäkouluttaa, jotta heidät voidaan sovittaa mukaan johonkin prosessikaavioon toimimaan jossain rajatunlaisessa roolissa. Asiakokonaisuudet kun voivat olla ns. poikkiaiheellisia, joten vastaanottotilanteissa selittyvyyden onnistuminen riippuu paljolti selittäjän itsensä sen hetkisistä kyvykkyyksistä, vaikka aiheutuuhan siinäkin omat suodattuvuutensa, vääristymänsä ym., kun jotain pitäisi kirjata ylös potilastietojärjestelmään, jotta joku muu voi sitten esim. usean viikon kuluttua ymmärtää niiden perusteella jotain ja josta saatua ymmärrystä hän voi sitten joutua käymään erikseen läpi potilaan kanssa, joka saattoi olla siinä ehkä vähän höpsössä luulossa, että yksi selityskerta riitti.

Rajoittuneisuuden, riittämättämyyden ja ohjeistuksien vallassa olevuuksien tuntemukset voivat olla eräinä esim. sairaanhoitajien burnout-kokemuksiin vaikuttavina tekijöinä, jotka pidemmän päällä muovaavat myös heidän persoonaansa, sillä lukuisat potilaan kuvittelemien mahdollisuuksien ja esittämien pyyntöjen kieltäminen tai jopa niihin liittyvän valehtelun suorittaminen harmituttavat, kyynistyttävät tai jopa saavat harkitsemaan alan vaihtoa - jos se vain olisi mahdollista ihan tuosta vaan. Toisaalta, jotkut heistä osaavat tarkastella terveydenhuoltoa systemaattisemmalta tasolta, jolloin heidän on helpompi tunnistaa, etteivät joidenkin tapahtumasarjojen tai valintojen tekeminen oikeastaan ole heidän päätettävissään, mikä voi vapauttaa mahdollisista itsesyyllistämisen tuntemuksista, ellei jo opiskeluaikoina ole käyty läpi esimerkinomaisesti tilanteita, joissa sairaanhoitajat joutuvat olemaan jyrkästi toppuuttelevia. Toisaalta, terveydenhuoltoalalla työskentelee paljon myös sellaisia ihmisiä, joille potilaat ovat vain "välttämätön paha", jotka vievät aikaa joltain mukavammalta.

Hyvinvointialueiden kehittämispuheiden yhteydessä tavataan mainita jokin sellainen kuin "omatiimi", jolla olisi väitetysti hyvä keskinäinen ymmärrys joistain tietyistä potilaista, mutta tällainenkin on vain jotain, joka "näyttää hyvältä paperilla" kaikessa erilaisia ammattiosaajia samaan tiimiin yhdistäessäänkin. Kysehän omatiimeissä ei ole siinä, että potilas tapaa aina kerralla koko tiimin, vaan vähimmillään ihan vain siitä, että kaikilla tiimin jäsenillä on käyttöoikeus potilaan tietoihin joiltain osin ja enimmilläänkin jotakuinkin sitä, että toisinaan omatiimi saattaa kokoontua miettimään yhdessä juuri heidän potilaidensa asioita ja tulemaan huomanneeksi, ettei heidän ymmärryksensä riitä ja sitten keksitään jotain entisenlaista kuten jonkun erikoisasiantuntijan luona käyminen. Omatiimin jäsenten kesken tapahtuva viestiminen ja ylöskirjaillun samalla tavoin ymmärtäminen aiheuttavat nekin omat haasteensa ja vääristymänsä, eikä siltäkään voine välttyä, että toisinaan jotkut heistä ovat muita kuormittuneempia työmäärän vuoksi, sillä tietenkin henkilöresurssien vajeesta johtuen heille on allokoituna vain jonkin verran aikaa tietynlaisiin tehtäviin - vaikka hyvinvointialue saattaakin esittää palvelustrategiassaan tms., että sen työntekijät ovat vapaita olemaan itseohjautuvia ja että sisäinen palaute huomioidaan.

Kuten medikalisaation paheksuminen aikoinaan ja aina silloin tällöin varmaan nykyäänkin on ollut melko yleisesti hyväksyttävissä oleva status quo eli "tietenkään kaikki terveyteen liittyvää ei pidä tutkia ja tutkituttaa", on omatiimi-ideassakin eräänlaista ajan hankkimista antaa asioiden pitäytyä suht kehittymättömällä tasolla pitkän aikaa, jotta terveydenhuollon budjetoitavuuteen ei kohdistuisi niin paljon ulkopuolisia paineita muutosvaatimusten muodossa. Medikalisaation tapauksessa toiminnan budjetoitavuutta pyritään rauhoittamaan antamalla ymmärtää, että kaikenlainen liiallisuuksiin menevyys ihmisten tutkimisessa on paheksuttaavaa, kun taasen omatiimien tapauksessa kyse on eräänlaisesta lupauksesta, että ajan kanssa toiminta kehittyy sellaiseksi, että saadaan tuotettua, liiaksi hyvinvointialueiden rahaa tuhlaamalla, parempaa palvelua. Mutta eiväthän ne omatiimitkään mitenkään ihmeellisen hyödyllisiksi muutu, jos käytäntöjä uudemman tutkimustiedon hyödyntämiseksi ei ole, diagnoosien määritelmien liiallista laveutta esim. psykiatriassa ei myönnetä, potilastietojärjestelmät eivät tue mahdollisuutta huomioida potilaan selittämisiä paremmin, kouluttautuneisuus käytettyjen hyvinvointialueen erikoisasiantuntijoiden osalta jää keskeneräiseksi jopa suhteessa potilaiden itsensä tietämykseen ym.

Jos terveydenhuoltoalan johtajakoulutuksissa käyneet todella haluaisivat edistää jotain sellaista, mikä tarjoaa potilailla mahdollisuuden olla terveempiä yksilöitä, olivatpa he nohevia, utelioita ja kyvykkyitä tiedonetsijöitä itse tai olivatpa he terveydenhuollon "vietävänä", he panostaisivat sellaisten tekoälyratkaisujen kehittämiseen, jotka pystyvät a) selittämään päätelmiensä kulkua, b) paketoimaan muodostamastaan tekoälyisestä ymmärryksestä erilaisia ihmisiä varten soveltuvia tietokokonaisuuksia suhteessa ihmisellä meneillään olevaan päätelmän tekemiseen, c) tekemään ehdotuksia meneillään olevan vastaanoton aikana ja tausta-ajona, d) jalostamaan tietämystään potilaasta ilman, että sen täytyy kommunikoida välillisesti juuri terveydenhuollon asiantuntijan kanssa jonkin spesifikaation tai syntaksin mukaisesti. Tämän ei tarvitse tarkoittaa sitä, että tällainen tekoäly olisi "kaiken tajuava", sillä monestihan potilaiden ongelmat ja oireet ovat etiologisesti vähäisistä syistä johtuvia, vaikka oireilua voikin olla moneen eri terveydenhuoltoalan sektoriin liittyen. Terveydenhuoltoalan johtajan pitäisi päätöksientekijänä kyetä olemaan myös sellainen, ettei räätälöityä ohjelmistokehitystyötä jonkin konsulttiyrityksen kanssa aloiteta liiaksi sen kriteerin painotuksen vuoksi, että konsulttiyrityksen brandi ja imago tuovat jotain extrahyvää hyvinvointialueen vastaaviin.

Potilaiden kannalta ongelmallista on varmasti vielä kauan se, että potilaiden ei ole tarkoitus asioida hyvinvointialueiden palveluiden käyttäjänä vastaanottokäynnit sivuuttaen eli vaikka ajatus siitä, että potilas kommunikoisi viestintävälineiden välityksellä hyvinvointialueen tarjoaman tekoälytohtorin kanssa, ei ole edes absurdi, se on kuitenkin vastoin sitä, minkälaisena hyvinvointialueet halutaan pitää ja laajemmin, minkälaisena minkäkinlaisen ihmisen asema suhteessa muihin ihmisiin halutaan pitää. Hyvinvointialueiden halu tarjota eri alojen ammattilaisille paikka, jossa he voivat työskennellä, on tietysti hyödyllistä terveydenhuoltoalalta koulutuksensa hankkineille, mutta potilaiden kannalta ongelmallista on esim. se, että näillä ammattilaisilla ei koskaan ole käyttökelpoista valmiutta ajatella potilaiden tilannetta uusiksi sen vuoksi, että hänen oireiluunsa vaikuttavat sääntöjen joukot voivat vaihtua/muuntua jonkin parametroitavissa olevan syyn vuoksi. Vielä tässä vaiheessa epärealistisena, mutta jo horisontissa siintävänä voi kuvitella tekoälyn, joka pystyy kaikessa paljon muistavuudessaan ja lukuisia epävarmuuksia loputtomasti valmiina käyttöön ottavana olemaan kankeilematta mietinnöissään siten kuin paradigmoihinsa, diskursseihinsa ja käytäntöihinsä jämähtäneet terveydenhuollon ammattilaiset, yhdessä tai erikseen.

Tekoälytohtori tulisi sitä toteutuskelpoisemmaksi, mitä rajallisemmalla ymmärryksellä se pystyy palvelemaan erittäin hyvin useita potilaita suoraan. Eihän ihmisenkään tarvitse ymmärtää esim. biologiasta paljoakaan, jotta hän pystyy ymmärtämään, miten uni, ravitsemus, lenkkeily, mentaaliset toiminnot, stressi ym. liittyvät ja vaikuttavat toisiinsa, mutta toki sitä parempaan ja varmempaan ymmärrykseen asioista pääsee, mitä laadukkaammin pystyy avusteitta ymmärtämään tai muistamaan mihinkin mikäkin toiminnallisuus perustuu. Toisaalta, jossain vaiheessa ymmärrettävyyden muodostaminen yhdestä ihmisestä muista ihmisistä johdetun tiedon perusteella voi ajautua jonkinlaisiin epävarmuuksiin, jos ei voida päästä selvyyteen esim. siitä, minkälaiset geenit jollain ihmisellä on ja millä tavoin ne missäkin tilanteessa ilmentyvät. Siltikin, tekoälytohtorin oppivaisuus mahdollistaisi sen, että se voisi potilaan kanssa kommunikoinnin ja potilaan tehtyjen kokeilujen edetessä antaa ohjeita, jotka hienostumisissaan voisivat jossain vaiheessa olla niin hyödyllisiä, että potilas kokee saaneensa riittävän avun, sillä eiväthän kaikki tarvitse tai halua olla superoptimoituja yli-ihmisiä.

Häirinnästä terveydenhuollon ammattilaisille selittäminen on erityisen ongelmallista, koska nykyjärjestelmällä ei ole kummoisempia valmiuksia ymmärtää oikein millään tasolla yksilöistä organisaatioiden erillisiin yksiköihin, miten erilainen häirintä voi vaikuttaa ihmiseen, hänen mieleensä ja hänen metaboliikkaansa, suorasti tai epäsuorasti, viiveellä tai nopeasti. Tästä saataisiin eräs jotakuinkin rajattavissa oleva ongelma-alue tekoälytohtorin kanssa mietittäväksi, johon voisi prosessina ottaa hyvin mukaan myös ihmisasiantuntijoita kunhan asioita olisi ensin esiselvitelty tekoälytohtorin kanssa. Erityisiä haasteita voisi toki aiheutua esim. siitä, että toisinaan häirityksi johtuminen voi johtua siitä, että aivojen tai elimistön toiminta on jollain tavoin tavanomaisuuksista poikkeavaa, eikä tätä poikkeamaa voi välttämättä mittaroida tai kuvantaa sillä tapaa, että löydöksiä voitaisiin verrata johonkin tutkimustietoon ja siten saavuttaa jotain eksaktia, jossa pitäytyä päätelmiä tehdessä tai ideoita nakkaillessa. Joiltakin osin potilasta voitaisiin silti ehkä auttaa kuten vaikkapa resilienssin lisäämisen muodossa, joka voisi kohdistua vaikkapa ravitsemuksen ja liikunnan laadun ja määrien optimoimiseen. Tavallisella ihmispsykiatrilla häirinnän mieleen vaikuttavuudesta keskustelu ei todennäköisesti johda mihinkään hyödylliseen, jos lääkekokeiluja ei lasketa sellaiseksi, vaan saattaapa olla jopa niin huono tsäkä potilaalla, että psykiatri on eräs sellaisista, jotka ovat osana johonkin tiettyyn henkilöön kohdistuvaa häirintätoimintaa.

Juuri se, että tekoäly pystyisi "paketoimaan muodostamastaan tekoälyisestä ymmärryksestä erilaisia ihmisiä varten soveltuvia tietokokonaisuuksia suhteessa ihmisellä meneillään olevaan päätelmän tekemiseen" mahdollistaisi useiden eri ammattilaisten ottaa osaa saman aihekokonaisuuden mietintään ilman, että heidän mielensä tukahtuu kaikesta potilastietojen lukemisen ymmärtämisen yrittämisestä. Toki tekoälyn pitäisi toki voida jotenkin voida muodostaa ymmärrys siitä, mitä joku ammattilainen onkaan miettimässä, mutta toisaalta samankaltaisten ammattilaisten kouluttautuneisuuden samankaltaisuus tarjonnee jonkinlaista lähtökohtaa heidän ammattiryhmälleen kohdistettavan tietokokonaisuuden muodostamiselle. Häirinnän kohteena olevahan voi esim. käyttää lenkkeilyä mielensä hyvinvoinnin paranteluun, mikä taasen aiheuttaa tarvetta pitää huolta ravitsemuksestaan ja lenkkeily itsessään voi aiheuttaa esim. rasittumia, joita varten on jo keksitty mm. fysioterapeutien koulutus. Miksi ihmeessä potilaan pitäisi aina erikseen selittää samoja asioita, kenties jotain oleellista vahingossa unohtaen, kun tekoäly voi generoida sopivia tietokokonaisuuksia, joita se voi höystää animaatioilla ja muilla ymmärrettävyyttä avustavalla? Tekoäly voisi toimia myös kolmantena osapuolena vastaanottokäynneillä esim. tiedonhaun osalta, jottei tarvittaisi uutta vastaanottokäyntiä sen vuoksi, että ihmisasiantuntija ei juuri sillä kertaa osannut ottaa johonkin asiaan paremmin kantaa.

Toisin kuin ihmisten, koneiden, laitteiden ja ohjelmistojen ei tarvitse välittää kellonajoista, joten ne voivat esim. käsitellä dataa vaikka öisin ja informoida, päätelmiensä kulkua samalla selitellen, minkälaisia toimenpiteitä potilaan suhteen pitäisi tehdä tai mitä kannattaisi kenties pikaisesti kokeilla, jotta hänen häirittynä olemisen tuntemuksensa eivät aiheuttaisi lisäkomplikaatioita ja oireiluja, jotka monimutkaistavat oirekokonaisuuksien ymmärtämistä ja siten edes jonkinasteisen parantumisen mahdollisuuksia. Häirintähän on siis yleensä eksogeenistä eli ihmisestä ulkoista, vaikka se hänessä vaikuttaakin, joten "loppuun asti parantuminen" ei täten välttämättä olisi mahdollistakaan ellei tekoälyllä ole esim. mahdollisuuksia nostaa ja laskea sitä siltaa, jonka kautta potilaan häiritsijät tapaavat kulkea.

Häirityksi tulleen tai sellaisena olevan kannalta olisi tietysti ongelmallista, jos uutisissa paljon olleiden terapiatakuiden ja mielenterveyspalveluiden lisäämisen eräänä tarkoituksena on saada lisää selvyyttä siitä, miten minkäkinlainen häirintä toimii, sillä kun useammat hakeutuvat mielenterveyspalveluiden luo ja niissä on enemmän ihmisiä vastaanottamassa, joka puolelle Suomea levittäytyneinä, sitä nopeammin ja useamman ihmisen osalta vertailtavasti häirinnän toimivuudesta saadaan selvyyttä. Onhan toki naiivia luulla, että terveydenhuoltoalalla työskenteleminen tarkoittaisi sitä, että henkilö on rehellinen, varsinkin jos kokonaisia terveydenhuollon yksiköitä voi rektytointi- ja onboarding-käytäntöjen vuoksi olla ikään kuin pilaantuneita sillä tapaa, ettei siellä monikaan ensisijaisesti potilaiden etua ajattele. Tämä pilalle mennyys voi ilmetä esim. siinä, kuinka otetaan vastaan toimenpide-ehdotuksia ulkopuolisilta tai annetaan tietoja potilaasta näillä ulkopuolisille. Se, mitä uutisissa sanotaan terveydenhuoltoalan henkilöstön luotettavuudesta, on paljolti hämäystä ja sen yleisen luulon ylläpitämistä, että "nämä mitkä jäivät tällaisista teoista kiinni, ovatkin sitten ainoita vilpillisiä", vaikkei näin olekaan.

Jos tekoälytohtoria käytäisiin kehittämään häirittyjen ihmisten hyödyksi, pitäisi ehkä lähtökohdaksi ottaa mm. se, että se ei käyttäisi diagnoosiluokitteluja kuin vasta niissä vaiheissa, missä se generoi tietokokonaisuuksia ihmisille, koska se jos käyttää omassa "ajattelussaan" sellaisia, siinä voi olla vähän samankaltaista ajatteluun vaikuttavuutta kuin jos ihminen tulee saaneeksi tietoonsa jonkin asian nimen, jota hän on aiemmin ajatellut enemmänkin emotionaalisen älykkyyden avulla ja vähän sumeasti, nimen kiinnittyminen tuohon johonkin saa ajattelun sen osalta käymään fakkiutuneemmaksi. Siitähän on ollut monenlaista polemiikkiäkin, kuinka esim. psykiatriset diagnooset eivät todellakaan ole mitään tarkkarajaisia ja ihmisiä kaikissa tilanteissa hyvin luokittelevia, eivätkä ne edes aivokuvantamisten perusteella ole samoista etiologisista syistä johtuvia, joten mitäpä tekoälykään pitäytymään liian yksinkertaisissa ihmisluuloissa.

häirinnän tarkoituksista toisaalla kerrottuna

(tekstikatkelmaa: Työttömyyden aikaa, "Syitä ja motivaatioita häirinnälle")

Mahdollisia syitä häirinnälle, jota on monen muunkinlaista kuin sarjoja yksittäisiä, selkeästi erottuvia tekoja, ovat mm. vaikuttamisen harjoittelu, antiesimerkkinä käyttäminen syrjäytymisprosessia kiihdyttämällä, poliittiset syyt, yhteistoiminnan harjoittelu, pelillisyys, koventuneet asenteet, neuraaliverkkojen harjoituttaminen, tietoteknologia-avusteisen häirinnän automatisointi, "kun kerran aloitettu, niin eihän sitä keskenkään viitsi jättää"-asenteet, mielen toiminnan opiskelu, muiden huijaaminen osallistumaan häirintään, häirintätoiminnan skaalattavuuden valmistelu, ihmiskonversiot (lisää häirintään osallistujia mukaan), yhteiskunnan penetraatiotestaaja (saako virallisia tahoja muuttamaan häirintään väheksyvästi suhtautumistaan) ja sometestaaja (saako häirinnästä kertovaa viestintäänsä ihmisten luettavaksi ja eteenpäin levitettäväksi).

(tekstikatkelmaa: Vohkare 4, "Häirinnän tavoitteita ja keinoja")

Eksekutiivisten toimintojen häiritseminen. Monesti tärkeässä asemassa ohjailtaessa jonkun yksilön ajatuksellista tai toiminnallista käytöstä, koska kohdeyksilö ajautuu lähemmäksi moodia, missä hän tekee valintoja ja suoritteita jo opittujen skriptien ja muodostuneiden assosiaatioverkostojen signalointien pohjalta.

Muistuttavien, laukaisevien ärsykkeiden pohjustus. Junnaamalla ehdollistettuja tai joskus jopa taktisen nokkelasti aiheutetut ankkurit (NLP-terminologiaa), joilla saa kohdehenkilön tietynlaiseen mieleentilaan, kokemuksen muistamisen valtaan tai tuottamaan tietynlaisen reaktion, ovat mitä tavanomaisempia keinoja ohjailla jonkun henkilön käytöstä ja ajatuksia.

Muistojen tuhoaminen, unohduttaminen. On liiankin tavanomaista, että ensin nostetaan mielestä esiin jotain menneitä tapahtumia, annetaan kohdehenkilön jonkin aikaa lämmitellä niitä enemmänkin esiin ja sitten kytkeä tilanteeseen mukaan jotain erittäin ärsyttävää, joka jättää haitallisia muistijälkiä aiempiin muistoihin kytkeytyvästi. Eksekutiivisten toimintojen (muistitoiminnot, päättelykyky ym.) samanaikainen tai edeltävä häiritseminen on tavanomaista.

Aivojen välittäjäaineiden kuluttaminen. Koska muistot ja hienoiset emootiot aiheuttavat kaikki aivojen välittäjäaineiden kulumista, voi häiritsijöitä houkuttaa ajatus sellaisten "assosiaatioklustereiden" luomisesta, jotka pysyvät mahdollisimman pitkään aktiivisina, ajatukset toinen toisiaan uudestaan ja uudestaan herätellen, "kunnes dopamiinit on lopussa ja glukoosistakin alkaa olla puutetta". Tilastollistaminen ja analysoitavuus. Jotta yksilöä voi ohjailla missään määrin, häntä on vähintäänkin monitoroitava eri yhteyksissä siten, että kerätään johonkin tietokantaan määritettyjen mallien pohjalta dataa kohteesta. Tätä dataa voidaan sitten hyödyntää mm. tilastollistamisessa ja analyysissä.

Neuraaliverkkojen harjoituttaminen. Koneoppimisessa ja kognitiotieteissä neuraaliverkot ovat malleja, jotka voivat olla valmiiksi opetettuja tai itseoppivia, niitä voiden hyödyntää esim. sen arvioimiseen, mitä tuhansista, sadoista tai kymmenistä vaihtoehtoista joku henkilö tulee valitsemaan (esim. reittivalinnat tai tuotteet verkkokaupassa). Häirintäkäytössä niiden avulla voidaan järjestää häirintätapahtuma ennalta sinne mihin (tai mitä kautta) kohdehenkilö todennäköisimmin tulee kulkemaan. Itseoppivia neuraaliverkkoja voi ajatella voitavan huijata niin paljon, että niistä ei ole enää hyötyä kenellekään, valmiiksiopetettujen voidessa olla niin vajaasti toimivia, että kohdehenkilö pääsee ajoittain pälkähästä.

Goldbergin kone -ohjailu. On luotavissa sellaisia suggestioihin pohjautuvia ohjauskeinoja, joiden avulla saadaan joku henkilö esim. kulkemaan pitkänkin matkaa täsmälleen tietyistä reitin pisteistä toiseen tiettyyn pisteeseen ja toimimaan tuon kulkemisen aikana vähintään suurinpiirtein tietyllä tavalla esim. sanankäytön ja elekielen osalta.

LAB-ammattikorkeakoulun ylläpitämään LAB Focus -blogiin ja LAB Pro -julkaisualustaan on kolmen viimeisen kolmen vuoden aikana ehtinyt kertyä muutama tuhatta kirjoitusta opettajilta, opiskelijoilta, tutkijoilta, asiantuntijoilta ym., joten kirjoitusten aiheiden ja näkökulmien kattavuutta tarkasteltaessa voinee perustellusti olettaa, että puutokset ja vajeet aiheissa ja näkökulmissa kertovat paljon siitä, mihin asioihin ei päivätyössä, projekteissa, kokeiluissa ym. keskitytä ollenkaan.

LAB Focus -blogin luonnehditaan sisältävän kirjoituksia "LAB-ammattikorkeakoulun vahvuusalueiden tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiotoiminnasta sekä siihen liittyvästä koulutuksesta", jotka "perustuvat tekijän asiantuntijuuteen ja LAB-ammattikorkeakoulussa tehtyyn työhön". LAB Pro -julkaisualusta "julkaisee suurelle yleisölle tai oman alan ammattiyhteisölle suunnattuja artikkeleita, jotka voivat olla mm. katsauksia oman alan opetuksen kehitykseen, hankkeiden kuulumisia tai perusteltuja kannanottoja ajankohtaiseen keskusteluun". Molempien kirjoittajissa voi olla mukana "LABin ulkopuolisia henkilöitä, kuitenkin niin että myös LABin oman henkilökunnan panos näkyy tekstissä".

Kun kyseisen blogin ja julkaisualustan sisältö otetaan yhteiseen tarkasteluun rajauksella, jossa tavoitteena on saada vastaus kysymykseen "millä tavoin näissä julkaistuissa kirjoituksissa ilmenee neljäkymppisen paikkakuntalaisen terveyden ja hyvinvoinnin omatoimisen edistämisen avustaminen", saadaan kirjoituksien otsikoiden ja ingressien perusteella jatkotarkasteluun kirjoitukset lajitelluiksi seuraavanlaisiin selaimen (Firefox) kirjanmerkkikansioihin:

• asiakkaat ja palvelumuotoilu
• yrityksen kehittäminen
• yritys asiakkaillepäin
• johtajuus
• kartoittaminen, verkostoituminen
• tulevaisuusnäkymiä
• startup-toimintaa, teknologiakarttaa, innovointia
• oppiminen, opiskelu, knowledge service
• ihmiset työelämässä, työnhakijoina
• huomioita hyvinvoinnista
• liikunta, liikkuminen
• sote-kehitys
• yhteiskehittäminen, osallistuttaminen
• peliala, pelillisyys

Valintakriteerien käytön jälkeenkin jatkotarkasteluun asti pääse lähes useita satoja kirjoituksia. Useimmat kirjoitukset varsinkin LAB Focus -blogissa ovat melko lyhyitä ja sisältävät muutaman viitteen esim. artikkeleihin ja LAB-ammattikorkeakoulun projektiin. Molempien kirjoituksissa vilisi paljon sanoja kuten tekoäly, digitalisointi ja hyvinvointiteknologia. Huomioiduksi tulevat työntekijöiden perehdyttämisen merkitys, ohjelmistorobotiikka terveydenhuollon apuna, yhteiskehittäminen loppukäyttäjien kanssa, oppimismetodien kelpoisuus, asiantuntijoiden jatkokehittymisen mahdollisuuden tärkeys ym., mutta oikeastaan missään kirjoituksessa ei osuta siihen, mitä tässä lähdettiin etsimään.

Yhteiskehittämisestä hössötetään, tulevaisuudentutkimusta pidetään yleisesti tärkeänä, opiskelijoiden hyvinvointiin pitäisi tietenkin panostaa, startup-toiminta sinänsä on kiva juttu, jossain on jo otettu jotain käyttöön, johtajuuden merkitys varmastikin kasvaa tulevaisuudessa ym., mutta missä ovat kaikki ne jutut, joissa ilmentyisi, kuinka paikallisesti toimivaa, merkittävässä asemassa olevaa hyvinvointialuetta kehitetään siten, etteivät ihmiset jo 30- ja 40-vuotiaina kokisi, että eihän hyvinvointialueella (terveydenhuollon rajoissa) ole heille mitään muuta tarjottavaa kuin pelkkää yksinkertaista palvelua keskinkertaisilla valmiuksilla varustelluin työntekijöin.

Eräälläkin viikolla kokeiltu oma-aloitteesuuttaan, kuinka venäläinen, jotenkuten suomea puhuva psykiatria EKHVA:n mielenterveyspalveluissa pärjää päättelyssä, jossa täytyisi ottaa huomioon lenkkeilyn merkitystä mentaaliseen hyvinvointiin, stressoreiden vaikutusta hetkelliseen ajattelukykyyn, aiempien potilasmerkintöjen vääristymien kasautuvaa vaikutusta asiantuntijoiden päättelyssä, ruokavalioon vaikutettavuutta analysoivilla mobiilisovelluksilla, lääkekokeilun aloittamista tarkkaavaisuuden ja jaksavuuden parantamiseksi ym., mutta hän oli käytännössä joka asian kohdalla sitä mieltä, että ei ole hänen asiansa miettiä moisia, koska kaikki tällainen on "tutkijoiden tehtävää" ja että hän tekee vain erotusdiagnostiikka (eli käytännössä arpoo "sopivia" diagnooseja). Hän toisteli usein sitä, että "ei jaksa", "ei viitsi", "muutkaan psykiatrit". Siinäpä taas osoitusta hyvinvointialueen hallinnon, aluehallinnon, aluevaltuuston ja mikseipä samalla myös kaupunginvaltuuston surkeasta kykenevyydestä vaikuttaa asioihin laadukkasti.

Erotusdiagnostiikka tarkoittaisi sitäkin, että jos potilaalla on hetkellisiä, mutta runsaina absoluuttisina määrinä toistuvia, muiden ihmisten aiheuttamia stressioireita, jotka vaikuttavat mm. hänen muistitoimintoihinsa (https://en.wikipedia.org/wiki/Effects_of_stress_on_memory), sellaista varten ei olisi riittävän "sopivaa" diagnoosia ja täten potilas jäisi täysin ilman apua, sillä ainakin tämän yhden psykiatrin mukaan psykiatrialla on oikeus olla miettimättä asioita. Ei sinänsä ainoa EKHVA:n psykiatri, jonka mukaan "hän tekee vain erotusdiagnostiikkaa". Eräs toinen lisäsi tällaiseen kommenttiinsa vielä senkin, että jos haluaa puhua "henkevistä asioista" voi sellaisista keskustella sairaanhoitajan kanssa. Tämän jälkimmäisen hän sanoi kuin hänen olisi ollut vaikea keksiä, mihin sairaanhoitajia psykiatrian puolella edes tarvitaan. Miten tällaiset "asiantuntijat" pystyvät arvioimaan edes esim. koulu-uhkaajien mielentiloja ja heidän toimintaansa vaikuttaneita seikkoja?

Kuten itse tehdystä konseptikaavioista voi jotakuinkin lukea, kolmen tahon eli LAB-ammattikorkeakoulun, hyvinvointialueen (EKHVA) ja "eriytyneet tahot" (yritykset, hyvinvointialueen osa ym.) pitäisi toimia yhteistyössä, ottaa huomioon loppukäyttäjien, opiskelijoiden ym. kritiikki ja ideat, jotta tehtävä kehitystyö voisi palvella paremmin monenlaisia ihmisiä sillä tapaa, että käyttöön tulisi parempia tutkimusmenetelmiä, omatoimisuuden mahdollisuuksia ym.

Tässä seuraavaksi muutama tekstikatkelma kirjoituksista LAB Focus -blogissa ja LAB Pro -julkaisualustalla, jotka ikään kuin antavat ymmärtää, että kyllä siellä sitten kuitenkin jotakuinkin ajan hermoilla ollaan, vaikka soveltamisten kohdentamisissa onkin paljon vajetta. Niiden jälkeen linkit kaikkiin loppuihin jatkotarkasteluun otettuihin kirjoituksiin.

Digitaalinen kompetenssi sisältää teknisten taitojen lisäksi syvällisempää osaamista, jonka avulla ammattilainen kykenee vastaamaan monimutkaisiin haasteisiin. (https://www.labopen.fi/lab-pro/digitalisaatio-muokkaa-voimakkaasti-tulevaisuuden-osaamisvaatimuksia-terveydenhuollossa/)

Uudet teknologiat, mm. robotiikka ja tekoäly voivat auttaa hoitajapulan ratkaisemisessa, kun hoitajat keskittyvät potilaisiin ja välittömään hoitotyöhön robottien hoitaessa avustavia tehtäviä. (https://blogit.lab.fi/labfocus/tekoaly-ja-robotiikka-soten-palveluksessa/)

Virtuaaliassistentteja voidaan käyttää myös sosiaali- ja terveysammattilaisten tukena esimerkiksi tiedonhakuprosessien nopeuttamisessa ja asiakaspalvelutilanteissa vastausten suosittelussa ammattilaiselle. (https://blogit.lab.fi/labfocus/tekoaly-auttaa-sosiaali-ja-terveysalan-asiakaspalvelutilanteissa/)

Mikäli tekoälyratkaisut on integroitu taustajärjestelmiin eli asiakas- ja potilastietojärjestelmiin tai paikkatietoon, asiakas saa yksilöllistä käyttökokemusta tekoälyn tunnistaessa käyttäjän tilanteen. (https://blogit.lab.fi/labfocus/tekoaly-auttaa-sosiaali-ja-terveysalan-asiakaspalvelutilanteissa/)

Terveysteknologialle virallista määritelmää ei ole olemassa, ja usein terveys- ja hyvinvointiteknologia saattavat sekoittua keskenään. Erottelu voidaan kuitenkin tehdä niin, että hyvinvointiteknologiaa ovat pääasiassa kuluttajille suunnatut ratkaisut ja terveysteknologiaa myydään sosiaali- ja terveydenhuollon palveluntuottajille. (https://blogit.lab.fi/labfocus/hyvinvointiteknologia-tutuksi/)

Nanorobotit uivat suonien sisällä 24/7 ja näin monitoroivat elintärkeitä elimiä koko ajan. (https://blogit.lab.fi/labfocus/nano-ja-mikrorobotit-seka-tekoaly-osana-tulevaisuuden-terveydenhoitoa/)

Minkälaisia toimijoita Etelä-Karjalassa toimii sote-datan parissa? Minkälaista osaamista sote-datan ympärillä vaaditaan, missä osaamista tarvitaan lisää? Mitä haasteita ja kehittämisen kohteita on matkalla sote-datan hyödyntämiseen ja sillä tehtäviin kokeiluihin ja testauksiin, kun kehitetään uusia palveluita ja tuotteita? (https://blogit.lab.fi/labfocus/etela-karjalassa-kaynnistyi-sote-datan-palvelutehdas/)

Ehkä kymmenien vuosien kuluttua erilaiset hyvinvointi- ja elämänhallintasovellukset osaavat varoittaa ja ohjata meitä niin, että ylipäätään tämän päivän sosiaalityölle on vähemmän tarvetta. (https://blogit.lab.fi/labfocus/teknologiaa-sote-alalle-osa-3-kurkistus-tulevaisuuteen/)

Uudenlaiset riskiryhmille kohdennetut "light"-palvelut, kuten hyvinvointi- ja terveysdataan perustuva terveysneuvonta ja elintapaohjaus osallistavat kansalaista oman terveyden edistämiseen ja ehkäisevät erilaisia kansansairauksia muistisairaudet mukaan lukien. (https://www.labopen.fi/lab-pro/kohti-terveydenhuollon-lahipalvelujen-hybridimallia/)

Kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin ja systeemisen muutoksen edistäminen edellyttää eri hallinnon alojen ja sektorien rajojen ylittävän yhteistyön vahvistumista ja toimintatapojen uudistamista asiakaslähtöisten palvelujen kehittämiseksi. Systeeminen muutos edellyttää palvelutuotannossa makro-, meso- ja mikrotasoilla tapahtuvaa muutosta ja muutoksen logiikan ymmärtämistä. (https://www.labopen.fi/lab-pro/kestavaa-ja-kokonaisvaltaista-hyvinvointia-systeemisella-muutoksella/)

asiakkaat ja palvelumuotoilu

• Asiakaskokemuksen merkitys IT-palveluissa – LAB Focus
• Asiakaspolun tutkiminen lisää asiakasymmärrystä – LAB Focus
• Asiakaslähtöinen palvelupolkumalli monisairaiden asiakkaiden kotihoitoon – LAB Focus
• Palvelupolkukuvaus kertoo potilaiden palvelukokemuksista – LAB Focus
• Segmentointi on asiakaskeskeisen liiketoiminnan perusta – LAB Focus
• Digitaalisten ratkaisujen vaikutus asiakkaan saapumisprosessiin – LAB Focus
• Digitalisaatio ja tekoäly muuttivat asiakaskokemuksen – LAB Focus
• Vain tietoisuus on rajana tekoälyn hyödyntämisessä asiakaspalvelussa – LAB Focus
• Käyttäjäpersoonat ‒ onnistu käyttäjäkokemuksessa – LAB Focus
• Teknologian ja työkalujen hyödyntäminen asiakaspolun kehittämisessä – LAB Focus
• Hyvinvointiteknologiaa on tarjolla, käyttäjät tervetuloa – LAB Focus
• Datan hyödyntäminen asiakaspersoonan mallintamisessa – LAB Focus
• Muotoiluluotaimet palvelumuotoilun työvälineinä – LAB Focus
• Vaikuttava asiakaskokemus sote-alan digipalveluissa – LAB Focus
• IoB – teknologian uusi avaintrendi tutuksi – LAB Focus
• Terveydenhuollon uusien tilojen haasteet käytännössä – LAB Focus
• Tiimimallin avulla asiakkaiden tarpeisiin vastaaminen tehostuu – LAB Focus
• Suunnittelua ja muotoilua tulevaisuuteen – LAB Focus
• Palvelujen suunnittelua, kehittämistä ja tutkimista – LAB Focus
• Palvelumuotoilu ja tiedostamattomat ennakkoluulot  – LAB Focus
• Kurkistus käyttökokemukseen vaikuttaviin psykologisiin ilmiöihin | LAB Open
• Asiakaskokemus digitaalisen markkinoinnin keskiössä | LAB Open
• Palvelujen muotoilua, systeemin suunnittelua vai sittenkin palvelujen suunnittelua? | LAB Open
• Muotoilemalla sujuvampia kaupungin palveluja – LAB Focus
• City as a Service- kohti yritysystävällistä kaupunkia – LAB Focus
• Digitaaliset ratkaisut ja demokratia – LAB Focus
• Kaupunkimuotoilutyöpajan fasilitointi ja toteuttaminen lukiolaisten kanssa – LAB Focus

yrityksen kehittäminen

• Innovoinnit tukevat alueellista elinkeinoelämää – LAB Focus
• Prosessilouhinnassa lähdetään asiakkaan tarpeesta – LAB Focus
• Toimistoautomaation uudet teknologiat kiinnostavat eteläkarjalaisia – LAB Focus
• Ohjelmistorobotiikasta apua pienyrittäjän arkeen – LAB Focus
• Ohjelmistorobotiikka tulevaisuuden teknologiana – LAB Focus
• Sisälle ohjelmistorobotiikan maailmaan – LAB Focus
• Muotoiluajattelu verkkokaupan suunnittelussa – LAB Focus
• Synteettisen datan mahdollisuudet – LAB Focus
• Tekoälyn käyttöönotto yrityksissä – LAB Focus
• Tekoälyn monet mahdollisuudet – LAB Focus
• Tekoälyä arkielämän liiketoimintaan – LAB Focus
• Mitä tekoälyllä pitäisi tehdä? – LAB Focus
• Miten kehittää tekoälyä eettisesti? – LAB Focus
• Tekoäly sanoo terve! – LAB Focus
• Hiljaisesta tiedosta hyöty irti – LAB Focus
• Digin hyödyntämisen monet mahdollisuudet – LAB Focus
• Tekniset kyvyt IT-toimittajan kivijalka – LAB Focus
• Todelliset kohteet pistepilvestä virtuaaliseen simulaatioympäristöön – LAB Focus
• Lisäarvoa lisätystä todellisuudesta – LAB Focus
• Pilvipalvelut tulevaisuuden teknologiana – LAB Focus
• IoT luo uusia tarpeita tuotekehitysosastoilla – LAB Focus
• Tuottavuusloikka rakennusalle digitalisaatiolla ja tekoälyllä – LAB Focus
• Aineistonhallinnan malli tukee hankkeessa kerättyjen aineistojen jatkokäyttöä – LAB Focus
• Datankeruulla kohti parempaa ymmärrystä – LAB Focus
• Havaintoja Tekoälytöntä vai tekoälykästä -webinaarista – LAB Focus
• Kohdennettua markkinointia sijaintisi perusteella | LAB Open
• Rakennetun ympäristön digitaaliset aineistot | LAB Open
• Pienissä yrityksissä tekoäly voi olla tukiäly | LAB Open
• Small data auttaa päätöksenteossa | LAB Open
• Miten rakentaa ohjelmistorobotti – osallistujien kokemuksia UiPath StudioX-lyhytverkkokoulutuksista | LAB Open
• Innovaatioita toimistoautomaatioon | LAB Open
• Digital Twin -koulutusta kehitetään LAB-ammattikorkeakoulussa | LAB Open
• Käyttökelpoinen digitaalinen kaksonen | LAB Open
• Tila käyttöliittymänä | LAB Open
• Digin hyödyntämiseen vaikuttavat tekijät | LAB Open

yritys asiakkaillepäin

• Mikrovideot yleisön aktivoinnissa – LAB Focus
• Tavoita katsojat YouTube -videoin – LAB Focus
• Verkkosivujen arkkitehtuuri vaikuttaa sivujen elinkaareen – LAB Focus
• Informaatiomuotoilun avulla ymmärrettävämpää viestintää – LAB Focus
• Mitä visuaalinen ilme kertoo brändistä? – brändi-ilmeen rakentaminen Hiukka Hyvä -projektille – LAB Focus
• MUX auttaa yrityksiä digitaalisissa mobiiliratkaisuissa – LAB Focus
• Toiminnallisen internetsivuston luominen – LAB Focus
• Kotiin vietävät palvelut ‒ henkilöstö mukaan kehittämään työtä ja brändiä – LAB Focus
• LAB UX Center – kilpailuetua käyttökokemusta parantamalla – LAB Focus
• Miksi on tärkeää luoda yritykselle brändi? – LAB Focus
• Houkutteleva tuotevalikoima parantaa kuluttajan ostokokemusta – LAB Focus
• Onko meillä palveluja, jos emme kerro niistä? – LAB Focus
• Terveyspalvelujen tarjoaja sosiaalisessa mediassa – LAB Focus
• Onnistunutta sisällöntuotantoa sosiaaliseen mediaan | LAB Open
• Sosiaalinen media kiireisen yrittäjän näkökulmasta | LAB Open
• How to convince organizations to take user experience seriously? | LAB Open

johtajuus

• Tiedolla johtaminen ja infograafit apuna hyvinvoinnin kuvaamisessa – LAB Focus
• Tiedolla johtamisen uusi aikakausi on alkanut – LAB Focus
• Visualisoidut skenaariot auttavat hahmottamaan tulevaisuutta – LAB Focus
• Suunnitelmallisuus ja luottamus parantavat palaverikäytäntöjä – LAB Focus
• Strategialähtöisestä osaamisen tunnistamisesta hyötyä työyhteisölle – LAB Focus
• Hallitustyöskentely simulaation aiheena – LAB Focus
• Etumatkaa etsimässä – LAB Focus
• Heuristinen arviointi on ketterä ja hyödyllinen työkalu yritysten tarpeisiin – LAB Focus
• Miten selviytyä tulevaisuudesta? – LAB Focus
• Tulevaisuuden ennakointi strategisena työkaluna Etelä-Karjalan majoitustoiminnassa – LAB Focus
• Monialaisuuden mahdollisuudet – LAB Focus
• Digi-HTA kertoo digipalvelun soveltuvuudesta sote-alalle – LAB Focus
• Digitalisaatio on terveydenhuollolle suuri haaste – LAB Focus
• Sote-alalle tarvitaan koulutusta tiedolla johtamiseen – LAB Focus
• LAB SoteCampus vahvistaa asiantuntijoiden tietojohtamista – LAB Focus
• Laatujohtamisen kehittäminen edellyttää ymmärrystä nykytilasta – LAB Focus
• Onko kehityskeskusteluille tarvetta nykypäivän organisaatioissa? – LAB Focus
• Tulevaisuustaidot tukevat strategisen ennakoinnin ja kestävän kehityksen tavoitteita – LAB Focus
• Kuntasektorin digitalisaation haasteena on raha ja resurssit – LAB Focus
• Digitaalisen transformaation johtaminen teknologiastrategian avulla – LAB Focus
• Liiketoiminnan digitalisointia etätyöpajoilla – LAB Focus
• Pienikin kehittämistyö voi merkitä paljon yrittäjälle – LAB Focus
• Kompleksisuusajattelusta hyötyä johtamiseen – LAB Focus
• Työnantaja, oletko huomioinut etä- ja hybridityön riskit ja mahdollisuudet? | LAB Open
• Digiteknologioiden kartoituksella merkittävä rooli yrityksen suorituskykyyn | LAB Open
• Kompleksisuus haastaa johtamisen | LAB Open
• Digitaalinen transformaatio kaupan alalla – toimintamallien muutos edellyttää taitavaa johtamista | LAB Open
• Kohti pelotonta organisaatiota | LAB Open
• Mikroyrityksen digitalisoituminen ilman teknisiä taitoja | LAB Open
• Visioita tulevaisuuden työelämän johtamisesta | LAB Open
• Innovatiivinen oppiva organisaatio | LAB Open

kartoittaminen, verkostoituminen

• Kohti digitaalista palvelukarttaa – LAB Focus
• Tulevaisuuden trendit haltuun teknologiakartalla – LAB Focus
• Teknologiakartta auttaa yrityksiä löytämään toisensa – LAB Focus
• Mitkä teknologiat kiinnostavat Päijät-Hämeen yrityksiä? – LAB Focus
• Robotiikan ja tekoälyn osaamistarpeet Etelä-Karjalassa – LAB Focus
• Luovien alojen verkostoja kutomaan – LAB Focus
• Toimijoiden verkostoituminen auttaa asiakasta – LAB Focus
• Kokemuksia monialaisesta yhteistyöstä LABissa – LAB Focus
• Työkalu amk-opiskelijoiden verkostoitumisen tueksi – LAB Focus
• Alumnit haluavat tavata toisiaan – LAB Focus

tulevaisuusnäkymiä

• Ei tulevaisuutta voi ennakoida – vai voisiko sittenkin? – LAB Focus
• Tulevaisuusajattelun ja ennakoinnin aamupäivä – LAB Focus
• Älä unohda ihmistä tulevaisuuden ennakoinnissa – LAB Focus
• Digitalisaatio muokkaa voimakkaasti tulevaisuuden osaamisvaatimuksia terveydenhuollossa | LAB Open

startup-toimintaa, teknologiakarttaa, innovointia

• Kyky nähdä toisin eli radikaali luova ajattelu – LAB Focus
• Luovuus ja volitio kokeilevan kehittämisen rakennusaineina – LAB Focus
• Tutkimus, kehitys ja innovaatiotoiminnan esittelyä Mikä TKI? -näyttelyssä – LAB Focus
• Ketterästi uutta kohti – LAB Focus
• Rohkeat prototyypit vievät kehitystyötä eteenpäin – LAB Focus
• Rohkeasti kehittämään tulevaisuuden osaamista hyvinvointiteknologian lisääntyessä – LAB Focus
• Näin kehitettiin Kokeilumestari-toimintamalli – LAB Focus
• Innovaatioagentit opiskelijayrittäjyyden asialla – LAB Focus
• Innovoinnilla opiskelijalähtöisyyttä yrityspalveluihin – LAB Focus
• Kokeilemalla haetaan kehittämiselle suuntaa – LAB Focus
• Kokeileva kehittäminen | LAB Open
• Viisaus lisääntyy kokemusten kautta | LAB Open
• Innovaatioekosysteemejä ja kokeiluympäristöjä – eli mitä? | LAB Open
• Startupien selviytymistekijät ja kaupallistaminen – LAB Focus
• StartHubin Online Accelerator auttoi startupeja verkossa – LAB Focus
• Startupit kaupallistamisen väylänä – LAB Focus
• Idearace-liikeideakilpailu yhdisti yrittäjiä ja opiskelijoita – LAB Focus
• Mitä muu työelämä voi oppia startup-maailmasta? – LAB Focus
• Startup-yrityksen kasvu tehokkailla kasvuhakkeroinnin menetelmillä | LAB Open
• Mikrorahoituksen tärkeys opiskelijatiimeille – LAB Focus
• LABin Lappeenrannan kampuksen opiskelijalähtöisten yritysideoiden määrä kasvussa – LAB Focus
• Yksinyrittäjien ja mikroyrittäjien elinvoimaisuuden edellytykset – LAB Focus
• Tiimiyrittäjien tilaremontilla nostetta opiskelutehoon – LAB Focus

oppiminen, opiskelu, knowledge services

• Oppimisanalytiikkaa osaksi ammattiin opiskelua – LAB Focus
• Mikro-oppimisesta tehoja organisaation toimintaan ja osaamisen kehittämiseen – LAB Focus
• Mikro-oppiminen rikkoo totuttua kaavaa ja tekee uuden oppimisesta helpompaa – LAB Focus
• Flipataanko yhdessä? – LAB Focus
• Virtuaalitodellisuus osana perehdytystä – LAB Focus
• Sairaanhoitajakoulutuksen suursimulaatioiden rantautuminen Lahden kampukselle – LAB Focus
• Lääkehoidon simulaatiot Lahden kampuksella – LAB Focus
• Harjoitteluun sisältyvä reflektiotyöskentely tukee opiskelijan ammatillista kasvua – LAB Focus
• Hyvinvointiteknologian testausta sosionomiopinnoissa – LAB Focus
• Learning for future using new virtual simulation environments – LAB Focus
• Älyteknologia tutuksi simulaatiotilassa – LAB Focus
• Teknologia- ja innovaatio-osaaminen sosionomikoulutuksessa – LAB Focus
• Etäopiskelussa hyvää on vapaus valita opiskelupaikkansa | LAB Open
• Haetaanko mikro-oppimisella vain osaamisen pikavoittoja? – LAB Focus
• Saavuttaako video verkkokurssin opiskelijat? – LAB Focus
• Oppimisvaikeudet haasteena oppimiselle – LAB Focus
• Aloittamisen vaikeus ja kuinka se taklataan – LAB Focus
• Verkkokurssit voivat helpottaa tai vaikeuttaa opintojen suoritusta – LAB Focus
• Opiskelijoiden näkemyksiä työn opinnollistamisesta sosionomikoulutuksessa – LAB Focus
• Opiskelijoiden kokemuksia työskentelystä projektityöntekijöinä hankkeessa – LAB Focus
• MOOC-oppimisalustaa pilotoitiin YAMK-opinnäytetyössä – LAB Focus
• Pedagogisen näkökulman toteutuminen verkko- ja etätoteutuksissa – LAB Focus
• Opiskelijoiden odotusarvot motivaatiotekijänä | LAB Open
• Voisiko totuuden­jälkeinen aika näkyä myös amk-opinnoissa? | LAB Open
• Tulevaisuuden oppimisalusta, missä olet? | LAB Open
• Opiskeluhyvinvoinnin kehittämisen näkökulmia, osa 1/3 – LAB Focus
• Opiskeluhyvinvoinnin kehittämisen näkökulmia, osa 2/3 – LAB Focus
• Opiskeluhyvinvoinnin kehittämisen näkökulmia, osa 3/3 – LAB Focus
• Stressi korkeakouluopiskelijoiden elämää hallitsevana ilmiönä – LAB Focus
• Korkeakouluopiskelijoiden hyvinvointia tukemassa – osa 6 – LAB Focus
• Pedagogista hyvinvointia kehittämässä työelämän innovaatiokorkeakoulussa – LAB Focus
• Tekoälyn hyödyntäminen opiskelijoiden palveluissa | LAB Open
• Tulevaisuuden opetus ja tekoäly – LAB Focus
• Verkko-opintojakson suunnittelusta toteutukseen – LAB Focus
• Teknologia-alan opetussuunnitelmien profilointi – LAB Focus
• Ennakkosuunnittelu ja valmistautuminen osana onnistunutta työpajaa – LAB Focus
• Digitaalinen kompassi suuntaa myös opetuksen ja TKI-toiminnan tavoitteita – LAB Focus
• Kolme tulevaisuuskuvaa suomalaisesta muotoilukoulutuksesta | LAB Open

ihmiset työelämässä, työnhakijoina

• Miten opiskelijat parantaisivat työnhakijakokemusta? – LAB Focus
• Jääkö perinteinen rekrytointi historiaan? – LAB Focus
• Hyvinvointia tukemalla voidaan houkutella lisää naisia IT-alalle – LAB Focus
• Miehiä lisää sote-alan opintoihin ja työelämään – LAB Focus
• Työnantajamielikuvaa rakennetaan onnistuneella viestinnällä – LAB Focus
• Millainen on tavoiteltava tulevaisuuskuva lahtelaisessa pk-yrityksessä vuonna 2030? – LAB Focus
• Työn koheesiosta ratkaisu sote-alan rekrytointiongelmiin? – LAB Focus
• Työelämä tarvitsee monipuolisia osaajia – LAB Focus
• Työkaluja tulevaisuuden työelämään – LAB Focus
• Oppilaitosyhteistyö – kanava työpaikkojen julkaisemiseen vai tavoitteellista yhteistyötä? – LAB Focus
• Osaaja vai tulevaisuuden huippuosaaja? – LAB Focus
• Mitkä ovat Lahden vetovoimatekijöitä osaajien silmissä? – LAB Focus
• Lahteen muuttavat ovat yli 40-vuotiaita tai ylemmän korkeakoulututkinnon suorittaneita – LAB Focus
• Korkeakouluopiskelijoiden työurat alueellisen kasvun kentällä | LAB Open
• Kansainvälisistä opiskelijoista apua työvoimapulaan Kaakkois-Suomessa | LAB Open
• Mistä ja miten löytyy se oikea kansainvälinen osaaja? | LAB Open
• Yritykset tarvitsevat kansainvälisiä osaajia | LAB Open
• Etätyöskentelyn myötä tulevaisuuden työelämän taidotkin muuttuvat | LAB Open
• Miksi tulevat osaajat kannattaa kohdata jo opintojen aikana? | LAB Open
• Tavoitteena onnistunut asettautuminen – LAB Focus
• Tunneälykäs esihenkilö ja emotionaalisesti älykäs tiimi – LAB Focus
• Vinkkejä kansainvälisessä tiimissä työskentelyyn – LAB Focus
• Sisäinen viestintä tukee työhyvinvointia – LAB Focus
• Työelämän parannus vai infoähky? – LAB Focus
• Sujuva virtaus on lean-filosofian A ja O – LAB Focus
• Inklusiivinen työyhteisö luo innovaatioita ja sitoutumista – LAB Focus
• Varo etätyöapatiaa – tunne itsesi ja rajasi – LAB Focus
• Keskusteluälykkyys vaativissa keskustelutilanteissa – LAB Focus
• Yhteisölliset digisovellukset edistämään organisaation sisäistä viestintää – LAB Focus
• Tiimityö etänä – oletko valmis muutokseen? – LAB Focus
• Kuka luotsaisi resilientin työyhteisön tulevaisuuteen? – LAB Focus
• Yhteisöllisyys mietityttää etätyön tekijöitä – LAB Focus
• Perehdytys yhdistyy palvelumuotoiluun – LAB Focus
• Millaiset ihmiset, sellainen työyhteisö – LAB Focus
• Itseohjautuva työ voi kuormittaa – LAB Focus
• Yksilöllinen ja digitalisoitu perehdytys osaamisen kehittämisessä – LAB Focus
• Teknostressi, tietojärjestelmän käyttöönotto ja työhyvinvointi – LAB Focus
• Tulevaisuuden metataidoissa korostuu ihmisyys – LAB Focus
• Perehdytys on onnistuneen työsuhteen perusta – LAB Focus
• Tilalla on väliä | LAB Open
• Etätyö – uhka vai mahdollisuus hyvinvoinnille? | LAB Open
• Etätyöpajojen ongelmat | LAB Open
• Työntekijän kasvutarve ja kehittyminen – LAB Focus
• Asiakas- ja palveluohjausosaaminen osallisuuden ja oikeudenmukaisuuden edistäjänä – LAB Focus
• Kokeilut asiantuntijana kehittymisen apuna – LAB Focus
• Opinnollistaminen kiinnostaa opiskelijoita – LAB Focus
• YAMK-opiskelija työelämäosaajana AMK-opetuksessa – LAB Focus
• E-oppiminen kiinnostaa yrityksiä Päijät-Hämeessä – LAB Focus
• Jatkuva oppiminen auttaa pärjäämään muuttuvassa maailmassa | LAB Open
• Kohti uudistuvaa ja uudistavaa täydennyskoulutusta | LAB Open
• Mikro-oppimista hyödynnetään laajasti isoissa organisaatioissa | LAB Open
• Työkaverina tekoäly – insinöörin osaaminen tulevaisuudessa – LAB Focus
• Ihmisen rooli automatisoidussa tulevaisuudessa – LAB Focus
• Logistiikkarobotti – hoitajan uusi työkaveri? – LAB Focus
• Tekoäly työkaverina – vastuu tiedon laadusta on kaikilla – LAB Focus
• Ohjelmistorobotti rakentuu kehittäjien ja yrityksen tiiviissä yhteistyössä – LAB Focus

huomioita hyvinvoinnista

• Miesten terveysvalinnat – LAB Focus
• Kulttuurin etiikka sosiaali- ja terveysalalla – LAB Focus
• Ruokavalinnoista apua masennukseen – LAB Focus
• Miehille verkkosivu hyvinvoinnin tueksi – LAB Focus
• Tietoinen laiskottelu | LAB Open

liikunta, liikkuminen

• Digitaaliset alustat parantavat pyörämatkailupalvelujen saavutettavuutta – LAB Focus
• Hyvinvointia kasvualustatoiminnasta – LAB Focus
• Teknologialla lisäarvoa fysioterapiaan? – LAB Focus
• Liikuntasovellukset motivoivat oppilaita liikkumaan – LAB Focus
• Sport Space -sovellus Kiipulan opiskelijoiden arjen liikuttajaksi – LAB Focus
• Konenäköteknologian avulla motivaatiota liikkumiseen – LAB Focus
• Keho ja mieli tasapainoon liikkuvuusharjoittelulla – LAB Focus
• Miksi liike on tärkeää? – Lisää liikettä opetukseen | LAB Open
• Liikkumattomuus uhkaa työikäisten työkykyä | LAB Open
• Esineiden internet ja tekoäly helpomman liikkumisen mahdollistajina | LAB Open

sote-kehitys

• Tekoälyn avulla voidaan sujuvoittaa hoitoon pääsyä – LAB Focus
• Tekoäly terveysteknologia-alalla – LAB Focus
• Tekoäly ja robotiikka soten palveluksessa – LAB Focus
• Tekoäly auttaa sosiaali- ja terveysalan asiakaspalvelutilanteissa – LAB Focus
• Hyvinvointiteknologia ­– esteitä vai mahdollisuuksia sote-alan pk-yrityksille? – LAB Focus
• Hyvinvointialan tulevaisuudennäkymiä – LAB Focus
• Hyvinvointiteknologia tutuksi – LAB Focus
• Sosiaalialan ammattilaisten näkökulmia sensoriteknologiaan – LAB Focus
• Nano- ja mikrorobotit sekä tekoäly osana tulevaisuuden terveydenhoitoa – LAB Focus
• Tulevaisuuden teknologiaa sote-palveluihin – LAB Focus
• Virtuaalitodellisuuden käyttömahdollisuuksia sosiaali- ja terveysalalla – LAB Focus
• Tiedolla johtaminen psykiatrian avohoidossa – LAB Focus
• Toimintakykytiedon kirjaaminen mobiilisovelluksella – LAB Focus
• Etelä-Karjalassa käynnistyi sote-datan palvelutehdas – LAB Focus
• Toiminnanohjausjärjestelmät terveydenhuollossa – hyötyjen ja käyttöönoton menestystekijöiden äärellä – LAB Focus
• Digitalisaatio työterveystarkastuksessa – LAB Focus
• Digitaaliset sovellukset osana mielenterveyspalveluita – LAB Focus
• IT-teknologian muutokset terveydenhoitajan työssä – LAB Focus
• Teknologiaa sote-alalle, osa 3: Kurkistus tulevaisuuteen – LAB Focus
• Teknologiaa sote-alalle, osa 1 :  Kuin vaihtaisi pölypussin – LAB Focus
• Teknologiaa sote-alalle, osa 2: Digitaalinen sosionomi – LAB Focus
• Digitalisaatiosta kotihoidon pelastaja | LAB Open
• Kotihoitoyritysten työntekijät tarvitsevat teknologiakoulutusta ja perehdytystä | LAB Open
• Kohti terveydenhuollon lähipalvelujen hybridimallia | LAB Open
• Sote-ammattilaiset kehittämis­hankkeissa – uusissa rooleissa uusia osaamistarpeita | LAB Open
• Kestävää ja kokonaisvaltaista hyvinvointia systeemisellä muutoksella | LAB Open
• Sensoriteknologian eettisiä näkökulmia | LAB Open
• Digitalisaation hyödyntäminen terveysalayksiköiden sisäisessä viestinnässä | LAB Open
• Digitalisaatio muuttaa työelämää ja työterveyshuoltojen toimintaa | LAB Open
• Hoitotyön kirjaamisosaamisen kehittäminen | LAB Open

yhteiskehittäminen, osallistuttaminen

• Yhteiskehittäminen edellytyksenä uusien sote-palvelujen rakentamisessa – LAB Focus
• Innovointia yhdessä innostuen – LAB Focus
• Luodaan uutta yhdessä yritysten kanssa – LAB Paja – LAB Focus
• Osallisuustyöstä löytyy rooli jokaiselle: "Vertaiselta viesti välittyy paremmin" – LAB Focus
• Käyttäjäymmärrystä kirjastopalveluiden kehittämiseen – LAB Focus
• Asiakasraati osana hyvinvointiteknologian kehittämistä – LAB Focus
• Hyvinvointiteknologia tehdään yhdessä – LAB Focus
• Sote-palvelut huippukuntoon yhteiskehittämisellä – LAB Focus
• Teknologia ikääntyneiden arjessa – LAB Focus
• Asiakkaan osallistaminen sote-palveluiden kehittämiseen – LAB Focus
• Yhteiskehittäen ja kokeillen sujuvampia kaupungin palveluja yrityksille – LAB Focus
• Asiakas mukaan käyttäjälähtöiseen kehittämiseen – LAB Focus
• Kliiniset osaajat yhteiskehittämässä asiakas- ja potilastietojärjestelmää – LAB Focus
• Asiakaskokemus osaksi mielenterveyspalvelujen kehittämistä – LAB Focus
• Tekoälytaiteen mahdollisuudet osallistavassa asiakastyössä – LAB Focus
• Entä jos luottaisimme osallistumisen voimaan? – LAB Focus
• Digitaalisten palvelujen kehittäminen julkisessa organisaatiossa – LAB Focus
• Simulaatio asiakaskohtaamisen kehittämisen välineenä – LAB Focus
• Alueellinen teknologiakartta täydentyy Päijät-Hämeessä – LAB Focus
• Osallistavaa käyttäjätutkimusta aidossa ympäristössä – LAB Focus
• Asiakashaastattelut LAB UX Centerin suunnittelun tukena | LAB Open
• Kokemuspäiväkirja ja sen hyödyntäminen tutkimuksessa | LAB Open
• Asiakas- ja henkilöstö­kokemuksen mittaamisen hyödyt kaupan alalla | LAB Open

peliala, pelillisyys

• Immersion vahvistaminen pelisuunnittelussa – LAB Focus
• Pelialan rekrytoinnissa ja työnhaussa on haasteita – LAB Focus
• Peliala vahvistaisi maakunnan elinkeinorakennetta – LAB Focus
• Kekseliäs hyötyy pelillistämisestä – LAB Focus
• Miksi vaikeat videopelit ovat suosittuja? – LAB Focus
• Pelillisyys aikuisten oppimisen tukena – LAB Focus
• Kuvataidetta ja pelialaa yhdistää visuaalisuus – LAB Focus
• Teknologian mahdollisuudet luontomatkailun kehittämisessä – LAB Focus
• Digitaalisen markkinoinnin pelillistäminen | LAB Open
• Fysioterapeuttiopiskelijat e-urheilun kentällä | LAB Open
• Gamifying horizon scanning: a futures literacy approach | LAB Open
• Metaverse – new mobile games era? | LAB Open
• Web3 on osoittautunut kuplaksi – jatkaako Metaverse trendiä? | LAB Open
• Videopeleistäkö seuraava matkailuinnovaatio Suomeen? | LAB Open

Hyvinvointialueiden aluevaltuustojen pöytäkirjoista, hyvinvointialuestrategioista, palvelustrategioista ja hyvinvointialueiden verkkosivuilta huomioitua..

Väliotsikoita:

• Erityisen hyvää lupaavuuksia hyvinvointialuestrategioiden sisällöistä
• Tavallisempaa hyvinvointialuestrategioiden visioille ym. olla tällaisia
• Mikä on hyvinvointialuestrategia?
• Osallistumisesta hyvinvointistrategian valmisteluun (strategiaprosessiin)
• Hyvinvointialuestrategioiden seuranta toiminnan käynnistyttyä
• Hyvinvointialueen asukkaiden ja palveluiden käyttäjien osallistumis- ja vaikutusmahdollisuudet

Erityisen hyvää lupaavuuksia hyvinvointialuestrategioiden sisällöistä

Edelläkävijyys on eräs sana, jota useampikin hyvinvointialue tohtii käyttää, mikä yhdessä teknologiaan kuten hyvinvointi- ja terveysteknologiaan viitaten toimii hyvänä erottavana tekijänä, mutta tällaisen esiintyminen visiossa, missiossa tai kriittisissä menestystekijöissä ei välttämättä tarkoittane sitä, että ollaan huiman edellä "kaikkia muita", vaan ehkä vain ihan vähän tai sitten ei sitäkään, koska kysehän oli vain tavoitteesta, jota tarkastellaan, jos muistetaan.

Hyvinvointialue on edelläkävijä digitaalisten sovellusten ja teknologian hyödyntämisessä. Vuonna 2023 laaditaan digipalvelujen tiekartta. (Länsi-Uudenmaan hyvinvointialue)

Hyvinvointialue kehittää aktiivisesti toimintaansa sekä hyödyntää uusinta teknologiaa ja ottaa käyttöön parhaita ja näyttöön perustuvia toimintatapoja. (Itä-Uusimaan hyvinvointialue)

Terveysteknologiaa hyödynnetään monipuolisesti elämänlaadun parantamiseksi ja hoitopolkujen tehostamiseksi. (Itä-Uusimaan hyvinvointialue)

vaikuttavin: tuomme teknologialla ja digitaalisilla ratkaisuilla ja monikanavaisilla palveluilla asiakkaille vaihtoehtoja ja prosesseihin tehokkuutta (Varsinais-Suomen hyvinvointialue)

Väsähtäneemmän version tällaisesta saa esim. Kymenlaakson hyvinvointialueelta:

Saavutettavat palvelut: Hyödynnämme digitalisaatiota palveluiden tuottamisessa

Mutta sentään:

Jatkuvan uudistumisen kulttuuri ohjaa toimintamme suunnittelua, päätöksentekoa ja toimeenpanoa. Teemme rohkeita valintoja, jotka vievät hyvinvointialuetta kohti yhteistä tavoitetilaa.

Uudistamisen kulttuuri ja sellaisen tapaiset ovat sinänsä ihan hyvältä kuulostavia. Varsinais-Suomen hyvinvointialueelta sama on sanottu vielä hiukan enemmän mielikuvia herättävämmin: "Jatkuva parantaminen ja oppiminen on tapamme toimia (suunnittele, toimi, tarkasta, korjaa)". Aikovat myös olla "terveyden ja sosiaalihuollon opiskelijoille Suomen paras ja yhdenvertainen koulutuspaikka".

Superlatiivit ovatkin olleet käytössä mm. Etelä-Savon hyvinvointialueella, jossa koetaan voitavan olla monessa asioissa parhaita ("paras työpaikka", "paras ja joustavin työnantaja") ja palveluissa jopa "suunnannäyttäjä".

Työnantajavetovoima vaatii hyvän johtamisen, osaavia työkavereita sekä molemminpuolista joustavuutta ja ketteryyttä. Työntekijöiden osallistuminen oman ja yhteisen työn kehittämiseen sekä riittävästi hajautetut esihenkilötyön vastuut.

Työntekijäviihtyvyyden ja omaan työhönsä vaikuttamisen osalta ehkä erikoisimman "strategiakärjen" on määrittänyt Etelä-Karjalan hyvinvointialue, joka tavoittelee sellaista henkilöstöön panostamista, jossa:

Pyrimme kokonaisuuden kannalta maksimaaliseen autonomiaan ja annamme täydet oikeudet kehittää työtä.

Ei tuollaista saatavilla olevilla tiedoilla pysty edes arvioimaan. Toinen strategiakärki eli "Hoidon porrastus ja erityistä huomiota vaativat asiakkaat kuntoon" sisältää tarkennuksessaan ("Kehitämme sote-omatiimimallia hyvinvointiasemilla asiakkaan tarpeet keskiössä") jotain uniikintuntuista, sillä "sote-omatiimimalli" kuulostaa sanana vähän sellaiselta kuin

Etelä-Karjalan hyvinvointialue haluaa myös olla edelläkävijä:

edelläkävijäyhteisö, jonka vuoksi hyvinvointialueellamme on saavutettavat palvelut, Suomen hyvinvoivin väestö ja onnellisimmat työntekijät

Mitenkähän se hyvinvoivin väestön osuus lasketaankaan, sillä esim. Kymenlaakson hyvinvointialue sanoo, että "suuri osa alueen asukkaista voi hyvin: lapsista, nuorista ja perheistä 80 %" eli eivät kaikki asukkaat ja hyvinvointialueen palveluiden käyttäjät hyvinvointialueen terveyspalveluita useinkaan edes tarvitse?

Hyvinvointialueiden visioista jonkinlaisen erikoismaininnan ansainneen Varsinais-Suomen hyvinvointialue, sillä sen visiossa ("Miltä onnistuminen näyttää 2026?) on olla ystävällisin ("tunnettuja ystävällisyydestä kaikissa kohtaamisissa") ja sille on annettu esimerkinomaisesti strategisen tavoitteen mittari "olimmeko ystävällisiä tänään". Ihan pelkkä leppoisa jutustelu hyvällä asiantuntemuksella toimisi myös.

Pohjanmaan hyvinvointialueen palvelustrategiassa on mainiosti muotoiltuja tavoitteita:

• jokainen saavuttaa oman täyden potentiaalinsa ja myötävaikuttaa yhteiskunnan kehittymiseen
• mahdollisimman monella on hyvä itsetunto, elämänhallinnan tunne, hyvät ihmissuhteet sekä mielekkäältä tuntuva työ ja vapaa-aika
• haluamme mahdollistaa sinulle hyvän toimintakyvyn ja aktiivisen osallistumisen elämän eri vaiheissa

Teknologioihin perustuvat ratkaisut ja teknologian käyttäminen avustimina erinäisissä yhteyksissä ovat välttämättömiä, jotta nimitys "tulevaisuuden sotekeskus" voisi koskaan saavuttaa "täyden potentiaalinsa". Keski-Suomen hyvinvointialuestrategia 2030:ssä tunnistetaan monta kohtaa, jossa niillä on tärkeä merkityksensä:

• Palvelujen (kasvokkain palvelut, kivijalkapalvelut, kotiin tuotavat palvelut, liikkuvat palvelut, etäpalvelut, digitalisoidut palvelut jne.) yhteensovittaminen sujuvaksi kokonaisuudeksi. Lähipalveluiden varmistaminen monimuotoisesti ja räätälöidysti.
• Palveluketjujen ja hoitopolkujen sujuvoittaminen ja päällekkäisyyksien karsinta.
• Hyvinvointialueen johtamisessa tarvittavan kattavan ja laadukkaan tietopohjan rakentaminen. Yhtenäiset ja joustavasti yhdisteltävät (modulaariset) tietovarannot.
• Kokemustiedon ja asiakaspalautteiden integroiminen muuhun tietoon ja kehittämiseen. Tutkimustiedon ja näyttöön perustuvan tiedon hyödyntäminen.
• Tiedon systemaattinen hyödyntäminen toiminnan kaikilla tasoilla (ennakointi, strateginen johtaminen, operatiivinen johtaminen, ennaltaehkäisevä toiminta, asiakastyö).
• Tekoälyn tarkoituksenmukainen hyödyntäminen suunnittelussa, toteutuksessa ja johtamisessa.
• Tiedon sujuva ja tarkoituksenmukainen jakaminen keskeisten toimijoiden kesken ja tiedon avoimuuden varmistaminen.

Jos teknologiaa ei käytetä riittävästi hyväksi ei paljon kohkatuista ennaltaehkäisevyyksistä ja ennakoimista tule mitään kummoisempaa, koska silloin henkilöstö on se, joiden mieli joutuu kuormittumaan tietokoneiden ja tekoälyjen sijaan. Etelä-Savon hyvinvointialue on kuitenkin sitä mieltä, että sen tulevaisuuteen sisältyy:

Kokoaan suuremmat asiakaslähtöiset palvelut ja toimivat palvelupolut. Ennaltaehkäisevien ja ihmistä lähellä olevien palveluiden kehittäminen. Asiakaskokemuksen ja asiakastiedon hyödyntäminen.

Lisäksi se tulee olemaan:

Suomen paras digitaalinen sote-keskus.

Samaan aikaan toisaalla:

Meillä on pulaa ammattitaitoisesta henkilöstöstä. Talouttamme rasittavat menopaineet, kulurakenne ja investointitarpeet. Lisäksi haasteita aiheuttaa myös tutkimus- ja innovaatiotoiminnan nykytila ja tietojärjestelmien kehittämistarpeet. (Pohjois-Savon hyvinvointialue)

Tavallisempaa hyvinvointialuestrategioiden visioille ym. olla tällaisia

Jokseenkin tavallisina ilmaisuina eräistä strategisista tavoitteista ovat vahvat peruspalvelut; vaikuttavuutta hyvällä johtamisella; yhteistyöllä hyvinvointia; ennakoivat, yhdenvertaiset palvelut; hyvinvoiva ja osaava henkilöstö (Keski-Pohjanmaan hyvinvointialue), joiden toteutumista tukemaan on määritelty joitain "kriittisiä menestystekijöitä" kuten veto- ja pitovoimainen työnantajakuva; onnistunut yhteistyö kuntien, järjestöjen ja muiden kumppaneiden kanssa; laadukas, turvallinen hoito ja palvelut; avoin ja rohkea viestintä ja markkinointi (Keski-Pohjanmaan hyvinvointialue). Lyhykäisesti sanottuna ja ilman perusteluita tällaiset eivät herättäne kovinkaan vahvoja mietteitä.

Pohjois-Karjalan hyvinvointialue tarjoilee useita samankaltaisuuksia kriittisinä menestystekijöinä ("Toimintamme on tuloksellista, laadukasta ja kustannusvaikuttavaa") ja strategisina tavoitteina:

• Toimintamme lähtökohtana on ennaltaehkäisy sekä hyvinvoinnin, terveyden ja turvallisuuden edistäminen yhteistyössä asukkaiden ja yhteistyökumppaneiden kanssa.
• Huolehdimme henkilöstön riittävyydestä, osaamisesta, työhyvinvoinnista ja sitoutuneisuudesta.
• Toimintamme on tuloksellista, laadukasta ja kustannusvaikuttavaa.

Määritettyjen arvojen osalta listaukset ovat monen hyvinvointialueen osalta "no niinpä tietysti"-laatua eli sellaisia, jotka eivät ärsytä ketään, mutta jotka ikään kuin antavat vaikutelman jonkinlaisista lupauksista siinä samalla.

Pohjois-Karjalan hyvinvointialueella arvoiksi on määritelty:

• asiakaslähtöisyys: inhimillistä, arvostavaa ja osallistavaa
• vastuullisuus: toimintamme on vastuullista, luotettavaa ja eettistä
• turvallisuus: henkilöstömme on ammattitaitoista
• yhdenvertaisuus: palveluita tarjotaan kaikille väestöryhmille
• avarakatseisuus: toimintakulttuurimme on avoin, muutoksiin valmis ja ennakkoluuloton

Etelä-Savon hyvinvointialueella taasen (eräästä hyvinvointialuestrategian luonnoksesta):

• YHDENVERTAISUUS Palvelumme ovat kaikkien lähellä ja tukena.
• VAIKUTTAVUUS Toimintamme on tarkoituksenmukaista ja vastuullista.
• ASIAKASLÄHTÖISYYS Palvelemme asiakkaita inhimillisesti ja arvostavasti.
• ROHKEUS  Uudistumme luovasti ja ennakkoluulottomasti.
• TURVALLISUUS Luomme turvaa asumiseen, työhön ja vapaa-aikaan.

Edes toimintatapojen ilmaisemisessa, strategisia periaatteita varten, ei lähelläkään kaikkien hyvinvointialueiden kohdalla ole rohjettu käydä erityisen spesifiseksi ilmaisuja muotoiltaessa, eikä innovatiivisyydestä tai täysin uusista toimintatavoista ole pelkistämiskierrosten jälkeen jäänyt erityisempää mainittavaa. Esimerkinomaisesti Pohjois-Pohjanmaan hyvinvointialueen "toimintapoja strategisia periaatteita varten":

• Ohjaamme tarvittavat resurssit perustason palvelujen vahvistamiseen hyödyntäen sähköisten palveluiden, työtapojen uudistamisen ja koulutuksen mahdollisuuksia.
• Kehitämme palvelutarpeeseen, tutkittuun tietoon ja asiantuntijoiden käytännön näkemyksiin pohjautuen moniammatillisia johtamis- ja toimintamalleja tukemaan palvelujen yhteensovittamista, vaikuttavuutta ja kustannustehokkuutta.
• Luomme rakenteet ja toimintamallit, jotka mahdollistavat osallistumisen ja yhteiskehittämisen asukkaille ja sidosryhmille.
• Rakennamme toimivat järjestelmät tukemaan tiedolla johtamisen toteutumista.

Kun viestitään potentiaalisesti kenelle tahansa, ei silloin haluttanekaan antaa ymmärtää, että mainitessaan pitkähkön tähtäimen aikomuksista ja tavoitteista, mukana olisi jotain liian uudenlaista tai kokeellisenomaista, jonka käyttö tai hyödyntäminen saattaisi mennä jotenkin pieleenkin, joten toimintatapojen ilmaisuista on ehkä siitä syystä jäänyt puuttumaan välineiden mainitseminen. Tällä tavoin tietynlaiset epävarmuudet on saatu pidettyä ilmaisuista poissa ja jäljelle on jäänyt varmuuksien ilmaisemisia kuten "rakennamme toimivat järjestelmät" ja "luomme rakenteet ja toimintamallit".

Mikä on hyvinvointialuestrategia?

Kymenlaakson hyvinvointialueen verkkosivuilta lyhykäisesti:

Hyvinvointialuestrategian tehtävänä on kuvata hyvinvointialueen toiminnan ja kehittämisen painopisteitä tuleville vuosille sekä linjata hyvinvointialueen palvelujen toteutukseen ja kehittämiseen liittyvät tavoitteet. Hyvinvointialuestrategian osaksi laaditaan sosiaali- ja terveydenhuollon palvelustrategia, jossa määritellään, millaisia tavoitteita palvelujen saatavuudelle ja saavutettavuudelle asetetaan, ja miten alueen palveluverkkoa ja lähipalvelujen saatavuutta kehitetään.

Päijät-Hämeen hyvinvointialueen verkkosivuilta hieman tarkemmin:

Päijät-Hämeen hyvinvointialueelle on laadittu strategia. Se on tärkeä asiakirja, joka ohjaa koko hyvinvointialueen toimintaa eli sosiaali- ja terveydenhuollon sekä pelastustoimen palvelujen järjestämistä ja tuottamista. Aluevaltuusto päättää strategian sisällöstä. Strategiaa varten aluevaltuusto teki valintoja siitä, mihin Päijät-Hämeen hyvinvointialueen toiminnassa on erityisen tärkeää keskittyä. Strategiassa määritellään myös tavoitteita hyvinvointialueen toiminnalle.

Laki hyvinvointialueesta määrittelee, että hyvinvointialuestrategiaa tarkentamaan tehdään kolme asiakirjaa; sosiaali- ja terveydenhuollon palvelustrategia, pelastustoimen palvelutasopäätös ja hyvinvointialueen talousarvio ja -suunnitelma:

• Palvelustrategiassa määritellään, miten sosiaali- ja terveyspalvelut toteutetaan Päijät-Hämeen asukkaille, asetetaan pitkän aikavälin tavoitteet sekä linjataan periaatteet hyvinvoinnin ja terveyden edistämiselle.
• Pelastustoimen palvelutasopäätöksessä määritellään pelastustoimen toiminnan tavoitteet, voimavarat, palvelut ja niiden taso. Palvelutasopäätöksessä on huomioitava pelastustoimen valtakunnallinen strategia.
• Talousarviossa ja -suunnitelmassa aluevaltuusto määrittelee hyvinvointialuekonsernin toiminnan ja talouden tavoitteet.

Hyvinvointialueen strategiaa täydentävät keskeiset toimintaohjelmat, joista päättää aluehallitus. Lisäksi toimintaa ohjaavat useat operatiivisen tason asiakirjat, joista päättää hyvinvointialueen johto.

Osallistumisesta hyvinvointistrategian valmisteluun (strategiaprosessiin)

Hyvinvointialueiden aluevaltuustojen pöytäkirjoista, joissa hyvinvointialuestragia hyväksytään, voi jäädä vaikutelma, että taas on aluehallitus virkamiehineen tehnyt varsinaisen työn ja aluevaltuusto sitten vain ehdottelee lauseenparsiin vähäisiä korjauksia ja hyväksyy sitten aluehallituksen ehdottamana, että hyväksytään viimeisin versio hyvinvointistragia lopulliseksi versioksi. Tai ainakin tavallaan lopulliseksi, sillä alistrategioista esim. palvelustrategiaa päivitellään soveltuvissa tarkastelukohdissa ja strategiassa pysymisen seuranta saattaa jollain tapaa olla jatkuvaa.

Hieman enemmällä selvittelyllä käy ilmi, että strategiakehitystyöhön on osallistunut monia tahoja. Näiltä muilta on esim. pyydetty virallisia lausuntoja, he ovat olleet mukana työpajoissa/yhteistilaisuuksissa tai heitä on pyydetty vastaamaan kyselyihin.

Pohjois-Pohjanmaan hyvinvointialue listaa verkkosivuillaan monenlaista ihmisten ja eri tahojen kohtaamista, joilla on ollut merkitystä hyvinvointialueen strategian valmistelemisessa (vuodesta 2020 lähtien) kuten:

• aluevaltuutetuille kaksi strategiatoria, kaksi sähköistä taustakyselyä ja useita seminaareja
• noin 250 yhteistyötilaisuutta ja työpajaa, joissa osallistujia yli 3 500
• asukkaille, henkilöstölle, järjestöille, yrittäjille ja muille sidosryhmille toteutetuissa kyselyissä vastaajia noin 6 000
• noin 15 yhteistyötilaisuutta kuntien vaikuttamistoimielimille
• strategiaa taustoittavassa sähköisessä väittämä-äänestyksessä vastaajia noin 1 150
• kaikilla kuudella alueella 2–3 henkilöstötilaisuutta ja lisäksi kaksi koko henkilöstölle avointa infoa
• kuntien ja kuntayhtymien johtoryhmien kanssa vähintään 1–2 tapaamista
• kaikkien alueellisten poliittisten seurantaryhmien kanssa kolme tapaamista
• yrittäjien ja sosiaali- ja terveydenhuollon palveluntuottajajärjestöjen säännölliset verkostotapaamiset keväästä 2021 lähtien
• tiedon välittäminen aktiivisesti muun muassa nauhoitettujen yhteistyötilaisuuksien, kirjoitusten, blogien ja sosiaalisen median kautta.

Jos kaikki hyvinvointialueet ovat tehneet selvittelyä tuntuman saamiseksi siitä, minkälainen strategia pitäisi olla, jotta sen voisi olettaa kelpaavan kaikilla, joihin sen toteutus jollain tavoin vaikuttaa, voisi kai ajatella, että eri hyvinvointialueiden hyvinvointistrategiat ovat täten vertailukelpoiset.

Etelä-Karjalassa eri valtuustoja on erikseen perehdytetty hyvinvointialueeseen liittyen ja asukkaillakin on loppuvuodesta 2022 käyty pitämään yhdensuuntaista, webkameroitua väestöinfoa, joissa voi kommentoida ja kysellä myös anonyymisti, sekä onpa perustettu jopa osallisuus- ja demokratiajohtokunta, vaikkei laki sellaista asukasosallistumisen edistämiseksi erikseen velvoitakaan. Aluevaltuustolla on ollut muutamia parin tunnin mittaisia, teemoittettuja tapahtumia aiheilla kuten "Organisaatiokulttuurin tunnistaminen ja muutoksen/muutoksessa johtaminen", "Hallinnon ratkaisut ja toimintamallit hyvinvointialueella", "Hyvinvointialueen ohjausmenetelmät, tarkastus ja arviointi sekä yhteiskehittäminen" ja "Tiedolla johtaminen, mitä kaikkea se voi olla uudessa mallissa".

Järjestöjä ja yhdistyksiä varten on ollut parin tunnin mittainen Järjestöjen strategiailta huhtikuussa 2022, josta 45 minuuttia kului Teams-huoneissa, joissa keskusteltiin "sote-uudistuksen tavoitteista järjestöjen näkökulmasta ja tunnistetaan vahvuudet, heikkoudet, mahdollisuudet ja uhat meidän alueellamme". Ryhmän fasilitaattori johti keskustelua ja kirjasi keskustelussa esiin tulleet näkökulmat, sekä kertoo lopuksi yhteenvedon ryhmän keskustelusta. Huoli järjestötoimijoiden eläköitymisestä nousi esille, mikä saattoi olla yhtenä syynä sille, miksi teknologisia ratkaisuja ei näissä keskusteluissa päätynyt fasilitaattorin listaamaksi asti. Lähellä innovatiivisuutta oli toive "Ketterämpi kokeilukulttuuri yhteistyöhön ja toimintaan. Järjestöyhteistyön kautta luovia ratkaisuja yhteisesti tunnistettuihin ongelmiin yhdessä julkisen kanssa." Etelä-Karjalan hyvinvointialueen blogia ei avainanalla "järjestöt" löydy kuin kaksi blogiviestiä, joista toinen kertoi juuri tuosta edellisestä ja toinen mainitsee marraskuussa olleet Etelä-Karjalan järjestöpäivät, jossa käynnistettiin myös "järjestökummitoiminta, johon aluevaltuutetut on kutsuttu mukaan. Kummitoiminnan ideana on tuoda hyvinvointialueen päättäjät lähemmäksi järjestöjen tekemää työtä ja välittää tietoa järjestöjen jäsenistöä ja asiakkaita koskevista asioista, ilmiöistä ja palvelutarpeista". Tapahtuman teemana oli "Etelä-Karjalan hyvinvointialueen ja järjestöjen yhteistyö".

Vaikka jonkin hyvinvointialuestrategiaan kerrotaan osallistuneen lukuisia eri tahoja ja millä ilmeisestikin tarkoitetun viestittävän, että juuri sellaisen vuoksi näkemysten huomioonottavuus on ns. kattava, ovatko monet lausunnot, kuulemiset, työpajat ym. kuitenkaan kokonaisuutena jonkinlainen todiste siitä, että on kuultu riittävästi eri tahoja? Huomioonottamisten määrä jossain näkemysten antajien kategoriassa voi johtaa luuloon, että "huomiointityö" on tehty ääriään myöten, mutta voisiko kuitenkin olla niinkin, että jonkinlainen harha on kuitenkin päässyt vaikuttamaan ja sen vuoksi toisilla hyvinvointialueilla on tullut ilmaistua paljon tenhoavampia visioita, tahtotiloja ja missioita? Lapin hyvinvointialue listailee esim. lausuntoja saadun tällaisilta tahoilta: Saamen kielen ohjausryhmä, hyvinvointi- ja yhdyspintalautakunta, osallisuus- ja asiakkuuslautakunta, Suomen saamelaisten keskusjärjestö/Suoma sámiid guovddášsearvi, SSG, JHL, Talentia Lappi ry, Invalidiliitto jäsenyhdistyksineen, Sámi árvvut ry, SámiSoster ry sekä Saamelaiskäräjät. Lapin hyvinvointialueen strategiaprosessiin kerrotaan osallistuneen kolmen verkko-osallistamisen kautta yhteensä 2340 osallistujaa koostuen niin asukkaista, työntekijöistä kuin kumppaneistakin. Lausuntoja ja kannanottoja on tullut yhteensä 49.

Lausunnot ja kannanotot on käyty läpi ja huomioitu strategian jatkovalmistelussa. Kokonaisuutena ottaen strategian tavoitteita ja painopisteitä pidettiin oikean suuntaisina, monipuolisina ja onnistuneina. Huolia nousi mm. siitä, miten strategia konkretisoidaan teoiksi ja miten strategiaa johdetaan niin, että tavoitteet toteutuvat.

Jonkinlaisia verkkoriihiä, vuorovaikuttaisia webinaareja ja otakantaa.fi.n käyttöä ovat hyödyntäneet useatkin hyvinvointialuetta valmistelleet tahot kuten Hyvinvointialueen väliaikainen valmistelutoimielin (VATE) saadakseen asukkailta, hyvinvointialueen tulevalta henkilöstöltä ym. (edes jotain) näkemyksiä esim. siitä, mitä hyvinvointialueelta toivotaan.

Otakantaa.fi-kyselyitä Etelä-Karjalan hyvinvointialueen asukkaille ja hyvinvointialueen palveluiden käyttäjille:

• https://www.otakantaa.fi/fi/hankkeet/737/osallistuminen/1365/kysely/
• https://www.otakantaa.fi/fi/hankkeet/638/osallistuminen/1164/keskustelu/#comments

Sinänsä suuret määrät kuultuja organisaatioita kuten yli 600 Vantaan ja Keravan hyvinvointialuetta valmistellessa, minkä lisäksi siellä myös yli 1000 kyselyvastausta asukkailta ja järjestöiltä, voivat sisältää hyvin paljon erilaisia mietteitä ja näkemyksiä, mutta hyvinvointialueiden strategiaprosessin ollessa sellainen, että monetkaan tahot eivät ole osallistumisen siihen millään tavoin tai vain harvoin, monenlaista häivyttyy ja suodattuu strategiaprosessien edetessä pois. Esim. Kun Vantaan ja Keravan hyvinvointialueen valmistelusta sanotaan, että "toimialojen ja palvelualueiden johtoryhmien jäsenten osallistuminen työpajatyöskentelyyn sekä virtuaaliseen yhteiskehittämiseen tuotti strategian näkökulmista johdettuja tavoite-ehdotuksia", eivät varmastikaan kaikki näistä tavoite-ehdotuksista päädy graafisesti ilmeekkäämpään versioon hyvinvointialuestrategiasta. Itse asiassa esim. Etelä-Karjalan hyvinvointialueen hyvinvointistrategiasta ei edes ole löydettävissä "kuivakkaampaa", lähinnä tekstitse asioita selittävää versiota, vaan vain jokin kuvaton, yhtä korostusväriä käyttävä, muutaman sivun mittainen lyhykäinen selitys arvojen, tavoitteiden ym. kera.

Näissä strategiaprosesseissa on ollut erikseen sellaisia aikoja, jolloin joillain tahoilla on ollut mahdollisuus antaa lausuntonsa strategialuonnoksesta, eikä näitä mahdollisuuksia välttämättä ole ollut montaa. Näin esimerkiksi Vantaan ja Keravan hyvinvointialueella:

Aluevaltuustoryhmillä oli mahdollisuus kommentoida yllä mainituista prosesseista koostettuja strategian arvo-, missio- ja tavoiteluonnoksia kesä-heinäkuussa 2022. Työ jatkui alue-valtuuston talous- ja strategiaseminaarissa syyskuun alussa, jolloin työstettiin myös hyvin-vointialueen visiota ja palvelulupausta.

Syksyn 2022 aikana jaostoilla, lautakunnilla ja vaikuttamistoimielimillä oli hallintosäännön mukaisesti mahdollisuus antaa lausuntonsa strategialuonnoksesta.

Syksyllä 2022 jatkui strategian viimeistely yhdessä luottamushenkilöiden kanssa. Aluehallitus asetti strategian valmistelun tueksi hyvinvointialuestrategian neuvottelukunnan, jonka tehtävänä oli tukea valmistelua.

Kun on ollut viimeisen strategialuonnoksen kommentoimisen aika aluevaltuuston kokouksessa, ei suuremmin missään aluevaltuustossa ole ollut pyrkyä tehdä kummoisempia muutoksia hyvinvointistrategiasta viestivään tekstiin.

Aluehallitus keskusteli strategialuonnoksesta ja teki sen pohjalta tarvittavat muutokset. Aluehallitus päätti esittää aluevaltuustolle, että se hyväksyy Keski-Pohjanmaan hyvinvointialueen strategian aluehallituksen tekemin muutoksin.

Aluevaltuusto sitten vähän keskustelee asiasta, kehuu valmisteluprosessin laadukkuutta, esittää joitain pikkumuutoksia joihinkin lauseisiin ja hyväksyy lopulta hyvinvointistrategiansa yksimielisesti.

Aluevaltuusto päätti hyväksyä Keski-Pohjanmaan hyvinvointialueen strategian tällä muutoksella.

Kainuun hyvinvointialueella aluevaltuusto hyväksyy hyvinvointistrategian marraskuussa 2022 vuosille 2022-2025 yksimielisesti puheenjohtajan esittämillä muutosehdotuksilla:

• Käytetään luottamuksen vahvistaminen -termejä luottamuksen palauttaminen -termien sijasta 
• Käytetään termejä kannatellaan ja tuetaan ei kanneta -termien sijasta

Pirkanmaan hyvinvointialueella (marraskuussa 2022) muutaman valtuutettu teki muutaman muutosehdotuksen:

• "Ehdotan, että 2.3. otsikon alla, ensimmäisen kappaleen viimeistä lausetta, joka alkaa ”Palvelustrategian konkreettiset toimenpiteet tarkentuvat ja täydentyvät strategian toimeenpano-ohjelmassa sekä hyvinvointialueen muissa ohjelmissa” täydennetään lisäämällä loppuun sanat ”jotka laaditaan näiden valmisteluvaiheessa valtuuston tekemien strategisten linjausten ja lähetekeskustelun pohjalta”
• Otsikon 5 "Organisoituminen, vaikuttaminen ja seuranta" viimeisen kappaleen ensimmäinen lause muutetaan kuulumaan seuraavasti: "Pirkanmaan hyvinvointialuestrategian ja palvelustrategian seuraaminen ja mittaaminen määritellään tarkemmin erikseen valmisteltavassa toimeenpano-ohjelmassa, jonka aluehallitus valmistelee aluevaltuustossa käydyn lähetekeskustelun pohjalta".
• 2.3. Palvelustrategia ja palvelulupaus: Palvelulupaus muutetaan kuulumaan seuraavasti: ”Pidämme yhdessä huolta hyvinvoinnistasi ja turvallisuudestasi. Tuemme sinua elämäsi käännekohdissa. Kohtaamme sinut inhimillisesti, ammattimaisesti ja luotettavasti. Olemme lähelläsi. Työmme perustuu parhaaseen osaamiseen ja tutkittuun tietoon. Olemme sinua varten, elämän vuoksi.”

Hyvinvointialuestrategioiden seuranta toiminnan käynnistyttyä

Hyvinvointistrategioiden kehittelyssä ei ainakaan aluevaltuutetuilta ole jäänyt huomiotta se, että vuosia 2023-2025 pidetään ensimmäisenä vaiheena suunnitteluprosessissa, minkä lopuilla ollaan jo päästy pitkälle siirtymä- ja käynnistymisvaiheesta, jolloin strategian tarkentamisenkin pitäisi, kai, olla helpompaa.

Hyvinvointialuestrategiassa asetamme toimintaa ja taloutta ohjaavia tavoitteita vuoteen 2030. Strategiatyötä on vaiheistettu ja ensimmäisessä vaiheessa määrittelemme tavoitteita erityisesti vuosille 2023–2025. On tärkeää tunnistaa, mikä on kriittistä hyvinvointialueen aloittaessa toimintansa. (Pohjois-Pohjanmaan hyvinvointialue)

Länsi-Uudenmaan hyvinvointialueen strategia antaa suunnan hyvinvointi alueen ensiaskelille ja kuvaa hyvinvointialueen ensimmäisen valtuustokauden 2023–2025 päämäärät.

Hyvinvointialueen aloittamisvaiheeseen liittyen laadullisia tavoitteita mittaavia avaintuloksia tarkennetaan ensimmäisen toimintavuoden aikana. Samassa yhteydessä tarkastellaan mittareiden yhteneväisyyttä kansallisen tason sitoviin tavoitteisiin ja mittareihin sekä asetuksella myöhemmin säädettäviin vähimmäistietosisältöihin ja niiden mittareihin. (Etelä-Savon hyvinvointialue)

Kymenlaakson hyvinvointialueen määritelmä siitä, mikä vastaa mistäkin osuudesta seurantaan liittyen, lienee jokseenkin yleispätevää kautta hyvinvointialueiden:

• Aluevaltuusto: Seuraa ja ohjaa strategian toteutumista vuosittain tarkastuslautakunnan valvoessa kokonaisuutta
• Aluehallitus: Seuraa ja valvoo strategian toimeenpanoa sekä tavoitteiden toteutumista
• Johtoryhmä: Hyvinvointialueen johto vastaa, että operatiivinen toiminta on strategian mukaista ja johtaa strategisten tavoitteiden toteutumista
• Operatiivinen toiminta: Strategian toteutumista seurataan valittujen mittareidenosalta mm. tulosalue- ja toimintayksikkötasolla

Strategisten tavoitteiden mittarit voivat joillakin hyvinvointialueilla olla jääneet tekemättä 2022, kuten Pohjois-Savossa, jossa "strategiatyö jatkuu vuonna 2023, jolloin:

• Suunnitellaan strategisten tavoitteiden mittarit
• Valmistellaan strategian toimeenpano-ohjelmat ml. tuottavuus- ja taloudellisuus -ohjelman käytännön toteutus
• Hyväksytään palvelustrategia ja pelastustoimen palvelutasopäätös
• Aloitetaan strategian toimeenpanon seuranta
• Tehdään vuotuinen tarkastelu strategian toimeenpanon etenemistä ja arvioidaan tarvitseeko strategiaa päivittää.

Pohjois-Pohjanmaan hyvinvointialueella ollut listattuna paljon erilaisia, strategisista periaatteista johdettuja indikaattoreita, kuten:

• Perus- ja erityistason palvelujen käytön, kustannusten ja henkilöstöresurssien suhde
• Hoito- ja palvelutakuiden toteutuminen
• Yhteisasiakkuutta tai paljon palveluja tarvitsevien asiakkaiden osuus ja määrä
• Hyvinvointialueen oman palvelutuotannon, yksityisen palvelutuotannon, palvelusetelien sekä järjestöjen tuottamien palveluiden osuus ja kehitys
• Kustannukset järjestämistavoittain (€/asiakas, €/suorite) valituista palveluista, joissa vertailu mahdollinen järjestämistavasta riippumatta
• Asiakas- ja potilastyytyväisyys ja -kokemus
• Henkilöstön kokemus moniammatillisuuden toteutumisesta
• Hyvinvointialueen tiedolla johtamisen kehittämissuunnitelman toteutuminen
• TKIO-suunnitelman toteutuminen
• Yhteisten kehittämisideoiden määrä ja käytäntöönvientiaste
• Toteutettujen teknologia- ja palvelukokeilujen ja yhteiskehittämisaihioiden määrä
• Koulutuspäivät /työntekijä (työntekijäryhmittäin)
• Koulutukseen kohdentuvat kustannukset
• Henkilöstön, lähiesihenkilöiden ja johdon kokemus kehittämistyöhön osallistumisesta
• Yhteisten kehittämisideoiden määrä ja käytäntöönvientiaste
• Henkilöstön vaihtuvuus
• Hakijat/avoin tehtävä
• Työterveyslaitoksen Mitä kuuluu? -kysely
• Sairauspoissaolojen määrä, syyt, kehitys ja kustannukset
• Määräaikaisten työ-/virkasuhteiden osuus
• Työtapaturmaindeksi
• Ennenaikainen eläköityminen ja syyt
• Opiskelija- ja harjoittelijatyytyväisyys
• Henkilöstön koulutus- ja kehittämissuunnitelman toteutuminen
• Työhyvinvointisuunnitelman toteutuminen
• Johtamis- ja lähiesihenkilöresurssit
• Kehityskeskusteluiden määrä ja laatu
• Alalta poistuneet (THL)

Helposti ihmisten ymmärrettävissä olevat "strategisten tavoitteiden mittarit" saattavat tosin ohjata hyvinvointialueen kehitystä jollain tavoin pieleen, jos näihin indikaattoreihin vaikuttamisten merkitystä ei ymmärretä - voiko sanoa "kaikessa laajuudessaan"? Aluevaltuutetuista tai jos ei heistä niin ainakin paikallislehdestä saattaa olla liian helppo pureutua joihinkin tiettyihin seikkoihin ja sellainen saattaa vetää liiaksi muitakin mukaan, jolloin, jos ei muuta vahinkoa tapahdu, niin ainakin se, että sellaiset seikat, joista pitäisi puhua ja joita pitäisi jotenkin mitata ja arvioida, eivät mahdu uutisten arvoisiin puheisiin ollenkaan. Asukasosallistuvuuden kautta kenties sitten?

Hyvinvointialueen asukkaiden ja palveluiden käyttäjien osallistumis- ja vaikutusmahdollisuudet

Hyvinvointialueiden toimintaa määrittelee jossain määrin Laki hyvinvointialueesta, jonka eräässä pykälässä ("Osallistumis- ja vaikuttamismahdollisuudet") määritetään hyvinvointialueiden asukkaiden ja palveluiden käyttäjien oikeudesta osallistua ja vaikuttaa hyvinvointialueen toimintaan. Siinä sanotaan erikseen, että "aluevaltuuston on pidettävä huolta monipuolisista ja vaikuttavista osallistumisen ja vaikuttamisen mahdollisuuksista ja menetelmistä", sekä annetaan tällaisesta joukko esimerkkejä, mutta ei kuitenkaan pakotetaan mihinkään tiettyyn muottiin:

• järjestämällä keskustelu- ja kuulemistilaisuuksia sekä asukasraateja;
• selvittämällä asukkaiden ja hyvinvointialueella säännönmukaisesti tai pitempiaikaisesti asuvien tai oleskelevien palvelujen käyttäjien mielipiteitä ennen päätöksentekoa;
• valitsemalla palvelujen käyttäjien edustajia hyvinvointialueen toimielimiin;
• suunnittelemalla ja kehittämällä palveluja yhdessä palvelujen käyttäjien kanssa;
• järjestämällä mahdollisuuksia osallistua hyvinvointialueen talouden suunnitteluun;
• tukemalla asukkaiden sekä järjestöjen ja muiden yhteisöjen oma-aloitteista asioiden suunnittelua ja valmistelua.

Etelä-Karjalan hyvinvointialueella on asiakasosallistumisen ja muun osallistamistoiminnan valmistelemiseksi ja toimeenpanemiseksi erillinen Osallisuus- ja demokratiajohtokunta, jonka tehtävään sisältyvät myös "päätöksenteon valmisteluprosesseja koskevat asiat, jotka hallitus on määrännyt sen valmisteltaviksi ja toimeenpantaviksi". Erityisesti sen sanotaan vastaavan tällaisista:

• hyvinvointialueen asukkaiden, kuntien, yhteisöjen ja muiden toimijoiden sekä erilaisten yhteistyöverkostojen osallistamiseen liittyvien toimintamallien kehittämisestä
• hyvinvointialueen päätöksenteon valmisteluun liittyvää osallistamisen, kuulemisten ja vaikutusten arvioinnin toteutumista, raportoi siitä aluehallitukselle sekä tekee kehittämisehdotuksia aluehallitukselle näitä koskevien toimintamallien kehittämiseksi
• osaltaan asiakas- ja asukaspalauteprosessien ja -toimintojen kehittämisen seuraamisesta ja ohjaamisesta tarkoituksenaan tukea asiakaslähtöisyyden ja osallistamisen edistämistä hyvinvointialueen toiminnoissa
• hyvinvoinnin, terveyden ja turvallisuuden edistämisen toteutumista alueella yhteistyössä alueen kuntien ja maakunnallisen hyvinvoinnin ja terveyden ns. hyte-johtoryhmän (verkostojohtoryhmän) kanssa antaen tarvittaessa lausuntoja tai esityksiä aluehallitukselle edellä mainittujen toimintojen kehittämiseksi
• kolmannen sektorin toimijoiden vuosittaisten toiminta-avustusten hakuohjeiden julkaisemisesta, hakemusten vastaanottamisesta ja avustuskoosteen laatimisesta aluehallituksen päätöksentekoa varten osana vuosittaista talousarviovalmistelua aluehallituksen toimintasäännössään tarkemmin määrittelemien ohjeiden ja toimivaltuuksien mukaisesti.

Kehittämistä ja kehittämisehdotuksia asukkaiden ym. hyväksi siis, ainakin teoriassa. Konkretiaa odotellessa..

Kun arki hajoaa, ihmisen on saatava kokea, että juuri hänen asiansa ja tilanteensa on tärkeä ja ainutlaatuinen. Ja että hänen ongelmiinsa etsitään ammattilaisten kanssa yhdessä ratkaisuja. Ja että häneen luotetaan. Kukaan ei halua tulla sijoitetuksi asiakkuussegmenttiin, johon joutuminen johtaa standardoituun prosessiin, johon ihmisen elämä sovitetaan vaikka väkisin. (Johdon blogissa: Asenne ratkaisee - onko meillä rohkeutta antaa ääni asiakkaalle)

Asukkaiden osallistuminen on demokratiassa itseisarvo. Hyvinvointialueilla asukkaiden osallistumisen arvo liittyy vahvasti myös siitä syntyviin merkittäviin hyötyihin asukkaille itselleen, hyvinvointialueelle ja koko yhteiskunnalle. Asukkaille hyöty syntyy muun muassa siitä, että he saavat parempia palveluja, kun palvelujen järjestäjä kuulee heidän näkökulmiaan. Hyvinvointialue puolestaan saa laajempaa ymmärrystä päätöksentekonsa tueksi kuuntelemalla erilaisia näkökulmia. Kysymys on myös pitkälti luottamuksesta. Tutkitusti osallisuus myös lisää ihmisten hyvinvointia ja ehkäisee syrjäytymistä. (Johdon blogissa: Asukkaita aidosti kuuntelemalla voidaan tulevan hyvinvointialueen palveluja parantaa)

Jos ei aivan hyvinvointialueen asenteesta voida puhua, sen toimivuuteen osallistuessa niin monia erilaisia ihmisiä, on silti joidenkin tahojen päätöksistä johtuen koettu olevan parempi, ettei ihan näin hyvinvointialueiden aloittamisten alkuun mennä lupailemaan liikoja siitä, mitä tulee erilaiseen kehitystoimintaan, toimijaekosysteemin hyödyntämiseen, asukasosallistuvuuteen ym. Toisaalta, ottamalla niiden verkkosivuilta selkoa hyvinvointialueiden ilmaisemista näkemyksistä nk. tulevaisuuden sote-keskukseen, tulee huomanneeksi, että monen hyvinvointialueen osalta ollaan sitten kuitenkin koettu jokseenkin turvalliseksi käyttää ilmaisuja kuten "sujuvaa monen asiantuntijan yhteistyötä", "palvelutuotannossa hyödynnetään laajasti uutta tietoa" ja "asiakkailla on käytettävissä useita digitaalisia palveluita". Mainitseepa eräs jopa "hyvinvoivat sote-ammattilaiset".

Ennen aineiston hakemista tätä kirjoitusta varten pidettiin esiolettamuksena, että monet hyvinvointialueet tyytyvät jonkinlaisiin peruspalveluihin, jotka on näennäisesti ja tarkkuusvajeisesti toteutettu julkisuudessa jo olleita fraasimaisuuksia myötäillen eli "saman katon alla monta toimijaa", "tietojärjestelmien epäyhteensopivuuksia parannellen" ja "kustannussäästöjä hakien, palveluiden laadusta tinkimättä". Pessimistisen esiolettamuksenhan ei tarvitse tarkoittaa sitä, että siinä pysyttäydyttäisiin, jos jotain näkemystä muokkaavaa ilmenee. Täytyyhän esim. sellaisellakin antaa mahdollisuus, että jokin hyvinvointialue haluaa kehittää "tulevaisuuden sote-keskuksesta" niin hyvän, että kaikki uudet terveysalan yritykset haluavat mukaan sen luomaan toimijoiden ekosysteemiin.

Rakenteeltaan tämä kirjoitus on jaoteltu yhdeksään osaan, missä edeltävät osat saattavat hiukan pohjustaa sitä mitä tulee seuraavaksi. Aineistona on käytetty hyvinvointialueiden verkkosivujen niitä sivuja, joissa luonnehditaan sote-keskuksisuutta tai esitellään toiminnan kehittämistä. Hyvinvointialuekohtaisista strategioista on tarkoitus tehdä erillinen kirjoituksensa, jota varten käydään erikseen läpi jokaisen sellaisia joko aluevaltuuston pöytäkirjan liitteestä tai hyvinvointialueen verkkosivuilta, joten sellaista ei oteta tässä yhteydessä huomioon.

Kirjoitus sisältää muutamia vahvoja mielipiteitä, mutta sen primääri tarkoitus on asettaa ehdotelmia hyvinvointialueiden toimivuuden arvioimiseksi sitten hiukan myöhemmin. Sehän kai olisi liikaa toivottu, että ihan näillä puheilla joihinkin asioihin saataisiin lisää kehitysboostia?

Väliotsikoita:

• Entisenlaisesta eteenpäin ilman höpöpuheita
• Kehittämistoimintaa ovat mm. kansalaisvaikuttaminen, yhteiskehittäminen ja toimijoiden ekosysteemit
• Paljon ikäteemaisuutta, arvatenkin
• Sote-keskuksen erilaisia mutta paljolti samankaltaisia määrittelyjä
• Saattanevat jäädä vajaasti hyödynnetyiksi/toteutetuiksi: tiedonkirjaaminen, big data, tekoäly, digitaaliset palvelut, ennakoitavuus, ennaltaehkäisevyys
• Työllistämistoiminnan punoutuneisuus osaksi sote-keskuksisuutta, kustannustehokkuus, valtuustot päätöksien tekijöinä
• Pitäisikö aluevaltuutettujen esittää mielipiteitä hankkeiden merkittävyydestä, jottei jäisi pelkäksi budjettiraamien asettelemiseksi?
• Hyvinvointialueiden strategiat

Entisenlaisesta eteenpäin ilman höpöpuheita

Lupailuja ja väittämiä on kuultu ja lueskeltu jo aiempien sairaanhoitopiirien aikoihin. Tässä Etelä-Karjalan hyvinvointialueen (entinen Eksote) tyylinäyte:

Lean on toiminta-ajatus, jonka perusperiaatteita ovat asiakkaan kunnioittaminen, toiminnan oikea-aikaisuus ja virtaaminen, ongelmien tunnistaminen sekä jatkuva parantaminen.

Päähuomiomme on asiakkaassa ja sellaisissa toiminnoissa, joilla saamme tuettua asiakkaan sujuvaa siirtymistä palveluista toiseen. Samalla vähennämme tai poistamme toiminnassa olevia turhia työvaiheita ja toimintaa hidastavia tekijöitä sekä vakioimme parhaita käytäntöjä.

Tavoitteenamme on pyrkiä määrätietoisesti kohti täydellisyyttä ja taata asiakkaillemme paras mahdollinen, turvallinen ja oikea-aikainen hoito ja palvelut yhteistyössä eri ammattiryhmien kanssa.

Itse kyseisen hyvinvointialueen palveluiden käyttäjänä koen tietäväni, että moinen toiminta-ajatus ei ole toteutunut käytönnässä ja tuo väitetty pyrkimys määrätietoisesti kohti täydellisyyttä lähentelee absurdiutta.

On tavallaan ymmärrettävää, että tekee mieli antaa eri tavoin riskiarvioitu vaikutelma, mutta olisi paremmanlaatuista luottamusta kehittävää, jos ongelmaisuutta toiminnassa tuotaisiin rehdisti esille ja perusteltaisiin johonkin riittävyyteen asti, miksi johonkin täytyy saada aikaan muutosta. Vikaa voi olla ihmisten toiminnassa siinä missä laitteistoissa ja ohjelmistoissa, mutta kieltämättä saattaa olla niin, että esim. Lapin hyvinvointialueen myöntämä ongelma ICT-tyyppisten haasteiden osalta on ollut helppo myöntää, koska vastaavanlaisesta on ollut niin paljon puhetta julkisuudessa.

Lapin hyvinvointialue on yhä merkittävien ICT-haasteiden edessä. Alueemme on erittäin sirpaleinen kunnilta siirtyneiden kymmenien tietojärjestelmien, ICT-ratkaisuiden sekä ICT-palvelutuotannon suhteen. Lisäksi kaksi Lapin hyvinvointialueen aluejaon mukaista erikoissairaanhoitopiiriä (Lapin sairaanhoitopiiri ja Länsi-Pohjan sairaanhoitopiiri) ovat olleet ICT-ratkaisuiltaan itsenäisiä. Erillisratkaisut ovat osoittautuneet tehdyissä selvityksissä haasteellisiksi integroida yhteen mm. järjestelmien sisäisten integraatioiden ja niiden lukumäärän takia. Haaste tuee olemaan toiminnan järjestäytymisen näkökulmasta pitkäaikainen ja niiden yhteensovittamisessa on edettävä hallitusti ja vaiheistetusti.

Ongelmien myöntämistä rohkeampaa on tehdä jo heti hyvinvointialueen aloittamisen alkuun kohdistuvasti päätöstä, että asukasosallisuutta kehitetään paljon hienoisemmaksi ihmisten merkitystä vähättelevästä äänistämisoikeudesta ja jonkin lomakkeen avulla palautteen antamisesta.

Kehittämistoimintaa ovat mm. kansalaisvaikuttaminen, yhteiskehittäminen ja toimijoiden ekosysteemit

Kainuun hyvinvointialueella vaikutetaan olevan niin varmoja kansalaisvaikuttamisen merkityksestä, etteivät kaikki sivut sen verkkosivuilla ole vielä saaneet edes sisältöä, mutta tulossa näyttäisi olevan mm. kehittäjäasiakkuutta, kokemusasiantuntijuutta, yhteiskehittämistä ja yhteisöreporttereja:

Kehittäjäasiakas toimii sosiaali- ja terveydenhuollon työntekijöiden kanssa palvelujen suunnittelussa ja kehittämisessä. Hänellä on paljon innostusta, ideoita ja ajatuksia palvelujen uudistamiseksi. Hän tuo omat palvelukokemuksensa ja kehittämisehdotuksensa palveluprosessien muotoilun tueksi. Kehittäjäasiakas osallistuu joko yksilönä tai ryhmässä lausunto- ja vaikuttamistyöhön palvelujen parantamiseksi.

Kokemusasiantuntija tuo palvelujen kehittämiseen käyttäjän näkökulman. Hänellä on kokemusta omasta tai läheisen sairaudesta tai ongelmallisesta elämäntilanteesta sekä palvelujärjestelmän toimivuudesta. Hän tietää, mikä omassa tai läheisen tilanteessa on auttanut ja mitkä tekijät ovat vaikuttaneet kuntoutumiseen. Hän on tulkki henkilökunnan ja asiakkaan/potilaan välillä. Yhteistyö vaatii molemmilta osapuolilta uudenlaista tapaa ajatella. Kokemusasiantuntija luopuu passiivisesta asiakkaan tai potilaan roolista ja työntekijä luopuu perinteisestä hoitajan tai auttajan roolista. Kokemusasiantuntijan tueksi järjestetään koulutusta.

Pohjois-Pohjanmaan hyvinvointialue taasen ottaa vastaan kehittämisehdotuksia ilmeisesti keneltä vain käyttäen yhteiskehittämisalustaa, jossa "voi myös ilmoittaa olemassa olevista hyvistä käytännöistä tai etsiä tukea kehittämistyöhön".

Kehittämisehdotuksen tallennuttua yhteiskehittämisalustalle se siirtyy alueen yhteiseen näkymään (POPsote -aluekanava), jossa alueen muu sote-henkilöstö sekä yhteistyökumppanit (mm. tutkimus- ja opetustoiminnan yhteyshenkilöt) voivat osallistua ehdotuksen jatkotyöstämiseen. Ehdotukselle annetaan aikaa kehittyä keskustelun kautta muutamia viikkoja. Voit osallistua aktiivisesti keskusteluun ja halutessasi kutsua lisää asiantuntijoita mukaan kehitysprosessiin lähettämällä heille kommenttipyynnön sekä seurata prosessin etenemistä.

Keski-Suomen ja Kainuun hyvinvointialueet eivät ole jättäneet yhteistyökumppani- ja ekosysteemiajattelusta tokaisemista niin vähälle, että lähinnä vain listailisivat esim. paikallisia yhdistyksiä ja oppilaitoksia, joita saatetaan jotenkin hyödyntää palvelutarjonnan kehittämisessä. Keski-Suomessa ekosysteemiys nähdään maakunnan elinvoimaisuutta ja liiketoimintamahdollisuuksia parantavana, mihin osallistuu myös "joukko alan globaaleja suuryrityksiä, joilla on halu olla mukana rakentamassa vaikuttavuuspohjaisten pilottien toteuttamista Keski-Suomen sosiaali- ja terveydenhuollon kentässä". Kainuussa "hyvinvoinnin ylläpito ja parantaminen nähdään maakunta- ja soteuudistuksen myötä entistä vahvemmin maakunnan, kuntien ja muiden alueen toimijoiden yhteisenä tehtävänä".

Kainuun hyvinvointialueella kansalaisvaikuttaminen, kehittämishankkeet ja tutkimukset ovat sivustohierarkiassa siten ryhmiteltyjä, että ovat kaikki erillisessä "Tutkimus, kehittäminen ja suunnittelu"-osiossa. Keski-Pohjanmaan hyvinvointialueen Kehittämistyö-sivulla on lähinnä pelkkä lista yhteistyötahoista ja sidosryhmistä, sekä mielenkiinnottoman vähäisesti mainintaa tutkimuksesta, kehittämisestä ja innovaatiotoiminnasta.

Vaikkei olisikaan asukkaana ja sote-palveluiden käyttäjänä sitä tyyppiä tai sillä tuulella, että haluaisi osallistua kehittämiseen edes ideatasolla, saattaisi silti olla hyvinkin kiinnostunut siitä, miten hyvinvointialue kehittää eli mitä sen hyväksi ollaan tekemässä, mitä on vireillä, ketkä tekevät mitäkin, minkälaisia vaiheistuksia on odotettavissa minkäkin hankkeen osalta, mitä ongelmia on jo esiintynyt tai arvelleen esiintyvän ym. Ajankäyttösyistä reaaliaikainen tiedotus asioista ei välttämättä olisi niin kriittistä. Kymenlaakson hyvinvointialueen Hankeradio järjestetään n. kerran kuukaudessa:

Hankeradiossa kerromme kehittämistyöstä, uudistuksista ja ajankohtaisista kuulumisista. Se on suunnattu kaikille kehittämistoiminnasta kiinnostuneille.

Paljon ikäteemaisuutta, arvatenkin

Yhteistyöt hankkeiden muodossa ovat tietenkin olleet mahdollisia ennenkin ja jos esim. Etelä-Karjalan hyvinvointialueen kohtalaisen monista hankkeista voi ottaa jotain osviittaa, niin se on varmaan se, että avainsanat niissä viittaavat usein runsasmääräisiin potilasjoukkoihin eli esim. "iäkkäiden pärjääminen omissa oloissaan teknologia-avusteisesti" ja "diabetes sitätätä". Olisi toivottavaa, että hankkeiden otsikkotasolla olisi jotain sellaista, joka olisi jotenkin innovatiivista tai jostain paranneltua. Jotainhan sen sanan "tulevaisuuden" pitäisi tarkoittaa, kun kerran nimitellään sote-keskuksia "tulevaisuuden sote-keskuksiksi".

Etelä-Karjalan hyvinvointialueen etuihin saattanee lukeutua se, jos tässä jotain kilpailua käydään, että se on ehättänyt muodostaa suht kiinteät siteet alueella toimivaan LUT-yliopistoon ja LAB-ammattikorkeakouluun. Ymmärrettävästi LUT:n kanssa piti ensin saada hiilineutraalius-teema jotenkin mukaan kuvioihin, sellainen tärkeää rakentuvan kaupunkikuvan ja yliopiston imagon kannalta, mutta ehkä sitten myöhemmin yliopistonkin kanssa saadaan jotain sellaista aikaan, joka tuntuu uudenlaiselta tai paremmalta palvelulta myös asiakkaasta. Jotain laskentaan tai tiedolla johtamiseen liittyvää, kenties?

Hankkeessa päätavoitteena on luoda toimintamalli ja Greenreality-periaatteet sosiaali- ja terveydenhuoltoon, erityisenä painopisteenä tulevaisuuden sairaalakampus. Hankkeen tuloksena syntyy selvitys tulevaisuuden päätöksentekoon sekä toimintamalli kestävän kehityksen mukaiseen hiilineutraaliin sote-toimintaan rakentamisessa ja palveluverkon kehittämisessä. Tavoitteena on myös lisätä päätöksentekijöiden ja sote-ammattilaisten sekä asiakkaiden tietoisuutta ja ymmärrystä taloudellisten, inhimillisten, kulttuuristen ja ekologisten tekijöiden yhteisvaikutuksista.

LAB-ammattikorkeakoulun ja Etelä-Karjalan hyvinvointialueella on ainakin periaatteessa hyvä meininki:

LAB-ammattikorkeakoulu ja Etelä-Karjalan sosiaali- ja terveyspiiri Eksote tiivistävät yhteistyötään LAB SoteCampus -toimintamallilla. Yhteistyömallissa keskitytään 1) teknologian ja digitaalisten ratkaisujen käyttöönottoon ja hyödyntämiseen, 2) johtamiseen ja työn kehittämiseen liittyvän osaamisen vahvistamiseen ja 3) tiedon hyödyntämiseen ja tietojohtamiseen. Eksoten näkökulmasta mallista odotetaan seuraavia hyötyjä: Yhteistyö vahvistaa Eksoten toiminnan tuloksellisuutta, henkilöstön osaamista ja palvelujen sujuvuutta.

Opiskelijayhteistyö on merkittävässä roolissa tässä yhteiskehittämisen toimintamallissa. Digitaalisten ratkaisujen ja teknologian käyttöönottoa vahvistetaan esimerkiksi panostamalla testbed toimintaan ja yritysyhteistyöhön vahvasti.

mutta kyseisen toimintamallin esittelysivulla on vain pari uutista aiheesta, joista toinen kertoo yhteistyön tiivistämisestä ja toinen työyhteisön hyvinvoinnin parantamisesta, eikä LAB-ammattikorkeakoulun blogistakaan löydy muuta LAB SoteCampukseen liittyvää potilas-/asiakasaiheisuutta kuin 3 blogiviestiä 6:sta, jotka olivat kaikki iäkäs-aiheisia (kaatumistapaturmat, vanhustyön digitalisoituminen ja vanhustyö uravalintana.

Toisinaan tuntuukin, että Etelä-Karjalassa ns. ikäystävällisyys menee hankkeissa kaiken muun edelle:

Ikäystävällinen Etelä-Karjala -hanke kehittää maakunnan ikäystävällistä johtamista ja hankkeen päätavoitteena on rakentaa maakuntaan ikäystävällinen verkostojohtamisen malli, jolla koordinoidaan ja johdetaan ennalta ehkäisevää toimintaa ja vahvistetaan eri toimijoiden välistä alueellista yhteistyötä ja yhdenvertaisuutta. Hankkeen tavoitteena on tukea ikääntyneiden hyvinvointia ja toimintakykyä terveyttä edistävällä toiminnalla, ennakoivilla sekä iäkkäiden omaa osallisuutta ja verkostoistumista tukevilla ratkaisuilla.

Toisaalta, niinkin voi käydä, että vanhukset saavat ensiksi kaiken hienon ja erikoisen, mitä tulee tekoälyn ja robotiikan käyttöön:

KATI-ohjelma toteuttaa hallitusohjelman ikäystävällisyyden edistämisen tavoitteita. Se on osa STM:n Hyvinvoinnin tekoäly ja robotiikka (Hyteairo) -ohjelmaa, joka kokoaa yhteen ja koordinoi alan kehitystä. KATI-ohjelmassa hyödynnetään Hyteairo-ohjelmassa valmisteltua KATI-toimintamalli- ja tietojärjestelmäehdotusta.

Tähän KATI-ohjelmaan ottaa osaa useampikin hyvinvointialue, kuten:

KARITA-hankkeessa etsitään uusia vaikuttavia teknologisia ratkaisuja, digitaalisia palveluja ja tekoälyn sekä robotiikan hyödynnettävyyttä kokeilujen kautta. (Etelä-Karjalan hyvinvointialue)

Pohjanmaan KATI-hankkeessa kehitetään toimintamallia, joka mahdollistaa hyvinvointi- ja terveysteknologioiden aiempaa laajemman hyödyntämisen hyvinvointialueen kotihoidon palvelussa. (Pohjanmaan hyvinvointialue)

Sote-keskuksen erilaisia mutta paljolti samankaltaisia määrittelyjä

Kun hyvinvointialueet oikein lyhykäisesti selittävät, miten ne tulevaisuuden sosiaali- ja terveyskeskuksen näkevät, voi realistisuuden nähdä jääneen takapenkille tai jääneen kyydistä kokonaan, mutta toisaalta mielikuvitus ei silti ole lähtenyt lentoon oikein kenelläkään. Ehkä se liittyy jotenkin siihen vaivaannuttavaan seikkaan, Etelä-Savon hyvinvointialueen muotoilemana, että "sote-keskuksessa korostetaan perustason palveluja ja ehkäisevää toimintaa"?

Lapin hyvinvointialueen tulevaisuuden sote-keskuksessa:

Sosiaalityöntekijät, hoitajat, lääkärit ja muut sote-keskuksen työntekijät tekevät sujuvaa yhteistyötä. Työnjako on sovittu. Asiakas pääsee hoitoon ja palveluun tarvittaessa nopeasti digitaalisesti, puhelimella tai kasvokkain. Sote-keskuksen työntekijöiden laaja osaaminen näkyy ja on käytössä työpaikalla. He ovat sitoutuneita työhönsä, eli luottavat työnantajaansa ja sen arvoihin.

Keski-Uudenmaan hyvinvointialueella:

nähdään, että tulevaisuuden sosiaali- ja terveyskeskus on paikka, jossa luodaan ja hyödynnetään laajasti uutta tietoa, palvelut perustuvat tutkittuun tietoon ja jota johdetaan vaikuttavuuteen perustuen.

Keskeistä on yhteistyö ja vuorovaikutus eri sidosryhmien kuten asukkaiden, yritys- ja yhteistyökumppaneiden, yliopistojen, oppilaitosten, henkilöstön, toimittajien, kuntien, kuntalaisten ja viranomaisten kanssa. Asukkaiden osallisuuden vahvistaminen palvelujen kehittämisessä on avainasemassa.

Itä-Uudenmaan hyvinvointialueella:

tavoitteena on toimivat, standardoidut ja yhteismitalliset sosiaali- ja terveys- sekä pelastustoimen palvelut. Lähtökohtana on palveluiden jatkuva kehittäminen ja uudistaminen tutkitun tiedon avulla yhdessä eri toimijoiden kanssa. Tästä vastaa hyvinvointialueen kehittämispalvelut. Kehittämispalveluihin kuuluu tutkimus, kehittäminen, koulutus, innovaatiot ja osaaminen eli TKKIO-toiminta, mukaan lukien valtionavustuksilla rahoitettu hanketyö.

Etelä-Karjalan hyvinvointialueella:

tulevaisuuden sote-keskus, jossa kansallisten tavoitteiden mukaisesti ihminen saa tarvitsemansa avun yhdellä yhteydenotolla ja jossa työskentelee moniammatillisesti toistensa vahvoina kumppaneina sosiaalihuollon ja terveydenhuollon eri ammattilaisia ml. erityistyöntekijät (esim. psykologit, toiminta-, fysio-, ravitsemus- ja puheterapeutit) hyödyntäen työnjakoa ja sovittuja konsultaatiokäytäntöjä

Kymenlaakson hyvinvointialue eli Kymsote rakentaa:

tulevaisuuden sosiaali- ja terveyskeskusta, jossa asiakas pääsee tarvitsemiensa palveluiden piiriin nopeasti ja oikea-aikaisesti. Tämä tarkoittaa, että tulevaisuudessa Kymenlaaksossa on asiakkaiden tarpeiden mukaiset, tehokkaat ja moniammatillisesti toimivat palvelut.

Kymenlaaksossa sote-uudistuksen tavoitteena on kehittää alueemme palveluja entistä asiakaslähtöisemmiksi, tehokkaammiksi ja vaikuttavammiksi. Tulevaisuuden sosiaali- ja terveyskeskuksesta saat tarvitsemasi palvelut helposti ja yhdellä kontaktilla. Tulevaisuudessa pääset tarvitsemiesi palvelujen piiriin entistä nopeammin ja helpommin.

Pohjois-Savon hyvinvointialue korostaa yhdenvertaisuutta, sekä hyvinvointi- ja terveyserojen kaventamista:

Uudistuksen tavoitteena on järjestää kaikille alueen asukkaille laadukkaita sosiaali- ja terveyspalveluja yhdenvertaisesti. Tavoitteena on myös kaventaa väestön hyvinvointi- ja terveyseroja.

Keski-Pohjanmaan hyvinvointialue hypettää, sitä miten asiat voivat "parhaimmillaan sujua":

Parhaimmillaan asiakas voi tavata samalla käynnillä useamman ammattilaisen yksin tai yhdessä ilman, että se on vaatinut etukäteistietoa tästä tarpeesta. Sote-keskus mahdollistaa monialaisen eri sote-ammattilaisten välisen yhteistyön nopeammin ja joustavammin. Sote-keskus parantaa asiakkaiden ja myös ammattilaisten kokemaa palvelujen laatua.

Etelä-Pohjanmaan hyvinvointialueen mielestä keskinäinen yhteistyö asiakkaan asioiden hoitamiseksi tulee olemaan "mutkatonta":

Tulevaisuuden sote-keskus. Erityistä huomiota kiinnitetään paljon palveluja tai erityistä tukea tarvitsevien ihmisten palveluiden kehittämiseen Tutkimus- ja kehittämistoimintaa tehdään osana perustyötä, ja ammattilaiset pääsevät käyttämään osaamistaan laaja-alaisesti. Kun osaajajoukko on laaja-alainen, keskinäinen yhteistyö asiakkaan asioiden hoitamiseksi on mutkatonta.

Etelä-Pohjanmaan hyvinvointialueen blogissa on kirjoitus "Aito, vahva, välittävä ja helposti saavutettava monialainen sosiaali- ja terveyskeskus", josta välittää ihmismäisempi, mutta kuitenkin vain jonkinlaista ihannetilaa maalaileva näkemys siitä, minkälainen sote-keskus voisi tai pitäisi olla:

Eri puolilla Suomea valmistellaan ja kehitetään sosiaali- ja terveyskeskuksia (sote-keskus), osana käynnissä olevaa sote-uudistusta. Monialainen sote-keskus ei ole aina fyysinen rakennus, vaan palveluiden ja toimijoiden muodostama kokonaisuus.

Tarkoituksena on luoda laaja-alainen sosiaali- ja terveyskeskus, jossa hyödynnetään uudenlaista työnjakoa, työvälineitä ja yhteen sovitettuja toimintamalleja. Asiakkaan on sinne helppo tulla, olla ja asioida. Palvelut sujuvat ja toimivat yhteen. Tuki tai apu lähtee rullaamaan ensimmäisestä yhteydenotosta, oli asiakkaan asia sitten yksinkertainen tai monitahoisempi. Ammattilaisten näkökulmasta on tärkeää, miten hän pystyy auttamaan asiakkaita parhaalla mahdollisella tavalla sekä millaisessa työyhteisössä on hyvä työskennellä ja kehittyä.

Palveluilta odotetaan, että niitä saadaan ja tuotetaan lähellä asiakasta. Sosiaali- ja terveyskeskuksessa tulee olla selkeästi kerrottuna, mitä palvelua on saatavilla, mistä ja koska. Palveluiden tulee olla tasa-arvoisesti saatavilla kokoa alueellamme, niin peruspalveluiden kuin esimerkiksi erityis- ja kuntoutuspalveluiden osalta.

Saattanevat jäädä vajaasti hyödynnetyiksi/toteutetuiksi: tiedonkirjaaminen, big data, tekoäly, digitaaliset palvelut, ennakoitavuus, ennaltaehkäisevyys

Moniammatillista palvelua tarvitsevien ongelmien helpottaminen ja parantaminen ei perinteisesti ole ollut mitään helppoa, minkä voi epäsuorasti päätellä esim. sellaisten hankkeiden käynnissä olemisista, missä erikseen käydään kehittämään tiedonkirjaamiskäytäntöjä ja valmistaudutaan digitalisuuteen lisäämällä henkilöstön osaamista

Projektissa kehitetään yhteisiä kirjaamiskäytäntöjä, jotta saataisiin vertailukelpoista ja tasalaatuista tietoa asiakkaiden palveluista ja hoidosta. Projektissa panostetaan erityisesti rakenteisten tietosisältöjen yhdenmukaiseen ja täysimääräiseen kirjaamiseen, sisältäen mm. hoidossa ja palveluissa käytettävät mittarit ja luokitukset. Tärkeimpiin tietoihin lukeutuvat diagnoosit ja käyntisyyt, joista diagnoosit tulevat pääosin määrittämään hyvinvointialueen rahoitusta. Diagnoosi- ja käyntisyytietoa voidaan hyödyntää myös palvelujen ja hoidon laadun ja vaikuttavuuden seuraamisessa sekä sosiaali- ja terveyspalvelujen kehittämisessä (Kirjaamisen projekti osana hyvinvointialuetta, 2021, Etelä-Savon hyvinvointialue)

Digitaalisuuden valmistelussa Pohjanmaan Tulevaisuuden sote-keskus hankkeen kautta luodaan perustaa digitaalisten työvälineiden ja ratkaisujen käyttämiselle. Valmistelevaa työtä tehdään muun muassa lisäämällä henkilöstön osaamista ennen digitaalisten palveluiden käyttöönottoa. Tämä mahdollistaa nykyisten ja uusien digitaalisten työvälineiden kehittämisen alueella. (Digitaalisuuden valmistelu, 2022, Pohjanmaan hyvinvointialue)

Hyvinvointialueet joutuvat lisäämään merkittävästi big datan ja tekoälyn käyttöä, jos ne aikovat saada kehitettyä yksinkertaisia parempia digitaalisia palveluita, sillä tiedon ylöskirjaaminen siten, että kaikki potilaan asioiden käsittelyyn osallistuvat voivat kokea, ettei heiltä jäänyt puuttumaan jotain ymmärrystä, on erittäin vaikeaa.

Mitä suurempaa tarkkuustasoa tarvitaan, mitä enemmän vaikuttavissa tekijöissä on feedback-looppeja ja mitä enemmän ymmärryksen muodostaminen ammattilaisen mielessä kuormittaa hänen mieltään, sitä vaikeampaa on myös kehittää esim. sellaista digitaalista palvelua, jossa potilas voi keskustella chatbotin kanssa potilaskertomukseensa kirjatuista asioistaan ilman, että ihmisasiantuntija osallistuu keskusteluun mitenkään.

Haasteellisuudet digitaalisten palveluiden hienostamisessa eivät kuitenkaan ole estäneet hyvinvointialueita listailemasta muutamanlaisia tavanomaisimpia:

Sinulla on myös käytössäsi aiempaa enemmän digitaalisia asiointipalveluita ja yhteydenottotapoja, kuten digihoitopolkuja, Chatbot, Live chattejä ja sähköinen ajanvaraus. Saat aiempaa enemmän palveluita suoraan kotiisi, verkossa ja silloin kun sinä niitä tarvitset. (Kymenlaakson hyvinvointialue)

Digitaalisuutta hyödynnetään palveluiden kaikilla osa-alueilla. Sote-keskuksen asiakkailla ja henkilökunnalla on käytettävissä useita digitaalisia palveluita ja digitukea omahoitoon, tiedonsaantiin sekä etäasiointiin ja -konsultaatioon (Keski-Pohjanmaan hyvinvointialue)

Prima Botnia-hankkeessa tavoitteena on ottaa käyttöön monipuolisia digitaalisia asiointikanavia kansalaisen ja ammattilaisen välisen viestinnän sekä etäpalvelujen toteuttamiseksi. Chat, sähköiset lomakkeet ja etävastaanotot ovat esimerkkejä kanavista, joiden avulla kansalainen voi asioida ajasta ja paikasta riippumatta. (Pohjanmaan hyvinvointialue)

Ennakoitavuus ja ennaltaehkäistävyys on yhtä lailla digitaalisuuden kehittämisen kanssa epäuskottavasti toteutuvaa aina siihen asti kunnes sote-keskuksista halutaan oikeasti tehdä "parhaimpaan mahdolliseen pyrkiviä", eikä vain joiksikin "perustason" palveluiksi jääviä. Toki joitakin kuvantamisia voidaan käydä automatisoidusti läpi, erilaisia seurantatietoja voidaan vertailla ideaalimpiin ja semiautomatisoituja otantoja voidaan tehdä silloin tällöin, mutta jos monia kelpoisia teknologian ja tieteen mahdollisuuksia ei edes yritetä hyödyntää, missä sitten menevät rajat sille, missä "palvelu uhkaa käydä liian hyväksi"?

Hyvinvoinnin ja terveyden edistäminen on toimintaa, jolla pyritään vastaamaan tunnistettuihin hyvinvointihaasteisiin ja asetettuihin tavoitteisiin siirtämällä toiminnan painopistettä kohti ennakoivempia palveluja. Tältä osin vastataan myös sote-uudistuksenkin tavoitteisiin: Painopisteen siirtoon ennakoivaan ja ennaltaehkäisevään toimintaan sekä Hyvinvointi- ja terveyserojen kaventamiseen. (Kymenlaakson hyvinvointialuea)

Työllistämistoiminnan punoutuneisuus osaksi sote-keskuksisuutta, kustannustehokkuus, valtuustot päätöksien tekijöinä

Työllisyysasteen nostaminen on jo aiemminkin ollut mukana monen entisen sairaanhoitopiiriin - eikö muuten kuulostakin mukavemmalta, kun sanoo "hyvinvointialue" - toiminnassa hanketyön muodossa, sillä onhan se myös osana "kestävän kasvun vauhdittamista", mutta monialaisesti eri ammattilaisia käyttänäväkin hyötynä voi monen työttömän kohdalla olla silkkaa suurpiirteisyyttä tai jopa läpeensä vääriä, tarkkuustasoltaan heikonlaisia päätelmiä. Näinhän tällainen toimii Etelä-Karjalassa sen työvoiman palvelukeskuksessa (TYP). Valikoima vastaavanlaisia hankkeita muualla:

Keski-Uudenmaan Työkykyhankkeessa edistämme keskiuusmaalaisten osatyökykyisten ja pitkäaikaistyöttömien työ- ja toimintakykyä, työllistymisen edellytyksiä ja osallisuutta kehittämällä heidän tarpeisiinsa vastaavaa monialaista palvelukokonaisuutta, vahvistamalla ammattilaisten osaamista ja tuottamalla tietoa kehittämisen tueksi.

KP työkyky -hanke on osatyökykyisille suunnattu työkykyohjelma, jolla helpotetaan heidän työllistymistään. Keski-Pohjanmaan työkyky -hanke toimii Soiten ja Kruunupyyn alueella 2021-2022. Työkyvyn tuki osaksi tulevaisuuden sosiaali- ja terveyskeskusta -toimenpidekokonaisuudessa mallinnetaan työkyvyn tuen palvelukokonaisuus osaksi Soiten vastaanottojen uudistamishanketta. Hankkeen tavoitteena on, että asiakkaiden palveluntarpeet tunnistetaan varhaisessa vaiheessa ja he saavat tarvitsemaansa työkyvyn tuen palveluja. (Keski-Pohjanmaan hyvinvointialue)

TOIMEKSI-hankkeessa kehitetään Työkykyohjelman molempia toimenpidekokonaisuuksia, jotka ovat: Työkyvyn tuki osaksi Tulevaisuuden sosiaali- ja terveyskeskusta (alueella on toimiva työkyvyn tuen palvelukokonaisuus, työkyvyn tuen prosessi on rakennettu monialaisesti ja yhdessä, työ- ja toimintakyvyn arviointi on tunnistettu palvelutarpeen osaprosessina) ja Tuetun työllistymisen menetelmät (sosiaalihuollon rooli vahvistuu työkyvyn ja työhön sijoittumisen tukemisessa, sosiaalihuoltolain mukainen työtoiminta ja työllistymistä tukeva toiminta vahvistuu, tuetun työllistymisen työhönvalmennuksen käyttö sosiaalihuollossa on lisääntynyt). Työkykyohjelma on osa Sanna Marinin hallitusohjelmaa. (Etelä-Pohjanmaan hyvinvointialue)

Topakka-hankkeen tavoitteena on luoda maakunnallinen malli työttömien henkilöiden työ- ja toimintakyvyn arviointiin. Lisäksi tavoitteena on lisätä toimijoiden osaamista työ- ja toimintakyvyn tunnistamisessa ja asiakasohjauksessa. Topakka auttaa työkyvyttömyyden takia sivuun jääneitä henkilöitä löytämään yksilöllisesti oikeat palvelut. Asiakas voi esimerkiksi tarvita sairauden jälkeen kuntoutuspalveluita tai apua työkykyyn liittyvien etuuksien hakemiseen. (Pohjois-Karjalan hyvinvointialue)

Kustannustehokkuus, mihin hyvinvointialueiden valtuutetut pääsevät yhdessä kuntien valtuutettujen kanssa sössimään mukaan myös työllistymisasiat kunhan ne velvollisuudet kunnilla sitten myöhemmin tulevat, ovat valtuutettujen suurta herkkua, sillä ne saavat heidät kuulostamaan kovin tärkeiltä. Viime joulukuun Etelä-Karjalan hyvinvointialueen aluevaltuuston kokouksessa hyvinvointialueen johtaja selitteli pitkästi ja vaikeankuuloisesti laskelmien ja niiden perusteita kuin olisi halunnut korostaa jollekin nettistriimikatselijoukolle, kuinka vaikeaa taviksen on ymmärtää hyvinvointialueen toimintaa ja että sellaiseen tarvitaan hänenlaisiaan asian osaajia. Hyvinvointialueen palveluista, niiden mahdollisesta toimivuudesta ja toimimattomuudesta ei sitten suuremmin puhetta ollutkaan. Siinäkään kokouksessa. Millioinkahan sitten? Voivottelua rahoituksen riittävyydestä toki oli ja yksi vielä kertaalleen mukana ollut lääkäri pääsi parjaamaan hyvinvointialueen käytössä olevaa puhelinpalvelua ennen kuin hän ministeritason päätökseen perustuen irtisanoutui aluevaltuustosta ja jätti sinne vain "ei-jäävejä henkilöitä".

Etelä-Karjalan hyvinvointialue luonnehtii tulevaisuuden sosiaali- ja terveyskeskuksen merkitystä nostamalla yhdeksi tärkeäksi seikaksi kustannustason hillitsemisen, mutta jos kustannustasoista ja rahojen käytöstä päättävät tahot, joilla ei ole riittävää ymmärrystä siitä kaikesta, miten sosiaali- ja terveyskeskus yksityiskohtaisemmin ottaen toimii, miten he voisivat tehdä hyviä päätöksiä rahojen käytöstä? Toisaalta, paikallislehdessäkin asti ollaan esitelty sitä, miten "asioista voidaan keskustella puoluerajoista piittaamatta" ja istuntosalissa kuullaan toki kerralla useiden mielipiteitä, joten jos edes muutamalla silloin tällöin on briljantteja näkemyksiä ja tietoa, niin sitten kai muutkin pääsevät niitä fundeeraamaan.

Etelä-Karjalassa Tulevaisuuden sosiaali- ja terveyskeskus -hankkeella vahvistetaan erityisesti hoidon jatkuvuutta ja palvelujen saatavuutta sekä samalla asiakkaiden terveyttä, hyvinvointia ja osallisuutta. Tämä tapahtuu kehittämällä maakunnan rakennetta vahvistamalla integraatiota, oikea-aikaisuutta, ennaltaehkäisevää palvelu- ja yhteistyötoimintaa sekä hillitsemällä kustannuskasvua.

Vaikkei sitä jokaisen hyvinvointialueen verkkosivuilla erikseen mainitakaan, ainakin Pohjois-Pohjanmaan hyvinvointialue huomioi tuoda esille sellaisia keinoja terveydenhuollon menetelmien ja palveluiden arviointiin, joista saattaisi olla apua päätöksientekijöille heidän arvioidessaan niitä heille mieluisia kustannuksia.

HTA:lla (Health Technology Assessment) tarkoitetaan päätöksentekijöille suunnattua, kokonaisvaltaista ja järjestelmällistä arviointia menetelmän käytön edellytyksistä, turvallisuudesta ja vaikutuksista. Arvioinnin kohteena ovat uudet ja jo vakiintuneessa käytössä olevat menetelmät, joihin kuuluvat lääkkeet, laitteet ja toimenpiteet sekä hallinnolliset tukijärjestelmät, esimerkiksi potilastietojärjestelmät. Arvioinnissa kootaan ja yhdistetään paras saatavilla oleva tieto tukemaan näitä menetelmiä koskevia terveyspoliittisia ja kliinisiä päätöksiä.

Digi-HTA on sosiaali- ja terveydenhuollon sekä hyvinvoinnin digitaalisia tuotteita ja palveluja varten kehitetty menetelmä. Sen avulla arvioidaan tuotteen tai palvelun soveltuvuutta alan asiakkaiden ja työntekijöiden käyttöön. Arvioinnin näkökulmia ovat vaikuttavuus, kustannukset, turvallisuus, tietosuoja ja -turva sekä käytettävyys ja saavutettavuus. Näiden lisäksi tarkastellaan erityisesti digitaalisen tuotteen käyttöönottoon vaikuttavia asioita kuten esimerkiksi hoitoprosessia ja IT-muutoksia.

Pitäisikö aluevaltuutettujen esittää mielipiteitä hankkeiden merkittävyydestä, jottei jäisi pelkäksi budjettiraamien asettelemiseksi?

Hankkeisiin osallistuvuuden järkevyys vaikkapa siltä kustannustehokkuuden kannalta saattaa olla hyvin hankalaa mietittävää monelle aluevaltuutetulle, mutta eipä heidän todennäköisesti tarvitsekaan useimpiin hankkeisiin mitään kantaa ottaakaan, vaan riittää kun annetaan jotkin budjettiraamit, joissa vaaditaan - vaaditaan, tietenkin, sillä vallankäyttö on mukavaa - pysyttäydyttävän.

Jos heidän kuitenkin pitäisi ottaa kantaa esim. seuraavanlaisiin hankkeisiin, mitäköhän siitä seuraisi?

Vantaan ja Keravan hyvinvointialue:

Rikollisesti oireilevat nuoret (Ri-O-hanke). Rikoksilla oireilevat nuoret- hankkeessa tuetaan vakavasti ja toistuvasti rikoksia tekeviä nuoria kohti rikoksetonta ja päihteetöntä elämää.

Pohjanmaan hyvinvointialue:

Psykososiaalisen hyvinvointi. Psykososiaaliset menetelmät tarjoavat sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaisille tarvittavaa osaamista ohjata ja hoitaa asiakkaita tehokkain ja vaikuttavin keinoin lähellä asiakkaan arkea, vaikkapa heidän omalla koululla tai terveysasemalla. Pohjanmaalla uusista näyttöön perustuvista menetelmistä on otettu käyttöön IPC ja IPT-N menetelmät nuorten psykososiaalisen hyvinvoinnin edistämiseksi.

IPC on 13-18 vuotiaiden nuorten masennusoireilun hoitoon ja ehkäisyyn suunniteltu interpersonaalinen interventio. IPC hoidossa keskitytään ihmissuhteisiin ja niiden vaikutuksiin mielialassa. Tavoitteena on korjata tai helpottaa nuoren ihmissuhdehaasteita. Interventio sisältää 3-6 tapaamista IPC työntekijän kanssa.

IPT-N on 13-18 vuotiaiden nuorten masennuksen hoitoon suunniteltu interpersoonalinen terapiamuoto. IPT hoidossa keskitytään ihmissuhteisiin. Tavoitteena on auttaa nuorta löytämään keinoja käsitellä ihmissuhteisiin liittyviä ongelmia ja tämän avulla saamaan helpotusta masennusoireisiin. Terapiajakso kestää 12-16 tapaamista IPT-N terapeutin kanssa.

Varsinais-Suomen hyvinvointialue:

Kulttuurihyvinvoinnin projekti käynnistyi huhtikuussa 2022. Projekti on osa Varsinais-Suomen tulevaisuuden sote-keskus -ohjelman toteutusta ja hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen (hyte) kokonaisuutta.

Kulttuurihyvinvointi on käsitteenä ja ilmiönä vielä vähän tunnettu osana hyvinvoinnin ja terveyden edistämistä. Kulttuuri saatetaan kokea elitistisenä korkeakulttuurina, mutta kulttuurihyvinvoinnissa kulttuurin käsite on laaja sisältäen monenlaista toimintaa. Tutkimusta kulttuurihyvinvoinnista on kuitenkin jo runsaasti, ja kulttuuriin, taidetoimintaan, liikuntaan ja yhteisölliseen toimintaan osallistumisen tunnustetaan tukevan yksilön sekä yhteisöjen hyvinvointia.

Kunnat toivovat hyvää yhteyttä kulttuuri- ja sote-palveluiden välillä sekä alueellista tukea kulttuurihyvinvoinnille työn suunnitelmallisuuden lisäämiseksi.

Tavoitteita kulttuurihyvinvointiprojektin osiossa: lisätään erityisesti kuntien kulttuuri- ja kirjastoammattilaisten, järjestöjen ja sote-ammattilaisten tietoisuutta kulttuurihyvinvoinnista; lisätään kulttuurihyvinvoinnin mahdollisuuksien hyödyntämistä osana sote-palveluita ja kuvataan kulttuurihyvinvoinnin perustason toimintaa osana tulevaisuuden sote-keskusta; vahvistetaan kulttuurihyvinvointitoiminnan ja sote-palveluiden asiakas- ja palveluohjauksen yhteistyötä luomalla palveluohjauksen malleja sote-palveluista ennaltaehkäisevään taide- ja kulttuuritoimintaan; tunnistetaan ja kehitetään yhteistyön tapoja hyvinvointialueen, kuntien ja järjestöjen välille kulttuurihyvinvoinnin edistämiseksi.

Hyvinvointialueiden strategiat

Tätä kirjoitusta varten on tarkoituksellisesti vältetty ottamasta selvää hyvinvointialueiden strategiaohjelmista, sillä tarkoituksena on ollut käydä erikseen läpi jokaisen hyvinvointialueen strategioita, jotka ovat esillä joko jommassa kummassa tai molemmissa, aluevaltuuston pöytäkirjan liitteenä tai hyvinvointialueen verkkosivuilla.

Terveydenhuolto on siinä mielessä kuin Prisma tai jokin muu laajasti kaikenlaista tarjoava, että sieltä voidaan poimia näytille ja uutisoitavaksi jotain, mikä on erityisen hyvää tai hyvin ja antaa ihmisten sitten antautua illuusiolle siitä, että kaikki muukin siinä tai siellä on erityisen hyvää tai hyvin tai ainakin ihan pian. Tällaisessa jonkun ihmisen suorittamassa pähkäilyn puutteessa on samankaltaisuutta vaikkapa siihen kuinka jonkin kaupungin valtuutettu voi antaa kaupunginhallituksen suoriutumiselle kehuja sillä perusteella, että kaupunkiin on saatu useita esim. IT- ja cafeteria-alan yrityksiä absoluuttisina määrinä laskettuna sen ja sen verran, mutta jätetty huomioimatta paikallisissa oppilaitoksissa opiskelijoiden suuntaavan matkansa muihin kaupunkeihin opiskelujensa päätyttyä. Entä voisiko olla olettamatta, että sairaanhoitopiirin logon näkyessä eri puolin kaupungin keskustan rakennuksien alaovia ja investoinnit sairaalarakennuksiin tehdään muistikuvia jättävän rakennustaiteen kera, asukkaista monet luulevat heidän hyvinvointiaan ja terveyttään arvostettavan riittävästi, koska terveys on sillä tavoin monin paikoin esillä ainakin jollain lailla? Luuloja johonkin suuntaan voi vahvistaa sekin, että paikallisten oppilaitosten verkkosivuilla lukee, että jotain yhteistyötä sairaanhoitopiirin kanssa on meneillään, mutta paino onkin, valitettavasti, sanalla "jotain". Kunhan kunnallisvaltuutetut pääsevät lähitulevaisuudessa näpräämään työllistymisasioiden kanssa niiden sälyttäessä kuntien vastuulle ja terveysasioiden käsittelyn "etääntyessä" hyvinvointialueille, voi terveydenhuolto jäädä vielä nykyistäkin vapaammin huononlaiseksi muokattavaksi.

Tämä kirjoitus sisältää kymmenittäin sairaanhoitopiirien terveydenhuoltoon ja TE-toimistojen työllisten tervehdyttämiseen liittyviä kysymyksen osia, joiden voi ajatella alkavan esim. näillä sanoin:

• Miksi on niin, että..
• Miten voi tapahtua sellaista, missä..
• Jokohan tulisi muutos siihen, että..

Kysymysten voi ajatella viittaavan johonkin jatkuvasti pielessä olevaan, johonkin sellaiseen mitä usein ilmenee tai ollen huolellisen miettimisen arvoista, koska kyseiseen kysymykseen asti ei muuten koskaan päästäisi esim. tv-keskusteluissa. Kysymykset on kirjoiteltu ns. yhteen menoon muistinvaraisesti aiempia kirjoituksiani ja raakilemietteitäni silmäillen eli täydennettävääkin voisi olla. Tämän kaiken voi ajatella olevan jonkinlaista call-to-action -valmistautumista sellaiseen, missä olennaisimpana teesinä olisi, kuinka julkinen terveydenhuolto ei saa edes ihan vähänlaisesti terveydeltään normaalista poikkeutunutta fiksattua, jos kyse on yhden asiantuntijan osaamisen ylittävästä mietittävästä. Olen tainnut kirjoittaa muutaman kirjoituksen siitäkin, kuinka terveydenhuoltoa pidetään tahallaan huononlaisena, mutta siinä olisikin sitten erillinen miettimisensä miten tämä pääsee tapahtumaan kaikista valtuutettujen lautakuntiin, valtuustoihin ja hallituksiin pääsemisistä huolimatta.

--

(kouluttautuneisuus)

• lääkärin tietämykseen ja osaamiseen ei päädy arkista ymmärrystä parempaa hallintaa esim. ravitsemus-, liikunta- ja sisäilmaseikoista?
• työvuosien aikainen lisäkoulutus ei sitten kuitenkaan suuremmin laajenna terveydenhuollon asiantuntijan kompetenssia limittäytymään muiden asiantuntijoiden sellaisten kanssa?

(yhteistyöstä, erikoistumisista, työvoimasta)

• komponentisoidun terveydenhuollon asiantuntija ei tosissaan selvittele asioita yhdessä muiden komponentisoidun terveydenhuollon asiantuntijoiden kanssa?
• joitakin ihmiselimistön toiminnan asiantuntijoita ei edes hyödynnetä ennen kuin jotain on erityisen pahasti vialla?
• psykologien määrää ei lisätä?
• TE-toimisto ei tosissaan yritä hyödyntää sairaanhoitopiirin palvelutarjontaa tai yksityisen puolen täydentävää osaamista?
• terapeutteja, kuraattoreita ja mielenterveyspalveluita lisää vaadittaessa ei mainita koulutettavien piloille menemisen tai kehnoksi jäämisen mahdollisuudesta?
• terveydenhuolto ei yliopisto- ja amk-yhteyksistään huolimatta kehitä potilaiden itsemonitoroinnin mahdollisuuksia?

(käytännöt, standardit)

• pidetään itseisarvollisesti totena, että sairauksien luokittelu on "toimivaa" ja hyvä pohja terveydenhuollon käytännön työlle?
• lääkäreiden alansa julkaisuissa ilmenevä kritisointi alan toimintaa tai käytäntöjä kohtaan ei ole vuosikymmeniin saavuttanut päivittäislehtien sivuja kuin korkeintaan pikaisen ohimenevästi ja mitään muuttamattomasti?
• tietämys, metodit, teknologit ja tiede kehittyvät ja lisääntyvät, mutta tämä ei ilmene vastaanotoilla?
• potilaiden saamat hetkellisesti epäillyt diagnoosit "raahautuvat" mukana vuosikymmenten ajan?
• lääkäri ei jatka tavanomaisia laboratoriokokeita pidemmälle sen tutkimista, että potilaan oirekuvauksen mukaan oireiden yhdistelmää ilmenee tietynlaisesti, tietyin ajoituksin ja tietyn kestoisesti, vaan antaa asian edelleen miettimisen jäädä potilaan tehtäväksi?
• verenkuvatutkimuksia ei suostuta tekemään useammin kuin kerran vuoteen?

(ensikontaktit)

• on koettu hyväksi ideaksi antaa sairaanhoitajan tehdä puhelimitse esiarviointia lääkärin työn helpottamiseksi?
• sairaanhoitaja ei voi tietää tai ymmärtää asioita samoin kuin lääkäri?
• potilaan ongelmat tavallaan suodattuvat pois sairaanhoitajan kanssa keskustellessa, eikä hän täten lääkäriin asti jonkin asiakokonaisuuden vuoksi edes pääse?

(potilastiedot)

• potilastiedoissa on asiaa niin vähänlaisesti?
• potilastiedoissa suorastaan valehdellaan ja vääristellään tapahtumienkuluista ja keskustelujen sisällöistä?
• yhden terveydenhuollon asiantuntijan merkinnöissä ei ole riittävästi aineksia toisen terveydenhuollon asiantuntijan tietämyksen laajentamiseen kyllä/ehkä/ei -tietoa enempää?
• viimeisempiä potilastietoja ei koskaan ole potilaan saatavissa digitaalisesti ennen kuin on kulunut parista viikosta kuukauteen?

(reklamointi)

• tiedonkorjaamisvaatimuksia joutuu tekemään niin paljon?
• muistutuksia joutuu tekemään paljon?
• aluehallintovirastoon edes joutuu kokeilla ottaa yhteyttä ja saada siten vaikuttavuutta aikaiseksi?
• potilasvakuutuskeskukseen edes joutuu kokeilla ottaa yhteyttä ja saada siten vaikuttavuutta aikaiseksi?

(reklamoimisen toimimattomuus)

• ylilääkärin vastuulla olevien suoriutumattomuutta, käytöstä tjm. ei korjata taikka edes myönnetä?
• aluehallintovirasto ei koe tapahtumissa olleen mitään vikaa?
• tiedonkorjaamisvaatimuksiin ei suostuta?

(huonolaatuinen ihmisaines)

• töykeyttä ja potilaan mielen pahoinpitelyä voidaan harrastaa esim. Eksotessa vapautuneesti kuin olettaen, ettei siihen kuitenkaan kukaan puutu?
• terveysalan työelämän työntekijän elämänasenteeseen vaikuttavuudesta ja sen potilaisiin heijastuvuudesta ei puhuta?
• sairaan- ja terveydenhoitajista tulee erilaisempia sen vaikutuksesta, missä he käyvät koulua, mitä kaikkea on nähtävillä ja koettavissa koulumatkoilla/arjessa?

(asumisolosuhteet ja niiden aiheuttajat)

• kaupungin oman asuntovuokraajan toimintaa ei asujien kritiikistä huolimatta noteerata terveys- tai TE-palveluissa?
• terveydenhuollossa tai TE-palveluissa ei hyödynnetä sellaisten tahojen konsultointia, jotka varmistaisivat potilaan/asiakkaan väittämän tai olettaman todeksi?
• häirintää asuinympäristössä ei huomioida käytännössä kenenkään vastaanotolla?

(kaupungin strategiat, toimintasuunnitelmat)

• kaupungin toimintastrategioissa yms. huomioidaan hyvinvointia yksityiskohtaisemmin kuin terveydenhuoltoa?
• kaupungin tärkeiksi onnistumisen mittareiksi on otettu vain yksinkertaisia asioita kuten yrityksien määrä jollain alueella?
• kaupungin tai kaupunkia laajemman alueen valtuutetut eivät vahdi paremmin sairaanhoitopiirin rahankäyttöä?
• kaupunginvaltuuston netitsekin seurattavat kokoukset ovat viitsimättömyyksien ja osallistumattomuuksien demonstraatioita?
• kaupunginvaltuutetut tulevat tulevaisuudessa antamaan tyhmän hyväksyntänsä sille, että työttömien on pakko suostua itseään mitattavan ja selviteltävän kaikin keinoin, jotta heidän työllistymismahdollisuuksistaan saataisiin parempaa tuntumaa?
• sairaanhoitopiirin toimitusjohtajana ei voi olla erityisen paljon terveyspalveluiden innovoimisesta kiinnostunut diibadaaba-touhuiluun tyytyjien sijaan?

(asukas-/asiakaspalautteet)

• sairaanhoitopiirin kehittäminen alueen asukkaiden palautteella on tehty niin mitättömiin seikkoihin kohdistavaksi?
• terveysalan liitot, yhdistykset ja kouluttajat eivät ota vastaan yksityishenkilöiden palautetta terveydenhuollon toimivuudesta ja pyri sen perustella saamaan aikaan muutoksia alan koulutuksiin ja käytäntöihin?

(työllistyminen)

• psykiatrisen tai neurologisen diagnoosin saaneiden erityisenlaiseksi kehittyneisyyttä tai pysyvämpää erityisenlaisuutta ei hyödynnetä? esim. skitsofreenikko, aspergerlainen tai adhd-tyyppi voivat ajattelunsa hallintaansa saatuaan olla sopivan eksentrisesti työllistettäviä ja muiden kanssa mainiosti toimeentulevia sen sijaan, että esitettäisiin heidät surkuteltavina ihmispoloina?
• TE-toimistot harjoittelevat asiakkailleen vaihtelemalla heitä palvelevia asiantuntijoita esim. hissukasta rähjäävään, puhua puputtavasta aneemisia idoita esittävään, asiantuntevasta herkistyjästä tiukkasävyiseen koheltajaan tai tasalaatuisesti perustehtävistään suoriutuvasta piilohäijyyn kiusaajaan?
• sosioekonominen asema vaikuttaa eri tilanteissa eri tavoin?

(soteuudistus)

• sana ’peruspalvelut’ on konnotaatioidensa osalta jotain erityisen hyvää lupaavaa sellaisissa lauseissa, joissa kaikille suomalaisille tarkoitetaan järjestettävän saataville jotain samaa, vaikka peruspalveluilla sitten kuitenkin tarkoitetaan jo määritelmällisesti jotain vähäistä, puutteellista ja vajaasti toteutettua?
• ihmiset käyttävät terveydenhuollon kehittämiseen liittyvissä puheissa sanaa ’digitaalisuus’ kuin se jotenkin maagisesti tekisi kaiken niin optimaalisen ideaaliksi, ettei sitä vähän määritellyksi tulevaa digitaalisuuden hyötyä voida enää koskaan myöhemmin ylittää?
• uutisissa ei koskaan mainita nimeä Zoltan Istvan?
• medikalisointi on edelleen käsite kaiken omadatasta, avoimesta tieteestä ja itsemittauslaitteista keskusteltavuuden aikana?

Sote-uudistusta oleellisesti pohjustava "Tulevaisuuden sosiaali- ja terveyskeskus"-ohjelma on ollut kehitteillä useilla alueilla (valtiorahoitteisesti) jo vuodesta 2020 ja nämä kehitystyöt voivat jossain määrin johtaa potilaiden tulevan paremmin tutkituiksi. Toisaalta, esim. MTV:n "Kuntavaalit: puheenjohtajatentti" 8.6.2020 ei saanut hallituspuolueiden puoluejohtajia perustelemaan sote-uudistuksen tarvetta pidemmälle menevästi kuin lähinnä yhdenvertaisten palveluiden saatavuuden näkökulmasta. Tietojärjestelmiä tai digitaalisuutta ei mainittu edes sanoina (Henrikssonin ja Essayahin sanomiset tuli jostain syystä skippailtua, joten on häviävän pieni mahdollisuus, että jotain teknologiaan liittyvää mainittiin).

Tulevaisuuden sote-keskuksien hienoutena on erikseen listattu palveluiden oikea-aikaisuus, painotettu ennakoivuutta, korostettu palveluiden laadun mittaamista ja esitetty tavoitteeksi vahvistaa monialaisuutta/yhteentoimivuutta. Helppohan se on sanoa, sanotaan.

Sote-uudistukseen liittyvästä "Tulevaisuuden sosiaali- ja terveyskeskus"-ohjelmasta on monenlaista sivustoa tarjolla, joista ehkä tärkeimpänä ja ajantasaisimpana: https://soteuudistus.fi/tulevaisuuden-sosiaali-ja-terveyskeskus-ohjelma

Innokylä.fi:stä löytyy jokaisen erillisen alueellisen toimijan hankekokonaisuudet tarkasteltavaksi ladattavine hankesuunnitelmineen. Etelä-Karjalan hankesuunnitelmasta (päiväyksellä 24.4.2020) saattaa lukea, ettei aikeissa mitään kovin mahdottomia tavoitella: ennakoivaa vastaanottoa muutamalle määritellylle potilasryhmälle, nuorten parempaa huomioonottamista, tunnistetaan oppilashuollon nykyprosessien kehityskohtia, päihdetietoisuuden lisääminen yms. tavallista. Jotain lupaavaa saattaisi ilmentyä listatuista konsultaatiomallien kehittämisistä, uudenlaisten työpari-/tiimityömallin luomisista ja jonkinlaisen digiklinikan pilotoimisesta. Muut toimenpiteet liittyivätkin sitten lähinnä kustannusten nousun hillintään.

Tulevaisuudesta tuntumaa muodostettaessa olisi toki hyödyllistä silmäillä, mihin on käytetty aikaa, rahaa tai huomiota lähivuosina. Jossain määrin huomionarvoisena voikin pitää sitä, että Eksoten sinänsä selkeästi liitteineen ja viitteineen listaamat menneet ja nykyiset hankkeet eivät sisällä sanallisen kuvailutiedon osalta mitään sellaista, joka antaisi ymmärtää, että organisaatiossa on jotain "pahasti vialla" joiltain osin. Pikemminkin hankkeita selaamalla jää vaikutelma, että toiminta on osakomponenttiensa ja tekijöidensä osalta hyvällä tolalla, mutta prosessien sujuvuutta voidaan hiukan kehittää, sekä valmiutta toiminnan laajentamiseen ja yhteistyöhön muiden tahojen kanssa löytyy. Menneistä hankkeista löytyy teemoina lähinnä tällaisiä: potilaiden digitaidot, palveluita maaseudullekin, kulttuurin vaikutus hyvinvointiin, työllisyyden edistäminen, asiakirjahallinnan parantelu, ihmisten elintapaohjaus (eräs hallituksen kärkihankkeista), toimintamallien määritys ikäihmisten palvelutarpeen ym. arvioinnissa, lapsi- ja perhelähtöiset palvelut, hyvinvointikumppanuus julkisen ja yksityisen sektorin välillä.

Jonkinlaisena harvinaisena erikoisuutena Eksoten menneissä hankkeissa (2015-2016) on ollut "CONNECT – Collecting Nordic Best Practice within Welfare Technology", joka kuvaillaan yhteispohjoismaiseksi hankkeeksi, jonka "tarkoituksena on kerätä eri maiden parhaat käytännöt hyvinvointiteknologian hyödyntämisestä sosiaali- ja terveydenhuollossa": https://nordicwelfare.org/fi/publikationer/hyvinvointiteknologia-tyokalupakki/

Uudemmista hankkeista löytyy melkeinpä pöyristyttävästi jotain, missä mainitaan samassa virkkeessa teknologiset ratkaisut, digitaaliset palvelut, tekoäly ja robotiikka (teknologiaa kotiympäristöön, yhteistyössä mm. LAB amk:n, Oulun kaupungin ja VTT:n kanssa; rahoittaja: Sosiaali- ja terveysministeriö). Toinen yhteistyössä samaisen LAB amk:n ym. kanssa meneillään oleva hanke, jossa teknologisuus pääsee päärooliin on hanke, jossa "keskeisin tavoite on työntekijän ja asiakkaan autonomian ja sitä tukevan järjestelmän kehittäminen" ja missä "oikeat teknologiset ratkaisut, digitaaliset työkalut ja ohjaus tukevat palvelun laatua ja autonomiaa". Mitä tuo sitten tarkoittaakaan. Socom.fi-sivuilta löytyy lisätietona, että sekin liittyy ikäihmisten kotihoidon palveluihin. Muut uudemmat hankkeet ovatkin sitten tavanomaisempaa työttömiin, maahanmuuttajiin, mielenterveyteen, digiapuun ja maaseudun ikäihmisten huomioimiseen liittyväistä. Eksote on jotenkin biasoitunut ns. ikäihmisiin liittyviin hankkeisiin, voisi joku todeta. Mainitun lappeenrantalaisen LAB-ammattikorkeakoulun opinnäytetöistä ei vaikuttaisi löytyvän sen enempää viitteitä Eksoten "pahasti vialla" olevuudesta.

Vertailun vuoksi muutaman muun sairaanhoitopiirin listaamia hankkeita:

• Essote: https://www.essote.fi/tietoa-meista/hankkeet/
• Lapin sairaanhoitopiiri: https://www.lshp.fi/fi-fi/sairaanhoitopiiri/kehittaminen/Kehittamishankkeet/Paattyneet_hankkeet
• Sosteri: https://www.sosteri.fi/sosteri/tutkimustyo-ja-hankkeet/hankesalkku/
• Siunsote: https://www.siunsote.fi/hankkeet
• Soite: https://www.soite.fi/hankkeet

Soite näyttäisi olevan mukana yhteistyöhankkeessa RoboSote, millä on tekstiselitteiden mukaan mielenkiintoisia tavoitteita ja ei niin kovin yllättäen senkin projektisivulla ilmenee paljon sanaa "ikäihminen". Kyseisessä hankkeessa sanotaan mm. edistettävän "hoivarobotiikan ja -teknologian, sekä digitaalisten tuote- ja palveluratkaisujen kehittämistä ja hyödyntämistä sosiaali- ja terveysalalla".

Erilaisia säädösvalmisteluita, toimintamalleja, hankkeita, projekteja, yhteisöjä ym. on tehty ja meneillään paljon, eikä ole helppoa selvittää, mitkä niistä ovat päätyneet tai päätymässä jonkin pian ehkä entisen sairaanhoitopiirin käyttöön. Oman erikoisuutensa muodostavat lisäksi laajat kampusalueet, missä yliopistollinen sairaala, yliopisto ym. toimivat yhteistyössä eli "terveystieteellinen hoito-, koulutus- ja tutkimusyhteisö", kuten Tays.fi:ssä sanotaan. Linkkejä näihin liittyen:

• Tutkimus Taysissa
• Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen tutkimukset ja hankkeet
• Sosiaali- ja terveysministeriön hankkeet ja säädösvalmistelu
• Innokylän toimintamallit
• Innokylän kokonaisuudet
• Health HUB

Sinänsä voisi olla perusteltua kysyä, miksi julkisuudessa täytyy käydä keskustelua esim. terapiatakuusta siten, että keskustelu on erikseen ja irrallaan esim. kansallisesta mielenterveysstrategiasta, joka määritelty jatkuvaksi vuodesta 2020 vuoteen 2030? Entä päätyvätkö hallituksen menneet kärkihankkeet kuten UKK-instituutin koordinoima Vesote-hanke mihinkään hyödylliseen käyttöön tutkimustuloksien valmistuttua vai tehdäänkö niiden lisäksi ja niitä huomioimatta kymmeniä samantapaisia muita tutkimuksia? Siinä oli päämääränä, että "suomalaiset lisäävät liikkumista, vähentävät istumista, syövät monipuolisesti ja terveellisesti sekä nukkuvat paremmin".

Kunnallisen luottamushenkilön asemaan päässyt tai sellaiseen hakeutumassa oleva saattaisi kokea riskialttiiksi sen, että laittaa henkilökohtaiset kaupunkikehitystavoitteensa hyvinvointitavoitteineen muineen (vaiheistuksineen ja yksityiskohtineen) löydettäväksi sellaiseen paikkoihin, joista olettaa tekemisistään kiinnostuneiden voivan ne löytää, sillä henkilökohtaisen tason ja mahdollisesti edustetun puolueen kykenemättömyydet voisivat varsinkin asioita vääristelemään pyrkivien tahojen toimesta aiheuttaa sellaisia vaikutteita muiden ihmisten mielissä, että aikeidensa julkistaja tiedostaisi niitä vastaavat mietteet ahdistavuutta aiheuttavina tuntemuksina.

Hyötynä olisi voinut olla esim. se, että kuntalaiset pystyisivät laajemmassa määrin pääsemään parempaan ymmärrykseen siitä, mitä joku henkilö aikoo tehdä tai on jo tekemässä, mistä seuraisi sitten enemmän sitä toivottua palkitsevuutta tekemisilleen kuin silloin, jos oltaisiin vain enimmäkseen hissukseen kunnanvaltuustossa vahtaamassa, että yhdessä päätettyä kuntastrategiaa noudatetaan tai ollaan puolueen valtakunnallisen ohjelman säntillisenä edistäjänä tai ylläpitäjänä.

Jos kaupunginvaltuutetuilla ei määritelmällisesti olisi päätettäväksi edes mitään hyvinvointi- ja kulttuuriasioihin liittyvää, niin silloin jo kuntalaisillekin kävisi paremmin selväksi, että heidän asuinalueeseensa ja elämäänsä vaikuttavuuksista päättämään valitsemisella ei olisi erityisempää merkittävyyttä, sillä ympäristö ja palvelut ilmentyisivät joka tapauksessa suunnilleen tietynlaisena. Kisahallin sijainnista keskustelu valtuustossa, kuntoreittien lisääminen joillakin kilometreillä ja monikulttuuristen markkinoiden salliminen toimivat kätevinä hämäyksinä, jos tarkoituksena on antaa vaikutelmaa, että jotain sellaista saadaan aikaankin, joka jotenkin sivuaa hyvinvointia ja kenties tarjoaa samalla jonkinlaisia ihmisten toistensa kohtaamisen mahdollisuuksia.

Siinä missä ihmisten toistensa kohtaamisen mahdollisuudet kuin myös vaikkapa työelämään takaisin pääseminen ja ikäviä luokkatovereita sietäminen kytkeytyvät sen ymmärtämiseen tai ymmärtämättömyyteen, mikä tekee ihmisestä terveen. Juuri sellaisen selvityttämisen parempi mahdollistuminen pitäisi olla kanssakuntalaistensa parasta ajattelevan kunnallisvaaliehdokkaankin aikeiden ytimessä. Kunhan jossain myöhemmässä vaiheessa työllisyyspalvelut tulevat kuntien vastuulle, havahduttaneen ehkä laajemmin tajuamaan, kuinka terveysasiat nivoutuvat yhteen niiden asioiden kanssa, joista kunnallisvaltuutetut ovat päättämässä.

Hyvinvoinnin edistäminen nimissä tehdyt muutokset voidaan nähdä myös jonkinlaisena jippoiluna, jos verrataan niitä muutoksiin, joilla on epäsuorempi vaikutus ihmisten hyvinvointiin:

Toisessa tapauksessa pelkästään tavoitteesta keskusteleminen olisi vaikeampaa, koska sen osalta ei ole niin helppo pitää yllä "yhteistä" mielikuvaa siitä, minkälaista lopputulemaa tai toimintaprosessia tavoitellaan, mikä tarkoittaisi myös sitä, että tavoitteen "myyminen" kuntalaisille olisi vaikeampaa ja mikä taasen saattaisi nihkeyttää yhteisesti haluja ottaa käsiteltäväksi asiaa, jossa puututtaisiin siihen, miten jotkin asiantuntijat tekevät työnsä.

Terveyspalveluiden toimimattomuudesta voisi esittää myös kysymyksen, kuinka huonosti sen pitäisi toimia, jotta kuntatason päättäjistä alkaisi ahdistavasti tuntumaan siltä, että heitä vaaditaan tekemään ongelmille jotain vaikka yleisesti tiedettäisiin, että terveyspalveluiden osalta (jonkinlainen) päätösvalta on maakuntatason päätöksenteon puolella? Terveyspalveluthan ovat kuitenkin jotain, joka koetaan erittäin vahvasti kunnan palveluksi, olkoonkin, että päätöksenteko ei määritelmällisesti olisi kunnallisvaltuutettujen hyppysissä.

Sinänsä kunta- ja maakuntavaltuustojen yhtäaikaiskokoustaminen ei pitäisi kai nykyaikana olla niin mahdotonta, että pitäisi sen vuoksi jättää kuntatasolla mietiskelty asia viikoksi pariksi odottamaan, että se voisi tulla käsitellyksi terveyteen liittyväisiltä osiltaan myös maakuntavaltuustossa? Siinähän ehtii asiaan liittyvä orientoituneisuuskin ryvettyä. Olisikohan eri valtuustoilla mahdollisesti jopa sama fyysinen tilakin käytössään kokouksissaan? Eihän maakuntatason päätöksenteko sitä tarkoita, että maakuntatason päätöksenteko täytyy aina olla jotenkin maantieteellisesti etäämmällä kuin kuntatason päätöksenteko?

Erikseen huomioitavaa on sekin, että kaksisuuntainen kommunikointi eri toimijoiden välillä on erilaista silloin, kun aikeita vasta hahmotellaan kuin silloin, kun tavoitteet ovat jo pitkälti määriteltyjä ja neuvotellaan niiden toteuttamiseen liittyvistä toimenpiteistä. Jälkimmäinen voisi liittyä esim. kunnanvaltuuston keskuudestaan valitseman kunnanhallituksen kommunikointiin hyvinvointialueen/maakunnan vastaavan kanssa.

Ei ole aivan selvää, missä määrin kuntastrategiat menevät uusiksi sote-uudistuksen vuoksi, sillä Etelä-Karjalassa sairaanhoitopiiri Eksoten hallitukseen ja valtuustoon on perinteisesti valittu kunnallisvaltuutettuja, joten kuntastrategiassa on voitu sanailla monenlaista hyvinvointiin ja elämänlaatuun liittyen. Täten, aiemmin olisi ehkä voitu luoda painetta parempien tavoitteiden asettamiseen strategiatasoa hienoisemmilla tasoilla, jos lehdistö ja radio olisi saatu heräteltyä inspiroimaan ihmisiä miettimään palvelujen toimivuutta paremmista vinkkeleistä, mutta lähitulevaisuudessa kunnallisvaltuutettujen on ehkä liian helppo sanoa "no can do" eli "ei pysty, kun on tuo maakuntavaltuusto, joka niistä asioista ehkä päättää". Puolueiden eroavuudet voivat myös tulla jollain valitettavalla tavoin esille, jos jokin sellainen toimii jatkuvasti esim. kustannussäästöihin vetoavana.

--

Kunnanvaltuuston keskuudestaan valitsema kunnanhallitus vastaa mm. kunnan toiminnan yhteensovittamisesta ja valtuuston päätösten valmistelusta/toimeenpanosta. (kuntaliitto.fi)

Kunnan hallinnon järjestämiseksi valtuuston on hyväksyttävä kunnan hallintosääntö, jossa määrätään mm. kunnan eri viranomaisten toimivallan jaosta ja tehtävistä. Valtuusto tekee toimivallan jakoa koskevat ratkaisut eli delegointiratkaisut hallintosäännön määräyksillä. Valtuusto voi siirtää toimivaltaansa kunnan muille toimielimille, luottamushenkilöille ja viranhaltijoille. Toimivaltaa ei voida siirtää erillisillä valtuuston päätöksillä. (kuntaliitto.fi)

Kunnan toimintaa johdetaan valtuuston hyväksymän kuntastrategian, talousarvion ja -suunnitelman sekä muiden valtuuston päätösten mukaisesti. Valtuusto päättää kunnan toiminnan ja talouden pitkän aikavälin tavoitteista kuntastrategiassa. (kuntaliitto.fi)

Kaupunginhallituksen tehtävinä ovat myös kaupungin yleisestä kehittämisestä huolehtiminen ja sellaisten esityksien tekeminen, kaikilla kunnallisen toiminnan aloilla, jotka se katsoo tarpeellisiksi ja kaupungin etujen mukaisiksi. Lisäksi sen täytyy valvoa, että kaupungin lautakunnat, johtokunnat, toimikunnat ja kaupungin palveluksessa olevat henkilöt toteuttavat kaupungin kehittämistavoitteita, suorittavat tehtävänsä voimassa olevia säännöksiä ja määräyksiä noudattaen sekä toimivat kaupungin etujen mukaisesti. (lappeenranta.fi)

--

Voidaanko tai onko kansalaisten mieliä aina valmisteltu tietynlaisten diskurssien mukaiseksi eli he kokevat kuntavaalien aikaan, että tietyistä asioista riittää tietynlaajuinen keskustelu ja tietynlainen argumentointi tietyistä asioista on kelpoisaa kuunneltavaa? Lehdistö ja muut perinteiset toimijat olisivat varmaankin edelleen erityisasemassa tällaisessa vaikuttamisessa, missä ajattelua monilta osin anti-inspiroidaan ja ajattelun juonteita tyrehdytetään. Se kai selittäisi senkin, miksi vaalikoneet tuntuvat niin paljolti siltä, että ne eivät kysy sellaista, mitä pitäisi kysyä. Uudempiakin artikkeleiden julkaisijoita on ja lisäksi esim. SuomiAreena on jokavuotinen show, mutta riittääkö niiden mietteitä herättävyys vaikuttamaan kuntavaalien aikoihin mitenkään? TikTok, Facebook ym. ovat päivittäin monien käyttämiä, mutta saavatko ne missään määrin ketään kokemaan, että kuntavaaliehdokkaiden pitäisi olla jotenkin enemmän kuin missä rajoissa he pysyttäytyvät kuntavaalipuheissaan ja -aineistoissaan?

Psykiatrisen tautiluokituksen nimikkeissä on kaikissa vikana se, että niiden oirekriteerit ja kuvaukset mahdollistavat monitulkintaisuuden eli ts. niiden merkitys ei pysy vakiona tilanteesta riippumatta. Tästä seuraa se, että näistä nimikkeistä tulee eräänlaisia käsitepooleja, joista voi ammentaa keskenään ristiriitaisiakin merkityksiä. Ts. lukiessa lehdestä, että esim. masennukseen, tarkkaavaisuushäiriöön, alzheimeriin tai skitsofreniaan on löydetty syy tai kehitetty varma tunnistusmenetelmä, se ei voi olla totta, koska kaikki nuo ovat määritelmällisesti epätarkkoja, eikä niillä ole koskaan ollut eksaktia, yksiselitteistä kytköstä ihmisen (neuro)biologiaan tai käytökseen, vaan niillä kaikilla on useita erilaisia etiologioita. Tämä ei kuitenkaan ole koskaan estänyt lääkäreitä esittämästä, kuinka hyvin he osaavat päivittäisessä työssään diagnosoida ihmisiä. Käytännössä he perustavat diagnoosinsa erotteludiagnostiikkaan eli poissulkemiseen tyyliin ”tuo se ei ainakaan ole, eikä tuo, eikä tuo, eikä tuo, joten vaihtoehdoiksi näyttäisi jäävän tämä ja tämä määritelmä”. Ja jos kokeillaan jotain lääkettä, saadaan hoitovasteen onnistumisprosentiksi ensimmäisen kolmen kuukauden osalta esim. subjektiiviset 16 %.

Psykiatrian tautiluokitus ei edes tunnista sellaista vaikuttavaa tekijää kuin "muut ihmiset" esim. skitsoaffektiivisuuden, kaksisuuntaisen mielialahäiriön, dissosiaation tai ahdistushäiriön osalta. Näiden osalta tavataan kertoa, että ne ilmenevät tyypillisesti jollain tietyllä iällä ja että sukupuoli ja tietynikäisyys kasvattavat jotain riskiä, mutta tämä on tietenkin vain tilastoinnista johdettua tietoa vailla minkäänlaista kontekstia. Nykyaikana olisi otettava huomioon, että mindhacking voi olla muiden ihmisten johonkin tiettyyn kohdeyksilöön kohdistamaa haitantekoa, mikä ilmenee sekä erilaisina oireiluina, että fysiologisesti mitattavina arvoina – olettaen, että esim. Eksote viitsisi tehdä sellaista tutkivaa työtä, joka sille kuuluisi.

Ihmiset tyytyvät helposti siihen, että arkisissa keskusteluissa käytetyt sanat ikään kuin pitävät jo valmiiksi sisällään olennaisen merkityksen, minkä vuoksi esim. ilmaisut "hänellä oli keskittymisvaikeuksia" tai "hänellä oli harhaluuloja" eivät tapaa kaivata lisäselvityksiä. Terveysalan asiantuntijatkin välittävät toinen toisilleen lausuntoja asiakkaistaan/potilaistaan/tutkittavistaan ilman, että erityisemmin huolehtivat siitä, kulkeeko potilaasta esitetyn luonnehdinnan kuten "keskittymisvaikeutta" ja "harhaluuloja" mukana kelpoisaa kontekstia, mikä pätee sitä useammin, mitä vähempänä moisten asioiden käsittely on ollut mukana heidän koulutuksessaan (esim. sairaanhoitajat, yleislääkärit, endokrinologit, ravitsemusterapeutit ja psykiatrit).

Psykiatrian pseudotieteellisyydestä on kritisoinut myös maailman suurin mielenterveyteen keskittyvä tutkimuslaitos (National Institute of Mental Health, NIMH), jonka mukaan tulevaisuuden psykiatria on kliinistä neurotiedettä, joka perustuu syvään aivojen toiminnan ymmärrykseen ja että nykyisten, konsensukseen perustuvien psykiatrian raamattujen (DSM ja ICD) kategorisoivat ja oireluonnehdintoihin perustuvat sairausluokitukset eivät täsmää erityisen hyvin geneettisten, neurotieteellisten ja käytöstieteellisten löydöksien suhteen, eivätkä läpimurrot eri tieteiden alueilla muuta psykiatrien perusteosten sisältöjä mitenkään.

RDoC

The Research Domain Criteria (RDoC) project is an initiative being developed by US National Institute of Mental Health. In contrast to the Diagnostic and Statistical Manual of Mental Disorders maintained by the American Psychiatric Association, RDoC aims to be a biologically-valid framework for understanding mental disorders: "RDoC is an attempt to create a new kind of taxonomy for mental disorders by bringing the power of modern research approaches in genetics, neuroscience, and behavioral science to the problem of mental illness."

https://en.wikipedia.org/wiki/Research_Domain_Criteria 

RDoC’s goal is to get a better understanding of mental illnesses by focusing on the convergence of biology and behavior. There is little doubt that current diagnostic categories based only on symptoms—the DSM and ICD systems—group within a single category people with different disease mechanisms that require different treatments. At the same time, some of the most disabling symptoms cross many diagnostic categories so that there is little correspondence between diagnosis and treatment. Without question, the current approaches, developed through consensus, have provided standard definitions and improved reliability in clinical practice and research. But precision medicine for psychiatry, as in every area of medicine, will require much more than reported symptoms and observed signs, as vital as those are.  

http://www.nimh.nih.gov/about/director/2015/crowdsourcing-rdoc.shtml 

It became immediately clear that we cannot design a system based on biomarkers or cognitive performance because we lack the data. In this sense, RDoC is a framework for collecting the data needed for a new nosology. But it is critical to realize that we cannot succeed if we use DSM categories as the “gold standard.” The diagnostic system has to be based on the emerging research data, not on the current symptom-based categories. Imagine deciding that EKGs were not useful because many patients with chest pain did not have EKG changes. That is what we have been doing for decades when we reject a biomarker because it does not detect a DSM category. We need to begin collecting the genetic, imaging, physiologic, and cognitive data to see how all the data – not just the symptoms – cluster and how these clusters relate to treatment response.

http://www.nimh.nih.gov/about/director/2013/transforming-diagnosis.shtml

However, the diagnostic system for psychiatry has also been increasingly noted as an impediment to progress. The problems have been extensively documented and do not need to be elaborated here, but include excessive co-morbidity of disorders, marked heterogeneity of mechanisms and reification of disorders. In particular, the underlying validity of the disease entities has been questioned, in that the DSM and ICD categories do not map well onto emerging findings from genetics, systems neuroscience and behavioral science; as a result, it becomes very difficult to translate research from basic studies, either in animal models or in humans, to a systematic understanding of pathology or to systematic treatments directed at mechanisms.

http://bmcmedicine.biomedcentral.com/articles/10.1186/1741-7015-11-126

The current diagnostic system is not informed by recent breakthroughs in genetics; and molecular, cellular and systems neuroscience. Indeed, it would have been surprising if the clusters of complex behaviors identified clinically were to map on a one-to-one basis onto specific genes or neurobiological systems. As it turns out, most genetic findings and neural circuit maps appear either to link to many different currently recognized syndromes or to distinct subgroups within syndromes.

http://blogs.plos.org/neuroanthropology/2014/02/09/research-domain-criteria-nimh-vision-mental-health-research-diagnosis/

Voisiko SOTE-uudistuksen seurauksena käydä niin, etteivät eri toimijat ehättäisi yksittäiseen toimijaan kohdistuvan kävijävirran vuoksi keskustella jostain tietystä asiakkaasta keskenään, eikä kenelläkään olisi aikaa pitää mielessään kokonaiskuvaa jostain tietystä asiakkaasta, kun jo nykyiselläänkään ainoa keino pitää käsitystä yllä asiakkaista ei toteudu laadukkaasti eli tietojärjestelmiin kirjattu potilastieto ei ole kelpoista, selkeää ja kaikkea muuta sellaista? Maakunnilla olisi tietojärjestelmien integroitumisvastuu, mutta kuka pitää mielessään yllä ns. kokonaiskuvaa asiakkaasta, jos tutkimusjaksot kaikkine viiveineen voivat kestää jopa kuukausia? Jonkinlainen hoitotiimi-konsepti varmaankin uudistuu, mutta riittääkö se?

"Lähtökohtana on, että asiakkaan tarpeita arvioidaan kokonaisuutena ja tieto siirtyy sujuvasti toimijoiden välillä. Ihmisiä ei juoksuteta asiantuntijalta toiselle niin, ettei kenelläkään ole kokonaiskuvaa, jolloin aikaa ja rahaa tuhlataan jonottamiseen ja päällekkäisiin toimenpiteisiin." (alueuudistus.fi)

Tämä muodostuu ongelmaksi erityisesti silloin, kun potilastieto ei kaikkien toimijoiden osalta ole helpon kvantitatiivista (esim. numeerista tietoa), vaan kvantitatiivista (laadullista, tekstuaalisesti selitettyä), Ajattele tässä esim. asiakasta, joka asioi vaikkapa ravitsemusterapeutilla, psykiatrilla ja terveyskeskuslääkärillä, käsiteltävänä ollen jotain sellaista, joka ainakin asiakkaan itsensä mukaan sopii keskenään hyvin yhteen. Tällä asiakkaalla olisi intuitiivinen tunne siitä, että jostain mieleen ja muuhun elimistön toimintaan vaikuttavasta voisi olla kyse, mutta hän ei itse pääse mietinnöissä eteenpäin ilman soveltuvia tutkimusinstrumentteja, -välineitä, -metodeita ja tietotaitoa. Yksittäisen asiantuntijan ongelma tutkimistilanteessa on se, että hänellä ei monesti ole edes intuitiivista tuntumaa siitä, miten joku muu asiantuntija saattaisi käsittelyssä olevan asian jotain aspektia tutkia, joten hän todennäköisesti hoitaa oman työnsä jonkin opitun rutiinin kautta ja jättää jonkin toisen aspektin jonkin toisenlaisen koulutuksen saaneen tutkittavaksi (lohkoistaminen, kouluttautumisesta muodostuvat rajoitteet, viitseliäisyys, kustannustehokkuus). Voi myös olla, että asiakkaan intuitio siitä, mistä voisi olla kyse, ei ole riittävän kattava, eikä kukaan asiantuntijakaan tule hoksanneeksi moista yhteyttä.

Potilastietojen kelpoisuus ym. on olennaisessa asemassa myös ODA-palveluissa (Omahoito- ja digitaaliset arvopalvelut):

"ODA-palvelut käyttävät hyväkseen algoritmien ja tekoälyn avulla tapahtuvaa automaattista päättelyä. – Jotta se olisi mahdollista, on hyödynnettävä tehokkaammin sitä tietoa, mitä asiakkaasta on jo olemassa ammattilaisten järjestelmissä." (kunnat.net)

Jotta ODA-palvelut voisivat tuottaa asiakkaalle älykkäitä oire- ja hyvinvointiarvioita suoraan hänen kotitietokoneelleen ilman hoitohenkilökuntaa, potilastietojen on oltava sellaisia, että niitä pystytään käsittelemään koneellisesti esim. luonnollisen kielen käsittelyn kautta (Natural Language Processing). Tämäkin on ongelmaherkkää jo vaikkapa sen vuoksi, että potilastiedoissa voi lukea - kuten itselleni on käynyt - että "on kokeillut morphiinia oireiden helpottamiseen", vaikkei näin olisikaan tai että "potilaalla oli iso nippu papereita mukana", vaikka mukana olisi ollut vain 4 kpl omia kaavioita ja lyhyttä tekstiselostusta. Tuollaiset voivat antaa ihmislukijallekin vinoutuneen kuvan tutkimisen kohteesta ja pikanttina kysymyksenä voisikin esittää tajuaako ihminen (terveydenhuollon henkilökuntaan kuuluva) nopeammin, että tiedoissa on joku virhe, jos asiakkaasta ei ole tietojärjestelmissä niin paljon tietoa, että tekoälyinen systeemi pystyisi pelkästään niiden perusteella arvioimaan, että tietyt nyanssit potilastiedoissa eivät täsmää tekoälylle muodostuneen "kokonaiskuvan" tai ihmisten kirjoittamien "aikalaiskuvauksien" kanssa? Tekoälyn pelastuksena voisi tuolloin olla mahdollisuus suhteuttaa yksittäisestä asiakkaasta muodostunut vaikutelma kaikkiin muihin sen ulottuvilla oleviin ihmiskäsityksiin, mikä taitaa olla eräänlaisena ultimaattisena tarkoituksenakin.

"Ammattilaisen on luovuttava siitä ajatuksesta, että hän johtaa prosessia. Avaimet on annettava potilaalle." (tesso.fi)

"Asiakkailta ODA vaatii sitä, että on otettava enemmän vastuuta omasta hyvinvoinnista." (tesso.fi)

Voitaisiinko jopa ajatella, että ODA-palvelut on tavallaan lähtöisin siitä ajatuksesta, että SOTE-uudistus tulee väistämättä johtamaan siihen, että asiakkaan on pakko ottaa vastuu omasta hyvinvoinnistaan, koska terveydenhuoltoa ei osata järjestää - ainakaan vielä - siten, että asiakas voisi olla pelkästään "vietävänä" ja toimintaohjeita vastaanottavana? Täten, varsinkin mielenterveyteen liittyvissä asioissa asiakas tulisi olemaan se taho, joka ottaa vastuulleen kokonaiskuvan hahmottamisen, koska hoitohenkilökunnalla ei ole todellista käsitystä siitä miten ihmisaivot toimivat ja miten siihen vaikutetaan, mikä erilaisten liitännäisvaikuttimin, -oireiluin ja -seurauksin saa aikaan vinkeitä käsityksien sekamelskoja. Siis, median kautta voi saada vaikka vuosikymmenten ajan vaikutelman, että hoitohenkilökunta ja asiantuntijat tietävät mitä tekevät, kunnes ilmestyy laajalti referoitu tutkimus, joka pyyhkii tyhjäksi kaiken käsityksen siitä, miten esim. SSRI-lääkkeet toimivat, vaikka ne ovat kuuluneet hoitokäytäntöjen osaksi pidempään kuin kukaan jaksaa muistaa.

Lisäksi, vaikka tekoäly tai ihminen, tietojärjestelmäavusteisesti, voi olla kohtalaisen hyvä arvioimaan esim. lääkeinteraktioita kahden aineen välillä, alkaa arvioitavuus menemään pieleen siinä kohdin, missä mahdollisesti interaktivoivia aineita on enemmän kuin kaksi, koska kummallakaan ei ole käytössään sellaista tietoa tai tietojärjestelmää, joka pohjautuisi soveltuviin tutkimuksiin ja aiemmista tutkimuksista johdettuihin meta-analyyseihin. Tältä osin koen oman käsitykseni olevan max. 3 vuotta vanhentunutta:

"SFINX-lääkeinteraktiotietokannasta saa helposti tietoa, miten kaksi lääkettä vaikuttaa toisiinsa, mutta kolmen lääkkeen yhteisvaikutuksen lääkäri joutuu päättelemään itse. Sitä siltä ei kannata edes yrittää kysyä, voisiko jonkin ilmenneen, lääkkeen aiheuttaman oireen kumota esim. muuntamalla ruokavaliota." (perus.hoito.org)

Tulevaisuudessa, kun tietokonemalli ihmisen aivoista ja muusta elimistöstä on niin hienostunut, että voidaan simuloida kehitteillä olevien lääkeaineiden vaikutuksia ennen ensimmäistäkään ihmisillä kokeilua, voitaisiin näistä simulaatioista johtaa suomalaisten asiantuntijoiden käyttämien tietojärjestelmien hyödynnettäväksi sellaista tietoa, jota voidaan hyödyntää suoraan senhetkisten asiakkaiden hoitamisessa esim. lisäämälllä asiakas eksperimentaalisen lääkekokeilun listalla tai laittamalla tekoäly työhön arvioimaan, mikä nykyisin saatavilla olevista lääkkeistä olisi vaikutuksiltaan tarpeeksi lähellä simuloidun lääkeaineen vaikutuksia. Tosin, pitää vain muistaa kysyä asiakkaalta, että eihän vain ole mennyt tilaamaan netistä luvatta niitä serotoniinin lähtöaineina toimivia 5-HTP -tuotteita, jotka Suomen Tulli normaalisti takavarikoi ja ilmoittaa lääkerikoksesta poliisille. Lääkäreillähän taisi olla joku ilmiantovelvollisuus, minkä vuoksi asiakkaat eivät saata haluta kertoa lääkärille kokeilleensa omatoimisesti jotain ainetta, jonka hankkiminen on rikollista, vaikkei se aineena olekaan suoraan vaarallista, jos ei käytä muita serotoniinin merkittävästi vaikuttavia aineita - kuulemma - joten 5-HTP -tuotteiden käyttö ei päätyisi myöskään sinne ODA-palveluiden tekoälyn käyttöön.

Lopuksi, jos asiakkaita on joskus tarkoitus osallistuttaa enemmän omasta hyvinvoinnistaan huolta pitämiseen, pitäisikö terveysalan toimijoiden lopettaa itsensä suojelu viivyttämällä potilastietojen julkistamista Kanta-palvelussa? Nythän voi mennä ihan tavanomaisesti 2- 3 viikkoa ennen kuin omissa potilastiedoissa lukee yhtään mitään. Käyntipäivämäärä näkyy, mutta tietosisältöä ei ollenkaan. Närkästynyt tulkinta tästä olisi, että tietojen julkistamista palveluun viivytetään sen vuoksi, että asiakas ehtii haihduttamaan mielestään minkälaista jollain tietyllä käyntikerralla olikaan, jolloin on työläämpää muistella esiin epäkohtia ja virheitä, joita terveydenhuollon edustaja on tehnyt. Jos viive johtuu normaaleista käsittelyprosesseista, millä logiikalla viiveistä tulisi SOTE-uudistuksen jälkeen lyhyempiä? Ajattelen tässä kohdin ihan tavallisia terveysasemalla käyntejä sellaisella terveysasemalla, jossa ei taida ikinä olla erityisempää asiakasruuhkaa, eikä kenellekään hoitohenkilökuntaan kuuluvalla vaikuta päällisin puolin olevan kiire yhtään minnekään, mikä ei tietenkään poissulje sitä mahdollisuutta, kuten on hyväksyttävästi julkisuudessakin todettu, että työt kasaantuvat.

Kuitenkin, sitten kun Kantaan ilmestyy jotain uutta luettavaa, siellä on tyypillisesti joukko ilman sivulauseita olevia lauseenparsia, joista ei ole korjattu kirjoitusvirheitä ja jotka eivät suuremmin tavoita sitä mitä asiakas on käyntikerroilla asioistaan kertonut. Ne voivat toimia muistiinpalauttajana sille, joka asiakkaan kanssa keskusteli, mutta sille joka niitä seuraavaksi lukee, niistä ei ole riittävästi hyötä ja asiakkaan kannalta niistä voi olla jopa haittaa tulkintavääryyksien vuoksi. Psykiatrisella puolella tämä ongelma itseasiassa jopa tajutaan, minkä vuoksi esim. psykiatrilla käynnin jälkeen neuropsykologille menevä pääsee kertomaan itsestään uudelleen. Kyllähän siinä omat tarinankerrontataidot kehittyvät, mutta toisaalta kertyvä aineisto kuormittaa myöhempiä lukijoita. Oireethan - Wiiiiiiiiiiiiiiii111!! - voivat esiintyä uudestaan joskus myöhemmin, jolloin palataan selaamaan aiemmin ylöskirjattuja tietoja. Jos nämä eri käynnit, joita voi olla samoihin aiheisiin liittyen enemmänkin, ovat jonkun saman ylilääkärin vastuulla siinä mielessä, että tämä joku pitää edes jossain määrin huolta potilaskertomuksien yhteensopivuudesta, myöhempien lukijoiden kognitiivinen kuormitus ei ole niin suurta, mutta kun vastuualueiden raja-aidat toistuvasti ylittyvät, niin miten silloin pidetään huolta kokonaiskuvasta? Soitellaanko silloin eri toimijoiden kesken tai jätetään yhteydenottopyyntöjä tietojen yhteensovittamiseksi tai konsultoinnin vuoksi? Ja mistä silloin keskusteltaisiin, jos pyritään pitämään keskustelu lyhykäisenä?

Niin.. en voi ymmärtää, kuinka ilman potilastietojen hyvää laatua voitaisiin taata hyvät hoitosuunnitelmat ja laadukkaat lopputulemat, mille ovat uhkana mm. kaikki hoitohenkilökuntaan kohdistuvat säästötoimenpiteet, eikä SOTE-uudistuksen yhteydessä mainostettu "kustannustehokkuus" lupaa tälle erityisen hyvää. Lisäksi asiaan liittyvät tietojärjestelmät perustuvat pitkälti sen idean varaan, että diagnoosit ja oireet ovat semanttisesti yhteensovitettavissa ikäänkuin esim. masennus ei olisi ollenkaan konsensuspohjainen määritelmä, vaan yhtä selkeä asia kuin teollisesti valmistettu tuote, joka tunnetaan läpikotaisin. Tekoälypohjainen järjestelmä olisi kätevä esim. siihen tarkoitukseen, että se säilöisi talteen satoja erilaisia todennäköisyyksiä ja mahdollisuuksia johonkin asiakkaaseen liittyen, ottaen ne uuteen tarkasteluun esim. kymmenen vuotta myöhemmin, mutta ei sekään niitä aivan tyhjästä voi keksiä.

Onkin mahdollista, että jos maakunnat eivät kykene järjestämään sellaista SOTEn implementaatiota, missä asiakas ei itse joudu ottamaan suurta vastuuta omasta hyvinvoinnistaan, ilmestyy jostain aivan uudenlaisia palveluntarjojia, jotka esim. ohjeistavat asiakasta siinä, miten ja mitä hänen pitäisi vaatia itsestään tutkittavan, jotta asiakas saavuttaisi jonkin tietyn tavoitteensa. En kuitenkaan sano, että näin olisi todennäköisesti, sillä tällaisen neuvontapalvelun tarjoaminen vaatisi keskenään paljon kommunikoivan, monitieteisen asiantuntijajoukon, eikä siitä välttämättä saa aikaiseksi hyvää businestä. Rahastettavat tai muuten vain täydentävät lisäpalvelut tulevat helpoimmin tuotetuiksi, jos ne voi tehdä sellaisiksi ohjelmistopohjaisiksi palveluiksi kuin Taltioni-terveystilipalveluun (ei olemassa enää) liitettävissä olevat eli paljolti pelkkää numeerista tietoa käsitteleviksi (juoksulenkin pituus, unen laatu tiettyjen kriteereiden mukaan, eri mittalaitteiden lukemat ym.).

Johtuen siitä, miten terveydenhoitoalan ihmisiä koulutetaan, minkälaisiin erikoistumislinjoihin koulutusjärjestelmä on lohkottu, minkälaisen tiedon vastaanottamisesta opiskelijat ovat vähemmän innostuneita, millä tavoin eri tehtäviä hoitavat ihmiset on ripoteltu pitkin terveydenhoidon kenttää jne. asiakasta tutkivien kanssa keskustelu menee liian helposti pelkäksi jutusteluksi siinä kohdin, missä asiakkaan ennalta kerryttämä tieto, joka voi koostua myös pelkistä tiedon palasista, ylittää tutkivan tietämyksen.

Tällainen on erittäin turhauttavaa sellaisen henkilön kannalta, joka on erityisen kiinnostunut "ottamaan itse itsestään vastuuta" kuten monesti tavataan vaatia. Tällainen henkilö voi käydä läpi monia eri asioihin perehtyneitä terveydenhuoltoalan toimijoita ja sitä kautta kasvattaa omaa ymmärrystään asiasta, huomaten sitten jossain vaiheessa, että kokonaisen sairaanhoitopiirillisen asiantuntijat eivät saa yhteisellä tietämyksellään katettua kuin paikka paikoin sitä tietämystä, jonka asiakas itse on ehtinyt kerryttämään. Lopulta, asiat ratkeavat asiakkaan kannalta siten, että asiakas itse opiskelee niin paljon lisää, että hän ymmärtää, että kaikki hänen ongelmansa, joilla on yhteiset tekijänsä, ovatkin ihan helposti ymmärrettävissä ja karkotettavissa, eikä edes maksa paljon.

Kätevää olisikin, jos terveydenhuollon asiakas voisi kuvailla asiansa tietokoneelle, joka pystyisi piirtämään käsitystä asiakkaasta sitä paremmaksi mitä enemmän asiakas kertoo, mitään unohtamatta ja samanaikaisesti useista ulkoisista tietolähteistä tietokoneen älyään paremmaksi jalostaen. Lähitulevaisuudessa voisikin olla parempi niin, että kuuntelemassa asiakasta olisi vähemmän sairaanhoitaja-lääkäri -ketjuja ja enemmän datatiedemies-tietokoneäly -pareja (tai datatiedenainen), datatiedemiehen toimiessa asiakkaan apuna (eli ei auktoriteettina). Tietokoneen kanssa keskustelemisessa olisi se mukava puoli, että sille voi samalla käyntikerralla heittää – ellei jopa kotonta käsin etäyhteydellä – mietiskeltäväksi esim. seuraavanlaiset irtohavainnot, omat mietinnät ja pikkukysymykset:

• ruoka-aineessa x1 täytynee olla jokin oireisiin o1, o2 ja o3 vaikuttava asia
• eri oireista o2, o4, ja o6 esiintyvät yleensä ensin, sitten vasta muut oireet
• ajatusjaksavuuden heittelyt ovat synkronissa lenkkeilyjaksavuuden kanssa
• ravinnon imeytymisjärjestyksellä täytynee olla merkitystä, hiilihydraattien imeytyessä ensin
• ajatusjaksavuuden heittelyssä ei taida olla kyse pelkästään siitä, että elimistön vararavinnot ovat loppuun kulutetut pitkäkestoisen ulkoisen stressin aiheuttaman kortisolin erittymisen ja siitä seuranneen glukanonihormonin aiheuttaman verenkiertoon erittyneen glukoosin loppumisen vuoksi
• liian korkea verensokeri ei liene tuhonnut pancreatic beta cells, koska on kuitenkin useiden päivien mittaisia jaksoja jolloin kaikki on ok ja täten solujen insuliiniresistanssin kytkeytyminen päälle on sekin vain väliaikaista, eikä mihinkään lääkityksen tarpeeseen viittaavaa
• voisiko teessäkin esiintyvän L-theaninen suotuisalla vaikutuksella, joita ovat mm. levollisuus, erinomainen keskittyneisyyskyky, stressinhallinnan parantuminen ja parempi lenkkeilyjaksavuus, olla jotain tekemistä oletetun adrenal glandsin kuormituksen vähentymisen kanssa
• onko biometrisisten arvojen vaihtelussa jotain sellaista, jolla on jotain yhteistä Alzheimerin taudin kehittymisen kanssa, joka ei siis oikeasti edes ole mikään tauti eikä edes yksi yhtenäinen oireista koostuva tila
• pitäisikö hiilihydraatin saamista vähentää siinä mielessä, että mahdollinen liiallinen triglyseridien muodostuminen vähenisi, eikös niistä kerry vain ylimääräistä varastorasvaa ja aivoihinkin taitavat löytää tiensä
• olisiko mahdollista, että maksan glykogeenivarastot eivät edes ehtisi täyttymään kunnolla sen vuoksi, että aistit ottavat vähintään kerran tunnissa vastaan jotain erityisen kovaäänistä ärsykettä jostain lähistöltä, mikä pakottaa keskittymään enemmän siihen mitä itsellä on työn alla, minkä vuoksi kortisoli olisi jatkuvasti koholla ja tekisi mieli syödä jotain nopeita hilihydraatteja antavaa
• elimistö vaikuttaa oppivan hyödyntämään rasvaa energian lähteenä, kun sen totuttaa siihen syömällä esim. pekaanipähkinöitä, mutta voiko elimistö jostain syystä oppia pois tästä ja kuinka nopeasti se voisi tapahtua
• voiko glukagonihormonin erittymisellä, joka liittyisi lisäenergian tarpeeseen olla liittyväisyyttä siihen, että elimistö vaikuttaa ikään kuin nakertavan tai purkavan itseään tietyistä samoista kohdista k1, k2 ja k3, entä voiko tällaista purkaantumista tapahtua myös aivoissa
• jos L-theamine palauttaa keskittymiskyvyn, ajatustenorganisoimiskyvyn, päättelykyvyn ja hyväntuulisuuden koko päiväksi, voiko siitä päätellä, että hippokampuksen muistitoiminnoista vastaava alue on ok ja että otsalohkossakaan ei ole mitään erityistä vikaa
• kuinka paljon kannattaa ottaa tryptofaania ja tyrosiiniä lisää L-theaminea käytettäessä, sehän vaikuttaa erityisesti niihin alueisiin aivoissa, jotka ovat joko serotonergisiä tai dopaminergisiä
• miksi ummetus katosi, kun lopetti maitoproteiinia sisältäneen juustolevitteen käytön ja miksi vireystila tasaantui sellaiseksi, että yhdessä L-theaminen ja pekaanipähkinöiden kanssa, fyysinen ja mentaalinen jaksavuus pysyy varsin vaivattomasti tasaisena läpi päivän ja unikin tulee helposti, vaikka kuinka paljon aktivoisi mieltään juuri ennen "nukkumaanmenoajan" eli kuvaruutujen valoisuus ja luetun/katsellun stimuloivuus ei erityisemmin unen saantiin vaikuttaisi
• ovatko ne tutkimukset, joissa on tutkittu unensaantiin vaikuttavia tekijöitä ja joissa on päädytty siihen, että kuvaruutujen valoisuus ym. ovat merkittäviä tekijöitä olleet miten luotettavia (sinun mielestäsi, koneystäväni)
• Suomen prebioottitarjonta vaikuttaa olevan bakteerivalikoiman osalta kuin villistä lännestä, jos ymmärrät ilmaisun, kannattaisiko kuitenkin tilata nekin jostain ulkomailta, olettaen, että oirehistoria, ruokavalio ja kuvaillut stressaavat tekijät aiheuttaisivat bakteerikatoja ruoansulatuskanavassa
• solujen tarvitessa happea jatkuvasti, voisiko oirehistorian ym. perusteella olla niin, että huoneilmassa tai ilmastoinnissa on jotain pielessä tiettyjen oireiden lieventyessä nopeudella a1 siirryttäessä ulkoilmaan
• voisiko jokin ruokavaliossa aiheuttaa nukkavilluksen tuhoutumista ilman varsinaisia keliakian oireita ja täten bioaktiiviset peptidit pääsevät verenkiertoon ohutsuolen solujen väleistä
• voivatko bioaktiiviset peptidit päästä jonkin molekyylin kyydillä veri-aivo -esteen läpi aivoihin suurina määrinä, entä bakteerit ja mikrobit
• mistä se kertoo, että flunssan alkuvaiheen ja paaston aikana elimistön tila kohenee, onko valkosolujen määrä silloin suurempi ja tarkoittaako se sitä, että elimistössä on ollut jonkinlaisia patogeenejä häiritsemässä elimistön toimintaa ja jos näin, miksi elimistön tila taas hiukan huononee, kun flunssa hälvenee tai paasto päättyy
• ruokavalion sisältäessä paljon erilaisia marjajauheita, runsaasti ruokosokeria, sekä omatekoista leipää ja pähkinöitä tulee syötyä pitkin päivää, olisiko mahdollista, että hampaissa alkaisi esiintyä jotain sellaista, joka ilmenisi jatkuvana, mutta huomaamattomana tulehdustilana ja joka vaikuttaisi laajemmallekin elimistöön
• voisiko uunin lämpötila olla hiukan liian korkea käytetyn ruokaöljyn kuumennuksensietokyvyn kannalta ja voisivatko molekyylimuunnoksien (karsinogeenit) haittavaikutukset kasautua ulkoisen stressin, ummetuksen ja L-theaminen käyttömättömyyden suhteen siten, että yhdessä potentiaalisesti huonon huoneilman kanssa liian kuuma uunin lämpötila oli se, joka lopulta aiheutti sen, että oiretta o8 alkoi esiintyä
• koska ajatuksenkulkua kuvainnollisesti boostaavat ashwagandhat ja siperian ginsensit eivät ole toimineet kuin päivän pari kerrallaan, mutta ruokavalio- ym. muiden muutosten jälkeen erinomaisesti aamusta iltaan joka päivä, olisiko syy ollut siinä, että t1 ja t2 ja t3
• voisiko lisämunuaisten uupumiseen riittää pelkästään se, että naapurin junttinaapuri vinkuttaa aamuisin, autonsa käynnistyvää moottoria minuuttitolkulla jo kuudetta kuukautta putkeen riippumatta kellonajoista (06:30, 07:27, 05:07, 08:50, 09:43, anything goes), vai vaaditaanko siihen aina myös se, että hän ajoittaa toimintansa myös johonkin ajankohtaiseen kuten SkyDriven muuttumiseen OneDriveksi (Tietoviikon uutinen samalla minuutilla) ja hetkeä myöhemmin nähtyyn matkallaan eksyneeseen kotiopetuksessa olevaan autokoulun oppilaan ohjastamaan autoon, jonka perässä on komea valkoinen kolmio, jota esiintyy myöhemmin myös Prismassa jonkun selässä vai pitäisikö tällaista häröilyä jatkua vuosikausia
• voiko elimistön itsensäkorjausyrityksistä aiheutua race-condition -tilanne, jossa elimistö sinänsä on normalisoitumaanpäin, mutta L-theaminen serotoniini- ja dopamiiniratoja normalisoivan käytön puutteesta, sekä ravintoaineiden imeytyväisyyden ja hyödynnettävyydeen vajeesta johtuen lisäravinteena otettu tyrosiini ei päädykään dopamiiniksi, vaan sitä käytetään rakennusosana johonkin muuhun tarkoitukseen, mikä ilmenisi sitäkin kautta, että lenkkeilyjaksavuus on ihan ponnetonta

Tietokoneet ovat siitä mukavia, että niiltä voi ihan vapaasti kysyä ns. tyhmiäkin kysymyksiä tai kysymyksiä, joihin odotettuja vastauksia pidetään lähinnä nice-to-know -tyyppisinä, mutta jotka eivät kysymyshetkellä tunnu niin elintärkeiltä. Fiksu tietokone ei hätkähdä siitä, jos käyttäjä ei tiedä jostain asiasta kuin sen englanninkielisen nimen, muun kerronnan ollessa suomeksi tai jos lauserakenne ei ole ihan täsmällinen kieliopiltaan. Tietokone ei myöskään unohda kerrottua sitä mukaa, kun sitä kertyy lisää. Sille ei tarvitse purkaa kaikkia mietintöjään auki valmiiksi, eikä ole tarpeen noudattaa jotain tiettyä syntaksia. Se myös tunnistaa kysymyksen retorisuuden ja mietiskeleväisyyden, tuottaen pyydetyn tiedon perusteella erilaisia väliraportteja, joiden avulla asiakas itse voi kehittää omaa käsityskykyään käsillä olevasta asiasta ja esittää parempia kysymyksiä. Vertaappa tätä siihen, että "oikealla" lääkärillä käydessä lääkäri varaa ajan jollekin toisella asiantuntijalle, jonka luo pääsee esim. seuraavan viikon torstaina klo 14.00. Koeta siinä sitten pitää hyvää flowta yllä.

Potilaana oleminen

Potilaan oikeudet

• Jokaisella Suomessa pysyvästi asuvalla henkilöllä on oikeus saada terveydentilansa edellyttämää hoitoa niiden voimavarojen rajoissa, jotka kulloinkin ovat terveydenhuollon käytettävissä.
• Potilaan on päästävä kiireelliseen hoitoon nopeasti, jos hänen sairautensa tai vammansa edellyttää sitä.
• Potilaalle on oma-aloitteisesti annettava selvitys hänen terveydentilastaan. Hänelle on kerrottava, mitä eri hoitovaihtoehtoja hänellä on, miten hoidot vaikuttavat ja onko niillä haittavaikutuksia. Potilaalle on kerrottava kaikista hänen hoitoonsa liittyvistä seikoista, joilla on merkitystä hoidostaan päätettäessä.

Potilasasiakirjat

• "Eduskunnan oikeusasiamies toteaa kannanotossaan 2828/07 kiinnittäneensä jo usean vuoden ajan toistuvasti huomiota puutteisiin terveydenhuollon toimintayksiköiden ja terveydenhuollon ammattihenkilöiden tekemissä merkinnöissä potilasasiakirjoihin. Oikeusasiamies Riitta-Leena Paunio pitää vakavana puutteena sitä, että potilasasiakirjoissa on usein niin riittämättömiä merkintöjä, että niiden perusteella ei ole mahdollista arvioida potilaan tutkimuksen ja hoidon sisältöä eikä toteuttamista. Kun merkinnät potilasasiakirjoissa ovat puutteelliset, terveydenhuoltoa valvova viranomainen ei pysty antamaan oikeusasiamiehelle tämän pyytämiä lääketieteellisiä lausuntoja, eikä oikeusasiamies voi arvioida, onko potilas saanut potilaslain edellyttämää laadultaan hyvää terveyden- ja sairaanhoitoa."
• Potilasasiakirjat on laadittava niin, että niistä saa selkeän käsityksen siitä, miten potilaan hoito toteutettiin eri vaiheissa, ketkä siihen osallistuivat ja miten potilaan lakisääteiset oikeudet otettiin huomioon hoidon järjestämisessä ja toteuttamisessa.
• Asiakirjoihin merkitään, miten hoito on toteutettu, onko hoidon aikana ilmennyt jotain erityistä ja millaisia hoitopäätöksiä hoidon kuluessa on tehty ja millä perusteilla ne on tehty.
• Todetuista tutkimus- ja hoitotoimenpiteiden haitallisista vaikutuksista ja hoidon tehottomuudesta on tehtävä merkintä, kuten myös epäillyistä potilas-, laite- tai lääkevahingoista.
• Potilaasta on tehtävä riittävän usein aikajärjestyksessä merkinnät hänen tilansa muutoksista sekä hänelle tehdyistä tutkimuksista ja hoidoista. Hoitojaksokohtaiseen seuranta-asiakirjaan tehdään päivittäiset merkinnät voinnista.
• Hoitavan lääkärin on tehtävä merkinnät potilaan taudinmäärityksen tai hoidon kannalta merkittävästä puhelinyhteydestä ja muusta vastaavasta konsultaatiosta ja hoitoneuvottelusta.
• Potilasasiakirjoihin on merkittävä tiedot potilaan hoitoon liittyvien selvitysten antamisesta ja hoitoa koskevista keskusteluista. Jos selvityksiä ei ole annettu, se on perusteltava potilasasiakirjoissa.
• Jos potilas kieltäytyy tutkimuksesta tai hoidosta, siitä on tehtävä luotettavalla tavalla varmistettu merkintä potilasasiakirjoihin. Jos potilas haluaa ilmaista hoitoaan koskevan vakaan tahtonsa tulevaisuuden varalle (hoitotahto), siitä on tehtävä selkeä, potilaan itsensä varmentama merkintä potilasasiakirjoihin tai liitettävä niihin erillinen potilaan tahdon ilmaiseva asiakirja.

Kantelut

Terveydenhuollon koko yksikköön tai organisaatioihin kohdistuvat niin sanotut systeemikantelut ovat lisääntyneet. Pääasiallisin kantelun aihe on hoito- tai menettelytapavirhe. Hyvin usein kantelu liittyy potilaan kohteluun.

Kantelut, joissa epäillään hoitovirhettä, liittyvät usein lääkityksiin ja leikkaustoimenpiteisiin. Erityisesti psykiatrian kanteluissa puututaan myös diagnoosin tekoon, kun potilas on eri mieltä lääkärin tekemästä diagnoosista. Psykiatrian alalta tulevat kantelut ovat yleensä laajoja ja monitahoisia, ja kantelun kohteena saattaa olla pitkä hoitojakso. Usein kantelu kohdistuu sekä terveydenhuollon että sosiaalialan ammattilaisiin.

Joskus aluevirasto ilmaisee käsityksen: ei ole tapahtunut suoranaista virhettä, mutta tilanteen olisi voinut hoitaa asianmukaisemmin ja paremmin.

Vaikka kantelusta ei aiheutuisi varsinaisia seuraamuksia, pelkästään se, että tapaus selvitetään jälkikäteen, voi auttaa parantamaan toimintatapoja siinä hoitopaikassa, jota kantelu koski.

Kantelun avulla ei voida muuttaa tai kumota lääkärin tai hammaslääkärin tekemää diagnoosia tai hoitopäätöstä, eikä sen avulla voida muuttaa tai kumota tuomioistuinten tai muiden viranomaisten ratkaisuja.

Kantelun tekeminen

Kantelu voidaan tehdä aluehallintovirastoon tai Valviraan vapaamuotoisesti tai kantelulomakkeella, jonka voi ladata Valviran nettisivuilta. Oikeusasiamiehelle kantelun voi tehdä kirjoittamalla vapaamuotoisesti tai käyttämällä kantelulomaketta.

Muistutus vaihtoehtona

Jos hoitopaikassa käydyistä keskusteluista ei ole apua, potilas tai hänen omaisensa voi tehdä kirjallisen muistutuksen hoitopaikan johtajalle. Muistutus on laissa säädetty menettelytapa, ja johtajan on selvitettävä muistutuksessa kerrottu asia alaistensa kanssa sekä vastattava muistutuksen tekijälle kohtuullisessa ajassa, noin kuukauden sisällä.

Muistutuksen voi tehdä vapaamuotoisesti tai toimintayksikön muistutuslomakkeella. Muistutus on potilaan tai hänen omaisensa lakisääteinen oikeus, ja terveydenhuollosta vastaavan johtajan on vastattava siihen kohtuullisessa ajassa, mikä tarkoittaa enintään muutamaa viikkoa.

Kantelun/valituksen ottaa vastaan

Aluehallintavirasto

• Terveydenhuollon ohjaus, valvonta ja kantelut
• Elintarvike- ja tuoteturvallisuuteen liittyvä ohjaus, valvonta ja raportointi
• Aluehallintovirasto toimii laadukkaiden terveyspalvelujen turvaamiseksi koko väestölle alueella.
• Aluehallintovirasto tukee kuntien, kuntayhtymien ja muiden toimijoiden väestön terveyden edistämiseen liittyvää työtä.
• Aluehallintovirasto osallistuu sosiaali- ja terveydenhuollon valtakunnallisten linjausten toimeenpanoon.
• Aluehallintovirastot valvovat omilla alueillaan terveydenhuollon laitosten toimintaa.

Valvira

• Hallinnollista ohjausta: käsityksen ilmaiseminen, huomion kiinnittäminen tai huomautus
• Valvoo sekä julkisten että yksityisten terveydenhuollon organisaatioiden toimintaa.
• Valvira käsittelee kantelut silloin, kun kysymyksessä on kuolemaan tai vakavaan vammautumiseen johtanut hoitovirhe-epäily, tai laajakantoinen periaatteellinen kysymys (erityisen tärkeä, koko maata tai useampaa aluetta koskeva asia). Muut kantelut käsitellään aluehallintovirastoissa.

Eduskunnan oikeusasiamies

• ..

Korvauksen hakeminen hoitovahingosta

Potilasvahinkokeskus

• Hoitovahinkona korvataan henkilövahinko, joka on aiheutunut potilaan tutkimuksesta, hoidosta tai muusta vastaavasta käsittelystä taikka sellaisen laiminlyönnistä. Käsittelyssä otetaan kantaa myös tutkimuksen ja hoidon lääketieteelliseen perusteltavuuteen.
• Jotta kyseessä voisi olla korvattava hoitovahinko, edellytetään että kyseisessä hoito- tai tutkimustilanteessa kokenut terveydenhuollon ammattihenkilö olisi toiminut toisin ja siten välttänyt vahingon. Hoitovahinko voi olla esimerkiksi leikkauksen seurauksena ilmennyt komplikaatio, kuten hermovaurio tai viive taudinmäärityksessä, joka olisi ollut vältettävissä, mikäli hoidossa ja tutkimuksessa olisi saavutettu kokeneelta terveydenhoitohenkilöstöltä yleensä vaadittava osaamistaso.
• Ei korvata, jos toiminnassa on menetelty kokeneen ammattihenkilön vaatimustason mukaisesti, eikä vahinko siitä huolimatta ollut vältettävissä. Tällainen vahinko voi kuitenkin tulla korvattavaksi kohtuuttomana vahinkona, mikäli sitä voidaan pitää vakavana ja yllättävänä.
• Esimerkiksi oikeaan diagnoosiin päästään toisinaan vasta viiveen jälkeen, vaikka asianmukaisilla tutkimuksilla taudinmääritys olisi ollut mahdollista jo aikaisemmin. Mikäli viive ei vaikuta hoidon sisältöön, sen ennusteeseen tai hoidon lopputulokseen, ei siitä aiheudu korvattavaa henkilövahinkoa.
• Potilasvahinkolain tarkoittamalla tavalla kohtuuttomana pidetään vahinkoa, joka on huomattavassa epäsuhdassa hoidettavana olevaan sairauteen tai vammaan ja potilaan muuhun terveydentilaan. Mitä suurempi kyseinen epäsuhta on ja mitä suurempaa romahdusta vahinko merkitsee potilaan terveydentilaan, sitä selvemmin kyseessä on kohtuuton vahinko. Vakaviakaan komplikaatioita ei korvata, jos niiden riski on ollut asiantuntijan ennakoitavissa.
• Vähäisestä vahingosta ei suoriteta korvausta, vaikka korvausperuste muuten olisikin olemassa. Vahinkoa pidetään vähäisenä, mikäli siitä aiheutuu potilaalle vain lievää kipua ja särkyä, mikäli siitä ei jää hänelle pysyvää toiminnallista haittaa tai kosmeettista vikaa tai haittaa tai mikäli hänen maksettavakseen jäävät kustannukset ovat korkeintaan 200 euroa (syyskuusta 2003 alkaen).
• Henkilövahingolla tarkoitetaan sairautta, vammaa tai muuta objektiivisesti todettavissa olevaa terveydentilan tilapäistä tai pysyvää heikentymistä taikka kuolemaa.

Korvauksen hakeminen

• Voit hakea korvausta potilasvakuutuksesta tekemällä kirjallisen vahinkoilmoituksen.
• Korvauksen hakijan ei sinänsä tarvitse esittää lääketieteellisiä tai oikeudellisia perusteita korvaushakemukselleen. Olisi kuitenkin tärkeää, että ilmoituksesta ilmenisi mahdollisimman hyvin, mistä asiassa on kyse, koska Potilasvakuutuskeskus pyytää pelkästään vahinkoilmoituksen perusteella selvityksen hoitolaitoksesta, jossa vahingon ilmoitetaan tapahtuneen.
• Vahinkoilmoitus on tehtävä Potilasvakuutuskeskukselle kolmen vuoden kuluessa siitä, kun vahingon kärsinyt sai tiedon vahingosta tai hänen olisi pitänyt tietää siitä. Aika ei ala kulua hoitohetkestä, vaan siitä kun vahingon kärsinyt ymmärsi tai hänen olisi pitänyt ymmärtää, että vahinko on seurausta terveyden- ja sairaanhoidosta. Erityisestä syystä korvausta voi vaatia myöhemminkin. Viimeistään korvausta on kuitenkin haettava kymmenen vuoden kuluessa hoidosta.

SFINX-lääkeinteraktiotietokannasta saa helposti tietoa, miten kaksi lääkettä vaikuttaa toisiinsa, mutta kolmen lääkkeen yhteisvaikutuksen lääkäri joutuu päättelemään itse. Sitä siltä ei kannata edes yrittää kysyä, voisiko jonkin ilmenneen, lääkkeen aiheuttaman oireen kumota esim. muuntamalla ruokavaliota.

SFINX-lääkeinteraktiotietokanta on lääkäreiden eniten käyttämä tietokanta lääkeinteraktioiden selvittelyyn, täydennettynä PHARAO-tietokannalla, molemmissa painotuksen ollessa lähinnä haittojen ja riskien ennakoinnissa. Niiden tuottajana on Medbase, joka ilmeisesti edelleen selviää työstään 6 täyspäiväisen työntekijän voimin (tietolähteet: FinPro inFront 3/2011 ja Finder Yritystieto), Karoliinisen Instituutin Kliinisen farmakologian osaston ja Stockholms läns landstingin Lääkeyksikön avittamana.

Interaktiot SFINX-lääkeinteraktiotietokannassa on luokiteltu "kliinisen merkittävyyden (A-D) ja dokumentaation tason (0-4) perusteella". Esim. B1 tarkoittaa, että "Interaktion kliiniset seuraukset ovat epäselvät ja/tai ne voivat vaihdella" (B) ja "Interaktio on kuvattu tulkinnanvaraisissa tapausselostuksissa ja/tai in vitro -kokeissa".

SFINXin tekijät ovat itsekin huomanneet, että se ei sovellu aivan kaikkeen lääkeparien yhteensopivuuden arviointiin, joten sitä täydennetään PHARAO-tietokannalla, joka "perustuu lääkkeiden farmakodynaamisten vaikutusten analysointiin ja joka antaa yleiskuvan potilaiden lääkehoitoon liittyvistä haittavaikutusten riskeistä". Farmakodynamiikka tarkoittaa siis "lääkkeenvaikutusoppia", ollen "farmakologian osa-alue, joka tutkii lääkkeiden vaikutuksia ja niiden mekanismeja molekyyleihin, elimiin ja koko elimistöön" (Wikipediasta). PHARAO-tietokanta rajoittuu kuitenkin 9 kliinisesti merkittävän haittavaikutuksen arviointiin, näitä ollen mm. verenvuotoriski, kouristusriski ja antikolinerginen vaikutus. Eli siltäkään ei tipahtele helppoja vastauksia vähänkään monimutkaisempiin kysymyksiin.

SFINX ja PHARAO ovat niitä, jotka lähes pelkästään nousevat esiin erillisinä tietokantaohjelmina/tietokantoina, kun jossain suomenkielisessä lääketieteellisessä tekstissä kerrotaan, miten tietokoneavusteisuus on läsnä arvioitaessa lääkekokeiluja ja luontaistuotteiden käytön vaikuttavuutta. Apteekkariliiton SALKO pääsee samoille listoille, mutta siltä voinee odottaa vielä vähemmän. Medbase on julkaissut myös myös Herbalbase-tietokannan, mutta se lienee vasta aluillaan, sisältäessään tietoa vasta jonkin verran yli 200 "keskeisimmän luontaistuotteen tehosta ja turvallisuudesta".

Ohjelmistoteknisesti SFINX on varmasti ihan kelpo suoritus ja sen voi integroida mm. erilaisiin sähköisiin potilasjärjestelmiin, mutta vaikka siinä on lääkkeiden lisäksi mukana mm. eräiden yleisten ravintovalmisteiden (esim. maito, greippi- ja karpalomehu) interaktiotietoja, niin lääkärin tai muun asiantuntijan käyttäessä (integroitua tai sellaisenaan käytettävää) lääkeinteraktiotietokantaa, ei hän välttämättä pääse päätelmien tasolla eteenpäin siitä, mitä ruudulla näkyvä varoitusteksti varsinaisesti tarkoittaa, jolloin täsmällisin ohje, minkä hän voi antaa on "välttää sitä ja sitä yhdistelmää varmuuden vuoksi".