Terveydenhuollon palveluvalikoimalla tarkoitetaan "julkisin varoin rahoitettuja terveydenhuollon palveluita" ja kuten varmasti vielä monesti tullaan kankeasti sanotuksi, tavoitteena on, että "palveluvalikoimaan kuuluvat palvelut ovat vaikuttavia, turvallisia ja kustannuksiltaan hyväksyttäviä". Sen kuvittelemista voi jo ennalta harjoitella, miltä se kuulostaa kun palveluvalikoiman muodostamisen tärkeyttä korostetaan yhdenmukaisuus- ja yhdenvertaisuus-perusteilla (maan eri osien välillä). Puoltavuustavoitteeseen tyyliin puhuvia asiantuntijoita ja poliitikkoja lähetellään ajankohtaisohjelmiin kertomaan palveluvalikoiman muodostamisen tärkeydestä tai kertomaan asioista kuin ohimennen, sillä "tätähän on tehty jo muutenkin pitkään ja nyt vain määritetään yhteiset periaatteet".

Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminnan julkaisusarjaan kuuluva teos "Terveydenhuollon palveluvalikoiman priorisointi" tulee maininneeksi, että "perustuslakivaliokunnan mielestä sitovan palveluvalikoiman määrittämistä ei pidetty perustuslain kannalta mahdottomana" [pdf3] eli siis sellaisen, missä hyvinvointialueiden päätösvallan ulkopuolelta voidaan määrätä, minkälainen heidän palveluvalikoimansa täytyy olla tai ainakin mitä rajoja se ei lähtökohtaisesti saisi ylittää. Sosiaali- ja terveysministeriön sivujen UKK:ssa [web2] mainitaan, että "Periaatteiden säätämisellä laissa halutaan varmistaa, että -- -- tärkeimmät palvelut toteutetaan eri alueilla yhdenvertaisesti." ts. lisäpalveluita voi kehittää, jos siitä ei aiheudu kansallisen palveluvalikoiman tavallaan määrittämästä vähäisempää palvelutuotantoa, mutta jos taloudelliset resurssit hyvinvointialueella ovat jo entuudestaan mahdottomat, silloinhan aiheutuisi vaikeuksia toteuttaa palveluvalikoimassa määriteltyä yhdenvertaisesti muihin hyvinvointialueisiin nähden? Toisaalta, periaatteet ovat eri asia kuin varsinaiset palvelut ja niitä periaatteita vasta kehitellään.

Terveydenhuollon palveluvalikoimaneuvosto on tehnyt palveluvalikoimatyötä jo jokusen vuoden, sillä ollen useita jaostoja, jotka seuraavat, määrittelevät ja arvioivat mm. sitä, minkälaisia rajatapauksien tapaisia kenties pitäisi olla palveluvalikoimassa. Palveluvalikoima-verkkosivuilla [web1] on kerrottu varsin tarkkaankin, minkälaisia suosituksia ne ovat esittäneet ja monet näistä suosituksista sisältävät arjen ihmiselle täysin tuntemattomia sanoja. Yksi "skitsofrenia" sentään oli [case1]. Sen kai kaikki tietävät? Mainittu perustuslakivaliokunta on ehdottanut [pdf3], että suosittelevan tahon sijaan sosiaali- ja terveysministeriön yhteyteen perustettaisiin "terveydenhuollon palveluvalikoimaa määrittelevä toimielin, joka määrittelisi ja ylläpitäisi terveydenhuollon palveluvalikoimaa" eli se määrittelisi "hoidot ja toimenpiteet, jotka kuuluisivat julkiseen terveydenhuoltoon". Voi kuvitella, kuinka jotkut poliitikot voisivat haluta jonkinlaisen automatiikan "leivottavaksi mukaan", jotta valtion talouden kannalta kriittisinä aikoina voitaisiin etänä estää hyvinvointialueita tekemästä joitain toimenpiteitä, koska on hetkellisesti päätetty, mistä täytyy minkäkin aikaa säästää rahaa.

Toisaalta teos "Terveydenhuollon palveluvalikoiman priorisointi" tulee korostaneeksi myös sitäkin, että "kansalaisia on tärkeä osallistaa keskusteluun terveydenhuollon priorisoinnin periaatteista", mutta tältäkin osin siinä puhutaan tietenkin rahasta: "He rahoittavat järjestelmän ja tuottavat yhteiskunnan arvot ja normit ja koettu osallisuus ylläpitää luottamusta terveydenhuoltoon. Luottamus ja sitoutuminen yhteiskunnan toimintaan edellyttää, että instituutioiden hallinto ja toiminta on läpinäkyvää ja ymmärrettävää." Käytännössä kansalaisten osallistuttaminen on tavannut olla jokseenkin minimaalista tai sitten osallistuvat kansalaistahot (ja järjestöt) eivät vain ole riittävän mielikuvituskykyisiä ja motivoituneita ollakseen muuta kai arvattavan vaisuja.

Samaisesta teoksesta löytyy muutakin sellaista siteerattavaa tai parafraasittavaa, joita tullaan vielä käyttämään sellaisten myötäilijöiden puheissa, jotka kertovat jotain kohtalaisen pitkästi, mutta kuitenkin sillä lailla "mukavan tajuttavasti", että arjen ihmisetkin tajuavat ainakin jotain. Esim. tällä tavoin voitaisiin tehdä ymmärrettäväksi priorisoinnin käsitettä ja samalla viestiä siitä, että "on tietenkin myös päätöksenteon tilanteita, joissa asioita täytyy miettiä eri näkökulmista, eikä aina sitenkään saa lopputulemaksi jotain optimaalista: "Priorisoinnin yleisten periaatteiden välille syntyy käytännössä ristiriitoja, jotka tulee tunnistaa niitä sovellettaessa. Esimerkiksi, hoidon vaikuttavuus voi olla hyvä, mutta jos se on hyvin kallista ja hoito kohdentuu pieneen joukkoon ihmisiä, niin hoidon tarjoaminen voi heikentää oikeudenmukaisuutta, koska siihen tarvittavat resurssit ovat muualta pois. Käytännössä yhden potilaan kalliin hoidon toteuttamiseksi jokin joukko potilaita joutuu odottamaan hoitoa pitkään tai jäämään ilman hoitoa tai palvelua."

Sidosryhmäyhteistyön hengessä Sosiaali- ja terveysministeriö on tuottanut aineistoa kuten eri yhteyksissä käytetyn "Palveluvalikoiman periaatteet" [pdf1], joka on tarkoitettu erityisesti "palveluvalikoiman periaatteiden lainvalmistelua koskevan osallistumisen tueksi sote-toimijoille". Siinä olevasta "tiekartasta" selviää, että voimaantulo näillä periaatteille olisi odotettavissa vuonna 2027, mitä edeltäisi vuoden 2026 eduskuntakäsittely ja vuoden 2025 "keskeiset ehdotukset", sidosryhmäkuuleminen, hallituksen esityksen luonnos ja lausuntokierros.

Eduskuntakäsittelyn valiokuntakäsittelyn hetkillä voitaneen olettaa ilmenevän näennäistä metakkaa siitä, kuinka palveluvalikoiman periaatteiden määrittely kolahtaa yhteen perustuslain kanssa siltä osin, mitä sen mukaan pidetään sellaisena "terveyspalvelujen vähimmäistasona", joka "luo jokaiselle ihmiselle edellytykset toimia yhteiskunnan täysivaltaisena jäsenenä". Siinähän se haastetta kansanedustajille olisikin, jos heidän tehtävänään olisi rajata lääketieteellisen yksityiskohtaisin perustein, mitä ei ainakaan voi hyväksyä palveluvalikoimaan. Valiokunta- ja eduskuntakeskustelua asian tienoilta käytäneen monella abstraktion tasolla ja erillisiä asiantuntijakuulemisiakin varmaankin käytetään, joskaan ei välttämättä hyödynnetä.

Aineisto "Palveluvalikoiman periaatteet" [pdf1] luonnostelee myös, mitä terveydenhuollon palveluvalikoiman kehittäminen tulevaisuudessa voisi tarkoittaa eli sen jälkeen, kun periaatteet on saatu muodostettua ja olisi vuorossa "priorisoinnin ja palveluvalikoiman kehittäminen", sekä "priorisoinnin vakiintuminen ja jatkuva kehittäminen". Priorisoinnin ja palveluvalikoiman kehittäminen tarkoittaisi luonnoksen mukaan "palveluvalikoimaa koskevan päätöksenteon kehittämistä", "palveluvalikoiman periaatteiden ja suositusten jalkauttamista hyvinvointialueilla ja palveluissa laajemmin", "menetelmä- ja arviointiosaamisen kehittämistä, "palvelujen vaikuttavuusperustaista kohdentamista" ja "vaikuttamattomista menetelmistä luopumista". Vakiintuminen ja jatkuva kehittäminen tarkoittaisi luonnoksen mukaan "palveluvalikoiman päätöksentekojärjestelmän ja ohjauksen jatkuvaa arviointia", "palvelukokonaisuuksien kustannusvaikuttavuuden arviointia", "horisontaalisen priorisoinnin toteuttamista asiakkaiden ja potilaiden yhdenvertaisuuden edistämiseksi" ja "muutos- ja kehittämistarpeiden arviointia". Ovat antaneet kuviossa jopa vuoteen 2032 aikaa näille tehtäväkokonaisuuksille. Sosiaalihuolto sitten vielä erikseen.

Samaisessa aineistossa mainitaan myös, että "palveluvalikoimaa koskevissa valinnoissa ihmistä ei arvioida välineellisenä arvona esimerkiksi henkilökohtaisten ominaisuuksien tai yhteiskunnalle tuottamansa panoksen kautta", mikä varmaan pitääkin paikkansa, mutta sehän ei mitenkään ehkäise sitä, etteikö julkisen terveyspalvelujen käyttäjästä voisi tuntua siltä, että "nyt ei tunnu hyvältä" (nykyään ja myöhemmin).

Palveluvalikoima-nettisivustolla on mainittu sellainen pikantti seikka, että merkittävyyttä arvioitaessa "ei ole vielä tiedossa, kuka yksilö palvelua tulisi tarvitsemaan tai kenelle sitä tullaan tarjoamaan" ja että "arviointi ei perustu suoraan konkreettiseen yksittäisen henkilön yksilölliseen tarpeeseen, vaan ryhmän tyypillisen jäsenen tarpeeseen". Tyypillinen on tuossa sana, joka muistuttaa siitä, kuinka monen tahon keskustellessa jotakuinkin samoista asioista, keskusteltavuuden ja päätöksien tekemisien kannalta joudutaan tekemään pelkistyksiä.

Palveluvalikoimaneuvosto on toki valmistautunut miettimään asioita lääketieteellisesti pätevin termein ja miettein, mutta käytäessä asiasta keskustelua julkisuudessa ja eduskunnassa, voidaan joutua käyttämään pelkistyksien pelkistyksiä, jotta asioista keskusteltavuus olisi samassa linjassa kaiken muun ihmisryhmistä yksinkertaisesti puhumisen kanssa (vrt. "nuoret", "vanhukset", "alkoholistit", "mielenterveysongelmaiset", "autistit" ym.). Toisaalta, miksihän käytännön työtään terveyspalveluissa tekevien mukavuusalueeltaan pois saaminen on niin helppoa eli miksi heidän ymmärryksensä ihmisestä loppuu niin helposti kesken eli ei niinkään pidä luulla, että terveysalalle kouluttautunut (kenties ihan professoriksi asti päässyt, vaikkei niitä terveyskeskuksissa olekaan) olisi jotenkin ideaali ottamaan kantaa kysymyksiin, jotka jotenkin lääketiedettä sivuavat?

Mielipiteilystä esimerkkiä löytyy vaikkapa STM:n ja Valtioneuvoston verkkosivuilta [opinion1,2,3], sekä hyvinvointialueen johtajan vierailusta [opinion4] Ylen A-Studiossa:

Vaikuttavuuden näkökulmasta keskeistä on palvelujen ja menetelmien kansallisen valinnan periaatteista säätäminen sekä sen selvittäminen, onko tällä hallituskaudella mahdollista säätää kansallisesta toimijasta, joka voisi sitovasti linjata palvelun tai menetelmän kuulumisesta julkiseen palveluvalikoimaan.

Terveydenhuoltoon on käytetty vuosi vuodelta enemmän resursseja. Tästä huolimatta palveluiden ja rajallisten resurssien priorisointi on terveydenhuollon arjessa välttämätöntä niin kansallisesti kuin yksittäisissä hoitopäätöksissä. Priorisoinnilla tarkoitetaan tässä yhteydessä kaikkia niitä toimintoja terveydenhuollon eri tasoilla, jotka pyrkivät terveydenhuollon resurssien kohdentamiseen.

Priorisointikeskustelusta pitää tehdä jatkuvaa, avointa ja läpinäkyvää. Eri sidosryhmien, kuten kansalaisten, päättäjien ja ammattilaisten osallistaminen keskusteluun on välttämätöntä. Näin priorisointi voidaan ymmärtää ja hyväksyä, ja periaatteiden luominen onnistuu. Ei riitä, että keskustelua käyvät vain terveydenhuollon ammattilaiset.

Tarvitaan myös kansalliset rakenteet ja prosessit, jotta priorisointikeskustelusta, periaatteiden muodostamisesta ja priorisoinnin toteuttamisesta saadaan jatkuvaa.

Terveydenhuollossa ei liioin ole varaa menetelmiin, joista ei ole mitään hyötyä tai joissa jopa haitat voivat ylittää hyödyt. Vaikuttamattomien menetelmien ja toimintatapojen poisto on myös osa terveydenhuollon priorisointia.

Ennen kuin voidaan sanoa, että mistä nipistetään, meidän pitää kansallisesti sopia, että mikä on visio, mitä tavoitellaan. Siellä on muutamia periaatteellisia linjauksia, jotka on myös tehtävä. Annetaanko kaikille kaikkea, huomioidaanko, mikä on lisäarvo kussakin hoidossa tai sosiaalihuollon palvelussa on. Tai miten vaikkapa elintasosairauksiin suhtaudutaan. Mikä on ihmisen oma vastuu terveydestä ja hyvinvoinnista.

Vuodelta 2020 olevassa STM:n muistiossa "Kansallinen terveydenhuollon palveluvalikoima - Määrittämisen periaatteet, rakenne ja kehittämismahdollisuudet" [pdf2] mainitaan mm. teknologian kehittymisen tarjoamista mahdollisuuksista, että myös "mahdollisuuksien ja talouden ristiriidasta":

Geeni- ja muusta tiedosta kertyvän valtavan massan käsittelyyn saataneen jollain aikataululla avuksi erilaisia hienostuneita tietoteknisiä ratkaisuja, tekoälyä, parviälyä, taustaälyä, neuroverkkoja tai mitä kaikkea niiden nimeksi muotoutuukaan. Tämän nähdään mahdollistavan esimerkiksi lääkityksen räätälöimisen yksilöllisesti potilaan tarpeisiin ja sairauden hoitoon.

Terveydenhuollon palveluvalikoiman kannalta suurimmat haasteet liittyvät mahdollisuuksien ja talouden ristiriitaan. Tutkimustiedon lisääntyminen, geenitieto, uusien diagnostisten menetelmien, laitteiden ja hoitomuotojen kehittäminen laajalla rintamalla tuovat yhä uusia mahdollisuuksia. Digitalisoituminen, uudet tietojärjestelmät ja tavat organisoida palvelujärjestelmää niiden avulla ovat vähemmän tutkimuksen kohteena, mutta niihin liittyy paljon odotuksia ja ne ovat joka tapauksessa vahva muutosvoima.

Tuleekin olemaan mielenkiintoista ja todennäköisesti harmillista seurata sitä, kuinka poliittiset päättäjät keskustelevat terveydenhuollon palveluvalikoimasta kuin elettäisiin edelleen esim. 80-lukua, vaikka tätä kirjoittaessa ollaan pian jo vuodessa 2025 ja ties mitkä singulariteetit ovat kohta jo lähellä.

Teoksessa "Terveydenhuollon palveluvalikoiman priorisointi" [pdf3] on tehty hiukan maakohtaista vertailua priorisointimäärittelyjen systematisoituneisuudesta:

Englannissa perustettiin vuonna 1999 terveyshallituksen alainen, mutta toiminnallisesti riippumaton instituutti, NICE (National Institute for Clinical Excellence), vähentämään NHS:n (kansallinen terveydenhuoltojärjestelmä) palvelujen saatavuus- ja laatuvaihteluja maantieteellisesti alueittain. Hallitusten politiikka on Englannissa vaikuttanut vahvasti NHS:n palveluvalikoimaan.

Alankomaissa kansallinen terveydenhuollon instituutti arvioi nykyisin uusien teknologioiden tehokkuutta ja kustannustehokkuutta sekä neuvoo terveysministeriötä niiden sisällyttämiseksi pakolliseen etuuspakettiin.

Uudessa-Seelannissa NACCH perustettiin vuonna 1993 arvioimaan julkisen terveydenhuollon palveluvalikoimaa. Se määritti budjetin käyttöä sekä pääsykriteereitä tiettyihin palveluihin, ja se loi myös periaatteet priorisoinnille.

Kanadassa merkittävin yritys avoimemmasta ja julkisemmasta priorisoinnista on 1999 alkanut The Western Canada Waiting List -projekti. Siinä potilaat pyritään laittamaan kiireellisyysjärjestykseen eksplisiittisin kriteerein tavoitteena tasavertaisuus.

Saksassa taas priorisointikeskustelua ei ole haluttu juuri käydä, ja priorisoinnin käsitteellä on huono kaiku julkisuudessa ja politiikassa historiallisista syistä.

Norjassa kansallinen priorisointineuvosto, jonka tehtävä oli tuottaa priorisointisuosituksia, perustettiin vuonna 2002 tukemaan terveydenhuollon priorisointia sekä edistämään eri toimijoiden välistä vuorovaikutusta, mutta se lakkautettiin vuonna 2017.

Ruotsissa avoin priorisointi terveydenhuollossa on saanut vähitellen kannatusta ja arvostustakin. Maahan on yhteistyössä Socialstyrelsenin, Priorisointikeskuksen ja maakäräjien kesken rakennettu yhteinen kansallinen priorisointimalli avoimen ja systemaattisen priorisoinnin toteuttamiseksi.

Miettimisen tarvetta tulevat aiheuttamaan myös laajalti julkisia terveyspalveluja hyödyntävien tahojen toimintakyvykkyyteen vaikuttavuus kuten työvoimapalveluiden tapauksessa, missä työttömiä arvioidaan julkisen terveydenhuollon toimesta, mutta jos julkiseen terveydenhuoltoon ei ole tarkoituksenmukaista hankkia erityisen osaavaa työvoimaa, teknologisesti kehittyneitä tutkimusvälineitä tai ehkä edes ihmisresursseja käsittelemään kaikkia muualta sinne virtaavia asiakkaita, mitä se tarkoittaa työttömien potentiaalin hyödynnettävyyden tai joissain tapauksessa edes esille saamisen kannalta?

Väliraportista, jonka "entinen työministeri" (Jari Lindström) on tuottanut aiheesta "kuinka 55-vuotiaiden työllistymistä voitaisiin edistää ja työuria jatkaa työvoimapolitiikan keinoilla" on havaittavissa, ettei siinä tohdita arvioida ollenkaan esim. sitä, miten teknologinen kehitys vaikuttaa työntekemisen tapoihin, vaan lähinnä äkkiseltään mainitaan teknologisen kehityksen voivan vaatia osaamisen päivittämistä. Tekoäly siinä mainitaan ainoastaan sen vuoksi, että eri tietorekistereitä voisi käyttää jotenkin paremmin hyväksi mietittäessä "mihinkä Josefine voisi ehkä päästä töihin". Eri aloja siinä ei erotella mitenkään, vaan puhutaan vain vanhemmanpuoleisista työttömistä (ja heidän esim. muistiongelmistaan).

Neljän asiakokonaisuuden verran tuohon väliraporttiin on saatu sisältöä, mitä tulee sen ehdotuksiin ikääntyneiden työllisyyden lisäämiseksi:

• enemmän mahdollisuuksia joustaviin työaikoihin
• tiedon ja rekisterien nykyistä parempi hyödyntäminen viranomaispalveluissa
• taitojen ja osaamisen päivittäminen työelämälähtöisesti
• luottamus viranomaisten työhön työllisyyden hoitamisessa

Tällaiseen höttöönkö työministeri Arto Satonen ja sosiaaliturvaministeri Sanni Grahn-Laasonen, jotka ovat Lindströmin hommiinsa nimittäneet, tyytyvät? Eikö olisi kuitenkin kannattanut olla rajoittumatta "työvoimapolitiikan keinoihin" ja antaa selvitystyön päävastuu sellaiselle pienelle tiimille, jossa olisi mukana myös terveysalalla ja tulevaisuustutkimuksessa kouliintunutta?

Hieman toisenlaisena terveyspalveluvalikoiman kenties hyvinkin todennäköisesti aiheuttamana ongelmana olisivat koulu-uhkaustapauksissa saatavilla olevan laadukkaan esim. psykiatrisen ja psykologisen osaamisen valtava vaje, sillä hyvinvointialueilla olisi terveyspalveluvalikoiman rajaamana vähemmän syytä esim. lisäkouluttaa heillä jo töissä olevia ammattilaisia. Kun koulu-uhkaaja tuodaan lääkärin pakeille poliisin tuomana ja sitten myöhemmin viedään tarkkailtavaksi ns. osastolle, ei viikko parikaan riitä siihen, että hyvinvointialueella jo töissä oleva psykiatri tai psykologia saisi hyvän ymmärryksen koulu-uhkaajasta toiminnan perusteista ja siitä, miten hänen mielensä ja elimistönsä toimii, millän keinoin muut ihmiset ovat yllyttäneet häntä (suoraan tai vaivihkaa), mikä sitten aiheuttaa mm. sen esittämistä, että ammattitaitoisia ollaan, vaikka aivojen vaikkapa HPA-akselin toimintaa ollaan viimeksi mietitty edellisvuonna, koska käytännön työssä ei koskaan tarvitse miettiä sellaista, koska vähempikin aina riittää. Haetaanko osaamattomuustapauksissa tuolloin asiantuntija-apua yksityisiltä toimijoilta? Ei ennen ainakaan ole niin tehty, sillä koulu-uhkaaja on epävirallisen määritelmän mukaan sellainen, ettei häneen tarvitse panostaa tutkimusmielessä niin paljon.

Nykyinen hallitushan on antanut esimerkkiä siitä, mitä se voisi tarkoittaa, kun karsitaan kaikenlaista vaikuttavuuksia kovin pitkälle arvioimatta, joten sillä voisi ounastella olevan hyvin paljon merkitystä palveluvalikoiman muodostumisen ja muuttumisen kannalta onko sitä määrittelemässä ulkopuolinen, riippumaton taho vai onko sillä oma osastonsa Sosiaali- ja terveysministeriössä (tai Valtiovarainministeriössä). Kelan kehittelemä Omakanta ja siihen ehkä joskus tulevat hyvinvointisovelluksien liitettävyydet voivat nekin kokea budjettileikkauksien vaikutuksia, mikä voi sitten yhdessä muiden priorisointipyrkimysten kuten terveydenhuollon palveluvalikoiman määrittelemisen kanssa viivyttää joillakin "elämän alkamista" kenties vielä toisellakin kymmenellä vuodella.

Työelämän sujuvuuteenhan vaikuttavat muutkin kuin "kestävät työolot, kunnolliset palkat ja johtamisen hyvä resursointi", joita Tehyn sivuilla kerrotaan kärkeen nostetun oloisina esimerkkeinä "heille tärkeistä asioista", mutta työolot ja palkkaus ovat Tehylle aiheita, joista se uutisiin pääsemisten osalta tunnetaan ja sanoohan Tehy sen verkkosivuillaankin: "Teemme työtä sen puolesta, että kaikkien sosiaali-, terveys- ja kasvatusalalla työskentelevien palkkaus ja työolot paranevat." Eli se ei siis ole mikään prioriteetti heille tai sille, että asiat sujuisivat sillä tapaa, että hyötysuhde potilaiden kannalta suhteessa heitä varten tehdyn työn osalta paranisi sillä tapaa, että vähemmällä työllä, resurssien käytöllä ja tietenkin, teknologisen ja tieteellisen kehityksen avulla asiat vain sujuisivat paremmin ja tyytyväisyyttä lopputulemiin ja muihin saavutuksiin ilmenisi entistä laajemmalti ja useammin?

Tehy ry:n verkkosivuilta on jokseenkin mahdoton löytää näkemyksiä teknologiseen kehitykseen, yhteiskunnan digitalisaatioon tai tekoälyyn, joten SuPer ry:n näkemykset käynevät ihan yhtä lailla. Tehyhän on siis järjestö, jonka jäsenistä yli puolet on sairaanhoitajia ja SuPer on keskittynyt lähi- ja perushoitajien "edunvalvontaan". SuPerin kannanotoista löytyy mielipiteeksi muotoiltu näkemys siitä, kuinka "lähihoitajat käyttävät jo nyt paljon teknologiaa työssään", mutta joka ei mielipiteen mukaan ole itsestään selvä keino ajan säästämiseen ja joka "hoivatyön osana on nykyään yhä enemmän teknologian käyttöönottoon, ylläpitoon, markkinointiin ja sen häiriöihin liittyvää työtä, johon ei ole varattu riittävästi aikaa". SuPerin blogista löytyy yksittäinen kirjoitus tekoälystä ja siinä tunnistetaan hieman vastahakoiseen sävyyn, kuinka "tekoäly tulee ja voittaa ihmisen monessa asiassa; se tulkitsee tietoa, tekee ratkaisuja ja hoitaa rutiineja tulevaisuudessa ihmistä tehokkaammin -- halusimme me sitä tai emme", mihin ikään kuin vastineena tai vastaväitteenä esitetään "turvallisen oloinen" tokaisu tekoälyltä puuttuvasta "kyvystä tuntea ja osoittaa empatiaa".

Tehy kertoo, että heidän jäsenammattilaisensa "tuntevat työnsä" ja "arvostavat osaamistansa", joten kun siihen kuvaan sovitetaan mukaan jonkinmoiseksi työn jatkuvuuden kannalta ehkä uhkaksikin koettu teknologinen kehitys ja olematon halu muuntaa hoitotyön diagnostisia perusteita (lue: olematon halu epäillä käytettyjen diagnoosimääritelmien perusteita), jää vaikutelma, että sitä vaan halutaan tehdä jotain joidenkin säännönmukaisuuksien puitteissa ja ohjastamana, vaikka sellainen vaikeuttaisi esim. eri ammattilaisten yhteentoimivuuden mahdollisuuksia ja rajaisi yksittäisten ammattilaisten mahdollisuuksia tehdä päätelmiä. Eräänä vaikuttamiskeinonahan olisi pyrkiä vaikuttamaan esim. koulutuksien sisältöihin, koulutusalojen rajoihin, sivuopintoihin, kansainvälisiin käytäntöihin ym., mutta oikein hyvin on saatu pidettyä potilaat naljailemassa samankaltaisista ongelmista sujuvuuksissa, päätöksenteoissa ym. useamman kymmenen vuotta.

Muita tässä viitattavaksi sopivia järjestöjä ovat Yksityisen sosiaali- ja terveysalan ammattilaiset eli Ystea ry ja Suomen Sairaanhoitajat, joilla taitaa olla jonkin verran vähemmän jäseniä kuin edellä mainituilla Tehyllä ja SuPerilla. Ystean sivuilta meinasi löytyä jotain näkemystä tekoälystä sen Ajankohtaista-sivulta, mutta linkki "katso kaikki ajankohtaiset" veikin Erto ry:n sivuille ja sekin kirjoitus oli vain jokin vähämerkityksinen sipaisu generatiivistä tekoälyä eli muutama sananen ChatGPT:stä ja Midjourneystä. Kirjoituksen otsikko "Hyvä paha tekoäly" olisi ehkä kannattanut antaa tekoälyn kehiteltäväksi, sillä kirjoitus oli sen verran lässy, ettei jokin vähäisempää lupaava otsikko olisi ollut rehellisempää.

Olipa kyse vaikkapa kaupunkikehityksestä tai palvelutyön kehittämisestä, ihmisten mieliä täytyy aina jonkin verran lämppäillä, sillä muuten heidän mielikuvituksensa, ideointikyvykkyytensä ja halujensa osoitukset ovat liian helposti entisenlaiseen tyytyviä ja uudistuksiksi luonnehdittujen vähämerkityksellisyyttä tajuamattomia. Kohteena idealämppäilyllä voi olla jäsenistö tai vaikkapa kulloinenkin Suomen hallitus ja onhan ainakin tuo Sairaanhoitajaliitto noita virallisia lausuntoja tuottanut. Se kun kertoo eräänä vaikuttamiskeinonaan olevan vaikuttaa lausunnoilla ja kannanotoilla "sairaanhoitajien asemaa, koulutusta ja työelämää koskeviin kysymyksiin, yhteiskunnallisiin sosiaali-, terveys- ja koulutuspoliittisiin kysymyksiin sekä lainsäädäntöön". Viitisen viime vuoden puitteissa taisi löytyä korkeintaan yksi lausunto vuodelta 2023, joka otsikkotasolla kuulosti siltä, että siinä saatettaisiin pyrkiä johonkin potilaitakin erityisen paljon hyödyttävään eli "Lausunto sosiaali- ja terveysministeriön ohjeesta ammattihenkilölainsäädännön soveltaminen sosiaali- ja terveydenhuollon henkilöstön tehtävärakenteiden ja tehtävänjaon toimintamallien kehittäminen", mutta siinäkin oli kyse vain siitä, että työn pitäisi kohdistua eri ammattiryhmien koulutuksia vastaavaan ja siitä, että pitäisi ottaa käyttöön loppukoe, jolla varmistettaisiin koulutuksen tasalaatuisuus ja opiskelijoiden osaamistaso.

Parempia pyrkimyksiä vaikuttamisessa oli esim. psykiatristen sairaanhoitajien lääkärin työparina tai moniammatillisissa omatiimeissä toimimisen mahdollisuuksien kehittäminen yhdessä paremmanlaatuisten tietojärjestelmien vaatimuksilla, potilaspalautteiden hoitotyöhön vaikuttavuuden mahdollistamisen vaatimuksilla ja tieteellisten tutkimusten hyödyntämisen kaukana perässä laahautuvuuden lopettamisen vaatimuksilla. Psykiatriset sairaanhoitajat ovat siis "opistosta tai ammattikorkeakoulusta sairaanhoitajaksi valmistuneita henkilöitä, jotka ovat opinnoissaan erikoistuneet psykiatriseen hoitotyöhön". Myös sellainen höperöinti, missä esim. psykiatriaa, ravitsemusterapiaa ja liikuntatiedettä pidetään käytännön hoitotyössä erillisissä siiloissaan ja palvelukomponenteissaan tapahtuvina tapahtumina, joista tuloksina on lähinnä deskriptiivista tekstuaalista selitystä muutamilla numeerisilla tiedonrippeillä täydennettynä, joista kukaan ei ole velvoitettu tekemään erityisen huoliteltuja päätelmiä, eikä kukaan oikeasti varmistele sitä, ettei hyvälaatuinen synteesi tai kokonaisnäkemys jäisi tekemättä, pitäisi lopettaa.

Yksittäisen ihmisen tekemän vaikutettavuuden kannalta olisi hyödyllistä, jos terveysalan ammattilaisen pyrkiessä hyvinvointialueen vaaleissa luottamushenkilön asemaan, jolla on parempaa teoreettista mahdollisuutta vaikuttaa terveysalan toimivuuteen työyhteisönsä ulkopuolelta, ei heti ensimmäisessä hyvinvointialueen kokouksessa tarvitsisi käsitellä hänen jääviyttään, jotta saataisiin hyvinvointialueen valtuustoon jäämään vain sellaisia ihmisiä, joilla on häntä vähemmän oleellista ja hyödynnettävää tietotaitoa. Tai voihan sitä sosiaali- tai terveysalalla toimiva perustaa vaikka Facebook-sivun, jolla julkaista kannanottoja asioista, joihin hänen ja monen muun ajattelevan ihmisen mielestä saada muutosta, mutta toisaalta Tehyssäkin on huomattu mainita väitöskirjasta, jossa tutkitaan "organisaatioiden kollektiivista identiteettiä", jossa vuorovaikutuksella on tärkeä osa ja jos sen mukaan "hierarkian varjolla saatettiin käyttäytyä huonosti ja mitätöidä alempana pidetyn ammattiryhmän näkemyksiä", voisi olettaa, että ongelmiahan siinä työelämänsä jatkuvuuden kannalta tulee, jos käy liian (uhka)rohkeasti esittämään näkemyksiään siitä, miten sosiaali- tai terveysalan olisi parempi toimia?

Asemansa vähemmän helposti horjuttamattomaksi tehneet ihmiset voinevat uskaltautua esittämään näkemyksiään tieteellisten näkemyksien asuun puettuna, joita voinee sitten saada julkaistuksi vaikkapa Tutkiva Hoitotyö -lehdessä, jonka merkittävyys ei tätä kirjoittavalle ole varsinaisesti tuttu. Sitä luonnehditaan lehdeksi, jossa julkaistaan "monipuolisin menetelmin tehtyjä tieteellisiä vertaisarvioituja tutkimuksia" ja jonka "mielenkiinnon kohteina ovat etenkin hoitotyön kehittäminen ja niiden vaikuttavuuden arviointi". Tosin, ei sen avoimista tiivistelmistä vaikuta otsikoiden perusteella löytyvän kovin paljon mitään "digiin" liittyvää kuin ne muutamat, joissa on kyse jonkin jo käytössä olevan sujuvasta käyttämisestä: "Digitaalisten terveyspalvelujen kehittäjien näkemyksiä omista osaamisvaatimuksista erikoissairaanhoidossa", "Sosiaali-, terveys- ja kuntoutusalan opettajien digipedagogiseen osaamiseen yhteydessä olevat tekijät" ja "Digiosaaminen työterveyshoitajien ja työterveyslääkärien näkökulmasta".

Mitenkäs josko vertailun vuoksi vilkaisisi hiukan Suomalainen Lääkäriseura Duodecim ry:n julkaiseman jäsenlehden sisältöä? Ja kah, sieltähän löytyy heti uusinta edellisestä numerosta mielenkiintoista kirjoitusta generatiivisen tekoälyn hyödyistä terveydenhuollosta ja tekoälyn hyödyntämisestä mikrobilääkeresistanssin ymmärtämisessä. Jotenkin tässä alkaa äkkiseltään kokea voivansa ymmärtää paremmin, kun tuosta hierarkiastakin juuri mainitsi, miksi eräs lääkäri totesi itselle, että "henkipuolen asioista voi keskustella sairaanhoitajien kanssa" hänen tarkoittaessaan sanoa, että lääkärit ovat niitä, jotka varsinaisen arvostettavan työn tekevät. Nuo kaksi artikkeliahan ovat kokonaan hyvinkin potentiaalisesti uusia mietteitä antavia kaikkine pohjustavine termien selityksineen, moniaiheellisesti asioita tarkastellessaan ja ilman jargonia kertomisineen. Hiukan miinuspisteitä siitä, että artikkeleihin viittaavat linkit [1, 2] sisältävät sanat sisältävät sanan "undefined", mutta ei se näköjään haittaa.

-- -- -- --

ps. Kuulehan tuota hyvinvointialue EKHVA (Etelä-Karjalan hyvinvointialue) siellä tuota. Olen ottanut yhteyttä Omaolo-palvelun kautta luonnehtien tarkkaan, kuinka vehnäjauhon vaihtaminen kaurajauhoon on poistanut monia oireita kokonaan ja ehdottanut keliakiatutkimuksia. Sairaanhoitaja lupautui järjestämään niin, että etälääkäri ottaa asiaan kantaa ja mistä voin sitten lukea tiettyyn päivämäärään mennessä OmaKannasta. Käytännössä toinen asiaa hänen jälkeensä käsitellyt sairaanhoitaja on valehdellut ottamisestaan yhteyttä itseeni puhelimitse väittäen potilastiedoissa, että "en vastaa" ja tämäkin tieto tuli saataville kuukauden viiveellä, sillä Omakannassa moinen näkyi vasta useita viikkoja myöhemmin. Olisivat sitten laittaneet edes tekstiviestiä, jos kerran ovat olevinaan soittaneet, eivätkä ole saaneet yhteyttä. Itse koitin soittaa hyvinvointialueen yhteiseen hyvinvointi- ja terveysasemien puhelinnumeroon muutamaan kertaan, mutta aina siihen oli niin paljon jonoa, ettei siten tavoittanut ketään. OmaKannassa ei ollut lupailtua lääkärin näkemystä, missä olisi ollut jotain merkittävää sisältöä esim. perustuen aiempiin potilastietoihin, vaan pelkkä maininta, että lähete on tehty ja että "tutkimustuloksia katsotaan yhdessä" ja että "täten vastaanottoaika olisi myös tarpeellinen". Viiveellisenä tiedon siirtymisenä potilastietojärjestelmästä OmaKantaan kyse on jälleen jonkinlaista ennätystä lähestyvyydestä, sillä pari viikkoa viivettä on tavanomaisempaa, missä siinäkin on pari viikkoa liikaa. Sairaanhoitajien ja lääkärien nimisyys antavat jälleen vahvaa vaikutelmaa siitä, että kyse on ollut suunnitellusta tahallisuudesta käsitellä asiaa typerän huonosti, mistä päästäänkin siihen, kuinka hyvinvointialueen toimintaa tehdään tahallaan huonoksi, jotta ihmiset hakeutuisivat yksityisille palveluntarjoajille. Tietojen viiveellinen päivittyminen OmaKantaan annettiin ilmeisesti tälläkin kertaa ulkopuolisten häirintää harrastavien tietoon, jotta muutospäivä saataisiin tuntumaan vielä enemmän ainakin teoreettisen ikävämmältä. OmaKantahan on siis se palvelu, joka eräällä tavalla viestinee terveysalan kiinnostuksesta kehittymiseen potilaiden hyödyksi esittelemällä OmaKannan uudistamista rajautumalla mitättömyyksiin, mitä pidetään samanlaisena kuukausitolkulla (yli 6 kk ja vielä jatkuu). Palautettakin pyytävät, vaikka esillä ei kummoisemmin ole mitään, mistä voisi jotain sanoa.

-- -- -- --

Järjestöjen vaikuttavuuspyrkimyksiä yhdellä tekstikatkelmalla sanottuna:

"Teemme työtä sen puolesta, että kaikkien sosiaali-, terveys- ja kasvatusalalla työskentelevien palkkaus ja työolot paranevat." (Tehy)

"Puuttuu rohkeasti havaittuihin epäkohtiin ja kokeilee uudenlaisia toimintatapoja, hoitaa tavoitteellisesti edunvalvontaa ja tekee toimintaansa tunnetuksi kannanotoin, aloittein ja suhteita hoitamalla." (SuPer)

"Yhdistyksemme tärkein tehtävä on ajaa sosiaali- ja terveysalalla työskentelevien jäsentemme ammatillisia, oikeudellisia, sosiaalisia ja taloudellisia etuja." (Ystea)

"Mitä enemmän meitä on, sitä paremmin saamme äänemme kuuluviin." (Suomen Sairaanhoitajat)

-- -- -- --

Jäsenistöluonnehdintaa:

"Voit liittyä ammattiliittoomme, jos olet töissä sosiaali-, terveys- tai kasvatusalalla tai olet näiden alojen opiskelija. Olemme Suomen suurin sosiaali-, terveys- ja kasvatusalan ammattiliitto." Tehy

"Työskentelyä sosiaali- ja terveydenhuoltoalan ja kasvatus- ja ohjausalan työpaikoissa sekä julkisella että yksityisellä sektorilla." (esim. bioanalyytikko, fysioterapeutti, koulunkäynninohjaaja, lähihoitaja, mielenterveyshoitaja, nuoriso- ja vapaa-ajanohjaaja tai röntgenhoitaja) SuPer eli Suomen lähi- ja perushoitajaliitto

"Jäsenemme työskentelevät esimerkiksi yksityisissä sairaaloissa, tutkimuslaitoksissa, laboratorioissa, hoito-, huolto- tai hoivapalvelulaitoksissa, yksityisillä lääkäriasemilla, fysikaalisissa hoitolaitoksissa tai sosiaalialan järjestöissä." (esim. lähihoitaja, sosionomi, yhteisöpedagogi, sosiaalityöntekijä tai nuorisotyöntekijä) Ystea eli Yksityisen sosiaali- ja terveysalan ammattilaiset

"Voit liittyä Suomen Sairaanhoitajiin, jos olet sairaanhoitaja, terveydenhoitaja tai ensihoitaja (AMK). Voit myös liittyä, jos opiskelet näihin ammatteihin tai olet jäänyt niistä eläkkeelle." Suomen Sairaanhoitajat

Julkisen terveydenhuollon ongelmana voi tutkittava-kohtaisesti olla se, että tutkittava eli potilas voi olla tietämykseltään ja setvimismotivaatioltaan liian "advanced" suhteessa siihen, mihin hyvinvointialue on tarkoitettu tai kykenevä. Virallisissa lausunnoissa ja lehtihaastatteluissa voidaan yrittää antaa ymmärtää, että "eri asiantuntijoiden keskinäinen konsultoivuus ja työnjako on hyvälaatuista ja toimii palautteen perusteella hyvin", mutta todellisuudessa ihmisen oloon vaikuttavien tekijöiden tunnistamista ja elimistön toiminnan ymmärtämistä ei useinkaan pääse tapahtumaan hyvälaatuisena yksinkertaisissakaan asioissa. Toki sellaisiakin vastaanottokäyntejä on, joissa potilasta on kuunneltu huolella ja potilastietoihinkin asiat pääsevät kelpaavan oloisina ja laatuisina, mikä tulee kyllä huomioiduksi, mainittakoon erikseen.

Se, mitä potilastietoihin kirjautuu, voi jättää myöhemmälle lukijalle vaikutelman, että esim. lääkärin tekemä päätelmä on hyvä ja hienosti mietitty ja kaikkea, vaikka potilas itse tietää, että lääkäri on todellisuudessa ottanut huomioon lähinnä sitä sun tätä ja jättänyt monta sellaista asiaa huomioimatta, joita ilman lääkärin ei pitäisi olla mahdollista tehdä tietynlaista päätelmää. Mutta lääkäripä on sitten kuitenkin mennyt esittämään olleensa kykeneväinen tekemään tietynlaisen päätelmän ja siitähän potilas onkin sitten riemastunut ja päättää tehdä tiedonkorjaamisvaatimuksen.

Tarkempana perusteena tiedonkorjaamisvaatimukselle olisi esim. a) ilmaisu potilastiedoissa jättää pikantisti väärän vaikutelman; b) ilmaisu potilastiedoissa antaa vääristelevästi ymmärtää, että asioita on huomioitu riittävällä laajuudella ja huolellisuudella ja että sen vuoksi toteamus olisi pätevä tai hyvä; c) ilmaisu potilastiedoissa ei vastaa todella tapahtunutta ollenkaan tai on suoranainen valhe.

Koska ollaan jo vuosikymmeniä totuttu jaottelemaan koulutuslinjoja ja niiden oppimissisältöjä tietyin tavoin, päädytään helposti sellaisiin asiakaspalvelutilanteisiin, missä yhden terveydenhuoltoalan ammattilaisen tietotaito loppuu kesken, eikä soveltuvaa toista terveydenhuoltoammattilaista ole saatavilla koko sairaanhoitopiiristä, sillä nimikkeen perusteella lähinnä sopivalta puuttuu käypä erikoistuneisuus, mitä organisaatioon työntekijöitä rekryävä taho ei ollut ottanut ennakoivasti huomioon.

Voi myös olla niinkin, että sopivaa erikoistuneisuutta ei edes ole olemassa, koska koulutusta järjestävät tahot eivät ole kokeneet tärkeäksi, että käytäisiin ottamaan huomioon, kuinka esim. häirintä monissa eri muodoissaan ja kombinaatioissaan vaikuttaa yksilöön ja miten nämä vaikutukset muokkaavat elimistön toimintaa ja miten nämä vaikutukset muokkaavat häntä persoonanana ja miten se taasen vaikuttaa siihen miten muut häneen suhtautuvat ja miten se taasen vaikuttaa siihen, miten hänen elimistönsä toimii jne.

Hyvinvointialueen potilasohjeissa tavataan sanoa jotakuinkin niin, että "Mikäli rekisteritiedoissa ilmenee virheitä, on rekisterinpitäjän omasta tai asiakkaan/potilaan aloitteesta korjattava virheellinen tieto." Sitä ei kuitenkaan todennäköisesti määritellä sen tarkemmin, mitä kaikkea virheellä voidaan tarkoittaa eli onko se oltava selvä esim. numeerisen arvon vääryys vai onko myös terveydenhuollon työntekijän tekemän ajatusvirhe tällainen korjattavissa oleva virhe ja jonka seurauksena jokin tekstissä esiintyvä päätelmä ei ole loogisesti oikein.

Vääristyvien käsityksien mahdollisuus on olemassa sekä yksittäisen lääkärin, sairaanhoitajan tms. kohtaamisesta ylöskirjoitettuja tietoa lukiessa, mutta ehkäpä jopa vielä varmemmin väärät käsitykset pääsevät sekä muodostumaan, että ohjaamaan niiden lukijan myöhempää ajattelua, hänen lukiessaan useita kirjauksia yhdeltä istumalta, sillä tällöin hän todennäköisesti ehättää suhtautua niihin vähemmän kriittisesti, jos niitä terveellä kriittisyydellä varustettuna lukeekaan. Tällaista voisi tapahtua esim. silloin, kun aluehallinnosta pyydetään saada nähtäväksi potilastiedot tehdyn kantelun vuoksi.

Hoitotyön vinkkelistä ongelmia aiheutuu erityisesti siitä, että vääristelevät tiedot vaikuttavat erittäin paljon hoitohenkilökunnan päätöksiin, päätelmiin ja ensiasenteisiin potilasta kohtaan. Tällainen aiheuttaa sitä, että hyvinvointialueen lääkäreiden, sairaanhoitajien ym. kanssa keskusteltaessa päädytään toistuvasti hyödyttömiin ja turhiin keskusteluihin esim. saaduista diagnooseista, joita sitten toistellaan fraasimaisen ajattelemattomasti pitkin potilastietoja.

Jos kirjeitse saapuvassa vastineessa tiedonkorjausvaatimuksiin todetaan, että yksikään erillinen tiedonkorjausvaatimuksen kohde ei tullut hyväksytyksi vaaditulla tavalla, potilas voi kokeilla vaikkapa odottaa, että tiedonkorjaamisvaatimuksia käsittelevä ylilääkäri vaihtaa muihin työtehtäviin, mutta seuraavalla yrittämällä voikin käydä niin, että tiedonkorjaamisvaatimus meneekin hyvinvointialueen lakimiehen käsiteltäväksi, joka toteaa vastineessaan (julkeasti), että jotain päätöksiä samaisiin asioihin on jo aiemmin tehty ja hylkää käsittelyn etenemisen mahdollisuuden sillä perusteella. Tiedonkorjaamisvaatimuksia käsittelevissä ylilääkäreissä kuten muissakin hyvinvointialueen työntekijöissä saattaa olla "sitä verta", että he ärsyttävät potilaita tahallaan, mihin ei välttämättä tepsi ollenkaan esim. kantelu Valviraan tai Aluehallintovirastoon.

Väärien tietojen jäämistä potilastietoihin voisi ajatella myös kunnianloukkauksen näkökulmasta, vaikka pääsy potilastietojärjestelmiin onkin lähtökohtaisesti käyttäjäoikeuksin ja meneillään olevien työtehtävien puitteissa rajattua. Vääristelevän tiedon vaikuttamisen mahdollisuus olisi kuitenkin voitava pysäyttää mahdollisimman varhain ja optionaalisesti siten, että todiste vääristelevästä ilmaisusta ei poistu tiedonkorjaamisvaatimuksen seurauksena. Se on sitten oma ongelmansa, jos potilastietojärjestelmä on suunniteltu siten, ettei suunnitteluvaiheessa ole tullut kenellekään mieleenkään, että potilaiden tiedonkorjauksineen aikaansaamat merkinnät pitäisi näkyä jotenkin jossain.

Terveydenhuollon asiantuntijoiden ollessa eräänlaisia palvelukomponentteja isommassa järjestelmässä, jossa yksi komponentti kerrallaan tutkii jotain asiaa, mahdollisesti pilkkoen tutkimusprosessin useampaan kuin yhteen osaan, voi potilas itse edistää tapahtumankulkujen sujuvuutta esim. piirtämällä muutaman hyvin asioita selventävän kaavion ja arvioimalla, minkä verran ehdittäisiin mistäkin aiheesta puhua. Vielä parempi olisi, jos tietoteknologia olisi kehittynyt niin pitkälle, että älykkäät vastaanottotilanteeseen osallistuvat pystyisivät itsenäisesti ja reaktiivisesti tunnistamaan ja esittämään arvioita siitä minkälaisista taustatekijöistä (etiologiasta) jonkun henkilön oireiden tapauksessa voisi olla kyse, sekä luomaan monivaiheisia ja personoituja hoitosuunnitelmia lääkärin hyväksyttäväksi.

Ihminen on oliona siitä ihmeellinen, että se kykenee palautumaan normaaliin tai lähes normaaliin tilaan hyvinkin nopeasti, kunhan vain tietyt negatiivisia kierteitä aiheuttavat ja ylläpitävät tekijät joka poistuvat tai sitten elimistön puolustuskykyä vahvistetaan niin paljon, että elimistö pystyy haittatekijöiden vaikuttavuudesta huolimatta pitämään itsensä melko lailla normaalitilojen rajoissa (tai ainakin yksilö itse kokee olevansa ok). Toisinaan ongelmat selkiytyvät hyvinkin vähäisiin muutoksiin ryhtymällä, mutta voi mennä vuosiakin byrokaattisesti toimivan hyvinvointialueen potilaana ollessa. Älykäs tietojärjestelmä auttaisi vastaanottotilanteissa paljonkin olemalla kykeneväinen tekemään valistuneita arvauksia hyvinkin vähäisistä oireista, joita toisinaan esiintyy, mutta jotka sellaisenaan eivät lääkärin mielestä vaikuta olevan siihen asiaan liittyväisiä, josta on puhe.

Paljon omaan terveyteensä liittyviä asioita miettivä potilas hyötyisi tällaisesta älykkäästä tietojärjestelmästä, jota voisi ehkä käyttää jopa muuallakin kuin vastaanottotilanteissa ja jonka ei välttämättä tarvitsisi joka asian osalta olla käynyt läpi potilaasta aiemmin kirjoiteltuja tai muutoin tallennettuja tietoja, vaan se voisi laajan tietopohjansa, laskentatehonsa ja sille erityisten toimintatapojensa avulla vähintäänkin saada potilasta mietityttävän keskeneräiset mietteet vietyä jonkinlaiselle viimeistelyn tasolle hänen itsensä ollessa kenties pääsemättä niissä eteenpäin ilman soveltuvia tutkimusinstrumentteja, -välineitä, -metodeita ja tietotaitoa.

On ymmärrettävää, että ihmiset kokevat luulevansa, että ajat ovat äkkiseltään muuttumassa ankeammiksi monille ja että ihmisryhmien väliselle polarisaatiokehitykselle voidaan asettaa jonkinlainen alkuvaihe perustuen hallituksen edustajien lausuntoihin, hallitusohjelman toteuttamispyrkimyksiin ja jäykkään haluttomuuteen tuoda keskusteluihin mukaan mielikuvitusta enempää herättelevyyksiä. Tällaiseen luuloon päätyminen tai sellaista sivuaminen olisi kuitenkin päässyt tapahtumaan sellaisen ajattelun vuoksi, mikä ei oikeastaan olisi kovin kummoista ajattelua ollenkaan, jonkinlaista mietteisiin ajautumista vain ja joita sitten tulee luulleeksi omiksi luuloikseen.

Todellisuudessa esim. monissa julkisorganisaatioissa ollaan voitu valmistella ankeampien aikojen tuloa paljolti hallituskokoonpanoista välittämättä tekemällä niiden kansalaista palvelevuudesta vaikeampaa ja hyödyttömämpää, mutta kuitenkin erilaisten laitosten, instituutioiden, virastojen ja valitettavan vakiintuneiden paradigmojen olemassa olemisen ja imagoa suojelevuuksien jatkuvuutta varmistellen.

Kuva auttanee hahmottamaan sen tajuamista, kuinka kansalaisella voi olla ollut terveyteensä ja hyvinvointiinsa liittyvää hoitoa, tutkimusta ja selvittelyä, mutta mikä on ollut joiltain osin vääränlaista, puutteellista, virheellistä tai jopa töykeää, joten hän on sitten tuottanut erilaisia toimenpidevaatimuksia, joista mikään ei kuitenkaan ole johtanut häntä hyödyttäviin seuraamuksiin. Pikemminkin on esim. kieltäydytty tekemästä jotain selvittelyä toimintatavoissa, ei ole myönnetty tunnistettavan vikaisuuksia suhteessa lakiin, hyviin käytöstapoihin, yhteisiin toimintapoihin ym. tai höpötetään jostain aivan eri asiasta kuin mistä oikeastaan on edes kyse. Käytännössä toimeenpidevaatimukset ovat voineet olla tietojenkorjausvaatimuksia, muistutuksia, kanteluita, paheksunnan ilmaisuja, ehdotuspyyntöjä jatkotoimenpiteille tjm.

Vaikka kuinka huolellisesti ja selittävien kaavioiden, taulukoiden ym. aineiston kanssa asioitaan selittää ja koettaa välttää liian runsaan kokoisen aineistoköntän lähettämistä, jotta asioiden käsittelyihin saisi sujuvuutta, silti jokainen oleellinen taho, johon potilas/asiakas ottaa yhteyttä, käyttäytyy kuin siellä jossain pyrittäisiin suojelemaan jotain olemassa olevaa, oli kyse sitten lääkäreiden asemasta tässä yhteiskunnasta tai jonkin hyvinvointialueen kykenevyydestä suhteessa ihmisten yleisiin olettamuksiin tai vaikkapa vastanneen tahon luultuun eri toimijoihin vaikuttavuuteen.

Täten, Potilasvakuutuskeskus ei myönnä hoitovirheitä tai tutkimuksen puutteita tapahtuneen, Valvira ei myönnä lääkäreiden tai muiden ammattihenkilöiden käytöksessä olevan mitään vikaa, hyvinvointialueella ei myönnetä sen toiminnassa olevan vikaa millään tasolla tarkasteltuna, Aluehallintavirasto ehkä vähän jostain lisätietoja kysäisee ja lopettaa hommansa siihen ym.

Monien tahojen henkilöstöresursseja haaskautuu ihan turhaankin siinä, että jotain asiaa ei suostuta käsittelemään hyvinvointialueen puitteissa, vaan pikemminkin aiheutetaan niin, että potilas/tutkittu joutuu lähtemään koettelemaan muiden tahojen kuten Potilasvakuutuksen, Aluehallintaviraston, Valviran, oikeusasiamiehen ja tietosuojavaltuutetun toimivuutta suhteessa hänen tavoitteisiinsa. Alunperin kyse on voinut olla ihan vaan siitä, että potilas väittää hänen omissa potilastiedoissaan olevan virheitä, vääryyksiä ja muuta sellaista, joka tekee vaikeammaksi potilaan asioita käsitteleville ja hänen kanssaan hänen asioistaan keskusteleville saada eksaktimpaa käsitystä tutkittavasta henkilöstä. Sellaisia vikaisuuksia pitäisi sitten saada siistittyä pois, sekä parantaa potilastietojen ymmärrettävyyttä, lisäillä asioiden toisiinsa liittyväisyyksiä ja/tai vähintäänkin saada jonkun ammattihenkilön tekemiin kirjauksiin jonkinlainen potilaan oma kommentti.

Etelä-Karjalan hyvinvointialueella ja sitä edeltäneellä Eksotella potilastietojen korjauksesta ovat kieltäytyneet löperöin perustein monet ylilääkärit, johtajat ja viimeisimpänä EKHVA:n lakimies sillä lepsulla perusteella, että "lääkäri on jo aiemmin tehnyt asiassa päätöksen, joten syytä uuteen käsittelyyn ei ole". Siltikin, potilastiedoissa on esim. sellaisia ajatusvirheitä, jotka olisivat kenen tahansa tajuttavissa virheiksi ilman minkäänlaista esiselitystä tai konteksteista tarkemmin kertomista ja jotka aiheuttavat toistuvasti sen, että eri ammattihenkilöt tekevät samoista asioista vääriä päätelmiä.

Toisinaan potilastiedoissa on vääristelevyyksiä tavallaan hyvään suuntaan, jos olisi tarkoituksena antaa treffiseurana olevalle hyvä vaikutelma itsestä näyttämällä viimeisintä lääkärin kirjoittamaa selitystä. Lääkäri olisi saattanut kirjoittaa/sanella esim. että potilas vaikutti rauhalliselta, mietti asioita huolellisen analyyttisesti ja hänellä on "erittäin hyvä kunto", vaikka potilas olisi ollut univajeisen väsynyt koko vastaanoton ajan, hänellä olisi vaikeuksia tavoittaa mielestään sanoja ja hyvä kunto tarkoitti sitä, että hän jaksaa lenkkeillä yli kilometrin lenkkeilyjä, vaikka tunteekin olonsa jotenkin nuutuneeksi pitkin päivää. Toinen lääkäri saattaisi kirjoittaa/sanella, että potilaasta ei jää vaikutelmaa masentuneesta tai ahdistuneesta, vaikka hän onkin kertonut itseensä kohdistuvasta psykologisesta häirinnästä, joten psykologisesta häirinnästäkään ei sitten kerrota potilastiedoissa oikeastaan mitään.

Voisi jopa sanoa, että terveydenhuolto on leikisti toimivaa ja lääkärit ym. saavat ikään kuin vanhalla luvalla kirjoitella potilaan asioista jotain ja mitä se jotain sitten onkin, se on vakiona kelpaavaa esim. lääkäreiden toimintaa valvoville tahoille, koska "lääkäri on asiantuntemukseensa perustuen esittänyt oman arvionsa" ja että sillä mennään. Ilmaisu "vanhalla luvalla" tarkoittaa sitä, että terveydenhuollon kyvykkyyteen suhtaudutaan kuin kymmeniä vuosia sitten, jolloin asioiden ja seikkojen toisiinsa liittyväisyyksiä yksinkertaisteltiin ja vähäteltiin, jotta saataisiin aikaan jotain pseudoloogista selitystä, joka kuulostaisi eri tahoille riittävän käyvältä selitykseltä, mutta jokseenkin yleisen tiedon ja ymmärryksen lisäännyttyä pitäisi potilaan kannalta kyetä parempaan. Tietenkin tämä on tavallaan mahdotonta, ellei lääkäreiden ym. avuksi kehitetä/oteta potilastyössä mukana olevaa yleistä tekoälyä (eng. artificial general intelligence, AGI), sillä jo pelkkä tietojen kirjaaminen potilastietojärjestelmään hävittää paljon tärkeitä seikkoja, koska karsintaa joudutaan tekemään niin paljon.

Vähemmän omia asioita miettivät retuutettavammassa asemassa olevia

Kaikki potilaat/tutkittavat eivät ole yhtäläisen miettiväisesti omiin asioihinsa ja niiden käsittelyn etenemisiin suhtautuvia, joten heidän kohdallaan asiat voivat käydä jo hyvinkin varhain etenemään totaalisen väärin. Tällaisistä mahdollisuuksista tietävät ulkopuoliset tahot saattavat hyödyntää terveydenhuollon toiminnan vajeita ja biasoituneisuuksia esim. aiheuttamalla psykologisella tai muunlaisella häirinnällä yksilölle oireilevuutta, jonka voivat melkeinpä varmasti ounastella tulevan väärin terveydenhuollossa käsitellyksi. Häiritsevien tahojen on esim. helppo kuormittaa yksilön käsitetajua ja kun tämä yksilö sitten menee selittämään ajatteluunsa liittyvästä oireilustaan psykiatrille, hän ei ensinnäkään saa selitettyä ongelmaansa hyvin ja toisekseen psykiatri saattaa tehdä pelkkää ns. erotusdiagnostiikka eli lokeroida potilaan tautiluokituksen mukaiseen sopivaksi ja lopuksi kirjailla potilastietojärjestelmään jotain sellaista, mistä on suodattanut kaikenlaista oleellista pois.

Siinä samalla vastaanottokäynnillä voisi mahdollisesti tulla ilmi myös psykiatrin ymmärtämättömyys esim. häirinnän aiheuttavan stressin vaikutuksesta ruoansulatukseen ja sitä myöten myös moneen muuhun elimistön toimintaan liittyvään, mutta jos ei potilas itse moista yhteyttä hoksaa tunnistaa, ei psykiatrikaan käyne tekemään työtään itselleen vaikeammaksi. Saattaapa käydä niinkin, että vastuu miettimisestä saatetaan sälyttää potilaalle itselleen esim. sen kysymyksen kautta, millä ounastellaan oireilun "itseaiheutetun muodon" voivan olla syynä tietynlaiseen oireiluun, jolloin keskusteluun saattaisi päätyä mukaan esim. itseaiheutettu keskittymishäiriö (eng. attention deficit trait, ADT).

Eräitä muita mahdollisesti vääriä muiden luuloja itsestään (raakilemietteitä):

• sanotun ottaminen ns. kirjaimellisesti ei ole välttämättä mitenkään pysyväluonteista ajattelutapaa, sillä siitä voi päästä eroon "metabolisin keinoin", millä ei välttämättä ole erityisempiä yhtymäkohtia autismiin, dysleksiaan tjms. (ajattelun etenevyys, tiedon löydettävyys mielestä, ennalta aavistamiset ym.)
• ajattelun ollessa sellaista, että tilannekohtaisesti täytyy aina uudelleen orientoitua, että saa ajatuksensa kulkemaan joidenkin asioiden puitteissa tjs. voi alkaa ajatella, että on esim. autisti, mutta se on vain jotain jossain luokituksessa, sitä paitsi kyseiseen vakavuuden asteeseen voi vaikuttaa, vaikka joku saattaisi käydä höpisemään jotain "piirteisyydestä"
• ihmiset ajattelevat mielellään siten, että he tajuavat asiat joka tapauksessa ajan saatossa kunhan ovat vain "elämässä mukana", mutta esim. liikunnan tehon, ruokailuaikojen päivän alkuvaiheita painottavuuden, stressitekijöiden ym. merkittävyys ei välttämättä tule tajutuksi kymmeniin vuosiin, koska mistään ei tule edes vahingossa sellaista selitystä tai viestiä, että tulisi tajunneeksi lähteä edes kokeilemaan jotain itselleen erilaista ja uutta
• nuorempana saattaa pitää itseään tyhmänä tai sairaana, kun ei ymmärrä, miten monet muut osaavat ajattelemalla ottaa huomioon, miten hän tulee toimimaan jossain tilanteessa tai jonkin suhteen, mutta hän taasen ei ymmärrä heidän vastaavanlaisiaan ja jos ei ole oikein ketään kenen kanssa puhua siitä, miten ihmiset ajattelevat mielessään, voivat väärät luulot itsestä pysyä pitkäänkin ohjaamassa kehityskulkuja. nykyisin tosin niin suurta tuo ilmainen audiovisuaalinen tarjonta ja muutenkin esim. näyttelemiset ovat huolitellummin tehtyä työtä, joten sellaisen seuraamisesta on helpompi tajuta ikään kuin vahingossa kaikenlaista
• joidenkin ihmisten kanssa keskustelu voi olla alkuvaiheessa vaikeaa sen vuoksi, että tullut totutetuksi siihen, että heidän kanssaan vähänkään oleminen röypyttää aivan toisenlaista ajattelua esiin, mistä tilanteessa voisi tai viitsisi puhua, jolloin sanojenkin tavoittaminen voi olla kömpelöä. vähän samantapaiseen teoriaan pohjautuen häiritsemään pyrkijät yrittävät saada itsensä tuntumaan joltain ja minkä vuoksi he luulottelevat itselleen ja toisilleen, että juuri sen vuoksi heihin "ei uskalla" ottaa yhteyttä (todellisuudessa: skenaarioiden ennalta mietintä, hyötysuhde-arvioinnit ym.)
• kun kahdesta eri kaveriryhmästä on mukana ihmisiä esim. baarissa, yhteisen keskustelunaiheen löytäminen ei välttämättä olekaan ihan helppoa kenties sen vuoksi, ettei tunnukaan niin luontevalta puhua aiemmin keskusteluissa olleista asioista, koska ei ole mutulla pääteltävissä, mitä seuraamuksia sille on, että "tuokin joku on tuossa paikalla", tai sitten kyse on myös jonkinlaisesta esittämisen vaikeudesta, missä puhetyyli ja asioiden ilmaisutavat ovat olleet niitä tekijöitä, jotka saavat kerrottavaa juolahtelemaan mieleen ja ilman niitä onkin sitten vaikeampaa, jolloin ihan vaan ryystetään olutta ja katsellaan ympärilleen (kuten pitkälti kaikki muutkin eri pöydissä, mutta eihän se niin haittaa, sillä onhan sentään jotain musiikkia, vaikka onkin ihan huonoa vielä tämänkin biisin verran ja hitto, vielä seuraavankin.. hakis toisen tuopin)

Puolueidensa valtuutettuina, kansanedustajina, ministereinä ym. vaikuttavissa asemissa olemisien pitäisi kai tarkoittaa sitä, että valtiollisen tason päätöksenteon ja oppositiossa toimimisen kanssa pitäisi pystyä kulkemaan jonkinmoisessa synkronissa myös paikallisilla tasoilla vaikuttamisen kanssa, useilla paikkakunnilla. Siihen vielä lisäksi hyvinvointialueiden hallituksissa, Sitrassa, THL:ssä ja ties missä toimimiset. Eli kun hallitusvastuussa ollessa suunnitellaan lainsäädäntöä, ei kai pitäisi olla mahdotonta koordinoida puolueen, sidosryhmien ja myötäilijöiden toimintaa siten, että saataisiin vaikutettua asioiden sujuvuuteen laajalti, monipuolisesti ja yksityiskohtaisestikin. Silti sitä on luettu sanotun, että "ei meillä täällä [jossain] ole sellaista päätösvaltaa, että saisimme määrättyä, mitä "kentällä" tapahtuu (esim. terveydenhuollossa), mikä johtunee jossain määrin siitä, että "isojen linjojen" säätäminen ja jo olemassa olevan lainsäädännön kiristäminen, on sillä tapaa "turvallisempaa" poliittista työtä, että sellaisista käytävä julkinen keskustelu pysyy mukavan karkeissa aiheiden ja aiheiden syvyyksien rajoissa, että moiseen on helppo valmistautuakin.

Siitähän voisi seurata jotain hyvääkin, että aloittava hallitus ottaisi asiakseen käydä asiantuntija-avusteisesti miettimään, miten terveydenhuoltoa pitäisi muuttaa, että määritetynlaiset kuvitteelliset (tai todelliset) henkilöt voisivat tervehtyä tietyistä lähtökohdista ja pitää yllä terveyttään omin neuvoin, ja minkä jälkeen vasta käytäisiin arvioimaan, minkälaisella aikajänteellä lainsäädäntö pitäisi saada muuttumaan, millä tavoin terveydenhuollon työskentelyä pitäisi muuttaa, miten tietojärjestelmien pitäisi kyetä palvelemaan tavoitteita ja erityisesti, miltä osin terveydenhuollossa työskentelevien pitäisi myöntää, että he ovat tehneet monet asiat aivan väärin, pieleen ja huonosti jo kymmeniä vuosia ja täten aiheuttaneet potilaiden tutkimisiin paljon viiveitä ja erheitä.

Joku voisi toki väittää, että tällaiseenhän on pyritty jo koko sote-uudistuksen ajan, mutta siinä on merkittävänä rajoitteena se, että vaikkei sanaa "medikalisaatio" olekaan huudeltu joka välissä, silti tuota muutosta on ohjannut konsensus siitä, että peruslaatuista pitää olla tai vähemmän. Käytännössä kun potilaan tutkimisia perusterveydenhuollossa tavallaan keskeytetään väärissä kohdin, niin varmastihan siten saadaan aikaiseksi vaikkapa vanhustenhoidon kuormittumista, hoitohenkilökunnan pulaa ym. sitten joskus useita vuosia myöhemmin. Erityisen ongelmansa aiheuttaa sekin, että monet terveydenhuoltoalan henkilöstöstä ovat jo nuoruudessaan totutettu katukuvissa näkyvien ongelmallisten ihmisten vaikutuksella siihen, että ei kaikkien ihmisten tarvitsekaan "pelastua", mikä asenteena ilmenee esim. hällävälinä, töykeytenä tai jonain muuna ihmisarvoa vähättelevänä suhtautumisena esim. potilastyössä. Tietenkään kukaan ministeriötasolla ei kehtaisi sanoa, että kylläpä ne siellä lääkärintyössään ovatkin ilkeitä ihmisille, joten terveydenhuollon huonosti toimivuus pystyy senkin vuoksi jatkamaan normina olevuuttaan.

Ei ihmisellä tarvitse olla mitään sen kummempaa kuin vaikka tyypillistä ajautua yön jälkeen metabolisesti laiskemmalle tasolle ilman omaa syytään ja mistä hän pääsee takaisin normaali+ - tasolle tehokkaan lenkkeilyn avulla, mutta joka ymmärryksenä ei tule selväksi lääkäreiden avun vuoksi, vaan yksilön itsensä vuoksi, hänen pyrkiessään tuntemaan itsensä paremmin. Siinä vuosien kuluessa hän voi ehtiä käymään tavallaan ihan turhaan psykiatreilla, erilaisilla muilla lääkäreillä. psykologilla, fysioterapeutilla, monilla sairaanhoitajilla, ravitsemusterapeuteilla ja vaikka missä, vaikka olisi alunperin riittänyt, että yksi lääkäri olisi ymmärtänyt ihmistä oliona enemmän kuin esittää ymmärtävänsä. Kykynemättömyyden myöntäminen on suomalaiselle lääkärille vain kovin vaikeaa, mikä johtuu siitäkin, että terveydenhuoltojärjestelmän eräs tarkoitus on olla myös työllistävä, joten jos jotain viivästyy potilaan kannalta, eihän se esim. lääkäreitä haittaa mitenkään, kun eivät lehdetkään henkilöivästi sellaisesta kirjoita, jos ollenkaan. Aamupäivällä muutama potilas hyvinvointialueen palveluksessa ja lähempänä iltaa yksityisen lääkärikeskuksen palkkalistoilla ja niin poispäin.

Jokuhan voisi jopa kysyä, että mitä esim. SDP:n pääministeri ja ministerit olisivat merkinneet hyvinvointialueiden ylilääkäreille, päälliköille ja muille tärkeille, jos poliittiset päättäjät olisivat yrittäneet vaikuttaa heidän työhönsä yleisesti hyväksytyksi runnottuja korona-perusteita enempää? Olisivatko kenties kahvihuoneissaan naureskelleet sille siivooja-Sannalle, että ottaa takkinsa ja menee leikkimään naisvaikuttajaa vaikka jonnekin kansainvälisille areenoille ja antaa heidän tehdä työnsä kuten ennenkin? Eipä kai, sillä de factonahan on, että SDP on edelleen paljolti työväen puolue, joka asettaa terveydenhuollon työllistymisen, vajaalaatuisenakin, potilaiden edun edelle, minkä kaikki oleelliset osapuolet joka tapauksessa tietävät. Ja jos tuleva hallitus muodostuu Perussuomalaista, Kokoomuksesta ym., ei näillä ole edes imagon kannalta tarpeen yrittää vaikuttaa mitenkään "syvällisemmin".

Kansanvaihto sanana on aika vahvasti merkityksillä ladattu, mutta aivan "orgaanisesta muutoksesta" ei Lappeenrannassakaan ole kyse siinä, kuinka esim. venäläisiä lääkäreitä on enemmän, ulkomaalaisia opiskelijoita on aina vain enemmän, valtuustoihin/parrasvaloihin pääsee ulkonäöltään selvästi "suomalaisista" poikkeavan näköisiä ihmisiä, lapsien joukossa on sujuvasti suomea puhuvia tummempi-ihoisia, vuokra-asuntoihin sijoitetaan ulkomaalaisia häirinnän kohteen lähelle ja ulkomaalaisten perustamat ruokapaikat saavat tavattoman paljon näkyvyyttä mediassa ja ulkoympäristössä. Lappeenranta on myös profiloitunut Kansainvälisten Suurmarkkinoiden eräänä järjestäjätahona ja sillä on halua kasvattaa kaupungin merkitystä mm. lisäämällä yliopiston koulutuslinjoihin mukaan yhteiskuntatieteiden koulutuksen (sosiaali- ja käyttäytymistieteet).

Mitä rennommaksi ulkomaalaiset ja heidän oloisensa, olkoonkin, että olisivat Suomessa eläneet vaikka lapsuudestaan asti, arkensa mm. edellä mainituista syistä kokevat, sitä enemmän he kokevat olevansa oikeutettuja yhdenvertaisuuteen olla yhtä syrjiviä, häiritseviä ja tolvanoita kuin kuka tahansa muukin Suomessa asuva, jos heillä siihen jokin oma tai muiden motiivi sattuu olemaan. Tämä ilmenee kovin usein eräiden helpoimmin käytettävien ja tekijöitä suht anonyymiksi jättävien häirintäkeinojen käytössä, joista tavanomaisin lienee Hebbin teoria sovellettuna mm. käsitteisiin, mielikuviin, tuntemuksiin ja havaintoihin eli "what fires together, wires together"-hömppää täydennettynä psykologisen priming-efektin pelillistämisellä. Assosiaatioiden toistoilla turruttaminen, väkisin näkyviin pitkälle aikaa joidenkin muistuttavien esineiden jätättämiset ym. yksinkertainen on ollut jo kauan "tavallisten suomalaisten" repertuaarissa ja nyttemmin oikeastaan vähän kaikkien.

Ulkomaalaiset on tässä hiukan pöhkö sanavalinta, koska ei ole tarkoitus olla niin kontrastinen suhteessa johonkin muuhun, mutta kyse on kuitenkin siitä, kuinka "kaupungin" suotuisalla hyväksynnällä ja edesauttamiselle runsas joukko sellaisia osallistuu häirintään ja töykeisiin vaikuttamispyrkimyksiin ammattiaan harjoittaessaan tai vapaa-ajallaan, yhdessä "just niiden toisenlaisten kanssa" tai "just muiden sellaisten" kanssa. Useimmiten kyse on yhteistoiminnasta, eikä yksilösuorituksesta, missä päätös esim. häirinnästä olisi jonkun oma ja jäisi lähinnä hänen itsensä tietoon, vaan ihmiset suorittavat tekemisiään annettujen roolituksiensa puitteissa niillä kohdin, kun jotain on aiottu tapahtuvaksi tai vaikuttavaksi.

Kun jonkinlaista agendaisuuden vaikutuksen tuntua suuntautuu joka kerralla sekä kaupungin, että hyvinvointialueen palveluissa asioidessa, eivät vaikuttamispyrkimykset ole tuolloin koskaan niin tarkkajakoisia, että tekoset juontuisivat vain esim. monikulttuurisuus-syistä, vaan niissä sekoittuvat sopiviksi koetuissa määrin ja ajoituksin kaikenlaiset juuri tietyn henkilöiden haitaksi määritetyt eli jokin yksittäisiä ihmisryhmittymiä laajempi verkosto jakanee keskenään laajan tietopoolin. Toisinaan kyse on myös joidenkin luuloista ja monien ihmisten keskinäisestä kollektiivisesta kyvyttömyydestä olla laadukkaasti haitaksi jollekin ihmisille ollessaan oman ymmärtämättömyytensä ja muiden viestinnällisten kykyjen rajoittamia, jolloin häirintä ja sen vaikuttavuus ei ole ollenkaan niin laadukasta kuin jotkut toisilleen selittävät olevan.

-- kaupunginjohtajan kohtaamista, fysioterapiaa --

Fysioterapeutti-Judy (nimi muutettu) on ollut eräs hyvinvointialueen työntekijöistä, joiden tehtävänä on ollut oman työnsä ohella pohjustaa teorisoitujen huonouden tuntemuksien ilmentymistä toisen ihmisen mielessä. Hänen luokseen päätyminen oli kirjattu haitantekosuunnitelmaan jo siinä vaiheessa, kun ei vielä tiennyt, että hänen vastaanotollaan käymisiä edeltäneet vastaanottokäynnit tultaisiin siirtämään itse varatulta toiselta henkilöltä kolmannelle, joka sattumoisin oli ihonväriltään rusehtava. Päätös tästä muutoksesta ja jatkosuunnitelmasta saattoi muodostua eräänlaisena kostona siinä vaiheessa, kun oli julkaissut Lappeenranta-nimisessä Facebook-ryhmässä huoliteltua kritisointia kaupunginvaltuuston kokouksen lepsuudesta, missä tulee saaneeksi osansa myös aasialainen Ding Ma, joka on tätä kirjoittaessa elinvoimajohtajan tittelinen.

Vaihdos fysioterapeuteissa (2022) johti kohtaamiseen rusehtavaihoinen fysioterapeutti Räsäsen kanssa, joka puhui aivan kelpo suomea, eikä ollut edes ärsyttävä luonteeltaan tai edes viljellyt puheissaan ärsyttävästi erottuvuuksia tai ärsyyntyneisyyttä aikaansaavuuksia. Lähinnä toisella tapaamiskerralla hän ilmensi jonkinlaista itsenärkästyneisyyttä sitä kohtaan, ettei edellisellä kerralla löytänyt mielestään erityisempää kommentoitavaa polvien tienoon kollageenin volyymin vaihteluun liittyen, mikä ilmeni kolmen erilaisen kollageeni-alkuisen sanan käytössä monessa eri virkkeessä, esiharjoitellun huolitellusti ilmaistuna. Jonkun tahon järjestämässä vaihdoksessa häneen oli kuitenkin sellaisia merkityksiä, että hänen ihonvärisyytensä pääsi yllättämään ja mikä joidenkin vaikuttamaan pyrkijöiden teorioiden mukaan oli noihin aikoihin epätoivottavaa asuinrakennuksessa ja muualla esiintyneiden muiden eri tavoin tummaihoisten erittäin tahallisen häirinnän vuoksi, jota oli jatkunut jo pitkän aikaa ja mistä mm. kaupunginvaltuutetut laajalti ovat olleet tietoisia kuten monet muutkin tahot. Teorioissa on kai ollut idea siitä, että tummaihoisen koskettamisessa olisi jotain muistijälkiä jättävää ja siten sellaisenaan tunnepitoisesti merkitsevää, kenties ainutlaatuista, harvoin toistuvaista ym., jolloin kokija joutuisi muodostamaan mielessään jonkinlaisen Likert-asteikon määrittäkseen itselleen, mitä on mieltä moisesta kaikkine vaikuttavina tekijöineen vai lähtisikö tilanteesta pois. Vähänpä sitten kuitenkin ihmiset tietävät vaikkapa aiemmasta elämästä esim. Helsingissä asumisien osalta, vaikka tietopooliin tietoa tuovia tahoja onkin useita tuhansia.

Jokaisella Räsäsen vastaanotolta poistumisen jälkeen, olipa vastaanottokäynti kestänyt 48, 74 tai 28 minuuttia, kaupunginjohtaja Jarva tuli vastaan ollessaan ainakin näennäisesti menossa katua alaspäin Kattavan ovelle, josta pääsee Osuuspankin 6. kerroksessa sijaitsevaan Ravintola Saimaaseen hyvien näköalojen äärelle. Tapahtumapaikkana Kirkkokatu, jota yhteen suuntaan mennessä pääsee kaupungintalolle ja toiseen suuntaan mennessä Lappeenrannan Satamaan. Jokaisella kohtaamiskerralla kaupunginjohtaja Jarva oli parin metrin tarkkuudella samoilla kohdin katua alaspäin kävelemässä, itsen tullessa kulman takaa ja siellä kadun toisella puolella olevasta rakennuksesta. Tämä ei ollut lähellekään ensi kerta, kun kaupungin edustaja, valtuutettu tjm. kaupunginhallintaan jollain merkittävällä tavalla liittyvä henkilö osallistuu tilanteeseen tai tapahtumakokonaisuuteen, jossa on runsaasti epäilyttävyyttä ja jonka assosiaatiot vievät yhdessä helposti kohti jotain sellaista, jonka parissa on tullut väkertäneeksi useita vuosia. Tässä tapauksessa Räsäisyys ja kirkkokatuisuus kirkonkin Jarvan tuolloin taustalla ollen herätteli dominoivasti ja ennalta arvattavasti mielestä esille Uskottavaa vai totta -blogin, jossa niitä kaupunginvaltuuston kokouksienkin kritisointeja on tullut julkaisseeksi ja jossa mm. muut kommentoijat tai toiset bloggaajat ovat pyrkineet luomaan assosiaatioyhteyttä Kristillisdemokraattien Päivi Räsäseen, vaikkei siellä ole uskonto-aiheisia juttuja ollut kuin yksi pitkästi naljaileva.

Kaupunginjohtaja Jarvan tuolla tavoin kohtaaminen useita kertoja ja mistä epäilyttävyys hiljalleen alkoi kumpuamaan, oli kuitenkin sekin vain pohjustusta myöhemmälle. Kolmannen fysioterapeutilla käymisen jälkeen annettiin tiedoksi vaihtuvuus fysioterapeutti-Judyyn, joka oli supisuomalainen, melko pullea nainen. Monet fysioterapeutit ovat yleensäkin jokseenkin mukavaksi työnsä kokevia, mikä selittänee, miksi heidänlaisistaan ei niin hirmu helposti löydy kauttaaltaan kamalia ihmisiä ja hänkin tavallaan ihan rento tapaus, mutta kuitenkin valitettavan suostuvainen muiden hänelle ohjeistamaan suoraan ja pohjustuvaan häirintään.

Ensi käynnillä fysioterapeutti-Judyn luona puhuttiin niitä näitä käynnin asiaan liittyen, mutta herkistymää epäilyille alkoi muodostua mm. siinä, kun itse tuli ensin ottaneeksi puheeksi näköhäiriön, joka on läsnä myös silmät suljettuina ja johon hän ilman suurempaa viivettä hiukan runnovasti ja kiireellä alkoi selittämään, kuinka sellainen voi selittyä lapsuuden tiedostamattomilla tapahtumilla, mikä tuntui mielipiteenä kerrassaan tyhmältä, minkä mainitsikin, mutta hän puolsi kovin moista näkemystä, minkä mietteenä ehdotin laittamaan "takaisin labraan" eli jatkomietintään. Hän sai myös johdateltua keskustelun polvivaivoista genetiikkaan ja "luolamies"-ajoilta periytyvyyteen ja sieltä sitten siihen, kuinka nykyisin joissain ammateissa, joista esimerkiksi otti bussikuskin, jotkin vaivat voivat entisaikaisista syistä tulla muita tilanteita helpommin esille. Hän piti tuolloin päällään pitkähihaista, kohtalaisen ohutta paitaa, jossa oli paksuina vaakasuuntaisina raitoina mustaa ja valkeaa. Näistä luolamiehisyys, bussikuskisuus ja paidan raitaisuus olivat kuin tarkoitettuja johdattelemaan ajattelua erääseen "laahustajatyyppiin", joka on kulkenut pitkin katuja ainakin vuodesta 2014 ja joka on itsellekin tullut tahallisen näyttäytyvästi esille esim. jokaisena jonkin viikon arkipäivänä juuri niillä kerroilla, kun on itse ollut lenkkeilemässä, vaikka lenkkeilyaika olisi ollut joka päivä aivan eri kohdin päivää. Tähän kyseiseen laahastajatyyppiin ovat useat muut, myös ulkomaalaiset ja heidän oloisensa, tehneet allegorisia, ikonisia, symbolisia ym. viittauksia ikään kuin muistuttaakseen elämäntilanteen epävakauksista, joten tahallisen oloinen muistuttaminen vastaanottotilanteessa, jossa aiheena on eteenpäin kulkemisen rasittavuus eli lenkkeily, tuntui äkkiseltään töykeältä, mutta siedettävältä. Aiemmin oli käynyt kyseisen vastaanottorakennuksen alemmassa kerroksessa asioidakseen psykiatrilla työllistymisasioissa (2021), jolloin oli joutunut huomaamaan, että puhuessaan psykiatrillepäin, hänen taustallaan joutuu näkemään bussipysäkin, minkä merkittävyys ja ennakkoon hänen luonaan käymisen hyödyttömyydestä mainitsemisen tyrmäämisen merkittävyys alkoivat muotoutua siinä fysioterapeutilla käydessä, jonka ikkuna oli myöskin saman kadun suuntaan, jolla kyseinen bussipysäkki. Tarkoittaen sanoa, että siinä vaiheessa, kun muille tahoille oli niin kovin välttämättämätöntä saada käymään tietyllä psykiatrilla ja tietyssä rakennuksessa, tiedettiin jo tuolloin, että myöhemmin siinä rakennuksessa tulisi asioineeksi toisesta syystä, vastaanottavien henkilöiden tietyssä järjestyksessä ja ajoituksella vaihtuen.

Mainittu laahustajatyyppi oli tehnyt tai tulisi myöhemmin muiden ohjeistuksella tekemällään näyttäytymisellään turhan tutuksi myös hänen käyttämänsä pitkähihaisen T-paidan, olemaan pääkirjastossa olevinaan selaamassa netissä viikinkipäähineitä (Uusi päivä -sarjan viikinkiteemojen aikoihin), tonkimassa roskiksia keskustassa, tonkimassa roskiksia asuintalon pihassa, kulkemassa viitsimättömästi Matkakeskuksen luona muovikassi maata laahaten, kulkemassa tuhannennen kerran jotain muuta tietä olevinaan matkalla jonnekin kauas, jonka varrella ei olisi sivukadulle kääntymisen mahdollisuutta, mutta kuitenkin taas jotain tyhjän oloista muovipussia kuljettaen ym. Hän oli myös osaltaan myöhempia tilanteita valmisteleva, sillä hän oli esim. usein sijoittuneena siten, että vierellä tai taustalla olisi vaakatasoista raitaisuutta, mitä sitten pyrittiin muistikuvina ja arkkityypin edustajana vahvistelemaan esim. Raitakadulla, jonka kautta itse kulki myöhempinä vuosina mennäkseen esim. Lentokentän ympäri kulkevaa kuntorataa pitkin lenkkeilemään. Ensimmäisiä kertoja kyseisen tapauksen tuli havainneeksi vuoden 2014 aikoihin, mutta vielä vuonna 2023:kin hän näyttää kummallisesti suht samanlaiselta surkimuksenoloiselta ja aina noilta menneiltä ajoilta asti häntä on pyritty väkisin pitämään mietteissä muiden toimesta, kaikenlaisiin assosiaatioklustereihin ainakin teoriassa "liitellen".

Palataan kohta takaisin fysioterapeutti-Judyyn, mutta mainittakoon, että ennen tätä laahustajatyyppiä on ollut muitakin laahustajia kuten psykiatrisella osastolla väärin perustein ollessa (2008) läheltä havaittavaksi tullut "Matti", joka kulki päämäärättömästi psykiatrisen osaston käytäviä pysähtymättä. Käytännössä siellä oli mahdollisuus kulkea karkeasti ottaen kasin muotoista käytäväkokonaisuutta jollain tavoin, mutta hän jatkoi sitä loputtoman oloista kulkuaan äärilaitoja myöten. Tätä ennen oli monen muunkin jollain tapaa "tietämä" ns. heippamies, joka kuulemma kuljeskeli väliä Lappeenranta--Taipalsaari ja heippaili kaikille ohikulkijoille, mistä oli aikoinaan paikallislehdessäkin kirjoittelua.

Noniin. Fysioterapeutti-Judy tuli toisella käyntikerralla ehdottaneeksi marjanpoimija-tekniikan käyttöä venyttelyyn ja esitteli sitä siinä vastaanotolla kädet kauhamaisesti ilmaa eteenpäin lattian pinnassa työntäen, mikä oli itse asiassa sama, mitä edellinenkin fysioterepeutti, Räsänen, oli ehdotellut ja jonka sanotuksi tullessa tuli heti muistaneeksi YLE:n uutisissa sinä päivänä mainitun marjafirman tarvitsemat ulkomaiset työntekijät. Tämä venyttelyehdotus sinänsä ei ollut ensi alkuun ihmeteltävän tuntuista sellaisenaan, mutta on ollut kovin tavanomaista, että epäilyttävän oloinen YLE taas kerran sijoittaa uutisiinsa jotain sellaista, jolla on ajallisen ajoittuneisuutensa vuoksi tilanteeseen pyrkivyyden halua ja jonka Lappeenrannan toimipiste on ennenkin tuntunut jotenkin persoonaa kohti piilohyökkäilevältä. Marjanpoiminta-tekniikassa ei kummallakaan kerralla ollut kuin vivahteeksi ulkomaalaisuuteen viittaavuuden tuntuisuutta, mutta Räsäsen tekemänä kyseinen ehdotus oli jalkojen motorisen liikkeen osalta epäilyttävän tuntuisesti täsmälleen samanlainen kuin minkälaista tummaihoinen ruokalähetti oli käynyt suorittamassa tuodessaan ruoankuljetuslaukun perälle unohtuneen kokiksen. Ruokalähetti oli tullut tuolloin huhuilemaan maantasaisen parvekkeen luo, nurmialueelta pientä ääntä käyttäen, jotta saisi asiakkaan tulemaan laidattomalle parvekkeelle ja minkä jälkeen hän teki ojentavan liikkeen siten, että hänen toinen jalkansa siirtyi taaksepäin kuin hän olisi kumartamassa kuninkaalliselle samalla kun hän työnsi pikkukokista pitävää kättään kohti asiakasta.

Kun fysioterapeutti-Judyn vastaanotolla oli muutaman kerran käynyt, hän ryhtyi vähän kerrallaan tuttavallisemmin oloiseksi, mikä alkoi perjantai-illan viestillä, mikä tuli sen verran myöhään, ettei voisi enää ajatella hänen olevan töissäkään niihin aikoihin. Koska oli perjantai ja oli muiden salaa elämää seurailevien ihmisten arvattavissa, että mietteissä olisi lähteä käymään illalla kaupungilla, sillä olihan jo muutama viiden prosentin olut ja siiderikin lähikaupasta ostettuna, sekä oli käynyt Facebookissa läpi eri ravintoloiden Facebook-sivuja, ei vakoilevien ihmisten ollut vaikea päätellä, että olisi tullut lämppäilleeksi mielestään esille muistikuvia siitä, miltä keskusta näyttää, miten siellä liikutaan ym. Nämä mietteet olisivat aivan erilaisia sävyltään ja mietteiden sisällöltä kuin silloin, kun miettii menemistä fysioterapeutin vastaanotolle, joka sijaitsee keskustassa. Olipa myös niinkin, että vihjailu ja jonkinlainen yllyttäminen harkita lähtemistä käymään keskustassa illalla oli tehty nostalgisiin syihin epäsuorasti vetoillen muiden ihmisten toimesta, joten sinänsä vakoilut ja tietosuojattomuus kaupasta ostamisiin ja Facebookin käyttämisiin olivat tavallaan tarpeettomia keskusta-alueen ajatelluksi tulemisen kannalta. Olennaista, joidenkin teorioissa, olikin mm. saada ajattelemaan samoilla sekunneilla sekä päiväs- ja yöaikaista keskusta-aluetta ja vieläpä tietyiltä osin eli juuri sen kadunpätkän osalta, jossa oli kohdannut aiemmin epäilyttävän tuntuisesti kaupunginjohtaja Jarvan ja joka oli sattumoisin metrien tarkkuudella sitä kohta, jossa lähes kolme vuosikymmentä sitten oli tultu pysähdyltyä peruskouluvuosinaan käveltyään muiden ihmisten kuten luokkakavereidensa kanssa korttelia ympäriä kuten "kaikki muutkin" tuolloin. Siinä sitten oli mm. saanut yhdeltä luokkalaiselta syytöksiä "poskareiden vetelystä" aidosti röökinpolttamisen sijaan. Kaupunkiympäristö ja rakennukset ehtineet muuttua aika paljonkin.

-- assosiaatioklusterin muodostumista, ammattilaisten yhteenpelaamisia --

Alkaisi siis olemaan monenlaista jokseenkin jotain suorakaiteisen tapaisen reitin kulkemista kuten psykiatrisen osaston Mattia, laahustajatyyppiä lentokentän viereisen kuntoradan välittömässä läheisyydessä, menneiden aikojen korttelin kiertämistä ja sitten yleensäkin omia lenkkeilemisiä, jotka oltiin tavallaan saatu mukaan samoihin mietteisiin ajatusvihjeiden avulla. Ja onpa sitten helmikuussa 2022 muuttanut ylempään asuntoon ulkomaalainen henkilö, joka on ottanut ajoittaiseen käyttöön sellaisen huoneistossa kulkemisen tavan, missä kantapää osuu lattiaan sen verran voimakkasti, että täten tuotetun äänen muuanne kulkeutuvuutta voi olla tajuamatta, mutta silti sillä tapaa kulkemisien jaksoja ilmenee monine kuukausina, päiviä tai viikkoja. Loppuvuodesta 2022 kyseisessä osoitteessa asuja, joita ei välttämättä ole yksi ainoa tai aina joku sama tietty, on perustanut ravintola-alan toiminimellisen yrityksen, jonka nimi on arabialainen ja Saudi-Arabiastahan löytyy se sellainen Kaaba-niminen pykäelmä, jonka ympärillä kaikki sinne hakeutuneet sitten kuljeskelevat paljon suurempana ihmisjoukkona kuin jossain korttelissa kulkemisissa. Ja lisättäköön tähän könttään vielä välttämätön Stadiumin outlettiin meneminen ostamaan uusia verkkahousuja, koska maantasaisen parvekkeen kaiteille jätetyt aiemmat sellaiset oli rikottu kahdesta kohdin pahasti repäisten. Stadiumissa odottelivat urheilustadioneilta tutut "juoksuväylien" piirrosmerkit sen lattioissa ja ostoskeskuksen ulkopuolella, jonka sisällä tämä urheiluvälineliike sijaitsi, hääräili hitaasti etenevin liikkein eräs muu, vielä mainitsematon laahustelija, jonka ohjeistuksiin oli tyypillisesti sisältynyt esiintyminen sellaisissa tilanteissa, joissa olen yrittämässä muuntaa olemustani eli esim. silloin, kun olen juuri päässyt parturista (Sarianna) ulos.

Eteenpäin kulkemisien ja luolamiesmäisyyden teemaisuuden yhteinen merkittävyys alkoi muotoutua mm. siinä yhteydessä, kun siinä fysioterapeutti-Judyllä käymisien välillä kokeilin käydä omaehtoisesti hyvinvointialueen psykiatrilla (2023) keskustelemassa monista asioista, mutta itselle ei löytynyt kuin yhden tietyn psykiatrin aika, joka olisi venäläiselle naiselle ja jonka huonosti suomea puhuvuudesta en vielä tuolloin tiennyt. Kyseinen henkilö osoittautui henkilöksi, joka on ns. hongankolistelija eli naiseksi normaaleiksi koettuja mittasuhteita pidempi ja leveämpi, sekä hän pukeutui jokseenkin tyhmästi kaikkien vaatteiden ollen jotenkin vääränlaisia suhteessa muihin käyttämiinsä vaatteisiin nähden ja kengännauhatkin hän piti toisesta jalasta avoinna, vaikka tajusi niiden olevan siten. Hänen hiuksensa oli leikattu sellaiseen tyyliin, että hän oli kuin mainitun laahustajatyypin vaimo. Kun hetken oli odotellut hänen vastaanottokäyntinsä alkamista vastaanottohuoneen ulkopuolella, käytävän toisella puolella olevalle toiselle venäläiselle psykiatrille oli menossa hiukan itseäni nuorempi nainen, jonka nimeksi ainakin näennäisesti (kuuloisesti) osoittautui sama sukunimi kuin itselle on, sillä tuo toinen venäläinen psykiatri sanoi sen siinä ääneen. Kyseisen toisen venäläisen psykiatrian kanssa olin kokeeksi koittanut kommunikoida muutaman sähköpostiviestin verran vuosi pari aikaisemmin, mutta hän vaikutti selvästi liian huonosti suomea puhuvalta ollakseen itselleni käyttökelpoinen.

Näitä laahustajatyypin vaimon näköisiä erikoisuuksia on ollut jonkin verran muuallakin esiintymässä ja he kaikki ovat olleet monessa sellaisessa eri tilanteessa läsnä, jotka jollain suorahkolla assosiaatiolla kytkeytyvät tässä selittymässä olevaan assosiaatioklusteriin. Esim. iltalukiota käydessä oli opiskelija nimeltä Seija, pitkä nainen hänkin, mutta hänet tuli "sattumalta" tavattua myös mainitulla psykiatrisella osastolla, mihin lähetyttämispäätökseen mm. iltalukion töykeähkö vararehtori oli osallistunut. Varmaankin mm. sen vuoksi, että saataisiin lukion kirjoituksiin valmistautuminen tuhottua tekosyyllä ("uhkaava" kirjoittelu kurssin nettifoorumilla), vaikkei oikeastaan kukaan muu ollut pitänyt henkilöä tai kirjoittelua samalla tavalla tulkittavissa olevana. Seija ei sinänsä ollut omituinen, vaan pikemminkin ujo ja johdateltavissa olevan oloinen. Hänen kohtaamisensa ajoittuivat vuosille 2007 ja 2008.

Mainitusta laahustajatyypistä ja kymmenistä muista epäilyttävän väkisin muiden ohjeistuksella toimivista on valokuvaa ym. todisteaineistoa näytettäväksi, että siinähän epäilee jotkut, jos sellaista haluavat esittää. Se, että hyvinvointialueella osallistutetaan monen työntekijän toimesta häirintään, sellaisen pohjustamiseen tai aiempien häiritsemisien tai sellaisten valmisteluiden toimivuuden parantelemisiin, ei ole oikeastaan edes kovin ihmeellistä, sillä valmius moiseen on melkeinpä tai ehkä jopa tosiasiallisesti mukana rekrytointiperusteissa. Ja luolamieshän on siis myös Lappeenrannan vaakunassa, sekä myös erään Museoviesti-lehden numeron kannessa niin isolla kuin siihen mahtuu, sillä TE-toimisto pakotti menemään tekemään kaupungille palkatonta työtä (2010), jossa tuli sitten moinen koko lehden taittamistyö eteen. Tai oikeastaan se meni niin, että työ johon pakotettiin oli niin vähän kiinnostavaa asiakaspalvelutyötä kaupungintalolla, että oli ennustettavissa, että lähden sielläpäin ollessa työpäivän aikaan kyselemään muualtapäin samaisesta rakennuksesta, minkälaista muuta työtä kaupungilla on tarjota ja kah, pianko sitten löytyikin työ lehtitaittajana, jossa pääsi hyödyntämään mediatekniikan opintojaan, mutta missä kaupungin tietohallinto aiheutti häiritsevyyttä mahdollistamalla ulkopuolisille laitteiden toiminnan häirintää ja monitorin näkymän peilaantumisen ulkopuolisten reaaliajassa katseltavaksi.

Enivei. Fysioterapeutti-Judyn vastaanottokäyntien ja tekstiviestittelyjen piirteisiin tuli myöhemmillä kerroilla mukaan kaikenlaista muutakin hienoista tai vähemmän hienoista omituisuutta tai epäilyttävyyttä. Hän esim. äännähteli kerran tietokoneella ollessaan yskähtelynsä kuin pikkulapsi eli jotenkin falsetiksi äänensä laittaen ja toisella kertaa heilutteli hiirtä jotenkin teennäisen suurieleisesti hiirimaton päällä kuin sillä tavoin saisi jotenkin vauhdikkaammin tietokoneen "heräämään" ja lepotilasta käyttöön. Hänen tekstiviesteissään ei aiemmin käytetty ollenkaan emoji-ikoneita, mutta hänen ollessaan runsaasti myöhässä, hän käytti thankgod-emojia ilmaisemaan ikään kuin huojentuneisuutta, että jään sitten vielä sitten kuitenkin odottamaan josko hän jo kohta saapuisi. Tuona kertana alemman kerroksen ilmoittautuminen-kopin nainen käytti jotenkin virnuilevasti toteamustaan ettei "ole koko ajan vahtimassa ketä ovelta tulee" ikään kuin hän olisi jossain "juonessa mukana", mutta joka ei aivan suoraan käynyt ilmi, että mistä onkaan kyse. Fysioterapeutti-Judy saapui sitten hetken kuluttua täysin meikittömänä, vaikka sanoi olleensa palaverissa "toisella puolen" kaupunkia (aamuysiltä).

Vaikeasti määriteltävää epäilyttävyyden tunnetta edustaa sellainen, missä useilla määritelmällisesti eri asioihin keskittyneillä ihmisillä asioidessaan tulee saaneeksi saman ikään kuin vinkin tai hyväksyntää ilmaisevuuden, missä nämä jotkut väittävät "itsekin" käyttävän jotain tietynlaista ihan tavanomaisesti, vaikka moinen olisi mututilastollisesti erittäin epätodennäköistä ja jokseenkin huonosti sopivaa suhteessa siihen, minkälaisena ihmisten käytöstä ja toimintaa on tottunut pitämään. Fysioterapeutti-Judy (2022) kuten eräs työvoimavirkailija (2022) ja kuten eräs sairaanhoitaja (2022) ja vielä toinenkin sairaanhoitaja (2022) olivat kaikki maininneet oma-aloitteisesti ilman minkäänlaista harkinnan ilmentymistä, että hekin käyttävät ihan tavanomaisesti äänien vaivaannuttavuudelta suojaantumiseen korvatulppia. Siis kotioloissaan. Ruokaa laittaessaan liesituulettimien äänenvoimakkuuden vuoksi ja määrittelemättömäksi jääneistä syistä. Itse oli jokaiselle maininnut, että kokee desibelien osalta liesituulettimen liian kovaääniseksi, jonka vuoksi sitä ei mielellään käytä ja mm. sen vuoksi huoneiston sisäilma ei välttämättä ole niin hyvä kuin voisi olla, sekä kuinka muiden asukkaiden toiminta tuottaa jokapäiväistä, usein pitkäänkin kestävää kolketta, pölinää ym. Minkäänlaisia tarkentavuuksia korvatulppaisuuden laadusta ei mainittu, mutta epäilyttävyyttä tässä oli muodostamassa mututilastollisen omituisuuden lisäksi erityisesti se, että "alunperin" korvatulpista oli ikään kuin ehdottanut varalla ollut vastuuylilääkäri, joka oli "pakistanilaisen" näköinen ja joka ollut psykiatrian roolissa vuonna 2016, kun hänen luonaan omaehtoisesti asioi ja tiedusteli hänen mietteitään mm. häirinnän vaikuttavuudesta aivojen otsalohkon eksekutiivisiin toimintoihin. Hän heittäytyi aika pian vastaanottokäynnin alkamisesta pöyhkeäksi ja töykeäksi, suorastaan koetti saada ärtymään. Korvatulppien ehdottaminen tuli häneltä puheeksi viiveettä heti sen jälkeen, kun oli vähän ehtinyt kertomaan siitä, kuinka ylemmästä asunnosta on lasketeltu tahallaan vettä useita kymmeniä minuutteja alemmassa asunnossa pauhaavana kuuluen ja kuinka jotain ihmeellistä raahailua ja kolketta kuuluu usein, tietoturvattomuuksista johtuvilla häirinnän ajoittamisilla. Todennäköisenä tulin tuolloin pitäneeksi mm. sitä, että kyse oli mm. jonkinlaisesta viittauksesta Anssi Vanjoen "korvavalo"-laitteisiin ja aivan asunnon parvekkeen edessä olevaan valotolppaan, mutta tämän mahdollisuuden todenpitävyys ei tullut tuolloin omasta toimesta enempää koetelluksi tai edes mietityksi (olin vain kirjoittanut mietteen itselleni ylös).

-- s-ryhmäläisiä, kaupunginjohtajaa --

Sitä on tapahtunut monesti, että psykiatrien luona tapahtuneisiin tai ilmenneisiin, ellei jopa arvattavasti ajateltuihin, on viitattu myöhempinä vuosina sillä tavoin, että niistä jää vahva tuntu siitä, että tietosuoja on rikottu, jolloin eri henkilöiden kesken tai jostain aivan toisaalta tietoa kuljetellen tai saaden on tehty päätös tuoda jonkinlainen mentaalinen yhteys yhdestä tilanteesta toiseen siinä tarkoituksessa, että aiemmasta tilanteesta luikahtaisi mieleen muutakin kuin se, mitä sanotusta heti ensinnä tulee mieleen.

Psykiatrit kuten fysioterapeutitkin ja muut hyvinvointialueen työntekijät voivat siis olla sekä "ihan käyttökelpoisen rennon" oloisia, mutta siinä samalla työnsä ohessa he voivat olla myös haitantekijöitä. Fysioterapeutti-Judyn osalta tässä on nyt sanottu kaikki tarpeellinen, mutta kaupunginjohtaja Jarvaan saattaa vielä olla syytä palata, sillä hänen venäläinen vaimonsa, jonka tykö hän lehtitietojen mukaan hakeutui tekoselityksillä kuten "maitoa tulin ostamaan", on myös eräs prismalaisista, jotka ovat menneinä vuosina osallistuneet häirintään mm. sillä tapaa, että kaupan asiakkaat ovat jonottamistemppuiluillaan ohjanneet tekemiäni kassavalintoja siten, että päädyin toistuvasti toisen venäläisen myyjän luokse (mm. 2016), joka vinkeää kyllä, oli samannäköinen kuin muutamaa vuotta myöhemmin ilmestyneen Days Gone -pelin Rikki Patil (julkaistu 2019, pelattu 2023). Days Gonen tekstilogo on muuten kehystetty valkoisella suorakaiteella ja "prisma-aikojen" asuinomakotitalon naapurin tahallaan autonsä äänillä ärsyttäneen tilalle tuli myöhemmin RIK-rekkarinen auto. Edellisen auton äänillä häiritseminen aiheutti pitkäkestoisuudellaan fight-or-flight -stressireaktioita, jotka johtivat "zombiemaiseen" ajattelemisen haluttomuuden tilaan ja niin, Days Gonekin sattumoisin ns. zombiepeli. Pelikehityksen aikataulu täsmäisi sinänsä käyvästi siihen, mihin aikoihin Prismassa on monenlaista häirintää esiintynyt ja on siis jokseenkin tavallista nykyaikana, että kaiken maailmat tavikset tuntevat jonkun enemmän tai vähemmän merkittävän tai käyttökelpoisen henkilön (tai useampia sellaisia) esim. jostain pelistudiosta.

Prismalaisten tai ehkä laajemminkin, S-ryhmäläisten osallistumisesta (tai ainakin häirintään on kerrottu laajemmin toisaalla. Siinä kyse on mm. siitä, että jos jollakulla taholla on intressiä häiritä tai vaikuttaa häirinnällä tiettyyn henkilöön, prismalaiset tekevät sitä heidän puolestaan, mutta myös siitä, että he haluavat olla enemmän kuin vain työntekijöitä ja esimiehiä eli mieluummin osana jotain analytiikan avulla koordinoitua häirintäpeliä, mihin sisältyy myös osallistujien keskenään ystävystymistä ja mieltyneisyyttä kenties laajahkoiksi ja monivaiheisiksi muotoutuvan häirintäpelien onnistumisiin. Eräänä anekdoottisena tempauksena jonotilanne eräässä S-marketissa (2022), missä jonon annettiin kasvaa ainoalta auki olleelta kassalta karkkihyllyille, sieltä pakasteiden luokse ja aina juustoille asti. Kuin matopelissä konsanaan. Taisi olla load balancing (kuormituksentasaus) -aiheet juuri tuolloin omalla tietokoneella selvittelyn alla. Paljon uutisoituun Vastaamo-tapaukseen liittyvä väitetyn kiristäjän kiinnijääminen sai heti samana päivänä (2023) aikaan sen, että tietyssä lähellä olleessa S-marketissa oli juuri kyseisen kiristäjäksi väitetyn näköinen vartija oleskelemassa paikoilleen jotenkin vaarattoman ja asiakkaille merkityksettömän oloisena kassojen vierellä suunta kohti ulko-ovea. Tyypillisesti kyseisessä kaupassa ei näe vartijaa missään tehtävissä minään aikana, paitsi ihan sulkemisaikaa lähellä. Seuraavana päivänä kun kävi täydentämässä jauhelihavarastoja, samannäköistä henkilöä on ikään kuin muistiinjäämisen varmistamiseksi oleskelemassa lihoja sisällään pitävien kylmien lasiovien vierellä vähän haahuilevan oloisena, ollen kuitenkin eri henkilö ja jonkinlaisissa arkitamineissa. Jossain siinä margariinien ja jauhelihojen välillä kuljeskeli. Samaisen kaupan tietyillä myyjille tai vain muutamaksi päiväksi kyseiseen kauppaan sijoitetuille myyjille on suht tavanomaista, että heidän olemuksensa on kehon muotojen, kasvojen piirteiden, hiusten ja ihonvärin osalta erittäin samankaltainen kuin jossain äskettäin julkaistuksi tulleessa populaarikulttuurisessa viihdetuotteessa (esim. Cyberpunk 2077 ja Atypical).

Koska S-ryhmäläiset ehkä laajemminkin, koko osuuskunnan toiminnan laajuisesti "kikkailevat" kaikenlaista, antaa tällaisen jokseenkin ounasteltavissa olevuuden mahdollisuus perusteen arvioida sitä mahdollisuutta, että S-ryhmässä on koettu hyödylliseksi "napata heidän miehekseen" kaupunginjohtaja, joka ei edes pidempään Lappeenrannan kaupunginjohtajana ollessaan ole saanut itsestään esiin minkäänlaista charmikkuutta tai karismaa, joten hänen mielensä lämppäily sen idean kokeilemiseksi, josko alkaisi vikitellä sitä erästä Prisman myyjää, on saatettu ujuttaa hänen mieleensä nykyisin jokseenkin tavanomaisiksi tulleiden vaikutustekniikoiden avulla. Jarvan karisman puute, mitä ei ole tässä tarkoitus ylenmäärin arvostella, on tullut esille mm. siinä, että kun hän postaa Twitterissä Vappua juhlistavan vaisun skool-kuvan, tulee siitä kysymyksen sävyttämä fiilis, että "osoittaako tämä tosiaan skoolauksen lappeenrantalaisille, joihin hän ei ole onnistunut muodostamaan minkäänlaista tunnesidettä ja vieläpä noin väkinäisen oloisesti". Ihan kuin silloin kun satamassa paljastettiin rohkeasti paljasteleva patsas lasten leikkipaikan ja jäätelokioskin vierellä, hän ei reikätakkisen taiteilijan vierellä ollessaan ja kuulijoille patsaan merkityksestä kertoessaan tuntenut oloaan ollenkaan rennoksi, vaan haluttomalta olla edes paikalla siellä. Jarva on aloittanut kaupunginjohtajana jo vuonna 2011, joten onhan se tavallaan erikoista, että vielä kymmenen vuotta myöhemminkin hän tuntee olonsa kotoisammaksi puhuessaan kalvojen avulla jostain tutuksi tulleista talousluvuista. Ehkäpä kaupunginvaltuutetut tai "kaupunki" ovat juuri kyseisenlaisten ominaispiirteiden oloisuuksien vuoksi valinneet hänet tehtäväänsä, sillä mitä siitäkin olisi tullut, jos hän olisi rento auktoriteetti, jonka jokainen esim. tweetti huomioitaisiin laajalti kaupunkilaisten keskuudessa ja jotka saisivat aikaan jotain merkittävää muutosta vaikkapa sellaisten ihmisten käytöksessä, jotka eivät muuten juuri ketään kuuntele? Etelä-Saimaa on auttanut häntä jossain määrin ihmismäiseksi tulemisessa tekemällä jutun mm. hänen tenniksen pelaamisestaan ja tietysti myös siitä, että hänen vaimonsa on töissä Prisman kassalta ja jonkin aikaa myöhemmin vielä erikseen lehdessä kysellään Etelä-Saimaan itseään mainostaessa, että "muistatko tämän jutun", jossa kyseiseen artikkeliin kuvalla viitataan. Mainittakoon, että tässä kaupunginjohtajan luonnehtimisessa pyritään noudattamaan sitä ohjetta, jonka rempseähkö viestinnänopettaja mediatekniikan opintojeni aikana lausahti eli "jos on julkisuuteen omasta valinnastaan lähtenyt, silloin täytyy kestää arvostelua ja arviointia muita ihmisiä enemmän". Eikä tämä taida olla edes kovin julmaa arvostelua, joten eiköhän hän kestä. Toisaalta, sitten olisivat vielä ne mainitut kadulla lähestymiset, joissa oli hyvin paljon feikin oloista jo sellaisenaan, joten voisi joko sanoa "iteppä alotit" tai "kannattanee jatkossa valita parempia avustajia".

Muistinvaraisesti olisi sanottavissa, että sellaista nettikirjoittelua on ollut ja olisiko uutisoitukin, missä S-ryhmän sanotaan saaneen epäreilua etua esim. kuntapäättäjien avustuksella. Näistä on jo pidempi aika ja olisi pelkillä näillä puheilla epäreilua vetää kaupunginjohtaja Jarva niihin mukaan, mutta mm. prismalaisten "vinkeä" käytös antaa pohjaa, vaikkei ehkä varmuutta, epäillä kaikenlaista. Joka tapauksessa, eekoo.fi -osoitteesta on ainakin vielä vuonna 2013 löytynyt S-ryhmän itsensä tuottamana videosisältöä teemalla "videosarja 10 S-myyttiä käsittelee S-ryhmään liitettyjä, lähes yleiseksi totuudeksi muuttuneita väittämiä ja kertoo oman kantamme niihin", sekä sivuston käyttäjien kommentointia niihin, mutta jäljellä vaikuttaa olevan vain YouTubessa sijaitsevat parin minuutin pituiset "S-myytit"-videot kuten "Rohmuaako S-ryhmä parhaat kauppapaikat?" ja "Osuuskaupat suosivat poliitikkoja", jotka argumentoiden kumotaan.

Tutkimatta tarkemmin ei pitäisi ehkä edes fraasimaisesta todeta, että "jostain se kai kertoo, kun.." täytyy edes puolustautua epäreiluus-väitteitä vastaan. S-myytit videoiden kuvaustekstinä on mm. "Osuuskaupan hallinnossa vaikuttavista monet ovat poliitikkoja. Haalivatko osuuskaupat poliitikkoja hallintoonsa saadakseen esimerkiksi parhaat liikepaikat?" ja "Sarjan toinen osa pureutuu S-ryhmän kauppapaikkoihin ja siihen, saadaanko ne kuntapäättäjien avustuksella epäreilusti."

En täten ryhdykään tässä väittämään tai edes arvioimaan, josko esim. kaavoituspäätöksissä olisi jotain epäilyttävää, mutta haluan pitää niihin viittaavuuden mukana ajattelua esiin lämppäävänä vivahteena, mikä ei pakota ketään minkään päätelmän tekemiseen, mutta jonkinlaiseen eri tahojen "yhteenkasvamiseen" silti uskon ja mikä sitten ilmenee koordinoituna vaikuttamisena, tapahtumien kulkujen estelynä/ohjailuna ja muuna yksilöille kuten itselleni tapahtuvina asioina.

Sillekin voi antaa suurehkon todennäköisyyden mahdollisuuden, että sama (dynaamisesti muuntuva) taho, joka on koordinoinut tarinoiden kulkua sillä tapaa, että minä kohtaan Jarvan kadulla kuvaillulla tapaa epäilyttävästi useaan kertaan, on osallistunut järjestämään asioita mm. niin, että Jarva on Etelä-Saimaan valokuvassa pukeutuneena täysin mustiin arkivaatteisiin kuten hänen Natalia-vaimonsakin (artikkelin mukaan ensikohtaamisiin saatu vipinää vuonna 2019, artikkeli vuodelta 2022) ja kertoo tekosyisistä maidonhakureissusta Natalian tavatakseen, mutta myös niin, että kun minä kohtaan minulle työkyvyn arviointia tekevän venäläisen psykiatrin, Irinan siinä samaisessa rakennuksessa, jossa fysioterapeutti-Judy myöhemmin ottaa eri kerroksessa vastaan ja josta tiettyinä aikoina ulos tullessa kohtaan kaupunginjohtaja Jarvan epäilyttävissä olosuhteissa, Irinan vaatetus on houkuttelevaksi tarkoitetun ihonmyötäistä ja kauttaaltaan mustaa, hiuksia myöten.

Tuo vaatetusseikka ei kuitenkaan olisi ainoaksi jäävää assosiaatioklusteriin osallistuvaa Irinan osalta, vaan kun (kuukausia) myöhemmin oli tarkoitus mennä psykiatri Juha Kemppisen luo, hän peruu itse koko vastaanoton viime hetkellä, jolloin minulle ei jäänyt muita vaihtoehtoja kuin hakeutua asiani vuoksi aiemmin käymälleni Irinalle, mikä sai tuolloin edellispäivänä epäilyttävän tavoitteen mukaisesti vaatekaupan kaiuttimista soineen Irina-artistin uusimmalta albumilta soitetun Haluun olla yksin -kappaleen tuntumaan vihjailevalta ja ohjeistuksesta minulle soitetulta (jollain todennäköisyydellä). En vielä tuolloin kokenut lähikaupassa havaitsemiini, täysin mustiin pukeutuneiden kolmen eri nuoren parin merkityksessä muuta kuin sen, että "siinä taas ilmentyy se tosiasia, että Eksote ei osaa pitää tietosuojastaan huolta, vaan tieto siitä, että minulla on vastaanottoaika Irinalle on päästetty ulkopuolisten tietoon". Kyse oli myös viittauksesta elokuvasarjaan Men in Black, mutta se kävi ilmi vasta myöhemmin, Irina K jälkeen asioimalla psykiatrilla käymisen jälkeen. Siitä hetken kuluttua lisää.

-- avaruusolioita, ulkomaalaisuutta --

Jo ennen Juha Kemppisen vastaanottoaika, joka siis peruuntui, minulla oli ollut kirjanmerkeissäni mm. sellaisten YouTube-tähtien kuin Drew Goodenin ja nigahigan videoita valikoituna katseltavaksi, mutta niiden katsomisen aloittamiseen meni pari kuukautta, joten tietoturva-aukkoja hyödyntävillä niiden katselemisen aikeet olivat olleet selvillä jo hyvän aikaa. Kun sitten edellisenä päivänä ennen Irinan vastaanotolla käymistä tulin katsoneeksi mm. YouTube-videot Drew Gooden - Do these mental health products even do anything ja nigahiga - Stop-Motion Ninja Melk Commercial!, en vielä hänen vastaanottokäyntinsä jälkeen tajunnut molempien näiden videoiden olevan eri tavoin kaupunginjohtaja Jarvasta ja hänen Natalia-vaimostaan otettuun valokuvaan, sekä maidon-osteluihin liittyvää, vaan huomioin merkittäväksi lähinnä sen, että Irina oli värjäyttänyt hiuksensa täsmälleen samanväriseksi kuin, mikä oli Drew Goodenin hiusten väri kyseisessä videossa. Sattumoisin myös YouTube-tähti nimeltä Ninja tapaa pitää hiuksensa yksivärisen värikkäänä (sinisenä) ja ninjathan siis tapaavat pukeutua mustaan. Ja sitten vielä olisi myös niinkin, että hyvinvointialueen valtuustossa on tällainen henkilö kuin Drews Teemu, mutta tein päätöksen olla ottamatta häntä enempää tähän mukaan, vaikka muut olisivatkin tarkoittaneet hänenkin tähän kaikkeen liittyvän.

Nigahagan videossa ammutaan "tisseistä" maitoa, mutta tämän merkittävyys kävi selvemmäksi ja assosiaatioklusteri enemmän verkottuneeksi siinä vaiheessa, kun olin joutunut (sinänsä omaehtoisesti ja -valintaisesti) käymään ainoalla saatavissa olleella hyvinvointialueen psykiatrilla, joka oli hänkin venäläinen, mutta joka puhui paljon surkeampaa suomea kuin Irina. Tämä toinen venäläinen psykiatri oli aiemmin tässä kirjoituksessa mainittu hongankolistelija. Hän oli jokseenkin välinpitämätön, rajoitteli työnkuvansa laajuutta, hän haeskeli usein käyttökelpoisen oloisia sanoja, mainitsi monesti kuinka ei ole psykiatrien tehtävä miettiä niin monialaisia asioita, tutkia kaikenlaista, vaan tehdä vain erotteludiagnostiikka ja että hän ei vaan jaksa ja muutkaan eivät oikein viitsisi. Siis kerrassaan huonosti soljunutta keskustelua verrattuna vaikkapa siihen, miten Irina:n sai sentään temmattua moneen mietintään mukaan helpostikin. Hänen nauhansa sisäkengissään olivat hänen oikeanpuoleisesta kengästään auki ja nauhat repsottivat lattialla. Hänen pitkähihainen, valkoinen, korkeakauluksinen paita lämpimämmän paidan alla piti valkoisuutta hänen vaatetuksessaan esillä älyttömän tyylittömästi. Hänen päällispaidassaan sijaitsi kaksi isohkoa G-kirjainta keskellä hänen rintojaan, käytännössä nännien kohdalla. Törkimys, mutta sellaisiahan nämä ohjeistetut proxy-tyypit ovat. Useimmiten kuitenkin jossain kaupungin kaduilla tekemässä jotain tyhmää parista kympistä. Housujen farkkukangas oli vaaleansinistä, housut liian lyhyet ja liioitellussa leveydessään typerän näköiset. Hiuksiaan myöten hän vaikutti siltä kuin koko olemus olisi valikoitu sisältävän sellaista huomioitavaa, että sen vikaisuus tekisi kertakatselemiselta muistettavaksi monenlaisia ulkoasun hölmöyksiä. Hiuksensa näyttivät äkkiseltään jostain korvien kohdilta poikkileikatuilta, mikä näytti paljolti samanlaiselta kuin myöhemmin kaupunginvaltuuston kokouksessa esiintyneen "morgan"-nimisen nuorison edustajan hiukset ja joka kaksin käsin laukkuaan maata laahaamassa pitäen näytti mainitun laahustavaisen, luolamiehen vaimon nuoremmalta versiolta.

Kun seuraavana päivänä tuli netin huonosti toimivuuksista johtuen ohjautuneeksi katsomaan sellaisia japanilaisia elokuvia, joiden videovirta vaikutti toimivan katseltavasti, päätyi katsomaan elokuvaa Gintama, joka kaikessa pähkähulluudessaan, mutta helposti katseltavuudessaan, pitikin sisällä mm. tilanteen, jossa G-kirjaimia sylkäistään nuoren naisen poskille samalla liikkeelle laiton voimalla kuin nigahigan videossa "tissipyssyt" aloittivat tulituksensa. Elokuvan jatko-osassa, jota arvattavasti päätyi katsomaan, on parin kymmenen minuutin edestä tilannetta, jossa miehet ovat pukeutuneet katsojaa suuresti hämmentävällä tavalla naisiksi miehisen ruumiinrakenteen tullessa kuitenkin niin selvästi esille, että vertaus yrityksestä olla nainen, vaikka onkin mies, alkaa muodostua. Gintama-elokuvat sijoittuvat "Edoon (vuosien 1600–1868 Tokioon), joka on täyttynyt sodan jälkeen Amantoiksi kutsutuista avaruusolioista".

Erään yleislääkärin sukunimen taivutusmuoto kuulosti hyvinvointialueen puhelinpalveluun soittaessa siltä kuin tämän, jälleen venäläisen, sukunimen loppuosassa olisi "valle", joten se toi tietysti mieleen mietteen siitä, että asuntoon vaihdetun jääkaappipakastimen toi Huoltopiste Walle. Uudempi jääkaappipakastin oli enimmäkseen valkoinen, ylemmässä osassa neliönmuotoinen, mustapohjainen logo. Irroitettavissa oleva, mutta silti.. lehmän värit. Vastaanottokäynnin syynä sen arviointi, kuinka pahasti olkavarsi oli asfaltin jäisellä osuudella lenkkeillessä kaatuessa vahingoittunut. Tähän lääkärin puheessa viitattaessa sanottiin "..novalle", mutta sukunimi itsessään päättyy .."nova". Hän oli joka tapauksessa monin tavoin epäilyttävä.

Tämä yleislääkäri piti potilaan näkökentässä melko suoraan edessä ollut seinäposteria, joka syrjäsilmällä katsoen näytti tatuointien tapaisilta iholla, mutta oli ihan silkkaa sairaanoloisen ihon rumuutta kuvauskohteenaan ihmisen haius. Lääkärillä oli otsallaan isohko ruskea täplä. Hän esitti tyhmänoloisia kysymyksiä kuten "niin usein, pitäisikö syytä kaatumisiin tutkia", vaikka jokainen kaatuminen oma erityinen tapauksensa ja eiköhän kaikki ihmiset kaatuisi jäisellä alustalla, jos kallistuskulmaa on riittävästi. Hän kehitti jostain idean, että "sua ilmeisesti häiritsee asioiden käsittely, sano vaan", ikään kuin olisin jotenkin antanut ymmärtää epäileväni hänen osaamistaan tai todennut suoraan jotain hänen suoriutumisestaan, mihin jouduin useaan kertaan sanomaan, ettei minulla ole mitään erityisempää kommentoitavaa, mutta hän intti, sinänsä, rauhalliseen sävyyn, että "sano vaan, jos on jotain". Hän käytti olkavarteni testaamisen osana "lypsäväksi puristukseksi" kutsumaansa otetta, missä piti tarttua kahteen hänen esille laittamaansa sormeen ja puristaa tiukasti. Lypsävä. Sieltähän se sitten tulikin se nigahigan videoon viittaavuus.

Vastaanottoaikaansa tämä lääkäri tuli vekslanneeksi kahteen kertaan, jostain syystä, joten olkovarren vahingoittumisesta sen tutkimiseen meni kolmisen viikkoa. Vastaanottohuone oli täsmälleen sama, minkä vieressä on ruudukkomaisesti rakennettu lasiseinä ja jonka äärellä istuin tuolissa odottamassa myös silloin joskus aiemmin, kun samaisen vastaanottohuoneessa vastaanottanut sairaanhoitaja, jonka sukunimi oli lähes sama kuin omani (Seppänen, Seppälä). Tuolloin aiemmin hetken odoteltuani lasiseinämän viereisestä ovesta tuli ulos äitini aviomies, lääkäri hänkin. Siinä oli ajoituksena jotain epäilyttävää, varsinkin kun hän ei edes työskentele julkisessa terveydenhuollossa, enkä itse juuri koskaan käy terveyskeskuksessa.

Avaruusoliot.. Men in Black.. kaupunginjohtaja Jarva ja vaimonsa mustiin pukeutuneena, Irinan ja muiden psykiatrien populaarikulttuuriset viittaukset, netin huonosti toimivuudella ohjastelemista, lähikaupan tapahtumat, vaatekaupassa kuultu Irinan biisi.. assosiaatioklusterissa alkaa olla väliaikaisen valmiuden tuntua. Surkeammin suomea puhunut psykiatri oli myös tehnyt sen tökeryyden, että kun mainitsin menneiden vuosien kokeilun Concerta-lääkkeellä ja sen liian pitkään kestävän vaikutuksen huonoista puolista, johon sisältyi elimistön nestetasapainon muutosta, hän sijoitti juuri tuolla hetkellä etusormensa keskellä sierainten väliä ja piti sitä siinä useiden kymmenien sekuntien ajan. Tällaistä ja muutakin tökeröyttä on ollut ilmennyt muiden hyvinvointialueen työntekijöiden vastaanotoilla, mutta tulin antaneeksi tilanteen edetä näennäisen luontevasti, jotta saisin enemmän ylöskirjailtavaa myöhempää käyttöä varten. Olisihan siinä toki voinut ottaa irtotuolin kätösiin ja lyödä sillä häntä päähän, jotta loppuu hölmöilyt, mutta sillä olisi ollut vaikutusta myös muiden tahojen toimintaan ja koin tärkeämmäksi antaa kertyä vaikutelmaa ja selvyyttä siitä, millä eri tavoin häirintäpeliä koetaan haluttavan pelattavan. Nykyisin elokuvien ja tv-sarjojen ennalta läpikäynti tekoälyisellä objektien tunnistamisella on tehnyt häirintäpeleistä vähän mälsiä, sillä osallistuville tuntuu riittävän melkeinpä minkälaiset assosiaatioyhteydet vain kunhan niissä on jotain sirkushuvimaisuutta, jolla voi viihdyttää ihmisinä huonolaatuisia muita tahoja, joille häirinnän edistymisestä raportoidaan tai ennalta tiedotetaan.

Eräänä jatkona ja tavallaan paluuna tämän kirjoituksen aloittaneeseen ulkomaalaisuuksiin päästäisiin siitä, että ennen tämän surkeamman venäläisen psykiatrin luona käymistä, oli edellisenä myöhäisiltana kuulunut ylemmän asunnon parvekkeelta hoilottavaa messuamisääntä kuin jotain äänisamplea moneen kertaan toistellen. Useimmiten ylemmästä asunnosta kuuluu lähinnä paljoa kävelyä siten, että kantapää iskeytyy lattiaan jollain pyrkimyksellä tai sitten ei mitään erityisempää. Sample-käyttöinen hoilaaminen, jossa oli jotain arabialaisuusviitteisyyttä tjs. alkoi vasta myöhemmin tuntua merkittävältä, sillä ilmeni, että kyseisessä asunnossa asuu joku, jolla on jokin merkittävä yhteys paikallisen Ravintola Maan kanssa. Yritystietoja netistä selvitellen osoittautui, että yritys jonka osoitteena oli ensin kyseinen asunto, muuttui pari kuukautta myöhemmin osoitteeltaan täsmälleen samaksi, jossa Ravintola Maan sijaitsee. Yritystietojen mukaan perustettu Mashalla-niminen yritys oli varauduttu perustamaan varsin samoina päivinä kuin Ravintola Maan perustajien uudempi Cocko-Ricco -yritys eli vuoden 2022 lopulla.

Sattumoisin samana päivänä, kun Etelä-Saimaa uutisoi kyseisen Cocko-Riccon perustamisesta otsikolla "Yrittäjäveljekset näkivät kanankoiven kokoisen markkinaraon Lappeenrannassa", kajahti S-marketissa äänimainos Veljekset Mattilasta heti siinä kohdin, kun olin päässyt sisäporteista läpi eli n. seitsemän minuuttia kyseisen uutisen lukemisen ja lyhyen kävelymatkan jälkeen. Kyseinen S-market on usein pyrkinyt tekemään eri keinoin töykeitä muistutuksia liittyen mm. siihen, kuinka aiempi asuinpaikkani oli juurikin Mattila, joka on ollut lähisukuni tavanomainen kohtaamispaikka jo 1950-luvulta asti, sekä myös psykiatriselle osastolle väärin perustein (ks. Terveysalasta) lähettäneen iltalukion vararehtorin sukunimi. Asuinkerrostalossa on useita ihonväriltään tummasävyisempiä ns. neekeriin asti ja on jokseenkin harvinaista, jos joku heistä ei ole osallistunut vaikuttamaan pyrkivällä häirinnällä tekemään suoraan tai epäsuorasti jotain yritystoimintaa tai tapahtumaa tunnetuksi. Eräskin neekeri (vain tästä yhdestä henkilöstä käyttäen, ei tyypillistä puhekieltäni) käytti paljon aikaa ajoittaakseen häirintäänsä sellaisiin tilanteisiin, joissa olisi jotain valkoisen ja mustan välistä kontrastisuutta, koettaen saada jonkinlaista "kynnysarvon" ylittävän häirinnän tuntua aikaan. Hänen häirintänsä oli alkanut elokuussa 2022 pari viikkoa Black & White Theatre Festivaalin jälkeen.

-- psykiatriaa, kaupunkikehitystä --

Lappeenrannan Asuntopalvelu järkkäilee asuinkerrostaloon asujiksi tulevien sijoittumista siten, että tietynlaisille ihmisille tulee suht optimaaliset mahdollisuudet häiriköidä tietyissä tilanneyhteyksissä ja mistä taasen päästään takaisin siihen, kuinka itse asiassa paremmin suomea puhunut psykiatri Irinan voi tulkita kätkeneen ja hämänneen potilastietoihin ylöskirjaamallaan myöhempiä lukijoita, jottei Lappeenrannan Asuntopalvelusta jäisi niin huonoa vaikutelmaa.

Niinhän se perinteisesti on ollutkin, että potilastietoihin päätyvät kirjailut ovat vahvasti suodattuneita ym. jo pelkästä mahdollisesti hyvinkin runsaasta keskustelusta johtuen, sillä ei sitä kaikkea voi talteen muiden tahojen kannalta järkevästi kirjatakaan, mutta toisinaan tai ehkäpä jopa liian usein vastaanottotilanteessa terveysalan asiantuntijan roolissa oleva välttelee jonkin mainitsemista potilastiedoissa, jottei tulisi sanoneeksi mitään negatiivista jostain tietystä tahosta.

Hän tuli, työkyvyn arviointi tuolloisena työnkuvanaan, välttäneeksi mainitsemasta Lappeenrannan Asuntopalvelua nimeltä ja juurikin sen vuokra-asuntoon liittyen hän on tullut sotkeneeksi virkkeensä sellaiseen muotoon, etteivät ne oikeastaan kerro siitä, mistä oli puhe. Hän oli kirjoittanut mm., että "Uskoo, että paremmat asumisolosuhteet vaikuttaisivat positiivisesti hänen vointiinsa ja työkykyyn, mutta toisaalta kokee riskiksi muuttaa, koska tämä häirintä ei ole riittävä peruste sille." ja "Kertoo, että asuintalossa on häirintää, mikä on huonosti hoidettu.".

Ensimmäisessä kohdassa riittävä peruste liittyi itse asiassa häirinnän mainitsemisen muuntuvan merkityksettömäksi käytettäessä sitä asunnonvaihtamisen perusteena Lappeenrannan Asuntopalvelun asuntotarjonnan puitteissa. Riski muuttamiseen taas muodostuu siitä, että maksuhäiriömerkintä (tuolloinen, jo poistunut) rajaa mahdollisista vuokra-asunnoista esim. 70 % pois eli mitäpä sitten, jos joutuisi muuttamaan taas uuteen asuntoon vaikkapa 8 kk:n asumisen jälkeen? Kuinka pitkään hyvä tuuri muuttamisissa jatkuisi?

Toisessa kohdassa "huonosti hoitaminen" olisi pitänyt tarkoittaa kyseisen asuintalon kiinteistömhuollollista toimintaa, missä päätöksentekijänä on paljolti Lappeenrannan Asuntopalvelun isännöitsijä, joka on viiden asuinvuoden aikana mm. antanut asuintalon ympäristöineen huonontua ulkonäöllisesti (seinät, ruoho-alueet, valaistus, varastotilat, käytävät ym.), vaikka toisaalta siellä täällä jotain ehostavaa muutosta on ollutkin kuten pensaiden ja kiikkujen poistaminen. Psykiatrin tapaaminen itse asiassa alkoi asuintalon olemuksen esittelyllä, missä kelpoisat seikat ja karmeudet kuten asukkaiden parvekkeiden rojut, joillain avokäytävillä olevat törkyisyydet ym. tulevat vaikutelman antamisen kannalta esitellyksi.

Häirintää tämä psykiatri ei erikseen luonnehtinut ollenkaan, vaikka käytin sen selittämiseen paljon aikaa (ja kaavioita ym. selittämisen apuvälineitä) ja missä yhteydessä mainitsin ounastelustani, että Lappeenrannan Asuntopalvelu sijoittelee taloon tahallaan sellaisia, joilla on jonkinlaista intressiä ja motivaatiota kohdennettuun häirintään.

Jos Lappeenrannan Asuntopalvelu olisi tullut nimeltä mainittua ongelmallisuuksien edesauttajana ja jos häirinnästä kertomisesta olisi jäänyt jotain luettavaa, olisi tällainen voinut toimia jonkinlaisena "toimintaan ryhtymisen triggerinä" huolellisesti asioita miettivälle työvoimavirkailijalle tai jollekin muulle taholle, joka työtehtäviinsä liittyvää tietoa potilastiedoistani suoraan tai epäsuorasti saa. Onhan niissä potilastiedoissa toki se mainittu, että "kertoo häirinnästä ja sen seuraamuksista olevan vaikutusta vointiinsa", mutta ei sen tarkemmin, mikä tarkoittaa, että monien lukijoiden mielikuvitus ja tietämys maailmasta ei riitä tajuamaan, minkälaisesta häirinnästä on kysymys.

Nykyistä hyvinvointialuetta edeltävän sairaanhoitopiiri Eksoten eräiden psykiatrien ja lääkärien melkeinpä kahjoudesta, mutta vähintäänkin monenlaisesta töykeydestä ja kaikenlaisesta kykenemättömyydestä voi lukea toisaalta. Heistä esimerkkinä mm. psykiatrisen osaston turkkilaisen oloinen lääkäri Agasiev, joka vaikutti aina olevan jotenkin nauttiva siitä, että pääsee kohtelemaan "valkoihoista" huonosti kuin kanavoiden kaiken itse kokemansa ärsyyntyneisyyden ihmisiä kohtaan potilaaseen. Tosin, tämä oli todennäköisesti paljolti feikkiä ja osana pyrkimystä saada kirjoittamaan kokemuksista netissä, jotta "muut eläisivät sillä tapaa, ettei tulisi asiaa psykiatriselle osastolla". Kyseinen ajanjakso liittyi siihen, että iltalukion oppitunneillaan tahallaan ärsyttänyt vararehtorin retku oli tehnyt vaarailmoituksen, että "tämän henkilön viestin nettifoorumilla on uhkaavan oloinen", mikä oli aivan höpöä, eikö kukaan muu vajaasta kymmenestä opettajasta, jolta asiasta myöhemmin mielipidettä tiedusteli, ollut yhtään samaa mieltä ja alunperinkin viesti perustui tiettyjen samoja kursseja käyvien henkilöiden käytökseen oppitunneilla ja muuna aikana. Siltikin, kun jotain tympeää ja ärsyttävää on joutunut joidenkin lääkäreiden taholta kokemaan, monet muut tahot käyttävät niiden perusteella muodostuneita muistoja ja tuntemuksia häirintäkäyttöön tuomalla menneiden aikojen tilanteita ja henkilöitä ajateltavaksi eri tavoin väärillä hetkillä. Tämä mahdollistuu mm. siten, että hyvinvointialueen tietosuoja toimii huonosti ja siksi, että jotkut hyvinvointialueen työntekijät ovat jo valmiiksi vilpillisiä. Eräs turhan monesti uusiksi ajateltavaksi tuotu tilanne on se, missä ihonväriltään kauttaaltaan mustahko yleislääkäri on pyytänyt työntämään sormea saturaatiomittariin.

Koska sekä mm. ihonväriltään eri tavoin tummemmat ja slaavilaiset ihmiset sekä työssään, että arjessa voivat kovin vapaan oloisesti ja jotenkin turvallisen tuntuisesti jatkaa koordinoidunlaista häirintäänsä tai sellaisen pohjustamista tjm., tulee mieleen kysymys siitä, että voiko heidän toiminnastaan kirjoittelu vaikeuttaa sitä mahdollisuutta, että joskus myöhemmin tulisi kenties palkanneeksi omaan ohjelmistoalan yritykseen henkilöitä, jotka ovat määritelmällisesti ja kenties olemukseltaan ulkomaalaisia? Eihän tässä, kuten muissakaan kirjoituksissani, ole kyse kategorisesta suhtautumisesta johonkin ihmisryhmään, vaikka valitettavan helposti ihmisiä jossakin ihmisryhmässä tuleekin konvertoituneeksi epäkelvoiksi tjm. Kuitenkin, "kaupunki" vaikuttaa olevan kovin suvaitsevainen ja hyväksyväinen, edesauttavakin sille, että monenlaiset ihmiset pääsevät aiheuttamaan mm. häirityksi tulemisen tuntemuksia, mikä asettaa myös kaikenlaiset yhdenvertaisuus-höpötykset kyseenalaiseen valoon.

Ehkä merkittävien vastausten jäljille pääsisikin vaikkapa kysymyksille, joilla arvuutellaan sitä, mikä oikeastaan on vähintä riittävää esim. poliitikoille, jotta ihmiset kuten kaupunkilaiset pysyvät riittävän tyytyväisenä, eikä kaupungin talouskaan ajaudu haaksirikkoon. Tällöin saatettaisiin huomata, että on joltain kantilta käyttökelpoista pitää joitakin asuinalueita huonommalla vetovoimalla; on taloudellisesti vähemmän kannattavaa tehdä julkisesta terveydenhuollosta parempaa; on ihmisten kehittymishalujen kannalta parempi pitää monia ihmisiä sosioekonomisesti huonommassa asemassa, jotta muilla voi olla kivempaa; on sujuvampaa, kun eri tavoin epäkelpoja, mutta ammatillisesti riittävän päteviä ihmisiä on töissä kaikkialla, missä ajoittain tarvitaan epävirallista yhteistoimintaa; on poliitikkojen kuukausitulojen kannalta melko yhdentekevää, kritisoivatko jotkut kaupungin monikulttuurisuuspyrkimyksiä; on poliitikkojen kuukausitulojen kannalta vähämerkityksistä, vaikka liiketiloja onkin pitkään tyhjillään; on poliitikkojen mainetta mitättömästi haittaavaa, vaikkeivat he tekisi valtuustokausina yhteen aloitetta ja kaikki ideat olisivat alunperin tavanomaisen virkahenkilötyön tulosta, jonka he muutamaa pilkun paikkaa siirrettäväksi ehdotellen hyväksyvät.

Olipa aiheellisen höykytettävyyden kohteena vaikkapa koululaitos, terveydenhuolto, parlamentaristinen järjestelmä tai jokin muu mihin politiikan näkyvämpien hahmojenkin oletetaan ottavan painottavasti kantaa, ei tällaista höykyttelyä sellaiseksi haluta päästää, että annettaisiin joka viikko kehkeytyä jotain uudenlaista kantaa otettavaa, joka ei edes saisi sovitetuksi yhteen aiempien lausuntojen kanssa, sillä johan se aiheuttaisi argumentoijillekin valtavasti muistikuormitusta ja siten vaikeutti taktikoida viestintäänsä eri toimijoiden kanssa. Koska monet tahot osaavat tunnistaa seuraamukset sekavaksi käyvän höykyttämisen käytölle, tajuavat he tahoillaan rajautua aiheisiin, joista puoltajansa osaavat sujuvasti viestiä ja jotka limittyvät myös muiden pelikentällä toimivien merkittävien tahojen viestinnällisiin haluihin. Lukeva ja tavallaan omine päätöksineen esim. netissä viestivä yleisö saattaa toisinaan nostella "viestitauluillaan" joitain näistä turvallisemmista aiheista poikkeavia aiheita ja asioita muiden huomioitavaksi, mutta nämä ovat todennäköisesti helposti absorboitavissa merkittävämpien tahojen viestintään ilman, että lehdistön kautta viestimisen strategiaa tarvitsisi kummoisemmin muuttaa. Yleisössä oleminenhan ei tarkoita edes koulutetumman väen piirissä sitä, että kovinkaan helposti vaivauduttaisiin ottamaan kantaa erilaisemmalla tavalla kuin mitä on jo laiteltu esille lehtien sivuilla ja otettu puheeksi enemmän tunnetuista podcasteissa ym., sillä ei heidän kenties tuhatpäinen seuraajalaumansa viitsisi kovin helpolla muuntua ymmärtämään, miksi heidän täytyisi osaltaan ryhtyä mobilisoimaan muita ihmisiä, jotta jokin uutisissa olevasta eroava tulisi yleisemmin tunnistetuksi.

Medialla on satojen vuosien kokemus jonkinmoisena annostelijana ja bufferina olemisesta, sekä ainakin näennäisesti eri osapuolten huolien ja mietteiden huomioimisesta, joten jos konsensuksena on että, että esim. muutamalla valehoitajalla ja -lääkärillä saadaan annettua vaikutelma, että muuten terveydenhuollossa on oikeastaan kaikki aika lailla hyvin työntekijöiden käytöksen ja toiminnan osalta, niin sitten pitäydytään siinä, eikä sellaista kukaan esim. poliittinen taho tai työnantajien/työntekijöiden etujärjestö haluta käydä suuremmin kumoamaan mielikuvana. Olisihan se vallan erikoista, jos vaikkapa YLE kävisi selvittelemään tarkemmin, minkälaisia kanteluita kansalaiset ovat tehneet ja tekemään mm. sen perusteella arvioita siitä, minkälaisia tapahtumia ja suhtautumisia on varmastikin ilmennyt paljonkin, mistä mikäkin juontuu ja mihin päätöksentekoon mikäkin mahdollisesti kytkeytyy. Yhteiskuntarauhan ja esim. lääkäreiden erilaisiin yhteiskunnallisesti tai paikkakuntaisesti merkittäviin asioihin käytettävyyden uskottavuuden kannaltakin täytyy pitää yllä iilluusiota esim. siitä, että kun lääkäri/psykiatri esittää näkemyksensä koulu-uhkaajan psyykkisestä tilasta, se kuulostaa aiempien median tekemien selvittelemättömyyksien vuoksi ihmisille siltä, että se mitä lääkäri sanoo, on varmastikin totta ja laadukkaaseen lääkärintyöhön perustuvaa.

Vaikka "julkisuus" ei enää nykyään tarkoita sitä, mitä joskus aikoinaan, kun internetiä ei oikeastaan edes vielä ollut, ihmisten tottumukset ja muiden käytöksen alitajuisen arvioimisen aiheuttama myötäilevyys saavat silti aikaan sen, että julkisuus otetaan joksikin yhteiseksi ja jota on vain yksi, vaikka yksilö voikin kokea kuuluvansa useisiinkin kymmenien tuhansien ihmisten yhteisöihin, joiden käymissä keskusteluissa "julkisuuteen" viittaavuus sekoittuu erottamattomasti keskusteluun, joka "ei ole noussut julkisuuteen asti". Joillekin neurologisesti poikkeaville ihmisille sanan "julkisuus" käytön epäileminen voi olla luontevaa, mutta monille "neurotyypillisille" on jokseenkin itsestäänselvää, että jos jotain ei päädy "julkisuuteen", ei se sitten niin kovin tärkeää olekaan. Tähän ihmisten oletetun laajalti käyttämään tärkeän / ei-tärkeän jaottelun varaan monet erilaiset toimijat viestintänsä, strategiansa ja kenties joltain suojassa olevuutensakin paljolti perustavatkin jatkaessaan esim. edustamansa organisaation, instituution tjm. hyväksi työskentelemistä. Onhan kuitenkin kaikenlaisia toimijoita, jotka tekevät päätöksiä heidän puolestaan julkisuudelta ja medialta suojassa, jottei sentään heidän tarvitse käydä miettimään kaikenlaista ylimääräistä imagoseikoista käytäntöjen muodostamiseen ym.

Toimittajien ja heidän edustamansa mediatoimijan, sekä media-alan vaikuttavuus ei ole kuitenkaan koskaan sellaista tasoa, että jutun kohteena oleva taho kävisi jo ensimmäisestä "varoituksesta" muuntamaan toimintatapojaan, mikä väitteenä pitänee sitä paremmin paikkansa, mitä varautuneempi kohteena oleva taho on kaikenlaisiin maineriskeihin. Lehtien toimituksissa ymmärretään kyllä olla "hyökkäilemättä" liiaksi ja liian usein, koska silloin jo tavalliset lukijat tajuaisivat niiden taktisten resurssien vajeet ja käytettyjen keinojen "mekanismit". Luotettavana tahona ja hyväksyttävänä viestintävälineenä olevuuden hyväksyttävyydellä eri tahoille on merkittävyytensä myös mediatoimijan taloudellisten rajoitteiden ja pääsyoikeuksien kannalta (tilausmäärät, mainostaminen, kutsut konferenssien takahuoneisiin ym.). Vaikka monet tahot, joihin valtavirtamediakin lukeutuu, ovat tavallaan "kasvaneet yhdessä", jonkinlainen status quo murtuisi, jos media kävisi sillä tapaa hyökkäileväksi, että esim. jokapäiväinen lehti tuntuisi lukijoista siltä, että jokapäiväinen ei enää olekaan erillinen teoksensa, joka mahdollistaa sekä sen ääreen rauhoittumisen, että enemmän huomiota herättävien juttujen sisäistämisen ilman välttämättömyyttä tunnistaa aiempien lehden numeroiden olleen tarkoitetun jotain tahoa vastaan olemisen valmistelua lukijan mielessä.

Jotkin terveydenhuollon tilasta juontuvat julkisen keskustelun aiheet kuten "terapiatakuut" ovat hyväksyttävää aihetta monipäiväisen mediassa esille ottamisen aiheeksi, kenties useine eri näkökulmineen, sillä perusteet tällaiselle saavuttavat ihmisiä jokseenkin hyvin ja ihmiset kokevat tajuavansa, että kyse ei ole asiasta, jonka voi korjata lyhyessä ajassa. Siitä saa myös aiheen, jonka varaan monen eri tahon, yksityishenkilöistä yhdistyksiin ja mediatoimijoista etujärjestöihin, voi laskea puoltavien tahojensa lisähankinnan. Ongelmallista tai kummallista, jompaa kumpaa, on se, että kun jokin sellainen kuin terapiatakuu merkityksineen ja muineen tulee niin monen ihmisen tajuttavaksi, jossain määrin, jollain tapaa, ei siihen samaan millään saada ympättyä kaikenlaista muuta, mikä hyödyttäisi potilaita/asiakkaita. Tämä taas johtuu ihmeellisesti helppoudesta pitää tästä jostain "julkisuudesta" paljolti kokonaan poissa "samaan aikaan olemasta" (kokijan mielessä ajateltavana olemasta) sellaisia aiheita, jotka liittyisivät kokonaisvaltaisempaan ihmisen huomioimiseen, tutkimiseen, hoitoon ym. kuten digitaalisuuden hyödyntäminen, muiden terveysalan toimialueiden merkittävyydet kuten ravitsemusseikat, lääkärien ja asiantuntijoiden laatuisuus eri kohdin hoitoprosesseja, koulutuslinjojen aiheuttamat osaamattomuudet, mieltymykset ja tietämättömyydet asiantuntijoiden päivittäisessä työssä ym. Juurikin myös sellaisia asioita, joita esim. hyvinvointialueiden valtuutetut ja hallitukset eivät kummoisemmin huomioi juuri missään vaiheessa, ellei ole kyse monivuotisen strategian pikaisesta hyväksymisestä, joka ei monelta taholta tehdyistä mielipidetiedusteluista huolimatta tullut "koskettaneeksi" mainittuja asioita ehkä ollenkaan. Jonkinlaista "napinaa" ja valitusta asioiden tiloista voi somesta löytää, mutta so what, sillä nehän jysähtävät etenemisien osalta aloilleen muutamien kommenttien jälkeen, koska harvempi viitsii käyttää edes "share"-painikkeita.

Jostain syystä ihmiset elättelevät toiveita ja luuloja, että jollain tietyllä alalla meriittejään luoneet ihmiset, olisivat juuri kyseisen alan kehittämisen ja siihen kantaa ottamisen kannalta hyvä valinta esim. eduskuntavaaleissa tai aluevaaleissa, joista tosin jälkimmäisessä tapauksessa heidänlaisensa siivottiin pois, koska he olivat liian tietäväisiä alasta, johon liittyen olisivat päätöksentekijöinä. Saattaapa olla pitkä lista urahistoriassa kaikenlaisia toimielimissä olemisia ym., jotka ikään kuin puoltavat sitä, että heidän panostuksellaan jotain edistystä saadaan aikaan, mutta todellisuudessa ja paljolti edustamastaan poliittisesta puolueesta riippumatta, rajat tulevat kyllä vastaan sille, kuinka pitkälle tällainen henkilö tohtii mennä uudistamispuheissaan, sillä kyllähän monessa poliitikossa on kuitenkin yrittäjyysmyönteisyys jossain mieleen kätkeytyneenä eli jostain ilmaisesta tai lähes ilmaisesta ei pidä tehdä liian hyvää. Tämän vuoksi moni kansanedustajakin on oikeastaan vain jonkinlainen slotin käyttöönsä varaaja, jottei joku, kenties "vääränlainen", ottaisi sitä haltuunsa. Se, että politiikassa säädetään jotain parametreja, joilla on paljoon vaikuttavuutta ja joita kohtaan joku tai jotkut voivat näennäisesti esittää vastustuksensa tai varauksensa, on paljolti osa työnkuvaa, johon poliitiikkona oleminen kuuluu. Kymmenet vuodet voivat kulua ja niiden aikana käydään monenlaista väittelyä siitä, näennäistä ja todellista, mikä parametrin säätö mihinkin vaikutti ja koska kaikenlaista säätelyä on ollut niin paljon, ei "tavallinen kansalainen", saati joltain erityiseltä osin vähän valveutuneempikaan helpolla hahmota, miltä osin ja mihin aikoihin kohdistuen muutoksien vaikutuksissa tai muutoksissa itsessään on hidasta edestakas vekslausta.

Tutkimuslaitoksiin, virastoihin, ajatuspajoihin ja asiantuntijoihin luotetaan ja ei luoteta, riippuen keneltä milloinkin kysytään, mutta se on varmaan helpottavaa poliittisille päätöksientekijöille, ettei aivan jatkuvasti ole paljastumassa, tai siis ainakaan julkisuuteen asti, kovin vahvasti, päätymässä, että jotain ihmiselle haitallista olisi ollut vaikuttamassa jo kymmenien vuosien ajan, mutta sitä ei vain ole tunnistettu. Tai toisinpäin, jokin hyödylliseksi laajalti määritetty, ei sitten oikeastaan olisikaan niin erityisen hyödyllistä, varsinkin kun vuosikymmenien kuluessakaan, ei ole luotu yleisesti hyväksyttyä määritelmää siitä, missä määrin jotain täytyy saada vaikkapa ruoasta, jotta siitä olisi joltain kantilta ajatellen terveydellisiä vaikutuksia. Tässäkin tullaan taloudellisiin seikkoihin, sillä poliittisesti tjm. rahankierto koetaan itseisarvollisesti hyvänä asiana, jonka virtauksia ei pitäisi hidastuttaa toitottamalla jotain sellaista kuin "ravintolisien käyttö kasviksien ja vihanneksien syönnin sijaan ei välttämättä aiheutakaan erityisempää merkittävyyttä, sillä kaikenlaiset ehkät, kentiekset ja mahdollisestiset ovat niin paljon esim. kasviksien ja vihanneksien hyötyjä luonnehtivaa, etteivät asiantuntijat ja koulutusjärjestelmäkään osaa muodostaa niiden osalta varmoja, stabiileja näkemyksiä".

Kun aikoinaan koettiin tunnistettavan jonkinlaisen mutuillut syyt sille, miksi joku henkilö kuten opiskelija tai oppilas ei tajua olevansa kiusattu, ei tiedosta missä rajoissa häneltä jotain selitystä pyydetään, ei kykene muodostamaan ystävyyssuhteita, on toisinaan ihmeellisen kömpelö, on jumiutuvainen joihinkin näennäisen merkityksettömiin harrastuksentapaisiin ja tekee paljon kirjoitus- ja ajatteluvirheitä, oli esim. kanssaopiskelijoiden helppo käyttää toisilleen häntä luonnehtiessaan sellaisia heille tuttuja ja enempää selittämistä vaatimattomia ilmaisuja kuten "ajatuskapasiteetti loppuu kesken", "liikaa käsiteltävää kerralla" tai "menee jumiin".

Koska neurologisesti selitettävyys oli heidän oman ymmärryksensä ulottumattomissa, eikä metaboliikka sanana ollut tullut edes kuulluksi millään oppitunnilla ja koska heillä oli jonkinlainen sisäinen välttämättömyys pitäytyä jonkinlaisessa käsityksessä, he ajautuivat suhtautumaan tällaiseen ihmiseen kuin hän olisi jotain tai jonkinlaista jotenkin koko ajan, tyypillisesti.

Jonkun heistä tullessa ottaneeksi tuon erilaisen ihmisen käytöksen puheeksi jonkun itseään tietävämmän kanssa, saattoi tuolloin sanailtu luonnehdinta tuntua jo pidempään jossain muodossa sairausluokitteluissa mukana ollutta MBD:tä tai 90-luvulla sellaisiin mukaan päässyttä Aspergerin syndroomaa muistuttavalta, joten sellainen tavallaan tarjosi mahdollisuuden naulita käsitys tästä yksilöstä joihinkin tiettyihin suurpiirteisiin rajoihin, mistä saattoi täten viestiä muillekin hänestä tietäville, koska kriteeristö oli helposti luettavaksi annettavissa.

Koska lehdistö ja populaarikulttuuri olivat tavallaan myös tarkoitettu suojaamaan normaaleja ihmisiä epäilyksiltä, että normaalius ei ehkä sittenkään ole niin selvärajaista suhteessa psykiatrisen tai neurologisen diagnoosin saaneisiin, oli jotakuinkin tietyn diagnoosin tarjoamaan muottiin sopivaan ihmiseen helpohko suhtautua "toisenlaisena kuin normaalina ihmisenä". Tätä edesautti se, että ihmisiä oli tavallaan opetettu suhtautumaan näihin "toisenlaisiin kuin normaaleihin ihmisiin" ongelmaisuuden kautta, mihin sujahti helposti mukaan jumiutuminen ideaan siitä, että tällaiset ihmiset olisivat jotenkin pysyväluonteisesti suurinpiirtein tietynlaisia, sillä heidän toimintaansa ei ehkä yritetty ymmärtää aktiivisesti, vaan enemmänkin ohimennen. Onhan vähemmän kognitiivista vaivaa vaativaa liitättää johonkin suhtautumisen tapaan jotain paljolti samankaltaisena pysyvää kuin käydä mietiskelemään jonkun toisen ihmisen oireilun vaikeusasteita ja perusteita sille, miksi jokin tilanne olisi enemmän ongelmallinen kuin jokin toinen. Erikseen sitten ne ihmiset, joilla oli jokin motivaatio yrittää ymmärtää paremmin.

Saattoikin jäädä paljolti jonkinlaisen tuurin varaan, tuliko "kykenevyyksiltään jotenkin, ilmeisesti tyypillisesti vajaa" yksilö osoittaneeksi sellaista kykeneväisyyttä, joka oli ristiriidassa muodostuneiden luulojen kanssa. Jos hän olisi joku päivä tullut murtautuneeksi irti sosiaalisen haparointinsa kahleista ja käynyt hankkimaan luontevasti ystäviä, ollen huolellisen empaattinen ihmisten kanssa kommunikoidessaan, eikä kömpelyydestäkään vaikuttanut olevan merkkejä, vainka kuinka sellaista yritettäisiin huomioida, niin miten hänestä silloin olisi pitänyt ajatella? Eräässä MBD-esitteessäkin (Michelsson, 1998) kerrotaan, että "Koska murrosiässä MBD:n tyypillisimmät oireet ovat jossain määrin lieventyneet, on diagnoosin tekokin vaikeampaa ja oireet voidaan leimata kokonaan psyykkisiksi ja/tai sosiaalisiksi ongelmiksi."

Jos pitäydytään siinä, että normaaleja ihmisiä voidaan ajatella olevan olemassa, niin heidän joukossaan voitaneen olettaa olevan ainakin sellaisia, jotka antavat mielellään muille ihmisille runsaasti tilaisuuksia näyttää uudelleen, kuinka on parempi kuin ensi alkuun tai aiemman kokemuksen perusteella on vaikuttanut ja sellaisia, jotka näkevät prakmaattiseksi pitää outokäytöksisen leimaa yllä jossain ihmisessä, sillä se saa muut vaikuttamaan jotenkin paremmilta tai normaalilta.

Voitaneen myös olettaa, että joillakin ihmisillä on intressiä kokeilla, miten joku toinen ihminen "toimii", josko siten pystyisi muodostamaan yleistyksiä siitä, missä olosuhteissa ja minkälaisten esivaatimusten täyttyessä normaalitkin ihmiset saadaan oirehtimaan tietynlaisesti. Eräitä keinoja pitää jotakin "erilaista yksilöä" huonompana kuin voisi ollakaan, on aiheuttaa häneen pitkäaikaisesti ylläpysyvää haluttomuutta käyttää, kokeilla tai edes muistaa/tiedostaa joidenkin häntä hyödyttävien aineiden olemassaoloa. Juomana teessä tai erillisenä jauheena saatava teaniini saattaisi dopamiinivaikuttavuudessaan olla jotain, joka saa hyvinkin ihmeellisiä vaikutuksia aikaan kymmenissä minuuteissa, joten eräs ihmiskokeilu voisi sisältää tietynlaisten aineiden käyttämiseen johtavien reittien torppaamista, jottei kohdeyksilölle pääsisi muodostumaan ideaa siitä, että erityisesti hänen aivojen välittäjäaine dopamiiniin vaikuttavuudessa voisi olla ratkaisu moneen oireiluun ja ongelmallisuuteen. Tämän teehen tympäännyttämisen olisi aikoinaan voinut tehdä vaikkapa tarjoamalla pakkaukseltaan hyvinkin mielenkiinnottamalta näyttänyttä ja tympeältä maistunutta Keisarin Morsian -teetä, tarjoten vaihtoehtona suomalaisille perinteistä kahvia, joka toki villitsee mieltä ja saa monet tuntemaan olonsa vauhdikkaammaksi ym., mutta jonka vaikuttavuus aivoissa on aivan erilainen.

--

Psykiatrien luennoidessa toisilleen jossain konferenssissa, ei heidän ole vaikea myöntää sellaista, minkä läsnäolijat jo muutenkin tietävät kuten sen, että ihmisten diagnosoitavuus ei tule samalla määrittäneeksi etiologiaa (syitä) ja että vuosikymmenten aikana diagnoosiluokitteluja on jouduttu kumoamaan, määrittelemään uusiksi ja järjestelemään toisin. Psykiatripäivien julkaisusarjan Tutkimus, hoito, kuntoutus ja työkyky" (1995-96) artikkelissa "Psykiatrinen diagnostiikka tieteellisessä tutkimuksessa" (Isohanni ym. 1996) sanotaankin suoraan, että

Psykiatrisen diagnostiikan ja diagnostisten järjestelmien keskeinen ongelma - etenkin tieteellisessä tutkimuksessa - on absoluuttisen oikean tiedon puuttuminen, toisin sanoen "oikeita" diagnooseja ei ole olemassa.

Maallikot ja muuten vaan jotenkuten diagnoosinimikkeitä käyttävät eivät käyttämiinsä sanoihin ja käyttötilanteisiin tottuneisuuttaan tule ajatelleeksi, että vaikka asioiden nimeäminen ja kategorisoitavuus "selkiyttää ihmisen ajattelua", "tuo järjestystä kaaokseen" ja "mahdollistaa kehittyneen kielen ja dialogin" (Isohanni ym. 1996), heidän sanojen käyttämisissään sanojen merkitykset pohjautuvat jämäolettamuksiin ja epämääräisyyksiin, missä ihmisten keskinäinen vihjailu siitä, miten he ajattelevat jostakin yksilöstä, saa arkisiin tilanteisiin etenevyyden tuntua, mutta vailla hyvälaatuista yhteyttä tieteelliseen tietoon.

Psykiatrisella diagnoosilla on käyttöä tieteellisissä tutkimuksissa, tilastoinnissa ja potilaan hoidossa. Diagnostiset tarpeet saattavat olla erilaisia näissä ryhmissä. Kliinisessä työssä diagnoosi tiivistää taudinkuvan keskeiset piirteet sekä auttaa hoidon suunnittelussa ja hoitavien henkilöiden kommunikoinnissa.

Sairausluokituksien muuttuessa harvoin ja niiden käyttöön ottamisessa julkaisujensa jälkeen ollessa pitkiä viiveitä niihin muutoksiin valmistautumisen ottaessa aikansa, ollaan vuonna 2021 siinä tilanteessa, että Suomessa paljon käytetylle sairausluokittelulle (ICD-10) on jo valmistunut korvaaja (ICD-11), mutta sitä ei olla aikeissa ottaa käyttöön kuin vasta vuonna 2022, minnekä saavuttaessa voi sitten viedä oman aikansa ennen kuin alan opiskelijat ja jo terveysalalla töissä olevat kykenevät täydelliseen mentaaliseen siirtymään uudesta vanhaan. Sehän ei joka tapauksessa muutu mihinkään, että diagnostiset järjestelmät pysyvät ateoreettisina eli "eivät ota kantaa erilaisten ongelmien syihin, vaikeuteen ja hoitomahdollisuuksiin" (Isohanni ym. 1996). Myös "diagnosoijan koulutus, viitekehys ja diagnostinen kulttuuri vaikuttavat helposti diagnostiseen käytäntöön, samoin myös olettamukset diagnoosien merkityksestä hoidolle" (Isohanni ym. 1996).

MBD (minimal brain dysfuntion) on eräs esimerkki termin merkityksen vaihtelevuudesta vuosikymmenten aikana, sillä vielä 1960-luvulla sinänsä normaaliälyisillä MBD-lapsilla oli määritelmän mukaan erilaisia oppimis- ja käyttäytymishäiriöitä, joita olivat mm. hahmotushäiriöt, puheen ja kielen häiriöt, impulsiviteetti, liikunnallinen kömpelyys, muistitoiminnan ongelmat ja tarkkaavaisuushäiriöt (Michelsson, 1998), mutta 1980-luvulla "amerikkalainen psykiatrinen yhdistys määritteli MBD:n ainoastaan käyttäytymistä kuvaavalla diagnoosilla eivätkä motoriset tai neurokognitiiviset häiriöt kuuluneet diagnoosikriteereihin". Muut oireet, joiden aikaisemmin katsottiin kuuluvan MBD-diagnoosiin "olivat nyt eri tiloja, kuten esimerkiksi puhehäiriöt, luku-ja kirjoitushäiriöt ja matemaattiset häiriöt".

--

Koska ihmisten diagnosointi on myös liiketoimintaa ja sillä on työllistävää vaikutusta, voivat asiantuntija-asemaan hakeutuneet vaikuttaa hyvinkin merkittävästi siihen, miten diagnosoidaan, miten tulkitaan käytöksen piirteisyyden täsmäävyys ja mihin vedetään rajat sille, minkälaisia ihmisiä päädytetään jonkin diagnoosin saajiksi. Otettaessa tarkempaan syyniin vaikkapa Taina Niemisen ym. Suomen Lääkärilehteen Aspergerin syndroomasta kirjoittama artikkeli (Nieminen ym. 2000), huomataan, että valituilla tarkenninsanoilla voidaan helposti vaihdella sitä, minkälaista prosenttilukua oletetaan tarkoitetun (20, 40, 60, 100..?).

AS-lapsen tapa perehtyä häntä kiinnostaviin asioihin on kaikkinielevää uppoutumista yhteen asiaan kerrallaan.

AS-lapsen katsekontakti on usein poikkeava, kehonkieli kömpelöä ja puutteellista, ja joskus esiintyy tahatonta ääntelyä ja liikehdintää tai epätarkoituksenmukaisia, erikoisia asentoja.

AS-lapsen on vaikeaa arvioida vuorovaikutustilanteessa sopivaa välimatkaa toiseen ihmiseen, jolloin hän voi tulla liian lähelle tai tahattomasti kääntää selkänsä keskustelukumppanille.

Lähes jokaisella AS-lapsella on jonkinlaista aistiherkkyyttä tai poikkeavaa reagointia aistiärsykkeisiin. Tavallisimpia ovat ääni- tai valoherkkyys. Arkipaiväinen, suhteellisen hiljainen ääni, kuten pölynimurin hurina, voi sattua korviin tai loistelampun valo häikäisee.

AS-lapsen kehonkäyttö on usein kömpelöä tai omalaatuista. Toisaalta kiinnostavissa puuhissa AS-lapsi voi olla käsistään erittäin näppärä.

Asiantuntijatason väittämiä jonkinlaisesta synnynnäisestä kyvyttömyydestä tai puutteellisesta kyvystä johonkin kuten kykyyn "kuvitella mielessään muiden ihmisten ajatuksia ja tunteita (mielentiloja) eli eläytyä niihin" ei edes toisen lääkärin, jolla on neurologista pätevyyttä, ole helppo kumota, joten Suomen Lääkärilehden seuraavasta numerosta ei todennäköisesti löytynyt kommenttia, jossa haastettiin väittämä jonkinlaisesta kyvyttömyydestä.

Monet "Asperger-aikuiset" ovatkin ilmaisseet netin keskustelupalstoilla, ettei heillä ole lapsena ollut minkäänlaista kömpelyyttä tai aistiyliherkkyyttä, vaan he ovat vain olleet jonkinlaisia "outolintuja", joilla on esiintynyt runsaanlaisesti ongelmia sosiaalisessa kanssakäymisessä, hitusen ihmeellisiä maneereita, kummallisia ajatuksenkulkuja ym. Julkisuudesta tuttujen, neurokirjoa edustavien ihmisten julkituloja johonkin diagnoosiin liittyen voidaan jossain määrin pitää avittamisina ja stigmaattisuuden hälventäjänä, mutta toisinaan myös muiden ihmisten käsityksiä pahasti sekaisin hämmentävinä.

Diagnosoiduksi tuleminen ei välttämättä johda minkäänlaisiin suosituksiin jatkotoimenpiteistä tai jos sellaisia suosituksia annetaankin, voivat ne mennä hyödyllisyyden kannalta ihan huti, jos perimmäiset ongelmat ovat sitten kuitenkin olleet suuressa määrin esim. uneen, ravitsemukseen, ihmissuhteisiin ja ympäristötekijöihin liittyviä. Terveydenhuoltoalan ammattilaiset mielellään väittävät, että erotusdiagnostiikka toimii käytännön työssä hyvin, mutta aikoinaankin Asperger-diagnooseja on voinut saada parin tunnin haastattelun perusteella, mihin ei ole sisältynyt minkäänlaisia vaikkapa verikokeita.

Potilastutkimusta enemmän tieteellisemmäksi eli tässä, toistettavammaksi tekevät seulontalomakkeet ja strukturoidut haastattelut, joilla on hienot nimetkin kuten "Asperger Syndrome Screening Questionnaire", "Asperger Syndrome Diagnostic Interview", mutta nekin jättävät paljon tulkinnan mahdollisuuksia sekä niihin vastaajalle itselleen, että niitä tehtäväksi jakavalle. Hyödyllisyysnäkökulmasta ottaen niillä voidaan toki saada kartoitettua summittaisesti häiriön vaikeutta ja tasoa, mutta oli vastaajana sitten diagnosoitava itse tai hänen läheisensä, muistinvaraisuus voi aiheuttaa monenlaista pyöristyneisyyttä ja epävarmuutta kysymyksiin vastaamiseen.

Stigmaattisuuden poistajana kansanedustajien, julkkisten ja mielenterveyskampanjointiin osallistuvien tunnustukset aiemmista ja nykyisistä mielenterveysongelmistaan toimii hyvin, mutta ei se sitä tarkoita, etteikö tällaista myönnyttelyä ja esiintuontia olisi ollut jo vaikkapa parikymmentä vuotta. On silloinkin ollut kansanedustajia ja muita tahoja, joilla olisi ollut keinoja luoda painetta niille, joiden työllä, teoilla, palveluilla, välineillä tjm. voidaan auttaa niitäkin, joiden mielipiteet ja toiveet eivät päädy laajempaa huomiota saavaksi.

Missä tuolloin aikoinaan olivat vaatimukset esim. potilastyön parantamisista holistisen kokonaiskuvan muodostavaan suuntaan, vaatimukset kotimaisen tutkimustyön lisäämisestä, visioinnit kaupallisten toimijoiden hienostuneemmasta erikoistuneisuudesta ja ihmisten elämään vaikuttavien tekijöiden paremmasta tunnistamisesta? Ja missä niitä vaatimuksia nyt esiintyy?

Voisi luulla, että jos kansanedustaja tai joku ns. julkkis ottaa osaa (usein tarkemmin määrittelemättömään) huoleen terapiapalveluiden riittävävyydestä ja saatavuudesta, tällainen taho on joko itse tai hänen avustajansa on tehnyt tai edes joku hänen edustamastaan puolueesta tjm. on tehnyt jonkinlaista kartoitusta siitä, minkälaisia palveluita on tarjolla ja minkälaista kehitystyötä tehdään jossain startup-yrityksessä tai jo pidempään alalla toimineessa terveysalan keskikokoisessa tai konsernin kokoisessa yrityksessä, täten hankittu tietämys päätyy jossain muodossa sanailuksi niihin yhteyksiin, missä niitä terapiapalveluitakin lisää kaipaillaan, mutta eihän sellaista tapahdu.

Kaikenlainen jo olemassa olevan kritiikitön uudelleenlämppäily esim. siten, että sanomalehti laittaa pitkästä aikaa lehteensä lyhykäisen artikkelin vaikkapa ADHD:stä ja kuvituskuvaksi jonkin nätin, yleisesti hyväksyttävän näköisen tyttösen (kuten Etelä-Saimaa 12.7.2020), joka kertoo "voivansa vaikka yöllä saada puuhastelun halun", ei luo toiminnan kehittämisen painetta kenelläkään. Edes joku kaupunginvaltuutettu ei saa sellaisesta inspiraatiota ryhtyä johonkin toimenpiteisiin, tyytyessään aistiskelemaan vaikutuksia yhteisiin ilmapiireihin ja toteamaan itselleen, että kaikenlainen hyväksyntä mielenterveysongelmille ja lieville neurobiologisiksi luonnehdituille häiriöille pitää yhteisön ihmisten asenteet "sopivassa balanssissa", joten häneltä ei oletettavasti edes odoteta erityisempiä toimenpiteitä tai julkilausumia. Saattaa tosin erikseen ja optionaalisesti lehtikirjoittelusta riippuvaisesti muistuttaa jossain yhteydessä "laajasti jaetusta huolesta" sen suhteen, kuinka nuoret ja vaikka minkä ikäiset, "mutta varsinkin nuoret" eivät saa tarvitsemaansa apua silloin, kun sitä tarvitsevat ym.

Terapiapalveluiden tarjonta on tuottoisaa liiketoimintaa ja tuottoisa liiketoiminta tarkoittaa yleensä sitä, että kukaan poliittinen päättäjä sidosryhmädilemmoineen ei haluaisi uhrata kunnan tai valtion taloutta edistävää liiketoimintaa tai sen osaa "yleisen hyödyn nimissä". Tällainen uhraushan olisi perusterveydenhuollon kehittämistä joiltain osin sellaiseksi, että sitä kautta saisi erinomaisena ja huokeahintaisena palveluna jotain sellaista, joka maksaisi vähemmän varakkaalle useamman vuoden säästämiset, jos vastaavanlaiset hankkisi yksityiseltä palveluntarjoajalta. Uhraamisen korvikkeena voisi toimia myös perusterveydenhuollon toiminnan parempi koordinointi eri toimijoiden välillä ja muutaman täydentävän palvelun ymppääminen sinne joukkoon, mutta sekään mahdollisuus ei ole vaikuttanut erityisen vetoavalta.

Ihmisiä vaatimuksiin innoittavana tekijöinä voisivat teoriassa toimia lehdistö, mutta jostain journalistit eivät ole kykeneväisiä tuottamaan artikkelia tai muuta juttua hoidon priorisoinnin eettisyydestä siten, että samaan juttuun otettaisiin mukaan huomioitavaksi tekoäly ja muut hienostuneet/uudenlaiset mahdollisuudet tarjota parempaa/nopeampaa palvelua useammalle. Ts. lehdistö tapaa villitä ihmisiä ajattelemaan, että maailmassa tulee aina olemaan kilpailua ihmisten välillä ja joskus toisten vain täytyy pärjätä huonommin tai jopa kuolla, jotta muilla voi olla kivempaa. Seuraavana päivänä samassa julkaisussa voi olla juttu tekoälyn avulla tehtävästä oireiden tunnistamisesta johonkin elintasosairauteen liittyen, minkä voi nähdä positiivisena uutisena, mutta jos edellisenä päivänä on ollut samassa sumpussa jonkin julkkiksen esittämistä tarpeettomana ihmisenä (esim. Tauski), hoidon priorisoimista yksille ja kansanmurhaa jossain muualla, niin ei siinä yksi ehkä joskus laajempaan käyttöön tuleva keksintö ihmisten jo pidempään juurtuneita asenteita suuremmin muuttele.

Monien työyhteisöjen julkiset ilmoittelut siitä, miten heillä terveys ja mielenterveys ovat ihan ykkösasia ja siinä samalla liiketulostakin parantava tekijä, ovat hyvää imagonluomisen kannalta, mutta saavatko tällaiset ilmoittelut ja muut ehkä jo tarpeettomatkin asenteiden pehmentäjät aikaan edes sitä, että terveydenhuoltoalan opiskelijoissa viriäisi inspiraatiota käydä valmistuttuaan muokkaamaan olemassa olevasta jotain uudenlaista taikka tarjoamaan tai kehittämään sellaista uudenlaista palvelua, jonka lähtökohtainen pyrkimys on tarjota viitseliäille, mutta vähävaraisille ihmisille mahdollisuus olla paras versio itsestään, jotta voivat sitten myöhemmin korvata tämän edistämällä jollain muulla tavoin yhteistä hyvää? Mitä se sitten tarkoittaisikaan. Siinä samalla voisivat sitten ihan muuten vaan vähävaraisetkin hyötyä heidän palveluistaan.

Vaikka tilastojen mukaan terveydenhuoltoalan henkilökunnasta reklamoidaan enemmän kuin koskaan, saako tällainen ketään terveydenhuoltoalan opiskelijoihin lukeutuvaa löytämään itsestään alaan rakentavan kriittisesti suhtautuvan vai siintääkö sellaisen mielessä todennäköisemmin näkemys siitä, kuinka voisi olla kaikkia nykyisiä käytäntöjä tunnollisesti noudattava työntekijä riittävän hyväpalkkaisessa työssä siinä ja siinä yrityksessä, joka mahdollistaa taloudellisen vapauden hänelle ja hänen läheisilleen? Saattavatpa jotkut lääkärit ehtiä vaikka emeritusprofessoriksi ennen kuin ensimmäisen kerran jonkinlaista kritiikkiä tulevat esittäneeksi. Johan se tarvehierarkiakin sanoo, että ensinnä turvataan oma elämä ja eihän se olisi turvattu, jos alkaisi esittämään kritiikkiä liian aikaisessa uran vaiheessa?

Lehdistö ja muut paljon ihmisiä tavoittavat välineet ovat sillä tapaa avainasemassa, että ne voisivat luoda painetta eri tahoille vähintään toimintansa normalisoimiseksi vastaamaan heiltä odotettua laatutasoa, mutta lehdistöäkin on nykyään niin helppo ohjata niitä itseään suuremmilta(?) päättäjätahoilta pitämään tietynlainen ihmisiä villitsevyys pois lehtien sivuilta, ettei niiltä voi odottaa kuin kritiikin kohteiden kannalta turvalliseksi luonnehdittavaa kriittisyyttä eli vaikutukset ovat jo helposti ennalta mallinnettavissa ja ennakoitavissa.

Yksilötasolta lähtevästä vaikuttamisesta sellaisessa tapauksessa, jossa vaikuttavuutta etsiskelevä henkilö kokee vaikkapa Akavan sairaanhoitajat ja Taja Ry:n voivan olla soveltuva taho tekemään laajemmalle yleisölle tiettäväksi tai mietittäväksi, mikä joissakin diagnoosikriteereissä itsessään tai niiden tulkinnassa on pahasti pielessä, sekä vaikkapa miten ihmistä ei tutkita riittävän holistisesti, joutuisi varmastikin huomaamaan, että vaikutusyritys ei saa ollenkaan nostetta alleen. Lähihoitajien SuPer, palvelualojen PAM, Lääkäriliitto..? Ei varmastikaan kiinnostaisi edes vähän helpompienkaan muutoksien ajamiset kuten tietojärjestelmien kehitystyöt potilaiden parempaan ymmärtämiseen tähtäävästi? Eihän sellainen kiinnosta edes terveydenhuoltoalan koulutuksesta vastaavia yliopettajia, lehtoreita tai muita, joihin yksilö ottaisi yhteyttä huomattuaan, ettei vastaanottokäynneillä annettu palaute, joka perustuisi tietoteknisen koulutuksen antamaan ymmärrykseen tietoverkoista, tietojärjestelmistä ja niiden käytettävyydestä, hyödytä tai vaikuta mitenkään. Aivan kuin päätöksiä asioiden kehityskuluista tehtäisiin pitkälle ennakkoon erilaisissa kamareissa/komissioissa ja alalla työskentelevät sitten vaan tekevät, mitä heiltä vaaditaan.

Personoidut lääkkeet ja yksilöity terveydenhoito ovat ilmaisuja, joita ei koskaan ole kuultu sellaisilta kansanedustajiksi haluavilta tai sellaisena pysyttelemään haluavilta, joilta muutoin kuulee puhetta "heikoimpien auttamisesta" ja "kaikkien huomioimisesta". Saattavatpa muutenkin jättää yksityiskohtaisuuksiin menevät vetoomukset terveydenhuollon toiminnan muuttamisesta jonkin hoitajakertoimen käyttämiseen, eikä edes usein terveysaiheisiin debatointeihin mukaan kutsutut terveysalalle kouluttautuneet poliitikot tule käyttäneeksi sellaista julkisuusaikaa hyväkseen vaatiakseen tai tuodakseen esille jotain, mikä saa alkunsa juuri siinä, vaan pitäydytään mieluummin jonkin toisaalla jo esilämppäillyn, turvallisen aiheen tavanomaisen luonteisessa huomioimisessa.

Miten käykään opiskelijoiden myöhemmälle ajatustensa järjestyneisyydelle ja tavoitettavuudelle ja tekeekään hoitotyötä vielä hitaamman kehittyväksi, kun pitkittynyt etäopiskelu aiheuttaa häiriötä opiskelun mahdollisuuksiin? Riittääkö myöhempi tietämys- ja osaamisvajeen paikkaaminen, mille tarve voi tulla esille vasta jossain työelämän tilanteessa, saamaan ajatukset samantapaiseen käyttökuntoon kuin minkälaiset niistä olisi tullut enemmän normaalin opiskelun myötä? Jo pelkästään asioiden oppimisjärjestys orientoituneisuuksineen ja tunteiden/motivaatioiden läsnäolevuuksineen tekee monesta oppimiskokemuksesta mitä tahansa onnistuneesta huonosti menneeseen, eikä virtuaalinen ihmisten kanssa yhdessä olo kait ole kovinkaan paljon samanlaista kuin fyysisesti samassa opiskelutilassa oleminen? Varsinkaan, jos samojen seinien sisällä on ollut viimeiset kaksi viikkoa vaikkapa pandemian vuoksi määrättyjen ulospääsykieltojen vuoksi.

Oireyhtymät kriteereiltään monimerkityksellisiä

Oireyhtymien yksittäiset oirekriteerit ovat usein monimerkityksellisiä. Sen minkä yksi ihminen käsittää tietyllä tavalla, voi toinen käsittää toisella tavalla. Yhden ja saman oirekriteerin voi käsittää esim. 5:llä eri tavalla riippuen tulkitsijasta. Tästä syntyy kriteerien väljyys.

Jos oirekriteerit olisivat monosemisia (yksimerkityksisiä), ei väljyyttä syntyisi, eikä diagnoosin saaneiden joukkoon ajautuisi "vääriä" ihmisiä, eikä niiden joukko, jotka luulevat omaavansa jonkin oireyhtymän olisi niin suuri.

Sinänsä koko idea listata oireita käyttäen yleisesti tunnettuja sanoja johtaa väistämättä epätarkkuuteen, kun kumminkin on olemassa huomattavasti täsmällisempiäkin sanoja.

Monia etiologioita samassa oireyhtymässä

Kaikki seuraavista listatuista ovat oireyhtymiä ja niillä kaikilla on useita etiologioita. Tarkoittaen sitä, että millään niistä ei ole yhtä ainoaa aiheuttajaa, syytä, geenimutaatiota tai vastaavaa, vaikka näin halutaankin väittää / uskoa. Oireyhtymiä ovat mm. tarkkaavaisuushäiriö (adhd), masennus (ja sen variaatiot kuten bipolaarinen versio), asperger, paniikkihäiriö, alzheimer, dementia, parkinson, autismi, skitsofrenia, migreeni.. vain muutaman mainitakseni. Löydät paljon lisää ICD-10:stä (http://www.stakes.fi/oske/luokitukset/icd10/index.html).

Eli itseasiassa, kun joku sanoo tai jollekin sanotaan, että hänellä on se ja se syndrooma, ei tuo lause kerro mitään eksaktia, erityisen tarkkaa määritelmää tuosta henkilöstä, vaan lause vain asettaa tietyt sumeat kehykset, jonka sisäpuolelle jää kaikki se minkä uskotaan liittyvän tuohon henkilöön.

Eli itseasiassa, se, että löydetään se oireyhtymä, johon oireet sopivat, voidaan nähdä karsintakierroksena. Sen jälkeen pitäisi käydä vielä uusi kierros ja selvittää, mihin etiologioiden alaryhmään hän kuuluu. Mutta juuri tätä ei välttämättä koskaan tehdäkään, vaan ajatellaan, että joku on esim. tarkkaavaisuushäiriöinen, dementikko tai skitsofreninen, sen kummemmin mistään etiologioista välittämättä. Erityisen merkityksellistä tässä on se tapa jolla verbiä ”olla” käytetään, sillä sitä käytetään paljon väärin, usein jopa täysi huomaamatta. Olla -verbin käyttäjä monasti todella uskoo, tälläisessä yhteydessä, että kohde todella on jotain ikäänkuin ”100% jokaisella solullaan ja jokaisella ajanhetkellä”. Entistä pahemmin tuo ajatus vääristyy, jos tuon verbin käyttäjä ei ymmärrä, että etiologioittain jaottelemattomaan oireyhtymään kuuluvat oireet eivät päde kaikissa saman diagnoosin omaavissa ihmisissä samalla tavoin.

Oireyhtymän kriteereihin sopivia ihmisiä käytetään oireyhtymän kasvoina (a)

Jos diagnoosikriteerit ovat väljät, päätyy diagnoosin saaneiden joukkoon hyvin erilaisia ihmisiä.

Näistä diagnoosin saaneista ihmisistä voidaan poimia juuri sellaiset, jotka sopivat ominaisuuksiensa, ulkonäkönsä ja muiden haluttujen tekijöiden osalta lehtihaastatteluihin, tv:n keskusteluohjelmiin, tuotteiden ja palveluiden suosittelijoiksi ja muihin vastaaviin tilanteisiin. Houkuttimia on helppo keksiä, eikä niitä usein edes tarvita. "Poimijat" ovat pääsääntöisesti niitä terveydenhuollon kentän ammattihenkilöitä, joiden elanto on riippuvainen siitä saavatko he vastaanotolleen asiakkaita vai eivät.

Varsinainen väärinkäytös tapahtuu siinä, että tälläisen toiminnan tarkoitukseen sisältyy usein aimo annos vilpillisyyttä. Mahdollisuuksia on monia, kuten esim. tarkoitus laajentaa tietyn oireyhtymän käsitteellistä merkitystä entisestään, toiveena saada suurempi määrä ihmisiä luulemaan omaavansa oireyhtymän X. Tai sitten halutaan väittää, että jokin tuote tai hoito auttaa KAIKKIIN diagnoosin X saaneisiin (jolloin myös kaikki ne jotka edes luulevat omaavansa oireyhtymän X, kiinnostuvat kyseisestä tuotteesta tai hoidosta).

Erityisesti siinä vaiheessa, kun jotain oireyhtymää ollaan lanseeraamassa ns. suurelle yleisölle, käytetään erityisen löyhiä määritelmiä ja kuvauksia oireyhtymästä X, jolloin lähes puolet suomen kansasta uskoo omaavansa tuon oireyhtymän ja ryntää hankkimaan diagnoosia (usein tämä ryntäys kohdentuu johonkin tiettyyn maantieteelliseen suuntaan, kunnes muu Suomen ammattiväki saa "rattaansa pyörimään"). Tälläistä lanseeraustahan tarvitaan siitäkin syystä, että ns. suuri yleisöhän ei todennäköisesti ole kuullutkaan kaikesta mitä sairauksia, oireyhtymiä ja tiloja tautiluokituskirjoissa on listattu jo jonkin aikaa.

Monimerkitykselliset oirekriteerit tekevät tutkimusmanipuloinnin mahdolliseksi (b)

Jos diagnoosikriteerit ovat väljät, päätyy diagnoosin saaneiden joukkoon hyvin erilaisia ihmisiä.

Tällöin diagnoosin saaneiden joukossa tulee olemaan hyvin monenlaisia erilaisia genotyyppejä (yksilön geenien kokonaisuus).

Näin ollen on kohtuullisen helppo väittää, että esim. jokin ruoka-aine tai ruoan lisäaine ei aiheuta oireyhtymän X oireita, koska ruoka-aine aiheuttaa diagnoosin X saaneiden joukossa oireita vain hyvin pienelle osalle.

Tästä ei ole pitkä matka väitteeseen, että ruoka-aine Y ei aiheuta oireita kenelläkään diagnoosin X saaneista. Vaaditaan vain pieni pyöristys argumentoinnissa.

Sanojen ruoka-aine ja ruoan lisäaine tilalla voitaisiin käyttää mitä tahansa muutakin ihmiseen vaikuttavia asioita, kuten kännykän säteilyä, tehtaiden päästöjä, jotain lääkkeitä, tv, muut ihmiset..

Tutkimustuloksia voitaisiin myös manipuloida siten, että tutkimukseen valittaisiin vain sellaisia yksilöitä diagnoosin X saaneiden joukosta, joiden arveltaisiin tai tiedettäisiin olevan sellaisia, joihin tutkittava asia ei todennäköisesti tai suurella varmuudella vaikuta.

Yksittäisestä oireyhtymästä voi muodostaa erilaisia käsitepooleja (c)

Jos diagnoosikriteerit ovat väljät, päätyy diagnoosin saaneiden joukkoon hyvin erilaisia ihmisiä.

Tietyn diagnoosin saaneiden ihmisten joukosta voi muodostaa monenlaisia pooleja. Esim. jos kaikki ominaisuudet kirjattaisiin heiltä ylös ja sijoitettaisiin yhdistettyyn pooliin, saataisiin pooli, jossa esiintyy useita kertoja tiettyjä ominaisuuksia, keskenään täysin ristiriitaisia ominaisuuksia, sekä ominaisuuksia ja niiden negaatioita (vastakkaisia ominaisuuksia).

Varsinainen väärinkäytös tapahtuu siinä, eximerkiksi, kun käydään väittämään, että oireyhtymä X -ihmisillä on sellainen ja sellainen ominaisuus, mikä on siis sama kuin sanoisi "KAIKILLA oireyhtymä X -ihmisillä on eräs tietty ominaisuus". Eli väitteet pohjautuvat yhdistettyyn pooliin, ei yksilöihin. Tästä seuraa paljon harmia.   

Ihmiset itse edesauttavat väärillä sanavalinnoillaan sanojen merkitysalojen laajentumista (d)

On tavallaan ihmisten oma vika, että sanoista tulee moniselitteisiä. Joka kerran kun jotain sanaa käytetään väärin, edesautetaan "sanan vastaanottajaa" käsittämään kyseinen sana jatkossa väärin. Yksi kerta ei niin haittaa, mutta kun yksilö saa useasta lähteestä tällä tavoin samankaltaista virheellistä tietoa, hän alkaa itsekin käsittää sanan väärin entistä useammin ja välittää tätä väärää käsitystä huomaamattaan myös eteenpäin. Huomioitavaa on, että uudet käsitykset eivät korvaa vanhoja, vaan molemmat ovat edelleen "olemassa" saman yksilön mielessä. Riippuu tilanneyhteydestä, mikä merkityksistä "nousee pintaan".

Mutta voisiko olla niinkin, että jotkin tahot näkisivät bisneksensä kannalta erityisen hyödylliseksi vääristää sanojen merkityksiä ja edesauttavat sanojen moniselitteisyyttä aggressiivisesti?

Yksittäinen oire voi assosioitua vahvasti johonkin tiettyyn oireyhtymään (e)

Vaikka tietty oire sinänsä voisi liittyä johonkin toiseenkin oireyhtymään, assosioituu jokin yksittäinen oire usein hyvin vahvasti juuri johonkin tiettyyn oireyhtymään.

Riippuen oireiden kokijan tietopohjasta, hän ei ehkei edes ole tietoinen muista oireyhtymistä, joissa esiintyy jokin tietty oire.

Diagnoosikriteereistä unohtuu osa ja jäljelle jää vain "olennaisin" (f)

He jotka ohimennen lukevat jostain oireyhtymästä ja sen kriteereistä, muistavat hetken kuluttua kriteereistä vain ne helpoimmin mieleen jääneet.

Jopa nekin ihmiset, jotka ovat hiukan syvemminkin tutustuneet johonkin oireyhtymään, tulevat lopulta unohtamaan suurimman osan kriteereistä ja jäljelle jää vain muutama olennaisinta kriteeriä.

Mielenkiintoista on se, että vaikka kriteerit tällä tavoin pääsevät karsiutumaan, eroavat eri oireyhtymät silti kriteeriensä osalta toisistaan helposti "vajaanakin". Ikäänkuin ne olisi suunniteltu sellaisiksi.

Diagnoosin saaneet ja ne jotka luulevat omaavansa kyseisen oireyhtymän ovat kaikki potentiaalista asiakaskuntaa

Sekä se joukko, joka on jonkin tietyn diagnoosin saanut, että se joukko, joka luulee omaavansa kyseisen diagnoosin, ovat kaikki potentiaalista asiakaskuntaa. Voisi jopa sanoa, että se on pooli, josta palveluidentuottajat ammentavat rahaa itselleen.

Tämä ostajajoukko käy läpi monia turhia lääkekokeiluja, luontaistuotteita, vastaanottokäyntejä, terapioita ja muita hoitoja. Näin siitä syystä, että näitä palveluja on markkinoitu väitteillä, että esim. tietty hoito tai tuote auttaa KAIKKIIN diagnoosin X saaneisiin.

On täysin yhdentekevää, jos markkinointiviestinnässä on vältetty käyttämästä ilmaisua "auttaa KAIKKIIN diagnoosin X saaneisiin", sillä potentiaaliselle asiakkaalle se ei käytännössä eroa ilmaisuista "saattaa auttaa oireyhtymään X" tai "on todettu auttavan oireyhtymään X joissakin tapauksissa".

On myös aiheellisesti pelättävissä, että heikommassa asemassa olevat (heikosti koulutetut / vähän tietävät, köyhät, laadukasta aivotoimintaa ylläpitämätöntä ruokavaliota nauttivat tai varsinaiset aivotoimintahäiriöiset) ihmiset joutuvat herkästi huijatuiksi ollessaan kykenemättömiä näkemään huijausta.