On ymmärrettävää, että ihmiset kokevat luulevansa, että ajat ovat äkkiseltään muuttumassa ankeammiksi monille ja että ihmisryhmien väliselle polarisaatiokehitykselle voidaan asettaa jonkinlainen alkuvaihe perustuen hallituksen edustajien lausuntoihin, hallitusohjelman toteuttamispyrkimyksiin ja jäykkään haluttomuuteen tuoda keskusteluihin mukaan mielikuvitusta enempää herättelevyyksiä. Tällaiseen luuloon päätyminen tai sellaista sivuaminen olisi kuitenkin päässyt tapahtumaan sellaisen ajattelun vuoksi, mikä ei oikeastaan olisi kovin kummoista ajattelua ollenkaan, jonkinlaista mietteisiin ajautumista vain ja joita sitten tulee luulleeksi omiksi luuloikseen.

Todellisuudessa esim. monissa julkisorganisaatioissa ollaan voitu valmistella ankeampien aikojen tuloa paljolti hallituskokoonpanoista välittämättä tekemällä niiden kansalaista palvelevuudesta vaikeampaa ja hyödyttömämpää, mutta kuitenkin erilaisten laitosten, instituutioiden, virastojen ja valitettavan vakiintuneiden paradigmojen olemassa olemisen ja imagoa suojelevuuksien jatkuvuutta varmistellen.

Kuva auttanee hahmottamaan sen tajuamista, kuinka kansalaisella voi olla ollut terveyteensä ja hyvinvointiinsa liittyvää hoitoa, tutkimusta ja selvittelyä, mutta mikä on ollut joiltain osin vääränlaista, puutteellista, virheellistä tai jopa töykeää, joten hän on sitten tuottanut erilaisia toimenpidevaatimuksia, joista mikään ei kuitenkaan ole johtanut häntä hyödyttäviin seuraamuksiin. Pikemminkin on esim. kieltäydytty tekemästä jotain selvittelyä toimintatavoissa, ei ole myönnetty tunnistettavan vikaisuuksia suhteessa lakiin, hyviin käytöstapoihin, yhteisiin toimintapoihin ym. tai höpötetään jostain aivan eri asiasta kuin mistä oikeastaan on edes kyse. Käytännössä toimeenpidevaatimukset ovat voineet olla tietojenkorjausvaatimuksia, muistutuksia, kanteluita, paheksunnan ilmaisuja, ehdotuspyyntöjä jatkotoimenpiteille tjm.

Vaikka kuinka huolellisesti ja selittävien kaavioiden, taulukoiden ym. aineiston kanssa asioitaan selittää ja koettaa välttää liian runsaan kokoisen aineistoköntän lähettämistä, jotta asioiden käsittelyihin saisi sujuvuutta, silti jokainen oleellinen taho, johon potilas/asiakas ottaa yhteyttä, käyttäytyy kuin siellä jossain pyrittäisiin suojelemaan jotain olemassa olevaa, oli kyse sitten lääkäreiden asemasta tässä yhteiskunnasta tai jonkin hyvinvointialueen kykenevyydestä suhteessa ihmisten yleisiin olettamuksiin tai vaikkapa vastanneen tahon luultuun eri toimijoihin vaikuttavuuteen.

Täten, Potilasvakuutuskeskus ei myönnä hoitovirheitä tai tutkimuksen puutteita tapahtuneen, Valvira ei myönnä lääkäreiden tai muiden ammattihenkilöiden käytöksessä olevan mitään vikaa, hyvinvointialueella ei myönnetä sen toiminnassa olevan vikaa millään tasolla tarkasteltuna, Aluehallintavirasto ehkä vähän jostain lisätietoja kysäisee ja lopettaa hommansa siihen ym.

Monien tahojen henkilöstöresursseja haaskautuu ihan turhaankin siinä, että jotain asiaa ei suostuta käsittelemään hyvinvointialueen puitteissa, vaan pikemminkin aiheutetaan niin, että potilas/tutkittu joutuu lähtemään koettelemaan muiden tahojen kuten Potilasvakuutuksen, Aluehallintaviraston, Valviran, oikeusasiamiehen ja tietosuojavaltuutetun toimivuutta suhteessa hänen tavoitteisiinsa. Alunperin kyse on voinut olla ihan vaan siitä, että potilas väittää hänen omissa potilastiedoissaan olevan virheitä, vääryyksiä ja muuta sellaista, joka tekee vaikeammaksi potilaan asioita käsitteleville ja hänen kanssaan hänen asioistaan keskusteleville saada eksaktimpaa käsitystä tutkittavasta henkilöstä. Sellaisia vikaisuuksia pitäisi sitten saada siistittyä pois, sekä parantaa potilastietojen ymmärrettävyyttä, lisäillä asioiden toisiinsa liittyväisyyksiä ja/tai vähintäänkin saada jonkun ammattihenkilön tekemiin kirjauksiin jonkinlainen potilaan oma kommentti.

Etelä-Karjalan hyvinvointialueella ja sitä edeltäneellä Eksotella potilastietojen korjauksesta ovat kieltäytyneet löperöin perustein monet ylilääkärit, johtajat ja viimeisimpänä EKHVA:n lakimies sillä lepsulla perusteella, että "lääkäri on jo aiemmin tehnyt asiassa päätöksen, joten syytä uuteen käsittelyyn ei ole". Siltikin, potilastiedoissa on esim. sellaisia ajatusvirheitä, jotka olisivat kenen tahansa tajuttavissa virheiksi ilman minkäänlaista esiselitystä tai konteksteista tarkemmin kertomista ja jotka aiheuttavat toistuvasti sen, että eri ammattihenkilöt tekevät samoista asioista vääriä päätelmiä.

Toisinaan potilastiedoissa on vääristelevyyksiä tavallaan hyvään suuntaan, jos olisi tarkoituksena antaa treffiseurana olevalle hyvä vaikutelma itsestä näyttämällä viimeisintä lääkärin kirjoittamaa selitystä. Lääkäri olisi saattanut kirjoittaa/sanella esim. että potilas vaikutti rauhalliselta, mietti asioita huolellisen analyyttisesti ja hänellä on "erittäin hyvä kunto", vaikka potilas olisi ollut univajeisen väsynyt koko vastaanoton ajan, hänellä olisi vaikeuksia tavoittaa mielestään sanoja ja hyvä kunto tarkoitti sitä, että hän jaksaa lenkkeillä yli kilometrin lenkkeilyjä, vaikka tunteekin olonsa jotenkin nuutuneeksi pitkin päivää. Toinen lääkäri saattaisi kirjoittaa/sanella, että potilaasta ei jää vaikutelmaa masentuneesta tai ahdistuneesta, vaikka hän onkin kertonut itseensä kohdistuvasta psykologisesta häirinnästä, joten psykologisesta häirinnästäkään ei sitten kerrota potilastiedoissa oikeastaan mitään.

Voisi jopa sanoa, että terveydenhuolto on leikisti toimivaa ja lääkärit ym. saavat ikään kuin vanhalla luvalla kirjoitella potilaan asioista jotain ja mitä se jotain sitten onkin, se on vakiona kelpaavaa esim. lääkäreiden toimintaa valvoville tahoille, koska "lääkäri on asiantuntemukseensa perustuen esittänyt oman arvionsa" ja että sillä mennään. Ilmaisu "vanhalla luvalla" tarkoittaa sitä, että terveydenhuollon kyvykkyyteen suhtaudutaan kuin kymmeniä vuosia sitten, jolloin asioiden ja seikkojen toisiinsa liittyväisyyksiä yksinkertaisteltiin ja vähäteltiin, jotta saataisiin aikaan jotain pseudoloogista selitystä, joka kuulostaisi eri tahoille riittävän käyvältä selitykseltä, mutta jokseenkin yleisen tiedon ja ymmärryksen lisäännyttyä pitäisi potilaan kannalta kyetä parempaan. Tietenkin tämä on tavallaan mahdotonta, ellei lääkäreiden ym. avuksi kehitetä/oteta potilastyössä mukana olevaa yleistä tekoälyä (eng. artificial general intelligence, AGI), sillä jo pelkkä tietojen kirjaaminen potilastietojärjestelmään hävittää paljon tärkeitä seikkoja, koska karsintaa joudutaan tekemään niin paljon.

Vähemmän omia asioita miettivät retuutettavammassa asemassa olevia

Kaikki potilaat/tutkittavat eivät ole yhtäläisen miettiväisesti omiin asioihinsa ja niiden käsittelyn etenemisiin suhtautuvia, joten heidän kohdallaan asiat voivat käydä jo hyvinkin varhain etenemään totaalisen väärin. Tällaisistä mahdollisuuksista tietävät ulkopuoliset tahot saattavat hyödyntää terveydenhuollon toiminnan vajeita ja biasoituneisuuksia esim. aiheuttamalla psykologisella tai muunlaisella häirinnällä yksilölle oireilevuutta, jonka voivat melkeinpä varmasti ounastella tulevan väärin terveydenhuollossa käsitellyksi. Häiritsevien tahojen on esim. helppo kuormittaa yksilön käsitetajua ja kun tämä yksilö sitten menee selittämään ajatteluunsa liittyvästä oireilustaan psykiatrille, hän ei ensinnäkään saa selitettyä ongelmaansa hyvin ja toisekseen psykiatri saattaa tehdä pelkkää ns. erotusdiagnostiikka eli lokeroida potilaan tautiluokituksen mukaiseen sopivaksi ja lopuksi kirjailla potilastietojärjestelmään jotain sellaista, mistä on suodattanut kaikenlaista oleellista pois.

Siinä samalla vastaanottokäynnillä voisi mahdollisesti tulla ilmi myös psykiatrin ymmärtämättömyys esim. häirinnän aiheuttavan stressin vaikutuksesta ruoansulatukseen ja sitä myöten myös moneen muuhun elimistön toimintaan liittyvään, mutta jos ei potilas itse moista yhteyttä hoksaa tunnistaa, ei psykiatrikaan käyne tekemään työtään itselleen vaikeammaksi. Saattaapa käydä niinkin, että vastuu miettimisestä saatetaan sälyttää potilaalle itselleen esim. sen kysymyksen kautta, millä ounastellaan oireilun "itseaiheutetun muodon" voivan olla syynä tietynlaiseen oireiluun, jolloin keskusteluun saattaisi päätyä mukaan esim. itseaiheutettu keskittymishäiriö (eng. attention deficit trait, ADT).

Eräitä muita mahdollisesti vääriä muiden luuloja itsestään (raakilemietteitä):

• sanotun ottaminen ns. kirjaimellisesti ei ole välttämättä mitenkään pysyväluonteista ajattelutapaa, sillä siitä voi päästä eroon "metabolisin keinoin", millä ei välttämättä ole erityisempiä yhtymäkohtia autismiin, dysleksiaan tjms. (ajattelun etenevyys, tiedon löydettävyys mielestä, ennalta aavistamiset ym.)
• ajattelun ollessa sellaista, että tilannekohtaisesti täytyy aina uudelleen orientoitua, että saa ajatuksensa kulkemaan joidenkin asioiden puitteissa tjs. voi alkaa ajatella, että on esim. autisti, mutta se on vain jotain jossain luokituksessa, sitä paitsi kyseiseen vakavuuden asteeseen voi vaikuttaa, vaikka joku saattaisi käydä höpisemään jotain "piirteisyydestä"
• ihmiset ajattelevat mielellään siten, että he tajuavat asiat joka tapauksessa ajan saatossa kunhan ovat vain "elämässä mukana", mutta esim. liikunnan tehon, ruokailuaikojen päivän alkuvaiheita painottavuuden, stressitekijöiden ym. merkittävyys ei välttämättä tule tajutuksi kymmeniin vuosiin, koska mistään ei tule edes vahingossa sellaista selitystä tai viestiä, että tulisi tajunneeksi lähteä edes kokeilemaan jotain itselleen erilaista ja uutta
• nuorempana saattaa pitää itseään tyhmänä tai sairaana, kun ei ymmärrä, miten monet muut osaavat ajattelemalla ottaa huomioon, miten hän tulee toimimaan jossain tilanteessa tai jonkin suhteen, mutta hän taasen ei ymmärrä heidän vastaavanlaisiaan ja jos ei ole oikein ketään kenen kanssa puhua siitä, miten ihmiset ajattelevat mielessään, voivat väärät luulot itsestä pysyä pitkäänkin ohjaamassa kehityskulkuja. nykyisin tosin niin suurta tuo ilmainen audiovisuaalinen tarjonta ja muutenkin esim. näyttelemiset ovat huolitellummin tehtyä työtä, joten sellaisen seuraamisesta on helpompi tajuta ikään kuin vahingossa kaikenlaista
• joidenkin ihmisten kanssa keskustelu voi olla alkuvaiheessa vaikeaa sen vuoksi, että tullut totutetuksi siihen, että heidän kanssaan vähänkään oleminen röypyttää aivan toisenlaista ajattelua esiin, mistä tilanteessa voisi tai viitsisi puhua, jolloin sanojenkin tavoittaminen voi olla kömpelöä. vähän samantapaiseen teoriaan pohjautuen häiritsemään pyrkijät yrittävät saada itsensä tuntumaan joltain ja minkä vuoksi he luulottelevat itselleen ja toisilleen, että juuri sen vuoksi heihin "ei uskalla" ottaa yhteyttä (todellisuudessa: skenaarioiden ennalta mietintä, hyötysuhde-arvioinnit ym.)
• kun kahdesta eri kaveriryhmästä on mukana ihmisiä esim. baarissa, yhteisen keskustelunaiheen löytäminen ei välttämättä olekaan ihan helppoa kenties sen vuoksi, ettei tunnukaan niin luontevalta puhua aiemmin keskusteluissa olleista asioista, koska ei ole mutulla pääteltävissä, mitä seuraamuksia sille on, että "tuokin joku on tuossa paikalla", tai sitten kyse on myös jonkinlaisesta esittämisen vaikeudesta, missä puhetyyli ja asioiden ilmaisutavat ovat olleet niitä tekijöitä, jotka saavat kerrottavaa juolahtelemaan mieleen ja ilman niitä onkin sitten vaikeampaa, jolloin ihan vaan ryystetään olutta ja katsellaan ympärilleen (kuten pitkälti kaikki muutkin eri pöydissä, mutta eihän se niin haittaa, sillä onhan sentään jotain musiikkia, vaikka onkin ihan huonoa vielä tämänkin biisin verran ja hitto, vielä seuraavankin.. hakis toisen tuopin)