Urheilu- ja perhelääketieteen asiantuntijan on ollut vaikea olla sortumatta yleistykseen spekulaatioineen kausipelaajien Adderall-lääkityksen käyttömotivaatioista kommentoidessaan. Tamba Bay Timesin haastateltavana (2012) ollut professori väitti suoraan, että aineen käytöstä kiinnijääneet pelaajat ovat tavoitelleet suorituskyvyn ja muiden ominaisuuksien parantamista ollakseen parempia pelaajia (amerikkalaisessa jalkapallossa ja baseballissa), sekä täydentää väitettään toteamalla tällaisen käytöksen kantautuvan amatööripiireihinkin. Tosiasiassa artikkelissa esimerkiksi nostetut pelaajat ovat kaikki käyttäneet Adderallia aivan muista syistä. Chris Davis otti ainetta koska se auttoi häntä jäsentelemään mieltään hektisessä elämäntilanteessä, Haloti Ngata otti sitä ollakseen paremmassa mielentilassa kotioloissa lastensa kanssa, Mike Neal halusi pitää asiansa organisoituna, elämä mukaanlukien ja Tyler Sash otti ainetta aikana, jolloin pelien aika ei ollut lähelläkään (Adderallin vaikutus haihtuu suhteellisen nopeasti, eikä varmasti kestä useita päiviä). Ja esimerkkiä nuoremmille muodostui siitä, että pelaaja menettää miljoonien edestä tuloja, joutuu pitkäksi aikaa pelikieltoon ja/tai tulee pahoitelleeksi asiaa julkisen videotiedotteen muodossa. ESPN ja muut urheiluun keskittyvät mediat ovat varmastikin välittäneet niiden "huonoa esimerkkiä" saavien nuorten tietoon, miten näihin tapauksiin liittyvät tarinat ovat kulkeneet. Eli ainakaan näiden pelaajien osalta ei olisi ollut muodostettavissa väitettä, että "kohta kaikki pelaajat käyttävät aineita ja kaikki douppaavat kilpaa keskenään", mutta silti sellaiseen oli motivaatiota pyrkiä.

Pitääkö ihan aina viedä spekulaatio kilpailu- ja suoritushenkisyyteen?

Tarkasteltaessa n. kymmenen suht suuren yhdysvaltalaisen uutissivuston [1] artikkeleita ja uutisointeja 9 vuoden aikajänteellä (2008 - 2017) ja hakusanalla 'adhd', löydetään läpi näiden vuosien jatkuvasti toistuvaa spekulointia 'älylääkkeiden' käytön syistä ja motivaatioista, jotka siinä ohessa parantavat myös fyysistä suorituskykyä, kilpailu- suoritushenkisyydellä. Ihan niin kuin meillä täällä Suomessakin. Anekdoottiset luonnehdinnat Adderallista tyyliin "It's like drinking 10 cups of coffee all in one sitting over an hour or two; you get really hyped up." (Tamba Bay Times, 2012) ovat omiaan luomaan lukijoille vaikutelmaa sinne tänne tehokkaasti säntäilevästä ihmisestä, joka puhuu nopeasti ja lyyhistyy sitten joskus myöhemmin tuoliinsa, kun ei enää jaksa, mistä on sitten helppo jatkaa toteamalla, että eihän sellainen ole normaalille ihmiselle sopivaa toimintaa (anekdoottisuus tarkoittaa myös sitä, että kyse voi olla epäluotettavasta kerronnasta tai yleistämiseen sopimattomasta yksittäistapauksesta).

Käydessä pikaisesti vilkaisemassa, mitä hakukoneella tavoitettavaa Suomessa on kirjoitettu aiheesta 'älylääke', voi asettaa esiolettamukseksi, että kilpailu- ja suoritushenkisyys tulee varmastikin esille hyvin selvästi, sillä sen voi aistia ennalta. Kauneus & Terveys -lehdessä haastatellut psykiatri ja dosentti osoittivat tämän esiolettamuksen todeksi (päiväyksemättömässä) "Älyä lääkkeillä"-jutussa:

"Asko Niemelän mukaan älylääkkeitä käytetään eniten kilpailu- ja suoritushenkisissä kulttuureissa." (psykiatri jostain)

"Jotain on vialla, kun pyritään täydellisyyteen tai epärealistiseen suoriutumiseen lääkkeiden avulla." (dosentti Itä-Suomen yliopistosta)

Terveempää olisi edes ounastella, että on ihmisiä, joiden tavoitteena tiettyjen "älylääkkeiden" käytössä on uudenlaisen normaalin tai ihan vaan jokapäiväisen mukavan olon tavoittelu eli pikku säätö (eng. tweak). Kun käydään hakemaan hakukoneella lisää juttua samalla hakusanalla, alkaa muodostua vaikutelmaa näkymättömien käsien ohjailuvaikutuksesta: MTV luonnehtii otsikossaan "ihmisten popsivan älylääkkeitä kuin karkkia" (2016), Iltalehdessä "työmyyrät etsivät jaksamista modafiniilistä" (2008), Ylellä "doping hiipii työelämään" (2010) ja Savon Sanomissa "aivodoping yleistyy" (2010). Näistä Yle keksii korostaa vuorokausia valveilla pitävyyttä ja aineen vaikutuksen aikaisia "urotekoja"; Iltalehti keksii korostaa 20-tuntisia työpäiviä ja Lääkelaitoksen ylilääkärin väitettä vaarallisuudesta; MTV, jonka uutinen on itse asiassa STT:n moneen paikkaan levittämä, keksii (yllätys, yllätys) sekin korostaa 12-tuntisia työpäiviä ja lisäksi aineiden hankinnan rikollisuutta Tullin tehokkuuteen keskittyvässä uutisessaan. Savon Sanomissa (2010) on haluttu mainita, että "työelämässä on vaan pakko selviytyä, joten ihminen ottaa herkästi mitä tahansa". Karjalaisesta löytyy STT:n uutinen (2016), jota lienee sijoiteltu monessa muussakin sanomalehdessä muiden juttujen viereen, siinä lähinnä kuivasti ja lyhyesti todeten, että älylääkkeet (nimeä mainitsematta) ovat terveille lumetta ja käyttö vaarallista.

Vertailun vuoksi Oregon Livessä julkaistu tutkimus, jossa Harvardin ja Oxfordin yliopiston tutkijat kävivät läpi 24 tutkimusta 24 viime vuodelta (vuonna 2015) ja päätyivät siihen, että sivuoireet modafiniilissä ovat vakavuudeltaan samaa luokkaa kuin kahvissa, olettaen, ettei käytetä tolkuttoman suuria määriä. UCLA:n kliininen psykiatri, James McGough, joka ei ollut mukana tutkimusryhmässä, kommentoi kognitiivisten stimulanttien vaarallisuutta sanoilla: "they are safe". Pikanttina huomiona sekin, että kun ADHD-lääkkeistä suomalaisissa uutisissa kerrotaan, niistä puhutaan monikossa, mutta kaikki luonnehdinnat niistä liittyvät pelkästään Adderall-lääkkeeseen. Mikä motivaatio suvereenisti toimivalla mediatalolla tai uutistoimistolla olisi tällaiseen vääristelyyn? Ei niin, että tässä olisi tarkoitus todeta, että ADHD-lääkkeitä voi kuka vain käyttää, miten sopivimmaksi katsoo, vaan että yleistämisellä ja pyöristämisellä saadaan samasta asiasta aikaiseksi keskenään täysin vastakkaisia väittämiä ja se ei voi olla hyväksi yleisön kannalta.

Koska tämän asian käsittely vaikuttaa kaartavan ohjailuvaikutukseen, niin kokeilehan muistella Ylen MOT-ohjelman aikoinaan lähettämää haastattelua, jossa valkoiseen lääkärinasuun pukeutunut lääkäri oli laittanut haastattelua varten taskut täyteen valkoisia tabletteja ja ehkä muistat myös sen Ajankohtaisen kakkosen Ekstaasi-illan, jossa studioon roijattu nuoreksi ekstaasikäyttäjäksi luonnehdittu henkilö oli ajatuksenkulultaan niin jumissa, että hänen oli vaikea muodostaa selviä lauseita, mikä teki mukana olleiden asiantuntijoiden kommenteista ekstaasin vaikutuksiin liittyen uskottavia, vaikkei ajatusjumi sinällään ekstaasin käytön tyypillinen oire olekaan. Tällaiset valinnat katsovan yleisön mielipiteiden ohjailuksi ovat useiden henkilön päätöksentekoon pohjautuvia, eivätkä kaikki heistä mitenkään välttämättä ole Ylellä töissä, joten on sopivaa kysyä, kuinka monta kertaa Yle on noudattanut esim. edesmenneen Stakesin tahtoa, mikä taas herättäisi kysymyksen, minkä tahtoa siellä noudatetaan (tai ehkä sielläkin on ollut jonkinlaisia ryhmittymiä).

Olennaisia keskustelun abstraktioiden tasoja ei käydä tarpeeksi tai ollenkaan

Enemmän nykypäivässä kiinni olevaa käsittelytapaa tapailevat Juuso Pekkisen radio-ohjelman jakso "Aivojen suorituskyvyn parantamisesta" (2017) ja Kaarlon Maailma -tv-ohjelman jakso "Aivodoping - mihin ihmismieli kykenee" (2016), joista jälkimmäisessä ei varsinaisesti edes käsitelty ihmismielen kykenevyyttä, vaikka keskustelun sävy sinänsä oli erittäin mukaansavetävä (miinusta liioista LSD-maininnoista).

Journalistien vaikuttaa olevan vaikea käsitellä älylääkeasiaa riittävässä määrin, jos ollenkaan, sellaisella (abstraktion) tasolla, jossa lukija/kuulija/katsoja pystyy oikeasti hahmottamaan, mitkä voivat olla soveltuvia aineiden vaikuttamisen kohteita ja mitä hyötyä minkäkinlaisesta olisi missäkin tilanneyhteydessä. Jan Hurrin vetämiin A2-keskusteluiltoihinhan on aina saatu roijattua mukaan sellaisia ihmisiä, jotka vetävät keskustelun pitkäksi aikaa jollekin lopputulemien kannalta ei-hyvälle tasolle. Eräässä The Independentin jutussa "A new study reveals that certain drugs may make us smarter than we thought" lähestyttiin sitä keskustelun tasoa, joka oikeasti hyödyttäisi lukijaa siinä tarkoituksessa, että hän voisi esittää asiasta mielipiteitä, joilla on oikeasti jotain uutta merkitystä:

"Rarely in life do we spend an entire day using a sole cognitive subdomain — attention, for example," Ruairidh Battleday and Anna-Katharine Brem, researchers at Oxford, told Business Insider in an email during a previous discussion about smart drugs. "Rather, we constantly plan, predict, and problem-solve — all of which involve marshaling subdomains of cognition and integrating their output over varying tasks and difficulties."

"It is in this sense that complex tasks can approximate everyday functioning better than simple," Battleday and Brem said.

Sekä The Independentin jutussa, että myös samoihin aikoihin julkaistussa LA Timesin jutussa "How to give your brain a chemical boost, and whether you should" otettiin molemmissa esimerkiksi tietty shakki-peli -aiheinen tutkimus, jossa päädyttiin siihen, että Ritalin- ja Provigil-lääkkeillä tosiaan saatiin aikaiseksi tiettyjä parannuksia tietynlaisen ajattelun osa-alueella, tietyn osaamistason pelaajilla, mutta toisella ajattelun osa-alueella mentiin hiukan huonompaan. Ehkä hivenen huolestuttavana voi pitää sitä, että muitakin näiden aineiden hyötyjä terveillä ihmisillä osoittavia tutkimuksia olisi tarjolla, mutta molemmat julkaisut päätyivät käyttämään samaa tutkimusta esimerkkinä.

The first thing to know is that cognition draws upon a complex mix of skills. To think well - or better - requires motivation, attention, perseverance and complex reasoning. And it requires several very different memory skills — including recalling words (verbal memory), holding multiple items briefly in the mind (working memory), and envisioning the physical or social context of a past experience (episodic memory). The thinking required in a chess match is, therefore, a fascinating measure of whether a cognitive boost is occurring.

Kummassakaan artikkelissa ei kuitenkaan mainittu sanallakaan esim. aivojen välittäjäainetta dopamiini, joten itselääkityksestä kiinnostuneet eivät täten saaneet niistä suoranaisia vinkkejä. Artikkeliotanta on tässä sinänsä suhteellisen vähäinen, eikä mukaan päätynyt yhtään juttua esim. pokerinpelaajien ADHD-lääkkeiden käytöstä.

Washington Post on vuonna 2015 tuottanut kaavion selityksineen [2], missä "ovelasti" väistellään esittämästä "täysiä väitteitä" eli osoitetaan kyllä nuolella, mikä kohta aivoissa (otsalohko) osallistuu kaikkien eri aivolohkojen väliseen tiedonkulkuun, sekä osoitetaan listamuotoisena selittäen ja nimeten, mitkä signalointireitit ja -verkostot jotenkin ADHD:hen liittyvät, sekä esitetään erillisin kuvioin, kuinka signaali etenee synapsiraossa ja kuinka signaalinkuljettimen takaisinylösottoa estetään, mutta se jää täysin mystiseksi, kuinka väitetty ADHD-lääkkeiden (huom. monikossa) vaikutuskohde (otsalohko) tuottaa parannusta kaikilla muilla osoitetuilla aivojen alueilla. Entä kuinka teoria otsalohkoon vaikuttavuuden merkityksestä sopii yhteen lukuisten erilaisten väittämien kanssa liittyen ADHD-tapausten aivojen erilaisiin erityispiirteisiin, joihin sisältyy mm. aivojen eri osien erikokoisuutta ja jopa DNA:n palasien puutoksia/duplokoitumista? Washington Postin kaavio ei sisällä prosenttilukuja, jotka kertoisivat esim. kuinka monen ADHD-tapauksen kohdalla lääkitys on auttanut erittäin hyvin saati laitettu liitteeksi fMRI-kuvaa, joka esittäisi ADHD-lääkkeiden vaikutuskohteita toiminnallisen magneettikuvauksen avulla, erilaisten ADHD-tapausten kohdalla – tai jopa ns. terveillä ihmisillä.

Kehnojen yleistysten toistuvuus ja omavalintaiset annostelupäätökset

Jos jotain tällaisten aiheiden käsittelystä pitäisi saada karsittua kokonaan pois, niin ne ovat sellaiset yleistykset, jotka alkavat jonkin aineen nimestä, jotka haukkaavat mukaansa joukon muita saman aihepiiriin lääkkeitä ja tekevät kaikkia näitä lääkkeitä koskevia epäloogisia tai vääriä väitteitä, mitä sitten täydennetään ihmeellisillä visioilla kuten "koko kansan muuttumista älylääkkeiden orjaksi". Seuraavaksi kai väitetään, että kaikki B-vitamiinit ovat keskenään jotenkin sama asia? Siis, ovathan useimmat niistä vesiliukoisia ja esiintyvät usein samoissa ruoka-aineissa, mutta ne ovat kemiallisesti varsin erilaisia. Melkeinpä hankala ymmärtää, mikä on se yleisö, jolle viestitään, kun tehdään kummallisia yleistyksiä älylääkkeistä, joissa jo yleistämisen kohde saattaa olla valmiiksi liioiteltu/vääristelevä vai onko tarkoitus lähinnä vain siinä, että "juntataan" vääriä käsityksiä ihmisten mieliin, jotteivät he ala kaipaamaan liiaksi jotain sellaista, joka on skeduloitu tapahtuvaksi vasta esim. 10 vuoden kuluttua? Herkästi tulee mieleen, että poliitikothan tykkäävät vedota sellaisiin tutkimuksiin, jotka on julkistettu ”tavallisen kansan lukemissa lehdissä”.

"Doctors said that misuse of the drugs can cause anxiety, addiction and hallucinations in high doses, but users are convinced that if their colleagues are using them, they need to use them to keep up." (The Independent, "Office workers are using ADHD medication to stay alert at work", 2015).

Sinänsä lääkärit olisivat oikeassa siinä, että omavalintaisten annostelupäätösten tekeminen ei voi pohjautua kovinkaan hyvään käsitykseen mahdollisista interaktioista muiden aineiden kanssa, omasta genomista ja yhteisvaikutukseen esim. ruokavalion / päivittäisen aktiviteetin kanssa, mutta sehän johtuu pitkälti palvelutarjonnan vajeesta? Ja se taasen johtuu keskustelun vajeesta sopivilla abstraktioiden tasoilla. Stimulanttien ja lääkkeiden väärinkäyttöä on olemassa sen vuoksi, että tietoa ja palvelutarjontaa on liian vähän. Väärinkäyttö sanana on vain osa wittgensteiniläistä kielipeliä, missä muina osatekijöinä ovat mm. valvonta ja kontrolli. Yksilön kannalta tuhoisaa on se, kuinka esim. poliisin tietojärjestelmistä voidaan laskea yksittäiset "väärinkäyttökerrat" ja tehdä niistä sitten ennakoivia päätelmiä ko. yksilön tulevaisuudesta (vrt. maksuhäiriömerkintöjen elämää vahingoittava vaikutus).

Sepä olisikin mielenkiintoinen kaksituntinen, missä eduskunnan ministerit ja kansanedustajat keskustelisivat esim. Skypen välityksellä kansalaisten kanssa siitä, milloin esim. pikku kemiallinen säätö oman työsuorituksen omaehtoiseksi parantamiseksi on ok ja miten lääkärikunta ja palveluntarjoajat (elimistön toiminnan monitorointi) saadaan myötämieliseksi tällaisille kokeiluille (vrt. kielletään kaikki). Tosin, jos tarkastellaan vaikkapa Examine.comin Human Effect Matrixia suomalaisille tutulle kahville (https://examine.com/supplements/caffeine/), niin onhan siinäkin jo yli kolmekymmentä arkikielistä sanaa vaikutuksen kohteita osoittamassa, mihin sitten erilaiset aivojen reseptorit lisäksi (adosiinireseptoreista alkaen) eli eihän aivotoimintaan vaikuttavista aineista ihan nopealla aikataululla pysty kovin kattavasti keskustelemaan missään asiayhteydessä. Huomioitakoon, että mainitussa Kaarlen Maailma -tv-ohjelmassa haastatellut A-klinikkasäätiön johtava ylilääkäri Kaarlo Simojoki ja Helsingin Yliopiston farmakologian professori Esa Korpi eivät sinänsä vaikuttaneet ollenkaan "kielletään kaikki"-tyyppisiltä ihmisiltä, joten se voi tarjota jonkinlaista vihjettä siitä, millä sävyllä näistä asioista voisi keskustella, vaikkei varsinainen asia niin hyvin tullutkaan käsitellyksi.

Otetun aineen toimintaan vaikuttavat lukuisat, mainitsemattomaksi jäävät seikat

Eräs muu asia, mikä älylääkkeistä, jonkalaisiksi ehkä vasta joskus myöhemmin julkaistavia voidaan paremmin kutsua, keskusteltaessa on pielessä, on se, että juuri missään (vastaanotot ja uutisointi) ei oteta huomioon elimistöä kokonaisuutena, vaan looginen ajatuksenkulku menee jotakuinkin niin, että "ihminen ottaa lääkettä ja sitten jotain tapahtuu tai ei tapahdu". Todellisuudessa ruokavalio, konteksti, mieliala, liikunnallinen aktiviteetti ym. ovat erittäin olennaisessa asemassa tavoitellun vaikutuksen toimivuuden kannalta. Siinäpä lisää mietittävää erilaisille palveluntarjoajille.

Tämän tekstin kirjoittaja noudattaa säntillisesti itse kehitettyä ruokavaliota, käy harkitussa määrin päivittäin lenkkeilemässä, venytteli tekstiä kirjoittaessa yhden kerran, otti aamulla itsearvioidun määrän dopamiiniaineenvaihduntaan vaikuttavaa teaniinia, eikä suosittele ottamaan useita aineita kerrallaan normaalien ravintolisien lisäksi.