Semistantardoitua kaavaketta käyttäen voidaan tuottaa erilaista varmuutta jonkun sopivuudesta johonkin diagnoosiin kuin luonnehtia osuvasti jostain ihmisestä, mitä hän on itse mieltä omasta sopivuudestaan, mutta on syitä, miksi haluttaisiin ymmärtää mahdollisimman eksaktisti, taannehtivasti, eteenpäin katsovasti ja ajantasaisesti kuinka jonkun ihmisen käsitys omasta sairauden tai oireilun kuvastaan muotoutuu ajan kuluessa. Tyypillinen syy tälle olisi pyrkimys tuottaa huomaamatonta tai melko huomaamatonta ohjailuvaikutusta, johon liittyvän tietokonesimulaation olisi suotavaa vastata sitä, mitä tulee tapahtumaan ja miten jokin kehityskulku etenee.

Miksi?

Syy tai tarkoitus voidaan jaotella useampaan eri variaatioon, joista eräässä on tarkoituksena saada kohdeyksilö luulemaan olevansa sen verran sopivaa ainesta jonkin diagnoosin piiriin kuuluvaksi, että joku tavattu asiantuntija voi vetää hänet "syvemmälle suohon". Eräässä tällaisen mahdollisuuden sisältävässä skenaariossa tämä asiantuntija, luuloihin vaikuttavien joukot ja lääketieteellisten paradigmojen puoltajat (esim. potilaiden hoitovirhereklamaatioihin vastaajat ja potilasasiahenkilöt) jakavat keskenään heidän omaa maailmankuvaansa fundamentaalisesti ohjastavuutta eli he pitäisivät normaalina tavoitetilana, että jotkut ihmisistä ovat epämukavassa asemassa ja muilla menee ok. Voisi myös olla, etteivät he vielä olisi saaneet toimintaansa sellaista sujuvuutta, että paremmin pärjäävien ihmisten joukoista voitaisiin toimivaksi havaittuja "psykologisia metodeja" ja muita ohjausvaikutuksia käyttäen siirrättää "ylimääräisiä" ihmisiä epämukavamman elämän piiriin automatisoidun oloisesti, jolloin kyse olisi jonkinlaisessa harjoittelu- tai kokeilumoodissa olemisesta.

Vaihtoehtoinen syy tai tarkoitus olisi sellainen, missä pyritään saamaan kohdeyksilö tuntemaan sen verran tietynlaista oireilua, ettei hän itse koe riittävää tarvetta lähteä tutkittavaksi, mutta silti kanssaihmiset erilaisissa tilanneyhteyksissä kokevat hänen olevan johonkin popularisoituun diagnoosiin sopiva. Tällöin perimmäisenä tai alkuvaiheen tavoitteena vaikuttamiselle voisi olla esim. maineen pilaaminen, ennakkoluulojen luominen, tulkinnan kohteen tarjoaminen muille kuin varsinaisille vaikuttajille tai ajanpeluu kohdehenkilön ajatuksenkulkujen ja käytöksen juurruttamiseksi hänen taipumuksiinsa, sekä siinä samalla vakavammanlaista oireilua kohti vievyys, mistä eteenpäin ihmisten suhtautuminen voisi olla kohtalokasta hyvän elämän viettämisen kannalta.

Lääketieteen paradigmaisuus ja sen vajeet

Lääketieteen paradigmaisuus ilmentyy olennaisesti erilaisissa luokitteluissa, joista psykiatrinen sairausluokittelu on eräs eniten polemiikkiä tuottanut, sillä jos esitettäisiin kysymys "kattavatko erilaiset diagnoosit kaikki mahdolliset mielen oireilut", on vastaus siihen tietenkin, että "ei tietenkään", sillä ne ovat vain eri tahojen yhdessä tuottamia kuvauksia, määritelmien sumeuden ollessa se, mikä saa ne tuntumaan laajalti ulottuvaiselta. Todellisuudessa, kun kyse on ihmisen psyykeellä ja elimistön toiminnalla kokeilemisesta, yhdistettynä erilaisissa tilanteissa toimimisen kirjoon ja lukuisiin mahdollisiin ajattelun kulkuihin, voidaan keinotekoisesti aiheuttaa monenlaista oireilua, joka vaikuttaa merkittävästi kohdeyksilön elämään, ajatteluun ym. ilman, että diagnooseihin sopivuuden kriteerit tulisivat lähellekään täyttyneeksi. Tätä voi olla vaikea hahmottaa diagnoosien lukuisuuden vuoksi ja epäileminenkin voi tuntua jotenkin väärältä, koska niiden oikeellisuutta ja validiutta on niin paljon puollettu mediassa ja niitä on epäsuorasti hyväksytty käytettäväksi erilaisissa virallisissa päätöksenteoissa, mutta ei silti olisi kovin epätarkkaa todeta niiden olevan lähestulkoon feikkiä, epätotta.

ADHD on eräs niistä diagnooseista, joka ei ole sillä tapaa yksiselitteinen, että sen avulla voitaisiin haalia koko ihmispopulaatiosta tarkasteltavaksi keskenään yhteneväisesti oireilevien ihmisten joukkoja, jonka jäsenet sopisivat siihen täydellisesti ilman, että tutkimusprosessi jättäisi erehtymisen varaa tai epävarmoja tapauksia pois, eikä täten muodostunut diagnosoitujen joukko menisi oirekuvallisesti muiden diagnoosien kanssa päällekkäin. Lisäksi, somaattisen eli elimistön muun oireilun määrittäminen liitännäissairaudeksi, olennaisen vaikuttimen sijaan, antaa ymmärtää, että olisi kategorisoitavissa niin, että on erikseen psykiatrialla, neurologialla ja neuropsykologialla käsiteltävät mielen/aivojen sairaudet ja sitten ne muut, eikä mitään muuta näiden lisäksi. Todellisuudessa erilaisissa ihmisten toimintaan vaikuttavissa kokeilussa on mukana esim. mielen oireiluja ja hetkellistä metabolista oireilevuutta (imu- ja verisuonistossa kiertävä aines, hormonaalinen signalointi, entsymaattiset reaktiot ym.), sekä mahdollisesti pysyväluonteisempana tekijänä jonkin elimen kuten hippokampuksen vaurioituminen stressin vuoksi, mutta mikään semistandardoitu kaavake ei tavoittaisi oirekuvauksien ruksauksien perusteella sitä, mitä elimistössä tapahtuu ja mikä on elimistön tila milläkin ajan hetkellä.