Paikallistason työllistämispalveluiden kehittämättä jättämistä

Ideaalisti toimiessaan TE-toimistot sidosryhmineen kehittäisivät toimintaansa ei pelkästään syklisesti iteroiden, vaan asiakkaan ja työelämän parhaaksi pyrkimisessään jatkuvasti huomioita ja käytäntömuutoksia tehden, sekä kommunikoiden esim. hyvinvointialueen suuntaan, miten sen pitäisi toimintaansa kehittää. Kun TE-toimiston asiakas siirtyy työvoiman palvelukeskuksen asiakkaaksi, voisi olettaa, että keskuksen nimessä esiintyvä sana "palvelu" ja lupaukset tiimityöskentelystä asiakkaan hyväksi sen verkkosivuilla, tarkoittaa palvelua asiakkaan hyväksi. Tällaisen palvelun toimivuus ja halukkuus tarjota palvelua eivät kuitenkaan ole sitä laatua tai tasoa, jota valveutunut ja omatoimisuuteen kykenevä asiakas kokisi perustelluksi vaatia.

Useita vuosia toiminnassa oltuaan ei pitäisi voida käyttää edes sitä selityksenä, että tällaisia palveluja suunniteltaessa ei ole tultu ottaneeksi huomioon miten monivivahteisia, sekä kuinka moneen liittyviä ja vaikuttavia asioita palvelukeskuksen asiakkaalla voi olla hänen työttömyysasioitansa hankaloittamassa, vaan pitäisi olla palvelukeskuksen ja paikallisen TE-keskuksen johtohenkilöiden tehtävänä kartoittaa puutteita toiminnassa. Koska monelta osin tällaiseen ei ole ryhdytty tai ainakaan palvelun toimivuus ei asiakkaan pyyntöjen ja vaatimusten suhteen ole muuttunut mitenkään, voi tältä pohjalta ounastella, että on alunperinkin hyväksytty tietynlainen biasoituneisuus eli ensisijaisesti edistetään työllistämispolitiikan toimivuutta ja vain hyvin vastahakoisesti käydään edesauttamaan esim. asiakkaan terveyden tutkituttamista tarkasti.

Terveysongelmat ja niiden johdannaiset ehkä helpostikin ratkaistavissa, jos vain hyvinvointialueen asiantuntijoilla riittää viitsivyyttä, osaamista ja tavoitettavuutta, sekä heitä yleensäkin hyödynnetään tai voidaan hyödyntää

Työllistymissuunnitelmia tehdään, jotain vähäistä terveyteen liittyvää tutkimusta käydään läpi, mutta ei siinä montaa kertaa tarvitse tavata, kun asiakas päätyy sen ihmetyksen äärelle, että mitä hyötyä sellaisesta hänelle edes on, jos hänen ongelmiensa ratkaiseminen vaatii joiltain osin nyanssitason mietintää ja erilaisempien terveysalan asiantuntijoiden hyödyntämistä. Moisista saatetaan käydä keskustelua tapaamisissa, mutta joista ei kuitenkaan käytännössä mitään päädy juuri mitenkään huomioonotetuksi. Tällaisen ei välttämättä tarvitse tarkoittaa sitä, että asiakas on "oikeasti moniongelmainen" ja "tarvitsee monialaisesti apua", vaan voisi hyvinkin riittää, että edes yksi soveltuva asiantuntija tekee riittävän hyvän tilannearvion, josta johdettu kokeilu tai tutkimus päädyttää ymmärryksen äärelle, jolla voidaan ratkaista useita ongelmia kunhan vain jonkin aikaa noudatetaan jotain toimintakaavaa.

Entiset sairaanhoitopiirit ovat aina pyrkineet jotenkin korostamaan, että ne ovat "peruspalveluiden" tuottajia, mutta uudemmat hyvinvointialueet taasen ovat ainakin joidenkin sellaisten osalta kokeneet olevan aika ajatella hyvinvointialueen olevan merkittävä elinvoimatekijä maakuntatasolla ja niissä halutaan muutenkin olla yhteistyössä muidenkin kuin "pelkkien yhdistysten" ja muiden välttämättömyyksien kanssa, joten tällaisen voisi kuvitella vaikuttavan mahdollisuuksiin, joita työvoiman palvelukeskuksella olisi käytettävissä. Tällainen voi kuitenkin jäädä pelkäksi asiakkaan omaksi haihatteluksi.

Työvoiman palvelukeskuksen palvelu tai ehkä pikemminkin velvoite sisältää terveydenhoitajan haastattelun ja jonkinlaisen keskustelun lääkärin kanssa, mistä sitten olevinaan saadaan jotain hyötyä työvoimavirkailijasta ja sosiaaliohjaajasta muodostuvalle työparille, mutta kun käytetty terveydenhoitaja vaihtuu usein, on käytännössä aina tavoittamattomissa ja lääkärin kanssa läpikäyty keskustelu ei tämän työparinkaan mielestä ole sellaista laatua, että siitä olisi heille hyötyä, anniksi jää paljolti sama, mistä oli keskusteltu jo entuudestaan tämän työparin kanssa. Myöhemmin työvoimavirkailija toki tilanteen mukaan kieltää tai myötäilee, että lääkärin tekemä haastattelu oli ollut jokseenkin hyödytön. Velvoitteellisena nämä terveydenhoitajan ja lääkärin kanssa asioimiset joutunee siinä mielessä ottamaan, että ei niitä edes käytetty kuin vasta kauan asiakkuuden alkamisen jälkeen, jolloin niiden käyttö oli laatua "näin tehdään ja pulinat pois". Sinänsä tuolloin kohdattu terveydenhoitaja ja kerran muun tiiminkin kanssa samaan aikaan paikalla ollessa oli mukavaa juttuseuraa, mutta myöhemmin terveydenhoitajan käytettävyys häslättiin vaihtelemalla terveydenhoitajaa useampaan kertaan, eikä sellainen rooli vaikuttanut olevan enää missään yhteydessä siihen, mitä työvoimavirkailija ja sosiaaliohjaaja tekivät saati, että asiakas itse olisi voinut jotenkin hyödyntää hänenlaistaan. Aivan päätöntä.

Mutta eihän heillä tietenkään riitä viitsivyyttä, osaamista ja tavoitettavuutta

Jos käy työllistymisperusteisesti eli velvoitteellisesti psykiatrilla sen ainoan harvan ei-omavalinteisen kerran, voi siinä samalla tiedustella mahdollisuudesta käydä esim. ravitsemusterapeutilla, jolloin sellaiselle voi saada lähetteen. Ensisijaisesti ilmeisesti hyvinvointialueen terveyspalveluita käyttäen, mutta onpa kertaalleen ollut ostopalvelunkin käyttöä juurikin ravitsemusterapeuttien käyttöön liittyen. Joku harvoin työllistymissuunnitelman tekoon mukaan kutsuttu hyvinvointialueen työntekijä (työkykykoordinaattori) lupasi sumplia psykologin ajan käytettäväksi sen vuoksi, että sellaisen hyödystä on asiakas itse kokenut voivan olla hyötyä, mutta ei tällainenkaan johda mihinkään erityisempiin hyötyihin, sillä tavattu psykologi ilmaiseekin jo tapaamisen alkajaisiksi, että ei hän oikeastaan edes koe olevansa sopiva henkilö niin hienostuneisiin kysymyksiin vastaamaan, koska on tyypillisesti aivan muiden aiheiden parissa työskentelevä, mutta että hän voi kyllä kuunnelle, minkälaista asiakkaalla on sanottavanaan. Työkykykoordinaattorin potilaskertomukseen kirjoittelemien selostusten jäljiltä oli syytä tehdä tiedonkorjaamisvaatimusta, mutta vastuuylilääkäri kieltäytyi moisesta käytännössä perusteluitta, joten vääristelevyydet hänelle työllistymissuunnitelmaa tehdessä kerrotusta jäivät potilastietoihin vaikeuttamaan vaikutelmien muodostamista.

Käytännössä asiakkaan on kovin helppo "ylittää" se tottuneisuus, minkä puitteissa sellaiset asiantuntijat kuin ravitsemusterapeutti, psykologi ja psykiatri ovat pääsääntöisesti viettäneet aikansa työtehtäviään hoitaessaan, mikä johtuu tietysti paljolti siitä, että asiakas on ehtinyt opetuttaa itseään ymmärtämään monenlaista ja keskustelee näistä aiheista luontevasti ja loogisesti, sekä haluaa päästä keskustelussa "syvemmälle". Ongelmana on kuitenkin myös joidenkin asiantuntijoiden jonkinlainen haluttomuus käydä keskustelua sellaisella tasolla, missä puhutaan liian spesifisesti siitä, minkälainen ihminen on oliona ja miten ihminen oliona toimii. Täten, jos joku erityisasiantuntija tai vaikka sairaanhoitaja kokee hyvältä kuulostavaksi ehdottaa, että menisi tapaamaan hyvinvointialueen psykiatria, koska "hän varmasti osaa vastata tällaisiin kysymyksiin", niin eihän tämä joku psykiatri sitten kuitenkaan mihinkään erityisen haastavaan kysymykseen viitsi käydä edes vastausta miettimään, vaan alkaa ns. "kiemurrella" eli johdatella keskustelua johonkin toiseen aiheeseen tai muuten vain terminoi keskusteltavuuden mahdollisuuden. Psykiatrejakin on toki erilaisia ja joidenkin kanssa ns. juttu luistaa, mutta toisaalta jotkut toiset voisi heittää rotkoon.

Työvoiman palvelukeskuksen näkökulmasta "riittävyys" terveyden tutkimisissa tarkoittaa sitä, että sen intressi tutkituttaa lisää on lopussa, mutta asiakas voi silti omatoimisesti tavata hyvinvointialueen asiantuntijoita ja käyttää sen palveluita. Onhan sellaisesta sentään se hyöty, että siitä saa ikään kuin kehuja, koska on itse käynyt selvityttämässä jotain tai ainakin jotenkin edistänyt "asioitaan", minkä voi sitten ehkä kirjata työllistymissuunnitelmaankin. Tosin, näitä näennäisiä kehuja, jotka kohdistuvat ehkä enemmänkin näennäisen työllistämisprosessin näennäiseen edistämiseen saa vasta sitten työllistymissuunnitelmaa tehdessä, koska sähköpostitse yhteyttä ottamalla saa jollain viiveellä muistutuksen, että "sähköposti ei ole turvallinen välinen asiakkaan asioista viestimiseen", vaikka työllistymissuunnitelmaa edellisellä kerralla tehdessä olisikin sanottu, että "sähköpostitsekin voi ottaa yhteyttä, jos jotain tulee [mieleen]".

Työvoimavirkailija käyttäytyi kuin jonkinlaisten toisaalta annettujen hypoteesien koetteluun suostuvaiselta ollessaan erityisen ärsyttävä ja jankuttava

Asiakkaan kannalta on jotenkin epätodellista ellei suorastaan ihmeellistä, kuinka työvoimavirkailija saattaa toisinaan ottaa puheeksi työttömyyspäivien määrän ja toteilee jotain sellaista kuin "jotain [tälle tilanteelle] pitäisi tehdä", vaikka on hyvin tietoinen siitä, että käytetyt terveydenhuollon asiantuntijat eivät ole kyenneet antamaan heille riittävää ainesta tehdä päätelmiä. Asiakas on täten se, jota mieluummin syyllistetään, kun vaihtoehtona olisi myöntää hyvinvointialueen ja palvelukeskuksen heikkolaatuinen toimivuus. Ongelmallisuutta ellei jopa absurdiutta lisää se, että potilaskertomuksissa on paljon täysin vääriä vaikutelmia antavia, suoranaisia valheita ym. höpöjä, joten se tieto, mitä harvoin edes mainittu terveydenhoitaja on ehkä joskus pitkähkö aika sitten ottanut selville potilastiedoista, on sitten se tieto, jonka perusteella työvoimavirkailija toimii. Tai siis tavallaan, hän kun saattaa ottaa keskusteluissa puheeksi kahdeksen tapaamiskertaa peräkkäin tietyn saman ikään kuin kesken jääneen asian ikään kuin merkittävänä huomiona, lausuen sen joka kerta suunnilleen samalla äänensävyllä, jota käytetään silloin, kun yritetään antaa vaikutelma ystävällisestä suhtautumistavasta. Sitten tämä ikään kuin vielä mietinnässä oleva asia kirjataan työllistymissuunnitelmaa taas uudestaan käyttäen sen teksteissä muutenkin pitkälti samoja tekstejä kuin edellisinäkin kertoina.

Työllistymissuunnitelmien teossa ei yleensä ole ns. kireä tunnelma, mutta on ollut eräs kerta, jolloin työvoimavirkailija yltyi johonkin sellaiseen, missä hänestä jäi vaikutelma jonkinlaisen epävirallisen ohjeen noudattajana ja missä hän koetteli jonkin toisaalta annetun hypoteesin toimivuutta. Hän tuli tuolloin luonnehtineeksi yhteiskunnan olevan niin julma nykyään, että heillä työvoimavirkailijoina ei ole muuta mahdollisuutta kuin toimia yhteiskunnan rattaiden pyörittäjänä tjs. ja että tämän vuoksi "nyt on pakko löytää jonkin työpaikka", oli se sitten kuntouttava työkokeilu tjm. Kun kyselee mitä voi sellainen tarkoittaa käytännössä, jos ei itse saa työnantajilta sopivan myöntäviä vastauksia, kommentoidaan, että sitten kyseeseen voi tulla jokin sopimustyö esim. hyvinvointialueen palveluksessa eli käytännössä jonkinlaista vähäarvostettua fyysistä tekemistä. Tunnelman tilanteessa synkistyttyä, työvoimavirkailija nakkelee, huolimatta erillisestä pyynnöstä olla jankuttamatta samasta asiasta, kommentteja työttömyysajan pitkittymisestä, työttömyyspäivien määrästä, kuntoutuksesta, kuntoutuspalveluista ym., eikä laajenna keskustelua siihen perusongelmaan, että hyvinvointialueen asiantuntijat eivät vain ole riittävän hyviä työssään tai jonkinaiheisia asiantuntijoita ei ole saatavilla. Muuttamisestakin totesi kuin ärsyttämisestään pitävänä, että "senkus muutat pois [sieltä nykyisestä asunnossa, missä koet häirintää], onhan Suomi vapaa maa ja voit muuttaa, jos haluat", vaikka monesti ollut puhetta muuttamisen riskeistä, lenkkeilymaastojen läheisyyden merkityksestä ym.

Juuri nämä tahallisen ärsyttämisen kerrat ovat sellaisia, joilla vaikutetaan harjoiteltavan esim. sitä ajanjaksoa varten, jolloin politiikan puolella vallassa ovat tahot, joilla on humaanimmin ajattelevia ihmisiä enemmän tottuneisuutta runnoa päätöksiä menemään vailla erityisempää kiinnostusta sille, miten se koetaan (suunnilleen) tietyn kansaosan keskuudessa. Toisaalta, TE-toimistoilla ja työvoiman palvelukeskuksella on perinteistä ottaa ulkopuolisilta tahoilta vastaan ehdotuksia, miten toimia tietyn asiakkaan kanssa, joten muitakin selittäviä tekijöitä varmastikin olisi.

Samaisen työvoimavirkailijan erään kerran lausahdus siitä, että "terveyttä on jo tutkittu paljon", oli kuin jonkinlainen välttämättömyys, jotta hän saattoi hetkeä myöhemmin mainita silläkin kertaa kuntouttavasta työtoiminnasta, vaikka sellaiselle pitäisi olla määritettävissä alkutila, välitavoitteet ja käsitys sen toimivuudesta. Toteamukset siitä, että "terveyden hyvälaatuinen tutkiminen" ei voi tarkoittaa sitä, että kohdatut asiantuntijat lasketaan absoluuttisina määrinä jättäen huomioimatta niiden ajoittumisen useilla eri vuosille, eivät saaneet häntä poikkeamaan valitulta selittämisen linjalta. On myös aivan älytöntä tehdä viittailuja terveyden tutkimisiin ikään kuin kohdatut asiantuntijat olisivat olleet jotenkin ideaaleja suhteessa jonkinlaisiin ihanteisiin tai luuloihin eli ikään kuin lääkäri ollessaan lääkäri kykenee kaikkeen, mihin lääkärin voi kuvitella kykynevän. Asiakas itse on jo moneen kertaan tunnistanut, kuinka hänen olotilansa normalisoituvat muutamassa päivässä, jos olosuhteet, vaikuttimet ja elinympäristö ovat kelpoisia, joten siinäkin mielessä edes sanan kuntoutus käyttäminen on jollain tapaa höperöintiä, mutta toisaalta myös kiusantekoa.

Kokonaiskäsitys asiakkaasta vain leikitellyn koherenttia, eikä pelkästään nyanssivajeista ja miten ihmeessä terveydenhoitajaa hyödynnetään niin vähän?

Kokonaiskäsitystä asiakkaasta ei työvoiman palveluksessa oikeastaan kukaan pitänyt yllä, vaikka keskusteluissa työvoimavirkailija ja sosiaaliohjaaja tulivat toki suurinpiirtein muistaneeksi, mitä on aiemmin keskusteltu. Kokonaiskäsitys asiakkaasta on heille näennäisen koherentti, sillä esim. univaikeuksien olemassa olevuus toki noteerattiin ja sen merkityksestä voitiin keskustella siten, että asiakas itsekin saattoi tunnistaa, että he ymmärtävät miten sellainen vaikuttaa ja voi vaikuttaa erilaisissa tilanteissa, mutta se on kuitenkin eräs asia, joka ei ole tullut erityisemmin selvitellyksi mm. siitä syystä, että hyvinvointialueella ei osata koordinoida mietittävän käsittelyä eri asiantuntijoiden mietittäväksi tai sitten asiantuntija itsekin sanoo, että "hänellä ei taida olla enempää tiedollista annettavaa".

Pikanttina seikkana voisi mainita, kuinka palvelukeskuksen johtajan (tittelillä palvelupäällikkö sähköpostiviesteissä, aiemmin jossainpäin palvelukeskusta myös joku muu henkilö johtaja-tittelillä) saattoi eräässä lähitapaamisessa mukana ollessa sekoittaa hetken aikaa luuloon, että "hänkö on se sosiaaliohjaaja", sillä varsinainen sosiaaliohjaaja otti tilanteen ns. haltuun heti alkuunsa, puhuen paljon ja ollen hyvin vuorovaikutteinen, jolloin hänestä jäi vaikutelma, että "hän lienee se johtaja/palvelupäällikkö". Sosiaaliohjaaja oli tulloin vasta äskettäin vaihtunut, joten häntä ei vielä ollut kertaakaan aiemmin tavannut. Palvelupäällikkö kuitenkin pitäytyi henkilönä, joka tunnin pituisen keskustelutuokion aikana oli lähes koko ajan hiljaa ja joka jotain kysyessään kysyi jotain hyvin simppeliä. Alunperin juuri hän oli ehdottanut, että otettaisiin jopa viiden henkilön keskustelu, missä olisi paikalla terveydenhoitaja ja toimintayksikön esimies (nainen), mutta se tuntui jotenkin aivan älyttömältä suhteessa siihen, miten ennenkin monenlainen tärkeä seikka keskustellussa esiin tulleista asioista on sitten kuitenkin jäänyt vaille hyvälaatuista myöhempää yhteistä mietintää.

Hämmentävää työvoiman palvelukeskuksen toiminnassa on sekin, miten siellä hyödynnetään terveydenhoitajaa ts. asiakkaalle ei ole ollenkaan selvää, onko hän sillä tapaa osa tiimiä, jonka kanssa asiakas asioi, että hänen käsityksensä asiakkaasta päivittyy ajoittain vai onko hän enimmäkseen potilastietojärjestelmään pääsyn vuoksi toisinaan käytetty ja muutoin ns. ihan pihalla asiakkaan asioista. Jälkimmäinen kuulostaa todennäköisemmältä, sillä suorat yhteydenotot terveydenhoitajaan eivät useimmiten saa edes lyhyinä kysymyksinä minkäänlaista vastausta aikaan ja kukaan muukaan ei kerro, mikä hänen roolinsa tarkemmin ottaen onkaan.

Kenenkään tavatun sosiaaliohjaajan erityistietämystä ei sinänsä oikeastaan koskaan ole ollut tarpeen koetella, koska hänenlaiselleen kenties ominta alaa olevuuksia ei suuremmin tarvitse käsitellä, mutta merkillepantavaa on ollut se, kuinka monet heistä ovat olleet hyvin puheliaita, mutta jotkut heistä ovat kuin kokeeksi asiakkaalle joksikin aikaa vaihdettuja, sillä eräiden ajatustensa yhteenkytkeytymättömyys eri puheenvuoroillaan yhdessä vaisun puheäänen kanssa antoi melko pian jo ensitapaamisen aikana vaikutelman, että "tämä ei taida pärjätä tässä työssä" ja että "tästä ei taida olla itselle mitään hyötyä" ja että "tämän kanssa on vaikea keskustella luontevasti". Jos tuolloin tapaamisessa oli mukana työvoimavirkailija, joka hänkin puhui vähän ja melko hiljaa, saattoi tulla jo vähän ikäväkin sellaisia paljon enemmän puhuvia sosiaaliohjaajia. Spekulaatioissa on ollut mukana se mahdollisuus, että vaisua sosiaaliohjaajaa on käytetty jonkinlaiseen asiakkaan koettelemiseen yhteen tai useampaan hypoteesiin perustuen kuten on päätetty koetella asiakkaalla mm. ärsyttämistä ja analysoitu sitten sellaisen teon vaikutuksia. Arvioita siitä, keiden intressejä erilaiset hypoteesien koettelemiset hyödyttäisivät, on avattu tarkemmin muissa kirjoituksissa.

Sitten ne kaikki asiakkaan asioita käsittelevät vaihtuivat taas

Kun kaikkien asiakkaan asioita käsittelevien kerrottiin sähköpostitse vaihtuvan, ei mainittu ollenkaan, että virastotalon uudistustöiden vuoksi työvoiman palvelukeskus toimii väistötiloissa ja että kaikilla ei välttämättä ole vielä tuolloin omia työhuoneita, joten kommunikointi täytyy tapahtua toisin ja tämän kommunikoinnin muodoksi oli annettu ainoastaan Teams-tyyppinen sellainen. Monesti univaikeuksisena ja paljon kaavioita/kuvioita selityksissään käyttävälle sellainen tuntui suurelta muutokselta lähitapaamisien erilaisempiin viestimisen mahdollisuuksiin nähden. Kun otti erikseen yhteyttä seuraavaan työvoimavirkailijaan saatiin sovittua vaihtoehdoksi neuvottelupuhelu-tyyppinen ja käytäisiin sitten asioita toisella tapaa läpi myöhemmässä vaiheessa, kun työhuoneiden käytettävyys olisi selvempää. Vaihtoehtoisista toimintatavoista ei mainittu mitään alkuperäisessä sähköpostitiedoksiannossa (palvelupäällikön lähettämä), mutta siinä erikseen "motkotettiin" sähköpostiviestinnän vääryydestä asiakkaan asioiden käsittelyssä ja annettiin vain puhelinnumerot seuraavalle työvoimavirkailijalle ja sosiaaliohjaajalle, joille voi soittaa ajanvarauksen siirtämisen tarkoituksessa.

Tarkennusta sähköpostise pyytävään kysymykseen ei vastattu, joten ensi alkuun vaikutelma oli, että siitä eteenpäin kaikenlainen sähköpostiviestintä työvoiman palvelukeskuksen suuntaan on lähes kielletty ja että asioita käsitellään vain työllistymissuunnitelmaa tehdessä ja sekin tehdään Teams-tyyppisesti. Tätä seurasi miete siitä, että toimintaa oli päätetty tehdä sellaiseksi, että asiakkaan asioiden käsittelijä saattaisi jatkossa vaihtua "ihan milloin vain" ja että lähitapaamisen tyyyppistä tutustuttavuutta ei enää harrastettaisi, jolloin ns. poikkiaiheelliset, nyanssipitoiset asiakkaat jäisivät vailla suurempaa huomiota. Puhelimitse suoritettu esitiedustelu viimeisimmältä asioita käsittelevältä työvoimavirkailijalta sentään selvitti sen verran, etteivät he vielä he itsekään tiennyt missä työhuoneissa tulisivat virastotalon uudistuksen tietyn vaiheen jälkeen toimimaan. Saatiin myös sovittua, että käydään asioita ensitapaamisen hengessä läpi konferenssipuheluna Teamsin sijaan, mikä tulikin osoittautuneeksi hyvin toimivaksi, eivätkä uudet asioiden käsittelijät vaikuttaneet edes kovin kamalilta, mutta eri tulokulmat asioihin saisivat varmaan aikaan jonkinlaista kiistaa tms. sitten jossain vaiheessa.

Tiedon siirrettävyydestä virkailijalta toiselle on syytä esittää epäilyjä

Eräässä aiemmassa vaiheessa on tullut joutessaan kysyttyä tiedon siirtyvyydestä ja siirrettävyydestä, sillä olettamana oli, että jossain vaiheessa tietty jo pidemmän aikaa ollut sosiaaliohjaa tulisi varmaankin vaihtumaan.

Asiakas: Mehän olemme jo suht paljon keskustelleet siitä, minkälaista sellaista häirintää ja/tai häiritsevyyttä esiintyy, jolla on jotain merkittävää vaikutusta erinäisiin asioihin kuten työnhakemiseen, unenlaatuun ym. Mutta mitenkäs, jos joku kerta asioitani käsittelee joku aivan muu henkilö? Ehkei just heti, mutta vaikkapa pidemmän ajan kuluttua, kun sinäkin olet kenties siirtynyt muihin tehtäviin tjs. Tai ehkä itse olen jo silloin asuja jossain toisessa kaupungissa. Kun tällainen myöhempi virkailija pläräilee minusta ylöskirjattuja tietoja, niin mikähän mahtaa jäädä hänen vaikutelmakseen minusta, työttömyyteeni vaikuttaneista syistä ja vaikkapa siitä, mikä on ollut perusteluna jonkin asiantuntijan käyttämisen ehdotuksessa?

Asiakas: Jollakin tavoinhan tiedon täytyisi siirtyä mahdolliselle uudelle asioiden käsittelijälle ja helpoiten tämä tapahtuu lukuoikeuksien antamisella ja sähköpostien kopioimisella, mutta onko tämä riittävää sillä tapaa, että voisit olettaa minunkin voivan todeta, että "nuo riittää aivan vallan mainiosti"? Ja ne sähköpostitkin saattavat helposti jäädä kopioimatta, koska niitähän pitäisi erikseen lukaista läpi, jotta tietää, onko niissä mitään eteenpäin lähetettävää. Eli käytännössä minua kuvastava tieto saattaisi myöhemmän virkailijan näkökulmasta olla pelkästään teidän minusta kirjoittamaanne tietoon, työhistoriaani ja tiettyihin perustietoihin perustuvaa.

Sosiaaliohjaaja: tarkoituksena on tosiaan ensisijaisesti se, että me saamme yhteistyössä vietyä asioita eteenpäin ja virkailijoiden vaihtumiselta vältytään. Tietojärjestelmissä on toki tieto kirjattuna, eli kun saamme terveysasioita/työ- ja toimintakyvyn selvittämiseen liittyen eteenpäin, niin ne tiedot löytyvät terveydenhuollon tietojärjestelmästä täsmällisesti. Ja siinä tapauksessa jos sattuisit muuttamaan toiselle paikkakunnalle, niin olisi hyvä tehdä suostumuksellasi yhteistyötä uuden virkailijan kanssa. Tavoitteena on aina se, että olemassa olevaa tietoa hyödyntäen päästään etenemään asioissa. Mutta toki olennainen merkitys on asiakkaan ja virkailijan välisellä luottamuksella, joka rakentuu tapaamisten ja yhteistyön myötä.

Kävi työvoimapalveluiden käyttäjänä ja heidän käyttöönsä tuottamassa terveystietoa omaehtoisesti tai jonkinlaisesta velvoitteesta, jäävät hyödyt usein jokseenkin vajaiksi. Seuraavat esimerkit ja mietteet eivät kuvasta nykytilaa, vaan ovat jonkinlaisia poimintoja kenties yli kymmenenkin vuoden takaa ajan takaa, joita ei vain ole tullut mainituksi toisaalla.

Ihminen psykofyysisenä kokonaisuutena eli milloin riittävästi tutkittu?

Eihän ihminen toki aivan yksinkertainen olio tutkittavaksi ja ymmärrettäväksi ole, joten kysymykset siitä, milloin ihminen on tullut "riittävän hyvin tutkituksi" ja onko hänen vointinsa/kykenevyytensä tullut laajalti huomioon otetuksi eivät ainakaan teoriassa pitäisi olla helppoja sellaisia, jos käydään kerralla kovin paljoa huomioon ottamaan. Joillekin sellainen on kuitenkin epäilyttävän helppoa, ainakin olevinaan, eikä sille ole selvää rajaa, ovatko nämä jotkut jotenkin tyypillisesti lääketieteen asiantuntijoita vai jonkinlaisia maallikoita.

Tästä pitäisi jonkun pystyä tajuamaan jotain: jaksavuudet

Hyvinvointialueen terveyspalvelujen käyttäjän kannalta toiminnan järjestäytyneisyys tuntuu jokseenkin järjettömältä, sillä sen sijaan, että tehtäisiin vuosikymmenten aikana muodostuneeseen lääketieteelliseen ymmärrykseen perustuen rajauksia sen suhteen, mistä syistä mentaalisen jaksavuuden käyttöön saaminen vaatii lenkkeilyn käyttämistä ja sitten jaeltaisiin erilaisilla asiantuntijoille ja avustajille mietittävää, joku mikälie yleislääkäri kuuntelee tai lukee selityksen, toteaa, ettei tiedä mistä on kyse ja sitten asian käsittely onkin siinä. Ei jatkomietintöjä tai ehdotuksia seuraavista vaiheista, full stop.

Ainoita helposti saatavilla olevia muita vaihtoehtoja yleislääkärin jälkeen, jos potilas sellaista käy haikailemaan, olisi psykiatrin käyttö, sillä muuanne tarvitaan lähete, jota ei saa ja psykiatrillekaan ei todennäköisesti pääse suoraan, vaan tarvitaan käynti mielenterveyspuolen sairaanhoitajan luona. Siellä sitten jotain rajautuvuuksia ja elämäntilanteita hahmotellaan, mutta kun sitten lopulta on käyty psykiatrinkin luona, käsiteltävien asioiden määrä on ehättänyt kasvaa runsaasti, mihin jaksavuusasia jotenkin katoaa, eikä se enää ole se erityinen asia, jota alunperin lähdettiin selvittelemään.

Tästä pitäisi jonkun pystyä tajuamaan jotain: vaihtelua kykeneväisyyksissä, mielialoissa ym.

Kaavamaisuudet fyysiselle ja mentaaliselle jaksavuudelle ja kykenevyydelle eivät aina ole yhdellä kaavamaisuudella selitettäviä, sillä toisinaan on tunnistettavissa intuitiivisesti yksilön itsensä toimesta, että on jotain muutakin, joka muokkaa sitä miten tavanomainen päivä sujuu ja kulkee. Jos elimistöön liittyvää, jo tehtyä tutkimustyötä hyödynnettäisiin aktiivisesti terveydenhuollossa, kahden eri kaavamaisuuden analyyttinen tunnistaminen auttaisi rajaamaan erilaisia vaihtoehtoja ja tällöin voitaisiin soveltuvat korjaustoimenpiteet esim. elämäntavoissa saada otettua käyttöön aiemmin ja ilman ylimääräisiä höttökokeiluja.

Lääkärin mutu-tuntuman ja kenties jonkinlainen biasoitunut asenne voivat olla kovin ratkaisevassa asemassa päätettäessä siitä, mitä tehdään vai tehdäänkö mitään. Täten, lääkäri voi todeta useista eri syistä vaikkapa, että "ei anna masentuneen vaikutelmaa", jolloin elimistön mahdolliset homeostaasin (systeemin tasapainotilan) heittelyt eivät pääse todennäköisesti pääse arvioitavaksi sen kummemmin kuin joidenkin perusverenkuvan otattamisille laboratoriossa täydennettynä muutamalla muulle laboratorikokeella, joiden vaihteluvälit tarjoavat runsaasti mahdollisuuksia todeta (harhaisesti?), että kaikkihan näyttäisi olevan ok.

Näennäisiä vaikutelmia potilaasta tehdessä, häntä silmäillen, tulisi ottaa huomioon sekin, minkälaisen "aikaikkunan puitteissa" hän juuri tuolloin vastaanotolla on: onko vastaanotolla sen päivän kahden jaksavuuden tunnin puitteissa ja valmistautunut jaksavuuteen käymällä lenkkeilemässä; onko tullut peruneeksi vastaanottoja, jottei antaisi itsestään vaikutelmaa, jonkalaisena ei itsestään pidä; onko ollut vastaanotolla erittäin väsyneenä, mutta edes sitä ei huomioida, eikä sellainen täten potilaskertomukseenkaan päädy.

Tästä pitäisi jonkun pystyä tajuamaan jotain: jaksavuudet: psykologiset testitkään eivät antaisi aina luotettavia tuloksia

Älyn toimivuuden kaavamaisuuksista saisi hiukan tiukempaa rajausta mietinnän perustaksi, sillä arvioitavaksi ja vertailtavaksi otettavien ajanjaksojen ei tarvitse olla kovin pitkiä. Yhdessä muiden kaavamaisuuksien tunnistamisen kanssa voitaisiin esim. mobiileja älytestejä hyödyntää ennen ja jälkeen lenkkeilyn -tyyppisten vertailujen tekemiseen ja huomata vertailukelpoisesti, kuinka muistin, reaktioiden ja päättelyiden osalta on selkeää eroavuutta, mistä pitäisi jo pelkän yleislääketieteen koulutuksen saaneen luulla saavan tuntumaa ja ymmärrystä näkemyksen muodostamista varten. Mutta eikä mitä, ei vain haluta tajuta, että mikä ja mitkähän syyt mahtaisivat olla vaikuttamassa. Jos ehdotuksia saa, ne ovat psykiatrin tai ravitsemusterapeutin luona käynti, joista kummankaan luona ei sitten kuitenkaan ymmärretä asioita kuin sillä tasolla, minkä voi saavuttaa lukemalla pari kertaa läpi muutaman opuksen ja vähän terveysalan aikakauslehtiä siihen päälle.

Tästä pitäisi jonkun pystyä tajuamaan jotain: jyrkkä muutos aiempaan suorituskykyyn

Jos potilaan omista aiemmista kokeiluista löytyy jotain sellaista, jonka perusteella on ollut muodostettavissa kaavamaisuutta, joka rajoitetusti selittää fyysiseen ja mentaaliseen jaksavuuteen vaikutettavuutta, voisi luulla, että hänen kaikkien tuottamineen kaavioineen ja määrittelemine kaavamaisuuksineen lääkäri alkaisi vihdoin saamaan kiinni siitä ajatuksesta, mistä on kyse ja miten voidaan auttaa, mutta jos hetkellisesti tuntuukin siltä, että oltaisiin lähellä hyvin rullaavan keskustelun alkua, viimeistään byrokraattiset käytännöt ja kaikenlainen muilta konsultoimattomuus ym. tyrehdyttävät keskusteltavuuden. Tai sitten lääkäri turmelee keskusteltavuuden sillä, että hän siirtyy jonkinlaiseen lässytys-moodiin, missä hän eri tavoin kieltäytyy keskustelemasta aivojen ja mielen toiminnasta. Kenties siitä syystä, että tuolloin voisi tulla esille hänen osaamattomuutensa tai sitten siitä syystä, että hänen tehtävänsä on pitää yllä yksityisten palveluiden tarjoajien (luuloteltua) tarvetta.

Potilashan olisi esim. voinut huomata, että aivojen välittäjäaineisiin dopamiini, adrenaliini ja noradrenaliini vaikuttavuus on jotenkin erityisen merkittävässä asemassa molemmanlaisten jaksavuuksien kanssa, mutta hän ei aivan saa muodostettua riittävän eksaktian kaavamaisuutta niihin (kuvitellusti) vaikutettavuudesta (kaikkine monine erilaisine reseptoreineen ym.). Huomionarvoista saattaisi silti olla esim. se, että on tapahtunut jonkinlainen jyrkkä muutos siinä, toimivatko erityisesti dopamiiniin vaikuttavat luontaistuotteet ja lääkkeet hyvin yhdessä lenkkeilyn kanssa vai eivätkö toimi, mutta huolimatta kaikkien muiden kuin psykiatrien olemisesta "ihan varma", että "psykiatri tietää nää jutut", eivät ne saatavilla olevat psykiatrit käytännössä tarjoa hyvää keskusteltavuutta kanssaan. Tässä olisi yhtymäkohtia myös ravitsemusterapiaan, mutta sellaisen kanssa keskustellessa ei varmasti pääse juttuun aivoihin vaikuttavuudesta, vaikka syytä olisi.

Tästä pitäisi jonkun pystyä tajuamaan jotain: jaksavuudet: fiksailuyritykset jaksavuuteen (yksi oikein, kolme väärin)

Ihminen on jokseenkin monimutkainen olento, eikä ihmisen toimivuudesta tai toimimattomuudesta voi aina muodostaa helpon lineaaristi eteenpäin soljuvaa tarinaa, vaan vaikuttimet aiheuttavat oireellisia muutoksia, jotka aiheuttavat vaikuttimia, jotka aiheuttavat muita oireellisia muutoksia, jotka taasen aiheuttavat vaikuttimien kautta lisää muutoksia, jotka saattavat kohdistua esim. reguloivasti johonkin toiseen muutokseen.

Asioita ei aina voi näppärästi rajata, vaan on mietittävä paljon kerralla. Riittävän huolella kun miettii monen vaikuttavuutta moneen, voi käydä tunnistamaan, kuinka ongelmana kyse on luonteeltaan parametrisäätöisyyteen verrattavasta sellaisesta eli ei välttämättä olisi mitään jatkuvasti pysyvää oireilua, jaksamattomuuksia, kyvykkyyksien vajeita tjm. Ts. kyse olisi eräänlaisesta älypelistä, mutta lääkärikunta on liian viehtynyt kriteereistä, rajautuvuuksista ym. helponlaisesta, koska ne ymmärrettävästi eivät ole kognitiivisesti niin kuormittavia, mutta siten karsiutuu kaikenlaista tärkeää mietittävää pois huomioitavien asioiden joukosta. Asiantuntijoiden välistä kommunikaatiotakin pitäisi lisätä, eikä tyytyä potilaskertomuksen vähädataisiin merkintöihin, jotka ovat levittäytyneet monille vuosille (ja joista puuttuu kaikenlaista aiemmin jossain keskusteltua).

Yksilön kannalta eräs merkittävä ongelma on se, että asiantuntijat eivät halua myöntää tehneensä virheitä, eivätkä tohdi osoittaa sellaista toisten tekemisissä, mikä sitten johtaa siihen, että jonkinlaisia valheita, puolitotuuksia, vääriä luuloja ym. kuljetellaan pitkiä aikoja mukana keskusteluissa. Tai sitten jotain otetaan rutiininomaisesti puheisiin mukaan, kun se olevinaan kuulostaa sopivalta.

Tästä pitäisi jonkun pystyä tajuamaan jotain: piirretään kuva

Sitähän voisi luulla, että kirjaamalla lyhykäisesti kaikenlaisia eri oireita samaan kuvaan, että sellaisen avulla päästäisiin hyvään keskusteltavuuteen ja lääkäri alkaisi tupsauttelemaan oivalluksia, mutta siinä käykin sitten niin, että minkäänlaiseen koherenttiuteen ei edes yritetä pyrkiä, vaan käydään viemään keskustelua sellaiseen suuntaan, missä asiat ovat ikään kuin erillisiä, toisistaan riippumattomia ja että täytyy tehdä valintaa sen suhteen, mitä käydään tutkimaan.

Jos itsellä olisi käytössä tekoälyt, palvelut ja laboratoriotutkimukset

Kätevimmin pääsisin itse ymmärrykseen omista oireistaaan, kun itsellä olisi päättelyn apuna "erittäin kelpoista" tekoälyä ja/tai ondemand-palvelut-/laboratoritutkimuksia. Peruslabratestejä hyvinvointialueella annetaan tehdä kerran vuoteen tai puoleen, mutta joitain erityisiä labrakokeita joutuu erikseen pyytelemään ja niitä odotellessa (12-24 tuntia) mahdollisesti merkittävät olotilat ehtivät normalisoitua. Joskohan ne siellä ministeritasolla joutaisivat harkitsemaan, että "uhrataan" hiukan terveydenhuollolla rahastettavuuden mahdollisuuksia kehittämällä mahdollisuuksia ihmisille, jotka haluavat tutkia itse terveyteensä vaikuttavuuksia, mistä yhtenä karkeana esimerkkinä laboratoritestattavuuden ilmaisuus.

Keskusteluyrityksistä ravitsemusterapeuttien kanssa

Ravitsemusterapeuttien kanssa ei oikeastaan ollenkaan päästy keskustelemaan kummoisemmalla tarkkuudella häirinnän suorista ja epäsuorista vaikutuksista, eikä tavallisista ruoka-aineistakaan kivennäisaineita ja hivenaineita tarkemmin (ja niistäkin lähinnä yleisiin saantimääriin rajautuen). Hänenlaiselleen sai lähetteen käytyään työvoimapoliittisen velvoitteen vuoksi psykiatrialla ja jossa sitten itse ehdotti, että josko kävisi ravitsemusterapeutilla. Itseasiassa kyse oli kahden eri ravitsemusterapeutin käyttämisestä, joista toinen oli Terveystalon sellainen ja toinen Eksotelta. Ensin mainitulla asioi puhelimitse kaksi kertaa ja toisen kanssa myös kaksi kertaa puhelimitse. Lieköhän merkittävää eroa oikeastaan olikaan, sillä molempien kohdalla jäi tuntuma, että päädyttiin jonkinlaistan mukavuusalueiden rajoille, mistä eteenpäin kumpikaan ravitsemusterapeutti ei ollut halukas käymään spesifisempää keskustelua.

Nykyinen ruokavalioni on muodostunut eräänlaisen "taistelukestävyyden" kautta koetellen, mutta sille on vähän hankala voida mitään, jos aivot tai elimistö eivät anna häirinnästä uupuneisuutensa tms. vuoksi signaaleja ruoansulatukselle toimia normaalilla tavalla. Tai tällainen on ainakin toisinaan olettamuksena, kunnes sitten saattaakin huomata, että itse asiassa ruoassa on jotain, joka inhiboi esim. raudan ja sinkin hyödynnettävyyttä.

Kun ruokavaliotani, missä joitakin ravintoaineita tarvitaan toisinaan poikkeuksellisesti erilaisia määriä tai eri ajoituksin, pyritään saamaan ohjeistuksin kohti jotain normaalimpaa, ei ole hyvin perusteltua perustella kehäpäätelmillä kuten "kasviksia, hedelmiä ja marjoja tarvitaan, koska kasviksia, hedelmiä ja marjoja tarvitaan". Näinhän se käytännössä on mennyt, kun olen yrittänyt saada ravitsemusterapeuteista esille, mitä hyötyä ravintolisieni käytön lisäksi tai vaihtoehdoksi olisi käyttää enemmän kasviksia, hedelmiä ja marjoja.

Sekään ei ole mikään hyvä vastaus, kun sanotaan olevan "hyödyllistä saada erilaiset vitamiinit ym. oikeista ruoista ravintolisien sijaan" ja perustellaan tätä sillä, että ruoissa ravintoaineet ovat "sellaisessa muodossa, että elimistön on helpompi käsitellä niitä" tai että ne tulevat ruoissa "yhdessä niiden ravintoaineiden kanssa, joiden kanssa niiden on tarkoitus toimia yhdessä". Sehän se vielä puuttuisi, että joku väittäisi kasvien ja ihmisen evoluution olevan kautta aikojen kehittyneen jotenkin synkronissa ja sen vuoksi ne ovat just hyviä ihmisille.

Vertailun vuoksi huomioita suomalaisista tietolähteistä:

"Ruokakolmio kuvastaa eri ruokaryhmien määriä hyvässä ruokavaliossa. Kolmion pohjalla olevia olisi hyvä syödä enemmän ja kolmion huipulla olevia vähemmän. Vihannekset ja juurekset ovat omassa lohkossaan, hedelmät ja marjat omassaan. Tämä tarkoittaa sitä, että ei kannata vain syödä hedelmiä. Molemmista alapalkin ryhmistä on hyvä valita päivittäin. Ruoka on enemmän kuin osiensa summa, siksi on fiksumpaa puhua ruosta ja ruokavaliosta kuin yksittäisistä ravintoaineista. Ruossa on tunnettujen ravintoaineiden lisäksi vähemmän tunnettuja aineosia, jotka voivat olla ruoan terveyttä edistävän vaikutusten taustalla. (https://syohyvaa.fi/ruokakolmio/)

Vähemmän tunnettuja ainesosia.. mjaaha. No entäpä tämä:

"Kasvikset, marjat ja hedelmät ovat tärkeä osa ruokavaliota. Ne sisältävät monipuolisesti suojaravintoaineita eli vitamiineja sekä kivennäis- ja hivenaineita, mutta energiapitoisuus on yleensä pieni. Niissä on myös kuitua, joka tasaa verensokerin nousua aterian jälkeen ja edistää vatsan toimintaa. (https://www.terveyskirjasto.fi/dlk01270)"

Vitamiineja, kivennäisaineita, hivenaineita.. no näitähän jo siis saan muutenkin. Ei erikseen mainittuna "vähemmän tunnettuja aineita".

"Kasvikset, marjat ja hedelmät sisältävät runsaasti kuitua, vitamiineja ja kivennäisaineita sekä muita hyödyllisiä yhdisteitä, joiden merkitystä ei vielä kaikilta osin tunneta. Kasvisperustainen ruokavalio sisältää useita bioaktiivisia komponentteja, joiden monista kroonisilta sairauksilta suojaavista vaikutuksista on saatu viitteitä." (https://www.ruokavirasto.fi/globalassets/teemat/terveytta-edistava-ruokavalio/kuluttaja-ja-ammattilaismateriaali/julkaisut/ravitsemussuositukset_2014_fi_web_versio_5.pdf)

Eli muita hyödyllisiä yhdisteitä tavanomaisten lisäksi siis on, mutta joiden merkitystä ei sitten kuitenkaan vielä kaikilta osin tunneta? Eräs ravitsemusterapeutti taisikin luonnehtia juuri noine sanoin, kun erikseen kävin niistä kyselemään.

Jotenkin siinä vain kävi niin, että tarkoituksena oltua ottaa yhteyttä yrittäjyyspyrkimyksissä avustaviin paikallisiin tahoihin (sekä mm. muutamiin valtuutettuihin) ja kertoa epäkohdista yrittäjäksi ryhtymiseen liittyen, lähetetyn keskustelua initialisoivaksi tarkoitetun viestin sävy hätyytteli tuonteeltaan "miten näin paljon pielessä ja olevuutta voi ollakaan". Momentumia monenlaiseen turhautumiseen on muodostunut jo useamman vuoden edestä muidenkin seikkojen osalta kuin suoranaisesti yrittäjyyteen liittyvien sellaisten kuten terveys- ja työvoimapoliittisista palveluista, eikä jälkeenpäin ajatellenkaan näiden turhautumisien aiheuttamissa tuntemuksissa ole ollut erehtymisen varaa.

Eräänä tapahtuneena on ollut ohjelmointitaitoisia opiskelijoita tavoittelevan alustavan viestin päätyminen väitetysti jonnekin Moodlessa sijainneeseen amk:n Tieto- ja viestintätekniikan opiskelijoiden kurssiryhmän ilmoitustaululle, mihin ei sitten annettu tehdä muutoksia eikä lisäyksiä, eikä pyyntöihin ottaa sitä poiskaan vastattu ennen kuin viikkojen kuluttua. Jos kyse olisi ollut yrityksen opiskelijoita lähestyvästä viestistä, jossa tiedotetaan mahdollisuudesta työharjoitteluun tjm., tietenkin yritystä kiinnostaisi minkälaisessa kontekstissa ja missä muodossa sen viesti ilmentyy sen havainnoijille. Täten, kun jo pitkään väitetysti yrityksille ym. tahoille opiskelijapalveluita tarjoava oppilaitos koheltaa monella eri tavalla aina eri vastuuhenkilöiden vastuusta etääntymisistä alkaen, eikä sellainen ole perin epätavallisen laadutonta toimintaa ja kuin tarjottuna taholta, joka pitää palvelutarjontaa esillä kuin jonkinlaisena kulissina, jonka jotain edustavuudelta tuntuvuus ei illuusiona rikkoudu sellaisten ihmisten mielessä, jotka eivät samaisia palveluja yritäkään käyttää? Kyse oli vuonna 2021 tapahtuneesta, minkä jälkeen oppilaitoksen sivuilla olevat lyhykäiset maininnat siitä, että "tulevia asiantuntijoita" monelta eri alalta (liiketaloudesta, tekniikasta, hotelli-, ravintola- ja matkailualalta, sosiaali- ja terveysalalta sekä muotoilusta, kuvataiteesta ja visuaalisesta viestinnästä) on saatavilla yrityksien käyttöön ja erilaisia testauspalveluita on saatavilla myös, ovat yleisluontoisuudessaan jokseenkin sellaisenaan edelleen.

Yhden henkilön kokemukset eivät välttämättä vastaa sitä, miten asiat muiden kohdalla sujuvat, mutta on houkuttelevaa ottaa huomioon esim., että a) aiempinakin vuosina toimintaa kuten yrityshautomoisuutta on pidetty oppilaitoksen verkkosivuilla esillä, vaikka toiminta oli loppunut jo pidemmän aikaa sitten, b) alumnitoiminnan hyödyllisyydestä jo valmistuneille opiskelijoille listataan monta asiaa, mutta käytännössä hyötyä tai edes yhteydenottoja ei ole ollenkaan, c) aiemmin samaisen oppilaitoksen edeltäjän opiskelijana olleena tultu todenneeksi, että yrityksiltä tulevia suoria ehdotuksia tietotekniikan opiskelijoille tiedoksi annettavaksi on ehkä noin kaksi vuodessa ja d) monen opiskelijan osalta osaaminen on parempaa opiskeltavan alan olennaisten käsitteiden selittämisen osalta kuin tietotaidon soveltamisessa. Ts. erilaisten tosiasioiden kätkemistä erilaisten edustavuuksien alle ja harhauttavuuksien keinoin saattanee esiintyä.

Alunperinkään yrittäjyyspyrkimyksissä potentiaalisesti avustavien tahojen viestintää ei ole ollut tarkoitus julkaista netissä, mutta tässä tapauksessa on luonnehdittavissa, että asiassa keskusteluun ryhtyneiden määrä oli erittäin vähäinen ja muidenkin osalta vastaukset sisälsivät lähinnä vähän myötäilyä, mitään keskustelureittejä avaamattomuutta ja viestimisen loppumista saatuihin ensikommentteihin.

Primääri syy tälle kantelulla on se, että työvoiman palvelukeskus ei suuremmin edes yritä nousta palvelulupauksiensa tasolle siten, että

(terveys ja hyvinvointi)

• palvelukeskus tohtisi tunnistaa ja myöntää, ettei se ole kyennyt tai viitsinyt hyödyntää hyvinvointialueen palveluita kovinkaan huolellisesti tai laajalti,
• palvelukeskus tunnistaisi ja myöntäisi hyvinvointialueen eräänlaisen kykenemättömyyden olla jonkinlainen ideaali toimija, jonka asiantuntijoissa ja palveluissa on puutteita ja vajeita,
• palvelukeskus ymmärtäisi, että terveyden parantaminen on ensisijaisen tärkeää ja mielekkäämpää suhteessa ”ihan vaan johonkin työsuhteeseen tuuppimiseen”,
• palvelukeskus ei syyllistäisi asiakasta hyvinvointialueen palvelujen/asiantuntijoiden toimimattomuudesta pakottamalla häntä esim. kuntouttavaan työtoimintaan tutkimattomista uniongelmista ym. mielen ja elimistön oireilusta huolimatta,
• potilaskertomukseen laajalti hyväksymättömien tiedonkorjaamisvaatimuksien epäsuora vaikutus työvoiman palvelukeskuksen asiakkuuteen tunnistettaisiin, sillä ne vaikuttavat joka tapauksessa hyvinvointialueen asiantuntijoiden ym. asiakkaasta myöhemmin muodostamiin vaikutelmiin,
• asiakkaan aidot pyrkimykset selvityttää terveyteensä vaikuttavia asioita tunnistettaisiin ja hyväksyttäisiin tilanteessa, jossa asiakas tuo esille hyvinvointialueen tutkimista estävyyksiä kuten lääkärin kieltäytymisen ravitsemusterapeutin lähetteestä sillä perusteella, että sellaista on vasta puoli vuotta sitten käyttänyt, vaikka tarkoitus olisi käydä asioita läpi paljolti uusista näkökulmista (myös mm. psykiatrien ja psykologien kanssa keskustelut tapaavat voida edetä vain johonkin asti ja sitten ”tyssää”),
• palvelukeskuksen terveydenhoitaja olisi ns. asiakkaan puolella, eikä olisi käytännössä aina täysin tavoittamattomissa [tätä kirjoittaessa saatu tieto, että terveydenhoitaja rooli rajautuu lähtökohtaisesti erikseen varattuun haastatteluaikaan, erikseen tapaamisiin mukaan pyytelyihin ja harvoihin potilaskertomuksen tietojen käsittelyihin]
• hyvinvointialueen käytettävissä olevien palvelujen/asiantuntijoiden mahdollinen hyödyllisyys tulisi herkemmin ehdotelluksi työllistymissuunnitelmien tehtäessä palvelukeskuksen suunnalta, sillä onhan heillä kuitenkin terveydenhoitajakin käytettävissä, jolla pitäisi olla koherentti ymmärrys hyvinvointialueen mahdollisuuksista terveyteen liittyen,

(häirintä, epämukavuudet)

• asiakkaan kertoma häirintä on erittäin paljon mm. terveyteen, opiskelun mahdollisuuksiin ja tapaamisiin pääsemisiin vaikuttava tekijä ja että sellaisesta eri henkilöille kerrottu tieto ei välity juuri ollenkaan tehdyistä kirjauksista, jolloin asian vakavuus ei tule myöhemmille lukijoille ymmärrettäväksi,
• kaupungin vuokra-asunnon vikaisuudet sisäilmaongelmista alkaen noteerattaisiin, kun arvioidaan työllistettävyyttä ja otettaisiin tuolloinkin huomioon laajalle levinneen häirintätoiminnan voivan aiheuttaa ongelmia myös kuvitellussa myöhemmässäkin asunnossa,
• asiakasta ei käytäisi tahallaan ärsyttämään sen vuoksi, että saataisiin vihaisuuden tunne esille ja joka johtaisi myöhemmin siihen, että asiakas toteaa sähköpostitse jotain sellaista, jonka esitetään valheellisesti tulleen tulkituksi uhkauksena, vaikkea asiakas on muutoin tyypillisen rauhallinen ja jutusteleva,

(työllistymisasiat)

• muodostetut työllistymissuunnitelmat kuvastaisivat aidosti työvoiman palvelukeskuksen palvelevuutta, ehdottelevuutta ja asioiden edistämistä sen sijaan, että suunnilleen samat tekstit ovat jatkuvasti suunnitelmassa mukana ilman, että käyty keskustelu olisi suuremmin vaikuttanut työllistymissuunnitelman sisältöön,
• työvoiman palvelukeskus olisi proaktiivisempi asiakasta hyödyttävien mahdollisuuksien esille tuomisessa, eikä asiakkaallepäin kohdistuva harva viestintä olisi pelkkää TE-palvelujen jo muutenkin listaamien tapahtumien ja työpaikkojen toistoa taikka vielä pahempaa, pelkkää esim. Lämpöikkuna Oy:n työpaikan mainostamista moneen kertaan,

(muut)

• asiakkaan selvästikin vaatimalla vaatien saada palautetta jostain keskeneräisestä tai muuten työllistymisen kannalta merkittävästä asiasta sähköpostitse, ei tyydyttäisi kommentoimaan, kenties viikkojen viiveen jälkeen, että asiakkaan asioista ei voida keskustella sähköpostitse tietoturvasyistä tai joistain periaatteellisista syistä, jos vastauksen voi antaa olennaisilta osin ilman asiakkaan ”henkilökohtaisia tietoja” mainitsemista, sillä tällaisella vaikutetaan usein yritettävän kätkeä sitä, miten asioiden prosessointi on tapahtunut, jottei asiakas voisi tunnistaa virheellistä tai kömpelöä menettelytapaa,
• kommunikointi palvelukeskuksen suuntaan ei pitäisi tapahtua webkameroidusti vaan lähitapaamisina, koska erityisesti univajeisena sellainen tuottaa runsaasti kognitiivisia haasteita ja on monien asioiden kuvio- ja kaavioavusteisen selittämisen kannalta vaikeaa [tätä kirjoittaessa saatu tieto, että Teams-tyyppisen kommunikoinnin sijaan myös puhelinneuvottelu-tyyppinen mahdollista ja paikallisen virastotalon uudistuksen valmistuttua palattaisiin lähitapaamisiin].

Huomio 1 (liian varhaista päätelmien tekoa ja asioiden laajalti huomiotta jättämistä)

Hallintokantelun vastauksen osalta:

ELY-keskuksen olisi pitänyt tunnistaa, että sillä ei ole tarpeeksi vaikutelman muodostamisen aineksia käytettävissään tehdessään TYP:n asiakasta jossain määrin jopa syyttävän kuuloisia toteamuksia vastauksen lopputeksteissä. Tässä käy merkittäväksi myös se, kuinka asiakkaan kannalta merkittävät asiat tulevat ikään kuin suodattuneeksi, pelkistyneeksi ja redusoiduksi, kun niistä mm. karsiutuu pois kaikenlaista keskusteluista työvoimavirkailijan ja hänen kanssa parityötä tekevän sosiaaliohjaajan kanssa. Kun muut tahot sitten myöhemmin silmäilevät, mitä vähää tietojärjestelmiin on kirjattu ylös ja mitä TYP:n asiakkaan kanssa on sovittu, eihän niistä tietenkään voi muodostaa lähellekään autenttista vaikutelmaa esim. siitä, mistä asiakkaan kanssa on keskusteltu.

Eräs pitkä virke ELY-keskuksen päätöksessä tekemääni hallintokanteluun sai minut häkeltymään sen suhteen, miten pahasti pieleen Kaakkois-Suomen TE-toimistossa (jolta ELY-keskus pyytänyt lausunnon) nähdään minut TYP:n asiakkaana. Päätöksessä ei mainittu sellaisia nimiä, joista voisi päätellä kuka on tehnyt jonkin selvityksen TE-toimiston osalta, vaan on vain todettu, että "TE-toimiston antaman selvityksen mukaan.."

Hallintokantelun kanssa tekemäni muistuksen vastauksessa, johon TYP:kin vastasi ja joka liittyi hyvinvointialueen ja TYP:n väliseen yhteistyöhön, esille ottamani asiat huomioitiin jossain määrin paremmin, mikä saattaa johtua läheisemmästä yhteydestä asianomaisen asioiden käsittelyyn.

Tämä seuraava virke ja erityisesti sen loppuosuus alkaen sanasta "vaikka", oli häkellystä aiheuttavaa:

"Mistään ei kuitenkaan ole ollut kantelijalle ratkaisuksi, osaksi johtuen siitä, ettei kantelija ole ollut kiinnostunut hänelle tarjotuista palveluista tai kokenut hänellä olleen estäviä tekijöitä mm. terveydentilaan ja häirintään (monitorointi) liittyvät tekijät sekä työn vastaanottamiseen liittyvät rajoitteet mm. rajaten työnhaussaan itselleen soveltumattomia tehtäviä ja soveltuvia tehtäviä, vaikka työttömän työnhakijan tulisi kuitenkin lain mukaan aktiivisesti hakea sekä ottaa vastaan kaikkea työkykyynsä soveltuvaa työtä."

Toki kontekstia paremmin tietämättä ei voi ottaa asiaan kummoisemmin kantaa, mutta se mikä tuossa on vikana, löytyy kirjoitetun sävystä eli siinä on otettu vääristelevästi kantaa asianomaisen asenteeseen, annettu ymmärtää asianomaisen olleen yksipuolisesti "estäviä" tekijöitä esiintuova ikään kuin niitä ei olisi hyväksyvästi noteerattu kohdatessa ja sitten vielä muistutetaan siitä, mitä laki sanoo jättäen siinä samalla mahdolliset estävät seikat merkityksettömään asemaan.

Asianomaisen tekemässä hallintokantelussa oli mainittu monenlaisia syitä sille, mitkä ovat vaikuttamassa työllistymättömyyteen ja joista osa on subjektiivisia luonnehdintoja henkilöiden kohtaamisista, osa mainintoja eri tahojen tekemättömyyksien epäsuorista vaikutuksista myöhempiin tapahtumiin, osa suoraa kritiikkiä esim. jonkin toimimattomuudesta. Liitteinä oli mm. huolitellusti valikoitua lisätietoa erilaisen palvelutoiminnan vioista ja siitä, minkälaista on nykyaikainen häirintä, joka voi turmella yksilön mielen toimivuutta pitkäaikaisestikin ja mikä taasen taatusti vaikuttaa esim. työllistymiseen tai työssä suoriutumiseen. Nämä ovat kuitenkin kaikki ikään kuin syrjään sysättyjä, mikä ilmenee vastauksessa mm. siten, että on siteerattu useita lainkohtia työllistymiseen liittyen ja todettu selvityspyyntö tehdyn, mutta miltään osin ei ilmene, että asianomaisen mietteitä ja huomioitu olisi todella otettu huomioon. Pikemminkin jää vaikutelma, että on vain käyty antamaan vastausta hallintokantelun alussa mainittuun syyhyn eli “Primääri syy tälle kantelulla on se, että työvoiman palvelukeskus ei suuremmin edes yritä nousta palvelulupauksiensa tasolle siten” ja pyritty työmäärällisesti vähin keinoin kumoamaan moinen väite.

Terveysasioita asunnon sisäilman laadusta lääkäreiden saatavuuteen, terveysalan asiantuntijoiden tietämyksen/osaamisen rajoista TYP:n oman terveydenhoitajan hyödynnettävyyden vähäkäyttöisyyteen ja häirinnästä hyvinvointialueen tiedonkorjaamisvaatimuksien hyväksymättömyyteen ym. on käyty läpi keskustelun muodossa ja asianomaisen itsensä mm. piirtämien Illustrator-kaavioiden avulla työllistymissuunnitelmia TYP:ssä tehtäessä, mutta melkeinpä kaikki täten keskusteltu ikään kuin “suodattuu” pois muiden nähtäviltä, sillä työllistymissuunnitelmien sisältämät tekstit eivät kerro syvällisesti mistään, eikä niistä kukaan muu taho voi tehdä kovinkaan hyviä loogisia tai muitakaan päätelmiä. ELY-keskuksen tapauksessa hyvien päätelmien tekoa ei ole näemmä edes yritetty, minkä voi ottaa monella tavoin kuten vaikkapa loukkaavana ja halveeravana. Mainitut työllistymissuunnitelmat ovat itse asiassa paljolti toistensa kopioita ja niissä saattaa kulkeutua mukana useamman vuodenkin jokin sama merkityksetön seikka eli eivät työvoimavirkailijat ym. niihin kovinkaan paljon panosta.

Erikseen asioihin vaikuttamassa olisivat tai voisivat olla myös asianomaisen tekemät muistutukset, kantelut ja sähköpostitse tehdyt huomautukset ent. sairaanhoitopiirin ja nyk. hyvinvointialueen palveluiden laadusta, sen työntekijöiden töykeydestä ja haluttomuudesta miettiä asioita, potilastietojen vääristelevyydestä tai jopa suoranaisesta valehtelevuudesta esim. epävarmoihin diagnooseihin liittyen. Näihin ELY-keskuksella ei liene suoraa näkyvyyttä, mutta hallintokanteluni liiteaineistoa pelkästään silmäilemälläkin ELY-keskukselle olisi pitänyt käydä selväksi, että asioihin voivat vaikuttaa merkittävästi myös ne asiat, jotka he rajaavat huomioitavista seikoista pois. Eräs liitetiedosto oli nimeltäänkin “sähköpostit - 1c - potilastietomerkintöjen vioista.docx”, mutta ei vastauksessa hallintokanteluuni viitattu sellaiseenkaan mitenkään.

Muistutuksen vastauksen osalta:

TYP:stä suoraan saatu vastaus ei ole samalla tapaa asianomaista paheksuva tms. ja olen sinänsä varautuneen tyytyväinen siihen, että muistutuksessani esille tuomani epäkohdat tulivat (edes paremmin) huomioitua siellä, missä olen työttömyysasioita käsitellyt. Vastauksessa ilmaistiin tunnistetun ilman vastaan haastavuutta niitä asioita, joita olen keskusteluissa esille tuonut:

“Työttömyyden pitkittymisen taustalla vaikuttaisi siis olevan varsin monisyinen erilaisten tekiköiden summa kuten Marko Seppäsen esille tuomat asumisen, terveydentilaan ja häirintään liittyvät asiat. Niin kuin myös työmarkkinoiden mahdollisuudet tarjota soveltuvia tehtäviä.”

Samaisessa vastauksessa on myös todettu, että

“Selvityksen perusteella Etelä-Karjalan hyvinvointialue ja työllistymistä edistävä monialainen yhteispalvelu TYP ei löydä mitään perustavanlaatuista korjattavaa nykyisestä palvelujärjestelmästä”

mikä on subjektiivisesti ottaen falskia, sillä asianomainen on kyllä todennut ja tehnyt monelle taholle selvänoloiseksi, kuinka monissa kohdin hyvinvointipalvelussa asiointia esim. tieto vääristyy, tiedon vääristymät kertautuvat, asiantuntemus ei riitä, asiantuntijoiden toistensa kanssa konsultointia ei tapahdu, toiminnan koordinointi asiantuntijoiden kesken on vähänlaista ym. TYP:n näkökulmasta voitaisiin toki sanoa, että jotkin lakisäänteiset lääkärintutkimukset on tehty ja joitain asiakkaan pyyntöjä on huomioitu, mutta hyvinvointialueen toimimattomuus vaikuttaa, tietenkin, myös työllistettävyyteen ja juuri sen vuoksi TYP:n pitäisi vähintäänkin viestiä hyvinvointialueen suuntaan, minkälaiset muutokset edistäisivät heidän asiakkaidensa työllistettävyyttä. Radikaalimpana vaihtoehtona olisi toimia koordinoidummin ja systemaattisemmin yhdessä hyvinvointialueen kanssa.

hei sosiaaliohjaajaM, sinä entinen Etelä-Karjalan työvoiman palvelukeskuksessa työskennellyt,

(tämä on olevinaan-keskustelua sosiaaliohjaajaM:n kanssa ja tarkoitettu monen nähtäväksi)

Et varmaankaan haluaisi tulla sekaantuneeksi aiempiin työtehtäviisi liittyviin asioihin, joiden viimeisimmässä käänteissä minua eivät niinkään ärsyttäneet ulkopuoliset, vaan palvelukeskuksen työntekijät ja mikä tilanteena ajautui siihen, että jouduin käyttämään "haista kanttura **ttu"-korttia (työvoimavirkailijalle todettua). Ihmisistähän olisi tyypillisesti mielekästä, että tilanteista ja ajanjaksoista juontuvia muistoja ja mietteitä ei tultaisi muiden arvaamattomien valintojen vuoksi sotkemaan keskenään ja olet ehkä jo orientoitunut aivan muihin asioihin kuin entisiin työtehtäviisi toisenlaisena sosiaalityöntekijänä, mutta tässä sitä ollaan.

Koska tietty työvoimavirkailija teki valinnan käyttäytyä kuin hänellä olisi vakavia ongelmia tiedonprosessoinnin kanssa, hän esiintyi kyvyttömänä ja haluttomana ottaa huomioon työllistymistilanteeseeni vaikuttavia asioita muutoin kuin siten, että lohkoo asiat "sipaistavaksi" sillä tavoin, että suuntautuessaan jankuttamaan sitä tätä kuntoutukseen liittyvästä, hän ei käytännössä ota huomioon mitään esim. uniongelmistani, asuinympäristöstäni ja monenlaisesta häirinnästä. Hän ilmaisi kyllä katseellaan ja nyökkäyksentapaisella muistavansa, kuinka olen maininnut ennenkin siitä, että pystyn kyllä muutamassa päivässä toipumaan kehon oireilusta ja mielentilan epämukavuuksista, jos olosuhteet mahdollistavat, mutta hän tuhosi tämän orastavan asianmukaisuuden sillä, että hän alkoi tekemään sinne tänne menneisiin vuosiin viittauksia aiemmin puheissa olleista ja tavatuista Eksoten asiantuntijoista, puhuen kuin heidän kanssaan asiointi olisi sujunut jotenkin optimaalisesti ja kuinka hyöty heistä olisi täysmääräistä ja kuinka hyöty olisi edelleen käytettävissä ajallisesta etäisyydestä riippumatta. Samaa hölmöläisyyttä edustivat myös toistot työttömyyspäivien määristä ja että "jotain pitäisi tehdä".

Minun täytyisikin pyytää sinua, sosiaaliohjaajaM, muistuttamaan tätä työvoimavirkailijaa ym. siitä, että sinäkin (minun lisäkseni) olet sanonut eräästä lääkäristä, ettei hänen minulle tekemänsä "haastattelu" jättänyt teille oikein mitään, mistä saisi jotain mietittävää, vaan se meni suorastaan jotenkin huonosti tjs. Tällaista olet sanonut eräällä käyntikerrallani palvelukeskuksessa. Tavatusta psykologista olen sanonut toimistolla käydessä useasti, että psykologi itsekään ei pitänyt itseään sopivana keskustelemaan kanssani asiantuntemattomuudestaan johtuen. Mm. näitä henkilöitä työvoimavirkailija kuitenkin käytti sillä tapaa puheissaan, että oli ikäänkuin "hyvä ja hyödyllistä, että ne on käyty läpi", vaikka hyödyttömyys oli totaalista. Ja sitten vielä ne kaikki jopa vuoteen kahteen venyneet viiveet asioiden etenemisissä.

Melkeinpä väittelyn alkua oli siinä, kuinka työvoimavirkailija eilen työnhakusuunnitelmaa päivitettäessä yritti väittää, että terveysasioitani on tutkittu paljonkin. No eikä ole, monesti olen pyydellyt kaikenlaista, mutta ihan turhaan ja jättipä työvoimavirkailija viimeisimmistä sähköpostiviesteistäni huomioimatta senkin, että olen käynyt fysioterapautissa ja röntgenissä polvisäryn vuoksi.

Keskustelua toimivista selvittelyistä ei ole ainakaan se, että sähköpostiin palvelukeskuksen terveydenhoitajalle, jossa kyselin mahdollisuudesta käydä uudestaan palvelukeskuksen käyttämällä psykiatrilla ei edes vastattu. Jos tavoitteena olisi selvittää, mikä olisi soveltuvaa kuntoutusta, jos sellaiseen lähdettäisiin, on tähän mennessä käynyt monesti ilmi, että henkilö on vähintään normaaliälyinen, korkeakoulutuksen hankkinut ja jolla on usein uniongelmia, häirintää esiintyy paljon ja asuinypäristöön olisi hyvä saada vaihdosta. Ja näitä tällaisia siis heivattiin eilen sivuun, jotta voitiin jättää ainoiksi toimintavaihtoehdoiksi kuntoutus, jolle ei osattu määrittää mitään tarkoituksenmukaisuutta, työpaikkojen omatoiminen hakeminen ja työnhaun kokonaan lopettaminen. Tämä työvoimavirkailija saattaisi ehkä puolustautua sanomalla, että kuntoutuksessa on erilaisia vaihtoehtoja, joista jotain mainittiin, mutta kun hänen puheisiinsa kuitenkin luikahti Laptuote ja muu sellainen toimintamallina vakioitu, missä ei olisi erityisempää sopivuuden arviointia, sellainen viestii minulle haluttomuudesta ymmärtää minuun vaikuttavia tekijöitä laajalti.

Työvoimavirkailija yritti korostaa sitä, kuinka "nykyään on mennyt niin kovaksi" tämä työllistäminen, että sen vuoksi sitten joudutaan tekemään vaikeita päätöksiä, mikä kuulosti suunnilleen yhtä uskottavalta kuin sanottaisiin, että "tällainen uusi kaikkien haluama trendi on tullut Suomeen", vaikka kyse jälkimmäisen tapauksessa olisikin vain hypetyksestä. Kuitenkin, moisten "kovien asenteiden" todenpitävyys tarkoittaisi myös sitä, että palvelukeskuksessa ja niillä tahoilla, joille se raportoi, ei ole sellaista palaute- ja vaikutuskanavaa, jonka kautta toimintaa voitaisiin parantaa TE-toimistojen ja palvelukeskuksen asiakkaiden kannalta, vaan käytännössä palvelukeskuksen johtokin on pitkälti tarpeeton.

Eilen oli olevinaan niin kiirekin, ettei edes aikomuksistani opiskeluun tai mahdollisuuksistani sellaisiin kysytty mitään, mutta samoja selitteitä aiemmista opiskeluun liittyvistä mietteistä monilta edellisiltä tapaamiskerroilta kuljetettiin allekirjoitetuissa papereissa mukana. Allekirjoituksen hetkellä olin liian tuohtunut ja vihainen, jotta olisin voinut käydä sitä ns. ajatuksella läpi. Mitäs sitten taas kolmen kuukauden päästä? Jätetäänkö jotain toisenlaista käsittelemättä?

Vaikka palvelukeskuksen "tuoteselosteessa" tuodaan esille sanaa "monialaisuus" ja millä viitataan mm. terveysalan ammattilaisten mukana oloon, on vuosien aikana jäänyt tuntuma, että asiakkailla harjoitellaan siten, miten heitä saa käsiteltyä ja ohjailtua erilaisesti puhuvien ja ajattelevien tiimiläisten luo heitä laittaessa. Esim. tietty terveydenhoitaja oli oikein mukava ja miettiväinen, sosiaaliohjaajaM myös, mutta eräs toinen sosiaalialan työntekijä oli jotenkin kovin hukassa kaikessa ajattelussaan ja eräs toinen terveydenhoitaja oli erittäin etäinen ja vähävastaileva.

Tästä tietystä työvoimavirkailijasta olen nyt tehnyt pysyvästi sen päätöksen, että aio häntä enää sietää. Sanoinkin viimeksi, että hän on minulle jatkossa "vastustaja". Puhelimitse läsnä tapaamisessa ollut taas joku muu sosiaalialan henkilö ei ollut sellainen, joka olisi kovinkaan herkästi lähtenyt kysymään minulta tarkentavia kysymyksiä, vaan hän oli pikemminkin työvoimavirkailijan puhumisten tukena ja henkilö, jolle työvoimavirkailija esitti, että siellä palvelukeskuksessa ja juuri hänellä käsittelyssä olleessa asiassa asioita tehdään hyvällä laadulla, kattavasti ym.

Pikanttia eilisessä tapaamisessa on sekin, että työvoimavirkailijan kuntoutuksesta jankuttavuus ei kaikesta tässä sanotusta huolimatta tuntunut hänenlaiseltaan toiminnalta, vaan ikään kuin jonkun kanssa ennalta sovitulta, että "näin tehdään". Pitäisikö minun täten suunnata osa työvoimavirkailijaan suuntaamani ärtyneisyyttä kohti esim. palvelukeskuksen johtoa?

Voisin minä itseasiassa sen myöntää, että on tämä työvoimavirkailija joskus aiemmin ollut ihan riittävän ns. kartalla siitä, mitkä asiat minuun vaikuttavat, mutta eilistä varten hänen käytössään ollut suhtautumisvalinta oli eräänlainen merkki siitä, että minun on syytä hylkiä ja halveksia häntä. Jonkun hänen tilalleen tulevan henkilön kanssa asioidessa on sitten taas uudet samojen asioiden selittämiset.

--

Retorisesti sosiaaliohjaajaM:ltä kysyen, koska hän ei varmaankaan voi kommentoida menneitä vapaasti tietosuojasyistä: Miltä tällainen sosiaaliohjaajaM kuulostaa sinusta? Kaikki ne kerrat kun olen puhunut sinun kanssasi tapaamisessa tai puhelitse, olenko koskaan ilmentänyt puheillani tai käytökselläni minkäänlaista hyökkäävyyttä vai ovatko keskustelumme olleet sujuvan jouhevaa ja mukavanlaatuisesti asioita käsitellyttä? Niin, varmastikaan ei ollenkaan ensin mainittua ja paljolti tuota toista. Paitsi tietysti silloin, jos olen ollut väsynyt ja olen joutunut hakemaan ajatuksiani kauemmin. Kuitenkin, muiden käytös vaikuttaa minun käytökseeni.

Ja sosiaaliohjaajaM.. harmi, että menit silloin tämän erään lääkärin palvelukeskuksella olemisen aikaan sanomaan minulle puhelimitse, että "voidaan tulla hakemaan sinut" (autolla), jotta pääsisin jo paikalla olleen lääkärin kanssa juttelemaan (olin jo hiukan myöhässä ja kovin väsynyt), sillä juuri tuona päivänä teille oli minulle ensimmäistä kertaa ovimiehenä Halpanen, joka oli kymmenisen vuotta sitten se henkilö, joka, ollessani valheellisin perustein ns. vapaaehtoiseen pakkohoitoon otettuna (vuosikymmen sitten), oli siellä sairaanhoitajana ja tuuppasi siellä lattioita pitkin jatkuvasti ja keskeytyksettä kulkeneen henkilön (eräs toinen) seinään ja pyysi erikseen muilta sairaanhoitajilta huomiota teolleen. Olisi tuolloin voinut yhtä hyvin huudahtaa "Katsokaa mitä tein! Tuuppasin tän yhen tälleen tuohon seinään! Hauskaa!" Muutenhan se oli siis paikka, jossa oikeastaan kenellekään ei ollut oikein mitään tekemistä, työntekijät mukaan lukien, joten erikoisemmista tapahtumista muille viestittynä voisi toki jäädä vaikutelma "ihan kauheasta paikasta", mikä saattoi ehkä olla tahallisen potilaaseen suuntautuneen töykeän teon tarkoituskin. Eniveis, siinä ei ollut mitään sattumanvaraista, että kyseinen Halpanen oli tuolla yhdellä kertaa ovimiehenä, mikä osaltaan voisi määrittää koko työvoiman palvelukeskusta ihmisyyden vastaiseksi paikaksi, vaikka miten hetkittäin esiintyisi mukavalla äänensävyllä jotain sanomisia.

Nykymaailmassa ihmisten verkottuneisuus on tiedon/mukatiedon vaikuttavaksi pääsemisen kannalta aivan erilaista kuin vaikkapa 80-luvulla, jolla esim. Etelä-Karjalan hyvinvointialue vajeellisine tietymyksineen yhteiskunnasta vaikuttaa usein olevan ja mikä sitten vaikuttaa saatavilla olevien terveyspalveluiden laatuun ja hyödyllisyyteen. Ihmisen häirityksi tulemisen kannalta ihmisryhmistä voitaisiin erottaa, kuinka joistakin ihmisryhmistä (tai maantieteellisistä sijaineista) ei päädy yhtään yksilöä osallistumaan häirintään, mutta esim. venäläisistä ja "sosioekonomisesti huonosti pärjänneistä yli neljäkymppisistä" voi löytyä paljonkin. Omana rajauksenaan voisivat olla erilaiset sellaiset, joilla on erityisen fiinit eli hienoiset pyrkimykset häirintäänsä (esim. ideologiset sellaiset).

Häirintä, oli se sitten psykologista tai vaikkapa tietotekniikka-avusteista, voi pahimillaan aiheuttaa työllistymiseen liittyen mm. verisuonitauteja, kokemustunteista palautumisien vaikeutta, työnsä sabotoimista, erheitä ja kyynisyyttä.

Kun on tunnistanut ja sadoin kerron joutunut kokemaan, kuinka häirinnällä pyritään pilaamaan opiskelumukavuutta esim. verkko-opintoja tehdessä, ei enää halua olla opiskeluun keskittyneenä häirintää ajatteleva, eikä haluaisi oppia silloin, kun häirintää on jo tapahtunut. Eräs helpon häirinnän muoto on monitoroida, mitä opiskeleva tekee tietokoneellaan ja aiheuttaa auditiivista häirintää silloin, kun opiskeluaineistossa esiintyy jotain tietynlaisessa käsite- ja muistopoolissa olevaa vastaavaa.

Jos oikein alkaa häirintä keittämään, voi ärsyyntyneisyydestä kehkeytyä kyynisyyttä ja pidemmän päälle jonkinmoista vihaakin, mutta eivät ne välttämättä kovin synkronissa tai toisiinsa korreloituvasti tunteissa esiin tule. Ärsyyntyneisyys ja viha lienevät enemmän primitiiviä tuntemuksia kuin kyynisyys, mutta kyynisyydelläkin lienee emootio-komponenttinsa, jotka ovat kytköksissä jossain ajattelun tavoittamattomissa olevaan.

Nykyaikaisen häirinnän ymmärtäminen ei ole hyvinvointialueella tai TE-palveluissa edes alkutekijöissään, koska sellainen ohitetaan käytännössä kokonaan. Kuitenkin, esim. Semantic Scholar [1] sisältää kahdelta viimeisimmältä vuosikymmeneltä esim. runsaasti tutkimuksia, joissa koetellaan onnistuneesti, kuinka vakoilla LCD-näyttöjä lyhyiden tai pitkien etäisyyksien päästä ilman minkäänlaisten ohjelmien asennusta kohteen tietokoneella eli pelkästään säteilyä analysoiden sen perusteella näytölle oleva rekonstruoiden. Tällaista voi hyödyntää vaikkapa auditiivisen häirinnän ajoittamiseen kerrostalossa. Erilaiset toteutukset ovat jokseenkin vähäkustannuksisia.

Valituissa esimerkkitutkimuksissa toisessa näytön kuva "kaapataan" kymmenien metrien etäisyydeltä ja toisessa samaa varten hivuttaudutaan kohteen läheisyyteen.

A Threat for Tablet PCs in Public Space: Remote Visualization of Screen Images Using EM Emanation

Hayashi, Y., Homma, N., Miura, M., Aoki, T., & Sone, H. (2014). A Threat for Tablet PCs in Public Space: Remote Visualization of Screen Images Using EM Emanation. Proceedings of the 2014 ACM SIGSAC Conference on Computer and Communications Security.

Eavesdropping a (Ultra-)High-Definition Video Display from an 80 Meter Distance Under Realistic Circumstances

De Meulemeester, P., Scheers, B., & Vandenbosch, G.A. (2020). Eavesdropping a (Ultra-)High-Definition Video Display from an 80 Meter Distance Under Realistic Circumstances. 2020 IEEE International Symposium on Electromagnetic Compatibility & Signal/Power Integrity (EMCSI), 517-522.

Kun näyttöpäätteen luvattoman rekonstruoimisen mahdollisuuden yhdistää auditiiviseen häirintään, saadaan kokijalle aiheutettu helposti merkityksellisyyden tuntemuksia, missä yhdistyy usein tietynlaisena ilmenvä ääni ja tietynlaiset tapahtumat. Kokijan aivoissa voidaan kuvitella tapahtuvan "klusteroitumista" (neuronit, aksonit ym.), mistä aiheutuu myöhemmin voimakkaampaa ärsyyntymisvastetta ja sitä myöten voimakkaampaa itsehillintää ym., mikä taasen on pidemmän päälle terveyttä tuhoavaa (ja hermosoluja tuhoavaa myös).

Ihmisaivot ovat lähtökohtaisesti sellaiset, että ne pyrkivät energian säästöön, joten tämän vuoksi samankaltaisuudet tulevat helposti "niputtuneeksi" yksilön mielessä. Toisaalta, ihmismieli on myös varsin kyvykäs pitämään melkein samankaltaisuudet toisistaan erossa yksilön ajattelussa, mutta sopivasti ajoitetuilla häirinnän toimivuutta pohjustavilla teoilla tämän erossa pidettävyyden mahdollisuutta voidaan murentaa -- paremman sanavalinnan puutteessa. Täten, esim. rikkomalla jotain vaatetta pian nähdyn elokuvan jälkeen sillä tavalla, että korjausompelun jälkeen vaatteeseen jää jotain sellaista, joka esiintyi elokuvassa ja jonka katsomisen aikaan esiintyy auditiivistä tai muuta ärsyttävää häirintää tietyssä kohdin, saadaan yksilö ensinnäkin tunnistamaan tietynlaista yhtäläisyyttä, että jätetään tunnepitoisille lisäassosiaatioille tilaisuus tulla liittyneeksi samaan rytäkkään pian jossain toisaalla tapahtuvan samankaltaisuuden tai "samankaltaisuuden osakomponenttien avulla". Toisaalta, esim. lappeenrantalaiset ovat mielellään väittämästä joidenkin ihmisten olevan kykenemättömiä irtaantumaan samankaltaisuuksien huomioinnistaan pelkästään sen vuoksi, että "he ovat jotenkin mieleltään vajaita" ja minkä väittämäni monet muut sitten ottavat tosissaan "ihan tuosta vaan" eli heidän mukaansa mitään häirintää ei edes tarvittaisi, koska olisi yksilön omaa "jonkinlaista huonoutta ja viallisuutta ihmisenä", että hän ei pysty vuosikausian jälkeenkään irtautumaan samankaltaisuuden kertahuomiostaan, mutta sellaista on opetuksen ja ihmisten välisen kommunikoinnin laatu Lappeenrannassa.

Vaikka haluaisi pitää esim. eri vuosikymmeniin tai muihin ajanjaksoihin liittyvät tapahtumat toisistaan pitkälti isoloituina omassa mielessään, eikä haluaisi käsitetajunsa sotkeentuvat muiden tuhansien tahallisten häirintätekojen vuoksi, sitä ei ehkä sallita, vaan häirinnällä voidaan pyrkiä "tekemään tyhmäksi". Ajattelykyvykkyydestä saatettaisiin haluta tehdä ei-stabiilia assosiaatioiden, muistin, käsitetajun, muistojen hyödyntämisen ja päättelykyvykkyyden osalta.

Ihmismielen toimintaa ovat monet koettaneet mallintaa ja aika useinhan sieltä kaikenlaista verkostorakennetta ja moneen liittyväisyyttä saadaan visualisoiden esille.