Aiemmista päättely- ja muistamistoimintojen käytöstä voi löytyä niin paljon hyviä kokemuksia, ettei ole niin tärkeää pyrkiä selvittämään, minkälaisissa tilanteissa ja minkälaisista syistä niiden osalta tulisi esille rajoitteita, joita ei pystyisi ylittämään taikka kiertämään, vaan pikemminkin niiden käytettävyyteen liittyvä häilyvyys on se, mihin pitäisi saada selvyyttä.

Tutkittava saattaisi olla toiminut strukturoidun ja kulultaan ennalta tiedostettavan palaverin tai neuvottelun kuljettana, mikä vaatisi häneltä sekä aiemman tietämyksen hyödyntämistä, nopeiden synteesien tekemistä, muiden ihmisten näkemyksien huomioimista, monenlaisten valintojen tekemistä ym., eikä hänen päättely- ja muistamistoiminnoissaan olisi ilmennyt mitään heikentymäänpäin suuntautumista, vaan lähinnä sitä häilyvyyttä, mikä osaltaan nakertaa varmuutta siitä, miten myöhemmät samankaltaiset tilanteet mahtavatkaan sujua.

Tutkittava saattaisi olla täysin kyvykäs uppoutumaan suunnittelemaan, toteuttamaan ja testaamaan kymmeniä tuhansia ohjelmointikoodirivejä sisältävää verkkopalvelua, ymmärtäen helposti siihen liittyvän ohjelmistoarkkitehtuurin ja käytetyt ohjelmistotekniikat, mutta tulisi ajoittain hämmästelleeksi sitä, kuinka hän ei aivan kuin tavoittaisi omia asiaan liittyviä mietteitään ja jotkin oleelliset termit, konseptit, piirrossymbolien merkitykset ym. ovat jotenkin liian vaivalloisesti mieleen juolahtavia.

Tutkittava saattaisi olla rajautuvainen keskustelemaan jostain asiasta ja sen ympäriltä, jos vain keskustelunaiheella itsessään on riittävästi vetovoimaa, ollen samalla ns. hyvä kuuntelija muiden näkemyksille, mutta tullen toisinaan huomanneeksi, että keskustelut voivat velloa aiheesta toiseen varsin vapaasti, eikä hän käy toivomaan niissä pysyttävän mukavuusalueen rajoissa, vaan hän pystyy vaivattomasti tai ainakin luontevan rennosti vaihtamaan jutustelevasta keskustelumoodista syvemmin aiheisiin paneutuvaan, eikä koe erityisempää vaikeutta palauttaa mieleen jo pidemmän aikaakaan sitten keskustelussa käsiteltyjä asioita.

Johtuen siitä, miten terveysalan asiantuntijoita koulutetaan ja millä vapaudella heidän annetaan erikoistua, ei näennäisesti ongelmakuvan ymmärtäjäksi soveltuva asiantuntija sitten kuitenkaan aivan välttämättä ole se taho, joka pystyy tuottamaan hyviä vastauksia, sillä perimmäiset syyt voivat juontua aivan muualta kuin vaikkapa psykologisista syistä, niihin sisältyen vaikkapa monenlaista ulkoista vaikutinta, ruokavalion ravintoaineiden saantimääriä, hormonaalisia prosesseja, mausteiden aiheuttamia vaikutuksia aivoissa, huoneilman laatua ym. Oman lisänsä päätelmien tekemisen hankaloittamiseksi tuovat myös mahdollisesti käytetyt/kokeillut luontaistuotteet, joilla on markkinointiväittämien mukaan virkistäviä, energisoivia yms. vaikutuksia, mutta joiden toimivuus voi riippua kymmenistä yksittäisistä seikoista, jotka eivät välttämättä pysy samoilla kaavamaisuuksilla selitettävinä (esim. unen määrä voi vaikuttaa niiden toimivuuteen).

Tutkivan tahon on helpompi asettaa päämäärä, mihin tutkittavan kanssa pyrittäisiin, jos sitä varten voidaan luoda jonkinlainen lyhykäinen tarina, joka luonnehtii tavoitetilaa. Se voisi olla vaikkapa tällainen: "Kykenevä luottamaan siihen, että pystyy opiskelemaan 2-vuotiset maisterin opinnot toisessa kaupungissa, mikä vaatisi mahdollisuutta viihtyä tuolloisissa kotioloissa, motivaation ylläpysymistä opiskeluun, häirinnän poissa tai siedettävissä olemista, opintojen venymättömyyttä, sosiaalinen viitseliäisyyden pysymistä normaalina ja mielen hyvin toimimista." Liian monia tavoitteiden yhtäaikainen tavoittelu voi käydä liian sekavaksi, mutta sopivan lyhykäiseksi muotoiltu tavoitetila voi tavallaan sisältää useampiakin tavoitteita erilaisissa tilanteissa esiintyvien samankaltaisuuksien vuoksi ja syitä selittävistä spesifisistä syistä voi johtaa toimintaohjeita moneen aiempaan häilyväistä kyvykkyyttä ilmentäneeseen tilanteeseen.

Itseään mielellään kehittävä, tutkivasta otteesta kiinnostuneen asiantuntijan ei pitäisi tyytyä siihen, että hän vain lukee jonkin kolmannen osapuolen raportin tutkittavasta, jotta joitain vaikuttavia syitä voitaisiin poissulkea, eikä aiheuttaa tutkimisien viivästymistä yrittäessään löytää yhteistä tapaamista jonkinlaiselle "verkostopalaverille", missä olisi mukaan parin eri alan asiantuntijaa ja tutkittava, vaan olisi parempi jos hän laajentaisi omaa ymmärrystään hankkimalla sellaista spesifistä tietoa, joka parantaa kokonaiskuvan luomista tutkittavasta. Tämä on jonkinlainen kipukohta monelle asiantuntijalle, sillä monet heistä haluavat pitäytyä koulutietämyksensä varassa vuodesta toiseen. Käytännössä käykin helposti niin, että lähestyi tutkittava päättely- ja muistamistoimintoihin liittyvien ongelmiensa kanssa mitä tahansa asiantuntijaa, tutkittu tulee delegoiduksi asiantuntijalta toiselle, kunnes hän on taas jonkin saman psykologin tai lääkärin pakeilla, eikä uusia etenemisreittejä ole enää tarjota (sairaanhoitopiirin toiminnan puitteissa).

Voi hyvinkin olla käynyt niin, että tutkittava on voinut jo paljonkin aiemmin lähestyä mielenterveystoimistoa siinä tarkoituksessa, että haluaisi kokeilla tarkkaavaisuushäiriölääkkeen vaikutusta aiempien positiivisten vaikutusten vuoksi sen kokeiluttamiseksi, josko se auttaisi tällaisiin ongelmiin: "työläys aloittaa hyödyntämään aiempaa osaamista", "työhaastatteluissa ei muista mitä osaa ja miten osaa", "keskustelutilanteissa ajatusjumia", "rakenteilla olevat ajatuskokonaisuudet epäkoherentteja ja herkästi hapertuvaisia". Jos sairaanhoitopiirin psykiatrit ovat niin jääräpäisiä tai töykeitä, etteivät lähde kokeiluttamaan tarkkaavaisuushäiriölääkkeitä muille kuin lomakevastauksien perusteella selkeästi tarkkaavaisuushäiriöisille tapauksilla, joilla on jo lapsuudestaan asti ollut merkittävää, vastaavanlaista oireilua, jää potentiaalisten hyötyjien joukkoon valtavan suuri joukko ihmisiä, joille tarjotaan lähinnä arjesta tuttuja keinoja unenlaadusta lenkkeilyyn ja stressin vähentämisestä ikävien asioiden ajattelun vähentämiseen.

Tutkittava itse voi kokea intuitiivisesti, että ei pitäisi olla kovin vaikeaa tunnistaa, mitkä asiat hänen kyvykkyyksiinsä häilyttävästi vaikuttavat, kun kuitenkin on niin, että on usein pitkiä aikoja, jolloin ajattelu tuntuu kaikin puolin kelpoisalta, mutta sitten toisinaan ei niinkään. Tätä voi ilmetä esim. työhaastatteluissa, joissa tulee ikäänkuin kadottaneeksi itsensä ja osaamisensa, eikä saa itsestään esille, sitä mihin todella kykenee.