Häirintä on harvemmin jotain sellaista, joka vain yhtäkkiä alkoi olemaan, kaikkine osanottajineen, tavoitteineen ja suunnitelmallisuuksineen. Häirinnän käytön eri aspektit variaatioineen vetoavat erilaisiin osanottajiin eri tavoilla ja osanottajien joukossa voi olla myös jonkinlaista klusteroituneisuutta latteahierarkisen ja kaiken tietämyksen keskenään jakavan, verkostoituneen yhteisön sijaan. Joitakin osanottajia viehättää osallistuttavuus johonkin, josta ei puhuta mediassa. Joitakin osanottajia kiinnostaa osallistua enemmän intellektuellisen häirinnän suunnitteluun, vähemmästäkin mieltyvien voidessa olla täysillä mukana banaalin runnovassa häirinnässä, sellaisen antaessa juuri heidänlaisillaan sopivanlaisia kiksejä. Joillakin osallistuvilla voi olla primäärejä päämääriä, joista eivät pukahdakaan monille muista ja he malttavat odottaa sopivan kypsää ajankohtaa. Usein kyse on kuitenkin asenteesta, jota voi luonnehtia sanoilla "kun on kerran aloitettu, niin eihän sitä viitsi keskenkään jättää" eli kaikenlaiset ideologiset ja muut väittämät häirintätoiminnan perusteluiksi voivat olla pelkkää muiden osallistujien harhautusta, mitä muut eivät edes yritä kumota, koska hekin haluavat häirinnän sosiaalisuutta ylläpitävyyden jatkuvan, tällaisen varmistella heidän asemoituneisuuttaan sosiaalisessa hierarkiassa/verkostossa.
Jos erilaisia syitä häirinnälle leväyttäisi esille, saattaisi niiden joukosta pilkistää mm. tällaisia syitä: vaikuttamisen harjoittelu, antiesimerkkinä käyttäminen syrjäytymisprosessia kiihdyttämällä, poliittiset syyt, elämänhallinnan vaikeuttaminen, elämässä etenemisen hidastaminen/estäminen, yhteistoiminnan harjoittelu, pelillisyys, koventuneet asenteet, neuraaliverkkojen harjoituttaminen, tietoteknologia-avusteisen häirinnän automatisointi, "kun kerran aloitettu, niin eihän sitä keskenkään viitsi jättää"-asenteet, mielen toiminnan opiskelu, muiden huijaaminen osallistumaan häirintään, häirintätoiminnan skaalattavuuden valmistelu, yhteiskunnan penetraatiotestaaja (saako häirinnän kohde estettyä häirintäänsä yhteiskunnan tarjoamia mahdollisuuksia käyttäen).
Häirintätoiminnan takaisinmallintaminen ja tulkinta voi toisinaan johtaa yhteensopimattomiin näkemyksiin, yritettäessä muodostaa jonkinlaista loogisenoloista selitystä, sillä häirintätoiminnassa voi olla mukana paljon varmistelujen varmistelua, kokeilemista ja epäuskoa tietokonesimulaatioiden antamia toimintaehdotuksia kohtaan. Monet häirintään osallistujista myös kokevat, että heidän on suotavampaa pitäytyä näkymättömissä ja antaa joidenkin muiden suorittaa häirinnän tavoitteiden saavuttamisessa vaadittavat teot, mutta koska heillä ei aina ole käytettävissä sellaisia häirintään osallistujia, joilla olisi viitseliäisyyttä harjoitella häirintäosuuttaan taiturimaiseen suoritukseen kyetäkseen, joutuvat enemmän intellektuellimpaa häirinnän vaikuttavuutta toivovat tyytymään johonkin sellaiseen, minkä häirinnän kokija voi kokea tumpelointina ja laadun osalta hölmöläisten puuhalta.
Tässä viitattu häirintä ei useinkaan ole nopeaan fyysiseen vahingoittamiseen pyrkivää, vaikka sitäkin voi esiintyä, että häirityn huomiointikykyä kuormitetaan niin paljon, että jotain vaarantavaa jää huomioimatta. Esineiden ja tavaroiden rikkominen saattaa olla tavanomaisempaa, mutta ei ehkä kovinkaan toistuvaa, sillä se saisi häirintään osallistuneen tuntemaan itsensä liian primitiivisiksi ja sitä kautta inhomaan itseään ja toisiaan. Kohdeyksilön terveyden ja mielen rikkominen on kuitenkin täysin eri asia, sillä sellainen voi olla suorastaan tavoitteena vaikkapa siitä syystä, että sillä tavoin voidaan harjoitella hidasta vaikuttamista sellaisten kaavamaisien yhteistoiminnan harrastamisen kautta, jotka eivät vielä olisi keinoina stabilisoituneet varmuudella jotain tiettyä aikaan saavaksi. Jokseenkin löperöä toimintaa on se, missä tavallaan myönnetään, ettei saada riittävää vaikuttavuutta aikaiseksi, jos ei ensin ole kuormitettu kohdeyksilön mieltä ja elimistöä. Jos tätä vertaa vaikkapa johonkin lean-periaatteella toimivaan tahoon, missä pyritään löytämään parhaimpia keinoja nopeasta ja kokeillen, niissä on mitä todennäköisimmin saavuttaa sellainen taso, mikä näyttää ja tuntuu hyvältä myös ulkopuolisista, mutta häirintätoiminnassa päädytään hyvin herkästi "kuhan nyt jotain"-tasolle.
Jos pitäisi nostaa esille jokin yksittäinen syy häirinnälle, missä ei ole niin väliksi huomioida, mikä on häirinnän laatu, voisi se olla "aivan liian paljon hyvää ja hyödyllistä liian monelle"-puoltajien vastustaminen. Yhteiskunnat tapaavat muovautua sellaiseksi, että kaikilla aloilla, joilla voidaan harjoittaa liiketoimintaa, pitää voida venyttää liiketoiminnan mahdollisuuksia mahdollisimman kauan tulevaisuuteen ja luoda tiekartta tätä varten jo kaukaa ennalta. Nykyisin kun yrityksien työntekijöitä halutaan sitouttaa yrityksien toimintaan "oon vaan töissä täällä"-asennetta vahvemmin, voi se tarkoittaa sitäkin, että yrityksien välille muodostuu sosiaalisia verkostoja, joiden eräs tehtävä on käyttää tai hankkia keinot estää jotain tiettyä yksilöä kehittymästä sellaiseksi, että siitä voisi olla haittaa kenellekään tähän verkostoon kuuluvalle.
<-- Häirintä voi tehdä työttömän työnhakijan hetkellisesti työkyvyttömäksi