Työvoimavirkailija on siinä mielessä tavallaan hankalassa asemassa, olettaen, ettei hän ole retkumainen ja tahallaan asiakasta haittaava, että lain mukaan työnhakijalle ei pitäisi tarjota liian kivaa kohtelua ts. ajoittaisista univaikeuksista huolimatta häneen pitäisi suhtautua kuin keneen tahaansa muuhunkin työhön kuin työhön kykenevään työnhakijaan. Eettisesti helpompaa perusteltavaa olla tekemättä ihan mitä tahansa työhönosoituksia, on sellainen, missä asiakkaan unenlaatuun ja muihin mahdollisiin oireiluihin vaikuttaa jokin sellainen taho, jonka suoranaisena pyrkimyksenä on häiritä hänen hyvinvointiaan ja kenties elämää laajemminkin, mutta ongelmallista tämä silti on, sillä lainsäätäjät eivät ole viitsineet ottaa huomioon sellaista mahdollisuutta, että työntekemiseen liittyen voisi olla jotain muutakin huomioitavaa kuin työssä tapahtuva näkyvä kiusaaminen ja jonkinlainen syrjintä. Häirinnällä voi olla hyvinkin monenlaisia vaikutuksia kohdeyksilöön, millä taasen on muuntava vaikutuksensa siihen, miten elimistö käsittelee sen kautta kulkevia aineita, miten yksilön mieli käsittelee ajatuksia/tunteita ym. Jos tällaisten asioiden huomiointia ei voida tai haluta säätää lainsäädännön kautta, on työvoimavirkailijan avustavine kollegoineen oltava se, joka tekee ne päätelmät, jotka kansanedustajat ja ministerit jättivät tekemättä. Jos työnhakija selvästikin on motivoinut toimimaan työelämässä, mutta ei itse löydä varmuutta siihen, miten saisi unensa ja muut mahdolliset oireensa normalisoitua, eihän siitä rankaistakaan pitäisi.

Työtön työnhakija voi myös haluta olla joutumatta osatyökykyiseksi sen mahdollisesti stigmatisoivan statuksen vuoksi, joten hän voi kertoa totuudenmukaisesti lenkkeilevänsä päivittäin ja pyrkivänsä tarvittavien ravintoaineiden saamiseen taulukkolaskentaa hyväksikäyttämällä, mutta silti vaikkapa unen laadussa on jotain sellaista ongelmaa, josta hän ei aivan saa tolkkua. Tämä jättää tulokseksi sen, että hän on sinänsä työkykyinen, mutta toisinaan on unettomuutta, joten työttömyys jatkuu ennallaan kaikkine työtarjouksien riskeineen.

Häirinnän käsitettä käytetään tässä suhteellisen laajasti, sillä se ei ole vain joukko yksittäisiä häirintäkertoja vailla mitään erityistä tarkoitusta, vaan tarkoituksena voi olla aiheuttaa kohdehenkilön mielessä suhteellisen tarkasti kohdennettuja muutoksia, jotka muokkaavat joko hitaasti tai jyrkän muutoksen aiheuttaen kohdeyksilön persoonallisuutta, ajatusmaailmaa, assosiaatioverkostoja, taipumuksia, skeemoja, skriptejä, käytöksenpiirteitä, tunnemaailmaa, maailmankuvaa ym. Häirintätoiminnan systemaattinen luonne pohjautuu mm. tietokoneavusteiseen kohdeyksilön mielen ja elimistön toiminnan mallintamiseen ja analyysiin. Syötetietona voidaan käyttää kohdeyksilön terveystietoja, hänestä kerättyjä havaintotietoja, aiheutettuja häirintöjä ym. Toisinaan häirintään sisältyy myös markkinointia siinä mielessä, että osallistujat pääsevät tuomaan toisten osallistujien tiettäväksi esim. osaamistaan, yhteistyöhalukkuuttaan, asennettaan tai edustamaansa yritystä.

Häiritsemällä vaikuttavat tahot pyrkivät usein pureutumaan kaikkiin kohdeyksilölle merkittäviin elämän osa-alueisiin, mikä tekee häirinnästä erittäin uhkaavaa. Näitä osa-alueita ovat mm. viihteen käyttö, työn hakeminen, omaehtoinen opiskelu ja erilaisten aikomusten suunnittelu. Noheva työnhakija voi pyrkiä selittämään erilaisten kaavioiden avulla sitä, kuinka häirintä yleistettynä osallistuu monelle elämän osa-alueella ja kuinka häirintää pyritään harrastamaan erityisesti silloin, kun elimistöni ei ole normaalitilassa. Näistä kaavioista voisi lukea, että häirintä osallistuu esim. uuden oppimisen tilanteisiin, tietokoneella pelaamisen aikaan, osaamisen kehittämisen hetkillä ym. ja se vaikuttaa erityisesti mm. eksekutiivisten toimintojen käytettävyyteen (emootiot, päättelykyky, muistaminen ym.).

Nykyaikainen häirintä ei aina ole välitöntä häirinnän kokemista, vaan kyse voi olla kokonaisten käsitteiden muuttamisesta "psykologisen keinoin" sellaiseksi, ettei niitä voi käyttää ajattelussaan ollessaan jossain tietyssä kontekstissa tai suunnilleen tietynlaisen orientaation vallassa - varsinkin, jos on juuri hetki sitten ärsytetty minuuttitolkulla kestävällä voimakkaalla äänellä, jota ei ole voinut paeta. Häirinnän vaikutuksia ovat myös mm. aivojen välittäjäainereseptorien tuho, hippokampuksen vahingoittuminen, hermosolujen tuhoutuminen ym. mikä ilmenee vaikutuksiltaan viiveellä, kunnes yhtenä päivänä huomaa, ettei enää tavoita mielestään, minkälaista elämänsä oli jonakin ajanjaksona. Psykiatrisessa tutkimuksessa ei tyypillisesti välitetä vähääkään siitäkään, minkälaista todennäköistä vahinkoa häirintä aiheuttanee verisuonille ja valtimoillekin.

Ei välttämättä ole ollenkaan tavatonta ja heti mahdollisuuksista pois suljettavaa, että häirintään osallistuu mm. osa mediatalojen toimituksien henkilökuntaa, osa sosiaalisten verkostojen alustoja kehittäviä insinöörejä, lukuisat paikalliset ihmiset, osa kaupungin toiminnallisesti tärkeiden yksiköiden henkilökuntaa, osa kampuksen opettajia ja opiskelijoita, osa kirjeiden ja pakettien kuljetuspalveluita tarjoavien yritysten henkilökuntaa ja alihankkijoita, osa paikallisten kauppojen henkilökuntaa, osa erään lukion opettajia ja opiskelijoita, osa paikallispoliitikoista, osa sukulaisista, lukuisat paikallisten yritysten työntekijät, lukuisa anonyymien ja nimellään esiintyvien ihmisten epäyhtenäinen joukko Internetissä, osa iltaravintoloiden henkilökuntaa, osa terveyskeskuksen ja keskussairaalan työntekijöistä ym. Vai pitäisikö muka heti rajata häirinnän mahdollisuus yksittäisten muiden henkilöiden tekemäksi vailla mitään erityisempää tarkoitusta kuin jokin yksittäinen mielenjuolahduksen aiheuttama oikku, joka sattumalta muistutti jotain häirityn tunnistamaa kaavamaisuutta?