Kun joku hakee vaivaantuvaista esittävästi esille aiemmin julkaistua lehtijuttua siinä tarkoituksessa, että "katsotaan minkälaista sisältöä siinä jutussa on eli että onko siinä jotain vihjailevaa", jotta voi sitten todeta, ettei jutussa itsessään tai sen kuvituksessa ole mitään jutussa mainitsemattomaan ihmiseen henkilöityvää, ei siinä kenties vuosia myöhemmin ole suuremmin mahdollista loihtia esille aiempia konteksteja, layoutteja ja muuta kaikkea, jotka suoraan tai lämppäilevästi saavat useat lukijat tajuamaan jotain erikseen mainitsematonta. Täten, se joka yritti saada jotain henkilöä kanssaan samanmieliseksi kaiken sen suhteen, minkä on ajatellut olevan lehdistön edustajien pyrkimyksinä, on jokseenkin altavastaajan asemassa siinä kamppailussa.

Toisinaan kyseessä ei ole edes tarpeen olla vihjailusta, vaan silkasta käsitteiden ja skeemojen muistettavuuden uudelleenjärjestelystä, assosiaatioiden vaimentelusta ja muunlaisesta turmelluttamista joko ennalta tai "ihmismielissä jo olevaa muokaten". Vaikuttamistekniikoista löytyy toki sellaistakin, missä "yhdellä kertaa" saadaan tehtyä monille vaikeaksi ajatella jotain, mutta usein kyse on pitkäjänteisestä vaikuttamisesta, missä turmelluttamisella on sekä suvanto-, kiihdytys-, ylläpito- ja varmisteluvaiheita.

Yleisöstä puhuttaessa ei oikeastaan pitäisi tyytymän siihen, että käsittäisi yleisön pelkästään jonkin painetun lehden tai verkkolehden lukijoiksi, joiden vaikutelmat, muistiinjäävyydet ja mielen lämppäillyksi tulemiset perustuvat jomman kumman sellaisen hetkelliseen lukemiseen, sillä on myös nettiryhmiä, joille joku taho jakaa luvattomasti reaaliaikaista kuvayhteyttä tietyn käyttäjän tietokonelaitteiden näyttöpäätteillä olevasta ja tuossa jossain lehdessä tiedetään tästä pitkään jatkuneesta toiminnasta. Täten, kun tämä kohdeyksilö tulee vaikkapa aamulettujaan paistaessaan selailleeksi puhelimestaan kyseisen lehden verkkosivuja, muodostuu salakatselijoille jokseenkin erilainen kokemus lehdestä viestintävälineenä kuin niille, jotka ihan vaan lukevat lehteä itse, eivätkä tule päätyneeksi tietämään lehdessä olevasta sisällöstä jonkun toisen henkilön salatarkkailemisen seurauksena.

Molemmanlaisen yleisön tapauksessa kyse voi silti olla mm. käsitteiden ja mielikuvien turmelluttamisesta, sillä uutisia ja muita juttuja ilmestyy päivittäin niin paljon, että kohdeyksilö, johon saattaa olla hyvinkin vahvasti attribuoitu joitain käsitteitä, symboliikkaa, sanontoja ym., joutuisi melkoisille kilpasille ihmisten mieliin vaikuttamisessa voidakseen pitää entisenlaisen ehtana näitä käsitteitä, symboliikkaa, sanontoja ym. Jotkin sellaisista ovat voineet muodostua jonkinlaisen vahingon tai ennalta miettimättömyyden vuoksi, mutta joihin on voinut olla ihan tyytyväinen aina siihen saakka kunnes turmelluttaminen on päässyt liiaksi vauhtiin.

Toki toisinaan on myös sitäkin, ettei monellekaan kohdeyksilön tekemisiin liittyvästä vaikuttamista tietoisena olevalle juolahda mieleen, miksi tai miten jotain tietynlaista samanaikaisuutta on päässyt tapahtumaan. Esim. kohdeyksilö voi soveltaa johonkin tarkoitukseen tiedon semanttiseen analyysiin käytettävän MeaningCloudin ohjelmistorajapintaa (nyk. Redditin omistuksessa) ja sattumalta, jälleen kerran, Sanna Marin tulee ihan siinä lähihetkenä nauhoitetusti lausahtaneeksi "yhtään enempää tummia pilviä" kuin joku hänen avustajatiimissään oleva olisi jäsenenä siinä nettiryhmässä, joka salatarkkailee ja jossa kenties myös lukuisa määrä median edustajia mukana hyörii. Samalla simppelillä periaatteella voisi ounastella monenlaisen muunkin tapahtuneen olevan epäilyttävää, vaikka varmana pidettävyyden joutuisikin heittämään nopalla.

Irtoesimerkkejä

• Jos pitäisi ongelmoittaa monien ihmisten mielissä odottamiseen liittyviä konnotaatioita ja heidän henkilökohtaisia tuntemuksiaan siinä mielessä kuin se liittyy kirjoitusprosessin olemiseen parempi, kun antaa kirjoituksien kehittyä ilman kiirettä, alkuunhan päästään, kun..

• Voidaan myös tarjoutua muodostamaan odottamiseen läheisesti liittyvästä sanasta jonottaminen semiyhteisöllisesti tuotettu juttu..

• Senkin varaan voi laskeskella, että kun luovaan tuotantoon liittyvä odottaminen uhkaa henkilöityä jonkin tietyn henkilön tarjoomaan, voi pelailla ajoittamisella käyttäen jonkun toisen kirjoittamaa artikkelia pitkästymisestä, tylsistymisestä ja sairastumisesta, sekä paremman elämän loputtomasta odottelusta..

• Mainokset lukuisine toistoineen ja paljon ihmisiä tavoittavuuksineen käynevät hyvin myös "sanankaappaukseen"..

• Jos pitäisi saada loppumaan sellainen, missä kaikelle kansalle tutun kasvin pyöreistä muodoista juontuu liian helposti mieleen tietynlainen nettisisältö sen käyttämän kuvituksen vuoksi, voidaan käydä kuormittamaan käsitetajua..

• Etteivät vain jotkin eläimet assosioidu jotenkin oleellisesti nettisovellukseen, jolla on jotain liiallista tekemistä kenen tahansa julkaisemisen ja sisällöntuotannon kanssa..? Omituisilla eläinjutuilla ja muulla vähän pähkähullulla saanee jotain aikaan..

• Iltalehdellä ollut aikoinaan jokseenkin kummallinen käsitys hyvistä kuvituskuvista. Jos tuota asettelua yrittää lukea, siinä taidetaan sanoa jotain peiteasussa toimimisesta, jonkin työntämisestä nenään ja ihmisen kykenevyydestä olla halutessaan erilainen kuin jonain toisella hetkellä? Alemmat kuvat vuoden 1990 elokuvasta Total Recall.