Kun joku hakee vaivaantuvaista esittävästi esille aiemmin julkaistua lehtijuttua siinä tarkoituksessa, että "katsotaan minkälaista sisältöä siinä jutussa on eli että onko siinä jotain vihjailevaa", jotta voi sitten todeta, ettei jutussa itsessään tai sen kuvituksessa ole mitään jutussa mainitsemattomaan ihmiseen henkilöityvää, ei siinä kenties vuosia myöhemmin ole suuremmin mahdollista loihtia esille aiempia konteksteja, layoutteja ja muuta kaikkea, jotka suoraan tai lämppäilevästi saavat useat lukijat tajuamaan jotain erikseen mainitsematonta. Täten, se joka yritti saada jotain henkilöä kanssaan samanmieliseksi kaiken sen suhteen, minkä on ajatellut olevan lehdistön edustajien pyrkimyksinä, on jokseenkin altavastaajan asemassa siinä kamppailussa.

Toisinaan kyseessä ei ole edes tarpeen olla vihjailusta, vaan silkasta käsitteiden ja skeemojen muistettavuuden uudelleenjärjestelystä, assosiaatioiden vaimentelusta ja muunlaisesta turmelluttamista joko ennalta tai "ihmismielissä jo olevaa muokaten". Vaikuttamistekniikoista löytyy toki sellaistakin, missä "yhdellä kertaa" saadaan tehtyä monille vaikeaksi ajatella jotain, mutta usein kyse on pitkäjänteisestä vaikuttamisesta, missä turmelluttamisella on sekä suvanto-, kiihdytys-, ylläpito- ja varmisteluvaiheita.

Yleisöstä puhuttaessa ei oikeastaan pitäisi tyytymän siihen, että käsittäisi yleisön pelkästään jonkin painetun lehden tai verkkolehden lukijoiksi, joiden vaikutelmat, muistiinjäävyydet ja mielen lämppäillyksi tulemiset perustuvat jomman kumman sellaisen hetkelliseen lukemiseen, sillä on myös nettiryhmiä, joille joku taho jakaa luvattomasti reaaliaikaista kuvayhteyttä tietyn käyttäjän tietokonelaitteiden näyttöpäätteillä olevasta ja tuossa jossain lehdessä tiedetään tästä pitkään jatkuneesta toiminnasta. Täten, kun tämä kohdeyksilö tulee vaikkapa aamulettujaan paistaessaan selailleeksi puhelimestaan kyseisen lehden verkkosivuja, muodostuu salakatselijoille jokseenkin erilainen kokemus lehdestä viestintävälineenä kuin niille, jotka ihan vaan lukevat lehteä itse, eivätkä tule päätyneeksi tietämään lehdessä olevasta sisällöstä jonkun toisen henkilön salatarkkailemisen seurauksena.

Molemmanlaisen yleisön tapauksessa kyse voi silti olla mm. käsitteiden ja mielikuvien turmelluttamisesta, sillä uutisia ja muita juttuja ilmestyy päivittäin niin paljon, että kohdeyksilö, johon saattaa olla hyvinkin vahvasti attribuoitu joitain käsitteitä, symboliikkaa, sanontoja ym., joutuisi melkoisille kilpasille ihmisten mieliin vaikuttamisessa voidakseen pitää entisenlaisen ehtana näitä käsitteitä, symboliikkaa, sanontoja ym. Jotkin sellaisista ovat voineet muodostua jonkinlaisen vahingon tai ennalta miettimättömyyden vuoksi, mutta joihin on voinut olla ihan tyytyväinen aina siihen saakka kunnes turmelluttaminen on päässyt liiaksi vauhtiin.

Toki toisinaan on myös sitäkin, ettei monellekaan kohdeyksilön tekemisiin liittyvästä vaikuttamista tietoisena olevalle juolahda mieleen, miksi tai miten jotain tietynlaista samanaikaisuutta on päässyt tapahtumaan. Esim. kohdeyksilö voi soveltaa johonkin tarkoitukseen tiedon semanttiseen analyysiin käytettävän MeaningCloudin ohjelmistorajapintaa (nyk. Redditin omistuksessa) ja sattumalta, jälleen kerran, Sanna Marin tulee ihan siinä lähihetkenä nauhoitetusti lausahtaneeksi "yhtään enempää tummia pilviä" kuin joku hänen avustajatiimissään oleva olisi jäsenenä siinä nettiryhmässä, joka salatarkkailee ja jossa kenties myös lukuisa määrä median edustajia mukana hyörii. Samalla simppelillä periaatteella voisi ounastella monenlaisen muunkin tapahtuneen olevan epäilyttävää, vaikka varmana pidettävyyden joutuisikin heittämään nopalla.

Irtoesimerkkejä

• Jos pitäisi ongelmoittaa monien ihmisten mielissä odottamiseen liittyviä konnotaatioita ja heidän henkilökohtaisia tuntemuksiaan siinä mielessä kuin se liittyy kirjoitusprosessin olemiseen parempi, kun antaa kirjoituksien kehittyä ilman kiirettä, alkuunhan päästään, kun..

• Voidaan myös tarjoutua muodostamaan odottamiseen läheisesti liittyvästä sanasta jonottaminen semiyhteisöllisesti tuotettu juttu..

• Senkin varaan voi laskeskella, että kun luovaan tuotantoon liittyvä odottaminen uhkaa henkilöityä jonkin tietyn henkilön tarjoomaan, voi pelailla ajoittamisella käyttäen jonkun toisen kirjoittamaa artikkelia pitkästymisestä, tylsistymisestä ja sairastumisesta, sekä paremman elämän loputtomasta odottelusta..

• Mainokset lukuisine toistoineen ja paljon ihmisiä tavoittavuuksineen käynevät hyvin myös "sanankaappaukseen"..

• Jos pitäisi saada loppumaan sellainen, missä kaikelle kansalle tutun kasvin pyöreistä muodoista juontuu liian helposti mieleen tietynlainen nettisisältö sen käyttämän kuvituksen vuoksi, voidaan käydä kuormittamaan käsitetajua..

• Etteivät vain jotkin eläimet assosioidu jotenkin oleellisesti nettisovellukseen, jolla on jotain liiallista tekemistä kenen tahansa julkaisemisen ja sisällöntuotannon kanssa..? Omituisilla eläinjutuilla ja muulla vähän pähkähullulla saanee jotain aikaan..

• Iltalehdellä ollut aikoinaan jokseenkin kummallinen käsitys hyvistä kuvituskuvista. Jos tuota asettelua yrittää lukea, siinä taidetaan sanoa jotain peiteasussa toimimisesta, jonkin työntämisestä nenään ja ihmisen kykenevyydestä olla halutessaan erilainen kuin jonain toisella hetkellä? Alemmat kuvat vuoden 1990 elokuvasta Total Recall.

Isosti mokailut, tulivat tekijät tai aiheuttajat tietoon tai eivät, saadaan uutisoituna tuntumaan helposti siltä, että "eihän tällaista pidä/saa tapahtua" ja että "jos vain olisi osaavammat tekijät asialla, tällaista ei tapahtuisi". Hieman lehtiotsikoiden ja uutisen kirjoittajien nimillä pelaamista, niin saadaan monien lukijoiden ajattelua ohjatuksi sen verran, että mieleen juolahtaa joku tietty henkilö, jonka mahdollisuuksia on tarkoitus hiukan vahingoittaa nakertamalla hänen mainettaan tai muuntamalla hänestä mieleenjuontuvia fiboja. Kun yrityksiin rekrytoijat huomioivat tämän vihjailun tai siitä heille erikseen kerrotaan, he voivat toistuvan samankaltaisen vihjailun vuoksi laittaa hänet jonkinlaiselle mustalle listalle sen estämiseksi, että tämä joku henkilö pääsisi edes työhaastatteluun oman alansa yrityksiin, sillä eihän sitä nyt sellaista haluta palkattavan, joka toisi muassaan myös fiboja, jotka voisivat vahingoittaa yrityksen imagoa julkisanomattomasti. Iltauutiset sitten toisenlaisine vihjailuineen sisällyttämänsä insertin taustatapahtumien (taustalla tapahtuvien) avulla ja aamulla vielä vähän lisää vaikkapa haastateltavien henkilöiden nimien ja olemuksen avulla. Tämä kaikki vihjailu voi tapahtua ilman, että vihjailun kohteena oleva henkilö tulee ehkä ollenkaan tajunneeksi tai edes tietoiseksi, että jotain häneen kohdistuvaa on meneillään.

Irtoesimerkkejä

• Jääkiekkojään teko ei ollut onnistunut, pankin asiakkaiden tileillä eri määriä rahaa kuin mitä oikeasti onkaan, ikivanhan sillan romahtamisen estämisessä ei pelkkä moderni valvontakamera riittänytkään..

• Kaduille oli päästetty aivan liian suuria ihmismääriä kerralla, kaupunkinympäristöön rakennettu väliaikainen telinesilta romahtaa..

• Taas on junaliikenteessä vikaa aseman aikataulunäyttöjä ja mobiilisovellusta myöten, junat myöhästelevät, ihmiset eivät ehdi paikkoihin, rakennustöiden yhteydessä joku menee vaurioittamaan tietoliikennekaapeleita saaden vilkkaan lentoaseman toiminnan pahasti sekaisin..

• Tietokoneohjatun junaradanhallintajärjestelmän piti olla täysin varmatoiminen kaikkine varotoimintoineen, junia törmäilee toisiinsa kovalla vauhdilla, makaronien valmistukseen tarkoitettu prosessi menee rikki laiterikon vuoksi, nälkäiset ihmiset odottelevat kuukausia korjaantumista..

Viestintäalan organisaation yksikkö, joka julkaisee joka päivä kaikenlaista audiovisuaalisesta aineistosta verkkouutisiin, ei muunnu ajan mittaan sillä tavoin sujuvasti toimivaksi yhteisöksi, jonka kaikki tekeminen olisi sen viestinnän vastaanottajista yhtälaisesti vääränlaisista tarkoituksista ja tavoitteista vapaata.

Kun esim. Iltalehdessä on tehty päätös käyttää kuvituskuvaa, jossa suosituksi luonnehditulla ihmisellä ja hänen läheisillään on "viivamaiset" hymyt, olisiko aivan tolkullista todeta, että Iltalehti teki päätöksen julkaistu juttu, jossa on kyseisenlainen kuvituskuva vai olisiko paremmin järkeenkäypää, että toimittajakunnalla on artikkelien ja uutisten tekemisen puitteissa jonkinlainen vapaus "kikkailla", jos tehdyn valinnan tökeryydestä huolimatta varmistuu esim. yksinkertainen pidempiaikainen mieleenjäävyys?

On spekuloivaa tehdä olettamuksia siitä, miksi vaikkapa ns. iltapäivälehden toimituksessa olisi kauttaaltaan "ok" häseltää ja julkaista sellaisia juttuja, jotka aivan taatusti koettaisiin yleisesti tökeröksi, töykeäksi tai huonoa makua ilmentäväksi, mutta lehtien toimituksissa käytäneen varmasti ajan mittaan vähintäänkin intuitiivisesti tunnistamaan, mistä ei tule ns. sanomista ainakaan esihenkilöiden tai ylempien toimihenkilöiden suunnalta ja mihin melkeinpä rohkaistaan, minkä taasen pitäisi jossain vaiheessa saada jotkut toimituksessa miettimään "onkohan tämä enää oikein jatkaa tällaisilla linjoilla". Kyllähän fiksut toimittajat (ja kuvittajat, valokuvaajat, koodaajat ym.) tajuavat senkin jollain tavoin merkitykselliseksi edustamansa lehden kannalta, miksi yhtenä päivänä on juttu hi-tech -laatuisesta avustetun kuoleman välineestä ja seuraavana päivänä kerrotaan ihmisten oikeistolaisten asenteiden olemisesta voitolla, sekä siitä, kuinka huonosti suomalaisetkin osaavat ihmisiä kohdella, kun kyse on Suomen natsi-Saksaan passittamista sotavangeista. Nuo viimeisimmät olivat itse asiassa Helsingin Sanomista.

Iltapäivälehdet ovat luvanneet, etteivät enää tee "klikkisaalistajajuttuja", mutta vaikka juttujen otsikoiden lupaavuus täsmääkin kelpoisasti juttujen sisältöön, keinoina pitää lukijat/kokijat näiden julkaisujen käyttäjinä ja enemmänkin, pitämään niitä luontevana jatkeena ajattelulleen, on mm. sisällyttää niiden jokapäiväiseen viestimiseensä mukaan irrallisia juttuja, jotka jollain tavoin sykähdyttävät, herättävät emootioita, tungettelevat, laittavat keskittyneesti miettimään useammaksi minuutiksi, viehättävät, edustavat kodeissa tavanomaisesti puuhasteltavuutta, esittävät jotain höpsöä tai muuten valmistelevat mielessä eräänlaisia "kiinnityskohtia" muulle viestinnälle jäädä lukijan mieleen hengailemaan pidemmäksi aikaa.

Verkossakin julkaiseville tahoille on tärkeää, että sisällön julkaisemisesta huolehtivilla henkilöillä on näppärät välineet sen hallitsemiseen, miltä juttuvirta ja juttujen asettelut lukijalle näyttävät, miten niissä olevien yksityiskohtien huomioitavuutta saadaan varmistelua, miten tietyt artikkelit ja uutiset saadaan olemaan jäämättä ilman huomiotta, miten varmistellaan lukijoiden aiemmin huomioiman/lukeman juontuvuus mieleen, kuinka onnistutaan pitäytymään tyylillisesti yhtenäisenä ym. Kuten eräältä ajanjaksolta yle.fi:n uutisointia voi nähdä, Ylellä on ollut intressiä leikitellä värisävyllä, saaden sellaista ilmentymään useissa lyhyen ajanjakson aikana julkaistujen juttujen kuvituksessa. Kyse on voinut olla manuaalisista kuvavalinnoista-/kokeiluista, mutta voi olla ollut myös jonkinlaisen automatiikan tekemää.

Olisi myös jokseenkin erheellistä olettaa, että uutisviestimet eivät sopisi keskenään minkälaisia juttuja ne milloinkin julkaisevat. Saattavatpa antaa toistensa tietojärjestelmien tutkiskella ohjelmistorajapintojensa kautta, mitä on milläkin minuutilla kehitteillä, jottei toimittajien tarvitse käydä tarttumaan puhelimeen ja sillä tavoin sopia juttuaiheista. Toisaalta, ei sekään aivan pois suljettu mahdollisuus ole, etteikö toisen julkaisun sisältöjä silmäilemällä joku voisi olla saanut idean siitä, minkälainen juttu toiseen lehteen pitäisi kirjoittaa, mutta ei niitäkään juttuja varmaan ihan parissa minuutissa kirjoitella. Etelä-Saimaasta on tullut huomioitua poikkeuksellinen huomionosoitus vekotinkehittelijätaituruutta kohtaan melko samoilla minuuteilla julkaistuna, kun Ilta-Sanomat julkaisee lukijakyselyyn perustuvan jutun "Suomen MacGyverista", joka "valmistaa lähes kaiken itse".

Paljon synkemmästi olisi kuitenkin todettavissa, että mediayhtiöiden jossain määrin aitokin kilpailu saa niitä haluamaan kehittyä tavoilla, joissa niiden yhteiskunnallinen merkitys on kiistämättömästi tunnistettavissa ja niiden olemassa olo jokseenkin välttämättömäksi myönnettävissä. Merkittävänä pysymisen vaikeus voisi tulla imagoa pitkäaikaisesti rapauttavalla tavalla esille ja tajuttavaksi, jos mediayhtiö joutuu tekemään noloja korjausliikkeitä esim. taloudellisen ahdinkonsa vuoksi, joten tällaisen skenaarion toteutumisen estämiseksi tehdään paljon aavistelevaa riskiarviointia, missä jopa yksittäinen kansalainen tekemisineen voidaan nähdä uhkaksi. Kysy vaikka Venäjältä.

Varmistellakseen erilaisia de factoja ja status quoja kuten mediayhtiöihin suhtautumisia, eivät perusteet johonkin tiettyyn ihmiseen kohdistuvaan hybridiviestintään juonnu vain ja ainoastaan jonkin yhden, yhteiskunnallisesti merkittävän tahon päätöksistä, vaan esim. sanomalehden toimituksen joku osuus täydennettynä mediayhtiön jonkin toisen osaston henkilöillä ja joillakin yhtiön ulkopuolisilla toimijoilla voivat tottuneesti aiheuttaa tietylle yksilölle jatkuvaa ahdistuneisuutta, ärsyyntyneisyyttä, haittaa, mainevikaisuutta, muistuttamista ym. sen vuoksi, että muut tahot voivat sitten kanavoida aiheutunutta vaikutusta tavoilla, jotka saattavat viedä tätä jotain ihmistä kohti köyhistymistä, erakoitumista ja inhon tunteita -- ja mitä sitten voitaisiin kanavoida muihin tarkoituksiin, jotka tekevät hänen sosioekonomisesta asemastaan entistä huonomman.

Koska mediayhtiöt paljolti hallitsevat mediamaisemaa, eivätkä kansalaiset ja muut ihmiset osaa kovin hyvin ilmaista kaipuutaan muunlaiselle yleiselle tiedonsaannille, saadun tiedon sisällölle ja kokemuksiensa erilaistumisille, ihmiset yleensäkään eivät edes tajua, kuinka Suomi on hissukseen saatu järjesteltyä sellaiseksi, ettei median ja heidän salaisten sidosryhmiensä edes tarvitse tehdä kovin monien kohdeyksilöiden vuoksi sellaista sisältötuotantoa, mikä on suunnattu a) tavalliselle yleisölle, b) salaiselle yleisölle ja c) täsmäkohteelle, vaan voi olla, että sitä jotain yhtä varten vain on se, mikä riittää. Vaikuttavuuden varmistamiseksi on sitten kaikenlaista street level -avustajaa ja muita henkilöitä, jotka a) estävät kohdeyksilöä vaimentamasta vaikutuksia, b) ylläpitävät sirkushuvin tuntua salaiselle yleisölle ja c) konvertoivat lisää salaista yleisöä tavallisesta yleisöstä. Tietenkin myös läpeensä valheelliset uutisoinnit ovat mahdollisia suostuvaisten ihmisten lavastellessa tilanteita ja joissakin narratiivisäikeissä on jatkuvuutta ja sivujuonteita jo pitkältä ajalta.

Eräs Wille Rydman varmaan ilahtuu, että mainitsee tässä yhteydessä hänestä, mutta jos Google-hakuun laittaa "Lost Illusions review", löytyy runsaasti elokuva-arvosteluja (kuten esim. https://www.nytimes.com/2022/06/09/movies/lost-illusions-review.html) vuonna 2021 julkaistusta elokuvasta sen päivän tienoilta, jolle Helsingin Sanomat halusi ajoittaa eräänlaisen hyökkäykseksikin luonnehditun häntä kohtaan (19.6.2022). Sattumoisin tämä tapahtui jokseenkin heti julkkisoikeudenkäynti Depp ja Heard päätteeksi. Lost Illusions on sillä tapaa asiaan liittyvä, että kyse on elokuvasta, missä lehden toimitus mm. ottaa vastaan maksuja parempia arvosteluja vastaan ja on muutenkin pöyhkeän ja valehtelevan tärkeä osa yhteiskuntajärjestystä.

Valtamedian julkaisujen tekijöille ja jonkinlaisiin yhteisiin tietopooleihin on kertynyt tietoa ja yksityiskohtia kohteena olevan henkilön elämästä, minkä lisäksi myös monenlaisten ennusteiden tekeminen tapaa luontua. Toisinaan valmista juttua, joka olisi kauttaaltaan personoitu vähintään mainittuihin kolmeen yleisöön vaikuttavaksi, ei ole, jolloin "tärkeän ja merkittävän hetken" tullen saatetaan tyytyä esim. siihen, että a) koetaan unohduttaa jossain yleisön osassa, että kohdehenkilö on aikoinaan kokenut jonkinlaista, on joskus osoittanut tajuavansa jonkinlaista tai kykenee siihen nykyiselläänkin, on paremmanlaatuisesti jostain pitävä kuin moni muu tjm. ja b) pyritään ainakin yrittämään turmella kohdeyksilön mahdollisuuksia muistella selkeähkösti jotain mennyttä aikaa, käyttää jotain ajateltavissa olevaa osana jonkin muun ajattelun mieleenjuontumien apuna, tehdä ikävämmäksi lähteä mentaaliselle aikamatkalle jonnekin tiettyyn paikkaan, kuvitella voivansa elää jotenkin samankaltaisesti kuin aiemmin tjm.

Täten, kun Helsingin Sanomissa mainitaan henkilöllä olevan monia hattuja, on ajoitukseen syynä mm. kohdehenkilön joutuminen tilanteeseen, jossa RedHatin tuotteen CentOS käyttö joudutaan lopettamaan ja siirtymään käyttämään Linux-jakeluista joko RockOS:ia tai AlmaLinuxia, niiden ollessa ainoita, jotka ovat CentOS:n kanssa riittävän yhteensopivia, sekä tilaisuus härvätä moniosaajuuden käsitteellä. Eräässä verkkoryhmässä esitellään samoihin aikoihin monenkertaisesti saman käyttäjän toimesta samaa kirjaa, jossa on kaikenlaisia tyhmännäköisiä hattuja lampunvarjostimista alkaen. Tai kun palauttelee laajalti mieleen aikoja, jolloin oli töissä Ruoholahdessa, yrityksessä, jonka osakkaalla oli (on) yritys nimeltä Small ja jossa työskentelyn aikana tuli tietämättömyyttään menemään pienieleiseen elokuvateatteriin katsomaan argentiinalaisen elokuvan, jossa päähenkilö surmaa naisia, jotka pilkkaavat häntä siitä, että hänellä on pieni p.., samainen helsinkiläisyyttä jo nimessä edustava sanomalehti ottaa julkaistavaksi jutun 17-vuotiaasta Littlestä, joka matkaa ulkomaille opiskelemaan.

Irtoesimerkkejä

Nämä seuraavat esimerkit on kirjoitettu kuin olisi pidetty satavarmana, että ne on tarkoitettu vihjaavan tietystä samasta henkilöstä eli todennäköisyydet nollasta sataan on pyöristetty sadan prosentin todennäköisyyttä lähenteleväksi. Tarkoitus on antaa lukijalle mahdollisuus miettiä, mitä jos todella olisikin niin, että medialle on tavanomaista hyökkäillä vihjailuineen.

• Mediatekniikan opintojen aikaisten muistojen pitämistä isoloituneena ovat monet valtavirtaa edustavat tahot koettaneet vaikeuttaa koettamalla ajoittaa tuota mennyttä aikaa ja jotain toista mennyttä aikaa yhdistävyyttä hetkiin jutulla, jonka ajoittaminen saadaan tekoälyn analysoiman perusteella tulevan luetuksi/selatuksi sillä hetkellä tai heti sen jälkeen, kun tietokoneen ääressä on ollut meneillään jotain kyseiseen juttuun yleisluonteisesti tai erityisesti assosioituvaa. Täten goottikotisuus ja valkoisuus olisi tarkoitettu viittaavan iltalukion aikaiseen opiskeluun, missä useilla kursseilla oli toista vuotta mukana gooteiksi naamioitunut nuori pariskunta, sekä valkoisuus ja värjääminen olisi tarkoitettu viittaavan mediatekniikan aikaisiin omien kasvojen meikkaamiseen hieman smoothimmaksi ja värisävyltään vaaleammaksi. Teorioissa lienee ollut, että kun näitä aikoja ei ole usein muistelemassa, niiden muistettavuutta ym. voidaan koettaa muokata eräänlaisilla yllättävyyksillä, vaikkei ihan tuolista ylös hypähdäkään.

• Kotimaista uutistarjontaa käytettäväksi lienee jatkuvasti paljon Suomenkin kokoisessa maassa, joten sieltä löytynee helpostikin mediatekniikan opiskelujen aikaisessa opiskelupaikkakunnassa tapahtunutta, johon liittyvät seikat saa kätevästi assosioitumaan johonkin sellaiseen, jota on nykyhetken paikkeilla valmisteltu useiden paikkakuntalaisten osalta jo pitkään. Täten STT:n juttu varjoliitäjästä, joka menetti varjoliitimen hallinnan ja putosi mäntymetsään, voisi olla eräänlaista jatketta batmanintapaisuuksiin vertautumisille, missä assosiaatiohömppä on alunperin saanut alkunsa kaduilla jo vuosia laahustaneesta henkilöstä, jonka sininen tuulitakin tapainen on selkämyspuolelta sen näköinen kuin siitä olisi katkaistu viitta pois ja jäljellä jäänyt vain jonkinlainen lyhyt lapaluihin asti yltävä kaistale.

• Tämä mainittu laahustajatyyppi on Lappeenrannassa koetettu väen vänkää saamaan assosioitumaan vielä aiempiin menneisyyden hetkiin, jolloin ei kaduilla, mutta tuttavapiirissä oli Joel-niminen henkilö, joka hiukan korston kokoisena pitkänä miehenä ja herkästi päällekäyvän kuuloisen puhetapansa osalta vaikuttaa ajallisesti etäämmältä ajatellen paljolti sellaiselta, miltä tietty laahustajatyyppi saattaisi kuulostaa, jos hänen joskus kuulisi puhuvan. Tämäkin yhtäläisyys on Lappeenrannassa laajalti tiedettyä. Tällainen vähä ei kuitenkaan medialle riitä jutun luettavaksi ajoittamisen perusteeksi, vaan siihen täytyy saada jokin twisti, mikä usein tarkoittaa jonkinlaisella pedofilialla ja lapsiin sekaantumisien mielikuvien ymppäämisellä muiden lukijoiden vahingossa tajuttavaksi, sekä siinä samalla vihjatun henkilön asiallisessa tekemisessä käyttämän symboliikan, kuvituksen tjm. turmelemista vääränlaista vertautuvuutta käyttäen.

[poistettu: kuva, jossa kaksi 5-vuotiasta lasta, joista toisella käsissään, vertautuvuuskäyttöiset, tikarimaiset leluesineet, kuvatekstissä "rakensivat lelunsa itse" ja "siirtyivät touhuamaan kahdestaan päiväkotihuoneeseen", tekstissä "lapset voivat leikkiä pois näkemäänsä pelkoa ja ahdistusta"]

• Valtavirran medioilla on kyvykkyyttä kirjoittaa näennäisen "yhteiskuntarauhaa rakentavasti ja ylläpitävästi", mutta lukuisat saman henkilön härnäämiset saavat niitä bongaamaan tilaisuuksia ympätä samaan kirjoitteilla olevaan juttuun jotain mainittua laahustatyyppiä ja tiettyä kohdehenkilöä ikään kuin yhdistävää, kuten Iltalehden artikkelissa "Sinkkumiehet kertovat kovista paineista", missä Arttu ja Marko eivät ole saaneet naista aikoihin. Mainitun Joelin lisäksi on muitakin ihmisiä, joiden olemusta ainakin tietyn elämänvaiheen osalta on pyritty assosioimaan väen vängällä laahustajatyyppiin kuten erästä Artoa. Arttu ja Arto, eipä niissä niminä paljoa eroa.

• Toisinaan täydentävä pirunmoisuus piilee yksityiskohdissa kuten Ylen jutussa, missä tekstin kirjoittajan Twitter-käyttäjänimessä on sana "mama". Kuvitukseen on saatu mukaan runsaasti sellaista, mikä on mainittuun laahustajatyyppiin jo melkeinpä arkkityyppisesti attribuoituvaa kuten kassisuus, vyölaukkuisuus (tässä tosin crossbody bag) ja raitapaitaisuus. "Tökkäävä satula" ja sana muovikassit erikseen jutun tagina, sekä otsikossa. Ihan tavallista Ylen kikkailua.

• Uutisointien ja artikkelien seasta löytyy aina sopiva slotti, jos sinne täytyy saada mainos, jolla vaikutetaan ihmisten tuntumiin ja näkemyksiin kohdehenkilöstä nähdessään tätä tietyissä olosuhteissa tietynlaisena. Täten kun on ensin käynyt ostamassa Stadiumista lenkkeilyssä käytettävät housut, joissa ei kuitenkaan ole vetoketjua tai muuta sulkemismekanismia sen sivutaskuissa, näyttävät taskut lenkkeillessä repsottavan auki suunnilleen yhtä paljon kuin mitä Freedom Rahoituksen mainoksessa näkee olevan avoinna lompakkoa. Alkoikin samana päivänä, kun kävi ostoksensa tekemässä ja jatkui pitkän aikaa.

• Sehän on tietysti ihan ymmärrettävää, että valokuvatessa jotain tilannetta kadulla, siellä saattaa kulkea ihmisiä johonkin suuntaan ja jotka saattavat päätyä kuvaan mukaan. Sekin on tietysti ymmärrettävää, että tapahtumapaikkana ollen Pariisi ja tapahtumana kirjepommin aiheuttama uhka, kansainvälisestä kuvapaljoudesta ei ole valittavissa uutisen kuvitukseen kuin sellainen, missä huomio kiinnittyy aiheen mukaisen sijaan kadulla kulkijaan, jolla on sattumoisin häirinnän kohteena olevan henkilön itsekin omistamat, mutta harvoin käyttämät Dieselin Zatiny-housut, H&M:ltä aikoinaan ostetun army-henkisen takin tapainen takki, jonka kanssa tuli aina käytettyä huivia juuri tuohon tyyliin kuten kuvassakin. Hiuksia ei aivan noin vähän, mutta hiukan vähenemään kuitenkin. Tässä on hyvinkin todennäköisesti ollut tarkoituksena jatkaa sitä lukijoille vihjailemista, mihin ovat sisältyneet monenlaiset massamurhaajat ja tuhoamista aikoneet kuten Breivikit ym. Mitenkähän kyseinen kulkija alunperin päätyi kuviin mukaan?

• Sukunimellä vihjaamista ja jokseen raisusti esiteltyä hiusten vajenemista Me Naiset -lehdessä (Sanoman lehtiä).

• Kärsimyksen poistaminen (eng. abolish suffering), hedonismi ja transhumanismi ovat herkkiä aiheita valtavirran medialle, sillä ne ovat vuosikymmeniä koettaneet pitää sellaisista kirjoittelun erittäin vähällä, joten kun tarkoitus on sitten kerrankin julkaista juttu "Kahdeksan tapaa estää vanhenemista", niin pitäähän sitten samojen aikojen tienoille ympätä mukaan juttu raihnaisesta Aulis Lintusesta, jonka ovat pitäneet kunnossa kaurapuuro ja liikunta, sekä juttu 14-vuotiaan raiskanneesta lintuharrastajasta. Ihan tavallista Helsingin Sanomilta. Ilta-Sanomien juttua muokattu myöhemmin ja mm. vaihdettu otsikko muotoon "Bongariliiton johtohahmo tuomittiin seksuaalirikoksista".

• Ihan niillä minuuteilla, kun laittelee YouTubeen testivideoita muiden vauhdilla ajeltujen autopelien ratojen ja reittien gameplay-videoiksi, alkoi useissa uutismedioissa olla uutista 94-vuotiaasta vanhuksesta, joka ajelee 169 km/h autollaan ja jonka poliisi joutui pysäyttämään.

• Toisinaan ei tarvita edes kummempaa vaivannäköä tai valmistelua, jotta juttu toimii vihjailevasti ainakin joillekin, joilla on intressiä ajatella ikävästi ja joiden mieli on jo valmiiksi sopivasti pohjusteltu. Vähän mainintaa siltojen alla vuosien ajan asumisesta ja nimeä, joka onnistuu assosioitumaan häirinnän kohteena olevaan ja siinähän se joillekin mukava mielikuva alkaakin jo muodostua.

• Monissa paikallisyhteisöissä ja vähän muuallakin ollaan hyvin tietoisia, kuka aikoinaan piirteli Markosta kuvaa Chaplinina, koiran kanssa. Mitenkähän se pääsi tapahtumaan, että joku "chapliniksi" kutsuttu päätyi kekkuloimaan ajoradalle?

• Javanainen on hassu sukunimi, joka varsinkin Java-ohjelmistokielestä tietäville ja niille, jotka tietävät jonkun käyttävän erityisesti sitä ohjelmoimiseen, voi olla vaikea ajatella ihan vaan sukunimenä. Artikkelissa käytettynä kaikenlaiset erikoiset luonnehdinnat päätynevät helposti analogisen tuntuisiksi suhteessa siihen, minkälaista ohjelmoidessa voi esiintyä kuten tässä kääreisyys ja paketit, missä jokainen ostos käärittiin erillisiin paketteihin kaupan paketointipisteellä ja mikä oli sitten eräänä erikoisen käytöksen piirteenä muiden häntä kohtaan muodostamissa arvostelevissa mielipiteissä.

• Ei jää sukulaisetkaan rauhaan, kun täytyy päästä jotenkin kytkeytymään mukaan siihen, kun häirinnän kohteena oleva käy pitkän aikaa läpi sukulaisista otettuja valokuvia, heidän Facebook-sivujaan ym. ja keskittyy näin tehdessään tiettyyn valikoimaan sukulaisia. Eräänä menneisyyden höhlänä tapahtumana sellainen, missä enon vaimo kuvailee anekdoottisesti vailla mitään erityisen selkeää tarkoitusta, kuinka hänen poikansa sai vahingossa siskonsa päälleen ruiskuttamaa hajuvettä oltuaan siskon takana suihkutuksen aikana. Eihän kukaan oikeasti muuten vaan kerro moista ellei ole juttuaiheet aivan lopussa ja kyseisellä henkilöllä ne eivät ole tainnneet olla lopussa koskaan. Löytynyt sillekin tapahtumalle reitti nykypäivään jonkun muille kertomana. Lehdistön edustajalla on sitten ollut muutama ehkä soveltuva ja jokseenkin äskettäin toisaalla uutisoitu aihe, joista valittavuuteen hän ehti saada vinkin hyvissä ajoin, sillä sukulais-selvittelyt ehtivät kestää neljättä tuntia.

• Elokuvan Ninth Gate katselun jälkeen..

• Samankaltaisuus aiemmin huomioituihin samankaltaisuuksiin nähden..

• Toisinaan juttuja julkaiseva taho noudattaa täsmälleen omaa julkaisuaikatauluaan, mutta antaa muille tahoille mahdollisuuden sovitella häirintää siihen, mitä on tulossa julkaistavaksi. Tällaisen vuoksi lenkkeilemisiä tultiin eräänä iltana ohjanneeksi sellaiselle reitillä, mikä tulisi kulkemaan siitä kohdin, missä ala-asteen biologian tunnilla käytiin hakemassa tien vierellä olevasta metsästä kasveja, jotka sitten litistettiin kirjan tjm. välissä joksikin aikaa, jotta ne saisi mahdollisimman littanaksi (vrt. Hydraylic Press Channel ja kirjapaino). Spatiaalisesti eli maantieteellisen etäisyyden puolesta kyse oli vajaan sadan metrin etäisyydellä aiemmin rannan äärellä sijainneesta puisesta rakennelmasta, jossa oli runsaasti pukuhuoneisuutta ja mihin se oli tilana tarkoitettukin. Tulin kaverini kanssa sytyttäneeksi siellä pienen tulipalon, mikä sitten kantautui tietona nykypäivään asti (vrt. Neronleimaus).

• Ettei tuollainen asento olisi kuitenkin vähän hankala? Posket kestävät paremmin, kun sormilla painamisen voiman saa jaettua useampaan eri kohtaan.

Kuten on olemassa markkinoiden kyllästymistä (eng. market saturation) sen vuoksi, ettei ihmisille pystytä tarjoamaan vielä jotain erilaista ihmisten ollessa jotenkin kummallisen tyytyväisiä käsityksiinsä siitä, minkälaista on jo tarjolla ja tiedettynä, myös uutisoinnissa jostain aihealueesta tapaa tulla vastaan jonkinlaiset rajat sille, missä määrin ihmiset jaksavat muokata käsityksiään tuohon johonkin aihealueeseen kuuluvasta. Hermoverkkoja ajatellen syytä lienee siinä, että ihmisistä on mukavampaa kokea voivansa olevan kyvykäs muistamaan helposti, mitä johonkin aihealueeseen kuuluu hyödyntämällä tiedostamattaan sitä, että samanaihealueiset asiat ovat sillä tapaa toisiinsa kytkeytyneitä, että yhden sellaisen ajattelu tekee helpommaksi ajatella niitä muitakin niiden tullessa lämppäillyksi siinä ohessa. Tietenkään asiat eivät ole hermoverkkojen tasolla samankaltaisen tarkkarajaista kuin ne voisivat olla semanttisella, merkityksien tasolla, joten se mikä milloinkin, kenenkin kohdalla, on aihealue, ei pitäisi, mutta tuleepa kuitenkin, jokseen sumeasti hahmotetuksi.

Käytännön elämässä uutisoinnin vaikutus ilmenee siinä, kuinka ihmiset eivät osaa ajautua pois sellaisista opituista syistä, joilla he tulevat joidenkin muiden ihmisten toimintaa selittäneeksi toisilleen. Tällöin pääsee tapahtumaan jopa aivan älyttömiä käsityksien eräänlaisia pyöristymiä, mihin ei saada kenties minkäänlaista korjausta muiden ihmisten toimesta, koska.. konformismi (tai yhdessä harrastettu valehtelu). Toisinaan ihmisten ajattelun eräänlainen laiskuus johtuu siitä, että he eivät jaksa kuvitella mielessään tapahtumien kulkuja, joten he tyytyvät attribuoimaan ihmisiin jotain sellaista, joka on lukuisten toistojen ja keskinäisten viittailujen vuoksi liiankin hyvin opittua. Tällaiset attribuoinnit ja yksinkertaiset assosiaatiot ovat myös helppoa jaettavaa puheen avulla tapahtuvan viestinnän muodossa, sillä ne eivät vaadi viestijältä, eivätkä viestinnän vastaanottajalla kovinkaan kummoista eli kognitiivinen stressi olisi jokseenkin vähäistä. Ihminen kun tapaa olla sellainen aivojensa energiansäästäjä.

Suomalainen media tapaa harrastaa yksilön merkittävyyttä tuhoavaa, hajautettua vaikuttamista, missä on suurpiirteiset alkunsa ja loppunsa, liittyneisyydet muihin asioihin, muttei välttämättä erityisempää kulminaatiota tai loppuhuipentumaa. Siinä jossain välillä sovelletaan keinoja saada tehtyä muille ihmisille vaikeammaksi ajatella selkeästi häntä persoonana, muistaa tosiasioita vastaavasti hänen elämästään tiedettyä, hyödyntää hänen puoltamiaan asioita ja ajattelun kulkuja omissa ajatteluissaan ym. Kohteina oleviin henkilöihin media pyrkii suoraan ja avustajiensa kanssa vaikuttaamaan mm. herättelemällä hänen mielestään esiin muistuvasta menneisyydestään asioita, jotka olisivat ainakin heidän teorioissaan saatavissa turmelletuksi. Nämä kohdeyksilöt ovat medialla ja heidän sidosryhmilleen jonkinlaisia vastustajia tai ongelmien aiheuttajia, joten heidän merkittävyytensä heikentäminen voisi täten päästä tapahtumaan heikentämällä mahdollisuuksia ilmaista itseään ja joka taasen perustuu paljolti siihen, kuinka selkeää ja hyödynnettävissä olevaa kohdeyksilön ajattelu on.

Medialla (tai sen osaryhmillä) ja muilla tahoilla on käytössään monenlaista jonkintarkkuista tietoa näistä kohdeyksilöistä, mutta tehdäkseen vaikuttamispyrkimyksien toteutukset, toteutuksien suunnittelut, tapahtumien analysoitavuuden ja mukaan tulemiset eri vaiheissa helpommaksi, samahkojen käsitteiden, muistojen ym. uusiokäyttö tulee osittain tahattomastikin muodostuneeksi niin runsaskäyttöiseksi, että se tekee tapahtumista selittävyydenkin hiukan helpommaksi. Jonkinmoiset selitettävyydet haasteet muodostuvat väittämistä ja spekulaatioista, joissa mainittujen asioiden yhtenäisyys voi vaatia määrittämään, millä tavoin eri ihmiset toimivat yhteen jonkin aikaansaamiseksi. Onhan esim. verkkouutisten toimituksessa työskentelevän uutisvirran päivittäjän helpompi saada näprättyä uutisten ilmestymisjärjestystä keneltäkään lupaa kysymättä kuin usean henkilön tehdä yhteistyötä, missä tarvitaan tapahtumien kulkujen ennalta harjoittelua ja paikoitellen tarkkaa toiminnan koordinointia. Kyse on kuitenkin myös paljoa muutakin varten harjoittelusta kuin "yhden tavallisen ihmisen" elämään vaikuttamisesta, sillä samoja kaavamaisuuksia voidaan hyödyntää toisinkin.

käyty taidenäyttelyssä, museossa

Etelä-Karjalan taidemuseolla ja muissakin sen lähistöllä olevissa rakennuksissa kesäkuussa sisällä melko muuten vaan käydessä, oli odottelevaisen oloisena perheentapainen ryhmä ulkomaisia henkilöitä, joista nuorena miehenä erottuva oli pukeutunut kuten voisi kuvitella erään Tuomon pukeutuvan ja kuinka hän saattaisi laittaa partansa. Oli sen verran pitkänä leualta, muttei juurikaan muualta, että sen oli saanut sidottua solmulle. Eräässä taideteoshuoneessa oli tuolloin teemana "Normaalit ruokajuomat ja jokapäiväinen leipämme". Mainittu Tuomo oli tuttu mm. aikoinaan käydyistä IRC-keskusteluista, missä "läski" oli eräs tavanomaisista, leppoisaan sävyyn lausahdelluista sanoista, jolla ei ollut oikeastaan mitään tekemistä painon kanssa. Taidemuseolla käymään meneminen oli tietoturvaongelmista johtuen ennalta tiedossa niille, joilla oli luvaton mahdollisuus selvittää, minkälaisia tietohakuja Googlella oli tullut tehneeksi jo kaupungin keskustassa ollessaan ja hakeutuessaan taidemuseon verkkosivuille katsomaan, mitä museoissa onkaan meneillään. Taidenäyttelyn teema ei sinänsä toiminut perusteena taidemuseolla käymiselle, vaan käytettävissä ollut ajan paljous ja se, ettei ollut käynyt taidemuseoille pitkään aikaan, koska ei oikeastaan koskaan kokenut siellä olevan mitään erityisempää koettavaa.

Tuo ihmisryhmän kohtaaminen, joka oletettavasti oli keinotekoisesti järjestetty, oli saanut HS:n triggeroitumaan julkaisemaan seuraavan yön juttupläjäyksenä klo 02.00 lukijan mielipidekirjoituksen otsikolla "Teatteriin voi tulla asussa kuin asussa", sillä HS yhtenä median edustajista on pitänyt yllä tietämystä siitä, milloin on sopiva hetki pureutua jonkin kohdeyksilön elämään entistä ja nykyistä elämää ikään kuin yhteenkytkemällä. Vieressään mielipidekirjoituksella oli toinen sellainen otsikolla "Bussi ei hidasta odota". Tunnin pari viiveellä niiden väliin oli ängetty myös mielipidekirjoitus "Sähkökulkuneuvot ovat vaarallisia". HS:n mielipidekirjoitusvalitsija on koettelut leikitellä sellaisilla personoiduilla assosiaatioilla, jotka ovat otsikoista kahden assosiaatiohypyn päässä ja täten useimpien muiden lukijan tavoittamattomissa.

Paikallislehti Etelä-Saimaa, joka on jo kymmeniä vuosia harrastanut erilaista piilonälvimistä, muiden kaupunkilaisten mielikuvien muotoutumisen pilaamista joistain kohdeyksilöistä ym., oli laittanut seuraavaksi aamuksi (15.6.2024) kuvien keraista taiteilijaisuus-ideaa, joista toisessa (klo 4:55, päivitetty 8:15) kahden kuutostien onnettomuudessa kuolleen lapsen raameiltaan dekoratiiviset muistokuvat olivat kuvituksen pääasiallisena sisältönä, otsikossaan Laura- ja Heikki-nimisyyttä. Siinä oli kyse useampi vuotta sitten tapahtuneesta kertovasta ja missä yhteys paikallisuuteen oli imatralaisen linja-autokuljettajan saamassa puhelussa, jossa kerrotaan kolarista, jossa menehdyttiin Joutsenon ja Muukon kohdalla. Jutun tekstissä olevassa kuvituksessa on lisää dekoratiivista raamitusta, missä isohko maalattu taideteos on asetettuna seinälle ja jonka alla olevan lipastontapaisen päällä on jutun aloittavassa kuvituksessa olevat lasten kuvat dekoratiivisena. Kuvarajauksena on ikään kuin sureva vanhempi vitivalkoisessa paidassaan, valkoisuutta myös samaisen kuvan taideteoksessa, kynttilöissä ja kuvaan ympätyissä (kenties) lamppukoristeissa, joiden takaa valokuva otettu. "Sureva" vanhempi (Hulkkonen) on kuvattu hänen lihavuuttaan pyrkivän oloisesti korostavasti. Muissakin otetuissa valokuvissa taideteokset on sommiteltu mukaan valokuvaan kuin olisivat jutun eräänlaisena aiheena. Liittyvyys ajankohtaisuuteen ei ole ollenkaan tieverkoston kunnossa, vaan ainoastaan tilastoista mainitseminen viesti tavallaan jutun julkaisemisen perustetta. Jutun kirjoittajana parikolmekymppinen Joonas Laine, kuvien ottajana Minna Rossi.

Toisessa (klo 12:00) julkaistussa paikallislehden jutussa oli ilman kummoisempaa muuta kuvasisältöä viistosti pään takaa kuvattua violettihiuksisuutta ja ikään kuin peilimäisesti heijastavaa taideteosta, joka oli (ilmeisesti) jonkinlainen taideompele. Jutussa kerrottiin pitkästi menneiden vuosien tapahtumasta, jonka julkaisulle juuri kyseisenä päivänä ei ollut mitään selkeää syytä, eikä edes jutun henkilö tai tapahtumat liittyneet mitenkään Lappeenrantaan tai Etelä-Karjalaan. Otsikossa henkilön nimi "Mättö", aiheena tyttären katoaminen. Jutun lopussa oleva henkilökuvaus lopettaa tekstin sanoihin "käsillä tekeminen silloin kun tilanne sallii". Kirjoituksessa ei muita kuvia, kirjoittajana lihavan oloinen Elina Tuomi, kuvan ottajan sukunimenä Peltonen. Mättö on myös entisen tuttavan nimi, johon ruoan aiheuttama "olemuksen paisuminen" täsmää paremmin, minkä joutuu sanomaan, koska paikallislehdellä ei ole mitään kunnioitusta mitään kohtaan. Molemmat Etelä-Saimaan jutun olivat erityisen pitkäksi kirjoitettuja kuin pyrkimyksenä olisi saada lukija unohtamaan muita mahdollisia heidän edellispäivän mietteitään ja assosiaatioitaan, joita he olivat kohdanneet niissä nettiryhmissä, joissa he jakelevat tietoa mm. lappeenrantalaisista kohdehenkilöistä. Molempia näitä juttuja oli pidetty ES.fi-etusivulla pitkälle iltaan asti, ylimmäisenä ja vierekkäin.

asunnon hakua

Lehdistö ja muut mediatoimijat, kuten STT, tapaavat osaltaan edesauttaa yhteiskunnassa tapahtuvaa, joidenkin ihmisten elämän hankaloittamista. Täten, kun kohdeyksilö käy haeskelemaan netistä vuokra-asuntoja toisesta kaupungista, voi kyseisessä kaupungissa paljon vaikuttava lehti käydä julkaisemaan paljon sellaisia juttuja, jotka toimisivat mahdolliselle vuokranantajalle ikään kuin herätteenä käydä miettimään sitä, "kannattaakohan sellaisille ja sellaisille vuokrata mitään asuntoa" tjs. Toisinaan esim. tällöin käytetään STT:n juttuja, joita laitetaan julkaisuun monissa lehdissä, jolloin voidaan hämärtää sitä sitä tosiasiaa, että tarkoitus on vaikuttaa erityisesti tietyllä asuinseudulla toimiviin tahoihin ja ihmisiin.

• 2.7. klo 6.30, ess.fi:ssä asumisen kalleudesta, asuntojen löytämisen vaikeudesta, asuntotuesta.
• 2.7. klo 17.00, ess.fi:ssä "Lahden vuokra-asunnot ovat vertailussa Suomen halvimpien kaupunkien joukossa" (alunperin otsikkona "Lahdessa vuokra-asunnot Suomen halvimpia")
• 3.7. ess.fi, juttuotsikkoina "lähti kuin lupiini Asikkalasta", "maksamattomat vastikkeet asunto-osakeyhtiöiden riesana"
• 4.7. ess.fi, juttuotsikkona "asumistuen saajat vähenevät"

Tuolloisen asuinpaikan lähistölle tapahtui 2.7.2024 paljon sellaista, joka oli selkeän oloisesti tarkoitettu saamaan vahvempiin mietteisiin siitä, että "täältä pitäisi voida muuttaa pois". Tilastollisesti oli erityisen epäilyttävää, kuinka monet vakiohäiriköt tulivat tuona päivänä ilmestyneeksi näkyviin, oli sitten ulkona tulossa tai menemässä lenkkeilemään, lähikauppaan tai kaupungin keskustaan. Häiritsevien äänien aiheuttamista oli epäilyttävän paljon asunnolla kuultavissa olevana kuten erityisen pitkäkestoista vedenlaskettelua jostain ylemmästä asunnosta. 3.6. uutisissa ilmestyi juttua kaulaketjusta, joka pysäytti "uskomattomasti" luodin, mikä oli kovin samankaltainen tapahtumaltaan kuin eräässä edellisenä päivänä katsotussa elokuvassa ja jälleen eräs sellaisen väsäyksen tuntuinen viittaus Ylivieskaan, missä oli aikoinaan opiskelemassa mediatekniikkaa ja minkä suuntaan eräät mediatoimijat tapaavat viitata sellaisilla assosiaatioilla, jotka eivät nostattele omasta mielestä esille sellaisia muistoja, joita kokisi ensisijaisen mielenkiintoisina niiltä ajoilta. Lyijynen-pakettiautoa oli jostain syystä parkkeerattuna lähikadulla koko päivän. Runsasta vesihanalla rymäyttelyä jostain ylemmästä asunnosta lenkkeilemästä tullessa. Uutisissa vesilaitokseen murtautumista, mistä kerrottiin aluksi anekdoottisesti, että jotkut saattavat varautua luvattomalla alueella kiinnijäämiseen kertomalla esim. olevansa "etsimässä Penaa". Espritin kerrotaan menneen konkurssiin, jos se mihinkään sattunee liittymään.

sekalaista

18.8.2024 klo 1:30 julkaissut Uuden Suomen blogissaan (Uskottavaa vai totta) kirjoituksen "Käyttänyt tuo YLE härnätäkseen iltauutisissaan koko uutislähetyksen kattavaa assosiaatioklusterointia?", jossa maininnut:

Eihän tämä ensi kerta ole, kun YLE järkkeilee jotain niin keinotekoista, että vähäisemmälläkin huomiointikyvyllä varustettu käy miettimään, että ”tässä on nyt jotain epäilyttävää”, mikä voi tarkoittaa yksinkertaisemmillaan sitä, että ensin iltauutissa kerrotaan pitkästi jotain sinapista, minkä jälkeen pian alkavassa ajankohtaisohjelmassa on haastateltavana kaksi naista eri poliittisista puolueista, joista toisella on täyskeltainen ja toisella täyspunainen jakkupuvun hame ja irtotakki, mikä olisi ”ihan varmasti” päässyt tapahtumaan ”luonnollisista syistä”.

is.fi:ssä samaisena päivänä klo 12:11 urheilu-uutinen otsikolla "Mitä ihmettä? Törkeä pakaran kouraisu toi varoituksen kouritulle" ja ingressitekstillä "Arsenalin Gabriel Jesus sai keltaisen kortin kummallisesta tilanteesta." Kuvituksena kelta- ja punapaitaista pelaajaa otsikon mukaista tapahtumaa esittävästi.

--

2.4. Iltalehden uutisointia:

14:02 Näin poliisi kommentoi murhasta epäiltyä - Käsiase kuuluu lähiomaiselle (kalseävärinen)

14:01 Näin eteni poliisin tiedotustilaisuus koulusurmasta (kalseävärinen)

13:58 Alexander Stubb kommentoi Vantaan kouluampumista (kalseävärinen)

13:51 SM-liigassa legendaarinen seiskapeli - Tilastot hämmentävät (kalseävärinen)

13:38 Moni mokaa herneiden sulatuksessa - Vanha kikka on paras (kirkkaan vihreän värinen)

13:37 Huoltaja kertoo veretseisauttavasta puhelusta: "On tullut sinne luokkaan aseen kanssa" (kalseävärinen)

13:33 Älä jää yksin - Ahdistukseen ja järkytykseen on saatavilla apua (kalseävärinen)

13:32 Poliisi: Kuudesluokkalainen kuollut Vantaan kouluammuskelussa (kalseävärinen)

--

16.6. TE-palveluista kerrotaan hetkelliseksi yhteyshenkilöksi vaihdetun "Pajanen" samana päivänä, kun Yle kirjoittelee alkoholistien asuntolan (Lappeenrannassa) huonosta kunnosta kuvien kanssa (MOT-selvittely), minkä TE-palveluissa lienee oletetun assosioituvan toiseen alkoholistien asuntolaan Pajarilassa, minkä mahdollisuutta puoltaa se, että eräs sukulainen on ollut aikoinaan siellä ja juuri sitä seikkaa sitten pyrittiin pitämään mielessä tuona päivänä monissa yhteyksissä. TE-palvelut ovat moneen kertaan pyrkineet edesauttamaan vähemmän mielekkäiden assosiaatioiden aiheutumista, mikä ei ole edes hallituksen puoluekokoonpanosta juontuvaa, vaan ihan vain sen perusvalmiutta.

29.5. Paikallislehdessä juttua Jani Koskelaisesta, kuvituksena hän kolvin kanssa, ollen se henkilö, jonka Saabilla aikoinaan ajeltiin inttiin ja takaisin lomaviikonloppuina. Oli myös silloin aikuisopiskelijana ammattioppilaitoksessa, kun itse opiskeli tietotekniikan mekaanikoksi ns. nuorten linjalla. Muut ihmiset sitten kuin ennalta valmistautuneena änkeytymään tilanteisiin tavoilla, joilla oli potentiaalia aiheuttamaan muistojen tulemista esille aiempaan inttiaikaan liittyvästi, mutta ei siihen aikaan, kun siellä kävi mm. Jani Koskelaisen kanssa, vaan toiseen kertaan, myöhemmin, sillä intin tuli keskeyttäneeksi ensimmäisellä kerralla saatuaan opiskelupaikan. Siihen aikaan saatu opiskelupaikka oli ihan kivenheiton päässä mainitusta ammattioppilaitoksesta, mikä sitten juolautteli mieleen mietteitä ja muistoja niiltäkin ajoilta, mikä teoriassa teki joillekin helpommaksi koettaa kytkeytyä niihin muistoihin.

15.10. Asuintalona olevan kerrostalon rautaovisen sisäänkäynnin, joka vie kahdelle oikeanlaitimmaiselle asunnolle, joista toinen on se, missä itse asuu, jätetty röykkiö mainoslehtisiä, jotka eivät vaikuta tuulen siihen kuljettamilta. Uutisissa raiskausuutisia useina erilaisina, missä otsikoissa mm. "lehdenjakaja keskeytti ja ehkä pelasti". Oletusti jälleen eräiden tummaihoisten töykeilyjä, jotka levittelevät vääriä väittämiä raiskauksista kaltoinkohteluihin ikään kuin viemässä huomiota pois "heidänlaisistaan". Edellisiltana katseltu Alien: Romylus, jossa tummaihoinen on androidi, mikä osaltaan saanut rumaneekeriksi luonnehdittavissa olevan, talon lähistölle toisinaan oleskelevan, käymään kuljeskelemaan etupihalla ajoituksilla, missä hänet joutuu joko huomaamaan hetkeä pidempään tai olemaan menemään tekemättä, mitä onkaan menemässä tekemään. Ihan tavallista väestönvaihtopyrkimyksistä juontuvaa töykeilyä?

27.11. Päivitelty edellisiltana nettikirjoituksia, joissa kertoo lenkkeilyistään ja siitä, kuinka ihmiset tapaavat kulkea paljon yksin ulkona lähiluonnossa ollessaan, kuten talvisilla metsäpoluilla ja että lentokenttää ympäröivän kuntoradan pinnalla näkyvät monet jäljet eivät välttämättä kerro siitä, että ihmiset ovat kulkeneet siitä yhdessä. ES triggeroituu kertomaan kaksi lenkkeilyjuttua, joista toisessa nainen tykkää lenkkeillä yhdessä tyttärensä kanssa ja toisessa mies kertoo lenkkeilemisestä "hiukan läskin" oloisena, että "se on puuskuttavaa, mutta että koittaa jaksaa". Vakiohäiriköiden tahallaan ärsyttämistä samaisen päivän lenkkeilyn hetkillä sitten taas, missä vakiohäirikkö tarkoittaa esim. sellaisia ihmisiä, joista saa vaikutelman, että "he kokevat, etteivät he enää kelpaa oikein mihinkään" ja joiden häirinnän ajoituksissa on sellaista toiminnan koordinoitumisen vaikutelmaa, missä eri häiriköitä pyritään pitämään ilmestymässä vain juuri heille sopivilla hetkillä. Tilastollisesti ottaen täysin mahdotonta ns. luonnollisista syistä.

5.2. Ilta-Sanomat julkaisee uusiksi Me Naiset -artikkelin, jossa kerrotaan punatukkaisesta Vantaan tutkintavankilassa työskentelevästä Marlen Salosesta. Hiukan tätä ennen lähettyvillä olevassa S-marketissa tulee nähneeksi ainutkertaisesti punatukkaisen, suunnilleen samankokoisen naisvartijan esille tulemisen kaupan sisällä olevasta ovesta, joka on kassojen lähettyvillä ja minkä tuli huomanneeksi ollessaan kassalla seuraavana palveltavana. Tämä kaupan vartija, jota ei siis tämän jälkeen siellä kai enempää nähty, kuten ei monia myyjiäkään, joille on vain jokin yhdenkertainen käyttötilanne, asettui oleilemaan samaisen oven tienoille, jolloin hänen olemuksensa punaisine hiuksineen tuli oletetusti paremmin huomioiduksi.