Medialle mm. mielipidekirjoitukset ja uutiset ovat myös eräänlaisia aseita tai vahingontekovälineitä, sillä isoina yrityksinä niiden osastoilla ja toiminnoilla on suuret kulut, joiden kustannettavuuden täytyisi olla sille riittävän ennustettavissa olevaa, joten jos täytyy tai huvittaa, tällaiselta kantilta ongelmallisuuksia pitää koittaa eliminoida tai muuten pyrkiä tuhoamaan. Vai onko se liian vahvasti sanottu? Pitäisikö sanoa sen olevan vain jonkinlaista leikkisää peliä, missä tulossa olevasta välitetään häirintäkäyttöön tietoa niille, joilla on motivaatiota, tavoitteellisuutta ja toimintamahdollisuuksia saada jokin julkaisujonoon laitettu toimimaan esim. kohdeyksilön mieltä pahemmin kaltoin kohtelevana tai antamaan muille vääristyvää vaikutelmaa yksilöstä laittamalla proxy-ihmisiä vaikkapa konkretisoimaan jotain huononlaista käytöstä sillä tavoin, että se attribuoituisi johonkin tiettyyn henkilöön?

Kiistettävyyden mahdollisuudethan ovat jo lähtökohtaisesti varsin käyttökelpoiset, sillä "ei meillä toimistossa kukaan ole niin tarkasti valvomassa toistensa tekemisiä, etteikö joku voisi huomata näyttöpäätteeltä tai tietojärjestelmän käyttöliittymää käyttäessään jotain, mikä ei ollut hänelle tarkoitettu". Monimutkaisemmat häirintätoimenpiteet, jotka vaativat useamman eri ammattilaisen työpanosta, voivat sisältää sellaista osallistumista, missä tekijä ei välttämättä ole edes tietoinen kokonaiskuvasta eli toissijaisten käyttötarkoitusten asiaan liittyvyydestä. Toisaalta, jotkut kohdeyksilöt ovat sellaisia, että hyvin monet erilaiset ammattilaiset voivat silloin tällöin tulla ajautuneeksi ajattelemaan, että "olisi parempi, jos tuota henkilöä ei olisi olemassakaan", jolloin oletettavasti taloudellisen toimeentulonsa jatkuvuutta varmistellakseen, he kohtaavat helposti muita sellaisia ihmisiä, joilla on samanlaisia intressejä.

--

Erityisen suosittuja häirintävälineitä ovat sellaiset osakokonaisuudet, joissa on välitöntä kohdeyksilön mieltä epätoivotulla tavalla stimuloivuutta, pitkäkestoista tajuntaan toistuvasti takaisin päätymistä ja runsaassa määrin eri muistoklustereista samoille ajattelun hetkille herätteille nostattelevuuksia. Paikallisten häiriköiden tehtävänä on sitten saada täten stimuloitua mieltä saamaan kohdeyksilön opittuja skeemoja, pitkäaikaismuistoja, symboleita ym. tuntumaan pitkälti jatkuvasti epämukavuutta ajatteluun lisäävänä hyödyntämällä aiheutetuneen stimulaation orientoimaa mieltä. Tässä on osittain samaa kuin valemuistojen aiheutumisessa, missä jotain menneisyydestä nostatellaan yksilön mielessä hänen tietoisuuteensa ja mikä täten tulee alttiiksi sille, että se minkälaisena hän on jotain joskus aiemmin muistanut, ei enää jatkossa ehkä olekaan niin selkeää ajateltavaa, vaan mukana voi tulla vääriä yksityiskohtia, muiston autenttisuutta vääristäviä tuntemuksia tai jokin muiston osalta voi olla käynyt paljon vaikeammaksi ajateltavaksi.

Kun lehden mielipidekirjoituksessa täten kerrotaan paheksuvasti, kuinka ei jaksaisi sietää jokaviikkoista jäätelöauton käyttämää, saapumisestaan kertovaa ääntä, jota voi esiintyä maantieteellisesti vähäisten etäisyyksien päästä toisistaan useita kertoja lyhyen ajanjakson sisällä, voi siinä olla täsmälleen yhdelle lukijalle kymmenittäin erilaisia mielen herätteitä, jotka juuri hänen muistojaan erityisen tarkoituksellisesti häirintäkäyttöön herättelevät. Esim. jäätelöauto itsessään olisi ollut nähtynä kaahaamassa "tuhatta ja sataa" autotiellä edessä neljän intistä viikonloppulomalle lähteneen nuoren miehen, jotka olivat samanpaikkakuntalaisen kuskin kyydissä parinsadan kilometrin matkallaan (90-luvulla), minkä ajatteleminen ryöpsäyttäisi helposti monenlaista muistoa ja niiden yksityiskohtaa mieleen. Osin jo hetkeä myöhemmin unohtuvasti, osin myöhempää muuta ajattelua ennalta lämppäilevästi (priming-efekti).

Ennen mielipidekirjoituksen lukemista olisi useiden tuntien ajan aiheutettu kohdeyksilölle sitä, että hän joutuisi kuuntelemaan erilaista auditiivistä häirintää, joka taasen kaikessa yksinkertaisuudessaan varmistelisi sitä, että kohdeyksilö tulisi siinä yön tunteina, kun lehden verkkosivuille tulee uutta luettavaa, huomioimaan kyseisen mielipidekirjoituksen otsikon ja kuvituksen, koska häntä kävisi kiinnostamaan, kuinka joku toinen ehkä olisi selvittänyt hänen kokemansa auditiivisen ongelman. Tietenkin auditiivistä häirintää esiintyisi sitten myös "jollain erityisellä tavalla" myös sen kyseisen mielipidekirjoituksen lukemisen aikanakin, jottei se jäisi niin helposti pian unohdettavissa olevaksi, vaan sen sijaan siitä "tulisi yhtä hänen kokemansa todellisuuden kanssa".

Moisessa mielipidekirjoituksessa voisi hyvinkin olla jotain kohdeyksilön tuonaikaiseen nykytilanteeseenkin rinnastuvaa luonnehdintaa ja useita eri proxy-henkilöitä muistuttavuuksia, kuten esim. se, missä kerrotaan, että "Tässäpä vinkki kaikille katusoittajille ja sellaisiksi haluaville: Ei muuta kuin vahvistin selkään ja trumpettia soittaen lampsimaan katuja pitkin! Helsingin kaupunki ei puutu, koska asia ei kuulu heille eikä voi ketään häiritä." Asuinkaupungissahan voi olla useita, jotka vuosi toisensa jälkeen esiintyvät useimpien kaupunkilaisten ja joidenkin jonkin aikaa kaupungissa viettävien nähden jollain omituisella tavalla, mutta vain joillekin kaupunkilaisille kuten kohdeyksilölle sillä tavoin, että he, kuten esim. häirintäkäyttöön kustomoidut mielipidekirjoitukset tai uutiset, pyrkivät osaltaan aiheuttamaan kohdeyksilön mielen ja ajattelukyvykkyyden turmeltumista. Epäilyttävästi mielipidekirjoituksen lukemisen päivänä, joku tai useampi näistä "erityisillä ajoituksilla" nähdyistä proxy-henkilöistä, joita joitakin voi hyypiöiksikin luonnehtia, on nähtävillä just tuona kyseisenä päivänä sellaisessa olemuksessa, jossa on juuri sen verran jotain erilaista, että siitä aiheutuu assosiaatio takaisin "siihen kaikkeen", jonka voi luonnehtia osallistuneen kohdeyksilön mielen epätoivottuun stimulointiin. Pitkin katuja "laahustavat" ja trumpettia yksinään soittavat olisivat nimeltäkin osoitettavissa, sillä yhdenlainen on ollut yksinään ja ainoana soittajana kaupungin keskustassa, toisen kuljeskeltua vuosia pitkin katuja "laahustamassa" tuhansien ja taas tuhansien hänet nähneenä.

Kovaäänisyys tulee teemana tässä monella tavoin esille, mutta ei ihan kenelle tuollaisen mielipidekirjoituksen lukijalle vain, sillä esim. intti-liittyvyyttä ei olisi mainittu eksplisiittisesti ollenkaan, vaan se juontuisi noiden 90-luvun inttiaikojen kautta. Megafonin kuva kuvituksessa yhdessä sanan "auto" kanssa taasen herättelisi jo ilman häirinnässä avustajiakin niihin aikoihin, jolloin vuonna 2005 amk-opiskelijat marssivat (käytännössä: laahustivat hitaasti) ulos koulurakennuksesta osoittaakseen sillä tavoin yhteismitallisesti mieltään hallituksen opiskelijoihin kohdistuvia leikkauksia kohtaan ja joka kotikaupunkia etäänpänä paikkakuntana tuo "ajallisesta etäältä ajateltuna" mieleen oman tuolloisen autonsa. Megafonia käytti tuolloin eräs tutor-opiskelija, jonka etunimi on sama kuin paikallisten linja-autojen nimi ja kah, olipa taas eräs muu proxy-häirikkö tulemassa linja-auton pinkin värityksen kanssa yhteenkäyvän pyöränsä kanssa vastaan, kun lähtee käymään lähikaupassa. Olikin tuona päivänä kovin monia proxy-tyyppejä samoilla seutuvilla, vaikka normaalisti heitä on nähtävillä vain yksi kerrallaan.

Kinkkistä selitettävyyden kannalta olisi tietysti sekin, että mitenkäs se mielipiteen kirjoittajan osallisuus tai tietämättömyys osallisuudestaan johonkin määritettäisiin. Joidenkin mielipidekirjoituksien kirjoittajaksi nimettyjen nimissä on jo sellaisenaan jotain epäilyttävyyttä kuten jos se on vaikkapa "Pekka Valojää", mutta jospa kyse onkin jostain Laurasta ilman erikoisen kuuloista sukunimeä? Moinen "Laura" tai Laura voisi hänkin olla jossain määrin ennalta valmisteltu kirjoittamaan jostain aiheesta juuri tietynlaisia luonnehdintoja ja kohdeyksilön kannalta merkityksellisiä sanoja käyttäen tai ehkäpä hän on vain joku, jolle on kirjoitettu mielipidekirjoitus valmiiksi, jolloin hän vain lähettää sen mielipidekirjoitus-osastolle, jossa jostain syystä tiedetäänkin jo odottaa sitä saapuvaksi.

--

Uutismedioille on tärkeää myös sekin, että kukaan sellainen, joilla on intressejä ryhtyä "kalifiksi kalifin paikalle" tjs. eli syrjäyttää tai kilpailla de facto -asemaan päässeiden kanssa, ei pitäisi saada juurrutettua kovinkaan tehokkaasti minkäänlaista symboliikkaa, mietelauseita tjm. ihmisten mieliin, joten täten oleellista kohdeyksilöä voisi joutua kohtelemaan kaltoin siten, että kohtelee muita ihmisiä sillä tapaa kaltoin, että heiltä tavallaan riistetään mahdollisuus ajatella jotain symboliikkaa siten kuin se muutoin olisi tullut heille ajateltavaksi. Siinä ei paljoa paina arvostus sitä kohtaan, että tuo joku olisi opiskellut samalle alalle, jossain määrin, vaan jos täytyy tuhota, niin sitten täytyy tuhota. Kun lehti käyttää viikottaisessa eläinmaailmaa esittelevässä erityisosiossaan eräänä viikkona otsikkoa "Australian harvinaisimmasta otuksesta saatiin uutta tietoa - pussikontiainen on outo kaivaja", se tekee niin mm. sen vuoksi, että kun kohdeyksilö muutti aikoinaan Helsingin Töölöstä pois autonsa varastamisen aiheuttaman turvallisuusuhan vuoksi ja joutui kantamaan tavaroitaan useissa muovipusseissa junaan, olisi tuolloin aika uudelle "pussien kuljetukselle", koska oli saanut tietää pääsevänsä muuttamaan toiseen kaupunkiin tuolloisesta vuokra-asunnostaan. Eläinaiheisen kirjoituksen sisältö ei tällöin olisi ollenkaan merkityksellinen, vaan oleellista olisi ajoitus, otsikointi ja vakiosymboliikka. Julkaisujärjestyksen kannalta merkityksellistä on voinut olla myös heti seuraavaksi laitettu "Tutkimus: Liikunnan lisäys kasvatti lasten älykkyysosamäärää". Pussisuus olisi tässä osana monivuotista sellaisen varioimista paikalliseen häirintäkäyttöön ihmisten sukunimistä joihinkin konkreettisimpiin.

--

Toisinaan lukijoiden mieltä ohjaillaan sillä, että aihekuvitus on tarpeettoman tarkasti jotain erityistä kuvaava ja mikä poikkeavuudessaan muodostuu täten siksi tekijäksi, jonka kautta lukijan mieli käy tahattomasti haeskelemaan mielleyhtymiä, jotka kävisivät edes jotenkin yhteen tekstissä sanotun kanssa. Mikä täten olisikaan todellisina syynä sille, että metsäisen ympäristön kuviteltavuuden ja muistiinjäävyyden tuntua on avustettu käyttämällä valokuvaa, jossa puun takaa voi nähdä metsäisen tien, jolla voi kuvitella jonkun kulkeneen. Se kuvassa etummaisena oleva puun runko, jonka "takaa" lukija ikään kuin katsoo, saa lukijan hetkeksi ajautumaan tunteeseen, joka muistuttaa hänen aivoissaan samankaltaista kuin jos hän olisi oikeasti metsässä katsomassa puun takaa metsätietä (jotakuinkin näin eräässä kirjassa sanotaan). Kuvan ottaja on merkitty epäilyttävästi väärin, siinä Jalovaara-nimen viimeinen a-kirjain on erillään muista kirjaimista. Etelä-Karjala on mainittu aivan heti uutisen alussa ja käräjäoikeudessa tuomitun sukunimi sisältää sanan "sankari" ja sen alkukin yhdessä sukunimen sisältävän r-kirjaimen kanssa ehtii aiheuttamaan lukijan tai ainakin joidenkin lukijoiden mielessä mielleyhtymän sanaan "vasara", varsinkin kun kirjoittajan sukunimenä on Alanne, jolloin lukijan voi jo aika pitkälti olettaa päätyvän seppäisyyden mielikuvaan. Kyse oikeusaiheena on "lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä" ja on oletettavaa, että Iltalehdessä on koettu useiden toimituksen henkilöiden osalta, että tässähän olisi hyvä tilaisuus aiheuttaa vähän lisää vihjailua, josta olisi heidän pitkäaikaisesti kaltoin kohtelemalleen potentiaalisesti lisää haittaa maineen kannalta ja sitä kautta mahdollisesti saavutettavissa olevien asioiden määrän niukentumista. Saman päivän muissa uutisissa myös Lauri Tähkän "seksuaalirikostuomio".

--

Uutismedia on aina pitänyt samanryppäisten asioiden tuomisesta esille samoihin aikoihin, joten kun yhteen suomalaiseen poliitikkoon kohdistuneesta hyökkäyksestä jossain arjen tilanteessa kerrotaan, haetaan niitä muitakin, eri uutismedioiden välilläkin samankaltaisen rajoitetusti, näytettäväksi ja viitattavaksi. Jokunen lukija voisi kuitenkin mietiskellä sitä, että miksihän Krista Kiurua esittävää valokuvaa (is.fi) on kuvakäsitelty siten, että sen mustan eri sävyt on saatu näennäisesti häviämään? Samaan uutiseen liittyvästi tekijäksi epäilty on esitetty "valopäänä" häneen kohdistetun kuvankäsittelyn vuoksi. Tässä olisi myös tunnistettavissa pyrkimystä kaapata aivan toisessa yhteydessä käytettyä symboliikkaa muuhun käyttöön lukijoiden mielessä ja joka olisi aivan toisen yhteyden kautta kohdeyksilöön tekemäksi attribuoituvaa.

--

Ei ole aivan tavalllista, että mediassa käytetään sanaa "kotva", mutta kun taloudelliset ja eksistentiaaliset huolet ovat sen edustajilla huolena, täytyy uhkatekijöitä kuten tuollaista sanaa tuotenimessään käyttävää, kansalaisjournalismia ym. edistävää sisällöntuotantosysteemiä koettaa tärvellä assosiaatioiden osalta, josko se sitten olisi heille vähemmän uhkana.

Tässä tapauksessa eräässä uutisessa ollut toteamus "ehtivät taivaltaa maan alla kotvan aikaa" on kuitenkin ollut enemmänkin jälkeenpäin tapahtuneen ideoinnin oloista, sillä alunperin mediaa toimintaan triggeroineet tekijät muodostuivat monenlaisesta kaivoisuudesta, lika- ja törkyisyys-liittyväisyydestä, pelitapahtumista suunnilleen saman "aikaikkunan puitteissa" ja inttiaikana alikersanttien alokkailta vaatimasta betoniputken läpi ryömisestä, jossa oli tilaa sellaiseen vain just ja just. Uutisoidun mukaan "neljä kouluikäistä lasta lähtivät tutkimaan sadevesiviemäriä" ja "juuttuivat sinne jumiin", vaikkakaan eivät ilmeisesti sillä tapaa jumiin jääneet, etteivät ollenkaan liikkumaan päässeet.

Eräänlaista tosimaailman kaivoisuutta kohdeyksilölle olisivat tuolloin olleet Kaivokatu, joka on heti siinä Helsinkiin saavuttaessa ja Lappeenrannassa siinä erään keskustan kauppakeskuksen viekussa ja kauppareissulla vuosia rikkinäisenä nähtävillä oleva kaivon kansi, jota kaupunki ei ole edes pyynnöstä suostunut korjaamaan vuosiin ja kaivonkansi, joka on ihan siinä asuinkerrostalon takaovelta poistuessa edessäin, joiden kaikkien osalta on koetettu aiheuttaa vahvakytkentäisiä assosiaatiota mm. Batmanin kaivosta nousemiseen, jotta sitten myöhemmin olisi teoreettisen riittävää vain vähän "sutaista" vihjein niihin suuntiin, jotta saataisiin jotain symboliikkaa ja assosiaatioita heräteltyä mielessä.

In Gotham City, after falling down a well and getting swarmed by bats, a young Bruce Wayne develops a fear of them. (elokuvasta Batman Begins, "DC: Batman’s 10 Biggest Fears, Ranked", Screen Rant, 2022)

On mahdollista, että nuo uutisissa mainitut lapset ovat jonkun heistä tekemäänsä yllyttäneitä ja jotkut muut ovat ennalta laskeskelleet, että niinhän siinä käy, että "jumiinhan" he sinne jäävät, mikä selittäisi sitäkin, miksi kauppareissulla lähikauppaan järjesteltiin taas kerran rikkinäisen kaivonkannen kohdilla, mennen tullen, keinotekoista tapahtumaa, jolla pyrittiin kytköstelemään samaan kesken olevaan "aikaikkunaan" (eng. event boundary) mukaan The Division -pelisyyttä, missä toistuvana tapahtumana laskeutumista tikkaita pitkin asfaltista olevia pyöreistä aukoista ja entisten inttituttujen Facebook-sivujen pläräilyä, joista eräät mukana intin putkessä ryömiminen -tapahtumassa. Kertoo myös siitä, kuinka yksilöstä kerätään tietoa vuosikymmenien ajan, sillä kyllähän ne tietona esim. tieto- ja dokumenttitietokannoissa säilyvät.