Nykyaikaisessa häirinnän asuun naamioituneessa vaikuttamisessa pyritään oppimaan arvioimaan miten häirittävä reagoi häirintään, miten häirintä vaikuttaa häirityn tulevaan käytökseen ja erityisesti saamaan varma tuntuma siitä, minkälaisilla keinoilla ja -metodeilla saadaan takuuvarmasti aikaan tietty vaikutus tai seuraus. Psykologisen häirinnän käyttö vaikuttamiseen perustuu pitkälti siihen, että se vilkastuttaa aivojen välittäjäaineiden toimintaa sillä tapaa, että pysyväluonteisia emootiotäytteisiä muistijälkiä on helpompi aiheuttaa ja niitä on helpompi "aktivoida" uudelleen. Häirintä sanana herättää sinänsä enimmäkseen vääränlaisia mielikuvia, sillä kyse on usein monimutkaisemmasta kuin esim. välittömästi reaktioita aikaansaavasta äänestä, mutta tässä tapauksessa suomenkieli ei ole riittävän rikas tarjoamaan paljoakaan soveltuvampaa sanaa. Kyse on kuitenkin vaikuttamisesta, jota vaikuttamisen kohteena olevan on erittäin vaikea ymmärtää, jos hän ei tiedä, minkälaisiin metodeihin se perustuu ja vaikka tietäisikin, häirintään perustuvan vaikuttamisen kestäessä pidempään, aukimietittävää kertyisi niin paljon, että se tyrehdyttäisi kenen tahansa ajattelun. Vaikuttamisen takaisinmallintaminen vaatisikin erilaisten visuaalisten mallien esittämistä, mahdollisesti interaktiivisesti animoituvina.

Nykyaikaisessa häirinnän asuun naamioituneessa vaikuttamisessa pyritään oppimaan arvioimaan miten häirittävä reagoi häirintään, miten häirintä vaikuttaa häirityn tulevaan käytökseen ja erityisesti saamaan varma tuntuma siitä, minkälaisilla keinoilla ja -metodeilla saadaan takuuvarmasti aikaan tietty vaikutus tai seuraus. Psykologisen häirinnän käyttö vaikuttamiseen perustuu pitkälti siihen, että se vilkastuttaa aivojen välittäjäaineiden toimintaa sillä tapaa, että pysyväluonteisia emootiotäytteisiä muistijälkiä on helpompi aiheuttaa ja niitä on helpompi "aktivoida" uudelleen. Häirintä sanana herättää sinänsä enimmäkseen vääränlaisia mielikuvia, sillä kyse on usein monimutkaisemmasta kuin esim. välittömästi reaktioita aikaansaavasta äänestä, mutta tässä tapauksessa suomenkieli ei ole riittävän rikas tarjoamaan paljoakaan soveltuvampaa sanaa. Kyse on kuitenkin vaikuttamisesta, jota vaikuttamisen kohteena olevan on erittäin vaikea ymmärtää, jos hän ei tiedä, minkälaisiin metodeihin se perustuu ja vaikka tietäisikin, häirintään perustuvan vaikuttamisen kestäessä pidempään, aukimietittävää kertyisi niin paljon, että se tyrehdyttäisi kenen tahansa ajattelun. Vaikuttamisen takaisinmallintaminen vaatisikin erilaisten visuaalisten mallien esittämistä, mahdollisesti interaktiivisesti animoituvina.

Nykyaikaiseen vaikuttamiseen kuuluukin tyypillisesti kohdeyksilön tulevan käytöksen tietojärjestelmäavusteinen ennustettavuus (analytiikkaa), mutta häirinnän onnistuvuus ei perustuisi tässä siihen, että hyödynnettäisiin ihmisistä yleensä saatavissa olevaa tutkimustietoa, vaan kyse on sosiaalisesta pelistä, jossa häirinnän tavoitteiden saavuttamista valmistellaan monia eri vaiheita läpikäyden ja sovittujen käytäntöjen mukaan erilaisia merkintöjä yhteiseen tietojärjestelmään ylöskirjaten (mm. toteutetut vaikuttamiset yksityiskohtineen ja niiden seurauksena tapahtuneet muutokset kohdeyksilön kognitiivisessa käytöksessä eli pääteltävissä olevassa aivotoiminnassa). Erityisen huomionarvoista on se, että häirintään osallistuja voi olla periaatteessa kuka tahansa, jolla on jonkinlainen näennäisen luonteva peruste tehdä jotain sellaista, joka jollain tapaa tulee kohdeyksilön kokemaksi. Tällainen henkilö voi olla esim. jonkin organisaation tilasuunnittelusta vastaava, jonkin opintojakson aikana tavattu kanssaopiskelija, jonkin kaupan myyjä tai sitten joku sellainen, jolla on enemmän näkymättömästi käytettävissä olevaa valtaa.

Nykyaikainen häirintä ei siis ole ole vain joukko yksittäisiä häirintäkertoja vailla mitään erityistä tarkoitusta, vaan tarkoituksena on aiheuttaa kohdehenkilön mielessä suhteellisen tarkasti kohdennettuja muutoksia, jotka muokkaavat joko hitaasti tai jyrkän muutoksen aiheuttaen kohdeyksilön persoonallisuutta, ajatusmaailmaa, assosiaatioverkostoja, taipumuksia, skeemoja, skriptejä, käytöksenpiirteitä, tunnemaailmaa, maailmankuvaa ym. Oman vivahteensa tällaiseen toimintaan tuovat myös mm. tietoverkon kautta suoritetut murtautumiset kohdeyksilön käyttämälle tietokoneelle, tiedonhankinta erilaisista rekistereistä sosiaalista hakkerointia hyödyntäen, epärehdit verkkopalvelujen työntekijät asiakaspalvelussa tai kehitystyön puolella, vääristäviä laboratoriotuloksia antaneiden tietojärjestelmien ohjelmoijat ja kokeellisia ihmisseurantajärjestelmiä kehittelevät yritykset.

Tietynlaisten psykologisen häirinnän keinojen helppo omaksuttavuus, monistettavuus, jaettavuus, monikäyttöisyys, laajennettavuus, yhdisteltävyys ja tulevien vaikutuksien ennaltasimuloitavuus tekee jo sinänsä aiheesta yhteiskunnallisesti merkittävän asian, minkä vuoksi tästä olisi syytä aloittaa laajempi keskustelu, jotta alkupuheiden ja suurpiirteisyyksien jälkeen voitaisiin päästä nyanssipitoisempiin ja tosielämään vahvemmin kytkeytyviin keskusteluihin. Kyse on asiasta, joka on jo joidenkin häirinnällä vaikuttamisen kohteiksi joutuneiden kohdalla mennyt ns. överiksi, mikä taasen voi johtua siitä, että osallistujien määrien lisääntyessä pelin sosiaalisen aspektin hallittavuus on vaarantunut ja osallistujien mukana pitämiseksi on tehty jonkinlaisia kompromisseja laadun osalta. Toisinaan se, että kohdeyksilöstä alkaa tuntumaan erittäin pahalta esim. silloin, kun hän pyrkii hankkimaan ymmärrystä ja tietotaitoa jostain aiheesta, johtuu siitä, että jotkut tahot kokevat olevan jollain tapaa asianmukaista rajoittaa – keinoja kaihtamatta – kenellä on oikeus edes aloittaa kehittyminen hyväksi jossain tietyssä asiassa. Hypoteesejä vaihtoehtoiseksi selitykseksi osallistujien motiiveista voidaan olettaa olevan monia erilaisia.