Kirjoituksessa "Sanasta tarkemmin: asenne" esitetään, että asenteet voivat olla tilannesidonnaisia, kontekstitekijät voivat vaikuttaa asenteeseen merkittävästi ja yksilö tavallaan "rakentaa" asenteen mielessään aina tilanteen tai hetken mukaan. Orientoituessaankaan johonkin tekemiseen tai ajatteluun tavoitteellisesti tai tahattomasti yksilö ei taatusti tule orientoitumaan "samoin" kuin jonain toisena kertana olisi tullut tai tulisi, ellei hän ole erikseen harjoitellut tai muutoin valmistautunut sitä varten, että hänestä jää muille toistuvasti vaikutelma jotakuinkin samoin ajattelevana ja toimivana.

Orientoituminen tapahtumana ei ole harjoiteltavissa olevan hallittavissa, sillä se on joiltain osin voinut saada alkujaan jo ajat sitten ja mikä sitten muovaa tulevia tulkintoja, huomiointeja, päätelmiä ym. Orientoituneisuus ei myöskään ole niin hetkellistä kuin keskittyneisyys voi olla, vaan siitä jää kaikenlaisia "rippeitä" vaikuttamaan ajatteluun, tuntemuksiin ym. Se voi kehkeytyä immersiiviseksi tai se voi olla eräänlaista virittyneisyyttä, mikä vaikuttaa siihen, minkälaista tietoa huomaa, miten sitä tulkitsee ja miten siihen reagoi. Itsetuntemuksen avulla voi saada muodostetuksi tuntumaa siitä, kuinka orientoituneisuuteensa voi vaikuttaa, mutta monissa ennakoimattomissa tilanteissa "taustalla vaikuttava orientoituneisuus" voi tulla unohduttamisen vuoksi estäneeksi joidenkin käytösmallien käyttöön ottamisen ja mietteiden juolahtamisen tajuntaan.

skeemojen ja orientoituneisuuden päättäväisestä muuttamisesta

Pidemmän ajan kuluessa muodostuneet skeemat, jotka ovat aivojen tapa järjestää ja luokitella tietoa, tekevät orientoituneisuudesta selkeämpää niiden auttaessa tekemään nopeampia päätöksiä ja ymmärtämään maailmaa ilman, että joka tilanteessa jouduttaisiin aloittamaan miettiminen ns. puhtaalta pöydältä. Skeemat ohjaavat tiedon tulkintaa, ovat usein jokseenkin vakiintuneita ja niiden muuttaminen vaatii aikaa ja vaivaa (kognitiivista työtä). Voitaisiin sanoa, että skeemat tarjoavat kognitiivista mukavuutta, sillä ajatteleminen tuntuu sujuvammalta kun tulkintakehykset aktivoituvat herkemmin ja vähäisellä miettimiselläkin muodostetut tulkinnat voivat tuntua siinä heti samalla "oikeantuntuisilta". Niiden muuttaminen voi olla "energeettisesti vaativaa" ja vaihtoehtoisten näkökulmien huomaaminen voi vaatia tietoista ponnistelua. Skeemat voivat olla muodostuneet ja vankistuneet kenties pitkänkin elämän kuluessa, niitä ollen koeteltu useissa eri tilanneyhteyksissä havainnoin, tuntemuksin ja kokemuksin.

Voitaisiin siis luonnehtia, että skeemat ovat ikään kuin jotain esivalmisteltua, vaikkakaan eivät välttämättä aina kovinkaan huolitellusti. Suhteessa aivojen toiminnan monimutkaisuuteen skeemat olisivat puheeksi otettaessa aina jonkinlaisia pelkistyksiä, yksinkertaistuksia ja todennäköisesti jotenkin virheellisesti määriteltyjä, sillä vaikka niiden sanotaan olevan "aivojen tapa järjestää ja luokitella tietoa", kaikki havainnoitavissa tai ajateltavissa oleva ei ole sillä tapaa "tarkkarajaista" ja "kaikesta muusta sopivasti erillään", että olisi tolkullista antaa joillekin kuvitelluille skeemoille jopa jokin nimike. Puhekielessä saatettaisiin sanoa esim., että nähdessään tämän, aktivoituu skeema tämä, mutta tuolloin jäisi todennäköisesti huomioimatta, että tilanteet ja tapahtumat ehtisivät jo sekunninkin aikana aiheuttamaan valtavat määrät neuraalisia vaikutuksia aivoissa ja mikä sitten hiukan viiveellä pääsisi ilmentymään tietoisessa mielessäkin.

Ihmisillä on taipumus säilyttää nykyiset ajattelumallinsa ja välttää muutosta, kuten heillä on myös taipuvaisuutta kiinnittää huomiota sellaiseen tietoon, joka vahvistaa heidän olemassa olevia käsityksiään ja jättää huomiotta tieto, joka on ristiriidassa niiden kanssa. Jokin tieto, todeksikin monen muun tunnustamana, voi aiheuttaa kognitiivista dissonanssia eli käytännössä epämukavuutta, jos sen ottaminen osaksi nykyisiä käsityksiä vaatisi "purkamaan" monenlaista aiemmin hyvin yhteen toiminutta käsitystä, skeemaa ym.

Sosiaalinen paine aiheuttaa osaltaan, yhdessä konformististen odotusten kanssa, skeemojen "jähmettymistä" jonkinlaiseksi, jotta käytös ja ajattelu täsmäisi paremmin esim. ryhmän sisäisiin normeihin. Siinä voi tulla aiheutuneeksi myös hermoyhteyksien heikentymistä, koska sosiaaliset kontekstit eivät tukisi niiden aktivoitumista, jolloin jotkin mietteet, tuntemukset, ideat, tulkinnat, päätelmät ym. saisivat vähemmän edustusta yksilön ajattelussa.

kontekstin tunnistaminen

Kontekstin tunnistamisessa tapahtuu vielä enemmän hermoverkostojen aktivoitumista kuin vain nähdessään tämän ja missä tunnistaminen "aivojen tasolla" on pikemminkin emergenttiä aktivoitumista, missä lukemattomat pienet vihjeet kuten tutut hajut, äänet, valaistus ym. aktivoivat jotakuinkin tiettyjä hermoverkostoja. Näiden aktivaatioiden levitessä ja vahvistaessa toisiaan tulee luoduksi eräänlainen kontekstuaalinen virittymä, mihin osaltaan vaikuttaa myös yksilön orientoituneisuus ja joka siis voi olla saanut alkujaan jo ajat sitten. Ihmiset ovat myös hyviä tulkitsemaan toisten ihmisten käyttäytymistä, mikä tarjoaa sosiaalisia vihjeitä siitä, minkälaisessa sosiaalisessa tilanteessa ollaan.

Skeemojen aiheuttamaa toiminnan kaavamaistamisentapaista, muttei kuitenkaan skriptimäiseksi menevänä, voi ilmetä esim. siinä, kuinka tiettyjen henkilöiden läsnäoleminen voi tulla aktivoineeksi itsessä tietynlaisen toiminta- tai ajattelumallin. Toisaalta, samankaltaisuudet eri henkilöiden toiminnassa voivat nekin aiheuttaa jossain määrin samahkoja reaktioita ja muita seuraamuksia. Nämä reaktiot voivat olla emotionaalisia, missä pitkäaikainen negatiivinen suhtautuminen jotain henkilöä tai asiaa kohtaan aiheuttaa helposti negatiivisia tunteita.

Riittämättömät ympäristön tarjoamat vihjeet yhdessä vajeellisen orientoituneisuuden kanssa voivat tehdä aivoille vaikeaksi muodostaa eräänlaisia ennusteita siitä, mihin pitäisi tai on ollut jotakuinkin tapana varautua. Tällaiset riittämättömyydet voivat aiheuttaa sitäkin, että vaikka tuntuisi siltä, että jotain pitäisi olla helppo saada tietoiseen mieleen ajateltavaksi, se ei vain meinaa onnistua. Saatetaan puhua muistojen olevan kontekstisidonnaisia, mutta orientoituneisuudella on silläkin merkittävät vaikutuksensa ajateltavissa olevan mielestään esiin saamiseksi eli pelkkä johonkin paikkaan saapuminen ei välttämättä juolauta mieleen kovinkaan paljoa ainakaan heti, mutta toisaalta esim. päivää myöhemmin voikin alkaa huomaamaan, että orientoituneisuudessa on tapahtunut jonkinlainen muutos ja jotakin kyseiseen paikkaan läheisesti kytkeytyvää ajateltavaa on käynyt juolahtelemaan mieleen paljon helpommin.

LTD:stä

Tunnetila, ikään kuin se olisi jotain "kauttaaltaan mielessä/aivoissa vallitsevaa", vaikuttaa merkittävästi esim. siihen, miten havainnoi ympäristöä tai miten miettii menneisyyttä, sekä siihen minkälaisena ajateltavansa saa mielestään käyttöön. Jos tämä jokin tunnetila oletetaan ikään kuin kauttaaltaan ajatteluun hetkellisesti vaikuttavana, olisivat pysyväluonteisemman helpommin tai vaikeammin ajateltavaksi muodostuneeseen syynä monet hermoverkkotason LTP- (Long Term Potention) ja LTD-ilmiöt (Long Term Depression). LTP:n vaikutus ilmenisi joidenkin ajatustenkulkujen nopeutumisena ja LTD taasen vaikeutumisena. Niiden aiheutumisien alkuperää ei välttämättä muistakaan, mutta ne voisivat olla paljolti sosiaalisten kokemuksien aiheuttamia pitkäaikaisvaikutuksia.

LTD:eiden aiheutuminen selittäisi, miksi joitakin ajatuksia tai muistoja voi olla vaikea palauttaa mieleen, vaikka yrittäisi tietoisesti tehdä niin. Karkeimmillaan se voi aiheutua toistuvan vähättelevän tai syrjivän palautteen tai "sosiaalisen signaloinnin" saamisesta, sekä itsensä soimaamisesta ja luulottelusta olevansa huono ja osaamaton jossain, mutta manipuloimistarkoituksissa on mahdollisuuksia hienovaraisempaankin vaikuttamiseen kuten skeemojen muokkaamiseen, orientoituneisuuksien valmisteluun, diskurssientajun erilaistamiseen, käsitteiden käytön muuntamiseen, asenteiden vaihtamiseen, muistojen esiintulemisen häjyistämiseen ym.

diskurssista

Jos ei aivan ns. pellossa eletä, tulevat yksilön skeemoja muokanneeksi ja orientoituneisuuksia ohjailleeksi diskurssit. Ne voidaan ymmärtää esim. kielen, merkitysten, valtarakenteiden ja sosiaalisten käytäntöjen verkostona, joka muovaa sitä, miten ihmiset puhuvat ja ajattelevat tietystä asiasta. Diskurssit sisältävät yhteiskunnallisia ja kulttuurisia sääntöjä, normeja ja odotuksia, jotka muokkaavat ihmisten toimintaa. Ne eivät rajoitu pelkästään puhuttuun tai kirjoitettuun kieleen, eikä toimimiseen eri tilanteissa, vaan ne kattavat myös ajattelumallit, käsitteet ja jopa tunteet, jotka vaikuttavat siihen, miten ihmiset tulkitsevat ja reagoivat ympäröivään maailmaan.

Jos asenteilla oletetaan olevan jokin määriteltävissä oleva kohde, missä asenne tulee ilmentyneeksi samanlaisehkona useissa ihmisissä ja luonnehdittaisiin, että asenteen kohteen laajuutta rajoittaisi se, onko se ajateltavissa ymmärrettävissä olevan ajatusten kohteen muotoon, diskurssilla ei olisi tällaista laajuusrajoitetta. Se kun voisi olla vaikka pätkittäisesti tapahtuvaa, kuten jotain asiaa byrokraattisesti edistettäessä, missä voi olla esim. suvantovaiheita, siirtymiä ja hetkellisiä poikkemia.

Diskurssit eivät ole kaavamaisia skriptejä, mutta ne aiheuttavat eräänlaisen toiminnan ja ajattelun kehyksen. Toisinaan yksilö ei erityisesti edes huomaa noudattavansa tai myötäilevänsä mitään toimintamallia, vaan sitä on vain jollain tapaa sopeutunut kulttuurillisiin ja sosiaalisiin malleihin. Niillä on tarkoitusmukaisuuksiaan, mutta toisinaan ne voivat olla myös osoitus vallankäytöstä.

Jotkin diskurssit ovat uudelleenmuotoiltavissa, eivätkä estä niin vahvasti uusia ajattelutapoja ja toiminnan muotoja, mutta joitakin vallitsevia diskursseja voi olla hyvin vaikea haastaa ja kyseenalaistaa. Vallitsevat diskurssit kuten sosiaaliset normit ja moraaliset käsitykset voivat olla niin itsestään selviä, että ihmiset toimivat niiden mukaan kuin luonnostaan. Poliittiset tai taloudelliset ideat taasen voivat olla niin syvällä ihmisten ajatusmaailmassa, että ne muokkaavat heidän käsityksiään ilman, että he olisivat tietoisia siitä.

Enemmän uudelleenmuotoiltavia diskursseja voivat olla esim. sellaiset, jotka ovat muodostuneet ihmisten omaksumalla "pelin säännöt" ilman, että niitä varsinaisesti opetetaan. Sosiaalinen "pelisilmä" edesauttaa diskurssien tunnistamista, mikä on hieman enemmän sanottu kuin jos puhuisi sosiaalisesta tilannetajusta, sillä se kuulostaa hähmäisemmältä. Tilannekohtaiset vaatimukset, improvisointi, muiden reaktioiden tarkkailu, fyysisen ympäristön "ehdottelevuus", emotionaalisen kuormituksen vältteleminen, kognitiivisen ergonomian puoltaminen, rutiinien noudattaminen ym. voivat aiheuttaa hetkellisiä diskurssista poikkeamisia, mutta olennaista diskurssissa on pitkälti joissain erityisessä toiminnan ja ajattelun rajoissa pysyminen.

Tutuiksi tulleiden skeemojen käyttäminen diskurssien puitteissa selittyy paljolti juurikin mm. kognitiivisella ergonomialla eli kaikenlaiset poikkeamiset vaatisivat "ylimääräistä energiankäyttöä". Tämä voi päteä sekä tilanteeseen, jossa jo on läsnä jonkun tai joidenkin kanssa, sekä tilanteeseen, jossa miettii itsekseen "seuraavaa pelisiirtoa".

muistojen alttius muokkaantumiselle

Aiemmat muistot ym. harvemmin ajateltavissa oleva ovat alttiina muutoksille niiden tullessa "ajatelluksi esille", sillä niihin voi liittyä uusia elementtejä ja virheellistä tietoa tai ne voivat sekoittua muihin saman hetken ajatuksiin ja tunteisiin. Tämän voi ottaa osana aivojen sopeutuvuutta, missä jotain muistaessa, käy se läpi prosessin, joka voi muuttaa alkuperäistä sisältöä (rekonsolidaatio). Elimistön metabolinen tila voi vaikuttaa siihen, minkälaisena muistojaan ym. saa ajatteluunsa käyttöönsä tuona hetkenä ja minkälaisena ne "herkistyttämisen" jälkeen tulevat mieleen esim. päivää myöhemmin.

Riskinä on esim., että yksilölle tapahtumattomat asiat sekoittuvat todella tapahtuneisiin ja voivat alkaa vähintäänkin juolahdella mieleen todella tapahtuneita ajatellessa. Manipulointimahdollisuuksiin lukeutuu mm. joidenkin unohdettavaksi aiottujen asioiden pitäminen tarpeettoman helposti tietoiseen mieleen päätyvinä yhdessä muiden sellaisten ajateltavissa olevien kanssa, jotka myöskin oli tarkoitus antaa unohtua.

Erheellistä manipulointi olisi sellainen, missä ei kummoisemmin otettaisi huomioon yksilöllisyyttä, vaan pyrittäisiin esim. boolen logiikkaan ja semantiikkaan perustuen herätellä ajattelua usealla visuaalisella ja auditiivisella havainnoitavalla asialla, jotta ajattelua "tietyiltä osin" tulisi alttiiksi muokkaantumiselle. Yksilön orientoituneisuuskaan ei välttämättä tarjoa avustavuutta vaikuttamisyrityksille ja ihmisen ollessa "muita eläimiä" mentaalisesti resistentimpi, ajattelun muokkaamisen yrittäminen voi tyssääntyä ilman erityistä vaivannäköäkin.

diagnoosin piirteisiin sopivuus joidenkin manipulointiyritysten perustana?

Vaikka esim. autismikirjon henkilö saattaa kokea maailman eri tavalla kuin neurotyypilliset, heidän pitämisensä "koneina" tai "yksinkertaisina ohjelmoitavina järjestelminä" perustuu pinnallisiin näkemyksiin neurodiversiteetistä. Vaikka heistä puhuttaessa saatetaan käyttää sanoja kuten "rutiinit" ja "kaavamaiset ajattelutavat", virhe heidän käytöksensä tulkinnassa voi alkaa jo siitä, että kuvitellaan voitavan sijoittaa näennäisiä käytöksentapoja joillekin jatkumoille, missä jotain on jotain toista parempaa tai huonompaa. Moni tällaisen ihmisen tulkitsija saattaa menneiden vuosien aikana olla ohittanut lukuisia erilaisia, ymmärrystä lisäävää tietoa ihan läheltä, jolloin ajatellessaan tällaisia tai tällaista henkilöä yleisehkösti tai erityisemmin, voi tulkintaa, havainnointia tai päätelmiä ohjailla skeemat, asenteet ja orientoituneisuus, jotka eivät saa häntä tulemaan ajatelleeksi heitä juuri muutoin kuin heikkouksiksi tai poikkeavuuksiksi luokiteltavissa olevuuksien kautta, vaikka esim. kyvykkyyttä laajojen ajatusrakennelmien muodostamiseen ja ylläpitämiseen olisi runsaasti.

Manipuloimaan pyrkivän tai pyrkivien haeskellessa soveltuvan tuntuisia kohdehenkilöitä, voivat diagnoosikriteereiden jotakuinkin täsmäävyys olla yhtä huono peruste kohdevalinnalle kuin käytäessä tekemään virallista tutkimusta joidenkin diagnoosin saaneiden joukosta. Diagnoosikriteereiden laveudesta on keskusteltu "tiedepiireissä" kymmenet vuodet ja siinä välillä jotkin diagnoosit ovat joiltain osin yhdistyneetkin ja muodostaneet täten erittäin laajoja jatkumoita kuten autismikirjon (Autism Spectrum Disorder). Onkin koettu, että diagnoosikriteerit voivat olla liian määritelmällisesti liian monitulkintaisia, jolloin erilaiset yksilöt, joilla on hyvin vaihtelevia haasteita, piirteitä ja ilmenemismuotoja, voivat saada saman diagnoosin. Tällainen hämärtää sitä, mitä diagnoosi todella tarkoittaa, ja tehdä siitä vähemmän hyödyllisen esim. tutkimuksissa.

vanhemmalla iällä ajattelu perinteisten käsitysten mukaan ongelmallista

Eräiden diskurssien mukaan vanhemmalla iällä kognitiivisten toimintojen heikkeneminen saattaa rajoittaa uusien skeemojen muodostamista ja niiden hyödyntäminen saattaa hidastua, mutta että monimutkaisten ongelmien ratkaisu onnistuu edelleen ja aiemmin opitut skeemat tarjoavat vakaan pohjan tiedonkäsittelylle. Työmuistin kuormitus voi vaikeuttaa heillä laajojen uusien kokonaisuuksien hahmottamista ja muistiongelmat voivat vaikeuttaa skeemojen päivittämistä. Monimutkaisempien käsitteiden käyttö voi vähentyä, ajattelu saattaa muuttua yksinkertaisemmaksi ja keskittymisvaikeudet voivat lisääntyä.

skeemojen ja ajattelun kehittymisestä iän suhteen

Osittain samojen diskurssien mukaan lapsuudesta aikuisuuteen skeemojen muodostuminen alkaa rajoittuneesti fyysiseen vuorovaikutukseen ympäristön kanssa liittyvästi, etenee skeemojen vahvistumisella leikkimisen kautta ja saavuttaen myöhemmissä elämänvaiheissa abstraktimpien skeemojen hyödyntämisen tason, missä kognitiivisesti kuormittavampi ajatteleminen käy mahdollisemmaksi.