Tekoälylle annettu alkuideana tilannekuvaus kerrostalossa asuessa kuultujen ja merkitykseltään potentiaalisen häiritsevän tuntuisiksi muuntuneiden äänien oletettuun aiheuttajaan suhtautumisesta. Tässäkin tapauksessa jotain vaikuttavuutta aiheuttanutta poistuu alueelta, mutta vaikutuksissa on jäämäisyyttä, jotka voivat herkistää suhtautumaan myöhempiinkin oletettuihin häiritsevyyttä aiheuttajiin samankaltaisesti. Kokijan asemassa voi parin vuoden asumisen aikana olla ehtinyt itsereflektoimaan suhtautumisiansa ja miettimään erilaisia skenaarioita kuten muiden tahojen toisensa mahdollisesti tuntemisiaan. Hän on myös voinut ehtiä koettelemaan kokemustensa selittämistä muille ja saattanut joutua huomaamaan, että monille vain ns. satavarmuus kelpaa, joten hän voi jää mietteidensä kanssa yksin.

Tavoitteena oli tilannekuvausta tarkentamalla ja seuranneita jatkokeskusteluja käymällä muodostaa listaa käsitteistä ja ilmiöistä, selitteineen, jotka luonnehtisivat sitä, kuinka hän mielensä toimii selityksiä muodostaessaan, kuinka hänen näkemyksissään muista voi olla todennäköisyyspohjaa ja minkälaisia tuntemuksia hän kokee. Tämän listan muodostamisessa oli aluksi pyydetty arvioimaan, josko toisesta jo muodostetusta listasta voisi sovellettuna ottaa käyttöön selitteitä. Tekoälyä on pyydetty kirjoittamaan lista selitteitä eri pituisina, joista on lopulta valittu seuraavanlaiset.

--

Kognitiiviset ja psykologiset mekanismit

Attributionaalinen virhe. Häiritsevät äänet tulkitaan muiden tahallisena toimintana, vaikka niiden syy voisi olla satunnainen tai ympäristöstä johtuva. Tämä tulkinta vahvistuu, kun kokija keskittyy löytämään ympäristöstään merkkejä, jotka sopivat hänen olettamukseensa. Tilanne heijastaa taipumusta nähdä muiden toiminnassa intentionaalisuutta ja omakohtaista merkitystä, erityisesti tilanteissa, joissa suoraa näyttöä ei ole.

Vahvistuksen etsiminen. Kokija tarkkailee ympäristöään valikoiden, etsien todisteita häirintätulkintansa tueksi. Hän painottaa havaintoja, jotka vahvistavat hänen uskomustaan muiden tahallisesta toiminnasta, ja jättää huomiotta muut selitykset. Tämä prosessi ylläpitää ajatusta, että häirinnän kokemus on oikeutettu ja jatkuva, vaikka se perustuisi tulkinnallisiin vinoumiin.

Itseään vahvistava uskomus. Aiemmat tulkinnat ja kokemukset voivat luoda kehän, jossa jokainen uusi häiritsevä havainto sopii jo olemassa olevaan uskomukseen. Tämä noidankehä estää kyseenalaistamasta tilanteen muita mahdollisuuksia. Kokijan ajattelussa uusi tieto näyttäytyy entisten uskomusten jatkeena eikä tue vaihtoehtoisia tulkintoja.

Episteeminen epäluottamus. Kokija suhtautuu varauksella muiden antamiin selityksiin tai rauhoittaviin viesteihin, sillä hän kokee, että muut eivät täysin ymmärrä tai tunnusta hänen tilannettaan. Tämä epäluottamus vaikeuttaa avun ja uuden näkökulman vastaanottamista, mikä syventää hänen eristyneisyyttään ja vahvistaa olemassa olevia uskomuksia.

Kognitiivinen lukkiutuminen. Häiritsevältä tuntuvien äänten ja tapahtumien jatkuva miettiminen voi kaventaa kokijan ajattelua ja keskittymistä. Hän saattaa keskittyä lähes yksinomaan tilanteeseen liittyviin havaintoihin, jolloin muu ajattelu ja toiminta jäävät taka-alalle. Tämä vahvistaa tuntemusta, että tilanne on hallitseva ja vaikeasti ratkaistava.

Ympäristön ja sosiaalisen vuorovaikutuksen yhteydet

Sosiaalinen inertia. Häirintää kokeva näkee jatkuvuutta ja samankaltaisuutta eri asukkaiden käyttäytymisessä, vaikka kyseessä olisivat täysin eri henkilöt. Tämä tulkinta perustuu havaintoon, että uusi naapuri käyttäytyy äänillisesti samalla tavalla kuin edeltäjänsä, minkä kokija mieltää merkkinä tahallisesta jatkumosta.

Sosiaalinen koordinaatio ja digitaalinen yhteistoiminta. Kokija saattaa olettaa, että häntä häiritsevät tahot käyttävät nykyaikaisia viestintäkanavia suunnitelmalliseen toimintaan. Sosiaalisen median ja digitaalisten verkostojen kautta tapahtuva koordinaatio vaikuttaa hänen mielessään uskottavalta selitykseltä sille, miksi häirintä tuntuu systemaattiselta.

Epävarmuuden kuorma. Häiritsevien äänten syiden epäselvyys ja jatkuva tulkintojen tekeminen kuormittavat kokijaa henkisesti. Hän joutuu tasapainoilemaan sen välillä, pitäisikö häirintää tulkita sattumana vai tahallisena toimintana, mikä kasvattaa epävarmuuden ja stressin kokemusta.

Tuntemukset ja kokemukset

Tunnetason kontrasti. Kokija kokee häiritsevät äänet erityisen voimakkaina silloin, kun ympäristö on muuten hiljainen. Tämä kontrasti voimistaa tuntemusta siitä, että äänet on tarkoitettu juuri häiritsemään häntä, vaikka ne saattaisivat olla ympäristön tavanomaista melua.

Trauman jäämä. Aiemmat kokemukset häiritsevältä tuntuvista tilanteista ovat voineet jättää kokijalle pitkäkestoisen herkkyyden häiriöille. Tämä herkkyys ilmenee voimakkaana reagointina uusiin ääniin, jotka muistuttavat aiemmista tapahtumista, ja se ylläpitää kokijan tulkintoja muiden intentionaalisesta toiminnasta.

Kuviteltu intentio. Kokija saattaa antaa merkityksiä häiritseville äänille, tulkiten ne suunnitelmallisiksi viesteiksi tai tahallisiksi häiriöiksi. Hän yhdistää äänien ajoituksen omaan toimintaansa, mikä vahvistaa käsitystä, että niiden tarkoitus on vaikuttaa häneen henkilökohtaisesti.

Kokemuksen subjektiivisuus. Kokijan tulkinnat ovat vahvasti sidoksissa hänen omaan elämäntilanteeseensa, tunteisiinsa ja ajatuksiinsa. Samaa tilannetta tarkkailevat muut saattaisivat tulkita sen aivan eri tavoin, mutta kokijalle tilanne näyttäytyy yksiselitteisesti häiritsevänä ja kohdistettuna juuri häneen.

Ahdistuksen ylläpitämä valikoiva huomio. Jatkuva ahdistus kohdistaa kokijan huomion erityisesti häiritseviin ääniin ja tapahtumiin. Tämä valikoiva huomio johtaa siihen, että muut ärsykkeet jäävät taka-alalle, mikä voimistaa häirintäkokemusta ja estää tilanteen objektiivisempaa tarkastelua.