Hasselrouhepähkinäisen suklaan tekeminen on pelkkää helppoutta. Näissä on käytetty kaakaovoita, mutta kookosöljy kävisi myös. Ennen muinoin "kaupan suklaita" valkkaillessa pelkkä sana "kookos" sai ajattelemaan, että sellaista suklaata ei ainakaan halua, mutta kovinpa hyvänmukaista suklaata kookosöljyä käyttämällä saa. Tyydyttyneitä rasvahappojahan niissä on molemmanlaisissa runsaasti, mistä voi ottaa stressiä, jos siltä tuntuu.

Teollisesti tuotetuissa suklaissa tapaa olla käytetty lesitiiniä, sillä siten saa rasvan ja veden muodostamaan tasaisen seoksen. Jos kotioloissa käy laittelemaan vähänkään vettä suklaamassan sekaan, ei liene kovin hyvät mahdollisuudet saada täydellisesti onnistunutta syötävää. Siinä käy kuitenkin esim. niin, että vesi päätyy pohjalle, jolloin muun osan ollessa kiinteytynyt, pohjalta on siinä vaiheessa märkää. Tai sitten suklaa ei vain irtoa paperimuotista tavoitellun vaivattomalla tavalla.

Fazerin sivuilla mainitaan, että suklaan temperointi eli suklaan sisältämän kaakaovoin "hallittu kiteyttäminen" on prosessi, joka "parantaa suklaan laatua ja tekee siitä kauniin kiiltävää ja korostaa suklaan makua", mutta ei sellaiseen lämmitys--jäähdytys--lämmitys -temppuiluun ole tullut lähdettyä mukaan, vaan ihan on vesihauteessa rasvaisempi aines sulateltu ja sitten sekoitettu kuivat ainekset eli esim. tomusokeri, hasselrouhepähkinät, proteiinijauhe ja kaakaojauhe siihen, kunnes on aika kaataa suklaamassa muottiin. Jääkaappilämpötiloissakin suklaa voi kiinteytyä niin kovaksi, ettei sitä tohtisi etuhampailla puraista.