Siinä on jotain pelimäisen taistelemisen tuntua, kun vie hyvinvointiaseman toimistoon muutamasivuisen, huolitellusti jäsennellyn tekstuaalisen selityksen oireilustaan, joka oli aiemmin lupailtu viedä lääkärin luettavaksi, mutta joka ei koskaan päädy lääkärille asti, eikä edes näiden tulosteliuskojen jättämisestä oltu tehty merkintöjä potilastietoihin. Käydessä hyvinvointialueen toimistossa pyytämässä selvittämään, mihin tuo tekstuaalinen selvitys on kadonnut, lupaillaan näin tehdä ja ottaa sitten yhteyttä, mutta tästäkään ihmiskohtaamisesta ei jää mitään merkintää potilastietoihin, eikä kukaan myöskään soittanut puhelimitse kertoakseen edes jotain asiaan liittyvää. Tekstiviestitse olisi ehkä varmempaa tavoittaa, jos ei ole paljoa kerrottavana, mutta ei sitäkään tapahtunut.

Tätä edeltävästi oli jo ehditty kyllästyä siihen, kuinka hyvinvointialueen eri asiantuntijoilla käytyään (psykiatrit, yleislääkärit, psykologit, ravitsemusterapeutit, sairaanhoitajat ja fysioterapeutit), ei heidän tuottamansa potilastieto auttanut muodostamaan sellaista hyvälaatuista kokonaiskuvaa itsestä, että siinä avautuisi heille itselleen tai muille terveydenhuollon ammattilaisille miettiä jotain näkökulmaa enemmän, mikä osaltaan antoi innoitetta aikajanaisen esitystavan muodostamiseen, sillä visuaalispainotteisuudessaan se tulisi toimimaan käytännöllisenä havainnollistamisvälineenä erilaisilla vastaanotoille, sekä itselle muuten vaan.

Sitä tulikin kokeeksi keränneeksi dataa mittalaitteilta ja antaneeksi tuntemuksilleen vakioidusti sanapoolista valittuja luonnehdintoja, mitä tehneeksi vuoden 2024 pari ensimmäistä kuukautta, minkä aikana tuli tuli vähäisellä viiveellä kirjanneeksi muistiinpanot hienostuneempana versiona aikajanalle, sekä kirjoitettua erikseen päiväkohtaisia mietteitä. Selitysapuna toimivuutta koeteltu hyvinvointipalveluissa mm. ravitsemusterapeutilla, sairaanhoitajalla ja hyvinvointiaseman lääkärillä, mistä jäi vaikutelmaksi sen tekevän asioista keskusteltavuudesta erittäin paljon helpompaa. Kehitystyö tietokyselyiden osalta tuolloin vielä prototyyppiasteella, mutta aikajanainen esitystapa toimi hyvin.

Aikaja-avusteisesta terveysselvittelystä on ollut runsaasti hyötyä nyt senkin jälkeen, kun on lopettanut rutiininomaisen tiedonkeräämisen sitä varten, sillä sen ja lisätietoina ylöskirjailtujen muiden mietteiden avulla on voinut tunnistanut paljon uusia, merkittäviä seikkoja. Ennen aikajanaista terveysselvittelyä oli ollut hyvin epäselvää, johtuvatko esim. hengitystyöläydet ruoasta, sisäilmasta vai psyykkisistä tekijöistä. Vastaus tähän onkin, että kaikista näistä ja sitä tietääkin paremmin, miksi näin on.