Kelpoisuuden ja luotettavuuden tunteen muodostuminen jotain tahoa kohtaan on mukava tunne, sillä siitä edespäin siihen voi kokea voivansa suhtautua "ihan hyvä"-asenteella, jota ei yksityisajattelussaan ole tarpeen täydentää minkäänlaisilla mielikuvilla tai muisteluilla. Ensimmäiset kokemukset Lappeenrannan Asuntopalvelusta alkoivat rakentua ensimmäiseen omaan asuntoonsa muuttamisesta, mihin sisältyi parin kuukauden asuntohakemuksen käsittelyn lisäksi yllätyssoitto saatavilla olevasta asunnosta ja sitä seuranneesta helposta muutosta uuteen asuntoon. Kerrostaloasunto, vain kaksikerroksinen, pyöräilymatkan etäisyydellä kaupungin keskustasta, asunto hyväkuntoinen sisältä ja talo hyvin varusteltu + hyvin hoidetun näköinen. Kerrassaan kelpoisa.

Ensimmäinen Lappeenrannan asuntopalvelun vuokra-asunto

Tuolloin eli jokuset vuodet vuosituhannen vaihteen molemmin puolin ei vielä ollut hankkinut minkäänlaista tottumusta tarkastella kriittisesti asuintalon kiinteistönhuollon toimintaa, vaikka itse olikin asumisen aikoihin tullut olleeksi vihertöissä pitämässä siistinä sekä UPM Kaukas -tehtaan tehdasalueen ulkoalueita, että tehtaan omistuksessa olleita muita paikkoja kartanoista mökkeihin. Ajoittaiset toiselle yritykselle tehdyt rakennuspurkutyötkään eivät herkistäneet tarkastelemaan asuintalon kunnossapitoa mitenkään kriittisesti. Ehkä sitä vain hoidettiin hyvin? Tai ehkä se oli siinä kunnossa, että sitä oli helppo pitää kunnossa olevan näköisenä ja sellaisena toimivana?

Toinen Lappeenrannan asuntopalvelun vuokra-asunto

Muutettuaan tuosta asunnosta toiselle puolen Suomea opiskelemaan ja sitten sieltä takaisin Lappeenrantaan muutettuaan oli toisen Lappeenrannan Asuntopalvelun vuokra-asunnon aika, eikä sekään ollut juuri mitenkään sellainen, että siitä olisi muutamien asumisvuosien aikana tullut mieleen jotain kiinteistöhuollollisesti vialla olevaa. Jotkut tuon yläasunnon isoja ikkunoita halkovat rimat tuntuivat omituiselta rakennustekniseltä ratkaisulta, mutta muutoin tuohon paljon valkoista ja huolitellusti harmaata käyttäneeseen asuntoon oli helppo olla tyytyväinen. Etäisyys humalassa pyöräilyn kannalta oli hiukan julma kaikkine mäkineen ja pitkine suorineen. Muulloin pidemmälle liikkumiseen oli käytössä oma auto.

Tähän asuntoon muuttamisen yhteydessä oven lukko sarjoitettiin erikseen pyytämättä uudelleen väitetysti sen vuoksi, että aiempi asukas oli käyttäytynyt jotenkin häiriköivästi ja oli kadottanut avaimensa tjs. Asumisen aikana tuli muutamaan kertaan tunne siitä, että asunnolla on käyty luvattomasti, mistä herännäisiin tuntemuksiin yhdistyivät myös tuntemukset, jotka juontuivat tahallisen tuntuisesta tietoverkkoliikenteen häiritsemisestä. Olipa niinkin käynyt jo asumisen ensivaiheilla, että Plantagen-liikkeestä ostettu pitkähkö ja lehdekäs tekopuu oli ruukkunsa osalta kuin potkaistusti rikottu asunnolta poissa ollessaan eli käytyään palauttamassa asukkaan täytettäväksi tarkoitetun vikaselvityslomakkeen isännöitsijälle (Mustapää). Siinä oli tullut listailleeksi kaikenlaisista pikku vioista asunnossa, jotka tosiaan olivat pikku vikoja kuten vähäisiä siivoamattomuuksia eli asumisen aikana ei ollut erityisempää syytä kutsua kiinteistönhuoltoa paikalle. Tapahtumien yhteys toisiinsa jäi epäselväksi, mutta tapahtumisen ajoituksien vuoksi, asiassa oli potentiaalia mieleenjäävyyteen.

Käydessään iltalukiossa oli samoilla oppitunneilla opiskelijoita, jotka asuivat samassa tai läheisessä talossa ja joilla oli jatkuvaa pyrkimystä aiheuttaa "psyykkistä epämukavuutta". Asuintalossa ei vaikuttanut asuneen useita tahallaan eri tavoin suoraan tai valmistelevasti häirinneitä, mutta vieressä asunut pariskunta vaikutti olevan eräitä ns. proxy-ihmisistä, jotka suorittavat häirintää muiden pyytämänä/vaatimana. Joku jokseenkin tuntemattomaksi jäänyt venäläinen eri rapusta vaikutti useamman vuoden ajan siltä, että oli saanut jonkinlaisen pitkäaikaistehtävän häirintään, mikä ilmeni asunnosta pois muuttaessa sitenkin, että hän vain tuli pihalla jostain, tarrautui kannettavana olleeseen hyllyyn ja esitti olevansa humalassa, vaikkei tuoksahtanut ollenkaan sellaiselta. Asunnosta pois muutettaessa yksi asunnon avaimista oli mystisesti kadonnut johonkin, joten lukon uudelleensarjoittamista joutui maksamaan.

Puskua kohti kolmatta Lappeenrannan asuntopalvelun vuokra-asuntoa

Elämässä ehti tapahtumaan kaikenlaista ennen kuin Liesharjunkadun asuntoon tuli muuttaneeksi: amk-opinnot sai valmiiksi, Helsingissä oli käyty työssä, lenkkeilystä oli tullut osa elämäntapoja ym. Tuolloin oli asunut useita vuosia sukulaisten omistuksessa olleessa omakotilassa, sen yläkerrassa, mikä oli mm. metsän, kauppojen ja kaupungin keskustan läheisyyden vuoksi monin tapoin optimaalinen sijaintinsa puolesta. Sielläpäin esiintyi kuitenkin niin paljon erilaisista spekuloitavissa olleista syistä johtunutta häirintää ja sellaisen valmistelua, että halu muuttamiseen alkoi kehkeytyä sen verran vahvaksi, että oli aika laittaa hakulomaketta vuokra-asuntoa varten. Asuintalon oli muutenkin arvioitavissa päätyvän lähivuosina myyntiin, kuten tapahtuikin, joten siitäkin syynsä muuttoaikeille.

Jos aiemmin oli voinut antaa Lappeenrannan asuntopalvelun ehdottaa jotain asuntoa ja todeta asuntoa vilkaisemassa käymisen jälkeen, että sehän on ihan mainio ja että "tän mää otan", niin Liesharjunkadun asunnon hyväksymistä edeltävästi ei ollut ollenkaan helppo hyväksyä tarjottuja asuntoja niiden sisältä ongelmalliselta näyttävyyden ja/tai talon olemuksen ja laadun merkittävän vajeen vuoksi. Asunnonhakujonossa oli kuitenkin tullut tällä kertaa olleeksi sen verran pitkään ja syyt vuokra-asunnon hankkimiselle kirittivät ottamaan vastaan asunnon, jossa olisi edes riittävästi kaikenlaista kelpoisuutta. Vastauksena asuntopalvelun virkailijan kysymykseen asunnon kelpaavuudesta siellä tovin asuttuaan olikin: "hyvät puolet voittavat huonot puolet".

Toiveena oli erityisesti ollut, että vuokra-asunnon hankkiminen olisi hyvä ratkaisu koettuun häirintään, joka haki tehoa vaikuttavuuteen niistä metodeista, säännönmukaisuuksista, symbolisuudesta, vaikutustekniikoista, laiteavusteisuudesta, ihmisten joukkoistamisesta ym., mitä oli käytössä siellä, mistä muutti pois. Eräs töykeä ja ankean yksinkertaisesti toisteltu häirinnän muoto oli sellainen, missä viistosti toisella puolen tietä asunut ajoitti auton käynnistysäänellä häiritsemisensä niihin kohtiin, jolloin oli esim. saanut ohjelmointiprojektin hyvään saumakohtaan, tutkimusaiheeseen liittyvän materiaalin esijäsenneltyä, katsottua hyvin viihdyttäneen elokuvan tjm. Tietoturvaongelmia, siis. Tätä edelsi aina oven lukon kauas kuuluva naksahtaminen ovea kiinni laitettaessa, mihin oli ajan saatossa pyritty ehdollistamaan kaikenlaista tekstinkäsittelyohjelman O-V-I -näppäinyhdistelmästä ("liitä määräten") akronyymiin SLAM ("simultaneous localization and mapping") ja aiempien mediatekniikan opiskelun Murto-nimiseen kanssaopiskelijaan.

"Syksy 2016. Klo 22.10. Naapurin ovi naksahtaa siinä kohdin, missä on juuri lopettamaisillaan 6-sivuisen tekstin kirjoittamisen. Askeleita kohti autoa. Käynnistysääni tuottaa lähes minuutin kestävää kirskunaa ja vinkunaa. Ulko-oven läheinen pallovalo näköjään sytytetty. Peruuttaminen pois pihasta. Lähtee käymään jossain, tullen takaisin täsmälleen siinä kohdin, missä pöytätietokone suljetaan ja otetaan käyttöön eräs kädessä pideltävistä päätelaitteista. Ulko-oven naksahdus. Pallovalo jää palamaan ja tuottaa valoa pitkälle yöhön asti. Yön viimeinen ulko-oven naksahdus ja pallovalon sammutus siinä kohdin, missä kohdeyksilö lukee BBC:n uutisista aivan hetki sitten tapahtuneesta ampumistapauksesta jossain päin maailmaa."

Näistä aiemman asuinalueen häiritsemisistä voi lukea lisää mm. Vohkare nro 5:n kirjoituksista "Lähinaapureiden tavoitehakuisesta vaikuttamisesta" ja "Naapuri valikoitunut aggressiivisesti äänillä ja persoonaan attribuoinneilla häiritseväksi".

Säyseämpinä esimerkkeinä voisi ottaa erikseen mainittavaksi tuolloisen naapurin, Minnan tekojen ajoittelut eri tavoin merkittäville hetkille kuten Fazerin leipomolta töistä tullessaan ulkopostilaatikon päälle jättämät "Oululainen Reissumies Täysjyväruis"-leivät niiden kuvituksen vuoksi, koska seuraavalle päivälle oli saattanut olla sovittuna esim. tapaaminen toisessa kaupungissa eli reissua edessä siis. Syötävänä tuotteena ne olivat varsinaisesti tarkoitettu samaisen asuintalon alakerroksessa asuneelle isoäidille, jonka hän oli tuntenut jossain määrin vuosikymmeniä molempien asusteltua samoilla sijoin hyvin pitkään. Lähi-Prismasta ostetut DataTraveler-muistitikut olivat myös eräs triggeri reissuleipien ilmestymiselle. Funny? Sinänsä ihan vastaavaa, mitä vaikka eräänkin S-marketin työntekijät harrastavat eli asiakkaan elämässä tapahtuessa jotain poikkeavanlaista, he järjestävät avustajiensa kanssa jonkin sellaisen pikkutapahtuman, joka kytkeytyy assosiaatioiden osalta johonkin kaupassa myynnissä olevaan tuotteeseen. Vai olisikohan siinä kauppojen toiminnassa ollut kyse muustakin? Tästä on varmaan kirjoiteltu muissa julkaisusovelluksen teoksissa.