Muille ihmisille asetettuja tavoittamattomuuksia voidaan ajatella olevan esim. maantieteellisesti etäällä olevien kohteiden tekeminen vaikeaksi tavoittaa, pysyvien ihmissuhteiden muodostumisen estäminen, työnsaannin hankaloittaminen, erilaisten katselu- ja aistimiskokemuksien häiritseminen, elämyksien pilaaminen ym. Jos ihmiseltä poistetaan yksi kerrallaan mahdollisuuksia kehittyä työurallaan, hankkiutua jonkin syyn vuoksi jonnekin etäämmäs vähäksi aikaa tai pidemmäksi aikaa esim. opiskeluiden vuoksi, sekä hänen arkiset käyntinsä jossain asuinsijoja pidemmällä pidetään kokemuksina epämukavina toistuvina, voidaan teorisoida, että tällainen ihminen pyrkii löytämään miellyttäviä kokemuksia siellä missä hän eniten täten aikaa viettäisi. Spotifyt, videovuokrauspalvelut ja tietokonepelit ovat todennäköisesti estäneet monien sotien syntymisen, sillä niiden ääressä viihtyy helposti vaikka vuosia ja Internetissä on lukemista ja tekemistä kymmeniksi vuosiksi.

Noin vahvasti vaikuttamaan pyrkivät tahot eivät pysty saavuttamaan tällaisia tavoitteita pienellä joukolla, vaan siihen vaaditaan jonkinlaisia yhdessä jaettuja perusteita ja syitä, jottei liian moni lipeäisi joukosta. Tällaiseen elämään vaikuttamisen kohteeksi joutuminen ei myöskään ole koordinoitavissa ilman tietojärjestelmien apua, eikä hakkereiden käyttöä kohdeihmisen tietokonelaitteistoihin murtautumiseen sovi unohtaa myöskään, sillä sitä kautta saa selvyyttä esim. siihen, mihin kyseinen henkilö on pyrkimässä töihin. Nykyaikana on myös hyväksyttävä se tosiasia, että valtakunnanlaajuisesti toimivissa yrityksissä kuten tele- ja viestiliikennepalveluita tarjoavissa sellaisissa on töissä ihmisiä, jotka mielellään järjestävät mahdollisuuden esim. automaattisten ennakkovaroituksien lähettämisiin tilanteissa, joissa asianomainen ottaa puhelimitse yhteyttä jonnekinpäin elleivät jopa tallenna tällaista yhteydenpitoa kokonaan salaamattomassa muodossa. Suomalainen yhteiskunta on nykyisin laajalti digitaloisoitunut, mutta on se ollut monella tapaa selkeästi järjestäytynyt jo vaikkapa 80-luvulla, jolloin saattoi monilta osin olla jopa helpompaa tehdä ennusteita siitä, minkälaisia aikomuksia kohdeyksilön mielessä milloinkin pyörähtää, koska valinnanmahdollisuuksia eri elämäntilanteisiin liittyen oli rajallisempi määrä.

Eräs tavanomaiseksi muodostuneista tavoista vahvistaa sitä kehitystä, joka jonkin teorian mukaan johtaa ajautumiseen jonkinlaiseen "suljettuun maailmaan", on tuottaa asioille, ilmiöille ja omilla ajatuksille altistumisten kautta sellaisia assosiaatioklustereita, jotka aiheuttavat kohdeyksilön mielessä eräänlaisia kilpailutilanteita, joissa helpoimmin huomion vievät ärsyttävät, epämukavat ja turhat ajatukset, vaikka hänen tarkoituksenaan saattaisi olla miettiä jotain elintärkeää tai vähemmän tärkeää, mutta tärkeää kuitenkin. Kohdeyksilön kannalta hyödylliseksi voi osoittautua se, jos häiritsijöiden on vaikea luopua vanhentuneista käsityksistään ja tilastollisesta aineistosta, jotka pohjautuvat esim. kohdeyksilön aiemmin käyttämiin ruokavalioihin, joihin nähden jokin uusi parempi ruokavalio mahdollisilla luontaistuotelisillään on tuonut suuren muutoksen esim. stressinsiedon ja ajatuksenkulun kannalta.

---

Kun on ensin muilla tavoin järjestetty niin, että asianomainen ei pääse muokkaamaan elämäänsä nopeaan tahtiin, tulee hyödylliseksi kohdeyksilötuntemuksen parantamisen kannalta käydä ajoittain suorittamassa tämän asuintiloissa luvattomia inventaariontapaisia ja erilaisia kuvantamisia. Näiden käyntikertojen perusteella voidaan sitten pidemmällä aikavälillä muodostaa lisää selkeyttä siihen, miten asianomainen käyttää asuintiloissaan sijaitsevia esineitä, kuinka hän järjestelee huonetilat, kuinka hän hyödyntää erilaista irtaimistoa kuten huonekaluja, minkä suhteen hän minkäkin esineen sijoittaa, minkälaiset dekoratiiviset ja sommittelulliset ratkaisut vaikuttavat olevan toistuvia, jääkö ruokailuvälineitä pöydille lojumaan, onko joitain esineitä jotka eivät pääse aktiivisesti käytössä olevien joukkoon usein vaan ovat pikemminkin jossain kaapin perällä ym. Luettavissa olevat muistilaput voidaan käydä läpi siinä samalla ja kerätä havaintotietoa siitä, onko jokin asuintilojen ulkopuolinen tapahtuma vaikuttanut siihen, onko jokin esine otettu käyttöön ja onko se miten sijoittuneena suhteessa siihen, missä kohdin asianomainen useimmiten viettää aikaa eli todennäköisesti tietokoneen äärellä. Huonetilat saa helposti kuvattua esim. laserkeilauksen avulla, mistä muodostuu pistepilviä, joita voidaan kieputella tietokoneen ruudulla ja "lennellä" niiden läpi. Visuaalisesti rikkaampaa tietoa saadaan valo- ja videokuvauksella, mitä voidaan käydä läpi erilaisten algoritmien avulla, jolloin parhaimmillaan päästään siihen, ettei kenenkään ihmisen tarvitse luetteloida ja viettää pitkiä aikoja tarkastelemassa yksittäisiä kuvasarjoja selvittääkseen mitä niissä esiintyy. Toki ihminen on edelleen parempi merkityspohjaisessa kuva-analyysissa kuin tietokone, minkä voi jakaa tehtäväksi niin monen ihmisen kanssa kuin on tarpeen.

Toisinaan näistä käynneistä jätetään selviä jälkiä, joita asianomainen ei voi olla huomioimatta, mutta ne ovat monesti hämäyksen vuoksi kohdistuneita sellaisiin asioihin, joihin asianomaisen voi ajatella koskeneen tai olla niiden lähettyvillä, jolloin hänelle ei teorian mukaan muodostuisi niin selkeää kuvaa siitä, kenen aiheuttamaa mikäkin teko olisi. Vuoden 2015 saldo kaltoinkohdeltujen vaatteiden osalta on: 4 kengät, 4 paitaa ja 4 housut. Näiden osalta kyse on ollut vaatteiden muotoa tuhoavasta venyttämisestä, suurien aukkojen tekemisistä tai ulkoasua pilaavien moninkertaisten jälkien tuottamisesta. Lisäksi suuri joukko erilaisia laitteiden ja välineiden komponenttien hajottamisia murskaavaa tai vääntävää voimaa käyttämällä. Tietyillä sukulaisilla on luontainen mahdollisuus päästä suorittamaan tällaista toimintaa huomaamatta, tällaisen toiminnan ollessa hyvin linjassa heidän asenteensa kanssa. Toisaalta, koko lähinaapurusto on sellainen, että heiltä voi odottaa mitä tahansa kuten sitä, että nopealiikkeinen naapurintyttö käy asianomaisen poissaollessa kiepahtamassa asuintiloissa tekemässä häneltä vaaditun suorituksen.

Sisätiloista kertyvä havaintotieto, sekä aiheutetut havainnoille ja asioidentilojen tiedostamisille altistamiset yhdistetään muuhun kohdeyksilöstä kertyvään tietoon, jota myöskin on kerätty jo pitkän aikaa (kymmeniä vuosia), minkä pohjalta voidaan luoda monenlaisia interaktiivisia animaatioita ja simulaatioita, joiden avulla monen eri tavoin kouluttautuneen, ellei jopa vasta koulunkäyntejään vasta aloittaneen, on mahdollista ymmärtää kohdeyksilön aivoituksia ja aikomuksia, sekä niiden avulla voidaan luoda ennustemalleja kohdeyksilön tulevasta käytöksestä.

---

Kaiken ei voi sanoa olevan aivan ok, jos ymmärrys jonkin tietyn ihmisen elimistön toiminnasta on paremmin lukuisten muiden ihmisten tiedossa kuin minkälaisena tietämys yleisestä ihmisen elimistön toiminnasta tulee vastaan lääkäripalveluita tarjoavien tahojen kautta. Tässä on siis tavallaan kyse Quantified self -liikkeen idean käänteisestä versiosta, missä itse tuntee itseään paljon huonommin kuin muut (varsinkin ne joiden ei pitäisi tuntea tätä henkilöä lähellekään niin hyvin). Tällaisen vaiheen saavuttaminen vaatii lukuisten terveysalalla toimivien tietotaidon epävirallista hyödyntämistä, jotta voidaan tehdä kohdeyksilöstä suoraan saatavissa olevaa tietoa (esim. rekisterit ja tietokannat) ja pääteltävissä olevaa tietoa ymmärrettäväksi niille, joilla on myös intressiä/motivaatiota selvityttää "pintaa syvemmältä" minkälainen olento kohdeyksilö on. Toki monia asioita voi ajatella voitavan ymmärtää myös sellaisella lukiotason tietämyksellä, jota on hiukan kehitetty joiltain sopivilta osin. Onhan lukion monessa mielessä tarkoitettukin olevan yliopistotasoiseen opiskeluun valmistavaksi, joten kyllä se sopii muunkin opin pohjaksi. Esim. ymmärrys siitä miten erilaiset elimistön erittämät hormonit vaikuttavat, missä rajoissa niiden vaikutukset ilmenevät tietyn aikarajan puitteissa, tiettyinä määrinä ja optionaalisesti jonkin muun sisäisen tai ulkoisen vaikuttavan tekijän ollessa läsnä, ovat täysin saavutettavaa ymmärrystä vähäisemmälläkin koulutuksella, jos esitysmateriaali on kelpoisaa.

Osaa biologisesta tiedosta ei ole saatavilla suoraan edes laboratoriotuloksien varastamisen kautta (mahdollisesti suoraan asianomaisen tietokoneelta, jonne ne on skannattu), joten tarvittavien tietojen ja erilaisten raja-arvojen selvittämistä varten järjestetään tilanteita, joista sopivanlaiset asiantuntijat voivat yhdessä tai erikseen vetää erilaisia johtopäätöksiä, joita voidaan koettaa sovitella jo olemassa olevaan tietoon/dataan. Ruokakauppojen kassoille työskentelevät ja vaihtoehtoisesti valvontakameroiden taltiointeihin käsiksi pääsevät pystyvät tarjoamaan eksaktia tietoa siitä, mitä asianomainen on ostanut ja luvattomien inventaarion kautta, jotka kohdistuvat asianomaisen asuintiloihin, voi päätellä näiden ruokien käyttöasteen ja ostotahdin. Ravintolisien tilaus- ja ostomääristä saa myös hyvää tietoa käytön määristä, mikä tietona tarkentuu kuivamuonakaappia vilkaisemalla. Erityisen hyödyllistä tietoa ovat puutteet ruokavaliossa. Sellainenhan johtaa kohdeyksilön elimistön epäoptimaalisenpaan toimintaan, mitä hän ei kaikissa tapauksissa edes itse huomaa.

Helpoutta tiedonurkkijoiden tekemiseen tuo sekin, että asianomainen itse pyrkii ajoittain Excel-avusteisesti arvioimaan sitä miten mikäkin seikka hänen elimistöönsä vaikuttaa vaikuttavan, ollen kuitenkin jäljessä näiden tiedonurkkijoiden saavuttamia käsityksiä, sillä heillä on käytössään IBM:n tietojärjestelmät, jotka suorittavat automaattista analyysiä datan pohjalta, jota on kerrytetty kymmenien vuosien ajan. Tietojärjestelmät ovat analyysitarkoituksissa siitä käteviä, että ne voivat esittää miljoonia arvauksia sekunnissa jokaisen yksittäisen johonkin elimistön toimintaan vaikuttavan seikan osalta ja esittää todennäköisempien asiaintilojen osalta erittäin valistuneita todennäköisyysarvoja, jotka liittyvät esim. yksittäisten elinten toimintaan, verenkierrossa kulloinkin kiertävien partikkeleiden suurpiirteiseen määrään ja tietyssä miljöössä helpoimmin mieleen tuleviin ajatuksiin ja mietteisiin.

---

Priming-tekniikan hyötykäyttö lyhyillä ajanjaksoilla luonnistuu nykyään melkeinpä keneltä vain, mutta monia houkuttelee käyttää sitä hyväksi tavoilla, jotka perustuvat siihen, mitä on jäänyt kohdeyksilön pitkäaikaismuistiin. Vaikuttamisessa voitaisiin hyödyntää esim. jossain paikassa vuosia sitten sijainneen kohteen aikoinaan aiheuttamia muistijälkiä, vaikkei tuota kohdetta itseään enää olisi olemassakaan. Tämä on monesti pelkkää yhdensuuntaista vaikuttamista siinä mielessä, että kohdeyksilön mielessä ajatukset vain vyöryvät eteenpäin vahvojen signaalivirtojen ohjaamina, tavoitteena ollen, että jossain vaiheessa signalointi aiheuttaisi jonkin ajatuksen ilmentymisen, eikä se että muistijälkiä on jätetty joskus vuosia sitten jotain myöhempää hyödyntämiskertaa varten tee tekosesta paljon sen hohdokkaampaa tai hienompaa. Hieman lisää propseja voi ajatella voitavan jakaa siitä, että yhden vaikuttamissession aikana saadaan aikaiseksi useiden eri tavoitteiden toteutumista, mikä ei tietenkään ole suoraan kohdeyksilöstä luettavissa, koska hänen päässään ei ole esim. ledinäyttöä kertomassa vaikuttamisen onnistuneisuuden tilasta, mutta epäsuorasti kylläkin, sillä vahvasti aktivoidut aktivoidut ajatukset vaikuttavat merkittävästi siihen, mitä valintoja kohdeyksilö tekee, mitä hän sanoo, mitä hän kirjoittaa jne. Toisaalta samaiset propsit voisi ottaa pois sillä perusteella, että valmisteleva työ tällaista varten on monesti jonkinlaiseen jurnuttamiseen verrattavissa olevaa ja on vaatinut satoja ylimääräisiä vaikuttamiskertoja vaikuttajilta sen vuoksi, etteivät he ole osanneet olla varmoja riittääkö pari altistumaa jollekin vai pitääkö niitä olla useita kymmeniä vai peräti yli sata pitkälle ajanjaksolle ripoteltuna.

Kaava priming-tekniikkaan perustavaan koordinoituun vaikuttamiseen on yksinkertaisimmillaan varsin yksinkertainen, mutta ilmeisen hauskinta sen käytön harrastaminen on yhteispelinä erilaisia vaikuttamismahdollisuuksia omaavien ihmisten tehdessä sitä keskenään. Toisinaan siinä samalla halutaan sotkea esim. kohdeyksilön kehonkuvaa tai kykyä nähdä itsensä samoin kuin muut näkevät hänet.