Etelä-Karjalan Poliisi antoi äskettäin vastauksessaan lähettämiini, toisiinsa punoutuviin rikosilmoituksiin liittyen, eräänlaisen hyväksynnän psykologisen häirinnän käytölle. Olin lähettänyt heille syksyn 2015 tienoilla joukon huolitellusti taustoitettuja rikosilmoituksia, jotka kohdistuivat sekä tiettyihin yrityksiin työntekijöineen, että yksityishenkilöihin, joita kaikkia yhdistää väittämäni mukaan se, että he toimivat keskenään koordinoidusti pitääkseen haitan kohteena olevassa henkilössä yllä kroonista stressitilaa. Poliisi oli ilmeisesti kokenut selvitykseni olevan laadultaan hyvä, sillä vastausviestissä ei mainittu esim. sanoja ”sekava” tai ”vaikeasti tulkittava”, vaan rikosilmoituksiani luonnehdittiin sanoilla "laaja ja yksityiskohtainen". Varsinainen tavoite ei kuitenkaan toteutunut, sillä useisiin lakipykäliin vedoten (viittaavasti, ilman referointia) kerrottiin, että esitutkintaa ei aloiteta, koska esille tuoduissa asioissa ei ole rikoksen piirteitä. Tämä jätti asian käsittelyn hankalaan välitilaan, koska käytännössä poliisi tuli sanoneeksi, että yksilö voi kuvailla haitanteosta aiheutuvaa oireilua vaikka kuinka paljon ja tuoda esille yksityiskohtaisen selvityksen siitä, miten joku tai jotkut haitan aiheuttavat, mutta poliisi ei käy asiaa tutkimaan, koska heillä ei ole asiaan sopivaa tarttumapintaa. Toki sinänsä esim. pahan mielen aiheutuminen tai ärsyyntyneisyyden tilaan joutuminen eivät sellaisenaan ole selkeästi rikollisesta toiminnasta aiheutuvia, mutta vastausviestistä jäi se maku, että laskettiin sen varaan, että viitatuissa lakiteksteissä olisi niin paljon setvittävää, että se lannistaisi rikosilmoituksien tekijän. Ottaen siis huomioon, kuinka kepoisin perustein poliisi saattaa ryhtyä toimeen muunlaisten aiheiden kohdalla.

Suhtautuminen poliiseihin on tässä siinä mielessä kinkkinen, että sen jälkeen kun partioautoissaan tilanteita seuraavat poliisit ovat itse vaikuttaneet osallistuvan häirintään tiettyjä samoja häirinnän perusmetodeja noudattaen – kenties kerätäkseen irtopisteitä joiltakin ei-poliisi -tuttaviltaan – ei ole voinut pitää täysin todennäköisenä, että rikosilmoituksetkaan päätyisivät sellaisen henkilön käsiteltäväksi, jota voi pitää riittävän rehtinä. Eräs karkeimmista häirinnän perusmetodeista on se, että kytätään etämonitoroinnin avulla sitä hetkeä, kun kohdeyksilö on saavuttanut jonkinlaiset sauma- tai huippukohdat tekemisessään esim. tehdessään tutkimusta jostain aiheesta (esim. jokin ohjelmistoteknologia tai jotain terveysaiheista), huomion ollessa täysin suuntautunut tuohon aiheeseen, ja tuotetaan sitten jonkinlaista suht pitkäkestoista äänenpitoa täsmäajoituksella. Yksi tai useampi poliisipartio on mm. kesällä 2015 ajoittanut autonsa äänilaitteiden käytön juuri sille hetkelle, jossa tällainen merkittävä vaihe tietokoneen äärellä tapahtuvassa tekemisessä on saavutettu. Ajoitus on niin tarkka, että toleranssi on enintään sekunti ja se on vähemmän kuin se aika, joka poliisilta todennäköisesti kestäisi, jos se lähtisi esim. ylinopeutta ajaneen auton perään parkista tai jo liikkeellä ollessaan. Ääni on lähes aina kuulostanut siltä kuin poliisi ajaisi kilometrin päässä olevaa pitkää suoraa autotietä pitkin kohti Lappeenrannan keskustaa. Toki sillekin on annettava jokin pieni todennäköisyys, että joku ajaa tahallaan esim. ylinopeutta tai tekee muuta sellaista, joka saa poliisipartion reagoimaan, mutta sehän tarkoittaisi sitä, että joltain lähtee kortti kuivumaan ja kuka sitä nyt huvikseen haluaisi?

Jos ajatellaan, että esim. heinäkuussa jotkut poliisissa työskentelevistä olisivat osallistuneet 10 häirintäkertaan, niin naapureille jäisi n. 30 kertaa kyseisen kuukauden 40:stä johonkin itselle tärkeään asiaan keskittymisen häiritsemisestä. Tyypillisesti mm. paikallisen perhemarketin työntekijät ovat noina päivinä olleet erityisen aktiivisina vahvistamaan häirinnän mieleenjäävyyttä ja ovat olleetkin erään rikosilmoituksen kohteena. Mieleen nousee mahdollisuus, että se mitä joskus on tapahtunut kauppakeskus Sellon Prismassa eli väitetty mustasukkaisuuteen liittynyt ampumavälikohtaus olisi todellisuudessa ollut prismalaisten tahallisen ärsytyksen kohteena olleen henkilön päätöstä kostaa prismalaisille ja mitä poliisi sitten peitteli kehittämällä tarinan, jonka ns. suuri yleisö ottaa vastaan sellaisenaan, eikä kysele ylimääräisiä.

Jopa kirjoittaminen häirinnästä voi tuottaa fyysisesti pahaa oloa, jos se sisältää sellaisten aiheiden käsittelyä, jotka saavat aikaan useita neuraalisia hyökyaaltoja, jotka indusoivat (houkuttelevat) esille muistoja tai mielikuvia, jotka tuottavat keskenään samankaltaista ärsyttävyyttä. Ts. hermoverkkojen signaalit vahvistavat toisiaan ja todennäköistävät jonkin ajatuksen tulemista tietoisuuteen yhdessä jonkinlaisten tuntemuksien kanssa. Nämä tuntemukset eivät välttämättä muistuta autenttisia tuntemuksia, vaan ne ovat elimistön reagointia johonkin epämiellyttävään, mikä voi lievimmillään ilmetä esim. vatsavaivoina ja päänsärkynä, mutta jos samanaikaisesti on puutteita ravitsemuksessa tai elimistön metaboliikassa esim. kilpirauhashormonien väliaikaisesta puutteesta johtuen, voi kyky ajatella laadukkaasti heikentyä väliaikaisesti ja elimistö voi muutenkin ajautua pienimuotoiseen kriisitilaan. Pikanttina tässä kohtaa voi pitää sitä, että tässä pyrittiin välttämään sanomasta, että jonkin aiheen ajattelu sisänsä johtaisi johonkin ärsyyntyneisyystilaan tai pahempaan, sillä tällainen ajattelutyyli olisi juontuvaa sanan ”liittyä” erheellisestä käytöstä, mikä monilla ihmisillä johtunee siitä, että he ovat piirtäneet liian monia kaavioita jollekin tasopinnalle, missä yhdestä asiasta piirtyy nuoli kohti jotain toista asiaa. Sillä tapaa voi tuntua helpolta selittää asioita itselleen ja muille, mutta se on usein jokseenkin harhaista ja tottumukseen perustuvaa.

Kirjoittaen tai suoraan kokien, vahvan ärsyyntyneisyystilan kytkeydyttyä päälle elimistö lähettelee viestejä hitaasti ja nopeasti eri puolin elimistöä kohti, mistä sitten lähtee lisää signaaleita jonnekin muuanne elimistön pyrkiessä reguloimaan toimintaansa ja viemään sitä takaisin kohti homeostaasista tasapainotilaa. Mieli pystyy tietoisesti, vaikkakin jonkinlaisen viiveen saattelemana ohjaamaan näitä tapahtumia esim. kanavoimalla ärsytyksen tuottamaa dopamiinipursketta omiin tarkoituksiinsa, jolloin kokijan paikalla olevan yksilön ei tarvitse toimia pelkästään passiivisena ärsytyksen tunteeseen hukkuvana, jota elimistö kannibalisoi vielä seuraavana päivänäkin saadakseen haalittua tarpeelliset ravintoaineensa kasaan ja syntetisoidakseen niistä jotain, mitä kuluu paljon ärsytyksen tunteen aikana ja sen hillitsemiseksi. Tämä elimistön itsensä kannibalisointi eli purkaminen tarkoittaa sitä, että tarvittavia ravintoaineita otetaan sieltä, mistä sitä vain on saatavilla (esim. hiuksista). Joitakin aineita elimistö ei pysty itse tuottamaan, joten kun ne ovat loppu, ne ovat loppu, jolloin voidaan arvailla elimistön ”kytkevän toimintojaan pois päältä” energian ja resurssien säästämiseksi. Hidastunut metaboliikka eli esim. tilanne, jossa elimistö ei pysty hyödyntämään normaalinopeudella suoraan verenkierrosta saatavilla olevia energiaravintoaineita esim. jodivajeesta johtuen (tarvitaan kilpirauhashormonien tuottamiseen), hidastaa merkittävästi elimistön kykyä normalisoida poikkeustilanne.

Tietyntyyppinen, koordinoidusti pohjustettu häirintä voi aiheuttaa sellaista pitkäaikaisvaikutusta, joka aiheuttaa yksilön hermoverkoissa tarpeetonta signalointia ilman ilmiselvää syytäkin, mikä johtuisi todennäköisesti priming-efektistä, joka on joskus kovin hitaasti haihtuvaista eli jokin aiempi ärsyke valmistelee jonkin muun ärsykkeen vaikutusta sillä tapaa, että jokin tunne tai ajatus nousee helpommin mieleen. Ja jos näitä valmistelevia ärsykkeitä on esiintynyt paljon, ne todennäköisesti vahvistavat sekä toinen toistaan, että tekevät myös niihin liittyvien assosiaatioiden tajuntaan nousun todennäköisemmäksi.

Mieli voi joutua sitomaan ”ajatusresursseja” turhaan sellaisten ajatusten ehkäisyyn, joita ei halua miettiä, mikä voi käytännössä tarkoittaa ajattelukapasiteetista menevän esim. 30 % hukkaan, mikä tekee päättelemisestä ja muistitoimintojen hyödyntämisestä kökömpää. Tätä pahentaa se, jos samanaikaisesti ilmenee lisää joko uutta tai aiempaa varioivaa häirintää.

Aivot pystyvät kyllä uudistumaan, mutta jos ne eivät saa siihen riittävästi hyviä tilaisuuksia häirinnästä johtuen, riittää vähäisempikin suggestoivuus ”riskialttiiden” muistojen ja mielikuvien esiinhoukuttelemiseksi vähintäänkin pilaamaan hyvän tunnetilan. Riskialttius korreloi vahvasti sen suhteen, kuinka laadukkaasti on syönyt eli onko esim. saanut tarpeellisia rasvahappoja riittävästi. Riskialttius ei täten korreloisi niin paljon ”ihmistyypin” suhteen eli ettäkö joku olisi jatkuvasti tietyllä tapaa herkkä tietynlaiselle vaikuttamiselle.