Suhtautuminen johonkin ajattelun kohteeseen perustuu pitkälti sekä siihen, minkälaisia aiemmat elämänkokemukset ovat, että siihen minkälaiseksi mieltä on muokattu keinotekoisesti sen jälkeen, kun ajattelunkohdetta vastaavaa tai sivuavaa elämänkokemusta on kerrytetty. Monikin varmasti mielellään ajattelisi, että on vapaa ajattelemaan ja suhtautumaan asioihin miten milloinkin haluaa, mutta todellisuudessa ihmisten ajattelu tapaa fakkiutua sillä tapaa, että yhdenlaiset suhtautumistavat etääntyvät mielestä tavoittamattomiin toisten ollessa lähes välittömästi käytettävissä. Ajattelultaan valppaammatkaan eivät ole täysin suojassa sellaiselta suhtautumistaipumusten muuttamisen pyrkimyksiltä, joka on luonteeltaan systemaattista ja kenties jopa vuosien ajan jatkunutta. Muutoksille alttiimmillaan yksilö lienee silloin, kun tietynlaista suhtautumista on nostatettu mielestä esille, sillä tuolloin on keinotekoisesti muokattavimmillaan.
Suhtautuminen toimintana ei aina ole helposti rationalisoitavissa eli tässä, itselleen selitettävissä, vaan se koetaan joukkona emootioita ja erilaisia tuntemuksia (erotuksena suhtautumisen kohteen kohtelusta ja käsittelystä). Juuri se voi olla mielen toimintaan keinotekoisesti vaikuttamisen tavoitteenakin eli tietynlaisen suhtautumistavan tullessa nopeasti käyttöön, siihen liittyvistä emootioista ja tuntemuksista ei pääse nopeasti eroon.
Kun mieli ”rakentaa” suhtautumisen johonkin kohteeseen, jossain tilanteessa, ei suhtautuminen ole välttämättä laadultaan ja ”koostumukseltaan” samankaltainen kuin viimeksikin, sillä ajattelu voi hairahtua ottamaan suhtautumiseen mukaan jotain samantapaista, mutta erilaista ja asiaan liittyvien mielteiden esiin saatavuuden laatukin on tilannekohtaista. Osan ajattelun hairahduksista voi tunnistaa tietoisesti ajatteluaan tarkastelemalla, mutta siltä osin kuin se perustuu esim. primingsignaaleihin, jää aivojen työmuisti liian pieneksi päätelmien tekemiseksi ilman apuvälineitä.
Oheinen kuvio esittelee olennaisia elementtejä sellaiseksi suhtautumistavan muuttamiseksi, missä muutosprosessi perustuu ajatusaikaa valtaavuuden kautta saavutettavaan yhdenlaisten mielteiden unohduttamiseen vähempikäyttöisyyttään ja toisenlaisten dominoivuuteen niiden runsaan keskinäisen verkottuneisuuden vuoksi.
Merkityt (fyysiset) havaintoalueet ovat niitä, joilla sekä nostatellaan kohdeyksilön mieleen niitä ajatuksia, joihin halutaan verkottua, että niitä joilla tuodaan esille uutta mukaan verkotettavaa. Muistuma-alueet edustavat niitä havaintoalueiden läheisiä alueita, jossa on esiinnytetty jotain samaan assosiaatioklusteriin kytkeytyvää, aiemmin huomioitua tai niissä on parhaillaan jotain sellaista pysyväluonteista, joka osallistuu ajatusten ja tuntemusten hetkelliseen muodostumiseen primingsignaaleja tuottavalla tavalla.
Fyysisten havaintoalueiden lisäksi olisi myös virtuaalisia sellaisia, joita edustaisivat esim. tv-sarjat. Niillä kullakin on tietynlaisia omia vakiopiirteitään kuten esiintyjien maneerit ja puhetapa, vakiopiirteisyyttä ollen myös kaikki sellainen keinotekoinen, jotka on saatu ympättyä ajatteluun mukaan sen verran vahvasti, että tv-sarjaa yleensä ajatellessa (tietoisesti tai alitajuisesti), on vaikea olla herättelemättä tietynlaisten keinotekoista lisää esiin. Sisemmät suorakaiteet edustavat tapahtuman, skenen, rajoja, jossa on ollut jotain sellaisenaan mieleen jäävää tai ajoitetun häirinnän kautta tajuntaan survottua.
Tv-sarjojen vakiopiirteiden ja yksittäisten tapahtumien muistettavimpien piirteiden kytkeytymistä havainto- ja muistuma-alueiden muodostamiin assosiaatioklustereihin avittavat lukuisat vähäisemmin sellaisenaan mieleen jäävät yksityiskohdat. Jotta tällaista kytkeytymistä voisi tapahtua, on asioiden välillä oltava 1-kriteerinen yhteys, monikriteerisyydellä johdateltavissa oleva tai primingsignaloitava.
Suhtautumistaipumusten muuttamisen kannalta olennaista on, että lukuisiin eri assosiaatioklustereihin päätyy sellaisia ”noodeja”, jotka edustavat jotain sellaista, jonka voi ajatella esiintyvän suhtautumisen kohteessa tai suhtautumisen kohde tuo sellaista mieleen. Karkeimmillaan suhtautumisen muuttaminen on ohjailemista kohti ei-mielekästä tai päinvastoin, kohti mieltymistä. Fakkiutumista tapahtuu Hebbian-oppimisen periaatteiden mukaisesti eli ne mielteet, mitkä laukovat yhdessä, verkottuvat vahvemmin toisiinsa ja täten todennäköistävät myöhempää tendenssiä tietynlaiseen suhtautumiseen.