Koska valmistelija ja myöhempi käyttäjä eivät välttämättä ole samoja henkilöitä, eikä käyttäjällä välttämättä ole intressiä perehtyä erityisen syvällisesti siihen, miten valmistelu on tapahtunut ja minkälaisten muutosvaiheiden kautta kohdeyksilön mieltä on muokattu, eikä valmistelija itsekään jaksa loputtomiin kaikkea tehtyä muistaa (ja heitähän on voinut olla useita ja he ovat voineet olla keskittyneitä muistamaan eri asioita), on pidemmän päälle helpompaa toimia siten, että pitäydytään ”lapsellisen yksinkertaisessa”. Ts. algoritmien, konelaskennan, analysoinnin ja tekoälyilyn voi antaa olla niin hienoista ja tehokasta kuin voi olla ja ne voivat toimia huomaamattomasti taustalla, kunhan sillä abstraktiotasolla, millä ihmiset kommunikoivat ihmisten kanssa ja ihmisen interaktioivat laitteiden/sovellusten kanssa, ei tarvita erityisempää kouluttautuneisuutta, vaan enintään vähäistä perehtymistä.

Suurpiirteisyyteen ja summittaisuuteen sekin, että kohdeyksilön on toivottavaa tajuta joko tietoisesti tai vähintään alitajuisesti, mihin hänen halutaan kiinnittävän huomiota sillä hetkellä tai sen vuoksi, että ajoitettua häirintää esiintyy ja tämä taasen käy sitä epävarmemmaksi häirinnän suorittajien kannalta, mitä enemmän he joutuvat pähkäilemään mielessään sitä, mikä olisi soveltuva hetki häirinnän ajoittamiseksi. Onhan niinkin, että mitä enemmän yksittäinen häirintään osallistuja pähkäilee omassa mielessään, sitä kauemmin häneltä kestää jakaa pähkäilyjensä tuloksia ja ajatuksenkulkujaan muiden häirintään osallistujien kanssa, mikä taasen vaikuttaisi tyrehdyttävästi häirinnän ideoinnin ja suorittamisen jouhevuuteen. Häirinnässä voikin täten spekuloida esiintyvän veikkausmaisia piirteitä eli häirintää ideoiden paljon ennalta, mutta jos toteutus ei mene aivan toivotunlaisesti, se ei haittaa häiritsemiseen osallistujia kovinkaan paljon. Häirinnän ideoinnin laatu onkin huonoimmillaan silloin, kun pyritään keksimään jotain pikaisesti.

Helpoksi tehtyä kohdeyksilön mielen häirinnällä valmistelua edustaa esim. sellainen, missä keskitytään kaikkien häirintään osallistujien tunnistamien sanojen, tapahtumien, käsitteiden ym. käyttöön. Tällaista toimintaa olisi vaikkapa sellainen, missä kohdeyksilön katsellessa hieman jo elähtänyttä tv-sarjaa Time After Time, joka kertoo scifikirjailija H.G. Wellsin seikkailusta nuorena miehenä, läimäytetään jonkinlaisella kumipampulla talon rakenteisiin sisältäpäin (ylempi asunto) juuri siinä kohdin, mikä edeltää zombiemaista hyökkäystä (potilaskokeiden uhreja) ja jälkeen sen kommentin, että ”tutkaa ei voida korjata”, sillä nämä yhdessä palauttavat mieleen samaisena päivänä pelatun Dying Light -pelisession, missä kaikenlaiset pitkulaiset rämäesineet toimivat (optionaalisina) puolustusvälineinä zombeiksi muuttuneita ihmisiä vastaan ja missä radiotorni on sanaperheisesti ottaen varsin sama asia kuin tutkahökkeli.

Valmistelevuutta Dying Lightin ja Time After Timen osalta edustaisi toistuva tiettyjen avainsanojen ja niistä kumpuavien jatkoajatuksien linkittäminen väkivaltaisuuden ja likaisuuden ideaan, ja muita tietynkaltaisuuksia sisältäviin tuotoksiin. Ts. pelkkä väkivaltaisuuden esiintyminen tai ilmentyminen pelissä tai tv-sarjassa ei toimisi häiritsijää toimintaan herättelevänä kriteerinä, vaan mukana jonkin tuotoksen tai kokemuksen mittaisessa tapahtumassa pitäisi olla sopivasti muutakin, mikä joko inhiboi (estää), indusoi (edistää) tai vahvistaa mielteiden ja tuntemusten välisiä yhteyksiä.

Kohdeyksilön tajutessa häneen pyrittävän vaikuttamaan tahallisesti, hän järjestelee mieltään uusiksi: poistelee, lisäilee, selailee, muistelee, arvioi, luokittelee, jäsentelee ym., mistä seuraa, että hänen mieleensä tulee selkeyden lisäksi ikään kuin uutta tilaa, mutta tämä on samalla myös riski, koska häirinnällä vaikuttavat pyrkivät mitä todennäköisimmin yrittämään liittyä vapautuneeseen tilaan monin kytköksin ja ärsyttein. Tilaahan ei varsinaisesti vapaudu heti, vaan mielen setviminen antaa aivoille eräänlaisen signaalin ryhtyä toimeen. Mielen setviminen koostuisi runsaasta mielteiden esiinlämppäilystä ja juuri näihin esiinlämppäilyihin häirinnällä pyritään kytkeytymään, jolloin lopputulemana on, että tiettyjä asioita ei sitten saakaan niin helposti pois mielestään, vaikka aivot jonkinlaista automatisoitua karsintaa käyvätkin suorittamaan. Vaikka ajatteluun tulee kyllä lisää selkeyttä ym., häirintä aiheutti sellaista lisäverkostoitumista mielessä, mikä vahvistaa myöhempien vaikutteiden tehoa ja niillä aikaan saatavien vasteiden esiin tulevuutta.

Mielen järjestelyn aikaista tilaisuutta ovat monesti sekä kotimaiset, että ulkomaiset läheisen AMK:n ja yliopiston opiskelijat pyrkineet hyödyntämään ujuttaakseen kohdeyksilön mieleen ärsyyntyneisyyttä tietynoloisiin ihmisiin, josko kohdeyksilö alkaisi yleistämisen kautta pitämään kaikkia näennäisesti samankaltaisten ihmisjoukkojen edustajia ärsyttävinä tai ainakin, josko sellaiset tuntemukset tulisivat jatkossa edes hiukan helpommin esille. Ts. vaikka ulkomaalaisia opiskelijoita on monen näköisiä ja oloisia, pyritään luomaan illuusiota siitä, että kaikki venäläiset, ”mustaihoiset”, aasialaiset ym. ovat jotenkin ärsyttäviä, josko ärsyttämisen kohde alkaisi vaikkapa toimimaan sellaisilla tavoilla, jotka myötäilevät sellaisten ihmisten tapoja ja käytöstä, jotka edustavat rasistista käytöstä ja tätä kautta kohdeyksilön saisi tekemään ikään kuin sosiaalisen itsemurhan. Huomionarvoista on, että vaikka kohdeyksilö olisi tehnyt elämässään paljon sellaista, mitä voisi arvostaa, silti aina löytyy paljon sellaisia opiskelijoita, jotka saadaan jonkin propagandapaketin avulla toimimaan kohdeyksilön vastaisesti muutaman havaittavaksi tulemisen kerran ajan. Liekö se tarkoittaa, että he arvioivat, että on helpompaa toimia kuten muutkin vaikuttavat toimivan kuin ottaa riskejä ja mahdollisesti hankaloittaa sosiaalista tai muuta elämäänsä? Päätelmä: ihmiset ovat luonteeltaan heikkoja?

Toisinaan kohdeyksilö ei ole yksin suunnilleen tietynlaisen vaikuttamisen kohteena, vaan uutisoinnin avulla on ollut tarkoitus vaikuttaa useisiin ihmisiin joko kaikkiin samalla tavalla tai joihinkin ihmisistä jollain erityisellä tavalla kenties heidän aiemman valmiutensa perusteella tai sitten lisävaikuttamisen kera. Julkkisten kuolemat ovat eräitä niistä tapahtumista, joita voidaan hyödyntää useisiin ihmisiin vaikutettaessa. Nuo kuolemat voivat olla luonnollisia tai ne voivat olla olleet tahallaan edistettyjä, ne voivat olla olleet ennalta tiedossa jo pitkään ja niihin liittyvien tietojulkaisujen ajoitus voi olla päätetty moneen asiaan suhteuttaen.

Moniin ihmisiin vaikutettaessa on hankalampaa arvioida tunne-elämään vaikuttavuutta, joten tärkeämmäksi saattaa päätyä pysyväluonteisten assosiaatioreittien valmistelu, mitä voidaan sitten aktivoida käyttöön tarvittaessa. Kokeellisesti voidaan toki saada selville yhtäläisyyksiä ihmisten ajattelussa, mahdollisesti kulttuuriset rajat ylittävää sellaista. Karkeasti ottaen esim. ikä on eräs kriteeri sille, minkä nojalla voi lähes suoraan tehdä olettamuksia siitä, mitä ensiajatuksia vaikkapa paljon Hitchcockin elokuvia nuorempana nähneelle herättää Psycho-elokuvien näyttelijän kuolema 9.2.2018. Korealaista poppia (K-poppia) tuottavien bändien solistien kuolemat koskettavat tästä musiikkilajista vähän tietäviä vähän, mutta K-pop on luokittelunimikkeenä niin helposti mieleen jäävä, että sen yhteydessä voi tuoda esille paljon muuta sellaista, joka voi assosioitua pitkäaikaisesti K-popista mieleen juolahtavaksi.

Sekin on mahdollista, että tietyn kohdeyksilön mielen tai useiden ihmisten mielien valmistelut tullaan tajunneeksi muiden toimesta kuin ketkä ovat olleet mukana asiaan liittyvässä yhteistoiminnassa, valmistelujen tullessa joko tyystin muuhun käyttöön kaapatuiksi tai sitten ihan vain jo tehtyä valmistelua laajemmin häiritsemättömästi hyödynnetyksi.