Tietynlaiseen depressiivisyyteen tai elämänhaluttomuuteen on hyvänä reseptinä sijoittuminen joksikin aikaa fyysisesti jonnekin aivan toisaanne, mutta tämän valinnan ei pitäisi pohjautua pelkästään siihen, minkälaiselta tuon jonkin paikan on tarkoitettu vaikuttavan esitteitä yms. silmäilemällä. Olennaista on, että havainnoitavissa olevat asiat voivat tulla esittäytyneeksi siten, että niistä ei juonnu mieleen ollenkaan tai niin selkeästi sitä, mitä niitä muistuttava asia jossain toisaalla tuo mieleen ja mitä tämä jokin toinen (tai kolmas tai neljäs jne.) mieleen tullut tuo mieleen jossain toisaalla. Parantuminen alkaa siitä, kun kokee voivansa luottaa tuossa ympäristössä siihen, että ei tarvitse olla varuillaan niiden tuntemusten esiintymisen riskin vuoksi, joita halusi välttää toisessa ympäristössä.

Elämänhaluttomuuteen pakottavien ihmisten teorioissa on ollut vallalla idea siitä, että ei-mukavat tuntemukset yhtäällä voidaan siirrättää koettavaksi myös jossain toisaalla, jos saadaan keploteltua edes suurin piirtein samankaltainen ”tunteilla ladattu assosiaatioiden verkosto” rakentuneeksi samaisen yksilön mieleen tuolla jossain toisaallakin. Jos mahdollisuuksia muuanne siirtymiseen ei ole, edes päivän ajaksi, voi ensiapuna kokeilla kirjallisuutta, sillä niissä on helpompi saavuttaa omanlainen kokemus kuin elokuvien katselussa, jotka ovat useilla eri koeyleisöillä testattuja, niiden tunnepitoisuuden saamiseksi juuri sopivalle tasolle.