Koska eri virastoissa ja kuntien/valtion instituutioissa on runsaasti sellaista väkeä, jotka ajoittavat tiedonantoa, toteilevat muiden osapuolien kanssa sovittua, vääristelevät raportteja synkronissa muiden tahojen kanssa, aiheuttavat suoranaista haittaa ja ovat puolueellisia, on heidän täytynyt muuttua sellaisen hetkellisesti hyväksyväksi tai työnsä, työnantajansa tai työn ulkopuolisten sidosryhmien kanssa normaalina järjestyksenpitona pitäväksi työsuhteessaan, koulutuksensa aikana tai jo paljon aiemmin, nuoruudessaan, ennen koulutukseen hakeutumista.

Eräänlaista piilovaltaa voivat käyttää yhteisin perustein kuten ”yhteiskunnan paremmiston parasta ajatellen” esim. poliisiylijohtaja, amk:n lehtori, työkkärin virkailijakööri, poliitikkoja yli puoluerajojen, datakeskuksen admin ja kymmeniä tuhansia muita, mutta tarkoitus ei olisi niinkään siinä, että pyrittäisiin pitämään yhteiskunnan systeemit toiminnassa jotenkin samanlaisina mahdollisimman pitkään ja huolimatta kaikenlaisten Demosien, ajatuspajojen, Sitrojen, kansanedustajien ym. eriävistä mielipiteistä asioiden käsittelytapoihin liittyen. Kaikki pitävät muutoksista, kunhan niitä ei ole liian usein ja koulutettuina ihmisinä muutoksiin osaa ottaminen ei ole heidän mielelleen kognitiivisesti työlästä, koska fiksut muutoksien suunnittelijat pyrkivät lähtökohtaisesti siihen, että muutokset eivät aiheuta napinaa niiden välttämättömien keskuudessa, jotka ovat yhteiskunnan paremmiston parasta jo niin paljon työllään auttaneet.

Olennaista piilovallan käyttämisessä paremmiston yhteiskunnan hyväksi on mm. se, että vähempimerkityksisten yksilöiden ei pidä saaman aikaan sellaisia vaikutuksia, joilla olisi sellaisia kumuloituvia vaikutuksia, että siitä seuraisi esim. laajaa tekojen tai käytäntöjen kyseenalaistamista, menojen lisääntymisestä puhumattakaan. Olisi myös tuhoisaa, jos ilmenisi julkisesti ja monta päivää laajalti käsitellyksi tulevasti jonkin tietojärjestelmäuudistuksen olevan tehty tietynlaiseksi sen vuoksi, että sillä voisi helpommin riistää ”pientä ihmistä” tai suunnitella helpommin, miten jonkun ihmisen tavoitteita esim. henkilökohtaiseen terveydenhoitoon voitaisiin hidastaa, vaikka julkisuudessa on väitetty, että uudistus auttaa kaikkia.

Jotainhan on jäänyt jo kymmeniä vuosia tekemättä, jos vaikkapa hyvinvointiasemalla lääkäri ei automaattisesti saa näyttöpäätteelleen tietoa siitä, että muutama kuukausi sitten laboratoritestejä tehdessä tietty mittausarvo oli kelpoisten rajojen ulkopuolella, vaan asian pitää tulla potilaan kertomana esille puheen kautta ja vasta sitten lääkäri hoksaa, että ”ahaa, niinpä on ollutkin”, vaikka oli siis juuri varaamassa laboratoriotestiaikaa muille mittauskohteille. Onko täten sekä tietojärjestelmän hankkijataho, että sen toimittava taho olleet yhtä mieltä siitä, kaikkine lukuisine muutosprojektiin osaa ottavien kanssa, että tällainen puute on hyvä käytäntö? ”Laitetaan sitten sinne yksityisen puolen käyttämään tietojärjestelmään paremmat toiminnot, eiks?”

Niitä, jotka haluavat ”parantaa maailmaa”, on vähän, joten kokonaiset työtiimit voivat koostua näistä tietynlaisista piilovaltaisuudesta mieltyvistä. Mitä paremmin yhteistyöverkoston laajuus ja koostumus tunnetaan, mitä enemmän sen lupauksiin voi luottaa, sitä lujittuneempi tulee siitä päätöksestä, että haluaa pysyä tietynlaisella puolella koko elämänsä, vaikka antaisikin itsensä toisinaan solahtaa mukaan johonkin muuhunkin. Tällainen ihminen siis haluaa ajatella, että aina tulee olemaan paljon niitä huonompia ja epäonnisimpia, joten parempi vaan jatkaa samalla jaottelulla. Kuinkahan varhain piilovallan haluun kasvetaan? Onko se missä määrin vanhempien vaikutusta?