Lapsensa kanssa keskusteleminen ei välttämättä ole varma keino varmistua siitä, ettei häneen ole ”injektoitu” vääränlaisia ideoita tai ettei hänen mieltään ole valmisteltu jollain tavoilla, mahdollisesti toistaiseksi tuntumattomaksi jääviin tarkoituksiin perustuen. Tämä voisi johtua siitä, että vaikka lapsi pyrkisi tuottamaan autenttisen kuvauksen päivän tapahtumista, koko päivän tapahtumista kertominen olisi niin paljon aikaa vievää ja valikoivuudelle altista, ettei siitä voisi helposti varmistua ehkä muusta kuin siitä, ettei hän ole ainakaan tavannut ketään ”epämääräisiä tyyppejä”. Mutta mitä jos vaikuttavana tahona on ollut joku hänen jo pitkään tuntemansa henkilö, joka taasen ei olisi tarkoituksellisesti pyrkinyt vaikuttamaan häneen, vaan olisi itse tullut jonkin aiemman tilanteen vuoksi päätyneeksi sellaiseen mietteiden jakamisen halun mielentilaan, että kerronnan kuulijaksi päätyy jollain suurella varmuudella juuri tämä joidenkin vanhempien lapsi? Kuinka pitkän reitin vaikuttamista vanhemmat pystyisivät tai olisivat viitseliäitä takaisinmallintamaan kyselemisen kautta?
Tai ehkäpä vaikuttamistapahtumana oli hetki koulussa, jolloin ylempiluokkalaiset tulivat kertomaan nuoremmilleen miten jostain kouluun liittyvästä jutskasta selvitään helpommin ja siinä yhteydessä tultiin sitten jollain tapaa lämppäilleeksi useammassakin lapsessa jotain ideaa vaikkapa jollain vertauskuvalla, jossa sellaisenaan ei olisi mitään erityistä kritisoitavaa tms., mutta joka olisi sattumoisin linjassa joidenkin tiettyjen muiden saman päivän aikaisten tapahtumien ja tietoon tulleiden asioiden kanssa? Kuinka monesta asiasta lapsen vanhempien pitäisikään olla tietoisia, jotta he pystyisivät tunnistamaan, minkälaiset ideat ym. saavat lapsen mielessä niin paljon samanaikaista ajatusaikaa, että se ohjaisi hänen ajatteluaan useiden seuraavien päivien ajan?
Voipa olla niinkin, että lapsi ei välttämättä edes halua kertoa kaikesta mahdollisesti vanhemmilleen, mutta sen mitä hän kertoo, hän kertoo luontaisella kyvyllään muodostaa sellainen tapahtumakuvaus, joka kuulostaa loogiselta ja hyväksyttävältä, vaikka siitä puuttuukin vaikka mitä. Viikonkin aikana ehditään lapseen vaikuttaa ulkopuolisten toimesta niin vahvasti, että sillä voi olla erityistä, lähtemätöntä vaikutusta siinä vaiheessa, kun hän myöhemmässä vaiheessa elämäänsä valitsee koulutustaan, valitsee olla lähtemättä johonkin koulutukseen tjm.
Kun muissa yhteyksissä kuin lapsen vanhempien ja heidän lapsensa välissä keskusteluissa (paneeliryhmässä, tv-keskustelussa, lukiokurssilla ym.) keskustellaan lapsen kehitykseen merkittävästi vaikuttavista asioista ns. yleisellä tasolla tavataan tarjoa ensimmäisenä vaihtoehtoja luonto eli geenit + epigeneettinen periytyminen ja kasvatus eli vanhempien, sekä muiden virallisten lapsen (tai nuoren) elämää ohjaavat henkilöt. Traumaattiset tilanteet, muistot menneiltä ajoilta ja merkittävät ajanjaksot elämässä saatetaan heittää jossain vaiheessa täydentäviksi selityksiksi, mutta systemaattista, ulkopuolisten ihmisten suorittamaa vaikuttamista ei saada otetuksi näihin keskusteluihin mukaan ellei niillä ole jotain anekdoottista arvoa. Myös hivenenkin poikkeavan perimän vaikutusta ajatteluun ja tämän seurauksena tehtävien päätöksien vaikutusta esim. ravitsemuksellisiin valintoihin ja sitä kautta seuraaviin valintoihin ruokailupaikkojen suhteen ja sitä kautta seuraavien uusien ihmisten tapaamisten mahdollisuutta ei oteta helposti huomioon, koska asioista on kivempi keskustella yksinkertaisesti.
Tällainen jättää hyvät mahdollisuudet vaikuttaa kasvaviin ihmisiin kaikilla niillä kenties monimutkaisilla, mutta huolellisesti tutkituilla ja dokumentoiduilla metodeilla, joista ei yleisesti puhuta kenties missään. Jotkin näistä metodeista pohjautuvat sellaiseen tutkittuun tietoon, joka on aikoinaan ollut tarkoitus selvityttää niissä yhteyksissä, joissa väitetysti tutkitaan varsinaisesti jotain aivan muuta, mutta joka tarjoaa niin paljon kokeiluvariarioinnin mahdollisuuksia, että siinä samalla voi selvityttää muutakin. Tällainen olisi esim. hämäyksen vuoksi käytöksenmuuntamisterapiaksi naamioitu palvelu, jossa ylimääräistä, oheistietoa kerryttäviä keinoja voidaan käyttää luvan kanssa, luvan tullessa annettua tutkitun tai hänen vanhempiensa antaessa sellaisen hyvin laveasti esitettyyn kysymykseen.
Tutkijoilla voisi olla ollut lukuisia erilaisia hypoteesejä sen suhteen, miten mikäkin vaikuttamismetodi toimii ja joita voitaisiin jakaa kokeiltavaksi useisiin eri ihmisiin, jottei epäilyksiä hämäräperäisestä kokeiluista heräisi niin helposti. Nykyisin nämä terapiat/palvelut voivat olla yksilöiden itse tavoittelemia, mutta ennen muinoin niitä saatettiin käyttää pakotetusti suureen joukkoon ihmisiä, vuosikymmeniä kestäneiden kokeilujaksojen aikana. Yksityisten palvelutuottajien ei sinänsä ole mikään pakko tuottaa kenenkään muun käyttöön monikymmensivuista tutkimusraporttia ja vaikka tuottaisivatkin, siitä voisi silti jättää pois kaiken sen, mitä uutta opittiin ihmisaivoihin/-mieleen vaikuttamisesta ja siirrättää tämä ylimääräinen tieto johonkin ekslusiiviseen tietopooliin, joka on pääsyoikeudellisesti jaettu useiden eri tahojen kanssa.
Kun ekslusiivisesti tai vapaasti saatavilla olevaa tietoa siitä, miten eri-ikäisiin ihmisiin voidaan vaikuttaa heidän halujensa, pyrkimyksiensä, käytöksensä ym. muuntamiseksi tavoitellunlaisiksi, on paljon, voidaan siihen perustuen kehittää laajoihin ihmisjoukkoihin kohdistuvaa vaikuttamista esim. sillä pyrkimyksellä, että heistä kasvaa businessmaailman kannalta sopivin tyhmiä kuluttajia. Täten, viimeisimpien hallituksien tahtotilojen ollessa se, että varhaiskasvatukseen pitäisi saada lisää korkeasti koulutettuja ihmisiä, onko siinä kyseessä täysin puhtoiset tarkoitukset vai onko vain jonkin eturyhmän kannalta varmempaa, että lapsien kehittymistä ihmisinä valvovat ja kontrolloivat ihmiset, jotka ymmärtävät paremmin lapsien kognitiota kuin että lapsien parissa toimii ihmisiä, jotka osaavat hyvin työhönsä liittyvät ohjesäännöt ja jaksavat viettää aikaa temmeltävien lasten parissa, mutta joiden käsitys näistä lapsista melkeinpä resetoituu seuraavaan päivään mennessä?
<-- Voisi olla paikalla ja läsnä, muttei huomaisi kun toista häiritään
Terveydenhuollon palveluissa leppoisa suhde viitsimättömyyteen -->