prev
next
Sellaista ihmisten olisi vaikea pitää totena, vaikka siitä uutisoitaisiin luotettavana tietolähteenä pidetyssä Reutersissa, että skitsofrenian maailmanlaajuinen esiintyvyys maittain on ollut keinotekoisesti kontrolloitua johtavien lääketieteellisten organisaatioiden väärentäessä yhteistuumin tilastoja ja suuren osan diagnoosin saaneista ollessa rutiininomaisesti terveydellisiä ongelmia aiheuttavien ns. tavisten vaikutusten kohteina, koska se sisältäisi niin paljon ihmisten välistä salassapitoa ja julki tulemattomuutta, mutta sitä pidettäisiin täysin hyväksyttävänä ja ymmärrettävissä olevana, että toisinaan kotimaassa voi paljastua yritysten välinen kartelli, jonka yksityiskohdat ovat olleet yli kymmenen vuotta tuhansien ihmisten tiedossa ja missä ollaan sovittu tuotteiden tai palveluiden hinnoista. Ihmisiltä puuttuu siis totunnaisuutta käsittää monimutkaisia konsepteja voidakseen hyväksyä itse tai kuvitella muiden voivan hyväksyä mahdolliseksi sellaista tavanomaisuudesta poikkeavaa toimintaa, johon on ottanut tai ottamassa osaa suuri joukko ihmisiä, jotka vieläpä kykenevät pitämään toimintansa salassa muilta ihmisiltä.
Sitä mukaa kun totunnaisuutta ja hyväksyntää erilaisia ensi alkuun ihmeelliseltä tai oudolta kuulostavia väittämiä kohtaan kertyy, ei ehkä ole enää mahdollistakaan palata takaisin sellaiseksi ajattelijaksi, joka koki väittämät luonnehdituista CIA:n ulkomaanoperaatioista liian paljon tv-sarjamaisiksi ja joka halusi täten pitäytyä näkemyksissä, joiden mukaan maailmalla ei oikeasti tapahtuisi mitään tahallisia sairauksien aiheutteluita kuten jonkin Etelä-Amerikkalaisen, Yhdysvaltoja vähemmän kehittyneen valtion johtajistoon kohdistuen, vaan moinen uutinen oli yksinkertaisesti jotain muuta kuin totta. Kun sellaisesta sitten kuitenkin tullaan uutisoiduksi ja monen eri valtavirran uutistahon analysoimaksi, sekä sellaisesta ilmenee monia eri variaatioita, muiden valtioiden väitetysti toteuttamana, tarkkarajaisuus fiktion ja tosimaailman tapahtumien välillä korvautuu toiveella, että edes intuitio pystyy selittämään, kummasta milloinkin on kyse.
Myöntymys sille, että aina ei kykene selittämään itselleen, miltä osin kuultu tai luettu vastaa todellisia tapahtumia, ei kuitenkaan johda siihen, että tällaista periksi antoa tapahtuu yhtälaisesti kaikenlaisen enemmän erikoisen kohdalla, sillä on monenlaista organisaatiomaisen tehokkaasti tapahtuvaa toimintaa, joka vaikuttaa monen tai vain yhden tavallisen ihmisen elämään, mutta jonka olemassa olevuutta ei helposti saa myönnetyksi. Jos ihmiset yleensä ymmärtäisivät paremmin, miten ihmisyksilöiden mieleen, käytökseen ja heidän elimistöjensä toimintaa voidaan vaikuttaa suoraan tai saada heidät itsensä toiminaan siten, että he aiheuttavat jotain oireisuutta itsessään, olisi helpommin selitettävissä ja ymmärrettäväksi tehtävissä, kuinka tällaisten vaikuttamistavoitteiden saavuttaminen voidaan tehdä rutiininomaiseksi, sitten pelillistää se ja sijoittaa se osaksi jonkinlaisia laajempivaikutteisia pyrkimyksiä (esim. ”kaikki ne, joilla on tietty geenimuoto, alleeli, pitää saada luopumaan halusta hakea opiskelemaan yliopistoon”).
Joukkoistettua yksilön terveyteen vaikuttamisen ymmärretyksi tulemista ovat estämässä luotettavaksi brandatut lääketieteen asiantuntijat, jotka kieltävät psykiatrisiin sairauksiin sopivien oireiden keinotekoisen, muiden ihmisten aiheuttaman esiintyvyyden mahdollisuuden kuin tästä kieltämisestä olisi erikseen sovittu jo heidän koulutusaikanaan. Nämä olisivat siis samoja asiantuntijoita, jotka eivät koskaan ota ihmistä huomioon holistisesti eli kokonaisvaltaisesti ja jotka käyttävät diagnosoimiseen tautiluokituskirjoja, jotka eivät kytke psykiatrisia diagnooseja minkäänlaisiin (neuro)biologisiin tapahtumiin ja jotka työskentelevät yksiköissä, jossa kaikki työntekijät saattavat olla eriävässä määrin sellaisia, jotka kokevat ihmisten ongelmien olevan täysin heidän omaa syytään, joten heitä voi kohdellakin sen mukaisesti. Monenlaista häirintää vaikuttamispyrkimyksissään hyödyntävät voivat siis kehittää toimintaansa iteratiivisesti parannellen, häirinnän kokijan joutuessa turvautumaan asiantuntija-apuun, joka ottaa häirinnästä kertomisen jonkinlaisena ”ihmeellisenä tietokönttänä”, joka joko hyväksytään todellisuutta vastaavana kokonaan tai sitten ei ollenkaan.
turrutetaan ajattelujaksavuutta niin paljon, että ajautuu ottamaan kuultuja ilmaisuja liian kirjaimellisesti ja ettei jaksa irtautua yksittäisten kielikuvien ja idomien herättämistä mielikuvista
käytetään tietoteknisiä seurantakeinoja julmetunmoisen ärtymyksen aiheuttamiseksi niihin hetkiin, jolloin on juuri kokemassa jotain immersiivistä, uuden tuntuista, yllättävää, kiihottavaa tai muuta, josta haluaisi jättää mieleensä puhtoisen kokemuksen
muistutetaan tiheästä metsästä takaisin palattaessa vihjailevasti, että tiheässä metsässäkin häntä voidaan seurata satelliittiseurannalla, metsässä jo olevilla sensoreilla ja muilla elektronisilla laitteilla
hyödynnetään tehokkaan lenkkeilyn mahdollistamaa ”syvemmälle” ja yksityiskohtaisempiin muistoihin helpompaa pääsevyyttä häirinnän ajoittamiseen muisteltavuuden mielekkyyen turmelemisessa
saatetaan tajuamaan, että hänen ruoan ja lääkkeiden kulutuksensa on eksaktisti tiedettyä, jolloin keskitettyä saatavuustietoa hyödyntävät häiritsijät voivat simuloida, miten käyttäytyy kun saatavuutta ei tavanomaisessa ostopaikassa olekaan
näprätään assosiaatioverkostoa sellaisen rakenteiseksi, että nuutuneena ollessaan, ajautuu helpohkosti toistelemaan mielessään jotain tiettyä sanaa, jota ei haluaisi ajatella
hyödynnetään ajattelun ja päätöksenteon ohjastelemisessa aiempaa mielenterveysongelmaa
punotaan tietynlaiseksi opittujen käsitteiden välille niin paljon höttöajattelua ja -tuntemuksia mukaan, etteivät sopivat etenemistavat löydy antamalla ajatustensa hakeutua toistensa läheisyyteen, vaan joutuu käyttämään analyyttisempää toimintatapaa, mikä on usein työläämpää
tarjotaan runsas joukko ilmaisia psykologisia ja muita tutkimuksia kuten aivojen kuvantamisia sen selvittämiseksi, minkälaisia muutoksia häirintä on aiheuttanut aivojen tasolla ja erilaisiin kyvykkyyksiin, jotta nämä tiedot voidaan sitten saattaa häiritsemään pyrkivien käyttöön ja häirinnän optimoimiseksi
aiheutetaan itsetuntemukseen niin paljon disassosiaatuneisuutta, että mieli käy muistamaan yksilön fyysisen presentaation äskettäistä olemista jossain toisaalla samalla vähäisellä vaivalla kuin muistetaan jossain huonetilassa tai ulkosalla olleen jonkin esineen, minkä voi sitten ”paaluttaa” tuohon fyysiseen sijaintiin erilaisia ehdollistumia ja muita psykologisia keinoja käyttäen
pidetään masentuneisuuden tunteisena pitkiä aikoja, jolloin ei jaksaisi käyttää aiemmin hankittua älyllistä kyvykkyyttään, vaan pikemminkin tulee vahvistaneeksi mielessään helpompaan ajateltavaan tottuneisuutta ja sitä kautta käy ajan kanssa tekemään itselleen vaikeammaksi hyödyntää älyllisempää ajattelua, johon aiemmin olisi ollut ehkä hyvinkin kykeneväinen
houkutellaan käyttämään sellaisia mausteita, jotka inhiboivat tietynlaista elimistön signalointia, mikä vaikuttaa laajalti elimistön toimintaan, mikä voi sitten aiheuttaa esim. pakko-oireilevan oloista hyllyjen järjestelyä mielen ollessa jaksamaton prosessoida näkemäänsä yhtä tehokkaasti kuin normaalisti
eksytetään hyvin asioita selittävyyden ääreltä pitkiksi ajoiksi, jolloin ei päädy ehkä kuukausiin ymmärtämään, miksi kokee itsensä hajamieliseksi tai miksi on käynyt välttelemään sosiaalisia tilanteita
johdatellaan haluamaan vähentää omistamiaan esineitä, jotta ajatusjumisena ollessaan ei löytäisi tietyille käyttöesineille mitään hyvää sijaintia, niiden muodostaessa mielessä ryhmäisyyden tunnetta sellaisten täten helpommin havaituksi tulevien muiden esineiden kanssa, joista kukin erikseen johdattaa yhdessä tuon esineen kanssa ajatuksia johonkin vähemmän mukavaan
vihjaillaan siitä, että kaikki asunnon kätköissä suoritettu motorinen liikehdintä sormien niveliä myöten on rekonstruoitavissa erilaisten antureiden tuottaman ja algoritmien erilaisista säteilyheijastumista laskeman datan perusteella visuaalisen, kolmiulotteisen esityksen muotoon
fragmentoidaan ajattelua aiheuttamalla haluttomuutta yhdistää mielessään juuri koettuna olevaa aiempaan tietämykseen tai muistoihin, vaikka muutoin näin mielellään tekisi
tehdään huolestuneeksi mahdollisuuksista, että tapahtuu sitä häirintää taas seuraavankin kerran jotain elokuvaa videostreaminä katsoessa oli kyse sitten Netflixin, Plexin, YouTuben tjm. käyttämisestä
takerrutaan mielekkäisiin muistoihin ja ryyditetään niitä jollakin vähemmän muistamisen arvoista tilannetta muistuttavalla luonnehdinnalla, laittaen vaikkapa Etelä-Saimaa esittelemään edellispäivän tapaista miljöötä kuten nurmista, polkuisaan lenkkeilyyn sopivaa maastoa ja sullomaan artikkeliin mukaan etäämpääkin erottuva lausahdus ”tosin, joku kantaa maisemaksi päätyvää jätettä metsikköön”
hyödynnetään sitä, että vaikka tv-viihteen tekijät (Läpiveto, Hyvät ja huonot uutiset ym.) ovat useammassakin haastattelussa kertoneet suoraan, että he ovat ottaneet vaikutteita, sekä kehitelleet ideoita ja anekdoottisia luonnehdintoja perustuen useiden eri kaupunkien ihmisistä saamiinsä vinkkeihin ja omiin havaintoihinsa, niin silti näiden tv-ohjelmiin sisällytetty häirintävaikutus ei konvention mukaan ei ole hyväksyttävästi mahdollista psykiatrian vastaanotolla
Transhumanismi menee pitkälle ohi hetkellisesti tutuksi tehdystä biohakkeroinnista, että se voi olla ongelmallista niiden kannalta, jotka ovat tottuneet ja haluavat pitäytyä siinä, että ihmisoliosta vuosikymmenien aikana muodostuneet teoriat, joiden varaan muut teoriat, kaupalliset palvelut, mainosala, poliittinen vaikuttaminen ym. perustuvat, eivät olisi käytettävyydeltään häilyväisiä ja liian vähämääräisiin ihmisryhmiin kohdistuvia. Ihmisiä on paljon helpompi ymmärtää nykyisellään, kun heidän kognitiiviset kykynsä pysyttäytyvät tunnetuissa rajoissa, jolloin he eivät ole esim. niin kykeneviä kyseenalaistamaan asioita.