Tehtävä. Kerro lyhyesti mitä ajatuksia sinulle tulee mieleen jos ajattelet teknologian vaikutuksia terveyspalvelujen asiointiin viimeisten kymmenen vuoden ajalta.

Minulla on apteekeissa asioidessani taipumusta tulla esitelleeksi tietämystäni ja päättelyitäni joidenkin oireiden, faktojen ja todennäköisyyksien toisiinsa liittyvyyden osalta ikään kuin pohjustavana selityksenä sille, miksi olen haeskelemassa jotain tiettyä sinänsä tavallista, vaikkapa, ravintolisää. Tämä saa usein sen henkilön, jolta olen tullut asiaa tiedustelleeksi, kiinnostumaan keskustelemaan aiheesta ja sen tienoilta, mutta sellaiseen keskusteluun ei edelleenkään voida päästä, missä otettaisiin mukaan jokin informaatiojärjestelmä, mikä jollain tavoin avustaisi asiakkaan kenties hiukan frakmentoituneiden päätelmien tekemisessä koherentimmaksi esim. jonkinlaisen tekoälyavusteisuuden avulla ja mistä sitten voitaisiin jatkaa keskusteluja sopiviin tuotekokeiluihin liittyen.

Ohjelmistoteknisesti suuntautuneena amk-insinöörinä eivät sellaiset yksinkertaiset mobiilisovellukset säväytä, joista näkee, minkälaisia manuaalisia mittauksia on minäkin kellonaikana tullut tehneeksi, vaikka se olisi hienon näköisesti integroituneena johonkin brandattuun sovellukseen, josta löytyisi muitakin toimintoja kuten puhelinnumerollinen infosivu lääkärikeskukseen soittamista varten. Sanoilla mobiili ja webpalvelu oletettaneen kuitenkin olevan sellainen vaikutus, että ne aiheuttaisivat sen, että mikä tahansa laitetuotteistus saa jonkinlaista merkittävää lisäarvoa, jota voi käyttää myyntiponnistuksissa, jotka suuntautuvat ns. vähemmän terveytensä puolesta hifisteleville kuluttajille.

Hyvinvointi- ja terveysteknologian erojen itselleen selittämisessä saattaisi auttaa, jos kävisi pohtimaan, muuntuuko jokin laite näistä kahdesta tyypistä toiseksi, jos ohjekirja ja mitatut arvot perustuvat samoihin tutkimuksiin, joihin terveydenhuollonkin käyttämät, vastaavanlaiset laitteet perustuvat, molemmilla ollen asianmukaiset hyväksyntämerkinnät, mutta mitatuissa arvoissa on aina jonkinlaista (hyväksyttävää) häilyvyyttä? Eihän sellainenkaan ole tavatonta, että potilas mittaa kotonaan omalla Omron M4 -mittarillaan tietynlaiset arvot, hyvinvointiaseman M5-mittarilla toisenlaiset ja lääkärin vastaanotolla M6-mittarilla vielä yhdenlaiset. Kaikki vieläpä samana päivänä, saman tunnin puiteissa. Oman erikoisuutensa mittausarvoihin voi tuoda se, että lainsäädännöllisesti määritetään, että ns. normaali arvo onkin tietystä päivästä eteenpäin jotain erilaista kuin mitä se on ollut viimeiset 50 vuotta.

Simppeleistä palveluista saa kyllä kehkeytymään jotain arvostettavampaakin kuten Synlabin ja Puhti-verkkopalvelun yhteystyönä aikaansaatu palvelu, missä asiakas voi omatoimisesti varailla nopeasti saatavan ajan, jossa voidaan ottaa suht halvalla mitä tahansa veri- ym. näytteitä ja joiden tulokset saa jo seuraavana päivänä Puhti-verkkopalvelun kautta tarkasteltavaksi. Erilaisten tutkittavien ainemäärien merkityksestä on huolitellusti kirjoitetut tiedot asiakkaan luettavaksi, mutta saatujen tulosten ja kuvailutietojen perusteella ei asiakas itse voi monestikaan tehdä päätöksiä jatkotoimenpiteistä, vaan siihen tarvitaan taas lääkäriä, koska soveltuvaa tekoälyäkään ei ole tarjolla. Tällöin omaehtoisesti käytetystä hyvinvointipalvelusta tulee terveysteknologisen palvelukokonaisuuden ilmentymä, right? Kuitenkin, nopean käytettävyytensä puolesta tämä on perusterveydenhuollon "näitä arvoja tarkastellaan yleensä korkeintaan kerran vuodessa"-asenteeseen selkeä parannus.

Digitaalisista implanteista, kehonsisäisistä tietoverkoista ja jopa nanoboteista saatetaan maalailla tulevaisuuskuvaa jonkin terveyspalvelujen kanssa jossain tekemisissä olevan tahon blogissa, mutta jos lähdettäisiin tekemään vierailu tuonne läheiselle hyvinvointiasemalla ja kyseltäisiin siellä lääkäreiltä ja sairaanhoitajilta, että minkäslaisia muutoksia siellä on tapahtunut viimeisen vaikkapa parinkymmenen vuoden aikana niin aika samaltahan se heidän työnsä pintapuolisesti näyttäisi. Ei olisi mitään futuristisia skannereita, jotka tunnistavat iho-oireet parissa sekunnissa, eikä laitteita, jotka arvioisivat potilaan äänensävyn perusteella, onko hänen masennuksensa minkä asteista ja lääkärin pöydällä olevat mittaritkin olisivat varsin samat kuin kauan aikaa sittenkin. Saturaatiomittari, verenpainemittari, stetoskooppi sydänäänien kuunteluun ja jopa toinen monitorikin entisen yhden sijaan. Yhteydet eri tietojärjestelmiin sentään ovat kehittyneemmät ja kirjasinkoko ruudulla ei ole niin iso kuin yhdeksänkymmentäluvulla.

Jonkun potilaan tullessa takaisin hyvinvointiaseman tai vähän isommankin aseman lääkärin vastaanotolta, voi hän elätellä kuvitelmaa, että ehkäpä jo illalla pääsee lukemaan, mitä hänen asioinnnistaan on kirjoitettu Omakantaan, mutta eihän siellä ole mitään seuraavana päivänäkään, eikä vielä seuraavalla viikollakaan, eikä vielä ehkä siinä samaisessa kuussakaan. On kuulemma hyvin vaihtelevaa, milloin tiedot päätyvät sinne, vaikka tiedot aseman omasta potilastietojärjestelmästä löytyisivät ja samana päivänä, kun vastaanotolla kävi. Miten moinen voi olla nykyaikaa? Ja miksei Omakannassa pysty käyttämään edes tekstihakua jonkin aiemman käynnin löytääkseen? Hienon näköisiä ovat Kanta-palveluiden suunnitteludokumentit kaikkine HL7-standardit ym. mainitsemisineen, mutta miksi se on potilaan käyttöliittymän osalta niin vajaa kaikkine tietojen saapumisien viiveineen? Entä kenen mielestä on järkevää pitää vuosien ajan monen sairaanhoitopiirin ja kunnan käyttämää Hyvis-palvelua sellaisena, että navigointi sisäänkirjautumisesta ajanvaraukseen vaatii jopa kymmenen navigointisiirtymää kaikkine yksittäisine monen sekunnin viiveineen ilman minkäänlaisia indikaattoreita sivulta tai tietojärjestelmästä toiseen siirtymisien kestosta?

Kun olettamukset tulevista palveluista joutuvat liiaksi koetukselle käytössä olevien palveluiden ja käytäntöjen vain kohtalaisen tasoiseksi jämähtäneisyyden vuoksi, sitä kokee herkästi laajemminkin uutisoidut terveyspalveluihin kenties joskus mukaan saatavuudet jonkinlaiseksi ajan ostamiseksi sitä varten, ettei tarvitsisi kehittää asioita paremmaksi lähiaikoina. Tosin, vaikken yliopistotasoista tietotekniikan koulutusta olekaan saanut kuin maistiaisiksi avoimen yliopiston kurssien kautta, ymmärrän oman ohjelmointikokemuksen avulla sen, että mitä massiivisemmaksi erilaiset standardoinnit ja niihin perustuvat systeemit muodostuvat sitä työläämpi ja monia ihmisiä vaativaa niiden hienoisemmaksi kehittäminen on. Täten, vaikka lääkärit itsekin ovat kritisoineet diagnoosikriteerien esim. psykiatrian osalta olevan vähän niin ja näin, standardit, tietojärjestelmät ja tutkimuskäytännöt ohjaavat heitä toimimaan mitattavissa olevilla tavoilla, mikä valitettavasti jättää monet potilaat tulematta tutkimatta kokonaisvaltaisesti eli mielen toimintaa saatetaan arvioida haastatellusti ja kyselykaavakkein, mutta esim. elimistön metabolinen toiminta erilaisissa tilanteissa jää täysin arvioimatta, vaikka sieltä saattaisi löytyä selitys, joka kumoaa täysin aiemmin saadun "sopii kuvaan 10/24 piirteen osalta"-diagnoosin.

Minulla ei ole henkilökohtaisia kokemuksia Apotti-tietojärjestelmästä, mutta Lääkärilehden vuodelta 2017 mukaan "siinä potilastietojen kirjaaminen perustuu suurelta osin strukturoituihin vaihtoehtoihin sen sijaan, että sanelisimme vapaata tajunnanvirtaa entiseen tapaan" (Orre 2017), mikä olisi kai jollain tavoin tekoälyavusteista tietojentulkintaa hyödyttävää, mutta en tarkemmin asiaa selvittämättä osaa sanoa, mitä hyötyä erilaisesta kirjailutavasta olisi terveyspalveluiden käyttäjän kannalta. Uudenvivahteista siinä kuitenkin on, mikä yhdistettynä jo pidemmän aikaan yleistymään päin olleeseen Big Datan hyödyntämiseen voi tarjota vähintään jonkin populaation tasolla sellaista tietoa, joka muutoin ei olisi tullut muodostuakseen esim. vaadittavan ajattelutyön määrän vuoksi.

Voisikin varovaisesti todeta, että terveydenhuollon muutoksessa viimeisen parinkymmenen vuoden ajalta on enemmänkin ollut kyse juurikin digitalisoinnista kuin tietotekniikan terveydenhuoltoalan henkilöstön ajattelua avustavuudesta. Usein mainituksi tulevuudestaan huolimatta tekoälyn käyttökin perustuu usein lähinnä siihen, että tekoälyä harjoitetaan valtavalla määrällä harjoitusmateriaalia ja sitten se kykenee jonkinlaisen biasoinnin kera tekemään asiantuntijoita nopeammin jonkinlaista arviointityötä, eikä täten joitain röntgenkuviakaan tarvitse lähettää Intiaan asti tarkasteltavaksi, vaikka tietoteknologia sellaisenkin valtioiden välisen ja teoreettisesti suojatun yhteystyön mahdollistaa.