Jos tehtävänannossa viitatussa artikkelissa ei olisi tyydytty käsittelemään sellaista virtuaalitodellisuutta, joka sulkee käyttäjän silmiltä pois hänen välittömän ympäristönsä, vaan olisi huomioitu lisätty todellisuus (eng. augmented reality) ja yhdistetty todellisuus (eng. mixed reality), olisi vertaus joskus aikoinaan hypetetysvuorossa olleisiin 3D-laseihin tuntunut jokseenkin mielettömältä, sillä VR-/AR-/MR-teknologioiden hyödynnettävyys ja hyödyllisyys olisi niin helposti tajuttavissa.
Erilaiset ohjauslaitteet, laitteisiin sisältyvien kameroiden kehitys ja tekoälypohjainen laskenta saattanevat joissain tilanteissa/skenaarioissa sumentaa rajaa sen suhteen, minkä kirjainyhdistelmän tarjoamissa puitteissa käyttäjä toimii, mutta kaipa niitä rohkenee sen verran toisistaan yrittää erotella, että toteaa jotain tällaista:
- YMPÄRISTÖN SILMILTÄ PEITTÄVÄ VIRTUAALITODELLISUUS (VR) voisi esim. uutta toimintaympäristöä esiteltäessä auttaa sairaanhoitajaa tutustumaan 360-videon avulla kaikkiin uusiin huoneisiin, käytäviin, operointitiloihin ym. siten, että hän istuu sellaisella toimistotuolilla, jota voi toisella jalalla pyörittää johonkin 360 asteeen kulmista, mikä sitten vaihtaisi sitä suuntaa mihin virtuaalitodellisuudessa katsoo. Toki hän voi vaihtaa katselemissuuntaansa myös päätään kääntelemällä, mutta jalalla saa kätevämmin pyöräytettyä itsensä katselemaan esim. täysin vastakkaiseen suuntaan.
Laitteen gyroskooppi olisi se laitteistokomponentti, joka tunnistaa mihin suuntaan edellisestä asennosta vaihdettiin. Laitteena voisi yksinkertaisimmillaan olla mikä tahansa tällaisen sensorin sisältävä älypuhelin, joka mahtuu pelkästä kehikosta koostuviin virtuaalitodellisuuslaseihin kuten Xiaomi Mi VR Glasses Play, jos ei katselulaitteen jo sellaisenaan sisältäviä virtuaalitodellisuuslaseja ole käytettävissä.
Jos kyse olisi YouTube-videosta, siinä ei tuolloin olisi suunnanvalintamahdollisuuksia, mutta erillisenä VR-sovelluksena virtuaaliopastukseen saisi mukaan interaktiota käyttämällä erillistä kädessä pidettävää ohjainlaitetta tai näkymässä mahdollisesti näkyvää ohjainpistettä sopivaan kohtaan pään asentoaan säätäen sijoittamalla. Mahdollisuuksien joukkoon saattaisi sopia esim. johonkin tiettyyn reitin varrella näkyvään huoneeseen puikahtamisen katsomaan sieltä erikseen tehtyä 360-videoitua tallennetta tai lisätiedon näyttämisen ruudulla jossain tietokentässä. Tässä mentäisiin jo hiukan lisätyn todellisuuden puolella.
Vaihtoehtona 360-videoille virtuaalitodellinen opastuskierros voisi olla pelkkää CGI:tä (computer-generated imagery) eli tietokoneella luodussa virtuaalimaailmassa kuljettaisiin kuin jossain pelissä. Rakennuksen valmistajalta olisi varmaankin jäänyt talteen suunnitteluvaiheessa käytettyjä virtuaalimalleja rakennuksesta ja tuotevalmistajilta saisi heidän tuotteidensa virtuaalimallit, mitkä joku sovelluskehittäjä saisi sitten ympättyä sopivasti paikoilleen, jotta virtuaalinen kulkija voisi ohjainlaitteineen käppäillä tutustumassa paikkoihin.
- LISÄTYN TODELLISUUDEN (AR) sovellutuksena uuden toimintaympäristön esittely voisi rakentua erityisesti sen varaan, että todelliset ja virtuaaliset objektit kohdistuvat toistensa kanssa eli näkymä soveltuvan laitteen kautta katseltaessa ei peittäisi ympäristöä muutoin kuin esim. esineiden muotoa korostavan päällevärityksen ja tietoa antavien nimikkeiden osalta. Sovellutuksena tämä saattaisi olla toteutettu niin, että käyttäjä voi itse valita käyttääkö hän itsenäisesti tutustumiskierroksella käydessään AR-mobiilisovellusta ja katselee mobiililaitteen ruudun "läpi" laitetta kädessään pitäen vai käyttääkö hän erillisiä AR-laseja.
Rajoitteena saattaisi olla, että käyttäjä ei ehkä sitten kuitenkaan voisi kulkea ihan minne vaan, mistä vaan, vaan sovellutuksen toimivuus voisi olla rajoitettu yhteen huoneeseen kerrallaan. Hienoisemmin toteutettuna laite voisi ottaa taloon asennetuilta IoT-laitteilta vastaan tietoa, joka pitäisi sen ns. kärryillä siitä, missä käyttäjä milloinkin kulkee. Sovellukseen sisäänrakennettu äly pitäisi huolen siitä, että huone- ja käytävätunnistus tapahtuisi siten, että todelliset ja virtuaaliset objektit kohdistuisivat toistensa kanssa niin eksaktisti kuin mahdollista, vaikka käyttäjä ottaisi pari juoksuaskeltakin kuljeskellessaan.
Interaktiomahdollisuutena saattaisi olla esim. jollain keinoin valitun objektin saaminen animoitumaan virtuaalisesti, tarkoituksena esitellä esim. jonkin kaapin sisältöä tai kenties vain ilmentää sitä, miltä jokin laite näyttää, kun se on käyttövalmiissa tilassa tai miltä se näyttää, kun se on toiminnassa. Animaation laadun ratkaisisi paljolti se, kuinka paljon käytetyssä laitteessa on tehoja (prosessori ja grafiikan piirrosta vastaavat laitteistokomponentit). Tai kaipa ne pilvestäkin voisivat tulla, jos laitteen laitteistoresurssit ovat liian rajalliset.
Pelkän yksittäisen objektikohtaisen animaation sijaan kyse voisi toki olla myös hienostuneista ohjeistuksista, joissa on paljon navigoitavaa ja valintoja tehtäväksi. On sovelluskehittäjien kyvykkyydestä riippuvaista, täytyykö jotain kohdetta rajautua katselemaan suunnilleen jostain tietystä suunnasta, jotta virtuaalinen aines voi näyttäytyä kelpoisesti. Käyttäjän voisi olettaa olettavan, että jos jonkin laitteen on tarkoitus olla keskellä huonetta ja sen ympärillä voi kävellä, pitäisi lisätyn todellisuuden pystyä asettumaan eksaktisti kohdalleen ja käyttäjää palvelevasti katsoi käyttäjä laitetta miltä puolelta tahansa.
- YHDISTETTY TODELLISUUS (MR) voisi olla käypää tulla ajatelluksi lisätyn todellisuuden paranteluna, missä sovellutukset saattavat usein olla lähtökohtaisesti paljon datan prosessointia vaativaa, virtuaalisten elementtien käsittelyn ollessa useinkin toiminnan primääri tarkoitus, samaan virtuaaliseen kokemukseen voiden osallistua useita ihmisiä ja välttämättömänä laitteena täytyisi olla silmille asettuva headset. Tässä headsetissä olisi suurella todennäköisyydellä sensorit käsien liikkeiden tunnistamiseen, mikä tosin saattaisi olla mahdollista myös VR-laseissa, jotta erillistä ohjainlaitetta ei välttämättä tarvitsisi.
Käsien liikkeiden tunnistaminen ja headsetin ajaman sovelluksen spatiaalinen ym. taju ympäristöstään mahdollistaisi esim. virtuaalisesti esitellyn, monista osista koostuvan laitteen tai ilmiön purkamisen osiinsa käyttäjän käsineen tekemänä ja takaisin yhteen kytkemisen siinä samalla kun kuljeskelee kohteen ympärillä yhdessä muiden samanlaista headsetiä pitävien kanssa.
Eräs sovellutuskohde voisi olla sellainen, missä onnettomuuspaikalla oleva ambulanssihenkilökunta luonnehtii puhelimitse minkälaiset oireet ja vammat helikopterinsa laakson ruohoon ajaneella on, minkä perusteella sairaalahenkilökunta käy suunnittelemaan yhdistetyn todellisuuden huoneessa miten onnettomuudessa loukkaantunutta käydään hoitamaan ja miten hoitotyö etenisi. Virtuaalinen ihmismalli voisi hyvässä lykyssä perustua juuri kyseisen potilaan saatavilla olevaan virtuaalisen vastineeseen ja hänestä voisi hyvässä lykyssä olla käytettävissä runsaasta tietoa liittyen hänen elintensä aiempaan kuntoon, hänen metaboliikkaansa, mahdollisiin elintasosairauksiin ym. Digitaalista kaksosta monelta osin hyödyntävyyttä, sano.
Jos onnettomuus olisi aiheuttanut monen terveysalan asiantuntijan osaamista vaativaa konsultointia, heitä kaikkia ei välttämättä löytyisi fyysisesti lähettyviltä, minkä vuoksi onkin hyvä, että heille olisi esitettävissä yhdistetyn todellisuuden avulla virtuaalinen esitys hoidettavasta potilaasta, mistä yhteen asiaan erikoistunut lääkäri voisi sormin osoittaa, mitä hän aikoo tehdä ja missä kohdin tarkalleen hän tarvitsee lisätietoa jonkin toisen erikoisalan lääkäriltä. Tämä toinen lääkäri voisi sijaita fyysisesti jossain toisessa sairaalassa, mutta hyvin tietoverkotetussa Suomessa, jossa tulee 5G:n ansiosta olemaan erittäin nopeat tietoliikenneyhteydet, molemmat lääkärit voivat nähdä toisensa virtuaalisen ilmentymän samassa yhdistetyssä todellisuudessa. Tämä tosin vaatisi jonkin verran syvyyssensoreilla varustettuja kameroita (esim. Azure Kinect), jotta voitaisiin luoda CGI-esitys näistä lääkäreistä yhdistetyn todellisuuden tuottamisesta vastaavan järjestelmän käytettäväksi. Vaihtoehtoisesti sekin voisi riittää, että toinen lääkäri näkee toisen lääkärin näkemän näkymän omassa näkymässään jonkin verran pienennettynä.
Meneillään olevan hoitotyön avuksi voisi yhdistettyyn todellisuuteen, siinä missä AR-/VR-tapauksissakin, tuoda nähtäville tietoa, joka on noukittu sellaisenaan jostain tietojärjestelmästä tai sitten runsaasta, eri tietolähteistä haalitusta tiedosta on tehty jonkinlainen mashup/kojelauta, jonka voi laittaa näkymään ja reaaliaikaisesti päivittymään sekä yhdistettyyn todellisuuteen, että myös erillisiin näyttöihin ja päätelaitteisiin heitä varten, joille ei riittänyt headsettejä tai jotka ovat lähteneet esim. ruokikselle.
--
Nämä saattavat kiinnostaa..
The 8 best augmented reality smartglasses in 2021
https://www.aniwaa.com/buyers-guide/vr-ar/best-augmented-reality-smartglasses/
The 9 best mixed reality headsets of 2021
https://www.aniwaa.com/buyers-guide/vr-ar/best-mixed-reality-headsets/
The 10 best PC VR headsets of 2021
https://www.aniwaa.com/buyers-guide/vr-ar/best-pc-vr-headset-tethered-vr/
<-- Uudet teknologiat terveysalalla (amk, 2021) - tehtävävastaus 1
Uudet teknologiat terveysalalla (amk, 2021) - tehtävävastaus 3 -->