Tehtävä. Kuvittele itsesi holhoojaksi sellaiselle potilaalle, jonka hoito tapahtuu kotona. Haluaisitko rajoittaa joidenkin tietojen keräämistä automaattisesti tai kameravalvonnan kautta?

Turva-aiheen esittely opintojakson vaiheen "Yksilön turvallisuuteen liittyvät teknologiat ja palvelut" osalta on jollain perusteella tehty iäkkäämpien ihmisten turvallisuuteen liittyvää ajattelua herätteleväksi, mutta tehtävässä esitetään kysymys liittyen ihan vaan "johonkin potilaaseen" [jonka hoito tapahtuu kotona]. Kuviteltakoon tässä potilaaksi sellainen, jolla ei oman kertomansa mukaan ole ikää kuin "hiukan vajaa nelkyt" ja joka on elämäntapavalintojensa tai pitkään jatkuneiden ympäristöolosuhteiden vuoksi joutunut ottamaan matkakohteeksi "parempaan kondikseen hankkiutumisen säännönmukaisia toimintaohjeita noudattamalla" ja jolla on riskinä aiheuttaa vähäisillä esim. aktiviteetteihin, ruokailuun ja stressiin liittyvillä valinnoilla jotain sellaista haittaa itselleen, joka tulee ilmenemään jonkinlaisena sekavuusoireiluna esim. vasta 16 – 48 tunnin kuluessa, koska elimistö ei tapahtumien aikaan ajaudu hetipian tilaan, jonka voisi suoraan tunnistaa reagointia vaativaksi.

Laki holhoustoimesta määrittää holhoustoimen yleisenä tarkoituksena olevan, että "valvoa niiden henkilöiden etua ja oikeutta, jotka eivät vajaavaltaisuuden, sairauden, poissaolon tai muun syyn vuoksi voi itse pitää huolta taloudellisista asioistaan". Edunvalvontajärjestely voidaan määrätä tuomioistuimen toimesta tai siihen voidaan myös erikseen hakea lupaa holhousviranomaiselta. Pikanttia on, että mahdollisen holhouksen tarpeesta voidaan tehdä anonyymisti ilmoitus kenestä tahansa. Lähtökohtaisesti edunvalvoja voidaan määrätä, jos "se, jonka etua olisi valvottava, ei tätä vastusta", mutta mahdollisesta vastustuksesta huolimatta "edunvalvoja voidaan kuitenkin määrätä, jos vastustamiselle ei hänen tilansa ja edunvalvonnan tarve huomioon ottaen ole riittävää aihetta".

Samaisen lain tarkemmista määrittelyistä löytyy maininta, että tuomioistuin voi määrätä edunvalvojan täysi-ikäiselle, jonka henkinen toiminta on häiriintynyt tai heikentynyt terveydentila aiheuttavat sen, ettei hän "kykene valvomaan etuaan taikka huolehtimaan itseään tai varallisuuttaan koskevista asioista, jotka vaativat hoitoa eivätkä tule asianmukaisesti hoidetuiksi muulla tavoin", mutta siinä ei itseasiassa todeta mitään siitä, onko tämä henkisen toiminnan häiriintyminen tai heikentynyt terveydentila jotenkin jatkuvakestoista vai täyttääkö myös jonkinlainen häilyvyys kriteerit. Lääkärinlausunto oletettavasti ratkaiseva tekijä, kuten mm. Digi ja väestötietoviraston sivuilla mainitaan edunvalvonnan määräämiseen liittyen.

Holhoovan edunvalvojan tärkeäksi tehtäväksi on määritelty huolehtia siitä, että "päämiehelle järjestetään sellainen hoito, huolenpito ja kuntoutus, jota on päämiehen huollon tarpeen ja olojen kannalta sekä päämiehen toivomukset huomioon ottaen pidettävä asianmukaisena" eli edunvalvoja ei ilmeisestikään vastaa pelkästään holhottavan talousasioista. Päämiehen kehollisen ja mentaalisen hyvinvoinnin ja kuntoutuksen kannalta on näiden tavoitteiden toteutumisen kannalta mahdollisesti pelkästään helposti hyväksyttävää, jos sensoridata elimistön toiminnasta ja päämiehen liikkumisista tarkkoine motorisine detaileineen päätyvät jonkin palveluntarjoajan tietojärjestelmään, johon on web-käyttöinen asiakaskäyttöliittymä, josta holhooja voi seurata reaaliajassa miten päämies pärjäilee tai saada hälytyksiä outouksista sähköpostiinsa tai tekstiviestinä puhelimeensa. Kameravalvonnan käyttäminen voi olla monella tapaa liian tunkeilevaa ja pitkälti valitun palveluntarjoajan tai edunvalvojan mielikuvituksettomuudesta tai osaamattomuudesta viestivää, sillä päätelmien ja toimeenryhtymispäätöksien tueksi tarvittavaa dataa ja tietoa voidaan johtaa monista erilaisista laitteista, joiden ei tarvitse olla high-res videokuvaa lähettäviä.

Holhoukseen voi liittyä myös päämiehen elinkeinotoiminnan jatkamisen edellytyksien ylläpitämistä siihen saakka kunnes päämies on tervehtynyt siinä määrin, että hän voi itse jatkaa niistä vastuuta ottamista. Niihin, kuten moniin muihinkin talousasioihin voi liittyä keskusteluja holhoojan, päämiehen ja muiden ääntä tallentavien laitteiden ulottuvilla olevien ihmisten välillä, eikä holhooja ole ehkä ollenkaan tietoinen riskeistä, joita liittyy vaikkapa valvontapalveluita tarjoavan yrityksen kyvykkyyteen hoitaa tietoturvaansa tai siihen, ovatko siellä työskentelevät ja tallanteisiin käsiksi pääsevät rehellisiä. Sinänsä päämiehen kuntoutuksen ja hoitamisen kannalta saattaisi olla perusteltua tallentaa ääntäkin sen vuoksi, että siitä voidaan analysoida hänen puheensa ja ajattelun järkevyyttä, mutta varmastikin sellaisiakin tilanteita olisi, jolloin äänitetallennus pitäisi voida pysäyttää. Äänitallennus voisi olla erillistä, valvontakameran mikrofonia hyödyntävää tai erillisiltä mikrofoneilta kertyvä äänten virta voitaisiin synkronoida valvontakameran kuvaan automaattisesti jossain myöhemmässä vaiheessa. Ei-vajaavaltainen holhooja pystynee tekemään päätöksen milloin ei ole toivottavaa päästää kenenkään ulkopuoliseen tietoon jotain tallenteille asti päätyvää, mutta hän saattaisi haluta ajatella asiaa myös päämiehen kannalta, joka ei ehkä aina tajuaisi keskeyttää tapahtumien tallentumista, joten holhooja saattaisi täten päättää jättää kameravalvonnan käyttämättä tai rajata sen johonkin yhteen huoneeseen kuten keittiöön.

Koska monet talous- ja elinkeinoasiat kuten monet muutkin asiat suoritetaan nykyisin tietokoneilla ja mobiililaitteilla, olisi niidenkin osalta mahdollista tehdä valinta antaa niiden käytön tulla monitoroiduksi, jotta niiden käyttämisestä voitaisiin muodostaa esim. jonkinlaista käytösprofiilia tai jotta voitaisiin estää joidenkin tekojen suorittamisen mahdollisuus, mutta niiden konfiguroimisessa sellaiseksi, etteivät ne tuntuisi päämiehestä liian tungettelevilta, voi mennä jokunen tovi. Vaihtoehtoina ovat mm. päätelaitteiden näkymien tallentaminen kokonaisuudessaan, rajautuminen valittujen ohjelmien käytön seurantaan ja tietoliikenneyhteyksien valvonta, sekä erilaisten estojen asettaminen esim. pankkipalveluihin pääsemisen tai tuotetilaamisen estämiseksi. Tämä kaikki on hyvin tapauskohtaista, eikä niiden osalta pitäisi tehdä liian kategorisoivia päätöksiä ennen kuin edes minkäänlaista skenaariota on määritelty.

Jos edunvalvoja itse on jollain tapaa epärehellinen ja hänet on juonittu jonkun sellaisen edunvalvojaksi, jolta on tarkoitus huijata rahaa tai saada hänet aiheuttamaan itselleen tai jollekin toiselle taloudellista tai maineellista haittaa, ei tällaisen valmistelusta päämiehen ajatusmaailmaa lämppäilemällä pitäisi tietenkään päästä tietoa kenellekään ulkopuoliselle, valvonnassa auttavalle palveluntarjoajalle tai muullekaan. Verkkoon kytketyt kassakaapit, digitoitujen asiakirjojen lukemisesta kertyvät logimerkinnät, hiippailut sellaisissa huoneissa, mihin hänellä ei pitäisi olla asiaa, tallenteisiin kertyvä tutkinta-aineisto päämiehen käyttämän tietokoneen salaa käyttämisestä väärien vaikutelmien antamiseksi päämiehestä ym. Nämä ovat eräitä, mahdollisesti hyvinkin kinkkisiä, epärehellisyyden harjoittamista haittaavia asioita. Epärehellinen holhoojahan haluaisi niin mielellään hyödyntää hyväksyttyä helpoisuuttaan ja oikeuttaan mm. "edustaa päämiestään sellaisessa tämän henkilöä koskevassa asiassa, jonka merkitystä päämies ei kykene ymmärtämään", sekä "edustaa päämiestään tämän omaisuutta ja taloudellisia asioita koskevissa oikeustoimissa", eikä näiden osalta voitane vaatia holhoojaa ottamaan jokaista pikku aspektia huomioon jonkin tapahtumaprosessin eri vaiheissa, vaikkei rahavaroja tai omaisuutta tulisikaan kadotetuksi tai tuhlatuksi missään määrin. Juuri ne pikkuaspektit saattaisivat olla niitä haitanjyväsiä, joita hän haluaisi kylvää.

Laissa holhoustoimesta sentään rajoitetaan edunvalvojan oikeuksia monella tapaa, joten epärehellinen sellainen ei voi ihan helposti aiheuttaa päämiehelleen ainakaan taloudellista haittaa. Näitä rajoituksia ovat mm. kielto luovuttaa omaisuutta pantiksi, ottaa juuri muuta lainaa kuin valtion takaamaa opintolainaa, antaa rahalainaa muihin kuin tiettyihin rajattuihin tarkoituksiin. Täten, epärehellinen holhooja saattaisi varmastikin haluta rajoittaa kieroista suunnitelmista kertyvän tiedon päätymistä esim. holhousviranomaisten tietoon, mutta eihän se haluaminen sinällään mitään hyödyttäisi. Päämies itsekin on oikeutettu saamaan pyydettäessä ajantasaisen käsityksen asioidentiloista ja holhousviranomaiselle on tehtävä kait vuosittainen selvitys päämiehen puolesta suoritetusta rahankäytöstä ym.

Tehtävä. Kuvittele itsesi sairaanhoitajaksi sairaalaan. Haluaisitko että kaikissa tiloissa olisi kameravalvonta?

Ihmisten tottuneisuus kameravalvontaan ilmenee siinä, että he eivät tunnetasolla koe siirtymistä kameravalvonnan ulottuvilta kameroilla valvomattomalle alueelle esim. siirtyessään täplikkäästi kameravalvotun parkkihallin kautta ylempiin kerroksiin vievälle betoniseinäiselle, kamerattomalle käytävälle, joka johtaa jonkinlaisen oven kautta lähinnä oviaukkoihin suunnattujen valvontakameroiden koristamaan porraskäytävään ja jonka kautta voi sitten lopulta päätyä esim. siihen huoneeseen, josta työpäivät tyypillisesti alkavat ja jossa ei ole valvontakameroita. Matkalla näkökenttään päätyi useitakin valvontakameroita, mutta ajatukset eivät edenneet niistä minkäänlaisten valvonta-aiheiden suuntaan, koska sellaiseen etenemättömyyteen oli jo muodostunut niin paljon tottuneisuutta. Erikseen sitten ne tilanteet, joita oli edeltänyt jokin sellainen luettu tai kuultu tapahtuma, joka lämppäili mieltä kamera- tai muuta valvontaa miettiväiseksi.

Turtuneisuudet sikseen. Jos sairaanhoitaja ihan ottaisi ja vähän miettisi pitäisikö kaikissa sairaalan tiloissa olla kameravalvonta, hän saattaisi jossakin kohdin miettiä, miksi hän on vain sairaanhoitaja eikä esim. jonkin alan kirurgi, jonka työhön keskittyneisyyttä samaisessa huoneessa oleva kamera saattaisi vaikeuttaa ihan vain sen samassa huonetilassa sijaitsevuuden tiedostamisen vuoksi. Ollessaan kuitenkin "vain" sairaanhoitaja, jolle kameroiden merkitys työn tekemisen ja turvallisuuden kannalta tulee aiheelliseksi mietittäväksi lähinnä silloin, kun jotain uhkaavaa käytöstä ilmenee, hän saattanee kokea kameravalvonnan lähinnä jälkeenpäin suoritettavan tapahtumaselvittelyn välineeksi, sekä meneillään olevan ja paikasta toiseen siirtyvän tilanteen helpommaksi seuraamiseksi tilanteen rauhoittamista koordinoivalle taholle. Isoissa sairaaloissa voi toki toisinaan ilmetä tilanteita, joissa joku pikkulapsi on tullut hiukan eksyneeksi ja hänet haluttaisiin löytää mahdollisimman nopeasti, jottei minkään asiaan liittyvän osapuolen tarvitsisi kokea huolta tai jopa surua, mutta ettäkö kaikkiin sairaalaan tiloihiin kameravalvontaa? Ei tunnu hyvältä perusteelta. Ja entä jos kertyy vaikka vähän kiloja ja kasvojen elastisuus alkaa huonontua ihon sokeroitumisen vuoksi? Ei ollenkaan Instagram-materiaalia, saati kaiken maailman valvontahuoneistojen väen katseltavaksi tarkoitettua.

Jos sairaanhoitaja on työskennellyt pitkään jossain samassa sairaalassa ja hän on asioita tiedostava ihminen, voisi olla epätodennäköistä, että hän haluaisi tottua siihen, että kaikissa tiloissa potilastapaamisiin käytetyt huoneet mukaan lukien, olisi kameravalvonta, ellei oltaisi jo pidemmän aikaa turruttu siihen, että ihmisten sosial ranking kiinalaiseen tapaan vaatii sen, että kameravalvontaa ja niiden avulla mahdollistuvaa tekoälyanalyysia ei voida toteuttaa, ellei ihmisten seurattavuus ole mahdollista pitkälti rajoituksetta. Toisaalta, erilaiset tosi-tv -ohjelmat ovat esitelleet niin monenlaisia ihmisiä niin monenlaisissa eri tilanteissa, että jonkinlaisen turtuneisuuden kautta sairaanhoitaja voisi päätyä hyväksymään senkin, että hänen tai jonkun toisen työskennellessä suurimman osan päivää jossain tietyssä huoneessa, jossa potilaita otetaan vastaan ja heidän kanssaan asioidaan, siellä voisi ihan hyvin olla kameravalvonta ihan vaan sen vuoksi, että se ei tunnu sairaanhoitajasta itsestään haittaavalta ja siitä saattaa olla uhkaavissa tilanteissa jotain hyötyä. Tosin, jokuhan voisi kysyä, miksi yhteiskunnassa esiintyy uhkaavuutta ja mitähän sille pitäisi tehdä, mutta sehän olisi sivuseikka kameravalvonnasta päätettäessä? Burnoutiton ja vielä empaattisuuteen kykenevä sairaanhoitaja ei kait haluaisi, että potilaiden pitäisi miettiä, käytetäänkö kameravalvontaa hänen käytöksensä analysoimiseksi ja eri paikoissa käymisistä muodostuvan datan integraation välineenä, mutta aina löytyy niitä sairaanhoitajia ja muita vaikkapa sairaaloissa työskenteleviä kameravalvontaa puoltavia, joista saadaan joku ihmisten mielipiteitä käännyttelevä tai fiiliksiä tyynnyttelevä selittäjä legacy-tyyppisiin iltauutisiin.

Itseasiassa, miksi tehtävässä edes pyydetään kuvittelemaan juuri sairaanhoitajan mietteitä? Jos ajatellaan turvallisuusasiaa niin, että käykö turvallisuusuhkaa kehkeytymään enemmän psykiatrin vastaanotolla vai ompeleita poistavan sairaanhoitajan luona, niin kyllähän se varmastikin on niin, että vähän hämmennyksissäänkin oleva potilas ymmärtää, etteivät asiat useinkaan ole vähempikoulutuksisen sairaanhoitajan syytä, mutta erikoistuneen lääkärin toimiessa jollain tavoin väärin tai jopa törkeäesti, niin sehän se vasta onkin omiaan kiihdyttämään potilasta johonkin, minkä ulkopuoliset (väärintulkitsijat?) kokisivat uhkaavaksi. Olisiko tälläinenkään hyvä perustelu sille, että pitäisi saada kaikkiin tiloihin kameravalvonta vai ehkä kuitenkin pitäisi vastaavien esimiesten edes hiukan miettiä ketä rekryävät lääkärin töihin?

Potilasturvallisuuden kannalta kameravalvonnasta voi kait ajatella olevan hyötyä, mutta onhan kulunvalvonta ilman kameroita jo vanha ja monin tavoin varioitu keksintö, joten eivät ihmiset modernissa sairaalassa kai kovin kauas eksy, jos he ovat potilaita ja heillä on ounasteltu olevan "eksymisalttiutta"? Elimistön toimintaa ja motorisia liikeratoja logittavat sensorit olisivat usein paljon kätevämpiä potilasvalvonnassa kuin kameravalvonta, joka alkaa kuulostaa aina vain enemmän väkisin sovelletulta takaisin-yheskytluvulle -touhulta. XAMK:lla on kuulemma sellainen opintojaksokin, minkä nimenä on "Uudet teknologiat terveysalalla". Sieltä saattaisi saada jotain inspiraatiota.