Tehtävä. Työpaikkailmoitus, jossa haet johonkin valitsemaasi tehtävään robottia.

Maleksiminen ja ihmisten kanssa jutustelu sinun juttusi? Ja olet lisäksi robotti? Erinomaista. Tule meille töihin tekemään luonamme asioivien ihmisten käyntikokemusta entistäkin paremmaksi. Emme ehkä tarjoa keskustelun mahdollisuuksia logistiikkarobottien kanssa tietoliikenneprotokollien eroista johtuen, mutta toivomme löytävämme useita sellaisia sosiaalisia robotteja, joiden on mahdollista oppia toisiltaan eli olethan tiedät-kyllä-minkä -standardin implementoinnin osalta vähintään versiota 2.23. Ottaisimme mielellämme sinussa käyttöön VTT:ssä kehitetyn AGI:n, jos et koe sitä liian tungettelevaksi tai jos tämä kirjainlyhenne ei tunnu tutulta, toivoisimme edes voivamme jatkokehittää tiedonprosessointikykyäsi siinä määrin, että pystyt hankkimaan itsenäisesti tietoa ulkoisista tietojärjestelmistä sen perusteella, mitä kanssasi asioiva ihminen haluaa saada faktatietona selville. Terveyskeskuksessamme asioivien ihmisten viihdyttäminen ei ole primääri työtehtäväsi, mutta sellaisesta suoriutumisessa voi toisinaan olla hyötynäkökulmia asioiden sujuvoittamisen kannalta. Tältä osin emme määritä liian tiukkoja kriteereitä, joten voit (paljolti) olla oma luova itsesi.

Nopsat jalat tai liikkumista näppäröittävät renkulat, jotka eivät jätä jälkiä lattiaan ovat välttämättömiä, sillä työssä joutuu liikkumaan paljon. Ympäristöntajuun kykeneväisyys on myös jotain mitä ilman ei ole edellytyksiä pärjätä kovinkaan hyvin. Hiljaisempina tai muutoin määrättyinä aikoina työtehtäviin saattaa sisältyä logistisia tehtäviä kuten tavaroiden järjestelyä tai esineiden kiidättämistä johonkin huoneeseen, missä niitä tarvitaan. Rikkoutuneiden osien itsestäänkorjautuvuus ei ole välttämätöntä, sillä käytettävissä on top-notch -huoltoyksikkö, mutta toisinaan saattaa olla näppärää, jos voit lainata kättä pitelemään jotain paikoillaan.

Tehtävä. Tiedote henkilökunnalle, jossa kerrot että olet päättänyt korvata edellisessä työpaikkailmoituksessa olevat tehtävät roboteilla.

Parahin henkilökunta. Kuvitelkaa, että olisitte töissä poliisissa ja aamupäivänne kuluisi vaativan rikoksen selvittelyssä runsaasti tietojärjestelmiä käyttävyyksineen ja selailtavien paperipinojen kertymisineen. Kommunikoisitte kollegoiden kanssa aiheesta ja lennättelisitte ideoita keskenänne siitä, miten ratkottavan tapauksen suhteen olisi parasta toimia, miten edetä ja minkälaista strategiaa noudattaisi saadakseen kuulusteltavia paljastamaan salaisuutensa. Klo 12 hyvin etenevä ajatustyö täytyisi keskeyttää ja olla mitään erityisempää tekemättä, voidakseen olla valmiina lähtemään liikennepartioon seuraavien parin tunnin ajaksi. Iltapäivästä olisi sitten taas määritettyä aikaa aiemmin aloitetun rikoksen ratkaisemiseen, mutta eihän siitä mitään tulisi, kun liikennepartiosta takaisin tullessa oli vielä lähdettävä käymään kauppakeskuksessa selvittelemässä jotain kärhämää, jossa joutui ottamaan vastaan kaikenlaista mieltä kuohduttavaa sadattelua.

Työnkuvan mahdollisen laajuuden, ajan kanssa muodostuvan identiteetin, hankitun koulutuksen, yksilön omien henkilökohtaisten haaveiden ja elämänkatsomuksen yhteensovittaminen on heikoilla pohjilla ja mikä heijastuu myös kaikkeen työssä suoriutumiseen, jos työtään ei ehdi keskittymään arvostamaan. Hyvin yhteentoimiva työyhteisö pitää vaivatta huolen siitä, että hyvinkin erilaisen koulutuksen saaneet ja kokemuksen hankkineet työskentelevät mielellään yhdessä ja asiat sujuvat letkeästi, mutta silti laatukriteerien mukaisesti.

Olosuhteisiin vaikuttavat tekijät, olkoon ne sitten mistä asti vaikuttavia tahansa, voivat aiheuttaa sen, että työnkuvia joudutaan muovaamaan siten, että tietyssä työpaikassa työtehtäviään suorittavan työssä olemisen ja elämän mielekkyys kärsii, vaikka työtehtävät sinänsä olisivatkin jotain sellaista, johon saatu koulutus jonkin käydyn opintojakson tai parin sellaisen osalta jossain määrin liittyy. Terveysalan ollessa kyseessä ei päivittäisiä tapahtumia aina voida ennakoida kuin tehtaalla konsanaan, mutta yksilön intuitio kertoo kyllä hänelle, milloin työnkuva on tullut muovattua jotenkin vialliseksi.

Ulkoiset odotukset sille, minkälainen ihminen ja työntekijä joku tietynlaisessa työpaikassa työskentelevä tietynlaisen nimikkeen itselleen hankkinut ihminen on, aiheuttavat herkästi sitä, että työntekijän mieli pitää tavoiteltavana, että hänen työnkuvansa, itse kokemansa identiteettinsä ja muiden odotukset hänestä ovat jotenkin linjassa keskenään, eikä tällaista hälvennä se, että TV:ssä voidaan nähdä, kuinka erilaiset julkisuudesta tutut ihmiset ryhtyvät johonkin hommeliin, joka ei saatujen vaikutelmien mukaan ole heille mitenkään tyypillistä. Sairaanhoitaja, lääkäri ym. ovat toki kaikki omia persooniaan ja heillä on harrastuksensa ym., mutta sosiaaliset normit eivät aivan helposti salli heille samaa vapautta työssään kuin voitaisiin sallia vaikkapa ohjelmistokehittäjille, joilta suorastaan vaaditaan osaamista monilla eri osa-alueilla yhden ja saman päivän aikana. Tai ainakin työnantajat ja ns. suuri yleisö olettavat, että oppilaitokset valmistavat heitä tällaiseen ja että he ovat kaikkeen valmiita jo heti koulusta päästyään.

Sosiaaliselle robotille voi helpommin antaa hyväksynnän sille, että se suorittaa monia erilaisia työtehtäviä, joiden ei ole tarkoituskaan toimia identiteetin rakennusaineksina, vaikka näiden robottien toimintaa havainnoivilla ihmisillä, varsinkin lapsilla, saattaa olla taipumusta personoida niitä vaikkapa jonkinlaisten maneerintapaisuuksien, robottipuheen ja älyllisentuntuisuuden perusteella. Onkin päätetty olla palkkaamatta vielä kahta ihmistä lisää työyhteisöön ja sen sijaan kehittää mahdollisuuksia ehkäistä työntekijöiden tarvetta orientoitua ja adaptoitua niin usein muuttuviin tilanteisiin. Tämä kehittämistyö on liitännäistä aiemmin käyttöön otetulle ohjelmistorobotiikalle, kuljetusroboteille ym. ja minkä onnistumisessa tulevat pian avustamaan joukko sosiaalisia robotteja, joilla on hyvä integroituneisuus sekä sairaalan omiin tietojärjestelmiin, että myös ulkoisiin sellaisiin.

Pian luettavaksanne päätyvässä työpaikkailmoituksessa on tarkemmat "speksit", mutta voitte odottaa sosiaalisten robottien kykenevän asioimaan sairaalan käytävillä itsenäisesti (tarvittaessa eri kerroksien välillä siirtyillen) ja suorittavan sellaisia tehtäviä, joihin muu henkilökunta tulee tavallaan ajautuneeksi muun työn tekemisen ohessa ja mikä sitten on ollut paljolti syynä siihen, että monet ovat joutuneet tekemään monien muiden tehtäviä. Tiedättehän esim. potilaat, jotka eivät malta lopettaa asioista keskustelua ja kaikenlaisten "vielä yhden kysymyksen" esittämisiä. Käytävillä vuoroaan odottelevatkin saattavat tulla joltain sairaanhoitajalta kyselemään jotain, mikä sattuu askarruttamaan siinä hetkessä, mihin vastaaminen voi viedä ehkä vain minuutin, mutta näin isossa terveyskeskuksessa niitä minuutteja kertyy per päivä varsin paljon. Se on vielä jonkinlaisen kokeilun asteella, että voivatko potilaat kutsua sosiaalisia robotteja luokseen vai tunnistetaanko kysyjien aikomukset jotenkin ennalta. Entä minkälaisiin kysymyksiin ne ovat valmiita vastaamaan ja mihin perustuen? Minkälainen on niiden oma tiedonprosessointikyky ja miltä osin päättelyä suoritetaan omilla palvelimilla tai jossain vuokralla olevassa supertietokoneessa? Monenlaisia kysymyksiä tässä mielenkiintoisessa ajassa.