Suomessa ei ole sellaista käytännöksi muodostunutta virallisluonteista tai lakiin perustavaa tapaa hallita väittämiä, joissa kuvaillaan tiettyyn yksilöön kohdistuvaa systemaattista häirintää tai ns. mielen uudelleenohjelmointia, sekä kerrotaan (mahdollisesti eri tarkkuustasoilla) ketä toimintaan on osallisena, millä tavoin osallistutaan, minkälaisia tekniikoita käytetään yms. Tällaisen haitanteon kohteena olevan yksilön ottaessa mielensä puolustamisen hallinnan itselleen, joutuu hän mitä todennäköisemmin esittämään ihmisiä ja/tai oikeushenkilöitä yksilöiviä väitteitä, mikä johtaa kunnianloukkaussyytteen mahdollisuudelle altistumiseen, mutta jos hän ei toimi näin, hänen mielensä uhkaa turmeltua, mikä voi pilata hänen koko elämänsä.

Mielen uudelleenohjelmoinnista ja sen ennalta suunniteltavuudesta

Mielen uudelleenohjelmointia olisi esim. seuraavanlainen: Henkilö A on kutsuttu mukaan ikkunaverholliseen paikkaan k1 muutaman muun henkilön kanssa, jotka saman pöydän ääreen mahtuvat. Paikan k1 seinillä on muutama pienehkö taulu, joista järviaiheinen sellainen erottuu helposti, koska teeman puolesta siinä ei ole samaa samanryhmäisyyden tunnetta kuin muissa esillä olevissa tauluissa. Huomattuaan henkilön A havaitsevan järviaiheisen taulun, kertoo henkilö B tauluun liittymättömän vitsin, jolloin samassa pöydässä istunut henkilö C aloittaa nauramaan rytmillä "hheeh heh heh heheheh". Koska henkilö A oli juuri aktivoinut mielessään järven käsitteen ja vetisyyden käsite oli tullut hänen tietoisuuteensa edessään näkemänsä vesilasin kautta, saivat nämä muutamat ajatuksia aktivoivat tekijät aikaan sen, että hänen mielessään heräsi assosiaatio eilen katsomaansa YouTube videoon, jossa näytettiin, kuinka kuka tahansa pystyy heittämään kymmenittäin ns. leipiä eli saamaan aikaan veden pinnan suunnan suhteen viistosti heitetyn esineen pompahduksia veden pinnalla käyttäessään tietynlaista erikoisvalmisteista palloa. Kyseisen esineen pompahdusprofiilista muodostuu erilainen kuin littanoiden kivien heittämisestä, mutta koska hänen aiempi muistikuvansa esineiden heittelemisestä kohti veden pintaa (tietyssä tarkoituksessa) on vahvempi kuin vast'ikään saatu, tulee hänelle herkemmin mieleen sellainen pompahdusprofiili, joka vastaa rytmiltään henkilön C suorittamaa nauramista. Nämä kaksi erilaisista asioista muodostuvaa rytmikkyyttä muodostavat yhdessä korkean todennäköisyyden sille, että henkilölle A herää mielleyhtymä edellispäivänä kaupungilla sattuneeseen onnettomuuteen, jossa hän itse oli yleisöksi muodostuneessa joukossa silminnäkijänä ja jossa auton töytäisemä mies kieri pitkin asfalttia, eikä tästä ollut spatiaalisesti ottaen matkaa kuin sata metriä kyseisestä paikasta k1. Varmuus tämän mielleyhtymän syntymiselle varmistui sitä kautta, että henkilö A kuuli ulkoa kirskumisen ääntä, muttei varsinaisesti nähnyt mitään erityistä paikan k1 ikkunasta ulos vilkaistessaan. Hänen mieleensä on kuitenkin täten muodostunut jonkin vahvuinen linkki auton töytäisystä vahingoittuneen miehen kierimisen ja asfalttiin ruhjoutumisen, sekä kuullun nauramisen välillä. Ajan kanssa tämä yhteys vaimenee, hapertuu ja voidaan ajatella synapsisten linkkien irtoavan hänen aivojensa hermoverkoston uudistuessa jatkuvasti, mutta kunnes tiettyjen asioiden vahvin esiaktivoituminen hänen mielessään päättyy (mikä voi kestää tunneista viikkoihin), hän on alttiina uusien epämiellyttäväksi luonnehdittavien ajatusten kertymiselle hänen mieleensä, mikä tekee omatoimisen mielen siivoamisen työläämmäksi - ei mahdottomaksi, mutta työläämmäksi.

Olennaista edellisessä esimerkissä on se, että se voidaan mallintaa ennalta tietokoneella (riittävän täydellisesti), jotta tapahtumien ajoituksista ja yksityiskohdista saadaan kohdeyksilön mielen muokkaamisen kannalta soveltuvaiset. Esim. ei olisi tarvinnut olla niin, että henkilö C on se, joka nauraa, vaan se olisi voinut olla joku muissa pöydissä istuneista, tällaisen suunnitelmallisen valinnan vähentäessä riskiä, että henkilö A alkaa epäillä jonkinlaista huijausta. Ulkoa kuuluneen kirskunnan tilalla olisi voinut olla jokin muukin ääni, ajoituksen perustuessa joka tapauksessa siihen, että joku paikassa k1 olleista piti älypuhelimensa linjaa avoinna, jotta keskustelun etenemistä saattoi seurata. YouTube videokin, jonka henkilö A edellispäivänä näki, olisi ollut esille nostatettu käyttäen hyödyksi ko. Googlen ylläpitämän palvelun algoritmisia heikkouksia eli pystyttiin luomaan botti, joka nostatti tietyn videon yhteydessä olevat "related videos" listan videot tiettyyn järjestykseen ja joista yksi oli juuri tämä veteen heitettävää välinettä esittelevä. Se miksi tiedettiin, että henkilö A saapuu katsomaan ensimmäistäkään näistä videoista, johtui siitä, että hänen Internet-käytöstään oli seurattu hänen tietokoneelleen asennetun troijalaisen avulla jo kuukausien ajan, mikä keräsi analysoitavissa olevaa dataa henkilön A persoonan piirteistä, minkä pohjalta saatettiin luoda matemaattinen malli sen määrittämiseen, mitä valintoja hän tulee erittäin korkealla todennäköisyydellä tekemään jonkin tietyn esim. mediassa esiintyneen uutisoinnin seurauksena, josta heillä sattui jostain syystä olemaan ennakkotieto.

Mieltä haittaavaan toimintaan osallistuneiden tarkoituksien ja käytettyjen tekniikoiden osoittamisesta

Esimerkin henkilöllä A, kuten kenelläkään muullakaan mielen uudelleenohjelmoinnille alttiiksi joutuvalla, ei olisi suoraa mahdollisuutta arvioida sitä, keitä kaikkia olisi mukana toiminnassa ja olisi mahdollista, ettei hän hahmota itseensä kohdistuneen suunnitelman toteutuneisuutta, koska todellinen tilanne ei tunnu hänestä niin selkeältä kuin miltä se olennaisilta kohdin aukikirjoitettuna vaikuttaa. Huomioitavaa on, että kyse ei välttämättä ole siitä, että henkilöä A vastaan toimittaisiin esim. vankan ideologisista syistä, vaan esim. tarpeellisten matemaattisten mallien ja niiden visuaalisen esityksen (Internet sivustojen käytön rytmi ja ajankohdat, kohdehenkilön muistikapasiteetti ja kognitiivisten toimintojen rajoitteet ym.) kehittely voi kiinnostaa yliopisto opiskelijaa, joka ei vain jostain syystä pidä henkilöä A riittävän merkityksellisenä ollakseen tekemättä häntä haittaavaa matemaattista mallia. Päämäärästä riippuen nämä matemaattiset mallit ja niihin liittyvä ohjelmistokoodi voi olla itseoppivaa (neuraaliverkkoihin perustuvaa) tai ne voivat olla sen verran yksinkertaisia, että niiden määrittäminen ja soveltaminen onnistuu vähemmälläkin koulutuksella, mikä jättää moneen suunnitelmaan jäljelle lähinnä "yritys ja erehdys" tekniikalla hienosäädettäviä yksityiskohtia, sekä sen varmistamista, että tekijät eivät itse vaikuttaisi syyllistyneen mihinkään. Päätekijöiden omat motiivit voivat olla mitä vain alkaen esim. siitä, että he haluavat oppia uusia yhteispelin taitoja, mikä olisi vaikkapa siitä juontuvaa, että he kokevat heitä ympäröivän yhteiskunnan muodostuneen niin jäykäksi, että konventionaalisia ja formaalisia tapoja noudattaen he eivät voi edetä omassa elämässään riittävän nopeasti. Ts. henkilö A olisi heillä vain harjoittelu- ja opiskeluväline, jota voi käyttää yhdestä moneen kertaan joihinkin tietynlaisiin oppimistarkoituksiin.

Tilanne henkilön A kannalta voisi olla paljon pahempikin, hänen kokiessaan, ettei hänelle jää riittävästi aikaa mielensä puhdistamiseen tai ehkei hän edes tiedä, miten se tehdään, mistä seuraa se, että hän on enimmäkseen mielensä uudelleenohjelmoimisen (tai pelkän hienostuneen häirinnän) vastaanottaja, aistien "jotain olevan meneillään" ja tuntien kuinka hänen elimistönsä immuniteettijärjestelmä on jonkinasteisesti heikentynyt ja/tai kuormittunut (stressi mahdollisena pääasiallisena vaikuttimena), mutta ei tiedä, kuinka kääntäisi haitalliselta tuntuvan suuntaan vievään spiraalin toiseen suuntaan vieväksi. Haitallisinta hänen kannaltaan voi olla se, jos hänen elimistöään ja mieltään vahingoittavat tahot eivät aivan täysin ymmärrä mitä ovat tekemässä, vaan vain harjoittelevat kaikenlaista, jonka luonnehdinnaksi sana 'epäeettistä' ei ehkä olisi aivan riittävää - mahdollisesti lähinnä töykeää ja tökeröä, sillä juuri aivojen osalta ei vielä ymmärretä aivan kaikkea, vaikka esim. EU:n tasolla on projekteja, jotka pyrkivät aivojen toiminnan entistä tarkempaan selvittämiseen.

Viranomaistahojen osallistettavuudesta mielen suojaamiseksi

Mielen suojaamisen kannalta Suomen laki, sekä sellaiset toimijat kuin poliisiviranomaiset ja psykiatrit, lääkärit ym. (liitännäislaitoksineen ja virastoineen) eivät kuvatunlaiseen systemaattiseen mielen uudelleenohjelmointiin liittyen tarjoa helppoja oletettujen ja väitettyjen tapahtumien käsittelykeinoja, vaan henkilö joutuu altistumaan sen riskin alle, että häntä pidetään psykoottisena tai paranoidisena - tämän riskin voi luonnehtia korreloivan väitettyjen osallistujien määrän ja tapahtumakuvausten loogisuuden suhteen, sillä häntä kuulevat terveysalan viranomaiset eivät tyypillisesti konsultoi ulkopuolisia neuvonantajia, joilla voisi olla erityisosaamista esim. tietomurtojen ja tietosuojan, tai neurolingvistiikan osalta, vaan päätelmät tehdään usein kirjaimellisesti "siltä istumalta". Seuraavat viikot väitteiden esittäjä saattaakin joutua viettämään psykiatrisessa tarkkailulaitoksessa, primäärisena tarkoituksena ollen seurata sitä onko hän vaaraksi yhteiskunnalle.

Jos tuollaisessa tarkkailussa ollessa tehdyt päätelmät menevät oppikirjaperusteisesti, ne perustuvat vallitseviin käytäntöihin, jotka voivat joiltain osin olla yhteisiä koko Euroopalle, mikä ei välttämättä ole pelkästään hyvä asia, vaan kyse voi olla sarjasta kompromisseja, joiden vaikutus lääkärikoulutukseen on voinut olla kymmenien vuosien mittainen iteratiivinen prosessi ja uusien, parempien käytäntöjen ja doktriinien (oppimisjärjestelmien) muotoutuminen, sekä tuleminen osaksi lääkärien päivätyötä voi sekin kestää erittäin kauan.

Lisäksi, jos "mielen suojaa hakeva" joutuu tahtomattoon psykiatriseksi potilaaksi kerrottuaan asiasta "väärälle henkilölle", on riski, että psykiatrista hoitolaitosta organisatorisesti hallinnoiva taho näkee tilaisuuden nostattaa hallinnoimiensa yksiköiden ja niissä työskentelevien ihmisten tarpeellisuudentunnetta ns. suuren yleisön mielissä, mikä voi ilmetä sitä kautta, että psykiatriseksi potilaaksi joutunutta kohdellaan sillä tapaa huonosti, että hänen aiemmin mahdollisesti olematon aggressiivinen puolensa tulee esille, mikä voi sitten myöhemmin heijastua tosielämässä tapahtuvina "räjähtelyinä" (esim. ostoskeskuksen kassajonossa), joka sitten vahvistaa hänen toimintansa huomanneissa alitajuisia uskomuksia siihen, että psykiatriselle hoidolle on tarvetta.

Poliisin taasen voi luonnehtia "kahmineen" itselleen oikeuksia seurata kansalaisten tekemisiä ja mitä ilmeisimmin lisää valvontaoikeuksia olisi edelleen saatava, perusteluna ollen tavanomaisesti kansainvälinen terrorismi ja "muuttuneet uhkakuvat", mutta tämä ei edesauta mielensä luvattoman uudelleenohjelmoinnin lopettamista haluavaa juuri muilta kuin siltä osin, että haitantekijät saattavat tehdä tietoverkkoja käyttäessään jonkin sellaisen virheen, joka oikeuttaa asettamaan heidät jonkinlaisen teknisen tarkkailun alle, mutta tällaisten virheiden tapahtumiselle on melko pienet todennäköisyydet, koska se vaatisi melkeinpä sen, että tekijät ilmoittaisivat julkisesti blogissaan suunnittelevansa jotain haitantekoa.

Riippumatta siitä, kokeeko mielensä uudelleenohjelmoinnin kohteena ollut tai oleva olevansa jonkinlaisessa ahdingossa vai kokeeko hän edelleen olevansa kaikin puolin hyvinvoiva, hänellä pitäisi olla oikeus esittää julkinen teoria (kirjoitettu, äänitetty, kuvattu tms.) siitä, minkälaista haittaa häneen on kohdistunut ja jopa keistä arvelee olevan kyse. Hänen ei pitäisi kokea joutuvansa mahdollisille kunnianloukkaussyytöksille alttiiksi, jos pystyy esittämään asiansa siten, että se ei kohdistu pelkästään yhteen nimettyyn tahoon vaan esittää teoriansa sellaisessa muodossa, että siitä ilmenee, kuinka moni taho on yhdessä (synkronisesti tai asynkronisesti) toiminut häntä vastaan ja että toiminta jatkuu edelleen. Ts. tämä oikeus ei ulottuisi sen mahdollistamiseen, että voisi esittää mitä tahansa väitteitä, jos vain kertoo uskovansa asioiden olevan jollakin lailla, vaan tapahtumien keskiössä täytyy olla jatkuva itseensä kohdistuva haitta, jonka toteuttamiseen moni taho tahallaan osallistuu. Jos tämä ehto täyttyy, silloin voisi spekuloida niin naapurin ja paikallisradion työntekijöiden osallisuudella kuin myös sosiaaliseen mediaan osallistuvien ja entisen työpaikkansa kollegoiden osallisuudella kuin myös verkkopalveluita kehittävien insinöörien ja ulkomaisen viraston edustajan osallisuudella.

Tavoite ja hyöty

Jos häirinnälle ja mielen uudelleenohjelmoinnilla jatkuvasti alttiiksi joutunut ei saa soveltuvaa apua tai neuvoja poliisin, psykiatrien tai oikeuslaitoksen kautta, kuten nykyisellään voi pitää todennäköisenä, ei hän nykyisellään voi vaikuttaa asiaansa myöskään Internetin blogien, keskustelufoorumeiden tai muiden useita muita ihmisiä tavoittavien viestintävälineiden kautta, koska hän ei voi mainita haitantekijöiden tiedettyjä tai ounasteltuja nimiä edes suuntaa antavasti. Tällä ei siis tavoitella yleistä ilmiantojärjestelmää vaan pelkästään mahdollisuutta suojata omaa mieltään monen taholta kohdistuvalta häirinnältä ja mielen uudelleenohjelmoinnilta.