Kaupunkien organisaatioissa työskentelevät ihmiset päätyvät usein siihen havaintoon, että he eivät pysty saavuttamaan haluamaansa tai ylläpitämään toimintaansa ilman tietomurtojen ottamista osaksi tavanomaista keinovalikoimaa ja täten henkilökohtaisen hyväksyntänsä piiriin kuuluvaksi, sillä se tekee riskienhallinnan ja asioiden ennakoimisen niin paljon helpommaksi kuin aiemmin, ettei siitä vaihtoehdosta haluta luopua. Tämä perustuu "muutamalta monelle"-medioiden tahoilta injektoituun ajatukseen siitä, että "tehkää maailmastanne sellainen kuin haluatte tai jollaiseksi tarvitsette sen muuttuvan". Käytännössä tämä vaatii muidenkin kuin esim. toimihenkilöiden ja oman alansa asiantuntijoiden konvertoimista "yhteisen hyvän" puoltajaksi, sillä tarvitaan myös paljon ihmisiä, jotka tekevät erilaista ns. ruohonjuurityötä.

Tietomurrot tai pelkkä tietoliikenteen seuranta, joiden toteuttaja ei välttämättä ole suoraan kaupungin palkkalistoilla, voi kohdistua kaupungin tietohallinnon ulottuvilla oleviin kohteisiin (reitittimet, älypuhelimat, läppärit, ym.), paikallisen - mahdollisesti valtakunnallisen - Internet-operaattorin ulottuvilla oleviin kohteisiin ja erityisvalmistelua vaativien suljettujen verkkojen seurantaan (esim. kotiverkot).

Tämä on toimintaa, jossa idea ja päätökset eivät ole lähtöisin joltain korkealta valtiolliselta taholta, vaan se on toimintaa, jota kumpuaa ja lähtee laajenemaan eri puolin, eikä tämä rajaudu pelkästään Suomeen - samaa asennetta tai ymmärryskykyä toiminnan (todetuista tai oletetuista) hyödyistä on löydettävissä mahdollisesti kaikista eri kansallisuuksista.

Kaikki eivät tällaista hyväksy, mikä asettaa tarpeen kehittää ratkaisuja, keinoja, taktiikoita ja metodeita, joilla toimintaa voidaan jatkaa - koska siitä on tullut välttämätön osa muun, virallisesti hyväksytyn toiminnan ylläpitämiseksi (julkisten palvelujen tarjoaminen, tilannekartoitukset ym. eli kaupunginhallinta yleensä). Eräs ilmeisen toimiva ratkaisu on nostaa media-avusteisesti muutama pysyväluonteinen esimerkki pitämään ihmisiä ns. ruodussa, mikä ei toteutuksena ole edes kovinkaan haastava tehtävä, koska ihmiset tyytyvät mielellään omaan elinlokeroonsa, jos siellä on riittävän paljon mukavampaa kuin jossain toisaalla.

Olennaista on huomioida, että jos tietomurtojen ottaminen osaksi yhteiskunnan tiettyjen osien (ei siis kaikkien) "yhteistä hyvää", laajenee asennetasolla ihmisestä ihmiseen nopeammin kuin ihmisvaihtuvuus organisaatioissa ja muualla lisääntyy, voi se saavuttaa monin paikoin 100 %:n kattavuuden (esim. yksittäiset organisaatiot tai suuryrityksen tytäryhtiö). Jos nämä ihmiset tulevat itse tietoiseksi siitä, että kattavuus tietylle asenteelle on näin suurta (tai lähes niin paljon), niin mikä voima enää voisi aiheuttaa tilanteen "normalisoitumisen"?