Aiemmin tapahtuneet tapahtumat vaikuttavat ihmisten käytökseen, joka taasen vaikuttaa muiden ihmisen käytökseen, heidän huomioidessaan, kuinka heitä kohtaan käyttäydytään, mikä taasen saa heidät itsensä muuttamaan omaa käytöstään, joka sitten vaikuttaa joidenkin muiden käytökseen. Ad infinitum.

Jos ihmiseen, jonka voi kaiken muun lisäksi ajatella olevan eräänlainen tietoa aktiivisesti tai passiivisesti välittävä kone, kohdistuu vaikutteita useilta suunnilta, hänen voi käydä erittäin hankalaksi saada pidettyä yllä samanlaatuisena pysyvää ihmiskontaktien verkostoa, koska hän joutuu tekemään valintoja, priorisoimaan sekä toimimaan eräänlaisena "pienenä, ajoittavana uutistoimistona". Eri ihmiset alkavat ajan kuluessa suhtautumaan häneen eri tavoin, koska samankin tiedon kierrossa on eroavaisuuksia. Mielenkiintoisena kontrastina tälle on se, että ihminen, joka ei tiedonvälityksellisen toimintansa osalta toimisi informaation rajapintana johonkin ryhmään, eikä ryhmässä liikkuva tieto muutenkaan kanavoituisi hänelle missään merkittävässä määrin, häneen silti suhtaudutaan tämän ryhmän edustajana, jos hänestä on havaittavissa sellaiset ulkoiset merkit.

Ulkoiset merkit ja virallinen asema jonkin ryhmän edustajana, kuten vaikkapa työpaikan luottamusmiehenä, voi aiheuttaa sen, että suorastaan odotetaan tietynlaista vastakkainasetteluun haastavaa asennetta. Näistä aistituista ja kerrotuista odotuksista muodostuu vaikuttimia, jotka hiljalleen muokkaavat vaikutteiden kohteena olevaa persoonaa ja kiihdyttävät muutoksen kehitystä ainakin johonkin rajaan asti. Tämä raja, harkitsemisen paikka, voi tulla vastaan siinä kohdin, jossa hänen on tietyssä mielessä pakko jatkaa samaa linjaa, johon häneen vaikuttaneet tekijät ovat hänet "suistaneet", mutta hänen on sillä linjalla jatkaakseen joko suorastaan tuhottava joitakin ihmissuhteitaan tai vähintäänkin esitettävä, ettei hän ole ns. hyvää pataa "vastapuolen kanssa".

Tästä vastakkainasettelusta on helppo löytää esimerkkejä opposition ja hallituksen esittämistä asenne-eroista, ainakin siltä osin kuin journalistit asian polarisoivat: "Se, että SDP oppositiosta tyrmää hallituksen [porvareiden] paperin, ei ole mitenkään kummallista." (politiikan toimittaja Jari Korkki YLEn Uutisissa, vuonna 2011).

Toisena esimerkkinä toimikoon Teliasoneran pääluottamusmies (2009), Taru Mari Solakivi, joka kommentoi Toimihenkilöunionista saamiaan potkuja seuraavasti: "on annettu ymmärtää, että olen liian sovittelevainen". Hän oli aiemmin kertonut julkisuudessa Toimihenkilöunionin jakavan virheellistä tietoa, mikä oli tietenkin omiaan heikentämään Toimihenkilöunion senaikaista Teliasoneraan kohdistunutta argumentointia (yt neuvottelut meneillään).

Fiksuille ihmisille tarkoitetuissa neuvottelu- ja viestintätaidon oppaissa ohjastetaan vastapuolen kuunteluun ja muiden näkemysten huomioimiseen, mutta jos kyse on brandin ylläpitämisestä, olkoon kyse liitosta tai yksittäisestä työporukan edustajasta työpaikalla, niin onko silloin muuta mahdollisuutta kuin olla mahdollisimman vahvasti jonkin valitun mielikuvan takana - vaikkei mielikuva olisikaan kovin vankkarakenteinen eikä selviäisi tarkemmasta tarkastelusta?